Yöradio ja Nikkaa tynnyristä

Aina välillä on sellaisia hetkiä, kun on jo sängyssä ja sattumien kautta päätyykin aamuyöllä nauttimaan pisaraa jotakin hyvää. Joskus se on rommia, yleensä viskiä.

Tällaisena kevättalven yönä onkin hyvä hetki, tai no koskapa ei olisi hyvä hetki? Korkata tiukkaa japanilaista. Hehe.

Ai kappas, sieltähän se puujalkapalkinto tuleekin.

Istahdan sohvalle ja rikon hiljaisuuden avaamalla radion. En voi osaa vastustaa tätä Yöradion tuomaa shamanistista vaikutusta itseeni tällaisina öinä, kun ajatukseni liitävät pitkin moottoritietä.

Nikka from the barrel on 51,4% viskiä. Ilmeisesti siis tynnyrivahvuista sellaista. Japanihan on monessa mielessä kiintoisa viskivaltio tuotantomäärien, että yllättävän laadun suhteen.

Se ei ole niin kosiskeleva, kuin skottilaiset tislaamot ylämaiden ja suolanpärskeisten kanervanummien kera, tai omaa sellaista Tex Willer-fiilistä, mitä Yhdysvalloista tulevissa Bourboneissa on.

Nikka on varsin kaunis tapaus kulmikkaassa 0,5l pullossa. Näemmä myös A-marketissa tätä kaupataan melko poskettomaan hintaan (+55€), itse poistin pullon liki puolella hinnalla Saksasta.

Nikka From The Barrel on siitä jännittävä tuote, etten aluksi antanut sille mitään arvoa. Nyt tissuteltuani tätä jokusen kerran se avautuu hitaasti. Toffeista mallaskarkkia, kukkia ja pientä vaniljais/kanelista/muskottista mausteisuutta. Keveä kuivattu aprikoosi pyörii nenässä myös. Se ei vyörytä kaikkea lujalla intensiteetillä, vaan hiljaisella, hieman mystisellä soitannalla.

Maussa tamminen vanilja ja toffeisuus ovat esillä, hedelmää ja maustepussia. Päättyen 51,4% lämmittävään poltteeseen, ilman epäpuhtauksia. 

Kokonaisuus tuntuu keskitäyteläisesti laadukkaalta, mutta mitään paremman päädyn Speyside-Sherry-tynnyrivahvuista ilotulitusta tämä ei ole. Hyvää tekemistä, yllättävän hyvää, sillä lasinikin on taas tyhjä. Kello laahaa kohti kolmea ja radio soittaa pop-iskelmää yössä.

Haluaisin oikeastaan fiilistellä tätä hetkeä, seisoa hetken terassilla ja katsella tähtitaivaan reunustamaan pimeään hiljaisuuteen ja kuunnella vain satunnaisia pöllöjen soidinkutsuja poltellen pientä sikaria ja ihmetellen hetken kauneutta. Silti istun tässä ja mietin miksi Radio Suomella tuntuu olevan laajempi kattaus musiikkia, kuin monella kaupallisella putiikilla. Absurdia. Harkitsen toista lasia, avaan oven ja astun lopulta yöhön.. Vain pullo jää päivystämään lähettimen, kenties se nauttii taustalla soivasta Mikko Kuustosesta enemmän, tai kenties hän odottaa vielä merisäätä.

Viisi kiinnostavinta asiaa just ny

Näin joulukuussa porilaiskouvolalaisen kaamoksen keskellä mietin viittä asiaa, jotka kiinnostavat just nyt. Siis viis jollain tasolla juomiseen liittyvää asiaa. Ei tässä nyt Sinuhea kuitenkaan olla kirjoittamassa uudestaan, vaikka joistain muista novelleista leffoja uusitaan joka vuos.

1. Pilsner. Siis Keller. Siis haluaisin vaan sellasta samean pehmeää viljanektaria, jossa olis tuplasti Urkkia enempi humalaa, mutta pelkkää old school eurokamaa. Saazia, Hallertauta, Styriania, yms. Joisin kärryllisen.

2. Kaikki viskipohjaiset drinkit.
Knobbia jäillä, pari tippaa omatekoista katkeroa "Krang-ostuura", loraus vaahterasiirappia ja puserrettu slaissi appelsiininkuorta sekaan. Maassa rauha ja juovolla autuas mieli.

3. Lonkeron mahtavaa toimivuutta saunajuomana. Oikeesti. Toisin kuin oluen kanssa, maistuu väljähtänyt harmaa vain mehulta.

4. Kaikki antoisat ja vähän oudot kokeilut. Juotuani bourbon tynnyrissä kypsytettyä punaviiniä alkoi mopo taas keulia. (parast punkkua muuten koskaan). Mietin alkaisiko vanhoillinen maailma hyppäämään jo olutkyldyyrin kelkkaan missä mikään ei ole pyhää?
Koska saan katajalla ja lepällä savustettua viskiä? Tai rommitynnyrissä kypsynyttä Sauvignon Blancia skumppana?

5. Odotan jo veriappelsiinien saapumista, koska Camparipulloni haluaisi jo kosketella teitä.

+1 En tiiä miksi, mutta myös keveät brittialet uppoaa tänä sesonkina upeasti. Ehkä musta on tullut vaan vanha ja äkäinen. Pelkkää pilssiä ja bitteriä vaan.
Tai sitten vain siksi, että molemmat ovat käymässä ikävän harvinaisiksi uutuuksien suhteen. Pelaan myös hitlerkortin, siis belgikortin pöytään samaan tikkiin.

Alkoholin tilaaminen ulkomailta... On täysin laillista

Mediassa on pitkästä aikaa taas keskusteltu alkoholin verkkokaupasta, sen kitkemisestä ja keplotteluista EU:n kanssa.
Lyhykäisyydessään koko tilanteesta saa vain sen kuvan, että joko valtiovalta, että osa mediasta ei tunne lakia, tai vaihtoehtoisesti yrittää paitsi sumuttaa meitä lainkuuliaisia kansalaisia, että Euroopan unionia. Miksi? Koska alkoholi on mörkö. Alkon monopoliasemaa haluttaisiin edelleen pönkittää kansanterveyden aasilla ratsastaen.
En jaksa kuitenkaan toistaa kaikkia argumentteja asian puolesta ja vastaan, tai ampua näitä alas. Sen sijaan paljastan totuuden ja ammun alas yhden usein nähdyn hyvin räikeän väitteen.

Alkoholin etämyynti on täysin laillista (Piste).

Etämyynti tarkoittaa siis sitä, että minä tilaan EU:n sisältä verkkokaupasta xxx laatikollisen olutta, viskiä ja vodkaa suoraan kotiovelleni siten, että tavaran kuljetuksesta vastaa myyjä. Tämä käytännössä tekee myyjästä, huom. MYYJÄSTÄ, verovelvollisen Suomeen. Täten ei ole ostajan murhe hoitaako myyjä näitä veroja kotimaahan vai ei.
Tämän saman voimme todeta, vaikkapa verohallinnon palvelusta, joka ymmärtääkseni on Suomen valtion alainen palvelu, eikä siis vaikkapa Caymansaarten.

