Alkon käsityöläisoluet: Tasting

Helmikuinen aamu oli taas vienyt juovon kohti pääkaupungin ihmeitä.

Osa varmaan luuli tähän liittyvän jääkiekkomailoja ja poneja? Tai sillä isolla talolla olleeseen väkijoukkoon soluttautumista ilmaisen ämpärin, tai bensan, tai bensaämpärin toivossa, niin ei.

Sen verran loskaista kevättä alkaa olemaan ilmassa, että Alkon käsityöläisoluet ovat saapumassa monopolin hyllille. Tämä tietysti aiheutti vääjämätöntä vipinää villasukissani, että hyppäsin aamun ensimmäiseen koomajunaan litkimään bisseä.

Pääkallollinnan kellarissa, eli tynnyrissä, tapahtuneessa väkijuomien kulutustapahtumassa olivat läsnä kaikki muut paitsi: Ison-Kallan Cardinal IPA(Miksei Cardiant IPA, olis siisti bändiolutkin viel), Flying Dutchman (onneksi, säästyy kirjoituskoneessa mustetta) ja Hiisin Pöllöhillo. Tai no Pöllöhillohan olisi blogin eka 6/5, ihan vaan koska pöllö mainittu ja yleisvaikutelma nousee stratosfääriin samantien. Pöllökalja hillolla, ihan parasta. (Ookoo, se liittyy talkkunaan oikeasti, mut pöllökalja, mikä pöllökalja). 

Jätin tutuista oluista Laitilan Kukon reittaamatta, mutta 5,5% versionakin se on varsin mainio olut jopa tyylissään. Kaikista muista on lyhyt luonnehdinta.

Asiaan:

Saimaan Pilsner Luomu 3,84€/0,5l

Saimaa avaa aamun, valkaisee nenän ja kalibroi maun. Kullankeltainen ja viljaisen ruohoinen tapaus. Ei aivan lähde lentoon kuitenkaan. Rapsakkaa pilsua, vähän keveää hedelmää seassa. Perussettiä, mutta ei huono sellainen. Hinta kuitenkin 2x sen mitä tällaisen pitäisi olla. Perushyvä saksatyylinen pils.

Vakka-Suomen Kölsch 4,95€/0,5l

Vaspilta viimeinkin Kölsch. Loistavaa. Hyvin puhdaslinjainen tapaus hennolla hedelmällä ja omenaisuudella. Raikas, iisi, melkolailla tyylinsä mukainen, eli tylsä? Hyvä perusolut ja kun tietää tyylin vaikeuden valmistamisen suhteen voi nostaa hattua. Sopii Vaspin portfolioon kivasti maalaismaisella sävyllään.

Bryggeri Helsinki Wald Forest Pale Ale  4,52€/0,33l

Meripihkaan vivahtava väriltään tämä. Jännä kombo havua ja rosmariinia aromissa. Aiheuttaa paljon fiiliksiä ja mielikuvia, en tiedä miten menisi jos en tietäisi nimeä, eli brändi+1. Keveää toffeista mallasta, leipää, kinuskia ja hedelmää. Rosmariini vie vähän olutta, mutta balanssi on jälleen valtavan hyvä. Ruokien kaveriksi? Toimii loistavasti tarjolla olleen ”silli-kaviaari perunan” kera.

Lammin Naakka ”Strong Ale”  5,9€/0,33l

Lammi tarjoilee tuttuja sahtimaisia piirteitä. Makeaa mallasta, karkkia ja limppua. Banaania ja katajaa. Viehkoja sävyjä pyöreästi. Miellyttää taas kerran. Ei kikkoja, vaan sellaista ”nordic style ale” meininkiä, jota soisi näkevän enemmänkin näin puhdaslinjaisena. Tykkään.

Rocking Bear Brewers Tuorsniemi Bitter  4,98€/0,33l

Bitter Suomesta? Samean oranssinpunainen sävy tässä.

Hedelmäistä hiivaisuutta, puuta, multaa ja pähkinää. Sekavasti. Selkeä linjakkuus ja peribrittiläisen hienostuneen yksinkertaisuuden maailma on hieman hukassa. Jos tilaisin Wishistä Jaguarin se maistuisi tältä? En tiedä toisiko keveä suodatus ja kypsytys piirteitä paremmin esiin?

Kimito British Rye  4,8€/0,33l

Bitteriä ruismaltaalla? Talven Kaiku 2?
Punaruskeaa olutta. Ulkonäkö varsin nättiä.

Tämä irrottelee puolestaan kuivattuja hedelmiä ja marjoja reilusti. Jälkimaussa tuttuja rukiin piirteitä. Keveää puumaisuutta seassa. Parempi, kuin RBB joskaan ei aivan osu maaliin, niin hipoo jo tolppaa. Välttää tunkkaisuuden ja tuhkaisuuden helmasynnin kotimaisella brittirintamalla. Kaipaisi vähän puraisua lisää ja vähemmän marjaisuutta. Tyyli on todella vaikea ainakin kotimaisille yrityksille, joten kaikki kunnia Suomenlinnan ja Malmgårdin suuntaan kenties parhaista onnistumisista. Ei tämä huono ole, mutta tällä hinnalla ei osu minun suuhuni.

Fiskars Drikkekammerat Pale Ale  4,98€/0,33l

82ebua ja Fiskars? Mitä tää on? Kuka vastaa?

