Olutravintola-arvioissa: Murtsikka

Lahden torin kupeeseen, juuri lopettaneen Robert's Coffeen tiloihin, avautui hiihdon mm-kisojen ajaksi (ja vähän ylikin) ”cafe-bar-shop lähiruoka pop-up” nimeltä Murtsikka. Kuultuani taustalla hääräilevän mm. Lammin Sahdinkin takana olevan kotimaan pienpanimolegenda Pekka Kääriäisen päätin suksia tapahtumapaikalle.
Sisään astuttuamme meidät otettiin yllättävän lämpimästi vastaan. En tiedä johtuiko tämä hiljaisesta torstai illasta, vai vaan muuten hieman epä-lahtelaisesta palvelukulttuurista. Ehdin mittailla vikkelästi valikoimaa hieman hämmentyneenä.

Bryggeri Helsingin tuotteita hanoissa alkaen Pils:stä edeten Plain Portterin kautta aina syvään päätyyn, eli Sofiaan saakka.

Kylmäkaapin pullopuolella onkin sitten kattaus pulloja panimoilta, kuten mm. Panimoinen & Lemmes, Teerenpeli, Takatalo & Tompuri, Kanavan Panimo, sekä tietysti Lammin sahtia.
Kattaus on yllättävän laaja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pop-up.
Tietenkään tikkaajalle ja hc-reittaajalle tämä valikoima tuskin tarjoilee mitään valtavia yllätyksiä.

Valitsen pienen Sofian ja kaveriksi laskiaispullan. Vieressä oleva neito tyytyy kaakaoon ja samaiseen laskiaispullaan. Tänään ei kuulemma tee mieli.. siideriä, vaikka suosittelenkin Panimoista & Lemmestä. Istumme pöytään ja nyökkäilemme päätä hyväksyvästi. Sisustus noudattelee toki paljon Robert's:n sisustusta, mutta seinille on saatu hiihtorekvisiittaa ja muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Mietin, että johtuuko yllättävän mukava fiilis pääasiassa lämpimästä vastaanotosta, vai siitä että pidän konseptista.
Nimittäin jotakin juuri tällaista Lahdesta puuttuu. Paikan ainoa pieni pettymys on lähiruokahylly.
Hän on pieni ja vaatimaton. Hilloja, jauhoja, hiutaleita, salmiakkia sun muuta. Toisaalta näin pieneen tilaan ei kauppaa kannata perustaa, mutta mietin jo kuinka mukava olisi lähiruokakauppa Lahdessa. Sellainen josta saisi oikeasti hyviä oluitakin mukaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti niitä voisi nauttia kaupan baarissa kenties hyvää pienpaahtimokahviakin?
Täälläkin on paikallisia eineitä ja kahvia. Kuten torin kuuluisia lihapiirakoita ja Merosen makkaroita.

Toinen todella mieluisa pikkuseikka on Murtsikan hintataso.
Olen katsellut kauhulla kasvavia tuoppihintoja monissa olutravintoloissa, joissa eurotuopista (0,4l) saa kohta maksaa kympin. Nyt pieni Sofiani ja pulla irtosi vitosella. Pullot näyttivät olleen kaapissa n. kuuden euron tasoa, joka on mielestäni hyvinkin kohtuullista.
Kenelle sitten suosittelisin Murtsikkaa?
Omasta mielestäni tämä voisi toimia mukavana seurustelukippolana, johon voisi olla helppo sopia vaikkapa treffit. Nimittäin paikka tarjoaa paitsi viihtyisän miljöön ytimessä, mutta myös vähän jokaiselle jotakin. Luulenpa, että visiittimme ei jää viimeiseksi. Samalla epäilen, että maaliskuussa Murtsikan pakatessa suksiaan boxiin jää sitä kaipaamaan yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

Aukioloajat:

Avajaispäivä 1.2. klo 10-24
2.2.-21.2. ke-to klo 16-24, pe-la klo 16-01
mm-hiihtojen ajan 22.2.-5.3. ma-to ja su klo 10-24, pe-la klo 10-01
8.3.-11.3. ke klo 10-24, to klo 16-24, pe-la klo 16-01