Näin yksinkertaista se on. Toki Tulli välillä availee laatikoita ja jättää lappujaan, sillä heillä ei juurikaan aikaa, eikä resursseja selvittää onko yksityishenkilö Y:n osto etäosto, vai etämyynti. Laput voi Etämyynnin kohdalla laittaa suoraan paperinkeräykseen.

Tein asiaan liittyvän kokeen ja tilasin eräästä verkkokaupasta laatikollisen tuotteita kotiini. Sillä olin OlutExpon aikoihin flunssassa ja silloin jos joskus saattaa lompakko painaa kourassa, kun makaa kotona sohvalla kuumeisena. Hintataso oli mielestäni kohtuullinen ja tuotteet jokseenkin kiinnostavia. Olen vuosien varrella tilaillut hyvin useasta verkkokaupasta alkaen edesmenneestä Cracked Kettlestä edeten milloin mihinkin. Olen tilannut paitsi olutta myös siideriä, meadia, viskiä, giniä, rommia, vodkaa, liköörejä, yms. Tilaukset ovat aina tulleet kotiini ajallaan, hyvin paketoituina ja usein mukana on ollut muutakin sälää, kuten laseja, julisteitä, tarroja, rintanappeja ja sen sellaista.

Naksuteltuani tilauksen ostoskoriin ja maksettuani tilauksen paypalin lävitse läväytti tämä kauppa heti seuraavana päivänä tilauksen seurantakoodin suoraan meiliini (joskus tämä on tapahtunut seuraavan tunnin aikana, vaikka olisin tilannut kello 23 sunnuntai-iltana). En muista tällaista palvelua kovinkaan montaa kertaa saanneeni kotimaisista nettikaupoista.
Kuljetus Keski-Euroopasta Suomeen vei viisi päivää, joista tuttuun tapaan.. suurin osa kului kotimaan rahtiterminaaleissa. En ole koskaan ymmärtänyt miksi tulppa on aina tässä päädyssä. Erityisesti pelästyin, kun näin kotimaassa paketin kuljettajana toimivan PostNordin.
Muistan edelleen kerrat, jolloin "Valitettavasti ette olleet kotona" lappu on vain tiputettu laatikosta alas ilman ovikellon soittoa, tai koputusta minun askarrellessa lounasta. Kuski ei kiinni juostessa edes pahoitellut tapausta. Tai ne muutamat kerrat, kun olen odottanut kotona oven vieressä toimitusta jota ei näy, koska "huppista tää jäi terminaaliin".
Silti tällä kertaa rahti oli minuutilleen aikataulussa. Ihan hämmentävää.
Toimitus oli itseasiassa nopeampi, kuin mitä Alkon verkkokaupalla kotimaassa ja vielä kotiovelle.

Miksi sitten tilata ulkomailta?
Koska maailma on täynnä upeita juomia, joita ei kotimaasta saa. Lisäksi hinnoittelu on usein hivenen maltillisempaa, koska kulurakenne on aivan toisenlainen. Olen utelias testaamaan millaisia tuotteita muualla valmistetaan, oppimaan uutta ja maistamaan uutta. Kyseessä ei ole se, että juoksisin hinnan perässä, sillä tietysti rahdin osuus kasvattaa pullokohtaisia kustannuksia ja ns. juotavaa olutta saa edullisesti paljon helpommallakin. Viskien ja muiden suhteen taas en allekirjoita edellistä. Hinta on paikoin liki puolet meikäläisestä..
Millaisia kokemuksia sinulla on asiasta? Oletko tilaillut jostakin ja haluat jakaa kokemuksesi? Sana on vapaa, minä taidan kaataa lasillisen American Wheatia ja siirtyä sohvalle.

Muuttomatkalla Poriin ja panimotyön maailmaan

 

 

 

 

" I traveled the world looking for understanding
Of the times that we live in
Hunting and gathering first hand information
Challenging definitions of sin

I traveled the world looking for lovers
Of the ultimate beauty but never settled in

I'm a wonderlust king
I stay on the run, let me out, let me be gone
In the world beat up road sign
I saw new history of a time, new history of time"

Emme useinkaan elämässämme tiedä sitä mihin kaikkialle päädymme. Minä tiedän vain sen, että matka on päämäärää tärkeämpi ja enemmän kuin kahden pisteen välinen matka. Se alkaa siitä, kun alkaa kulkemaan toiseen suuntaan, kuin se missä alku ja lähtöruutu sijaitsee.

Aihe on toki universaalilla tavalla alati innoittava, mutta ettei tämä uppoaisi loppuyön piipun tuoksuisiin sentimentaalisuuksiin lienee myönnettävä kellon tikittävän pikkutunteja kohden ja piippu.. Piippu on ollut kuuma, eikä katto kassista näy vieläkään. Siemailen Cointreau Rickeytä. Sellaista kurkun, mintun ja sitruksen ikiaikaista legomaisesti yhteensopivaa rakkaustarinaa.

Kuten pohjustuksesta voi päätellä on elämässä edessä jälleen yksi muutos, joka koskee oikeastaan myös tätä blogia. Tuopin Ääressä ylläpito kasailee nimittäin pahvilaatikoista linnoja kotiimme.

Pikitie kuljettaa pikkupoikaa kohti länttä. Sielä makaa Suomen Portlandiksi kutsuttu kylä, joka onnekseni muistuttaa hieman rakasta Kouvolaani. Siis täh?

No vapputunnelmissa katselin koneelta Hyviä Herroja ja naureskelin sen viehättävälle huumorille. Tänä triggeröitymisen ja somehölmöilyn kulta-aikana tuntui virkistävältä nähdä Paukun saunassa kuittailtavan kaikelle. ”Niinistö on kuin mulkku, se kasvaa tehtävänsä mukana”.

Selasin samalla sähköpostia, jonka spämmilaatikkoon oli tullut vallan erikoinen sähköposti, joka johti yhteen ja toinen toiseen.

Kunnes viimeinkin voin todeta siirtyväni Poriin työn perässä. Pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Ruosniemen Panimolta tuli yksinkertaisesti pyyntö harkita paikkaa heidän leivissään ja leirissään.

Aloitan tämän kiintoisan urakan Ruosniemessä lähiviikkoina täysipäiväisesti, joten tulkaahan tervehtimään.

Next adventure waits

Tästä syystä jäävään itseni joidenkin arvioiden ulkopuolelle. En jatkossa arvioi Ruosniemen tuotteita, enkä aio mainita täällä myöskään vastaan tulevista...no.. pas..huon..heikommista tuotteista. Te tiedätte, kuten minäkin tiedän, ettei kaikki olut ole aina kultaa, tai kultaisessa kuosissa. Tuoretuote ei matkusta hyvin, varsinkaan suodattamattomien ja pastöroimattomien ihanassa maailmassa.

Sen sijaan lupaan kyllä hehkuttaa edelleen erinomaisia tuotteita ja jatkaa tällä valitsemallani linjalla ja tyylillä.

Toki osa varmasti kysyy voiko ihminen olla yhtäaikaa toimittaja ja kaupallisessa työssä? No en koe sitä varsinaisena esteenä. Blogi edustaa kuitenkin vain ylläpidon kulloistakin mielentilaa, fiilistä ja olemusta. Asia on tämän myötä myös avointa.

