Kymijoki Beer Festival - Juomalistat ja pieniä suosituksia

Kymijoki Beer Festivalin juomalistat ovat saapuneet. Koska aakkosjärjestys verkkosivuilla vaikutti omaan käyttööni sekavalta jaottelen tässä juomat tiskeittäin. Tyyli mainittu suluissa, jos tämä ei käy nimestä suht selvästi ilmi:

Bryggeri Helsinki

Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Bryggeri Kesäloma (Pale Ale)

Brygeri IPA

Bryggeri Romanov Imperial Red Ale (American Strong Ale)

Bryggeri Noita (Blond Ale)

Bryggeri Pils

Bryggeri Rose (Hedelmäolut)

Bryggeri Sofia (Imperial Stout)

Bryggeri Stout

Bryggeri Summer Ale (Pale Ale)

Bryggeri Weizen (Hefeweizen)

Bryggeri Winter (Tumma Lager)

Bryggeri Witbier

Sällskaper Ölarne Tjugo Kellerbier

Bryggeri Vuosisata Rhum Barrel Aged (Doppelbock)

Bryggeri Dry Apple Cider

Saimaan Juomatehdas

Don Wheato White IPA (IPA/White IPA)

Brewer's Special Hoppy Hour Pale Ale

Marsalkka Pils Luomu

Marsalkka Tumma Luomu (Tumma lager)

Marsalkka Vaalea luomu (Vaalea lager)

Saimaa Vahva (Vahva lager)

Sun Dog (Lager)

-------------

Don Cloudy (olutcocktail)

Sun Dog Lemonade (olutcocktail)

Crafty Apple Cider

Crafty Dry Apple Cider

Ruosniemen Panimo

Arkkitehti (Black IPA)

Diplomi-Insinööri (Double IPA)

Konsultti #4 (Hefeweizen)

Pohjoista Viljaa (Vaalea Lager)

Takatalo&Tompuri Brewery

Kaski Pils

Kaski Kylmäsavulager

Kaski Kauraporter

Kaski Ruislager

Teerenpeli

DIPA

FC Lahti Kölssi (Kölsch)

Laiskajaakko (Vaalea lager)

Luomuleevi (vaalea lager)

Savannisamu (Pale Ale)

Vauhtiveikko (Hefeweizen)

------------------------------------

Ginger Beer

Lempi mustikka (cider)

Lempi puolukka (cider)

Lempi Teezer (lemon teezer)

Maku Brewing

Amber Ale

Amorphis Lager (Premium Lager)

APA

IPA

Lauri Juicy IPA

Maalais-Tamminen (Hapan Ale)

Saison

Vehnä (hefeweizen)

Malmgård/Diamond Beverages

Anchor Liberty Ale (Pale Ale)

Evil Twin Falco (IPA)

Founders Centennial IPA

Founders KBS (Imperial Stout)

Founders PC Pils

Founders Rübaeus (hedelmäolut)

Huvila Arctic Circle Ale (Perinteinen Ale)

Huvila X-Porter (Portteri)

Kona Big Wave (Golden Ale)

Malmgård Dinkel (Erikoisvilja)

Malmgård Emmer Pale Ale

Malmgård HODA Jester (Sessio IPA)

Malmgård Idaho-Wheat (Vehnäale)

Malmgård Proto #14 (Vehnäale)

Rogue Cold Brew IPA

Sori Brewing Lacuna (Double IPA)

Stone Go To IPA (Sessio IPA)

To Öl Tropical Rumble (Sessio IPA)

-------------------------------------

Malmgård Arctic Cider

Five Bridges Rose (Cider)

Galipette Cider

Huvila Omenasiideri

Thatchers Vintage (Cider)

Panimo Hiisi

Frisco Disco (Donut Island) IPA

Hattara (Sessio IPA)

Humulus Lupulus (Double IPA)

Ich Bin Ein Berner (Donut Island) (Gose)

Iku-Turso (Imperial Stout)

Kyyttö (Milk Stout)

Leimaus (IPA)

Peri (pils)

Vakka-Suomen Panimo

Prykmestar Double IPA

Prykmestar LuomuPils

Prykmestar Oktoberfestbier (Märzen)

Prykmestar Pekoniolut (aromatisoitu olut)

Prykmestar Saazer Pils

Prykmestar Savu

Prykmestar Savuvehnä

Prykmestar Vehnä (Hefeweizen)

Prykmestar Wehnäbock

-----------------------------------------

Prykmestar Ahomansikka-Raparperi (maustettu siideri)

Kaffeplörö (juomasekoitus)

Kova Omena (juomasekoitus)

Kova Tee (juomasekoitus)

Vihreä Jäätee (alkoholiton jäätee)

Fiskarin Panimo

Fiskarin vehnä (Witbier)

Amerikan Serkku (Pale Ale)

Funky Saison

Juhla Pils

Katkera Nunna (Gose)

Kesäkolli (Aromatisoitu olut)

Munkintie (Dubbel)

Musta Valssi (Tumma lager)

Gastropub Betony

Anderson's Chipocca Porter (Portteri)

Anderson's Danger Zone (Eisbock)

Anderson's Dr. Jones IPA

Anderson's Dr. Jones Senior Imperial IPA (Double IPA)

Anderson's Dr. Jones Phat Fil (Black IPA)

Anderson's Dr. Jones Sour Park (Hapan Ale)

Betony 45100 (Porter)

BrewDog Kingpin (Vaalea lager)

BrewDog Punk IPA

Hartwall Aura (Vaalea Lager)

Kaiku (Belgian Ale)

Plevnan Finlayson Art Ale (Pale Ale)

Plevnan Siperia (Imperial Stout)

Plevnan Vadelmavene (Hedelmäolut)

Sonnisaari Aprikosmos IPA

Sonnisaari Eisenhoder Weizen (hefeweizen)

Sonnisaari Humalaja (IPA)

Sonnisaari Kuula (India Pale Lager)

Sonnisaari Mälli (Hapan Ale)

Sonnisaari Mölyöljy (Imperial Stout)

Sonnisaari Tippa (Double IPA)

-----------------------------

Hartwall Original Long Drink

Plevnan Mummon mustaherukkasiideri

Plevnan Puolikuiva omenasiideri

Täytyy todeta kattauksen olevan melko huima. Erikoisesti nostettakoon esiin muutamia kiintoisia per panimo:
 Bryggeri Helsinki:
Bryggeri Sofia: Yksi maan parhaimmista Imperial Stouteista
Bryggeri Dry Apple Cider: Oli Lahen SOPP:ssa timanttia. Aivan järjettömän hyvä siideri.