Edit. Kävin paikalle toistekin. Tällä kertaa nauttimassa keveä Takatalon Pilssin, mutta suurin yllätys olikin tiskin takana. Metron, sen alkuperäisen Metron omistaja Kari Kaksonen oli jotenkin eläkepäiviltään etsiytynyt hänelle ominaiseen paikkaan tiskin taakse. Oli pakko kumartaa ja ottaa hattua päästä. Niin paljon tuo herra on kuitenkin tämän kylän kulttuurille tehnyt. Ihan mahtavaa ja hämmentävää.

Pikatestissä: Alkon verkkokauppa

Kuten useimmat teistä ehkä ovatkin jo huomanneet: Alko avasi oman verkkokauppansa eilen.
Oikeasti ei kai pitäisi puhua verkkokaupasta, koska tuotteita ei toimiteta lähipostiin, ei matkahuoltoon, saati kotiovelle, vaan tilaajan on itse siirrettävä laiska takapuolensa pitkäripaisen kahvaa kohden.
Lyhyesti: Rekisteröidy verkkopankin lävitse (varmennus), klikkaile tuotteet ostoskoriin, maksa ja nouda haluamastasi Alkosta. Pidemmät ohjeet ja ehdot tästä.

Meinasin loppuun kirjoittaa vain, että: "Kokeilin palvelua, se oli ruma".
Nopealla empiirisellä vertailulla lukuisiin verkkokauppoihin, niin juoma, kuin muullakin puolella:
Sivusto on no... Voisin kuvailla sitä kovasti negatiivisilla adjektiiveilla, mutta koska äiti käski näkemään myös rumissa ankanpoikasissa kauneutta, niin.. Öö sieltä saa viinaa netistä, klikkailemalla. Siis kaikille teille Jorma Valdemar Huttusille tiedoksi: Ei tarvitse pelätä että asioidessa hyllyjen välissä rikkoo pulloja, tai että tarvitsee katsoa viereisen Tero-Kaarinan mielipahaa, kun et ostakaan pisaraa konua, tai sitä yhtä viiniä, jossa oli joku eläin siin kuvassa, joka oli ehkä punkkua tai sitten ei.

Oikeastaan vain yksi seikka ärsytti ja vetäisin koko hemapa-pussin nenään, jos nokkani ei olisi ollut jo täynnä. Opiskelijabudjetin eväät näes. Asiaan.. Juomien hintojen fontti on häiritsevällä tavalla yhtenevä lähikaupan tarjousjauhelihan kanssa, joten mielleyhtymä on väärä. Haluan juomista, en lisää pakastevihanneksia. Oikeesti tällähän ei ole väliä sitten yhtään, mutta yksi: "Pahoitin mieleni, kun ne koirankakat on siellä hangella" kuuluu tekstiin.

Koska kuten tekstistä näette olen joko idiootti, tai sitten vaan väritän vähän juttua tikusta, vai tikkuviinasta.
Kuitenkin meni tovi tajuta, että ylävalikoista saa rajattua esimerkiksi kaikki kotimaiset tuotteet näkyviin, tai rajata alatyyleittäin, tai täyteläisyyden mukaan. Myymäläsaatavuudetkin löytyvät jokaisesta juomasta.
Selasin verkkokauppaa melko runsaasti ja oletattehan, että seuraavaksi tulisi tehdä juttu tuotteiden noudosta ja keskustella syvällisiä toimitusajoista?

Arvatkaapa mitä? Lopulta en saanut tilattua yhtikäs mitään.
Tämä pelkästään siksi, että avattuani neljä-viisi kertaa kiintoisan tuotteen ikkunan auki näen, ettei sitä ole verkkokaupasta tilattavissa, tai on ehkä joskus kuukauden päästä. Lopulta kyllästyin tähän leikkiin ja totesin, että Alko on itselläni niin lähellä ja koska sielä oikeastaan on jo valmiiksi kaikki muu... Arvaattehan loput?
 Kävin paikalla jalkaisin, pyörin hyllyjen välissä, juttelin myyjien kanssa ja havaitsin sen edelleen itselleni mukavimmaksi tavaksi asioida.
(Kyllä.. kaupasta saa myös rajattua tuotteet joiden toimitusaika venyy ja paukkuu, mutta enpäs tätä tajunnut siinä vaiheessa, kun into byroslavian rajoitteista vapautumisesta kiilsi kiiman lailla silmissäni).