”People say nothing is impossible, but I do nothing every day”

Kenties saatte kuulla tulevaisuudessa jossakin määrin yleisellä tasolla siitä millaista elämä on sielä tiskin takana ja pesuletkun ääressä sohlatessa loputtomia exceleitä lävitse?

Erinomainen huomautus valui juuri blogin toiselta toimittajalta. 

Tämähän ei ole pelkästään olutblogi, vaan juomablogi. Tarkoitus on jatkossakin tehdä enemmän juttuja myös drinkeistä, viskistä, rommista, ginistä ja eritoten kiusata viiniväkeäkin.

Miun mielestä kun yhdestä asiasta pitäminen ei sulje muita ulkopuolelle. Yhtäläisesti kehoitankin teitä kaikkia nauttimaan pilsistä siinä missä ipa:stakin, juomaan viskiä kolalla ja viiniä vesilasista.

Rennoin rantein, sillä ennenkaikkea.. Juomista nauttiminen on iloinen asia.

Joten Pori.. Here we come. Tiedän, et Lukko on kovaa valuuttaa. Yhtenä heinäkuun viikkona siel työllistetään kaikki hotellit, vaik vois luulla kahden tapahtuman jakamisen eri viikoille olevan kannattavampaa. Sielt saa Suomen parast kotiviiniä rypsiöljypullossa, karaokessa pitää laulaa Yötä, eikä hyvää lihamukia saa vieläkään mistään.

Noni, antaa mennä. Panomies vitsit voivat jälleen alkaa.

”Tie päättynyt ei maailmalta

Ei pysähtynyt taakseen katsomaan

Tieltä pitkältä ja lavealta

Ei pystynyt hän koskaan palaamaan”

Uusi alkoholilaki ja sen vaikutukset

Viinaralli ei näillä tempuilla katoa mihinkään

Valtiovallan siirtyessä alkoholipolitiikassa askeleen verran nykypäivään (ja ottaessa samalla kaksi askelta taakse ”työttömien aktivointimallin” kanssa) onkin aika pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa satunnaisen tavalliselle kuluttajalle? Unohdamme tarkoituksella terveydenhuololliset vaikutukset ja keskitymme vain tavanomaisiin kuluttajiin, että tuottajiin.

Avataanpa tähän nyt ensimmäiseksi muistutuksena ne tärkeimmät muutokset:

-

-

-

-

Tyhjältä näyttää. No katsotaanpa sitten ne toiseksi tärkeimmät muutokset:

• Kaupat saavat alkaa myymään 5,5% tuotteita. Tämä sisältää myös sekoitukset, eli ne pahat, hyvin pahat ”limuviinat”. Tästä rajan osumisesta maagisesti juuri tuohon lukemaan voidaan varmaan onnitella Hartwallia ja ”harmaata”.
• Pienpanimot saavat alkaa myymään korkeintaan 12% olutta ulos valmistuspaikaltaan. Tähän tulee rajoitus siten, että tämä laki koskee  vain alle 500 000l/a tuottavia yrityksiä. Tämän ylittävät saavat ilmeisesti myydä ulos vain uuden ruokakaupparajan mukaisia tuotteita. Eli hernekeittopurkit ja jauhot katoavat hyllyiltä, samoin entinen Berliinin muuri (4,7% raja). Antoisa kysymys, johon en toistaiseksi löytänyt yksiselitteistä vastausta onkin: Koskee tämä myös siidereitä, lonkeroita, simaa ja muita juomatuotteita?
• Anniskelulupia muutettaisiin siten, että jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia. Eli luvista C-B-A siirrytään pois.
• Ravintoloiden ei enää tarvitsisi hakea erillisiä jatkoaikalupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Eli kun kysytään kenen luvalla, vastaa Lehto ravintoloiden puolesta: ”Omalla luvalla”.
• Väkevien verkkohinnastot tulevat sallituiksi muillekin kuin Alkolle ja Tallinnan laivoille. Eli ensi vuoden Olut&Viski Expossa voidaan julkaista myös tisleet?
• Jatkossa ravintolat palaavat jälleen mainostamaan häppäreitä.
• Sekä jollakin tasolla voivat hakea luvat myydä ilmeisesti max 5,5% tuotteita ulos, kuten kaupatkin, eli kello 21 asti. Eli jos ajattelit noutavasi Growlerin Siperiaa siihen puolen yön jälkeiseen filosofiseen hetkeen... Voitte kansani haudata nuo ihanat haaveet.
• Alkot saavat olla auki jopa kello 21 asti. Kyllä tässä ollaan nyt tiellä turmioon
  
  

  

  Kotioluen valmistustaparajoite katoaa myös, eli kiljusta tulee laillista muillekin, kuin suuryrityksille. Tislaus pysyy valitettavasti kiellettynä edelleen.

  
  
  
  
  
  
  
  
  
  --------------------------------------------------
  Ja miten tämä kaikki tulee näkymään heti 2018?
  Ensimmäinen fakta onkin, ettei se tarkoita, tai muuta, mitään vielä pitkään aikaan. Katsokaas, vaikka laki muuttuisi, eivät käytännöt muutu hetkessä.

Nimittäin jos ajattelemme, vaikkapa marketteja, lienee varmaa etteivät hyllyt pullistele tammikuusta uusia max 5,5% tuotteita. Miksi?
Koska päätös tapahtui vasta joulukuusta ja vähittäiskaupalla on aivan varmasti nykyisenkin rajan tuotteita varastossa vielä pitkään. Toisekseen: Meidän panimomme ovat tottuneet valmistamaan 4,7% tuotteita, joita on varmasti panimoiden varastoissa vielä pitkään. Kolmanneksi tulemme näkemään pitkän aikakauden, jossa osa tuottajista pitäytyy matalammassa vahvuudessa, koska tottumus ja hinta. Lopullisen muutoksen, tai muuttumattomuuden mihinkään teemme me kuluttajat. Alammeko suosia astetta vahvempia, vai pitäydymmekö tutussa ja turvallisessa? Olutnörttien jenit eivät tällöin tässä kassassa paina puupenniä enempää.
Oikeastaan tälläkään ei ole mitään käytännön väliä kuluttajien kannalta, mutta kenties isompien panimoiden kannalta taas on. Pienet pystyvät paremmin joustamaan ja varioimaan eri tyylisiä oluita niiden ”oikeassa” vahvuudessa. Tuopin Ääressä uskookin, että jatkossakin lavatavara myydään vanhassa vahvuudessa ja pientuottajat siirtynevät hitaasti tietyissä tyyleissä oikeisiin lukuihin alkoholiprosentin suhteen.

Panimoiden ulosmyynnistä taas, mikä on todella mahtava uudistus, kestänee tovi. Ylläpito epäilee, että jo valmiiksi ylityöllistetyiltä AVI/Valvira-akselilta tulee jossakin vaiheessa ohjeistus siitä, miten tämä ulosmyynti tulee suorittaa. Koska byroslavia, epäilemme vähintäänkin kravattipakkoa, myyntirajoituksia ja sillivoileivän tilaamista samalla.
Nimittäin tällä hetkellä, kun asiasta ei ole ennakkopäätöksiä ja lain astuessa voimaan vasta tammikuusta (lopullisesti kokonaisuudessaan maaliskuussa) epäilemme tässä menevän pitkälle kevääseen, että jos olitte suunnitelleet hiihtolomareissua pakettiautolla panimolle, niin malttakaapa vielä tovi.