Saimaan Juomatehdas:
Don Wheato White IPA: Parhaimillaan todella mainio tyyli kesäolueksi.
Olutcoctailit: Kui upeeta. Vihdoinkin näitä Suomessa. Iso käsi Saimaalle. Blogiin olikin tulossa cocktailaiheisia postauksia lähiaikoina, kunhan jaksais julkaista..

Ruosniemen Panimo:
Arkkitehti: Todella mahtavassa balanssissa oleva ns. Perus Black IPA. Malliesimerkki tyylistään ja voitti juuri palkinnonkin.
Pohjoista viljaa: Onhan se.. Tylsä? Tietysti on, mutta kova suoritus tuottaa teknisesti täysin puhdas vaalea lager, joka oli tyyliin nähden todella onnistunut ja herkällä tavalla tyylikäs. Ei siis oikeesti yhtään Viikatemainen? Jokainen päättäköön itse?

Takatalo&Tompuri:
(yks Samu nauttii nyt:D)
Kaski Kylmäsavulager: Mielestäni savuoluita ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan ovelasti "kylmäsavu"-termillä brändättyjä.
Kaski Ruislager: Miksi tämä muiden yli? Koska siis oikeesti: Ruis. Suomalaiset panimot herätkäähän, että saadaan kotimaista ruismallasta enemmän. Rukiin käytössä voisi kuulkaas olla mahdollisuus brändätä tätä maata?

Teerenpeli:
 DIPA: Kuka olisikaan koskaan uskonut tähän? Pakkohan sitä on maistaa. Teerellä on kuitenkin vuosien ajan ollut ns. perustekeminen kunnossa.
Savannisamu: Ai vitsi. Tätä on mennyt tänä suvena reippahasti. Raikas, iisi, mutta kiva.
Lemon Teezer: Raikas terdejuoma. Siiderikansa tsekatkaa.

Maku Brewing:
IPA. Makun IPA palautti aikanaan hetkeksi uskon kotimaiseen IPA-tuotantoon. Parhaillaan todella hyvä.
Lauri Juicy IPA: NEIPA:sta on tässä blogissa postailtu jo aiemmin. Koska usko Makun humalaosaamiseen on kunnossa, vaikkakin tämä tyyli vaatii jo laitteistoltakin omansa, niin pakkohan tätä on kokeilla ja osallistua keskusteluun: "Onks tää vai eiks tää oo".

Malmgård/Diamond:
Evil Twin Falco: Evil Twin on yhen Mikkellerin velipojan panimo. Kuuluu luokkaan: "Ei yhtään huonoa olutta".
Founders KBS: Jos et ole vieläkään maistanut. Maista. Yksi parhaimpia synkkiä oluita tyylissään tällä pallolla?
Malmgård HODA Jester: OMG. HODA. Aikanaan kukaan ei osannut lokeroida tätä. Ei ollut Sessio IPA:a olemassakaan. Silti sellaista pantiin. Muistaakseni todella hyökkäävä ja nautinnollinen. Saa nähdä miltä maistuu vuosien päästä.
Anchor Liberty Ale: Pakko nostaa esiin. Liberty Ale oli edelläkävijä yhdessä yhden Sierra Nevada Pale Ale:n kanssa. Yksinkertaisesti hyvää edelleen. Elävä klassikko.

Panimo Hiisi:
Iku-Turso: Aivan helkkarin kova Imperial Stout Hiideltä. Kisailee tyylin kuninkuudesta Suomessa.
Frisco Disco: Donut Islandin kanssa tehty Citrainen IPA. Todella juotava ja hedelmäinen.
Leimaus: Otetaan IPA ja reilusti mangoa, sekä chiliä. Todella pervo ja hauska olut.

Vakka-Suomen Panimo:
Saazer Pils: Viime talven kovin kotimainen uutuus? Aivan järjettömän hyvä pils. Parasta VASP:n osaamisalaa selvästi.
Kova-mitä vaan-: Kova-sarja on mielestäni aivan hervottoman hyvä oivallus ja nokkela brändäys. Eikä siinä. Tuotteetkin ovat kunnossa.

Fiskarin Panimo:
Funky Saison: Ovela matalahumalainen Saison, joka on omimillaan ruuan kera.
Kesäkolli: Osa vihaa koko sydämestään. Ja me muut taas pidämme. Kaikkien ginger beer-immeisten suosikki. Hefeä ja inkivääriä, reilusti.

Gastropub Betony:

Kaiku: Ai kui paljon saa vetää kotiinpäin?
45100: Vissiin aika paljon. Kuitenkaan näitä kumpaakaan ei saa juuri mistään. Eli Westvleteren-logiikalla (mitä vaikeampi saada, sen parempaa) parast kaljaa koskaan?
Anderson's Sour Park: Sourihmiset ovat kovasti kehuneet. Tiiä vaikka miekin kokisin valon tämän jälkeen?
Plevnan Siperia: Ei perusteita. Suomen paras olut edelleen, mutta vuosi vuodelta ohuemmalla kaulalla.
Sonnisaari kokonaisuudessaan: Sain vähän vapauksia valita tuotteita. Valitsin kaikista kotimaisista Sonnisaaren. Miksi? Tämän hetken paras kotimainen panimo? Ei huonoja tuotteita, vaan kaikki ovat sellaisia joista pidän. Eli tyyliin nähden isoja. Sellaisia joissa flavoreja ei annostella teelusikalla vaan lapiolla.