Kullankeltainen olut kätkee alleen yllätyksen. Hyvin veikeän funkyn aromin, josta en saa tarkkaa koppia. Hunajakenno+brittihedelmä+mansikkainen käymisaromi+keksi+talli = tämä. Hiivasta käydään naapuripöydässä keskustelua. Greippiä maussa, sekä samaa vinkeää sivumakua. Onko humalaisin Fiskars/Rekola koskaan? Ehkä? Olut joka on annoksen jälkeen edelleen kysymysmerkki. Jännä. Melkein tekisi mieli tyypata uudestaan, tai sitten ei. En tiedä pidänkö vaiko en. 

Ruosniemen Lomittaja Mandarina Saison  4,19€/0,33l

Lomittajasta uusi editio. Mietin vaan leikilläni salaa mistä ajatus Mandarinasta?

Hedelmää, jee. Reilut, mutta hyvin tasapainossa olevat valkopippuriset aromit hiivasta. Appelsiinia seassa ja puree kivasti kuivattaen suuta. Kenties jopa parempi, kuin perus Lomittaja? On. Raikas ja kesäinen. Oispa kesä, biitsi, hiekkalinna ja hiekkalinna täynnä Mandarinaa.

Pidän.

Maku Farmhouse Ale 4,33€/0,33l

Keltaista on. Vähän funkya sitrusta ja saisonmaisia piirteitä mausteisuuden kanssa. Odotin brettapommia, mutta sainkin vähän funkyn saisonin. Ei siinä, pidän kyllä. Sitruunankuorta j a korianteria. Yllättävän freesi fiilis, muttei niin kesäinen kuin Ruosniemen.

Radbrew Don of Wasteland Saison   4,65€/0,33l

Uusinta. Aina pitää antaa mahdollisuus tähän ja nyt se kannatti. Tämä oli kesällä hyvinkin inhaa, mutta nyt tarjoilee tuoreen raikasta otettaan. Etiketistä +1. Sitrusta, keksiä, hedelmätiskiä. Kolmikosta se helpoin ottelija. Keveä, sellainen entry level tuote. Ei huono, ollenkaan, mutta jää kyllä Makun, että Ruosniemen varjoon.

Suomenlinnan Kealakekua IPA  4,93€/0,33l

Yritäppä tilata tätä baarissa.. "Yks Kealekakkekka" "Siis Kelkka vai?"
Samean keltainen olut. Trooppista hedelmää riittää. Kissanpissat päällä, pellettiä alla. Joku Suokilla tietää millaisena ipa:ni haluan siis. Välttää upeasti mäntysuovan ja yliampuvan karkean pihkaisuuden ja pysyy smoothin pehmeänä loppuun asti. Paras Suokin IPA so far. Yksinkertaisesti helkkarin hyvä häästääg #onkstääsitäneipaakuonsameeta

Honkavuori 694 Tupla-IPA  4,74€/0,33l

Punaruskeaa olutta. Varsin kaunis lasi.

Vaan ei s.. Kyllä puskee nyt paksut karamellisiirapit nenään diasetyylin kera. Paahtoleipää seassa. DIPA? Oikeesti? Tota noinaa.. Ei.

Paksua mallaslimppua, pähkinää, ruisleipää. Brittifiilistä enemmän, mitä aiemmissa. Honkavuorelle ihan vaan vinkiksi: Perusmallas+sokeri, muuta ei dipa:ssa tarvita uutelähteinä. Lisäkonsultaatio yhteystiedoissa. Oluena ja vaikka brittistrongina, tjs. Ei hassumpi, ehkä turhan makea vaan omaan suuhuni.

Mallaskosken True DIPA  4,97€/0,33l

Oranssinpunaista. No niin.. Tää tuoksuu Tupla-IPA:lta. Ihan sillai klassisesti.

Karkkia, muttei ammu yli. Pihkaa, havuja ja greippiä. Vissiin single hop Centennial osastoa. Pelottavan helppoa juoda 9% tuotteeksi. Old School, mutta hyvällä tavalla.

Beer Hunter's Hermansson Barley Wine 15,15€/0,75l

Hunulta kaunis suuri pullo, siitä +1.

Syvän punaruskeaa tavaraa. Vahvat kinuskit ja toffeet päälle kera keveän paahteisuuden.

Kuivahedelmäkakkua ja viinikumia taustailemassa. Hennosti appelsiinia. Muhkea ja lämmittävä tuotos omaa selkeää kypsytyspotentiaalia. Saisiko tämän viskitynnyriin? 

 

Teerenpeli Hullujussi   4,34€/0,33l

Mustaa. Selkeät paahteisen kahviset maltaisuudet pinnalla. Kuivaa, tummaa suklaata ja keveää makeutta seassa. Yllättävän helppoa juoda ja tutusti taattua Teeren tasapainoa. Ei kikkoja, vaan simppeliä perustekemistä.

Tuju Export Stout Nro:2  5,04€/0,33l

Edellistä selvästi makeampi ja vähemmän paahteisempi. Kuivaa hedelmää, luumua ja kaakaota. Lakua ja karkkia. Brittivibat ovat vahvasti läsnä tässäkin, mutta hyvällä tavalla. Oivaa tekemistä.

Malmgård Imperial Oatmeal Stout  6,58€/0,5l

Täytyy myöntää, että lataan tähän jo odotuksia..