Ravintoloiden osalta häppärimainonta alkanee heti vuodenvaihteen jälkeen, joskin kanttikset tiettävät kyllä nämä paikat. ”Euron hanat, muttei kuitenkaan kaikki hanat, mutta emme mainitse erikseen mitkä hanat”. 

Häppärithäppärit

Lopulta muutokset ovat pieniä, mutta oikean suuntaisia. Oikeastihan koko Alkon monopoli olisi pitänyt purkaa ja ravintoloiden Alvia pudottaa unohtaen samalla alkoholiveronkorotukset. Nykyisellään on aivan päivän selvää, että Viinarallia Tallinna/Latvia suunnasta tämä ei jarruta sitten yhtään.

Kenties mielenkiintoisin ja harrastajaa eniten älähdyttävä ja hälyttävä puoli on edelleen auki. Nimittäin valtiolla pohditaan kuumeisesti miten etämyynnin saisi kiellettyä, ilman että EU puuttuisi laittomuuteen. Sipilän hallitus osoittaa tässä varmasti samanlaista suuryritys mentaliteettia, jossa omalla edulla asiat kierretään ja piiloitetaan. Toiset jemmaa vaan EU:lta ja kansalta, toiset verottajalta(valtiolta) ja siten kansalta. Ylläpidon käykin jo valmiiksi sääli meitä kaikkia Tullista tilaajiin tämän taivaanrantaan piirtyvän myrskyn edessä.
No positiivisesti: Mitä kaikkea hyvää sitten kauppaan voisi päätyä:

Tässä muutamia loistavia oluita, joita voimme odottaa näkevämme myymälöissä, eli maahantuojillekin tämä muutos tuo enemmän työtä:

1. Fuller's London Porter
2. Weihenstephan Hefe-Weissbier (ja Ayinger Bräu-Weisse monien muiden saksalaisten oluiden tapaan.)
3. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
4. Dupont Saison Biologique
5. Brooklyn Lager
6. Cantillon Kriek (Lou Pepeä myöten)
7. Malmgård/Huvila ESB
8. VASP LuomuPils
9. Stone Pale Ale
10. St. Bernardus Wit

Tulossa: Lisää mahdollisuuksia panna oluet oikeaan vahvuuteen

Lisäksi uusi raja takaa panimoille mahdollisuuden luoda uutta ja panna oluita paitsi oikeassa vahvuudessa, mutta myös uusissa tyyleissä. Veikkaamme myös, että tällä hetkellä panimot tuskailevat onnellisina? Joulukiireiden keskellä sen suhteen, miten paljon tuotanto voi kasvaa, keskon ja sokkarin soppareiden uusimisen kanssa, oman myymäläpuolen ja sen miten paljon uuden rajan mukaista 5,5% tuotetta uskaltaa painaa ja samalla toisella puolella kaupunkia painetaan varmaankin yötä päivää rahaa, siis Hartsun harmaata jokaiseen kioskiin asti. Samalla tuo toinen kaupungin hiljainen jättiläinen tietää, että mallasta menee kaikkialle jatkossa ainakin vähän enemmän. 

Sen sijaan THL/SoTe/Ehyt,ym puolella odotellaan jo maailmanlopun koittavan.
Elämme mielenkiintoista talvea, ystävä hyvä. Miten sinä uskot muutoksen näkyvän arjessasi?

Statistiikkaa omasta oluen kulutuksestani

Paljonko on paljon?

Varmaankin huomasitte blogin Facebook-jatkumossa olleen pullonkorkkikilpailun?
Teille, ketkä ette ole vielä liittyneet ryhmään, niin suosittelen klikkaamaan itsenne sisältöön sisään. Facebookin puolelle kasautuvat kaikki pienemmät uutiset ja ajatukset, sekä tällaiset skabat.

Asiaan. 0,33l tölkkiin oli siis vajaan 4kk (n. 100Vrk:n) aikana kasautunut peräti 67 korkkia. Näistä vajaa 40 oli kotioluita. Tämä laittoi miettimään omaa alkoholinkulutustani. Näissä luvuissahan eivät ole mukana tölkkioluet, eivätkä esimerkiksi ravintoloissa nautitut tuopit..

Eli pienellä laskutoimituksella voimme päätellä, että päivässä kertyy n. 0,7 olutta. Tämä on mielestäni ihan kohtalaisesti, sillä en juo joka päivä.
Toisaalta kyseessä on kesä ja loma-aika, joka jotenkin tuppaa nostamaan kulutusta. Toki osa korkeista ei ole pelkästään itse tyhjentämistäni pulloista, mutta keskiarvo on silti liki yksi per päivä. Ehkä kiintoisinta tässä on vielä se, etten heinäkuussa ollut pahemmin kotona, enkä edes Suomessa.  
Voidaan myös olettaa, että jokaista ostettua pullo-olutta kohden on kulunut ainakin yksi tölkki, sillä suosin niitä normaalisti mieluummin, kuin pulloja. Jolloin kokonaismäärä kasvaisi n. sataan. Okei, edelleen aikalailla yksi per päivä. Jos tähän lukuun ynnäisi kaikki reissuissa juodut, ravintoloissa nautitut, sekä puistossa pussikaljoina kiskotut nousisi kulutus edelleen. Lyhyellä otannalla (tilitiedoista) pyöristelen keskiarvoa jonnekin 1,3-1,5:n nurkille.

Miltä tämä teistä kuulostaa? Kuinka paljon on paljon?

DIY ja säästä

Palataanpa kotiolueen.
Kansantaloudellisesti voidaan päätellä, että jos olisin nuo noin neljäkymmentä olutta juonut Alkon hinnoilla; olisi laskua tullut tästä pyöreät 200€. Oletuksella, jossa yksi pullo maksaa keskimäärin 5€ (hyi). Ravintolassa taas olisi euroja kilissyt kassaan liki tuplasti, eli varmaan 350-400€.

Entäpä kotioluen kulut? No osa kotioluista on toki ollut näytteitä, kuten kokonaismäärästä muutenkin.
Silti jos oletettaisiin kaiken olleen omaa tuotantoa voitaisiin (pyöreästi) arvioida rahaa kuluneen n. 1,5€/l.
Jos arvataan keskipakkauskoon olevan 0,4l (seassa 0,33l, kuin 0,5l pulloja) voidaan ynnäillä litroja kuluneen siis n. 16L ja rahaa palaneen siis n. 24€.
Eli röyhkeästi kotiinpäin tuli vedettyä laskutavasta riippuen n. 175-375€.

Koska olen nykyisin tällainen persaukinen opiskelijan retku, jonka tukia te kaikki haluatte leikata, voin todeta täysin tyytyväisenä tämän olevan ihan hemmetin miellyttävää kukkaroni kannalta. Sillä meinaan matkustaa jo johonkin, jossa olut on elintarvike, eikä se maksa ravintolassakaan vitosta pullolta. 