 Joten nähdään Korialla. Eiks je?

Juoma-arvioissa: Jaloviina Long Drink

Jaloviina.

Yksi tähti

Majuri vai Vänskä?

Suomalainen ikuisuus yhen tähen takia.

En tiedä mitään ikiaikaisempaa kotimaista tiukkaa klassikkoa, kuin Jallu. Siitä tehdään lauluja edelleen. En kuitenkaan nauti niiden kuuntelemisesta, koska liiallinen junttirock on syöpää minun päälleni. Silti kenties vain tämä ja salmari ovat ainoat kotimaiset väkevät joita mielelläni juotan kaukaisille vieraille. 

Ikiaikaiset ovat olleet ne illat, kun pöydässä on ollut yhtä tähteä, kuppi ja nopat. Harvemmin niistä kuitenkaan on jäänyt mitään suuria muistikuvia. Entä kuinka usein onkaan talonmiehen vapaapäivä kuulunut kalsarikänniseen iltaan?

Joskus sotkimme sitä kolan sijasta myös Pommaciin. Vähän sellaista brenkkulonkeroa siis. Epäilen, että meillä kaikilla olisi jalmarista niin paljon tarinoita, että se ansaitsisi oman Sinuhensa. Sellaisen ruskeakantisen iäisyyden vievän eepoksen, jonka henkilögalleriasta ei ota kukaan selvää, koska kukaan ei ole selvä.

Tänään kuitenkin hämmästykseni oli suurta eksyttyäni valtion monopolin hyllyväleissä sinne minne aurinko ei pais.. Anteeksi kirjallinen liioitteluni. Näin kuitenkin pullon Jaloviina Long Drinkkiä. En voinut vastustaa kiusausta. Isänmaa kutsui poikiaan, pilliin vihellettiin ja minä kaivoin taikaviitastani pari kopeekkaa esiin kassalla. Nyt oltaisiin syvien asioiden ääressä.

Spekseissä 5,5% ja hintaa karvan alle kolmosen (2,98€). Simppeli design ja jotenkin lievästi nostalgisen rouhea. Puhutteleva ja tavallaan ruma. Jallulla on kuitenkin tunnearvoa ja minä, minä olen tunneihminen.

"Herra isä. Kotimaista limuviinaa "

Entäpä itse juoman maku? Se kai tässä kuitenkin on kaikkein olennaisinta?

Siinä missä väri on, vähemmän yllättäen, kirkkaan kullankeltainen on tuoksussa jotakin tuttua..

Kyllä. Siellä se jallu kaveriaan etsii, eikä turhaan. Tuo tuttu kombinaatio viinaa ja brenkkua on naitettu nyt etäisesti halvan Pommac-kopion kanssa yhteen. Aivan samaa hedelmäistä tammisuutta tässä ei ole, mutta osasyy voi olla myös Jaloviinan. Se meinaan puskee maussakin selvästi lävitse. Kerrankin etiketti pitää paikkansa: ”Maistuu sille mille pitääkin”. Siinä missä vaikkapa hartsun lonkerossa on saatu Gini piilotettua liki kokonaan (kiljuista emme puhu) huomaa lähtötuotteen tässä selvästi. Jos siitä ei pidä, niin Laitilan brandy lonkero (hih, heillä on myös Jalo lonkku.. Nyt kiinnostaisi verrata) lienee sinun valintasi. Oudointa maussa on se, että jallun maistuessa selvästi tuijotat etiketin 5,5% punaista leimaa epäuskoisesti. Toki tässä on limonadimaista siirappisuutta seassa ja kuplia sillai kivasti. Miltei hilpeästi ne kutittavat kitalakea, vain yhden tähden. Puolessa välissä en osaa vieläkään sanoa pidänkö tästä vai en. Ehkä pidän ideaa hävyttömän hyvänä ja juomaa hävyttömän pahana. Silti usein asioiden sattuessa näin pidän lopputulemasta. Ehkä nytkin?

Virnuilen koko limuviinateemalle, koska nyt ollaan sen syvässä päässä. Tämä ei ole kilttiä juomaa, vaan on astuttu askel kauemmas Breezerien ihanasta väriloistosta, tai harmaan petollisista sävyistä. Jonnekin Kyrö Long Drinkin, Kovan Teen, tai Laitilan Bitter Lonkeron maailmaan. Maailmaan, jossa teinit eivät kiljupäissään sylje päälle, mutta vanhan liiton Carillo ja Gambina sedät kääntävät selkäänsä.

Se on absurdi ulottuvuus, johon matkatessa kaipaisi matkakaljan lisäksi jallupulloa lepyttämään sen jumalia. Paikka, joka on oma suljettu osastonsa kaikille, joille olut ei maistu ja pitkäripaisen Smirnoff Icet aiheuttavat vain kerroksen sokeria ikeniin. Heidän epäpyhä maansa, jossa baarista ei tilata ”yhtä bisseä, lonkkua, tai sidukkaa”, vaan kirotaan miksi drinkkilistalla on vain jotain v..n kelkkoja ja villevallattomia, mutta GT on liian karvasta malarialääkkeeksi.

En voi sanoa olevani kotivesillä, vaan kaukana. Matkustelu kuitenkin avartaa, vaikka aina se ei tuottaisikaan überhedonistisia nautintoja. Joskus se on tällaista.. Outoja lipuvia fiiliksiä, joita kenties kaipaa palattuaan. Astuminen toisiin saappaisiin ja yhden jallu lonkeron nauttiminen saattaa siis hämmentävästi avata paatuneellekin kupin kiskojalle kokonaan uusia maailmoja ilman kaleidoskooppia. Ja lopulta.. Elämä on vain sarja kokemuksia. Lasin näyttäessä loppuaan pidän tuotetta edelleen hämmentävänä. Kenties toinen samanlainen toisi selvyyttä, mutta voisin jättää sokerisen kuplaveden kokonaan sikseen. Jännä. Jallu.

Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.

Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.

Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.

Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.

Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.

Mutta miten?

Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:

• N. 100G tuoretta inkivääriä.

• Reilusti sokeria

• Vettä

• Sopivan lasipurkin

• Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.

• Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.

• Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).

• Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.

• Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.

Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin

Vaihe 2.

• Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

• Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.

Se käy.. Päähän?

Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

• Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.

• 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)

• 1 limen

• 250g Fariinisokeria

• 250g Taloussokeria

• Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.

• 1tl:n korianterin siemeniä.

Chop, Chop, pitäis olla jo.

Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.

- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.

- Punnitse sokerit

- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.

- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.

- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.

- Purista limestä mehut, lisää sekaan.

- Kiehauta seos.

- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)

(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)

Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.

Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin

----

Nyt voit päättää vahvuutesi.

Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.

Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).

Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.

Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta

 -----------

Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 

Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?

Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 

Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 

Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.

 Klara Vappen alla mina tomterna.

 

Olutarvioissa: Mallaskoski Black Blueberry Wheat

 

Black Blueberry Wheat luki pullossa. Sen pitäisi jo vähintään aiheuttaa pientä ihmettelyä, että mitähän kikkailuja nyt taas?

Kuitenkin Mallaskoski on mielestäni nokkelasti brändännyt ”Black” sarjansa. Tavallaan tyylikäs, tavallaan ruma ulkoasu ja oluita, joita on twistattu mustiksi.

Sopivaa juomaa synkkämieliselle kansalle mollivoittoisen kitaran kera?

Tällä kertaa ilmeisesti vehnä alea, mustana ja mustikoilla. 6% vahvuutta ja ostopaikkana tietysti Alkon käsityöläishylly.

Miksi juuri tämä olut tänään? En tiedä.. Olen väsynyt ja mieli on musta. Paras hetki juoda mustaa olutta? En tiiä? Tavallaan toivoisin, että voisin vaan nukkua ja herätä joskus kesällä.

Kenties kuitenkin siksi, että tästä oluesta ei ole juuri kukaan kirjoittanut sanaakaan. Kenties hänkin ansaitsee hetken valokeilassa? Näistä lähtökohdista kohti tämän iltaista urakkaa ja hekumaa.

Lasiini valuu synkkää lähes läpinäkymätöntä nestettä. Vaahtoaa keskiasteisesti.

Tuoksusta irtoaa välittömästi happamahkoa mustikkapensasta ja vienoja leipäisen banaanisia sävyjä. Mietoa piirakkaisuutta leijailee ilmassa. Mieleen tulee oikeastaan enemmänkin mustikkainen Dunkelweizen.

Kylmänä karkeaa ja vähän metallista, mutta nyt lämmetessään pehmenee kivasti. Vehnäpitkoa, neilikkaa ja vähän banaania. Mustikkaisuus hyppää maun jälkipuoliskolla terävänä kysymään: ”Häh, unohiks sää minuut?”. Kevyttä marjaista happamuutta ja hapokkuutta.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja kohtalaisen helposti juotava olut kyseessä.

Mallaskoski ei ehkä luo tällä tuotteella ”uutta mustaa”. Mustikkaisuus tuo kyllä oman twistinsä, mutta minun suuhuni se ei tässä oluessa istu. Yleensä mustikka, tai marjat yleensä ovat pelanneet happamissa tuotteissa ihan toisella tavalla. Oluena ei huono, mutta ei myöskään sellainen jota haluaisin ostaa uudestaan. Miksi? Tämä ei vaan iske. Sellainen ihan kiva kaveri, joka hyytyy aina vaihtopenkille. Sääli.

Olutravintola-arvioissa: Murtsikka

Lahden torin kupeeseen, juuri lopettaneen Robert's Coffeen tiloihin, avautui hiihdon mm-kisojen ajaksi (ja vähän ylikin) ”cafe-bar-shop lähiruoka pop-up” nimeltä Murtsikka. Kuultuani taustalla hääräilevän mm. Lammin Sahdinkin takana olevan kotimaan pienpanimolegenda Pekka Kääriäisen päätin suksia tapahtumapaikalle.
Sisään astuttuamme meidät otettiin yllättävän lämpimästi vastaan. En tiedä johtuiko tämä hiljaisesta torstai illasta, vai vaan muuten hieman epä-lahtelaisesta palvelukulttuurista. Ehdin mittailla vikkelästi valikoimaa hieman hämmentyneenä.

Bryggeri Helsingin tuotteita hanoissa alkaen Pils:stä edeten Plain Portterin kautta aina syvään päätyyn, eli Sofiaan saakka.

Kylmäkaapin pullopuolella onkin sitten kattaus pulloja panimoilta, kuten mm. Panimoinen & Lemmes, Teerenpeli, Takatalo & Tompuri, Kanavan Panimo, sekä tietysti Lammin sahtia.
Kattaus on yllättävän laaja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pop-up.
Tietenkään tikkaajalle ja hc-reittaajalle tämä valikoima tuskin tarjoilee mitään valtavia yllätyksiä.

Valitsen pienen Sofian ja kaveriksi laskiaispullan. Vieressä oleva neito tyytyy kaakaoon ja samaiseen laskiaispullaan. Tänään ei kuulemma tee mieli.. siideriä, vaikka suosittelenkin Panimoista & Lemmestä. Istumme pöytään ja nyökkäilemme päätä hyväksyvästi. Sisustus noudattelee toki paljon Robert's:n sisustusta, mutta seinille on saatu hiihtorekvisiittaa ja muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Mietin, että johtuuko yllättävän mukava fiilis pääasiassa lämpimästä vastaanotosta, vai siitä että pidän konseptista.
Nimittäin jotakin juuri tällaista Lahdesta puuttuu. Paikan ainoa pieni pettymys on lähiruokahylly.
Hän on pieni ja vaatimaton. Hilloja, jauhoja, hiutaleita, salmiakkia sun muuta. Toisaalta näin pieneen tilaan ei kauppaa kannata perustaa, mutta mietin jo kuinka mukava olisi lähiruokakauppa Lahdessa. Sellainen josta saisi oikeasti hyviä oluitakin mukaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti niitä voisi nauttia kaupan baarissa kenties hyvää pienpaahtimokahviakin?
Täälläkin on paikallisia eineitä ja kahvia. Kuten torin kuuluisia lihapiirakoita ja Merosen makkaroita.