Mustaa.. Paahdetta ja suklaata. Alla hedelmää ja vienoa mustikkaisuutta. Kahvista pehmeyttä ilman tuhkaisuutta. Kokemuksena yllättävän, vai liian, helposti lähestyttävä. Balanssi ja juotavuus todella hyvällä levelillä, mutta nyansseiltaan ei yllä millään tyylin huipulle. Hyvää silti.

Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout  7,05€/0,33l

Ilmeisesti Cool Headilla tehty IS tämä?

Paksu, musta ja paahteinen. Ei kuitenkaan ns. tarpeeksi, eli sellainen ihana moottoriöljyinen tahmeus ja suuta supistava paahde ei ole tämän oluen Zen, Jing tai Jang. Enemmänkin siirappia ja kahvisuutta, joskaan ei niin paahteinen mitä Malmgård. Hyvä olut, muttei minusta hintansa väärti mitenkään. 

 

Yhteenvetoa:

Kattaus on tänä vuonna tyylillisesti miellyttävän laaja, joskaan mitään väistämätöntä hittiä näistä oluista tuskin löytyy. Parhaat paperit ehdottomasti Suokille ja Malmgårdille, joskin livauttaisin salaa vähän Lammia, että Bryggeriä tähän joukkoon jokerikortteina. Molemmilla on viehättävää potentiaalia ruuan kanssa.

Oikeastaan kaikki pitkän linjan panimot pärjäsivät jälleen mainiosti ja uusiltakaan ei mitään aivan todellista hutia. Muutama vaatisi vain reseptiikka/prosessipuolelle lisää duunia.  

Kokonaisuudessaan nihilistisesti sanoen "Ihan kiva, muttei tarpeeksi kiva hinta/laatusuhteeltaan". Iloisemmalla ilmeellä voidaan todeta valikoimassa olevan likipitäen jokaiselle jotakin.

Mitä sinun ostoskoriisi näistä päättyy?

Sahtia, johtopäätöksiä ja SOPP-Lahti

 

Tuuli rummuttaa ikkunaa piippuni hiilien hohtaessa punaisena sateisessa yössä. Vieressä mukini nostaa lämmintä höyryä ympäristöönsä. Tuijotan viskipulloa ja hän minua. Tänään olemme luvanneet pitää päämme kiinni ja leikkiä mykkäkoulua. Antfarmin tupareista alkanut lievä viikon brenkkuputki SOPP:n kautta kaverin häihin, yhteen jälleennäkemiseen ja Latvian ex-tempore reissuun ovat kostuttaneet maksaani tarpeeksi. Silti Lahen SOPP on osoittautunut melkoiseksi ”writers blockiksi”. Miten lähestyä tätä saippuapalaa, josta en saa otetta? Kenties Samba ja kuppi kuumaa auttaa?

” SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää”

Tuijotan sateeseen, imaisen piipusta mustikkapensasta ja palaan siihen hetkeen.

Oli lämmin kesäpäivä kääntymässä iltaan. Askeleeni johtivat jälleen kohti Lahen matkustajasatamaa. Nyt ensikertaa junantuomana paikallisena. Ensikertaa ilman vakituista kööriäni. Tuota poikain kuppijakippokuntaa, jonka kanssa olimme jo vuosia vierailleet paikalla. Aina on ollut kivaa, vaikkei kaikki aina ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan ja joskus on karttakin hukkunut matkalla sielun syövereihin. ”Dr. Livingstone?”

Kenties näistä syistä tämän reissun piti olla vain pistäytyminen.  Aye, kuuluisia viimeisiä sanoja.

Jo astuttuani porteista sisään ja napattuani tuon tutun mukin käsiini päätin syöksyä sinne missä ruoho on aina ei vihreintä, mutta perinteisintä. Hollolan Kivisahtia, iso kuppi. Tämän saman taikajuoman tenhon oli löytänyt myös naapuriblogisti eksyttyään samalle tiskille samaan aikaan. ”Ei bönthömpää tänä vuonna” Vanhoissa Jalluissa olisi tilaisuutta varmaan kuvattu jotenkin näin: ”Oli kuin suuret voimat olisivat olleet läsnä sinä iltana. SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää..”

Omassa julkaisussani kenties näin: ”Ensimmäinen puraisu Kivisahtia sai jälleen muut oluet tuntumaan omppupompulta. Tunsin alkoholin pyhän voiman hiipivän kehooni. Peläten hetkeä loppuyöstä, jolloin minulle ei enään tarjoiltaisi. Joutuisin ehkä kaivamaan lääkelaukustani kyynelkaasua ja poistumaan kuin suuret taikurit.. savupilvessä peläten sähköpatukkaa ja odottaen aplodeja. ”

SOPP-Lahti 2010-luvun lopussa oli maaginen paikka. Aika, joka oli täynnä epätoivoa, kauhua, mutta myös tuiketta toivosta. Paremmasta maailmasta. Kun katsoi ympärilleen oli vain iloisia ihmisiä löytämässä uutta, kosminen yhteisöllisyys ympäröi olutväkeä. Siitä tunnelmasta on hyvä ponnistaa kohti väistämätöntä laskuhumalaa.
Löydettyäni tutut kasvot edellisillalta vaihdoin nokkelasti tiskiltä pystypöytään.