Hanaoluesta ei kerry korkkeja

Silti tässä on järjetön yhtälö. Yhtä aikaa haluaisin tukea vaikkapa ravintoloita, jotka ovat hinnoittelemassa itseään ulos pyytämällä kymppiä 0,5l tuopista ja keplottelemalla tätä lukua näennäisesti loivemmaksi eurotuopeillaan. Tämähän johtuu kulurakenteesta ja kasvavista kuluista kaikkialla ja kaikissa sektoreissa. Oravanpyörä.
Silti enempi vähempi tuntuu, että kaikilla on kokoajan vähemmän käteistä käytettäväksi tämän systeemin pyörittämiseen. Myös minulla. Mihin se raha katoaa tässä matkalla?
Kenties ulkomaisiin verkkokauppoihin, ulkomaanmatkoihin ja kasvavan kotiolutbuumin ylläpitoon? En tiedä, kuhan lasken.

Loppujenlopuksi koko laskelma oli oikeastaan todella mielenkiintoinen. On antoisaa tietää mihin ja kuinka paljon taloudestani vuotaa pennejä pieninä noroina.

Haastankin nyt kaikki muut blogistit tarkastelemaan omaa kulutustaan sopivalla otannalla ja tuomaan sen jakautumisen esiin.
Kenties minunkin pitäisi laskea paljonko rahaa palaa akselille: maitokauppa, Alko, kuppilat, kotiolut, festarit?

Alkon uutuuksia ja Alkoholipoliittista alkoholismia

This aint no Politically Correct

 "Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan, hukun miekkaan"

Alkoholipoliittisen väännön jälkeiset päivät olivat harmaita. Poliitikkojen sanoma oli selkeä. Olen alkoholisti, koska olen suomalainen. Pinkit etiketit kieltämättä viehättävät, ahmin liköörikonvehteja viihdemielessä ja nuuskan sijasta jauhan purukumia tipalla kossua. Varsinkin kesäisin rakastan nauttia jallun makuista limuviinajäätelöä laiturin nokassa räntäsateessa kuunnellen Popedan Oodia Jaloviinalle.
Talssin kuitenkin sateessa kohti rautatieasemaa. Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla ja kolkuttelen märissä kengissäni lähiökuppilan ovea janoisena. Olenhan menettänyt kaiken toivon selvitä, joten Pekka Puska&Co. Miksi edes yrittää?

Alkoholilain suuntavaihtoehdot

Vaellan apaattisena muiden apaattisten alkoholistien kanssa kohti lähijuna zetaa ilman salamapartiota. Katselen kyynisenä vieressä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle meneviä pikkulapsia. ”Voi tulevia alkoholisteja”. Luulin nuorison olevan koko ajan selvempää, mutta nyt joudun piilottelemaan liköörikonvehtejani, ettei tahmatassujen alamäki alkaisi liian makeasti. Liian aikaisin. Yhtä aikaisin vie Zeta meitä yhtä sateiseen pääkaupunkiin, jossa hiljaisuus on vallannut turut ja torit.
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”

Tuhansien rantoj..järvien maa

Olen jo kulkemassa alkoholia, sellaista helakan väristä kohden, kunnes minulle todetaan: ”Meillä ei ole ollut tapana keskustella täällä”. Käännyn kannoillani. ”Herraisä, viini-ihmisiä”. Onneksi löydän tutun maltaan tuoksun jostakin läheltä. Miellyttävää.. Kaadan jo ensimmäistä Löwenbrauta lasiini ja ihmettelen missä litran tuopit ja lederhosenit torvisoittokuntineen?

Samalla alkaa kuitenkin tilaisuuden pakollinen info. Tämän ehdottomasti antoisimmat seikat liittyivät oikeastaan ekologisuuteen, mikä jopa oikeasti kiinnosti näin ympäristöalaa opiskelevan mieltä. Toki tärkein uudistus on tuleva ”Vegaaninen” merkintä sellaisiin tuotteisiin jotka sopivat ”vegeille”. Tämä on loistavaa, koska miultakin udellaan aika ajoin onko mikäkin olut vegaaninen vai ei?

Tulossa lokakuussa

Asiaan.. Maistelin nopeasti bruuvin germaanit lävitse. Vivahde eroja, mutta päällä edelleen loistava tasapaino, juotavuus ja sellainen miellyttävä helppous. Juotavia, niin juotavia. Koska Suomessa? Niinku eurolla puol litraa hyvää bisseä? Kotimaan katraasta Saimaan Oktoberfest löi jo uusia kierroksia koneeseen. Katkerot purivat yllättävän tiukasti aamukoomaisessa suussa, vaikka vain Magnumin&Saazin voimalla. 

Ison-Kallan Tuhansien järvien Pils oli melkoista rymistelyä. N. 60-65ebua jenkkikamaa ja keveähkö runko. Vähän sekavan oloinen ”nyt hitosti kaikkea ja lujaa” fiilis. Viereinen Foundersin PC Pils oli rauhallisempi verrokki. Jos toisessa ajettiin Mersulla kirkkoon möyrittiin Savossa jeepillä metsässä.

Seuraavaksi jotain ihan muuta. Jandrain Jandrain Jandrain Jandrain.. Jotakin jossa levy oli päällä nimessä koko ajan. Belgityylistä ”wheat alea”, ei kuitenkaan witbieriä. Hiivakannan esterit puskivat mausteiden lisäksi reipasta hedelmätiskiä. Tavallaan vakuuttava, tavallaan ei. Elementtejä jotka ovat todella miellyttäviä ja päinvastoin.

Aamu alkaa A:lla?

Seuraavaksi tapahtuu odottamaton siirtyminen sinne mihin pitikin. Viinapurkkaan.

Saku Antvärk IPA. Toivon hyvää hinta laatusuhdetta.. Mutta jostain tulee kokoajan purukumin tuoksua. Sellaista makeaa hedelmäpurkkaa veivattavasta markan automaatista. Jänniä leipäisiä brittifiiliksiä seassa. Onko Citran hedelmäisyys vaihdettu kuiviin hedelmiin?
 ”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.

Tässä kohtaa alkoholi tekee temppunsa. Enter the seitinohut. Ilmeisesti pitäisi purskuttaa ja sylkeä, mutta luonto ei anna periksi. Tuijotan mykkänä kulkien eteenpäin kohti kanapee vatia. Hörppään matkajuomana aka matkakaljana tipan Sonnisaaren Humalajaa. Erinomainen kuosi. Mahtavaa öljyä ja hedelmiä. Edelleen the Suomi IPA.

Brooklyn Defender IPA toimii ruokajuomana. Ns. ”mallas ipa” on ruoka ipa. House flavoria esillä. Hennosti karkkia, maltaisuutta ja paahtoleipää greipin ja kukkakedon lisäksi. Iisiä ja juotavaa.

Katselen Roguen Dead Guy Alea. En koskaan ole pitänyt siitä. Enkä pidä nytkään. Liian viinainen. Ehkä minussa on vikaa, koska pitäisihän tuon liki sarjakuvaetikettisen import tuotteen, joka maistuu viinalle viehättää suomalaista kännistä mieltäni?

