Perjantaikalsarit, hyviä juomia ja tippa nostalgiaa

Perjantai-ilta, oikeastaan lauantai yö. Kello raksuttaa vääjämättä suden hetkessä luurit korvilla, lasissa jotakin, joka pitää vielä hetken valveilla. Nyt ei kuitenkaan soiteta Satulinnaa, muttei myöskään Bob Marleyta. 

Haluaisin nukkumaan, haluaisin kirjoittaa. Ajatukset juoksevat omassa oravanpyörässään maalaten taivaalle värejä sellaisella taajuudella, että sisäinen impedanssi kuumenee kuormituksessa. En saa mistään kiinni. Miljoonia aiheita, mutta yksikään ei oikeasti nappaa. Aivot lyötävät tavallaan viivaa näppäimistön kohdalla, writer's block on vaivannut pitkään. 

Tavallaan se johtuu kiireestä, sekä elämän tasaisuudesta. Ei ole tarpeeksi tylsää, tai tarpeeksi virikkeitä. Pelkkiä pitkiä kalsareita vain. 

Kun valkoinen tasainen massa ja Citymarketin ostoskärryt ovat liiankin arkisia, ei vaan löydä sellaista sanomaa sisältä, jota haluaisi avata twiittiä ja fistpumpia enempää.

Ei oluen laatutekniset asiat, eivät viskimaailman tunkkainen vanhuus ja sisäinen sääntösuomi. 

En halua kirjoittaa IPA vs Lagerista, vaikka haluaisinkin näpäyttää kaikkia, belgihiivojen itkiessä nurkassa. Heitä ei koskaan valita, kun joukkueita huudetaan. 

En siitä miltä puoli vuotta panimoa tuntuu selässä, noh särkylääkkeeltä, viha-rakkaussuhteelta moppia kohtaan, suodatinkahvilta ja rakkaalta kuittailulta hulluuden keskeltä. En oikeastaan myöskään perjantaista. Yritin, mutta jumituin kuuntelemaan taustaraitaa ja ajatukseni karkasivat muualle, kalsarikännit? Oisko mitään? En lupaa, mutta otan.

Oikeastaa haluaisin maalata tähän. Värejä. En osaa, en tosin välitä siitä, mutta se vaan ei toimi. Ehkä juuri siksi, raunioilta rakkautta. Tuopin Ääressä, aina jotain ihan muuta.

Rehellisesti haluaisin kirjoittaa alkoholista ja gonzosta, mutta oikeasti haluaisin vain jumittaa. Kuunnella happoista musiikkia, jossa syntikka tekee liian pitkiä äänikuvioita, joissa on jotakin 70-luvun pateettista äänimaailmaa yhdistettynä 80-luvun juustoisiin kiipparisoundeihin ja loputtoman tuntuisiiin vetoihin. Tyhjentää tuoppia pohtimatta sen sisältöä. ”Ihan hyvää viinaa se on”.

Aloitin kuitenkin iltani sivistyneesti ravistimen äärestä, ilman pitkiä kalsareita. 

Tein hyvin perinteisen Mai Tai:n. Tai siis mikä tässä Tiki-klassikossa perinteistä olisi? Sen historia olisi oma juttunsa, mutta miksi referoida muiden referointeja, jos ei ole itse lisäämässä mitään omaa tähän? Use the Google, uusavuttomuus on syntiä, enkä minä ole palvelija. 

Lyhyesti laiskoille. Se on drinkki, jonka reseptistä ollaan suurinpiirtein yhtä mieltä, kuin siitä ovatko Porter ja Stout sama asia. Eli variaatioita piisaa, niistä makean kirkkaan punaisista hedelmäpommeista tähän. Minun versiossani on:

4cl Appleton 12yo (Erinomaista, tai ainakin hyvää Jamaikalaista rommia)

2cl Havanna Club 3yo. Maailman paras all-around rommi, imho.

2cl Cointreau

2cl Lime mehua

2cl Orgeat siirappia

Jäitä

Ravistetaan, siivilöidään johonkin mukiin, jossa jäitä. Sanon johonkin, koska minusta edelleen lasiasia on makuasia. Menee muumimukista, Collinsista, On The Rocksista, viinilasista, tai pintistä. Up Yours.