 Antfarmilta oli osa herrasväestä kaivautunut keostaan esiin. Valon polttaessa krapulaisia silmiä olivat he etsiytyneet suuren lähteen ääreen ilman pelkoa savannin muista eläimistä. Pikainen katsaus tiskien taakse paljasti, että harmittavan harva tuttu oli löytänyt paikalle. Nostan hattua siis kaikille paikallaolijoille. Ehdimme jo tutustua lukuisiin mallastuotteisiin, joiden kuvaileminen olisi pitkästyttävää teille, tai kenties janoa aiheuttavaa, jos valitsisin tarpeeksi eksoottisen listauksen adjektiiveja? Vaikka panimokattauksen kutistuminen järkyttikin, niin kenties juuri siksi valikoima yllätti positiivisesti? Ei kuitenkaan niin positiivisesti, että seuraavasta aamusta olisi selvinnyt ilman buranaa, muttei niinkään että olisi pitänyt käydä pyörittämässä helikopteria päksissä (Sairaalassa, toim. huom. Lähde: Lahest-Suomeen sanakirja).

Sisäinen Nikke Knatterton veti johtopäätöksen kuitenkin valikoimista: Pilsnerit ovat tulossa hitaasti takaisin. Kenties on opittu, että sellaista oikeasti helkkarin hyvää IPA:a on vaikea tehdä. Hazy Islandissa oli yritystä, mutta maun ollessa sellaista kotipolttoista yrttikatkeroa ja verrattessa edellisillan Hazy Janeen ero oli selkeä. 

"Onks tää ny sitä IPA:a, vai muute vaan sameet"

 

 "Mietin millainen mulkku oikein olen?"

Kouvolasta eksynyt seurakunta oli myös pyhittämässä vettä vinkaten Bryggerillä olevan aarre, jota yks Olli vartioisi tarkasti. Päätin koettaa onneani ja sainkin tipan tätä mielestäni tilaisuuden parasta uutta tuotetta. Bryggerin tuore omenasiideri oli niin loistavasti onnistunutta tyylissään, että kävin erikseen yhtä Matthiasta onnittelemassa tuotteesta. Jäin toviksi suustani kiinni ja jotenkin käteeni lyötiin viskiä. Tuijotan tätä kirjoittaessa kaikessa hiljaisuudessa viskipulloa kotonani. Näen hennon kyyneleen valuvan hänen rotevaa runkoansa pitkin. Mietin millainen mulkku oikein olen, kun en rakasta tänään lähimmäistäni? Ja kuinka pitkään olenkaan maannut parvekkeen lattialla puhaltelemassa savuja piipusta? Teeni on jäähtynyt, mutta päätös pysyy. Itsepäisesti kaadan muumimukia taas täyteen ja haaveilen riippumatostani.

Tuttu surina alkaa päässäni. Surroundia puskee, kun nakhla alkaa tepsimään. Äänet vievät takaisin veskun rantaan.

  Turisen viskipäissäni limuradion väen kanssa. Suunnitelmat lentävät, seitinohuessa on ihmisen hyvä olla. Tutustun samalla yhteen suureen vapaaseen peitsimieheen, eli free lanceriin ”ehehehe”.

Koska alkoholi saa minut holtittomaksi ja entistä impulsiivisemmaksi löydän jostakin savonmualta saapuneen Ison-Kallan. Sanottiin jo, että ”Lakkaa juomasta”, mutta tutustuttuani yhteen belgialaiseen blondiin olen taas heikkoa lihaa. Kerta ei ole ensimmäinen. Epäilen ettei myöskään viimeinen, mutta en sano tätä ääneen.

Lopulta havaitsen seisovani autioituvalla festarialueella yhdessä peitsimiehen kanssa. Päätämme suunnata jatkoille. Valitettavasti tutussa Pointissa naamamme eivät miellytä, joten etsiydymme Teerenpeliin, jossa olin kuullut olevan yhtä neljäsatasta polakkia piipussa. Olen siitäkin tavoilleni uskollisena raapustanut arvion, mutta muistikuvien ollessa vähintäänkin sumeita tyydyn toteamaan, että oli varmaan hyvää ja pitäisi maistaa uudestaan. Onneksi järki, tai joku muu ystävällinen sielu, oli käskenyt tilata Titanicin tuhoa tiskiltä, sillä muuten olisin kuivunut paluumatkalla kasaan.

Viimeisissä usvaisissa kuvissa, joita epäilen diasarjaksi päässäni (eikä vähintään värien vuoksi) näen vihaisia keski-ikäisiä tätejä ja hymyileviä herrasmiehiä. En muista miten olin selviytynyt kotiini herättyäni seuraavana iltapäivänä hikisenä ja darraisena. Kuvien perusteella olen etsinyt taas sisäistä Attenborough:ta kuvaten ainakin rusakoita ja naakkaa kotimatkan varrelta. Sahti ei siis viennyt jalkoja, vaan tossuni osasivat itsekin kotiin. Kenties olin taas tehnyt päätöksen kadota? En tiedä milloin, monelta, tai miten se oli jälleen tapahtunut? Ehkä se oli suunniteltua, kuten morsiusparin häviäminen omista bileistään? Huipulla lopettaminen ennen alamäkeä, vai olinko ollut jo pitkään alamäessä? Kukaan ei kuitenkaan ollut vastaamassa näihin kysymyksiin. Kaikissa töissä, harrastuksissa, mutta myös nautinnollisissakin asioissa on varjopuolensa. Tämä saattaa olla näitä Ying ja Yang juttuja? 

SOPP-Lahti teki siis jälleen temppunsa. Tuntemattomat retket, fiilistelyt ja pitkät filosofiset hetket. Festareiden kutistuminen on tietysti ikävä käänne. Tutuista panimoista mm. Laitila, Malmgård, Hiisi ja muut olivat hypänneet kelkasta. Kenties Lahen SOPP:n arvo ei palvele enään? Kenties olutfestareiden laajeneminen tekee tehtävänsä myös käänteisesti?