Toinen todella mieluisa pikkuseikka on Murtsikan hintataso.
Olen katsellut kauhulla kasvavia tuoppihintoja monissa olutravintoloissa, joissa eurotuopista (0,4l) saa kohta maksaa kympin. Nyt pieni Sofiani ja pulla irtosi vitosella. Pullot näyttivät olleen kaapissa n. kuuden euron tasoa, joka on mielestäni hyvinkin kohtuullista.
Kenelle sitten suosittelisin Murtsikkaa?
Omasta mielestäni tämä voisi toimia mukavana seurustelukippolana, johon voisi olla helppo sopia vaikkapa treffit. Nimittäin paikka tarjoaa paitsi viihtyisän miljöön ytimessä, mutta myös vähän jokaiselle jotakin. Luulenpa, että visiittimme ei jää viimeiseksi. Samalla epäilen, että maaliskuussa Murtsikan pakatessa suksiaan boxiin jää sitä kaipaamaan yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

Aukioloajat:

Avajaispäivä 1.2. klo 10-24
2.2.-21.2. ke-to klo 16-24, pe-la klo 16-01
mm-hiihtojen ajan 22.2.-5.3. ma-to ja su klo 10-24, pe-la klo 10-01
8.3.-11.3. ke klo 10-24, to klo 16-24, pe-la klo 16-01

Edit. Kävin paikalle toistekin. Tällä kertaa nauttimassa keveä Takatalon Pilssin, mutta suurin yllätys olikin tiskin takana. Metron, sen alkuperäisen Metron omistaja Kari Kaksonen oli jotenkin eläkepäiviltään etsiytynyt hänelle ominaiseen paikkaan tiskin taakse. Oli pakko kumartaa ja ottaa hattua päästä. Niin paljon tuo herra on kuitenkin tämän kylän kulttuurille tehnyt. Ihan mahtavaa ja hämmentävää.

Vieraskynä: Viski muutti elämäni… noin tunniksi

Tuopin Ääressä toimitus jalkautui eilen Kiveriön karuihin kuppiloihin seuranaan mm. Bönthöö Bönthöö. Tästä reissusta kerron lisää keväämmällä.

 Toisaalla oteltiin viskin nimissä vuotuiset turnajaiset, eli Uisge 2017. Paikalle eksyi tietysti myös janoisia sankareita, joista eräs sai kunnian toimia ensimmäisenä vieraskynänä.
Miksi? Koska tiesin voivani luottaa tähän monissa liemissä marinoituun ystävääni ja siihen, että kynä pysyisi sopivasti toisessa ja viskilasi toisessa kädessä jäljen ollessa taattua laatua.
Enemmittä esitelmiltä: Sam Graystone. Olkaa hyvä:

--------------------

Oispa viskii, ajattelin laahustaessani kohti Vanhaa ylioppilastaloa pääkaupungin ytimessä. Oli helmikuu, enkä ollut kumonnut ennen tätä tuhoisaa perjantaita lasillistakaan sitten joulukuun alun, kun minun piti viimeistellä Jim Beam -pullon jämät. En tainnut käyttää silloinkaan lasia.

Selvennettäköön, että en ole äärimmäisen hyvä kaveri viskin kanssa. Tuttava, hyvän päivän tuttu tai kenties vanha työkaveri ensimmäisestä kesätyöpaikasta huvipuistossa kuvaisi tätä liittoa paremmin. Olisimme viskin kanssa kyllä Facebook-kavereita, mutta en koskaan tykkäisi hänen päivityksistään, paitsi jos ne koskevat Glenfiddichin jaloa tislaamoa ja sen uroshirvi, peura tai mikä sarvekas demoni se onkaan, pomppaisi kuvasta silmään. Glenfiddichistä on hyviä kokemuksia. Olispa sitä viskiä.

Asiaan. Wanhalla oli menossa jo ties kuinka monetta kertaa järjestetty vapaamuurareiden, kivenhakkaajien tai muiden salaseurojen viski-tapahtuma. Salainen siksi, että sitä ei mainosteta koskaan missään. No tämä johtuu oman pahan imperiumme lainsäädännöstä kuin siitä, että tapahtuma haluttaisiin pitää salassa. Joka tapauksessa, sinne oli löytänyt jälleen satoja viskiniiloja oletettavasti ympäri maata. Tapahtuman nimi kirjoitetaan U:lla: Uisge. Tämäkin johtuu siitä, että valtio ei halua että kukaan juo ikinä mitään. Edes vettä. Ja Uisge ei ole Viski. Selkeästi.

Oma asenteeni tapahtumaa kohtaan oli se, että sieltä saattaisi löytää uusia mukavia keskihintaisia uutuuksia, jotka tarttuisivat joskus lentokenttien ja ruotsinlaivojen tax free -myymälöistä tassuun ja kotona kaappiin pölyttymään vieraita odottamaan. Toki tilaisuus tarjosi mahdollisuuden maistaa kalliimpaakin tavaraa, mutta omissa makunystyröissäni kallis elämän vesi menisi taatusti pilalle.