En oikeasti tavanomaisesti koristele drinkkejäni, koska minusta, ja vain minusta se on turhaa. Vaikeuttaa vaan juomista, kotona aivan turha lisäke, ellei tarkoitus ole korostaa jotakin aromia.

Teille joille se on must, vähän minttua ja limelohko sekaan. Kenties vähän vanha pesulappu koristeeksi?

Niin se Orgeat siirappi..

Se on siis puritaanisti manteleista puserrettua nestettä, yms. En koe tarpeelliseksi lähteä itse liottamaan pähkinöitään (ehehe) ja tekemään rutosti työtä. 

Kas kun tuo mantelimaito on likipitäen sama asia. Tai siis makeuttamaton. Minä tein sillä tavalla, että sekoitin ruokosokerista tehtyyn baarisiirappiin mantelimaitoa ja pari senttilitraa Cointreauta.

Jatkoin iltaa Puolalaisella Imperial Stoutilla. Teki mieli tissutella jotakin. En katsonut edes nimeä, ei kiinnosta. Oikein passelia kamaa tasapainoltaa, joskaan ei mitään huippua. Hyvä ryyppy IS.

Seuraavaksi vielä vähän kotipolttoista bitteriä. 

En vieläkään ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä Pilsin keittäminen on jotenkin ylipääsemättömän ihmeellistä. Lyöt sitä pelkkää pilsua, siihen reilut katkerot ja vähän pitkin keittoa lisää euro-humalaa.

Vahvaa vierrettä, sopivasti laimentelua, jää sokeritkin lopussa tarpeeks kuivaks.

 Jäähdytät, ajat tankkiin, käytät kylmässä, spundaat, lageroit tovin. Mikä siinä on vaikeaa?

 Sen sijaan... Tehkääpä onnistunut bitter kotimaisella maltaalla, tai erinomainen hefeweizen? Ihan eri luokkaa in my book, kuten kalsaritkin.

Päätän lopettaa iltani nauttimalla vielä GT:n herrasmiesjuomaa, koska pidän itsestäni huolta koitan myös ehkäistä malariaa näin sydäntalvella kotimaassa. Poristahan ei koskaan tiedä. Vaihdan taustaraitaa. Talven kylmyydessä haluan pervosti fiilistellä kesää. Iskelmää, tanssilavasoundia, jaloviinan tuoksua sekoittuen tuomeen. Hentojen järven aaltojen väreilyä, vesimittarien kilvoittelua joita raitapaidat koittavat ahmia pinnan alta. Joskus mietin onko GT vain Ginin tuhlausta, etenkin jos Tonic on sisilialaista sitruunalla maustettua? Tavallaan, mutta koska Vodka on aivan liian hipster kamaa ja rommia ei sovi tuhlata tällaiseen? Toisaalta aiemmin testattu koivunsavuinen Tonic ja Lappiksen kymppi oli hyvin pervo yhdistelmä, päätän kaataa tipan viskiä vielä mietintämyssyyn. 

J. Karjalainen soi, fiilistelen kesäyötä edelleen, miettien vaihtaisinko pitkät kalsarit shorteihin. Black Horset hellekypärään?

 Käsi haluaisi hamuta piippua ja katsella jostakin 80-luvun suomidokkarista kesäiltaa, luontoa, väpättävää kamerakuvaa, pieniä tuhkakuppeja, Pajatsojen kilinää, nortin katkuista keskiolutta, Patakakkosen tunnaria ja tänä päivänä aivan painokelvottomia tarinoita. Eskapismi, rumpukoneet ja Paasilinnan Jäniksen Vuosi. Pieniä hetkiä elämästä, joista haluaisin ottaa kiinni ja pusertaa sitä tunnetta, ammentaa siitä laarista, mutta en voi. Yritän tarttua kiinni menneesseen, mutta se juna jyskytti ohitse jo aikaa sitten. Ja hyvä niin, koska ainoa tie on tulevaan. Tuntematon tie on lopulta aina kiintoisampi. puhdas lumi, ei jälkiä tallattavana, ei suoraa tietä. Harhaillen, eteenpäin. Monta kulkijaa, odottajaa, pysäkillä nojaavaa. 

Jos en koskaan tielläin rauhaa saa?  