Pidän silti Alkon verkkokauppaa hyvänä. Se avaa ovet ja tuotteet kaikille meille, teille ja heille, jotka asuvat Arkadian ovien ulottumattomissa ja se, se on palvelun paras puoli. Toisaalta voitaisiin miettiä muuttuiko mikään? Ymmärtääkseni kun tähänkin asti tavaraa on saanut siirrettyä myymälästä toiseen joko soittamalla, tai nykäisemällä sopivasti päällikköä/myyjää hihasta? Toki uusi palvelu on selkeämpi tapa toimia.
Loppuun lisään itkua hinnoista ja maustan sen sillä, ettei edes vuonna 2016 Alko pysty siihen, mihin niin monet muut verkkokaupat jo pystyvät.
"Postnordilta päivää.. Teille olisi laatikko tulossa, monelta olette kotona?"

Mitä etiketistä luettua sinä odotat oikeasti?

Teksti sisältää nousujohteisia ennakkoluuloja ilman ratkaisuja. Se on julkaistu myös Lahtikko #2:ssa.

”Lääh, Puuh, jaksaa, jaksaa, jaksaa” Hoin itselleni, kuin paraskin spinning-opettaja ilman tiukkoja trikoita ja fitnespyllyä. Päivä oli ollut pitkä ja kuiva täynnä väsyttäviä luentoja ja laskemista. Olin onnistunut laskemaan vain pitkiä minuutteja kohti jääkaapissa majailevaa kylmää tölkkiä kohden. Kun viimein sain pyöräiltyä tämän kodiksi kutsutun vuoren päälle ilman lisähappea ja Šerpa-oppaita oli oloni kuin sillä yhdellä Veikalla joskus. Enkä puhu edes pikkuveljestäni, enkä siitä toisestakaan..No tiedätte kyllä.

Kun viimein sain käsiini tuon jumalaisen kuohkean nektarin ja katsahdin nimessä olevan, jälleen, sana pale ale odotin innoissani sitä sitruksen, greipin ja ”etelänhetelmien” marssia suuhuni torvien ja lippujen kera, mutta ilman sarkatakkeja ja maihinnousukenkiä. Tasoittuen mukavan pehmeällä ja kermaisella maltaisuudella päättyen mukavaan raikkaaseen puraisuun ja hymyyn huulilla.

”Viikon luontoääni viikolla 41.. Sopuli aivastaa..Tsufffffffff” sanoi tölkki. Ensimmäinen puraisu... Ja mitä ihmettä? Tämä maistuu.. Oudolta, valjulta, mitäänsanomattomalta. Keksiä ja kuivaa hedelmää, marmeladia päällä oudon puumaisuuden kera. Seuraava huikka ei ole edellistä parempi. Pikainen hakeminen internetin syövereissä tuottaa tuloksen.. Tämä onkin English Pale Ale.

Koen oloni huijatuksi, enkä edes ensimmäistä kertaa samalla saralla. Lukuisat ovat olleet sellaiset IPA:ni, jossa olen odottanut samaa joutuen törkeästi huijatuksi saman punnan kääntöpuolella.

Miksi näin? Koska oikeastihan molemmat tyylit saapuvat kuitenkin tästä fish&chipsin luvatusta maasta, jossa rakkaus edelliseen on yhtä lujaa kuin kuningasperheeseen. Voisi siis kuvitella, että sana pale ale assosioituisi päässäni lähemmäs brittiläistä, kuin amerikkalaista vastinettaan?