Itselleni nostalgia-arvo riittää niin pitkään, kun on sahtia ja kiintoisia ihmisiä.

Loppuun voisin markkinoida yhtä pientä festaria ”Jossain takahikiällä tanssilavalla”. En usko, että kuitenkaan tarvitsee. Lahen Suuret Oluet, Pienet Panimot.. Oli se vaan kiva. 

-----------------------

Tupakasta katoaa maku, teemuki on kolissut pitkään tyhjyyttään. Viskipullokin on mennyt kiukkuisena nukkumaan.

On aika laittaa illan viimeiset hitaat soimaan. Valitsemme Hevisauruksen Pingviini vilkuttaa kappaleen. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

"Woo! Pingviini vilkuttaa jäälautaltaan Woo! Yksin hän matkustaa valtamerten taa innoissaan Hieman yli kuusi ja puolisataa meripeninkulmaa matkustettuaan jäälautta rantautui keskelle vuonoja. Oli pimeää ja kylmää, maa oli nimeltään... Norja! - Heissan, heissan, pikku pinkku, mitäs täällä teet? Mä söisin turskapuikkoja, mut kurkkuni on kipee. - Voi, voi! Mut kuule, mul on siihen lääke! - Onks toi kurkkupastilli? No kohta helpottaa! Laulaminen tällä lailla on niin ankeaa."

Olutravintola-arvioissa: Murtsikka

Lahden torin kupeeseen, juuri lopettaneen Robert's Coffeen tiloihin, avautui hiihdon mm-kisojen ajaksi (ja vähän ylikin) ”cafe-bar-shop lähiruoka pop-up” nimeltä Murtsikka. Kuultuani taustalla hääräilevän mm. Lammin Sahdinkin takana olevan kotimaan pienpanimolegenda Pekka Kääriäisen päätin suksia tapahtumapaikalle.
Sisään astuttuamme meidät otettiin yllättävän lämpimästi vastaan. En tiedä johtuiko tämä hiljaisesta torstai illasta, vai vaan muuten hieman epä-lahtelaisesta palvelukulttuurista. Ehdin mittailla vikkelästi valikoimaa hieman hämmentyneenä.

Bryggeri Helsingin tuotteita hanoissa alkaen Pils:stä edeten Plain Portterin kautta aina syvään päätyyn, eli Sofiaan saakka.

Kylmäkaapin pullopuolella onkin sitten kattaus pulloja panimoilta, kuten mm. Panimoinen & Lemmes, Teerenpeli, Takatalo & Tompuri, Kanavan Panimo, sekä tietysti Lammin sahtia.
Kattaus on yllättävän laaja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pop-up.
Tietenkään tikkaajalle ja hc-reittaajalle tämä valikoima tuskin tarjoilee mitään valtavia yllätyksiä.

Valitsen pienen Sofian ja kaveriksi laskiaispullan. Vieressä oleva neito tyytyy kaakaoon ja samaiseen laskiaispullaan. Tänään ei kuulemma tee mieli.. siideriä, vaikka suosittelenkin Panimoista & Lemmestä. Istumme pöytään ja nyökkäilemme päätä hyväksyvästi. Sisustus noudattelee toki paljon Robert's:n sisustusta, mutta seinille on saatu hiihtorekvisiittaa ja muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Mietin, että johtuuko yllättävän mukava fiilis pääasiassa lämpimästä vastaanotosta, vai siitä että pidän konseptista.
Nimittäin jotakin juuri tällaista Lahdesta puuttuu. Paikan ainoa pieni pettymys on lähiruokahylly.
Hän on pieni ja vaatimaton. Hilloja, jauhoja, hiutaleita, salmiakkia sun muuta. Toisaalta näin pieneen tilaan ei kauppaa kannata perustaa, mutta mietin jo kuinka mukava olisi lähiruokakauppa Lahdessa. Sellainen josta saisi oikeasti hyviä oluitakin mukaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti niitä voisi nauttia kaupan baarissa kenties hyvää pienpaahtimokahviakin?
Täälläkin on paikallisia eineitä ja kahvia. Kuten torin kuuluisia lihapiirakoita ja Merosen makkaroita.

Toinen todella mieluisa pikkuseikka on Murtsikan hintataso.
Olen katsellut kauhulla kasvavia tuoppihintoja monissa olutravintoloissa, joissa eurotuopista (0,4l) saa kohta maksaa kympin. Nyt pieni Sofiani ja pulla irtosi vitosella. Pullot näyttivät olleen kaapissa n. kuuden euron tasoa, joka on mielestäni hyvinkin kohtuullista.
Kenelle sitten suosittelisin Murtsikkaa?
Omasta mielestäni tämä voisi toimia mukavana seurustelukippolana, johon voisi olla helppo sopia vaikkapa treffit. Nimittäin paikka tarjoaa paitsi viihtyisän miljöön ytimessä, mutta myös vähän jokaiselle jotakin. Luulenpa, että visiittimme ei jää viimeiseksi. Samalla epäilen, että maaliskuussa Murtsikan pakatessa suksiaan boxiin jää sitä kaipaamaan yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

Aukioloajat:

Avajaispäivä 1.2. klo 10-24
2.2.-21.2. ke-to klo 16-24, pe-la klo 16-01
mm-hiihtojen ajan 22.2.-5.3. ma-to ja su klo 10-24, pe-la klo 10-01
8.3.-11.3. ke klo 10-24, to klo 16-24, pe-la klo 16-01

Edit. Kävin paikalle toistekin. Tällä kertaa nauttimassa keveä Takatalon Pilssin, mutta suurin yllätys olikin tiskin takana. Metron, sen alkuperäisen Metron omistaja Kari Kaksonen oli jotenkin eläkepäiviltään etsiytynyt hänelle ominaiseen paikkaan tiskin taakse. Oli pakko kumartaa ja ottaa hattua päästä. Niin paljon tuo herra on kuitenkin tämän kylän kulttuurille tehnyt. Ihan mahtavaa ja hämmentävää.