"Älä usko lauluihin,
ne tekee susta haaveilijan
ne voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella
niillä on taipumus sotkee kaikki ajatukset, jättää kaaokseen"

Rommin Ääressä-Port Mourant vs Plantation XO

Tuopin Ääressä maisteli taannoin paria rommia keväisissä merkeissä.
Rommeina loistavat Port Mourant  Guyanasta, sekä upea Plantation XO Barbadokselta.

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer

Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.

Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.

Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.

Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.

Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.

Mutta miten?

Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:

• N. 100G tuoretta inkivääriä.

• Reilusti sokeria

• Vettä

• Sopivan lasipurkin

• Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.

• Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.

• Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).

• Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.

• Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.

Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin

Vaihe 2.

• Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

• Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.

Se käy.. Päähän?

Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

• Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.

• 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)

• 1 limen

• 250g Fariinisokeria

• 250g Taloussokeria

• Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.

• 1tl:n korianterin siemeniä.

Chop, Chop, pitäis olla jo.

Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.

- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.

- Punnitse sokerit

- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.

- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.

- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.

- Purista limestä mehut, lisää sekaan.

- Kiehauta seos.

- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)

(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)

Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.

Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin

----

Nyt voit päättää vahvuutesi.

Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.

Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).

Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.

Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta

 -----------

Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 

Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?

Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 

Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 

Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.

 Klara Vappen alla mina tomterna.

 

Nokia 25 goes Dark&Stormy

Pikkulauantai-illan ja alkavien pääsiäispyhien kunniaksi Tuopin Ääressä tippuu drinkkien maailmaan, kuin jääpala räntäsateen keskellä Collins-lasiin. 
Eli ei mämmiä, pashaa, lammasta, suklaamunia, tai playboypupujakaan ei ole luvassa. Tosin myönnän viimemainitun asiayhteyden olemassaolon tupakkatakkien ja cocktailien maailmassa. 
Nokian valtavan aliarvostettu panimo julkaisi pitkästä aikaa uutuuden: Keisari 25 Ginger Alen.
Koska inkiväärijuomat ovat nannaa (blogin simaohje tulee sisältämään jotakin tällaista, simmut tarkkana siis) ja Nokian levikki jotain vielä parempaa piti tähän purkkiin toki minunkin tarttua tassuillani. 
Meanwhile olin jo ehtinyt lukaista Reittausblogin artikkelin aiheesta ja ihmetellen kollegan tapaa olla kerrankin reittaamatta tuotetta ja kuultuani toisaalta, että olut ei välttämättä edustaisi kastissaan hekumaa tajusin välittömästi mitä tehdä. 
Ginger Beer:t ovat yleensä hyvää sellaisenaankin, mutta parasta silloin kun sitä yhdistelee hellästi ja harkiten muihin juomiin. Niin kirjoitin Ginger Beer, mutta Nokian purkissahan lukee Ginger Ale.
Kaupoista kuitenkin löytyy molempia ja virvoitusjuomatehtaat sekoittavat termejä vielä surutomammin, kuin panimot printatessaan oluttyylejä etiketteihinsä. 
Tästä Ale vs Beer:stä voisi joku toinen kirjoittaa pitkältikin, mutta koska tieto on ns. jo olemassa ja lähdeviittaukset hanurista tiivistän omakohtaisesti näin: Ginger Beer:n pitäisi olla käymisteitse valmistettu ja Ginger Ale sekoite (Lue: limppari). Tavallaan molemmat voivat olla ns. limua, jos ajatellaan vappusimankin olevan sellaista. Hauskana huomiona: Nokialla on jo Ginger Beer heidän Sun'n limonadiperheessään, jota ostelen silloin tällöin. Nautin siis myös limuistakin ja kahlaan aika-ajoin uutuudet lävitse (Root beer oli huono tyylissään, mutta veriappelsiini maistuvaa). 
Ehkä tässä siis nimeämispolitiikan syy? 
Oikeassa elämässähän tämä 25 on siis aromatisoitu olut. Asiaan.
Inkiväärijuomat ovat parhaimmillaan drinkkeinä. Niistä saa taiottua monenmoista, mutta tänään keskitymme klassikkoon, joka ei ole Moscow Mule, vaan hänen rommisempi ja tiukempi ystävänsä suoraan Karibian auringon alta. Jotkut sanovat hänen pelaavan juovuspäissään pingistä Joose Keskitalon kanssa. Toiset, että hänen tyhjästä vaatekaapistaan löytyvät kaikki porvarihallitusten saavutukset. Me tiedämme, että hän on Dark & Stormy.
Halusimme siis ottaa selvää.. Miten hyvin Nokian uutuus taittuu tähän, vai mennäänkö ojaan ja vauhdilla?