Ensimmäinen testilasi oli Compass Box -tislaamon Spice Tree Extravaganza. Ei haittaa jos se ei merkitse sinulle mitään. En minäkään ollut kuullut tästä aikaisemmin. Arvioin näitä nollasta sataan -mittarilla. Tähdennettäköön vielä, että olen amatööri, NooB, keltanokka. Tiedän viskistä sen mitä minulle Glenkun tislaamolla kesällä kerrottiin. Spice Tree oli nimensä mukaisesti mausteista ainakin kaatajan mielestä. Mausteet jäivät ehkä hieman miedoiksi, kun niitä liikaa hehkutettiin. Ei pahaa, mutta pulloa en ikinä ostaisi. 72/100.

Seuraavaksi löysin itseni Teerenpelin osastolta. Tiedän, että Suomessa viskikulttuuri on todella nuorta maan 100-vuotiaasta historiasta huolimatta. Juhlavuoden kunniaksi päätin napata lasiin Teerenpelin Suomi 100 vuotta -juhlaviskiä. En saanut (todennäköisesti lahelaiselta) myyjältä irti viskin ikää. Kuulemma savuisaa. Arvio: Jäykkä, turpasaunan makuinen, hieman keskeneräinen kuten koko maa. 63/100.

Avausmukit eivät olleet sinänsä mitään kuraa, mutta odotin paljon enemmän. Teerenpelin tuote oli aikamoinen pettymys, mutta ei se ollutkaan mitään 18-vuotiasta. Nyt piti saada jotain spesiaalimpaa. Löysin eräältä tiskiltä pullon suosikkini Jamesonin Caskmatesia. Myyjän mukaan viski oli kypsynyt stout-oluttynnyrissä, jota pani (hehe) Corkilainen panimo. Ei niin älyttömän kaukana Dublinista siis. Tynnyreitä lainattiin puolin ja toisin. Näin binekseen tuli viskin maku ja viskiin bineksen. Join. Hyvää. Olut ja viski lyövät kättä. Johnny, tee jotain tällaista seuraavaksi! Haluaisin maistaa tietysti myös sitä stouttia nyt kun kuulin tästä. Paljon on lennot Corkiin? Ah 79/100.

Join tapahtumassa yhteensä noin 16 eri viskiä, rommia ja puolivalmista tislettä. Kaikista ei riitä ihan älyttömästi sanottavaa, joten laitan loppuun top-listan. Muutamasta pitää kuitenkin lausua sanoja, muutamista runoja.

Olen käynyt Taiwanissa, kahdesti, joten lasiin piti ehdottomasti kaatua jokin Kavalan-tislaamon tuote. Saarelaiselle viskille ei voi kuulemma lyödä ikää, koska ilmasto ei sovellu siellä viskintekoon. Liian lämmintä. King Car, Kuningasauto (eli mersu) oli ihan ookoo, mutta vieläkään en hypännyt ilmaan innosta. 76/100.

Ainoa muki mille annan 100 pinnaa oli rommia. Plantation 3 stars valkoinen rommi. Tätä ei tietty pidä sotkea viskitaulukkoon. Rommi kun on luonteeltaan makeaa, sokerista ja mukavaa kumottavaa kaikenlaisen merirosvoilun lomassa. Uuden Pirates of The Caribbeanin traileri on muuten ihan suhteellisen vakuuttava. Nyt seuraa runo:

“Chivas Regal 21 vuotias Royal Salute -viski. Diski on diski, piski on piski.

 Sua tehdään uus satsi het kun kuningatar heittää veivin,

   Ja Britannia saa uuden kunkun, ei heimopäällikön, tahi kreivin,

On maku smuutti, siks otin sua tuplat,

Ihan hyvää se on, mut onks loistavaa? Puhkee nää kuplat….

87/100”

Päivän viidenneksi viimeisestä lasista löytyi kuitenkin voittaja, jota voisi ostaa vaikka Heathrowin tai Hong Kongin kentältä kotiin. Lasi oli täynnä kultaista, hieman rusoittavaa, nestettä kuin yksisarvisen kyynel. Smoothia ja maukasta. Muistuttaa hyvää ateriaa raskaan korpivaelluksen jälkeen. Tätä juodaan ehdottomasti kun karhut on kaadettu ja raahattu takan eteen lepäämään. Voittajan nimi on (arvasit jo): Glenfiddich IPA Experience. Eli taas on sotkettu oluet ja viskit keskenään ja saatu hullun tiedemiehen labrassa aikaan pyhää keitosta. Äärimmäisen hauska tuttavuus. Tätä voisin ostaa toisenkin pullon.

16 mukin jälkeen oli aika lopettaa. Kokemus oli tunnin mittainen nousuhumala, joka piti mitätöidä käymällä läheisen pubin tiskillä tilaamassa Guinness, jolla viskin pistävän makucocktailin sai pyyhittyä menneisyyteen. Hifistelijöiden tapahtumissa ärsyttää yleensä exponentiaalisesti kasvava yleisömäärä. Täällä yleisö oli 90% nörtähtäviä miehiä, jotka kyynerpäätaklaavat maanmiehiään ahtaissa käytävissä ylistäen ties mitä näkymättömiä makuvivahteita. Omaa tunnelmaani pilaavat liika hehkutus, ja päteminen. Jos tiskin takana sanotaan, että tässä maistuvat nämä mausteet, ja sitten en itse niitä havaitse, on kokemus pilalla. Kuten maailmassa ylipäätään, sillä ei ole mitään väliä mitä joku muu sanoo. Tärkeintä on se, että tiedät mistä itse tykkäät, tai opit tykkäämään. Tosin 16 lasin jälkeen olet todennäköisesti aika pätkässä. Eikä silloin tehtyjä havaintoja enää lasketa.

Mantelia.

