Paras olut joulupöytään?

Tässä pienellä kunnioituksensekaiseilla kauhulla luen taas näitä useita "Kauden parhaat viinit joulupöytään", tai "Tässä juomasuositukset joululle" tyylisiä artikkeleita eri medioista.
Kaikissa on kyllä melko, tai todella, asiantuntevasti valittu erilaisia juomia perinteisten joulueväiden kaveriksi.
Yksi seikka näissä kaikissa kuitenkin mättää. 

Voin olla yksin tämän asian kanssa, mutta kaikissa näissä jutuissahan on eri tuotteet salaateille, kaloille, kinkulle, laatikoille, jälkiruualle, konvehdeille, jne.
Kysynkin siis.. Onko teillä muilla aina kymmenen tuoppia bisseä, pari lasia viiniä, skumppaa ja purkki siideriä yhtä aikaa auki pöydässä? Juotteko te oikeasti noin kymmenen stobea aterian aikana?
Koska meillä ei pöydässä ole näin monelle mukille tilaa on tyytyminen vain yhteen, ehkä kahteen tuotteeseen. 

Mitkä siis olisivat joulun parhaat all-around oluet?
Esittelen nyt muutaman toimituksen valinnan:

1. Sahti. Se vaan toimii saumattomasti lähes kaiken kaverina ja on perinteistä, paitti idässä se kutittelisi vain miun  hipsteriviiksiä.

2. Hefeweizen. Toinen vähän samanhenkinen ruokapöydän ja joulusaunan moniottelija ja minun suosikkini joulupöydässä. 

3. Bitter, tai keveähkö Amber Ale. Rasvaista kalaa, kinkkua ja imellettyä laatikkoa. Toimii. 

4. Märzen, Keller, Helles, Vaalea lager.
Ihanan hyljeksityt osoittautuvat mitä parhaimmiksi ruokaoluiksi. 

5. Jokerina karamellinen old school West Coast IPA. Karkki tukee, sitrus/katkerot leikkaa kinkkua, kuin moottoroitu partaveitsi.

Tämän myötä Tuopin Ääressä toivottaa oikein maltaisen makeaa joulua kaikille.

Ruokaa oluesta: Mallassämpylät ja falafelit

Roskasta ruokaa

Eräänä liian kauniina keittopäivänä (siis oluen valmistuspäivänä) lapioin rupaa biojäteastiaan. Olin juuri mäskännyt ja odottelin vierteen kiehumista. Sellaisena päivänä, jolloin oikeasti pitäisi ottaa ilo irti ja syöksyä ulos aurinkoon, eikä istua kylpyhuoneenlattialla multitaskaamassa kymmentä asiaa.

Työtä tehdessä sitten ajattelin oluen ekologisuutta ja sitä miten näppärää olisi, jos olisi vaikka kotieläimiä, jotka söisivät tämän. Vatsaa alkoi jo kurnimaan ja mietin:

”Voisiko mallasrupaa käyttää ruuanlaitossa?”

Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti.

Otin toiseen astiaan läjän tuota käytettyä rouhetta ja päätin leipoa siitä leipää. Joitakin kuukausia, vai vuosia? Myöhemmin istuin Fafas:issa syömässä falafeleja miettien mikä niiden rakenteesta tulee etäisesti mieleen. Lamppu syttyi taas ja seuraavalla kerralla edessäni olikin mallasfalafeleja. Tänään jaan molempien reseptit teille. Pahoittelen hieman kuvien laatua, mutta pitkän keittopäivän päätteeksi minua ei yksinkertaisesti huvita lähteä edes ajattelemaan täydellisen feikkien ruokablogikuvien asettelua, valaistusta ja räpsimistä;)

Mallassämpylät

Raaka-aineet:

5 dl	vettä
1 pss	kuivahiivaa tai paketti tuorehiivaa
2 rkl	hunajaa
3 tl	suolaa
3 dl	Mallasta (mäskättyä, eli rapaa/rupaa)
1 l	sämpyläjauhoja
2 rkl	oliiviöljyä

Ohjeet:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola sekä hunaja.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista, mallas ja sen jälkeen öljy. Lisää loput jauhoista ja alusta kimmoisaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, tai yön yli kylmässä. Rullaa pötköksi, leikkaa 8-12 osaan ja pyörittele palloiksi.
Anna sämpylöiden kohota vielä puoli tuntia ennen paistamista.
Voitele sämpylät vedellä juuri ennen paistamista
Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia riippuen sämpylöiden koosta.