Entäpä ne lukuisat modernit viritykset, joissa olut onkin nimetty pale aleksi, mutta purkista löytyykin vaikkapa session-ipa, golden ale, vehnä ale, tai muu läheltä liippaava tyylisuunta? Kyllä.. Minä mieleni niin pahoitin..

Voisi kysyä miksi näin on? Eikö tyylin painaminen pakkaukseen palvelisi kaikkia? Johtaisi kuluttajia vähemmän harhaan? Toisaalta taas eikö panimoilla ole vapaus nimetä oluensa valitsemallaan tavalla? Sellaisella joka sopii parhaiten heidän imagoonsa, suuhunsa, tai ylipäänsä edes mahtuu etikettiin?

Entäpä tapaukset, joissa oluttyyliä ei ole mainittu ja olut onkin nimetty pelkästään jollakin enemmän, tai vähemmän raflaavalla nimellä? Kuten vaikkapa: ”Iso Vaalee”, ”Sex on the can”, ”PalestiinAleinen”, ”Wet Dream”, ”Hungry Beaver”, tai ”Improper Creator”.

Jos tällöin etikettiin ei ole panimon sisäinen Roope Ankka käynyt vääntämässä suurennuslasilla luettavaa petiittipränttiä oluen tyylistä, niin mistä kuluttaja voisi tietää sopiiko olut hänen makuunsa?

Etenkin jos kyseessä.. Korjaan. Kun kyseessä on törkyhintainen olut. Siis sellainen suorastaan miljardöörienkerhon hinnoittelema, eli tavallinen pienpanimo-olut Suomessa.

(Oikeastihan panimoalalla ei rikastu, mutta voiko samaa todeta kauppiaista, tai Alkosta?)

Ja taas.. Onko nimellä, tai tyylilläkään väliä, jos olut onkin helkkarin hyvää, joskaan ei aivan tyylinmukaista, tai nimensä arvoista? Pitäisikö panimoiden juksata ja nimetä vaikkapa pale alensa golden aleksi, jotta molempien oluthifistelijöiden ja sen yhden takarivin bloggarin suu pysyisi hymyssä, kun odotukset ylittyisivät?

Vai pitäisikö minunkin lopettaa arvuuttelu ja sinunkin alkaa juomaan oluesi sokkona unohtaen tyylit kokonaan ja todeta klassisesti lainaten vain: ”Good beer, no shit”. Eli vaikuttaako etiketti kuitenkin ennakko-odotuksiin, fiilikseen ja nousevaan boneriin? Tietysti vaikuttaa. Onko se oikein? Siihen jokainen meistä joutuu ammentamaan omasta kristallipallostaan vastauksen.

Olut loppuu hiljakseen tuopissa ja aurinkokin painuu ruskaisten lehtien taakse. Mietin kysymysten sekamelskaa päässäni ja päätän jäsennellä niitä ja lämmittää kylmiä jäseniäni huikalla viskiä. Viskitkin ovat liki aina samanlaisia mysteeripulloja joista pitäisi tietää jokainen alue ja tislaamo erikseen. Pääni kokee tämän ajatuksen myötä turhaa pakotusta tiedon valtatiellä, vaikkei vauhtia olekaan.

Päätän etten tiedä. Enkä välitä. Kunhan on hyvää, eikä lopu kesken. Kaikki muu.. Kaikki muu on soviteltavissa yhden totuuden edessä. Se totuus on jano ilman Kari Grandia. 

OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia

Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).



----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------

Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.

Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".

Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.

Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
 Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------

Nähdään viikonloppuna.

Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf

Miksi Kymenlaaksossa ei ole panimoita?

Niin miksei ole?