Klassinen Dark&Stormy ohje:

4cl Tummaa rommia
2cl limemehu
1cl sokerisiirappi
"noin desi" Ginger Beeriä
jäitä
limesiivu

Laita ensin (hyvälaatuisia, ei niitä tillilihan makuisia 6kk vanhoja) jäitä Collins

/Highball/Grogi-lasiin. Kaada mehu ja siirappi jäille, lisää rommi, sekoita tikulla. Kaada Ginger Beer päälle, koristele limesiivulla halutessasi ja nauti. Taustaraidaksi sopii vaikkapa Son.

Me kokeilimme siis Nokiaa pidentäjänä. 
Lyhyesti: sokerisiirappia tarvitaan tavallista enemmän ja limemehun voi puolittaa, koska olut on limua kuivempaa ja lime korostaa oluen valmiiksi matalaa ph:ta ja tavallaan katkeroja ei halutulla tavalla, vähän kuin Farmhouse IPA:t. 
Se mikä Nokian uutuudessa oikeasti tökkii, on se, ettei siinä ole sitä mahtavaa inkivääristä poltetta yhtään. Silti kokeiluna hauska, jonka tulen taatusti uusimaan kesän mittaan sopivassa mielentilassa.
Maistelusessio vielä alla näin niinku lyhyesti:





Oluelle sellaisenaan:

Hetkiä parvekkeella rommilasin kera

Syyskuinen yö oli laskeutunut kaupungin valojen ylle sateisena ja täynnä ilotulituksia. Viikko tätä niin tuttua, mutta niin vierasta kaupunkia asettui taakseni. Takin tyhjennyttyä muuton ja uuden arjen touhuista alkoi sieluni huutaa tälle päivälle hedonismia ja eskapismia kaikesta.

Levollisena ja kiitollisena raahasin toimistoni parvekkeelle. Avaan pitkästä aikaa läppärin, kaivan taustalle soundia ja tanssahdellen täytän piippuni pesää Al-Fakherin tupla-omenalla.

Tänään en aio kirjoittaa oluesta. Vaan rommista ja omasta suhteestani tähän sokeriruokoiseen ja melassiseen juomaan.

Sateen rummuttaessa parvekkeemme ikkunoita ja myrskylyhdyn heiluessa muistelen ensimmäistä kohtaamistamme. Epäilen sen olleen joskus...köh..alaikäisenä. Niitä kokeiluita erittäin maukkaan tsekkiläisen rommin ja kokiksen kera. Siirtyen siitä opiskeluvuosien persaukisiin tumma Baltic ja kokis kokeiluihin. Harrastuksen pitkittyessä erivärisiin ja niin järjettömiä krapula-aamuja aiheuttaneisiin sekoituksiin.

Oikeastaan oikea rakkaus lajiin, siis juomaan, syttyi kaiketi reilu viisi vuotta takaperin. Olimme kaveriporukalla klassisella uudenvuoden risteilyllä Tukholmaan ja takaisin. Sellaisella jossa skumppaa oli liikaa, olut taskulämmintä ja juomapelit kohtalokkaita. Sellaisella, jossa aamiainen keskipäivällä täristen Slussenin mäkkärissä rajoittui kokikseen ja Systembolagetissakin piti asioida aurinkolasit lärvillä. Sellainen, jossa varsinainen tri krabola iski vasta Helsingin rautatieasemalla.

"Story of"

Yhdellä tällaisella reissulla kouraani tarttui tax-freestä korea, mutta edullinen pullo. Hän vaikutti kiintoisalta ja hyvältä lisältä baarikaappiini.
Sama pullo on tänä iltana edessäni. Hän on Angostura 1919.

Pullo jonka olen muistanut rakkautena suurena, ilona sieluissain, valona yössä vain.

Angostura itsessään on luonnollisesti kohtalaisen suuri juomatalo Trinidad&Tobagosta, joka tunnetaan varsinkin Angostura Bitteristä. Kyseistä katkeroa on sadoissa drinkeissä alkaen Old Fashioned:sta.

1919 on blendattu tynnyreissä kypsynyt tisle, jonka vanhin sekoite on kahdeksanvuotiasta.