Luettua: Gastropub kotikeittiössä

Ruoka. Tuo elämäni toinen rakkaus oluen lisäksi voisi ansaita kokonaan oman bloginsa. Hei... Ruokablogi.. Pääsis ilmaseks syömään jokaiseen ravintolaan, koska tekisin ”arvostelua”.. What a great idea.. Eiku.. Ei.

Safka on hyvää ja olen kuulemma hyvin ”picky” siitä mitä syön. Jos ajattelen nykyisen kotikulmani ravintoloita ja eritoten sitä osa-aluetta joka itselleni läheisintä olen jatkuvasti pettynyt. Lahdesta luulisi saavan hyvää pizzaa, burgeria, tai kebabia.. Väärin. Samaa mikrolämmitettyä santamariaa samoilla tukkumannikastikkeilla. Ehkä siksi en bloggaa ruuasta. Se olisi raskasta, enkä jaksaisi olla angry food nerd:na jokaisissa kokkareissa.

Minua kuitenkin lähestyttiin tämän teeman tiimoilta Suvialan Alin tuoreella kirjalla. Alihan tunnetaan paremmin Bryggeri Helsingin keittiön sydämenä, herrana ja hidalgona. Kun kirjan nimikin kuullosti kotoiselta: ”Gastropub kotikeittiössä” lupasin lukaista teoksen.

Mitä siitä toteaisin? Kirja on paljon keittiönsä näköinen ja voisin kuvitella jokaisen annoksen istuvan Bryggerin listalle. Kirjan reseptit ovat simppeleitä, kuvista annan isoa plussaa. Ne eivät ole liian taiteellisia kikkailuja, mutta siistin rustiikkisia(?). Ulkoasu on siis todella huolitellun ja laadukkaan oloinen.
Kirjan loppupuoli on varattu kiintoisalle juustojen ja oluiden parittamiselle, sekä muutamille kotiolutresepteille. Mielestäni juuri nämä loppupuolen reseptit olivat hieman irrallaan muusta kirjasta ja sen tematiikasta, niin erityisesti panimomestari Mathias Hüffnerin haastattelumainen kertomus oli antoisaa ja koska Hüffner on niin pahuksen symppis, sekä todellinen mestari etenkin saksalaisten oluiden suhteen, niin hattua päästä.

Päätin tietysti kokeilla tätä tekstiä varten jotakin. Jotakin jota en ole koskaan kokannut ja jotakin joka kelpaa myös paremmalle puoliskolleni, jonka antipatia punaista lihaa (mmm..bacon...) kohtaan jarrutti monia haaveitani. Päädyin duunaamaan munakoiso-tsatzikiburgeria. Koska burgeri on pizzan kanssa pyhistä ruuista pyhimpiä niin tämän kohdalla koin nyrjähtänyttä huumoria. Tsatzikin teko oli toki tuttua eikä Alin ohje poikennut omastani yhtään.
Munakoiso kiinnosti, koska meistä ei ole kumpikaan sitä koskaan kaupasta ostanut. Ainoa vaan, ettei täältä saa kaupasta briossisämpylöitä (saa vinkata jos joku tietää Lahdesta tällaisen ihmeen).

Lopputulos on kuvassa alla. 

Burgeri oli oikein onnistunut ja keveä. Tein tosin bataattiraneja lisukkeeksi hp-savuchili-ketsupin kera. Käytin sämpylänä siis ciabattaa ja havaitsin jälleen briossin paremmuuden. Etenkin tässä sen keveä makeus olisi tasapainottanut tsatsikin happamuutta ja hapokkuutta paremmin.

Entä mitä kirjasta puuttui? Sama mikä kaikista keittokirjoista. Mikään ei ole täydellinen.
Millaista suppeaa keittokirjaa kaipaisin? Kaipaisin sellaista jossa paitsi raaka-aineet saa lähikaupasta (kyllä laiska autoton paskiainen ja lähikauppani ei ole Stockmannin herkku, tai kauppahallin lihatiski), mutta niistä loihditaan sellaista Michelinmatskua vaivalla, hiellä ja epäonnistumisilla. Sellaisen, joka ottaisi raaka-aineissa huomioon muutkin kirjan reseptit. Meinaan kotikeittiössä syntyy rutkasti tähteitä ja minä itse en osta raaka-aineita kaappiin homehtumaan ja keräämään pölyä. Siksipä olisi mahtavaa jos jossakin kirjassa huomioitaisiin tämä käyttämällä resepteissä pitkälti samoja raaka-aineita. Yksinkertainen asia, vaikea selittää siis. Jos saitte tolkkua pointista, niin hienoa.