Otinpa käsiini puhelinluettelon ja kaivoin sieltä Suomen kartan tutkien sen kauniita saloja ja laajoja metsiä. Kuvitellen tuhannet kaupungit ja ihmiset, kuin pienet muurahaiset ahertamassa..Stop.. Tämä ei ollutkaan Suomi-Filmin dokumentti, vaan asiaan.
Otin tussin käteeni ja ympyröin kartasta jokaisen tietämäni paikkakunnan ja panimon. Eteläinen läntti tätä maata on todella hyvin miinoitettu, mutta yksi on joukosta poissa, Kymenlaaksoa sielä ei näy. Miksi? Niin.. Olen tähän kysymykseen vastannut niin kovin usein.
Kaikki ajatelmat tässä ovat vain omaa spekulaatiotani sisältäen niitä ilkeitä havaintoja. Joten jos tapoihinne kuuluu "kymiläisittäin" nykäistä koko he-ma-pa pussi nenään, niin ottakaapa Kouvolasta mallia ja nyökyttäkää kilpaa "Niinhän se on". Edellinen lausahdus on muuten lähtöisin takavuosilta, jolloin paikallisessa oli puhe urheilusta ja kun seudun pyhää lehmää moitittiin surkeaksi.. Mitä tekikään paikallinen fani? Nyökytti päätään ja totesi "Niinhän se on".

Mallaskuupasta asiaan

1. Maantiede. Kasvukolmio ulottuu akselille: Hki-Kehä III-ulkomaailm.. Okei. Hesa-Turgunen-Tampesteri.
Tämän kolmion sisälle ja reunoille jäävät mm. Salo-Lahti-Porvoo-Hämeenlinna-Pori-Rauma-Forssa, jne.
Kymenlaakso taas on sudenkuopassa. Se on kulttuurillinen sekametelisoppa ja kauttakulku/mökkimaakunta. Se ei halua olla Uuttamaatta, ei sovi Hämeeseen, eikä oikein Etelä-Karjalaankaan. Kaikilla muilla maakunnilla on imho vahvempi paikallisidentiteetti jo mielikuvien kannalta.
Jos tarkastellaan asukaslukua, niin faktahan on, että Kouvola on Suomen suurin panimoton kaupunki.
Silti Kymessä ihmiset asuvat lopulta tavallaan harvassa ja Kouvolakin koostuu enempi vanhojen kuntien taajamista, kuin varsinaisesta kaupungista. Kotka itsessään taas on suurempi taajamana toki. Toisaalta taas panimoita on pystytetty menestyksekkäästi myös maaseutujen pieniin kyliinkin. Koska tämä aihe sivuaa kaikkia muita käsitellään sitä myös kohdissa 2-4.

2. Osaaminen ja tilat. Kysyin aikanaan Puupposen Lassilta Hamk:n oluen valmistuskurssilla, että onko Kymestä ollut tulijoita. Lassi mietti hetken hiljaa, puisteli partaansa ja totesi, ettei muista minun lisäkseni muita olleen.
Kotiolutpuolella Kymenlaakso hiihtelee luonnollisesti perässä. Tai sitten uudet harrastajat eivät pidä meteliä itsestään, eivätkä tuotteistaan? Sen sijaan voisi kuvitella, että tehtaiden alasajojen päälle seudulla olisi kosolti teknistä osaamista? Ja ehkä tyhjiä toimitilojakin? Ja vuokrathan täällä ovat edulliset? Kyllä ja ei. Teknistä osaamista Kymessä on aina ollut ja varmasti tulee olemaan, mutta empiiristen havaintojen puitteissa kyseessä on enemmistön osaisesti vanhempia herroja, jotka nauttivat kyllä oluesta, mutta eivät ajattele sitä marketin halvinta lavaa pidemmälle. Tilat taas ovat pääsääntöisesti suuria, liian suuria ja/tai matalia, ongelmallisia veden kanssa, jne. Vuokraa taas täälläkin kyllä osataan pyytää erityisesti muista kuin vuokrakiinteistöistä (jotka ovat myös imho tyyriitä). Silti on ilahduttavaa nähdä olutkulttuurin hienoisesti nostavan päätään täälläkin. Sen näkee kaupoissa, sen näkee ravintoloissa ja ihmisissäkin. Hitaasti.
Sitten sekin fakta, että kun maakunnassa ei ole vuosikymmeniin ole ollut panimoa, ei malliakaan ole. Ei paikkaa josta oppia, tai tehdä yhteistyötä. Ala on yksinkertaisesti vieras, eikä osaajia ole.