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani.

Lopputulos:

Meheviä sämpylöitä, joihin mallas tuo vähän rakennetta, happamuutta ja makua lisää. Olutsuositus: Maltaisen makea bock, karamellinen brown ale, tai siirappinen dubbel.

So gooooddd that U need to lick your mittens

-----------------------------------------------------------------

Mallasfalafelit

Raaka-aineet:

n. 4dl Mallasta (mäskättyä, eli rupaa/rapaa)
½ sipuli hienoksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä
0,3 dl silputtua persiljaa
0,5 dl silputtua korianteria
(2 rkl perunajauhoja, auttaa taikinan pysymistä kasassa)
1 tl suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl korianteria rouhittuna

2tl Ras El Hanout mausteseosta
ripaus cayennea/chiliä maun mukaan
rouhaus mustapippuria myllystä
(tahinia maun mukaan)

1 tl soodaa liuotettuna 2 rkl vettä
(seesaminsiemeniä)
(rypsiöljyä paistamiseen, paitsi jos paistat uunissa)

Ohjeet:

Mittaa kaikki ainekset soodavettä lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita yhtenäiseksi massaksi. Vaihtoehtoisesti sauvasekoittimella kulhossa. Massan ei tarvitse olla täysin sileää, vaan rakenteeltaan hiukan karkeaa.

• Laita massa jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi. Massa voi vetäytyä vaikka seuraavaan päiväänkin siellä.

• Sekoita vetäytymisen jälkeen soodavesi taikinaan.

• Pyörittele massasta palloja ja kierittele ne seesaminsiemenissä, kunnes saavat runsaan kuorrutuksen.

• Kypsennä falafelit: Uppopaista 180 asteisessa öljyssä molemmilta puolin kullanruskeiksi TAI paista pannulla öljyssä TAI voitele öljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes näyttävät ovat kullanruskeita.
  

Lets mix

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Lopputulos:
Yllätin itsenikin. Idea oli aivan hullu, mutta maku on todella lähellä oikeaa. Lisäksi omatekoisissa on kerrankin sopivasti mausteita ja potkua. Rapea päältä, mehevä sisältä. Huomiona lähinnä se, ettei mallasrouhe ole kenties aivan niin kiinteää liisteriä, kuin kikherne/härkäpapu viritykset, joten massasta tulee vähän hankalampi työstää.
Olutsuositus: Rapsakka Pils, Pale Ale, tai Bitter.

Mukana myös soijanugettien jämät. Kastikkeena/dippinä yhdistelmä: majoneesia, partasuujogurttia, valkosipulia, minttua ja sitruunamehua.

Olutravintola-arvioissa: Murtsikka

Lahden torin kupeeseen, juuri lopettaneen Robert's Coffeen tiloihin, avautui hiihdon mm-kisojen ajaksi (ja vähän ylikin) ”cafe-bar-shop lähiruoka pop-up” nimeltä Murtsikka. Kuultuani taustalla hääräilevän mm. Lammin Sahdinkin takana olevan kotimaan pienpanimolegenda Pekka Kääriäisen päätin suksia tapahtumapaikalle.
Sisään astuttuamme meidät otettiin yllättävän lämpimästi vastaan. En tiedä johtuiko tämä hiljaisesta torstai illasta, vai vaan muuten hieman epä-lahtelaisesta palvelukulttuurista. Ehdin mittailla vikkelästi valikoimaa hieman hämmentyneenä.

Bryggeri Helsingin tuotteita hanoissa alkaen Pils:stä edeten Plain Portterin kautta aina syvään päätyyn, eli Sofiaan saakka.

Kylmäkaapin pullopuolella onkin sitten kattaus pulloja panimoilta, kuten mm. Panimoinen & Lemmes, Teerenpeli, Takatalo & Tompuri, Kanavan Panimo, sekä tietysti Lammin sahtia.
Kattaus on yllättävän laaja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pop-up.
Tietenkään tikkaajalle ja hc-reittaajalle tämä valikoima tuskin tarjoilee mitään valtavia yllätyksiä.