TOP LISTA

1. Glenfiddich IPA Experience 90/100

2. Hellyers Road 10 yo, AUSTRALIALAINEN VISKI JUMALAUTA 89/100

3. Chivas Regal 21 yo Royal Salute 87/100

4. Jameson Caskmates 79/100

5. Jameson Black Barrell 78/100

Kirjoittanut ja kuvittanut: Sam Graystone

Luettua: Gastropub kotikeittiössä

Ruoka. Tuo elämäni toinen rakkaus oluen lisäksi voisi ansaita kokonaan oman bloginsa. Hei... Ruokablogi.. Pääsis ilmaseks syömään jokaiseen ravintolaan, koska tekisin ”arvostelua”.. What a great idea.. Eiku.. Ei.

Safka on hyvää ja olen kuulemma hyvin ”picky” siitä mitä syön. Jos ajattelen nykyisen kotikulmani ravintoloita ja eritoten sitä osa-aluetta joka itselleni läheisintä olen jatkuvasti pettynyt. Lahdesta luulisi saavan hyvää pizzaa, burgeria, tai kebabia.. Väärin. Samaa mikrolämmitettyä santamariaa samoilla tukkumannikastikkeilla. Ehkä siksi en bloggaa ruuasta. Se olisi raskasta, enkä jaksaisi olla angry food nerd:na jokaisissa kokkareissa.

Minua kuitenkin lähestyttiin tämän teeman tiimoilta Suvialan Alin tuoreella kirjalla. Alihan tunnetaan paremmin Bryggeri Helsingin keittiön sydämenä, herrana ja hidalgona. Kun kirjan nimikin kuullosti kotoiselta: ”Gastropub kotikeittiössä” lupasin lukaista teoksen.

Mitä siitä toteaisin? Kirja on paljon keittiönsä näköinen ja voisin kuvitella jokaisen annoksen istuvan Bryggerin listalle. Kirjan reseptit ovat simppeleitä, kuvista annan isoa plussaa. Ne eivät ole liian taiteellisia kikkailuja, mutta siistin rustiikkisia(?). Ulkoasu on siis todella huolitellun ja laadukkaan oloinen.
Kirjan loppupuoli on varattu kiintoisalle juustojen ja oluiden parittamiselle, sekä muutamille kotiolutresepteille. Mielestäni juuri nämä loppupuolen reseptit olivat hieman irrallaan muusta kirjasta ja sen tematiikasta, niin erityisesti panimomestari Mathias Hüffnerin haastattelumainen kertomus oli antoisaa ja koska Hüffner on niin pahuksen symppis, sekä todellinen mestari etenkin saksalaisten oluiden suhteen, niin hattua päästä.

Päätin tietysti kokeilla tätä tekstiä varten jotakin. Jotakin jota en ole koskaan kokannut ja jotakin joka kelpaa myös paremmalle puoliskolleni, jonka antipatia punaista lihaa (mmm..bacon...) kohtaan jarrutti monia haaveitani. Päädyin duunaamaan munakoiso-tsatzikiburgeria. Koska burgeri on pizzan kanssa pyhistä ruuista pyhimpiä niin tämän kohdalla koin nyrjähtänyttä huumoria. Tsatzikin teko oli toki tuttua eikä Alin ohje poikennut omastani yhtään.
Munakoiso kiinnosti, koska meistä ei ole kumpikaan sitä koskaan kaupasta ostanut. Ainoa vaan, ettei täältä saa kaupasta briossisämpylöitä (saa vinkata jos joku tietää Lahdesta tällaisen ihmeen).

Lopputulos on kuvassa alla. 

Burgeri oli oikein onnistunut ja keveä. Tein tosin bataattiraneja lisukkeeksi hp-savuchili-ketsupin kera. Käytin sämpylänä siis ciabattaa ja havaitsin jälleen briossin paremmuuden. Etenkin tässä sen keveä makeus olisi tasapainottanut tsatsikin happamuutta ja hapokkuutta paremmin.

Entä mitä kirjasta puuttui? Sama mikä kaikista keittokirjoista. Mikään ei ole täydellinen.
Millaista suppeaa keittokirjaa kaipaisin? Kaipaisin sellaista jossa paitsi raaka-aineet saa lähikaupasta (kyllä laiska autoton paskiainen ja lähikauppani ei ole Stockmannin herkku, tai kauppahallin lihatiski), mutta niistä loihditaan sellaista Michelinmatskua vaivalla, hiellä ja epäonnistumisilla. Sellaisen, joka ottaisi raaka-aineissa huomioon muutkin kirjan reseptit. Meinaan kotikeittiössä syntyy rutkasti tähteitä ja minä itse en osta raaka-aineita kaappiin homehtumaan ja keräämään pölyä. Siksipä olisi mahtavaa jos jossakin kirjassa huomioitaisiin tämä käyttämällä resepteissä pitkälti samoja raaka-aineita. Yksinkertainen asia, vaikea selittää siis. Jos saitte tolkkua pointista, niin hienoa.

Kelle suosittelen kirjaa? Oikeastaan kirja on aika all-around kamaa. Paljon ohjeita, kaikille hyvät paritukset oluista, jonkin verran kasvisruokia myös. Yksikään ohje ei lukemisellani vaikuttanut haastavalta, jos osaa seurata ohjeita ja hallitsee perusasiat keittiössään. Toisaalta kaikille pikku Blumenthaleille kirja ei tarjoa suoranaisesti mitään syvällisempää. Ei ilotulitteita, ei hiilidioksidileikkejä. Simppeliä, hyvää, feelgood ruokaa kansainväliseen ja keveästi keskieurooppalaiseen sävyyn.

Nyt jään odottamaan vain avokkeen seuraavaa reissua johonkin, jotta voin tiristää sitä punaista lihaa pannulla oluen kera. Ali.. On se aika äijä.