Kelle suosittelen kirjaa? Oikeastaan kirja on aika all-around kamaa. Paljon ohjeita, kaikille hyvät paritukset oluista, jonkin verran kasvisruokia myös. Yksikään ohje ei lukemisellani vaikuttanut haastavalta, jos osaa seurata ohjeita ja hallitsee perusasiat keittiössään. Toisaalta kaikille pikku Blumenthaleille kirja ei tarjoa suoranaisesti mitään syvällisempää. Ei ilotulitteita, ei hiilidioksidileikkejä. Simppeliä, hyvää, feelgood ruokaa kansainväliseen ja keveästi keskieurooppalaiseen sävyyn.

Nyt jään odottamaan vain avokkeen seuraavaa reissua johonkin, jotta voin tiristää sitä punaista lihaa pannulla oluen kera. Ali.. On se aika äijä.

Perjantaipulloina: Bryggeri Roggenfest & Kouvostoliiton Pilssivesi

Kaunis heinäkuinen iltapäivä taittuu iltaan. Painettuani toista vuorokautta omia projektejani eteenpäin teki mieli mennä ulos, korkata kylmä ja ottaa etäisyyttä kaikkeen.

Eskapismia kera vesipiipun ja parin raikkaan. Vaikein päätös oli miettiä minkä pullon korkkaisin näin ”varaston tyhjennysviikoilla”. Muuton häämöttäessä edessäni sisäinen Simo Vaatehuoneelta on kauppaamassa tuulipukuja (vai pulloja) hintaan 99,90mk.
Ajatuksella: Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi. Silti pullot eivät tunnu katoavan mihinkään.
Tätä ajatusta noudattaen päätinkin korkata tuplasti jotakin sopivan keveää, silti maistuvaa, tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Mietin liian pitkään, kunnes näin hänet kaapin nurkassa: Bryggerin Roggenfestin. Kyllä. Kuinka monta kertaa tästä onkaan pitänyt runoilla? Vastaan: Lukemattomia kertoja.

Yksinkertaisesti Roggenfestista on tullut sellainen harvojen Alko asiointien vakio-ostos yhdessä Koffin Pirterin ja Chouffen Houblonin kanssa. Syyttäjä tosin kertoo edellisestä asioinnista olevan yli kuukauden päivät ja puolustus on kuin maansa myynnyt ja peltonsa polttanut.

Kaveriksi kaappaan syleilyyni tietysti kotipolttoista Pilssiä.

Molempien pikajäähdyttyä pakastimessa ehdin viritellä kesätoimistoni kuntoon. Vesipiipun, läppärin(että mie vihaan näitä windowseja.. Always trust the penguin), kajarit, kameran, jne.

Ehdin jo miettiä miten paljon valmisteluja hedonismi vaatii ja meinasin jäädä sohvalle puremaan persikkaa, mutta viimein kaikki oli valmista. Eikä mennyt edes sitä kuutta päivää, kuten edellisellä kaverilla jossakin isommassa kirjassa ilman kuvia. Tiedä häntä.. Sen opuksen todenmukaisuus lähentelee paikoin tämänkin blogin ja muun kotimaisen olutkentän keskusteluita.

 Asiaan, asiaan..

Bryggeri Roggenfest kätkee sisäänsä Bryggeri Helsingin mukaan:

”Humalat: Magnum, Perle

Maltaat: Pilsner-, ruis-, vehnä-, musta-, savu- ja karamellimaltaat, ruisleipä

Kantavierre: 13,2%

IBU: 36 EBC: 20”

Alkossa hintaa suolaiset: 4,55€/0,33l. Vahvuutta 5,2%

Roggenfest on Sofian ohella eräs toivomistani oluista Bryggerin yli vuoden takaisessa kilpailussa, joten otan paremman tiedon puutteessa osan kunniasta näistäkin (vitsivitsi).

Roggenfest on kauniin punaruskea olut kohtalaisella vaahdolla. Siinä on selkeästi pehmeää ruisleipäistä maltaisuutta yhdessä hennon savuisuuden kera. Häivähdys marjaisuutta, kuivaa keksisyyttä ja reilua yrttisruohoista humalaa. Miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän moniulottteinen moniottelija moneen tilanteeseen. Raikas, rapea, mutta pehmeästi soljuva. Maukas, rukiinen ja todella juotava tuote. Keskitäyteläinen, sopivan matalahkot hiilihapot (kenties johtuen rukiin käytöstä). Roggenfest on jälleen osoitus siitä miksi nautin Bryggerin tuotteista huomattavan paljon. Ei turhaa kikkailua, ei ”jänniä mausteita”, ei ” Turhaa C-humalan käyttöä”. Vivahteita, puhtautta ja juotavuutta. Olisipa hauska tietää olisiko Alexin Panimon laitteilla pantu samanlaisia? Vai onko Schulzin kattiloissa jotakin taikaa, joka kohottaa mestari Hüffnerin selvää ammattitaitoa astetta paremmaksi?

Tämän jälkeen onkin jännä korkata kotipolttoista Pilssiä. Mitä yhteistä niillä on?

Alkoholiprosentti ja Ebut ovat hyin lähellä toisiaan. Muuten aivan eri oluet toki, mutta näin heinäkuussa kiitän itseäni tästä erästä. Korkataanpa..

Speksit: 

Maltaina: Pils, München, Melanoidi. 

Humalat: Northern Brewer, Styrian, Saaz, Hallertauer.
IBU: n. 45. EBC: n. 12.
Vahvuutta: 4,9%

Pilssivesi valuu sameahkon keltaisena jättäen reilun ja pitsisen vaahdon laelleen.