Valitsen pienen Sofian ja kaveriksi laskiaispullan. Vieressä oleva neito tyytyy kaakaoon ja samaiseen laskiaispullaan. Tänään ei kuulemma tee mieli.. siideriä, vaikka suosittelenkin Panimoista & Lemmestä. Istumme pöytään ja nyökkäilemme päätä hyväksyvästi. Sisustus noudattelee toki paljon Robert's:n sisustusta, mutta seinille on saatu hiihtorekvisiittaa ja muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Mietin, että johtuuko yllättävän mukava fiilis pääasiassa lämpimästä vastaanotosta, vai siitä että pidän konseptista.
Nimittäin jotakin juuri tällaista Lahdesta puuttuu. Paikan ainoa pieni pettymys on lähiruokahylly.
Hän on pieni ja vaatimaton. Hilloja, jauhoja, hiutaleita, salmiakkia sun muuta. Toisaalta näin pieneen tilaan ei kauppaa kannata perustaa, mutta mietin jo kuinka mukava olisi lähiruokakauppa Lahdessa. Sellainen josta saisi oikeasti hyviä oluitakin mukaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti niitä voisi nauttia kaupan baarissa kenties hyvää pienpaahtimokahviakin?
Täälläkin on paikallisia eineitä ja kahvia. Kuten torin kuuluisia lihapiirakoita ja Merosen makkaroita.

Toinen todella mieluisa pikkuseikka on Murtsikan hintataso.
Olen katsellut kauhulla kasvavia tuoppihintoja monissa olutravintoloissa, joissa eurotuopista (0,4l) saa kohta maksaa kympin. Nyt pieni Sofiani ja pulla irtosi vitosella. Pullot näyttivät olleen kaapissa n. kuuden euron tasoa, joka on mielestäni hyvinkin kohtuullista.
Kenelle sitten suosittelisin Murtsikkaa?
Omasta mielestäni tämä voisi toimia mukavana seurustelukippolana, johon voisi olla helppo sopia vaikkapa treffit. Nimittäin paikka tarjoaa paitsi viihtyisän miljöön ytimessä, mutta myös vähän jokaiselle jotakin. Luulenpa, että visiittimme ei jää viimeiseksi. Samalla epäilen, että maaliskuussa Murtsikan pakatessa suksiaan boxiin jää sitä kaipaamaan yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

Aukioloajat:

Avajaispäivä 1.2. klo 10-24
2.2.-21.2. ke-to klo 16-24, pe-la klo 16-01
mm-hiihtojen ajan 22.2.-5.3. ma-to ja su klo 10-24, pe-la klo 10-01
8.3.-11.3. ke klo 10-24, to klo 16-24, pe-la klo 16-01

Edit. Kävin paikalle toistekin. Tällä kertaa nauttimassa keveä Takatalon Pilssin, mutta suurin yllätys olikin tiskin takana. Metron, sen alkuperäisen Metron omistaja Kari Kaksonen oli jotenkin eläkepäiviltään etsiytynyt hänelle ominaiseen paikkaan tiskin taakse. Oli pakko kumartaa ja ottaa hattua päästä. Niin paljon tuo herra on kuitenkin tämän kylän kulttuurille tehnyt. Ihan mahtavaa ja hämmentävää.

Luettua: Gastropub kotikeittiössä

Ruoka. Tuo elämäni toinen rakkaus oluen lisäksi voisi ansaita kokonaan oman bloginsa. Hei... Ruokablogi.. Pääsis ilmaseks syömään jokaiseen ravintolaan, koska tekisin ”arvostelua”.. What a great idea.. Eiku.. Ei.

Safka on hyvää ja olen kuulemma hyvin ”picky” siitä mitä syön. Jos ajattelen nykyisen kotikulmani ravintoloita ja eritoten sitä osa-aluetta joka itselleni läheisintä olen jatkuvasti pettynyt. Lahdesta luulisi saavan hyvää pizzaa, burgeria, tai kebabia.. Väärin. Samaa mikrolämmitettyä santamariaa samoilla tukkumannikastikkeilla. Ehkä siksi en bloggaa ruuasta. Se olisi raskasta, enkä jaksaisi olla angry food nerd:na jokaisissa kokkareissa.

Minua kuitenkin lähestyttiin tämän teeman tiimoilta Suvialan Alin tuoreella kirjalla. Alihan tunnetaan paremmin Bryggeri Helsingin keittiön sydämenä, herrana ja hidalgona. Kun kirjan nimikin kuullosti kotoiselta: ”Gastropub kotikeittiössä” lupasin lukaista teoksen.