Stone Tangerin Express IPA. Lisää IPA:a. Speksit todella kiehtovat. Mandariinia ja ananas murskaa, Azaccaa, Mosaicia, You name it, It has it. Odotan jotakin Stone goes Brewski kokemusta... Jaaaaa en saa sitä. Perus Stonea. Eli todella hyvä, mutta sillai vähän vanha ja tylsä. Keski-ikäinen insinööri, jolla on uusi wunderbaum. No pullon ikä jäi katsomatta, että->

Hyvää, mutta ei hintansa arvoista

Sitten niitä tummia. Harmittavasti kaksi ja epäilen juoneeni molemmat, mutta sehän ei meinaa mitään. On antoisaa reitata uudestaan ja verrata tulosten vertailukelpoisuutta.

To Öl Moccachino Messiah. Kahvibrownia. Olen yhden aivan erinomaisen tällaisen juonut; Surlyn Coffee Benderin. Laittakaapa korvan taakse se. To Öl tarjoaa no kahvia. Ja sitten sitä helkkarin tunkkaista tuhkakupinpohjaa ja sikarin perää, jota savuisuus vain korostaa. Ei jatkoon, vaikka arvaan yhden Tonin rakastavan tätä, kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota<3

Mikkeller Chipotle Porter onnistuu jo paremmin. Todella miellyttävä kombo paahdetta, suklaata, chiliä ja savua. Tosin liian keveä runko kostautuu vähän lopussa, mutta alle 7% varsin kelvollinen suoritus yhdistää vielä chili tähän.

Olen jo pakkaamassa kamojani, mutta kas.. Siideriä.. Jos sitä vielä ehtis.. Ja ehtiihän sitä.

Kerisarac Cidre Breton tuotti tuoksun puolesta pienen Wow:n. Nyt ymmärretään antaa. Maku unohtaa koko asian ja jälkimaku katoaa, kuten toivo krapula-aamuina.
Rankkaa omenaa, calvadosta. Hyvä siideri, hyvä hinta.

Verrokkina toimiva Teerenpelin Juhlasiideri lyö ensimmäisenä asetonit kurkkuun. Tasaantuu vähän. Keltaisia omenoita, makeahkoa, helppoa. Sellaista suomisiideriä. Ihan kiva, mutta vaan ihan kiva.

Poistun toimiston kautta takaisin sateeseen kohti Pientä ja uusia nousuja miettien mistä saisin edes yhden limuviinapuikon illaksi.

"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer

Juoma-arvioissa: Jaloviina Long Drink

Jaloviina.

Yksi tähti

Majuri vai Vänskä?

Suomalainen ikuisuus yhen tähen takia.

En tiedä mitään ikiaikaisempaa kotimaista tiukkaa klassikkoa, kuin Jallu. Siitä tehdään lauluja edelleen. En kuitenkaan nauti niiden kuuntelemisesta, koska liiallinen junttirock on syöpää minun päälleni. Silti kenties vain tämä ja salmari ovat ainoat kotimaiset väkevät joita mielelläni juotan kaukaisille vieraille. 

Ikiaikaiset ovat olleet ne illat, kun pöydässä on ollut yhtä tähteä, kuppi ja nopat. Harvemmin niistä kuitenkaan on jäänyt mitään suuria muistikuvia. Entä kuinka usein onkaan talonmiehen vapaapäivä kuulunut kalsarikänniseen iltaan?

Joskus sotkimme sitä kolan sijasta myös Pommaciin. Vähän sellaista brenkkulonkeroa siis. Epäilen, että meillä kaikilla olisi jalmarista niin paljon tarinoita, että se ansaitsisi oman Sinuhensa. Sellaisen ruskeakantisen iäisyyden vievän eepoksen, jonka henkilögalleriasta ei ota kukaan selvää, koska kukaan ei ole selvä.

Tänään kuitenkin hämmästykseni oli suurta eksyttyäni valtion monopolin hyllyväleissä sinne minne aurinko ei pais.. Anteeksi kirjallinen liioitteluni. Näin kuitenkin pullon Jaloviina Long Drinkkiä. En voinut vastustaa kiusausta. Isänmaa kutsui poikiaan, pilliin vihellettiin ja minä kaivoin taikaviitastani pari kopeekkaa esiin kassalla. Nyt oltaisiin syvien asioiden ääressä.

Spekseissä 5,5% ja hintaa karvan alle kolmosen (2,98€). Simppeli design ja jotenkin lievästi nostalgisen rouhea. Puhutteleva ja tavallaan ruma. Jallulla on kuitenkin tunnearvoa ja minä, minä olen tunneihminen.

"Herra isä. Kotimaista limuviinaa "

Entäpä itse juoman maku? Se kai tässä kuitenkin on kaikkein olennaisinta?

Siinä missä väri on, vähemmän yllättäen, kirkkaan kullankeltainen on tuoksussa jotakin tuttua..

Kyllä. Siellä se jallu kaveriaan etsii, eikä turhaan. Tuo tuttu kombinaatio viinaa ja brenkkua on naitettu nyt etäisesti halvan Pommac-kopion kanssa yhteen. Aivan samaa hedelmäistä tammisuutta tässä ei ole, mutta osasyy voi olla myös Jaloviinan. Se meinaan puskee maussakin selvästi lävitse. Kerrankin etiketti pitää paikkansa: ”Maistuu sille mille pitääkin”. Siinä missä vaikkapa hartsun lonkerossa on saatu Gini piilotettua liki kokonaan (kiljuista emme puhu) huomaa lähtötuotteen tässä selvästi. Jos siitä ei pidä, niin Laitilan brandy lonkero (hih, heillä on myös Jalo lonkku.. Nyt kiinnostaisi verrata) lienee sinun valintasi. Oudointa maussa on se, että jallun maistuessa selvästi tuijotat etiketin 5,5% punaista leimaa epäuskoisesti. Toki tässä on limonadimaista siirappisuutta seassa ja kuplia sillai kivasti. Miltei hilpeästi ne kutittavat kitalakea, vain yhden tähden. Puolessa välissä en osaa vieläkään sanoa pidänkö tästä vai en. Ehkä pidän ideaa hävyttömän hyvänä ja juomaa hävyttömän pahana. Silti usein asioiden sattuessa näin pidän lopputulemasta. Ehkä nytkin?

Virnuilen koko limuviinateemalle, koska nyt ollaan sen syvässä päässä. Tämä ei ole kilttiä juomaa, vaan on astuttu askel kauemmas Breezerien ihanasta väriloistosta, tai harmaan petollisista sävyistä. Jonnekin Kyrö Long Drinkin, Kovan Teen, tai Laitilan Bitter Lonkeron maailmaan. Maailmaan, jossa teinit eivät kiljupäissään sylje päälle, mutta vanhan liiton Carillo ja Gambina sedät kääntävät selkäänsä.

Se on absurdi ulottuvuus, johon matkatessa kaipaisi matkakaljan lisäksi jallupulloa lepyttämään sen jumalia. Paikka, joka on oma suljettu osastonsa kaikille, joille olut ei maistu ja pitkäripaisen Smirnoff Icet aiheuttavat vain kerroksen sokeria ikeniin. Heidän epäpyhä maansa, jossa baarista ei tilata ”yhtä bisseä, lonkkua, tai sidukkaa”, vaan kirotaan miksi drinkkilistalla on vain jotain v..n kelkkoja ja villevallattomia, mutta GT on liian karvasta malarialääkkeeksi.