3. Kulttuuri. Maakunnan ikärakenteen muuttuessa yhä vanhemmaksi, töiden ja investointien karatessa muualle, sekä AMK:n rapistuessa mitä jää jäljelle? Vanhoja ihmisiä? Ei aivan, mutta on siinä totuuttakin. Rehellisestihän voidaan myöntää pienpanimoiden osuuden koko maan markkinoista olevan valtavan pieni, mutta kasvava. Siinä kasvussa toki auttavat Laitilan ja Nokian litramäärät. Kulutuspohjahan on siis pääsääntöisesti sitä mitä valtaosa juo muuallakin. Jolloin pienemmällä asukasluvulla voidaan ajatella kulutuksenkin olevan suhteessa pienempää myös pienpanimoiden osalta?
Sitten on se kulttuuri muuten. Kymenlaaksolaiset ovat pirstaleinen porukka pienellä alueella. Etelä ja Pohjoinen kamppailevat kaikessa. Samalla nurkkakuntaisuutta löytyy alueiden sisältäkin. Kotka ja Hamina kisaavat keskenään, vaikka ovat kasvaneet lähes yhteen. Pohjoisessa taas jokaisella pienellä (entisellä) kunnalla on selkeää nurinaa emäkaupunkia kohtaan; osin syystä ja osin suotta. Vaikka ajat eivät ole enään sellaisia, että jos Kouvolasta lähti Kuusaalle, ei takaisin päässyt ilman mustelmia, niin jotain samankaltaista henkeä alueella on edelleen. Yksinkertaisesti köydenvedon sijaan pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta se vaatii varmaan vielä muutaman sukupolven? Tällaiselle pohjalle voi olla vaikea rakentaa paikallisuuteen nojaavaa yritystä, koska se miellettäisiin automaattisesti "naapurin" kaljaksi. Huomaatteko keveän, mutta tosipohjaisen liioittelun? Sitten on yrittäminen. Koen yrittämisen täällä olevan malliltaan enempi Kainuuta, kuin Pohjanmaata. Muiden menestys ei motivoi, vaan katkeroittaa. Vanhempanikin pitävät Kymenlaaksolaisia kaikista ihmisistä kateellisimpina toisilleen ja kenties se köydenveto syntyykin osin siitä? Miksi toisen menestyksestä ei voi ilahtua? Miksi se ei sytytä: "Hei ku toikin pärjäs, ni miekin"?
Toisaalta tämäkin liittyy etäisesti kohtaan yksi; maantiede. Toisaalta taas Kymestä on perinteisesti ollut hemmetin hyvät yhteydet muualle ja ovat edelleen. Kouvola on rautateiden solmukohta ja Kotka klassinen merikaupunki. Alueen historia on rikasta ja kulttuuriperimä vahvasti sellaista, jota voisi sopivasti tuotteilla ja brändäämisellä hyödyntää? Paikallisuus on kuitenkin kasvussa, mutta osaavatko ihmiset vielä ottaa tuotteita omakseen? Hehkuttaa niitä? Rakastaa niitä? Niin myötä, kuin vastoinkäymisissä?

4. Investoinnit. Liittyen kohtaan kaksi. Panimoala voi olla hypetetty, olut on hiptseriviiksistä, uutisissa pankit kantavat rahaa, kuin vain pyytää. Todellisuus on kuitenkin kovin toista. Hypeä on, kasvua on. Hipsteriviiksiä olen alueella nähnyt vain muutamat ja molemmille voisin lahjoittaa ilmaisen Gilletten:D
Investoijat haluavat näinä aikoina..Hemmetti.. Kaikkina aikoina mahdollisimman suuren tuoton,  mahdollisimman pienellä työllä. Panimoista ei sitä Suomesta saa. Jos oluen valmistaminen olisi tuottoisaa, panimoita olisi enemmän, ne olisivat suurempia ja tuotteet edullisempia. Tähän tietysti vaikuttavat kalliit kulut (raaka-aineet ovat toki halpoja), verot, byrokratian kankeus, kalliit alkuinvestoinnit ja myynnin vaikeus.
Edelliseen on tulossa tietysti minimaalisia helpotuksia, jos uusi laki menee nykyisin muutoksin lävitse.
Näinpä ollen ala on kaiken likoonlaittavia pellepelottomia varten. Tämän asian paras puoli on tietysti se, että minä näen mieluummin köyhiä, mutta intohimoisia tekijöitä, kuin rikkaita, mutta intohimottomia panijoita. Kymenlaaksossa vaan ei ole kumpaakaan. Rehellisesti litrat olisivat fiksusti niin pieniä, että sen työllistävä ja tuottava vaikutus ei ulottuisi pitkään aikaan muutamaa ihmistä suuremmaksi. Ellei investointi olisi suuri ja kasvua haettaisiin jo lähtökohtaisesti rohkeasti muualtakin. Jolloin kysymyksessä olisi jälleen se kuuluisa kolikko.