Aikanaan tätä sai karvan yli kahdella kympillä laivalta ja Alko vierailun aikoihin pullote taisi kustantaa vähän alle neljä kymppiä.

Väännän soundin kohti Karibiaa, koska tämä yksinkertaisesti vaatii annoksen Cafe Tropicalin hengessä tapahtuvaa sessiota.

Ulkoisesti kyseessä on perinteinen kullankeltainen rommi. Tuoksussa hän tarjoilee miellyttävästi edelleen silloin ihastuttanutta vaniljaista karamellisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä. Melassia ja tammea.

Maku alkaa nektarisella makeudella yhdistyen vienosti tammeen ja vaniljaan. Puuta on vähän mukana. Maku on oikeastaan melko lyhyt, jossa tavallaan makeus ja kuivuus tasapainottavat toisiaan.
Olen joskus tehnyt tästä niin Cuba Libreä, kuin Mojitoakin. Silti mielestäni tämä rommi toimii parhaiten juuri tällaisenaan. Kesän viimeisen illan lämmikkeenä piipun ja Buena Vista Social Clubin kaverina pitkälle yöhön. Rommi virtaa, ajatukset kääntyvät palmuihin, kosmiseen yhteyteen kaiken olevaisen kanssa. Siihen kuinka pieniä olemme, siihen kuinka paljon pahaa ihminen aiheuttaa ympäristölleen.  En itsekkään syöttänyt tänään veskun sorsille pullaakaan. So bad..
Ambulanssi kiitää Kiveriön yössä. Vettä sataa alastomille kaduille ja kellastuneiden lehtien päälle pesemään kesää pois. Surullinen kitara valittaa korvissani keveiden bossa nova rytmien kera. Ikään kuin tällä illalla, tällä hetkellä olisi jokin itseään suurempi tarkoitus. Siitä en tiedä mitään. Nautin tyytyväisenä pitkiä henkosia piipustani, rommistani ja elämisen kauneudesta. Tällaisia hetkiä voi kokea vain harvoin. Aivan ja tervetuloa takaisin.

Mitä juoda Juhannuksena?

Seuraava sisältää fiilistelyä kesästä yleensä. Asiatekstien lukijat voivat hypätä seuraavan ylitse samalla, kun vedätte seuraavan humalankävyn nenäänne:)

Summertime..

------------------------------------------------------
Kesä ja Juhannus saapuvat varmasti, kuin HSL:n lipuntarkastaja, darraisena, tammikuisena aamuna täpötäydessä raitiovaunussa. Kyselemättä, viekkaasti ja pakoreitit tukkien. Silti juuri tästä hetkestä hetkestä me nautimme. Onhan jonkinasteinen kontrolli ja järjestys oltava. Sellainen järjestys, jossa toivotaan lämmintä kesää, aurinkoista juhannusta ja jossa todellisuudessa hellettä on toukokuussa ja "jussina" sataa räntää. Kesä on pyhä. Juhannus on sen pyhällä laitumella märehtivä lehmä. Ja hyvä niin.

Kesä on jopa itselleni sellainen henkireikä, että jos saisin sen toisen toiveen, voisin toivoa ettei kesällä tarvitsisi muurahaisten tehdä töitä, antakoot työt opiskeleville kesätyöläisille ja työttömille. Muille täydellä palkalla; nauttikkaamme kesästä. Kävelkää ruoholla paljain jaloin auringon hyväillessä ihoa, sauna lämpiää, kohta uimaan. Illalla muutama olut ja parit viskihuikat, maailman parantamista nuotiolla, kitara soi yöttömään yöhön. Naiset ovat kauniita ja asfaltti polttaa, jäätelö sulaa pitkin tötteröä, jopa maan rumin kaupunki vaikuttaa viehättävältä, ainakin parin bongin puhalluksen jälkeen. Maailma hymyilee, rommi virtaa ja kuunellaan vaan sitä aknestikin suomirokkia. Kesä..
---------------------------------------------------------

Niin se Juhannus. Juhannusjuomistahan tässä piti höpistä. Tänä Juhannuksena olen vapaalla. Se tuntuu oudolta, koska olen aikuisikäni ollut yleensä pyhät töissä. Jääkaappini on lastattu äärimmilleen ja aion hellästi silittää ruokaa myötäkarvaan. Samalla nauttien erilaisia juomia, hillitysti tietysti. En aio hukkua saunan kiuluun, enkä ajaa pyörälläkään kolaria. Seuraavista viidestä juomakategoriasta olen poiminnut omat suosikkini tälle Juhannukselle.