En voi sanoa olevani kotivesillä, vaan kaukana. Matkustelu kuitenkin avartaa, vaikka aina se ei tuottaisikaan überhedonistisia nautintoja. Joskus se on tällaista.. Outoja lipuvia fiiliksiä, joita kenties kaipaa palattuaan. Astuminen toisiin saappaisiin ja yhden jallu lonkeron nauttiminen saattaa siis hämmentävästi avata paatuneellekin kupin kiskojalle kokonaan uusia maailmoja ilman kaleidoskooppia. Ja lopulta.. Elämä on vain sarja kokemuksia. Lasin näyttäessä loppuaan pidän tuotetta edelleen hämmentävänä. Kenties toinen samanlainen toisi selvyyttä, mutta voisin jättää sokerisen kuplaveden kokonaan sikseen. Jännä. Jallu.

Olutarvioissa: Bell's Expedition Stout

En tiedä kauanko olimme vaeltaneet tässä loputtomassa maassa, jossa sadekausien monsuunit kastelivat ja myöhemmin kuiva, punainen aavikkotuuli kuivasi sielun ja ruumiin kurkkua myöten. Se saattoi korventaa vanhemmankin sotaratsun liki hulluuden partaalle. Tiesin etten itse kestäisi enää kauan ennen harhanäkyjä vilvoittavista keitaista. Tarvitsin viileää juomista. Ravintoa niin ruumiille, kuin hengellekin. Vahvaa, tukevaa ja imperialistista.

Onneksi nuubialaiset orjamme taikoivat pakanallisen noitatohtorin säestämänä Afrikan mustaa kultaa jostakin esiin.

Bell's:n Expedition Stoutia maistoin ensimmäistä kertaa takavuosina Copenhagenin Beer Celebration bakkanaaleilla. Jossa vii..olut virtasi, ganja tuoksui ja elämä oli kerrankin vain laiffii.

Kaikista huikeista oluista huolimatta juuri tämä kiilasi aivan piikkipaikoille kilvoittelemaan paikasta sydämessä (Heti julkean mahtavan Black Note Stoutin jälkeen). Nyt vuoden ikäinen pulloversio kömpii vaipoistaan ja hellekypäristään esiin.

Valuu paksuna mustana moottoriöljynä suoraan pimeimmästä afrikasta jeepin konehuoneesta lasiini. Beige vaahtoa keskiasteisesti.

Tuoksussa ei aivan lähde kaikki papukaijat lentoon. Mokkaa piisaa, suklaata ja paahtuneen maltaan herkkiä sävyjä. Vesivärejä, muttei öljyvärejä. Vähän lakua ja savua takana. Miellyttää, mutta kenties suuremmat norsupyssyt on varattu makuun?

Maussa ruovitellaan vähän jo aavikolla. Savuisen paahtunut mallas pöllyää ja kamelinpaskanuotiolla on kahvia ilmassa. Salmiakkijauhetta riittää loppuliussa. Maku jää suuhun hymyn kera. Ikä on tuonut tähänkin sekaan hennosti kuivattuja hedelmiä, suklaata ja soijaa. Moniulotteista ottelua.
Suutuntuma on paksu, paahtunut, öljyinen ja muita ihania adjektiiveja, jotka sinä voit valita.

Bell's Expedition Stout ei ehkä tunnu nyt selvinpäin yhtä euforisoivalta kokemukselta, kuin silloin. Se ei kuitenkaan himmennä tämän oluen arvoa, asemaa, eikä tietenkään makua. Huikean hyvää olutta huikealla balanssilla. Kylläpä kotiinpaluu parin viikon cocktail/vaalea lager/valkkari-akselilta tuntuu hyvältä.

 

HLS: 8,5/10

Sahtia, johtopäätöksiä ja SOPP-Lahti

 

Tuuli rummuttaa ikkunaa piippuni hiilien hohtaessa punaisena sateisessa yössä. Vieressä mukini nostaa lämmintä höyryä ympäristöönsä. Tuijotan viskipulloa ja hän minua. Tänään olemme luvanneet pitää päämme kiinni ja leikkiä mykkäkoulua. Antfarmin tupareista alkanut lievä viikon brenkkuputki SOPP:n kautta kaverin häihin, yhteen jälleennäkemiseen ja Latvian ex-tempore reissuun ovat kostuttaneet maksaani tarpeeksi. Silti Lahen SOPP on osoittautunut melkoiseksi ”writers blockiksi”. Miten lähestyä tätä saippuapalaa, josta en saa otetta? Kenties Samba ja kuppi kuumaa auttaa?

” SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää”

Tuijotan sateeseen, imaisen piipusta mustikkapensasta ja palaan siihen hetkeen.

Oli lämmin kesäpäivä kääntymässä iltaan. Askeleeni johtivat jälleen kohti Lahen matkustajasatamaa. Nyt ensikertaa junantuomana paikallisena. Ensikertaa ilman vakituista kööriäni. Tuota poikain kuppijakippokuntaa, jonka kanssa olimme jo vuosia vierailleet paikalla. Aina on ollut kivaa, vaikkei kaikki aina ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan ja joskus on karttakin hukkunut matkalla sielun syövereihin. ”Dr. Livingstone?”

Kenties näistä syistä tämän reissun piti olla vain pistäytyminen.  Aye, kuuluisia viimeisiä sanoja.

Jo astuttuani porteista sisään ja napattuani tuon tutun mukin käsiini päätin syöksyä sinne missä ruoho on aina ei vihreintä, mutta perinteisintä. Hollolan Kivisahtia, iso kuppi. Tämän saman taikajuoman tenhon oli löytänyt myös naapuriblogisti eksyttyään samalle tiskille samaan aikaan. ”Ei bönthömpää tänä vuonna” Vanhoissa Jalluissa olisi tilaisuutta varmaan kuvattu jotenkin näin: ”Oli kuin suuret voimat olisivat olleet läsnä sinä iltana. SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää..”

Omassa julkaisussani kenties näin: ”Ensimmäinen puraisu Kivisahtia sai jälleen muut oluet tuntumaan omppupompulta. Tunsin alkoholin pyhän voiman hiipivän kehooni. Peläten hetkeä loppuyöstä, jolloin minulle ei enään tarjoiltaisi. Joutuisin ehkä kaivamaan lääkelaukustani kyynelkaasua ja poistumaan kuin suuret taikurit.. savupilvessä peläten sähköpatukkaa ja odottaen aplodeja. ”

SOPP-Lahti 2010-luvun lopussa oli maaginen paikka. Aika, joka oli täynnä epätoivoa, kauhua, mutta myös tuiketta toivosta. Paremmasta maailmasta. Kun katsoi ympärilleen oli vain iloisia ihmisiä löytämässä uutta, kosminen yhteisöllisyys ympäröi olutväkeä. Siitä tunnelmasta on hyvä ponnistaa kohti väistämätöntä laskuhumalaa.
Löydettyäni tutut kasvot edellisillalta vaihdoin nokkelasti tiskiltä pystypöytään.