Kukkaketoa, budia ja ruohoa. Siinä päälimmäiset aromit. Keveää hedelmäisyyttä, leipäistä maltaisuutta ja hyvin hentoa pihkaisuutta. Vilja ja humala ovat mielestäni tässä varsin kivassa balanssissa. Se ei pure päätä irti, kuten Petolintu, eikä omista Urquellin voista viljaisuutta. Suodattamattomuuden ja kevyen kuivahumaloinnin havaitsee selvästi. Olut onkin makumaailmaltaan kuin kellerbierin ja pilsin äpärälapsi, joka ajelee Kleinbussilla surffilauta katolla kukkaa poltellen ja individualismista paasaten, vaikka omistaakin saksalaiset vanhemmat ilman pickelhaubea ja saappaita. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, edellistä hiilihappoisempi olut.

Olen silleen salaa tähän lapseen melko tyytyväinen.

Olut loppuu, piippu sammuu ja viimeiset hitaat tanssitaan yksin nurmikolla avojaloin. Mielessä vain pian alkava kesäloma.

Soundtrack tänään: Scandinavian music group - Casablanca, Dropkick Murphy's – Deeds not words, Pave Maijanen – Ankronikka tunnari, Journey – Don't stop believin', Taiska – Mombasa, Green Day – American idiot, Raptori – Oi beibi, Sir Elwoodin hiljaiset värit – Älä mee, Paleface – Mul on lupa, Kerkko Koskinen Kollektiivi – Ole tyytyväinen nuorena, Queen – Innuendo, Belinda Carlisle – La luna, Hector – Eurooppa, Harry Belafonte – Bananaboat Song, Manu Chao - Mr Bobby.

Olutarvioissa: Bryggeri Sofia

Bryggeri Helsinki on muodostunut minun kirjoissani sellaiseksi tekijäksi, jonka tuotteet ovat poikkeuksetta hyvin tyylinsä mukaisia ja laadukkaita. Ne harvemmin revittelevät, vaan ovat usein kuin hillittyä Adult Rockia. Toimivaa, miellyttävää ja tasalaatuista. Tänään edessäni on tumma neito; Sofia.

Sofia saapui syliini ilman päivänkakkaraa hatussaan, mutta voisin silti laulaa pienen arvion sinulle, Sofia.

Tietoisku, sisältää nippelitietoa suoraan Alkon sivuilta:

”Panimoravintola Bryggeri Helsinki avattiin Helsingin Kruunuhakaan vappuna 2013. Keskellä Helsingin historiallista keskustaa sijaitseva panimoravintola tarjoaa käsityöläisoluita sekä sesongin mukaan valmistettua ruokaa. Bryggeri Helsingin vuosittainen oluttuotanto on n. 100 000 litraa.

Raaka-aineet:

Pale ale-, münchener-, kristalli- ja mustamaltaat, paahdetut ohrat ja speltit, Magnum-, Challenger- ja East Kent Golding -humalat.

Tuotenumero:	761724
Alkoholi:	9,0 %
Kantavierre:	23,8 °P
Väri:	320 EBC
Katkeroaineet:	83,9 EBU

”

Hintaa yhdelle 0,33l pullolle kertyy 5,96€, eli 17,76€/l. Kamppailisi kipurajalla, vaan tyylinä on oma suosikkini, kuningas, herra ja hilpeä hidalgo: Imperial Stout.

Valittettavasti keittopäivän päätteeksi en jaksa jaaritella enempää, vaan taidan harrastaa Sofian kanssa nyt hieman oraalista nautintoa.

Hän valuu lasiini synkeän mustana jättäen keskiasteisesti vaahtoa hunnukseen. Vaahdosta jää ohuehko kerros jättämään pitsiä lasiini, joten ulkonäkö on kunnossa. Eteenpäin.

Tuoksusta irtoaa heti Cafe Mochaa; Suklaisuutta ja kahvia. Tätä rytmittää kauniisti salmiakkinen ulottuvuus, mutta taistojen tielle on saatu myös letkeää leipäisyyttä. Profiili on keskivahvaa ja paahteista, mutta tuhkakuppisuus loistaa poissaoloaan; pahoittelemme Sofian kanssa täältä tanssilattialta sinne tupakkakoppiin.

Maussa on paksuutta ja rehevyyttä. Makeahkoa ruislimppua ja vahvaa mustaa kahvia. Tumman suklaan ja lakritsan aromeja. Liki puumaista ja yrttistä humalaa on taustalla tuomassa bassoa kokonaisuuteen, joten balanssi on todellakin kohdallaan.  Jälkimaku on pitkä ja katkeranpaahteinen.

Suutuntumaan kulkiessa voidaan puhua kohtalaisen täyteläisestä ja minun makuuni juuri sopivalla hiilihappotasolla varustetusta tuotteesta. Paksu ja hieman öljyisen tahmea.

Sofia on hienostunut, mutta kätkee miellyttävää svengiä alleen. Sanoisin, että tyylissään äärimmäisen tasapainoinen tuote. Silti se maaginen touch ja finesse, joka nostaisi maistelukokemuksen hekumaksi ja karkumatkaksi tikkaiden kautta Vegasiin moikkaamaan Elvistä puuttuu. Ehkä ikä ja tynnyri, tms twisti toisi lisää sävyjä? Silti ehdottomasti tyylissään kotimaan kärkeä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50p.