Mitä siitä toteaisin? Kirja on paljon keittiönsä näköinen ja voisin kuvitella jokaisen annoksen istuvan Bryggerin listalle. Kirjan reseptit ovat simppeleitä, kuvista annan isoa plussaa. Ne eivät ole liian taiteellisia kikkailuja, mutta siistin rustiikkisia(?). Ulkoasu on siis todella huolitellun ja laadukkaan oloinen.
Kirjan loppupuoli on varattu kiintoisalle juustojen ja oluiden parittamiselle, sekä muutamille kotiolutresepteille. Mielestäni juuri nämä loppupuolen reseptit olivat hieman irrallaan muusta kirjasta ja sen tematiikasta, niin erityisesti panimomestari Mathias Hüffnerin haastattelumainen kertomus oli antoisaa ja koska Hüffner on niin pahuksen symppis, sekä todellinen mestari etenkin saksalaisten oluiden suhteen, niin hattua päästä.

Päätin tietysti kokeilla tätä tekstiä varten jotakin. Jotakin jota en ole koskaan kokannut ja jotakin joka kelpaa myös paremmalle puoliskolleni, jonka antipatia punaista lihaa (mmm..bacon...) kohtaan jarrutti monia haaveitani. Päädyin duunaamaan munakoiso-tsatzikiburgeria. Koska burgeri on pizzan kanssa pyhistä ruuista pyhimpiä niin tämän kohdalla koin nyrjähtänyttä huumoria. Tsatzikin teko oli toki tuttua eikä Alin ohje poikennut omastani yhtään.
Munakoiso kiinnosti, koska meistä ei ole kumpikaan sitä koskaan kaupasta ostanut. Ainoa vaan, ettei täältä saa kaupasta briossisämpylöitä (saa vinkata jos joku tietää Lahdesta tällaisen ihmeen).

Lopputulos on kuvassa alla. 

Burgeri oli oikein onnistunut ja keveä. Tein tosin bataattiraneja lisukkeeksi hp-savuchili-ketsupin kera. Käytin sämpylänä siis ciabattaa ja havaitsin jälleen briossin paremmuuden. Etenkin tässä sen keveä makeus olisi tasapainottanut tsatsikin happamuutta ja hapokkuutta paremmin.

Entä mitä kirjasta puuttui? Sama mikä kaikista keittokirjoista. Mikään ei ole täydellinen.
Millaista suppeaa keittokirjaa kaipaisin? Kaipaisin sellaista jossa paitsi raaka-aineet saa lähikaupasta (kyllä laiska autoton paskiainen ja lähikauppani ei ole Stockmannin herkku, tai kauppahallin lihatiski), mutta niistä loihditaan sellaista Michelinmatskua vaivalla, hiellä ja epäonnistumisilla. Sellaisen, joka ottaisi raaka-aineissa huomioon muutkin kirjan reseptit. Meinaan kotikeittiössä syntyy rutkasti tähteitä ja minä itse en osta raaka-aineita kaappiin homehtumaan ja keräämään pölyä. Siksipä olisi mahtavaa jos jossakin kirjassa huomioitaisiin tämä käyttämällä resepteissä pitkälti samoja raaka-aineita. Yksinkertainen asia, vaikea selittää siis. Jos saitte tolkkua pointista, niin hienoa.

Kelle suosittelen kirjaa? Oikeastaan kirja on aika all-around kamaa. Paljon ohjeita, kaikille hyvät paritukset oluista, jonkin verran kasvisruokia myös. Yksikään ohje ei lukemisellani vaikuttanut haastavalta, jos osaa seurata ohjeita ja hallitsee perusasiat keittiössään. Toisaalta kaikille pikku Blumenthaleille kirja ei tarjoa suoranaisesti mitään syvällisempää. Ei ilotulitteita, ei hiilidioksidileikkejä. Simppeliä, hyvää, feelgood ruokaa kansainväliseen ja keveästi keskieurooppalaiseen sävyyn.

Nyt jään odottamaan vain avokkeen seuraavaa reissua johonkin, jotta voin tiristää sitä punaista lihaa pannulla oluen kera. Ali.. On se aika äijä.