1. Rommit.
Satoi tai paistoi kesällä on vain yksi juoma seurusteluun, fiilistelyyn ja kuumiin kesäpäiviin (tai niistä haaveiluun). Se sisältää annokset 3y.o Havanna Club:ia, Vahvaa minttua, limeä, jäitä, ruokosokeria ja soodaa. Kyllä se on tietysti Mojito. Yöttömän yön filosfointiin voikin varata muutaman sentin vaikkapa Angosturan 1919 tai 1824 rommia ihan sellaisenaan. Nokkelimmat voivat kokeilla lisätä Mojitoonsa vaikkapa sitruunamelissaa, tai tuunata drinksunsa suomalaisittain Jallusta ja koivulehdistä.

2. Viinit.
Skumppaa. Juhannus on juhla, juhlana juodaan skumppaa. Mielellään mansikoiden kera, ilman kakkua. Tilanteen salliessa voi pullon upottaa sinkkiämpäriin jäihin ja varata makuuhuoneeseen juhannuskoivut ja lempiä koko juhannuksen nousten vain skumpalle, saunaan tai syömään. Näitä neljää ässää ainakin itse suosin. Neljännen jo luittekin SFW-tilassa. Skumppaa en mainitse nimeltä, koska en tiedä mikä pulloista saapuu tänne asti. Kyllä.. Olen laajentanut varastojani jo pitkin kyliä.

3. Oluet.
Erilaisia oluita erilaisiin tilanteisiin. Saunaolueksi saunassa suosin vaikkapa 0,33l purkeissa saapuvia tuotteita, joista poimintana vaikkapa Maku:n IPA reilun vihtomisen kera. Terassilla voi nauttia reteästi nisuolutta, eli Weisseä. Mallisesimerkkinä vaikkapa aivan tuoretta Kaikua^^, tai puritaanisti sitä yhtä Baijerilaista sinivalkoista klassikkoa. Loppuyölle voikin nauttia varastosta hyvin mielin jonkun aivan spesiaalin tuotteen. Itse suosin vaikkapa Imperial Stouttia ja paria palaa tummaa suklaata.

Sinivalkoista baijerilaista

4. Viskit.
Mitäpä olisi juhlat ilman viskiä? Vähän kuin uudet perunat ilman silliä? Juhannus on siitä hyvää aikaa, että koska sataa kuitenkin räntää eikä Mojitoa ja Weisseä tee mieli, voi korkata suosikki pullotteensa ja nauttia kenties lasillisen, tai kaksi seuraten joko futista, tai vaimoa. Jos seuraa vaimoa; voidaan ehdottaa suosikkisarjamaratonia ensin ja maratonia jälkeen. Viski sopii urheilujuomaksi ennen ja sikari jälkeen.
Itse taidan omista pulloistani nauttia lasillisen Lagavulinin 16 y.o:a. Sen turpeinen savuisuus muistuttakoon kokosta jota ei sateessa saatu syttymään.

5. Muut.
Muitakin tarvitaan. Siideri sopii erinomaisesti Jussiin ja kesään muutenkin. Etenkin sellainen kuiva, ranskalainen omenasiideri täynnä pyöreän makeahkoa omenaisuutta, tallia ja sopivasti hapokkuutta. Kuten vaikkapa Cidre Bouche Le Clos Fleuri Alkon hyllyltä.
Lisäksi lauantaita varten on hyvä varata jääteetä, sekä Laitilan sitruunasoodaa, että purkillinen Radleria. Jos taas jussi ei teilläkään ollut aivan niin kostea, voi palata kohtaan kaksi ja vääntää reippaat mimosat skumpasta ja appelsiinimehusta 50/50 sekoitussuhteella.

Ylipäänsä toimitus toivottaa kaikille iloista ja nautinnollista Juhannusta. Samalla toivoen sen sujuvan eloisasti, mutta ehjänä, jotta paluu arkeen tapahtuisi ns. täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Nähdään seuraavalla viikolla Lahdessa SOPP:ssa. Eiks je?

Hyvää Juhannusta