 Antfarmilta oli osa herrasväestä kaivautunut keostaan esiin. Valon polttaessa krapulaisia silmiä olivat he etsiytyneet suuren lähteen ääreen ilman pelkoa savannin muista eläimistä. Pikainen katsaus tiskien taakse paljasti, että harmittavan harva tuttu oli löytänyt paikalle. Nostan hattua siis kaikille paikallaolijoille. Ehdimme jo tutustua lukuisiin mallastuotteisiin, joiden kuvaileminen olisi pitkästyttävää teille, tai kenties janoa aiheuttavaa, jos valitsisin tarpeeksi eksoottisen listauksen adjektiiveja? Vaikka panimokattauksen kutistuminen järkyttikin, niin kenties juuri siksi valikoima yllätti positiivisesti? Ei kuitenkaan niin positiivisesti, että seuraavasta aamusta olisi selvinnyt ilman buranaa, muttei niinkään että olisi pitänyt käydä pyörittämässä helikopteria päksissä (Sairaalassa, toim. huom. Lähde: Lahest-Suomeen sanakirja).

Sisäinen Nikke Knatterton veti johtopäätöksen kuitenkin valikoimista: Pilsnerit ovat tulossa hitaasti takaisin. Kenties on opittu, että sellaista oikeasti helkkarin hyvää IPA:a on vaikea tehdä. Hazy Islandissa oli yritystä, mutta maun ollessa sellaista kotipolttoista yrttikatkeroa ja verrattessa edellisillan Hazy Janeen ero oli selkeä. 

"Onks tää ny sitä IPA:a, vai muute vaan sameet"

 

 "Mietin millainen mulkku oikein olen?"

Kouvolasta eksynyt seurakunta oli myös pyhittämässä vettä vinkaten Bryggerillä olevan aarre, jota yks Olli vartioisi tarkasti. Päätin koettaa onneani ja sainkin tipan tätä mielestäni tilaisuuden parasta uutta tuotetta. Bryggerin tuore omenasiideri oli niin loistavasti onnistunutta tyylissään, että kävin erikseen yhtä Matthiasta onnittelemassa tuotteesta. Jäin toviksi suustani kiinni ja jotenkin käteeni lyötiin viskiä. Tuijotan tätä kirjoittaessa kaikessa hiljaisuudessa viskipulloa kotonani. Näen hennon kyyneleen valuvan hänen rotevaa runkoansa pitkin. Mietin millainen mulkku oikein olen, kun en rakasta tänään lähimmäistäni? Ja kuinka pitkään olenkaan maannut parvekkeen lattialla puhaltelemassa savuja piipusta? Teeni on jäähtynyt, mutta päätös pysyy. Itsepäisesti kaadan muumimukia taas täyteen ja haaveilen riippumatostani.

Tuttu surina alkaa päässäni. Surroundia puskee, kun nakhla alkaa tepsimään. Äänet vievät takaisin veskun rantaan.

  Turisen viskipäissäni limuradion väen kanssa. Suunnitelmat lentävät, seitinohuessa on ihmisen hyvä olla. Tutustun samalla yhteen suureen vapaaseen peitsimieheen, eli free lanceriin ”ehehehe”.

Koska alkoholi saa minut holtittomaksi ja entistä impulsiivisemmaksi löydän jostakin savonmualta saapuneen Ison-Kallan. Sanottiin jo, että ”Lakkaa juomasta”, mutta tutustuttuani yhteen belgialaiseen blondiin olen taas heikkoa lihaa. Kerta ei ole ensimmäinen. Epäilen ettei myöskään viimeinen, mutta en sano tätä ääneen.

Lopulta havaitsen seisovani autioituvalla festarialueella yhdessä peitsimiehen kanssa. Päätämme suunnata jatkoille. Valitettavasti tutussa Pointissa naamamme eivät miellytä, joten etsiydymme Teerenpeliin, jossa olin kuullut olevan yhtä neljäsatasta polakkia piipussa. Olen siitäkin tavoilleni uskollisena raapustanut arvion, mutta muistikuvien ollessa vähintäänkin sumeita tyydyn toteamaan, että oli varmaan hyvää ja pitäisi maistaa uudestaan. Onneksi järki, tai joku muu ystävällinen sielu, oli käskenyt tilata Titanicin tuhoa tiskiltä, sillä muuten olisin kuivunut paluumatkalla kasaan.

Viimeisissä usvaisissa kuvissa, joita epäilen diasarjaksi päässäni (eikä vähintään värien vuoksi) näen vihaisia keski-ikäisiä tätejä ja hymyileviä herrasmiehiä. En muista miten olin selviytynyt kotiini herättyäni seuraavana iltapäivänä hikisenä ja darraisena. Kuvien perusteella olen etsinyt taas sisäistä Attenborough:ta kuvaten ainakin rusakoita ja naakkaa kotimatkan varrelta. Sahti ei siis viennyt jalkoja, vaan tossuni osasivat itsekin kotiin. Kenties olin taas tehnyt päätöksen kadota? En tiedä milloin, monelta, tai miten se oli jälleen tapahtunut? Ehkä se oli suunniteltua, kuten morsiusparin häviäminen omista bileistään? Huipulla lopettaminen ennen alamäkeä, vai olinko ollut jo pitkään alamäessä? Kukaan ei kuitenkaan ollut vastaamassa näihin kysymyksiin. Kaikissa töissä, harrastuksissa, mutta myös nautinnollisissakin asioissa on varjopuolensa. Tämä saattaa olla näitä Ying ja Yang juttuja? 

SOPP-Lahti teki siis jälleen temppunsa. Tuntemattomat retket, fiilistelyt ja pitkät filosofiset hetket. Festareiden kutistuminen on tietysti ikävä käänne. Tutuista panimoista mm. Laitila, Malmgård, Hiisi ja muut olivat hypänneet kelkasta. Kenties Lahen SOPP:n arvo ei palvele enään? Kenties olutfestareiden laajeneminen tekee tehtävänsä myös käänteisesti?

Itselleni nostalgia-arvo riittää niin pitkään, kun on sahtia ja kiintoisia ihmisiä.

Loppuun voisin markkinoida yhtä pientä festaria ”Jossain takahikiällä tanssilavalla”. En usko, että kuitenkaan tarvitsee. Lahen Suuret Oluet, Pienet Panimot.. Oli se vaan kiva. 

-----------------------

Tupakasta katoaa maku, teemuki on kolissut pitkään tyhjyyttään. Viskipullokin on mennyt kiukkuisena nukkumaan.

On aika laittaa illan viimeiset hitaat soimaan. Valitsemme Hevisauruksen Pingviini vilkuttaa kappaleen. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

"Woo! Pingviini vilkuttaa jäälautaltaan Woo! Yksin hän matkustaa valtamerten taa innoissaan Hieman yli kuusi ja puolisataa meripeninkulmaa matkustettuaan jäälautta rantautui keskelle vuonoja. Oli pimeää ja kylmää, maa oli nimeltään... Norja! - Heissan, heissan, pikku pinkku, mitäs täällä teet? Mä söisin turskapuikkoja, mut kurkkuni on kipee. - Voi, voi! Mut kuule, mul on siihen lääke! - Onks toi kurkkupastilli? No kohta helpottaa! Laulaminen tällä lailla on niin ankeaa."