Rakkaudella Schlenkerlaan

Moi.
Tota.. Halusin vaan kertoa..
Että..
Join kauden ekan savukinkun..
Siis Schlenkerlan Urbockin
Ei oltu silleen niinku nähty.
Ainakaan vuosisataan.. Tai vuoteen. Who knows?
Kun koskin pulloon.. Se tuntu taialta.
Vanha suola janotti samantien.
Ja savuisuus tais käydä silmiin..
Joku tippa ainakin.
No anyway. Kohtaaminen oli hellää.
Savukinkkuista rakkautta sen nestemäisessä muodossaan.
Herkkää tantraa, kosketuksia, hellyyttä, tuntikausia..
Ei kuitenkaan pelkkää vaniljaa, vaan tervanjuontia myös.
Ehkä tykkään snadisti bdsm:stä, koska se tuntui niin hyvältä?
Saunapalvia ja siirappia. Pehmeää kermaisuutta. Tais joku kissakin naukua.
Kehräs ainakin kupilla.
Lopulta sinä lähdit, minä jäin pitelemään lasiasi.
Yksin sunnuntai-illassa, lumisateessa ja tuiskussa.
Joulun taikaa kävi ilmassa sen kauniin hetken ilman mistelinoksia.
Hetken uskoin unelmaan, mutta kaikki kaunis aina katoaa.
Jälkesi häipyivät ensin hangesta, sitten suustani, muttei koskaan mielestäni.
Pitelen edelleen lasia toivoen, luottaen, että tapaamme taas.
Kuin kaksi toisilleen vierasta, silti niin tuttua.
Rakkaudella sinun Schlenkerlani.

Pikatestissä: Alkon verkkokauppa

Kuten useimmat teistä ehkä ovatkin jo huomanneet: Alko avasi oman verkkokauppansa eilen.
Oikeasti ei kai pitäisi puhua verkkokaupasta, koska tuotteita ei toimiteta lähipostiin, ei matkahuoltoon, saati kotiovelle, vaan tilaajan on itse siirrettävä laiska takapuolensa pitkäripaisen kahvaa kohden.
Lyhyesti: Rekisteröidy verkkopankin lävitse (varmennus), klikkaile tuotteet ostoskoriin, maksa ja nouda haluamastasi Alkosta. Pidemmät ohjeet ja ehdot tästä.

Meinasin loppuun kirjoittaa vain, että: "Kokeilin palvelua, se oli ruma".
Nopealla empiirisellä vertailulla lukuisiin verkkokauppoihin, niin juoma, kuin muullakin puolella:
Sivusto on no... Voisin kuvailla sitä kovasti negatiivisilla adjektiiveilla, mutta koska äiti käski näkemään myös rumissa ankanpoikasissa kauneutta, niin.. Öö sieltä saa viinaa netistä, klikkailemalla. Siis kaikille teille Jorma Valdemar Huttusille tiedoksi: Ei tarvitse pelätä että asioidessa hyllyjen välissä rikkoo pulloja, tai että tarvitsee katsoa viereisen Tero-Kaarinan mielipahaa, kun et ostakaan pisaraa konua, tai sitä yhtä viiniä, jossa oli joku eläin siin kuvassa, joka oli ehkä punkkua tai sitten ei.

Oikeastaan vain yksi seikka ärsytti ja vetäisin koko hemapa-pussin nenään, jos nokkani ei olisi ollut jo täynnä. Opiskelijabudjetin eväät näes. Asiaan.. Juomien hintojen fontti on häiritsevällä tavalla yhtenevä lähikaupan tarjousjauhelihan kanssa, joten mielleyhtymä on väärä. Haluan juomista, en lisää pakastevihanneksia. Oikeesti tällähän ei ole väliä sitten yhtään, mutta yksi: "Pahoitin mieleni, kun ne koirankakat on siellä hangella" kuuluu tekstiin.

Koska kuten tekstistä näette olen joko idiootti, tai sitten vaan väritän vähän juttua tikusta, vai tikkuviinasta.
Kuitenkin meni tovi tajuta, että ylävalikoista saa rajattua esimerkiksi kaikki kotimaiset tuotteet näkyviin, tai rajata alatyyleittäin, tai täyteläisyyden mukaan. Myymäläsaatavuudetkin löytyvät jokaisesta juomasta.
Selasin verkkokauppaa melko runsaasti ja oletattehan, että seuraavaksi tulisi tehdä juttu tuotteiden noudosta ja keskustella syvällisiä toimitusajoista?

Arvatkaapa mitä? Lopulta en saanut tilattua yhtikäs mitään.
Tämä pelkästään siksi, että avattuani neljä-viisi kertaa kiintoisan tuotteen ikkunan auki näen, ettei sitä ole verkkokaupasta tilattavissa, tai on ehkä joskus kuukauden päästä. Lopulta kyllästyin tähän leikkiin ja totesin, että Alko on itselläni niin lähellä ja koska sielä oikeastaan on jo valmiiksi kaikki muu... Arvaattehan loput?
 Kävin paikalla jalkaisin, pyörin hyllyjen välissä, juttelin myyjien kanssa ja havaitsin sen edelleen itselleni mukavimmaksi tavaksi asioida.
(Kyllä.. kaupasta saa myös rajattua tuotteet joiden toimitusaika venyy ja paukkuu, mutta enpäs tätä tajunnut siinä vaiheessa, kun into byroslavian rajoitteista vapautumisesta kiilsi kiiman lailla silmissäni).

Pidän silti Alkon verkkokauppaa hyvänä. Se avaa ovet ja tuotteet kaikille meille, teille ja heille, jotka asuvat Arkadian ovien ulottumattomissa ja se, se on palvelun paras puoli. Toisaalta voitaisiin miettiä muuttuiko mikään? Ymmärtääkseni kun tähänkin asti tavaraa on saanut siirrettyä myymälästä toiseen joko soittamalla, tai nykäisemällä sopivasti päällikköä/myyjää hihasta? Toki uusi palvelu on selkeämpi tapa toimia.
Loppuun lisään itkua hinnoista ja maustan sen sillä, ettei edes vuonna 2016 Alko pysty siihen, mihin niin monet muut verkkokaupat jo pystyvät.
"Postnordilta päivää.. Teille olisi laatikko tulossa, monelta olette kotona?"