Yksinkertaisesti voidaan uskoa kaiken olevan vain ajan kysymys, milloin rahatalous kohtaa tietotaidon ja luovan hulluuden, sekä innovoinnin. Esteitä on toki tälläkin tiellä, mutta osaa niistä voidaan käyttää jopa paikallistuntemuksella hyväkseen. En silti uskalla lähteä veikkaamaan aihepiiristä: Mitä, Missä ja Koska.

Lisää kuvateksti

Entäpä minä itse? Niin.. Monessa mäskissä uitettu ja jonkun kaupallisenkin myrkyn luonut? Jos jonkinmoisia kontakteja omaava ihminen?
Toistaiseksi kukaan ei ole koputtanut oveeni Roope-Setä porsaan kanssa ja pyytänyt luomaan tätä hulluutta.
En silti sano, etteikö näitä projekteja olisi ollut.
En nimittäin näe itseäni yrittäjänä. Sitä se monivuotinen palkallinen työ teettää, että alkaa arvostaa sellaisia asioita, kuin lomia ja säännöllistä tuloa? En pidä stressistä, en unettomista öistä. En ole ahne, en sinällään himoa valtaa, tai mitaleja rintaani. En ole "niin" rahan perään, mutta pienituloisena ei huvita hypätä tyhjän päälle heittämään arpakuutiota, jossa joku saa ykkösen ja joku kutosen. Yksinkertaisesti minulla ei ole varaa sellaiseen leikkiin. Oikeastaan vaakakupissa pitkälti painaa sekin, etten tiedä yrittämisestä mitään ja raha-asiat eivät ole minun juttuni. Tekninen ymmärrykseni ei ole sellaista, että osaisin tuhattaiturimaisesti korjata kaiken, mutta sitten on asioita joissa olen hyvä. Olen erinomainen luomaan, perfektionisti asioissa joista pidän ja nautin luovasta ongelmanratkaisusta, monimutkaisten asioiden ymmärtämisestä. Silti vain silloin, kun asia on lähellä sydäntäni. Tarpeeksi hullu tavoittelemaan suuria, etenkin silloin kun ne ovat arvojeni mukaisia ja rikkomaan rajoja. 
"They want a career that capitalizes on their unique abilities, coincides with their values, and ignites their drives and passions."
Eli voitaisiin kuvitella hypoteettisessa maailmassa; Että kun minulle antaa nurkan jossa touhuta omiani olisi jälki sellaista, jota kehtaa esitellä? Tai tässä tapauksessa nauttia? Kyllä minä olen tällainen lievästi taidesieluinen, tunteva idealisti. Se ei ehkä tee elämästä helppoa, mutta pahuksen nautinnollista. Voisin siis sanoa, että nettitreffimäisesti: "Sinä rikas käytännönläheinen talousasioiden ja yrittämisen päälle ymmärtävä insinööri, joka rakastat olutta, omaat suuren ja hyvän sydämen ja olet vähän boheemi. Sinua kaipaa seutukunnan paras osaaja luomaan yhdessä jotakin toisiamme suurempaa. Ethän tarjoa ruokapalkkaa, vaik olenkin perso hyvälle ruualle. Markkinointi ois kiva, mut ei pakollinen".