Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kymijoki Beer Festival - Juomalistat ja pieniä suosituksia




Kymijoki Beer Festivalin juomalistat ovat saapuneet. Koska aakkosjärjestys verkkosivuilla vaikutti omaan käyttööni sekavalta jaottelen tässä juomat tiskeittäin. Tyyli mainittu suluissa, jos tämä ei käy nimestä suht selvästi ilmi:


Bryggeri Helsinki

Bryggeri Citra Extra Pale Ale
Bryggeri Kesäloma (Pale Ale)
Brygeri IPA
Bryggeri Romanov Imperial Red Ale (American Strong Ale)
Bryggeri Noita (Blond Ale)
Bryggeri Pils
Bryggeri Rose (Hedelmäolut)
Bryggeri Sofia (Imperial Stout)
Bryggeri Stout
Bryggeri Summer Ale (Pale Ale)
Bryggeri Weizen (Hefeweizen)
Bryggeri Winter (Tumma Lager)
Bryggeri Witbier
Sällskaper Ölarne Tjugo Kellerbier
Bryggeri Vuosisata Rhum Barrel Aged (Doppelbock)
Bryggeri Dry Apple Cider


Saimaan Juomatehdas

Don Wheato White IPA (IPA/White IPA)
Brewer's Special Hoppy Hour Pale Ale
Marsalkka Pils Luomu
Marsalkka Tumma Luomu (Tumma lager)
Marsalkka Vaalea luomu (Vaalea lager)
Saimaa Vahva (Vahva lager)
Sun Dog (Lager)
-------------
Don Cloudy (olutcocktail)
Sun Dog Lemonade (olutcocktail)
Crafty Apple Cider
Crafty Dry Apple Cider

Ruosniemen Panimo

Arkkitehti (Black IPA)
Diplomi-Insinööri (Double IPA)
Konsultti #4 (Hefeweizen)
Pohjoista Viljaa (Vaalea Lager)

Takatalo&Tompuri Brewery

Kaski Pils
Kaski Kylmäsavulager
Kaski Kauraporter
Kaski Ruislager

Teerenpeli

DIPA
FC Lahti Kölssi (Kölsch)
Laiskajaakko (Vaalea lager)
Luomuleevi (vaalea lager)
Savannisamu (Pale Ale)
Vauhtiveikko (Hefeweizen)
------------------------------------
Ginger Beer
Lempi mustikka (cider)
Lempi puolukka (cider)
Lempi Teezer (lemon teezer)

Maku Brewing

Amber Ale
Amorphis Lager (Premium Lager)
APA
IPA
Lauri Juicy IPA
Maalais-Tamminen (Hapan Ale)
Saison
Vehnä (hefeweizen)


Malmgård/Diamond Beverages

Anchor Liberty Ale (Pale Ale)
Evil Twin Falco (IPA)
Founders Centennial IPA
Founders KBS (Imperial Stout)
Founders PC Pils
Founders Rübaeus (hedelmäolut)
Huvila Arctic Circle Ale (Perinteinen Ale)
Huvila X-Porter (Portteri)
Kona Big Wave (Golden Ale)
Malmgård Dinkel (Erikoisvilja)
Malmgård Emmer Pale Ale
Malmgård HODA Jester (Sessio IPA)
Malmgård Idaho-Wheat (Vehnäale)
Malmgård Proto #14 (Vehnäale)
Rogue Cold Brew IPA
Sori Brewing Lacuna (Double IPA)
Stone Go To IPA (Sessio IPA)
To Öl Tropical Rumble (Sessio IPA)
-------------------------------------
Malmgård Arctic Cider
Five Bridges Rose (Cider)
Galipette Cider
Huvila Omenasiideri
Thatchers Vintage (Cider)


Panimo Hiisi

Frisco Disco (Donut Island) IPA
Hattara (Sessio IPA)
Humulus Lupulus (Double IPA)
Ich Bin Ein Berner (Donut Island) (Gose)
Iku-Turso (Imperial Stout)
Kyyttö (Milk Stout)
Leimaus (IPA)
Peri (pils)


Vakka-Suomen Panimo

Prykmestar Double IPA
Prykmestar LuomuPils
Prykmestar Oktoberfestbier (Märzen)
Prykmestar Pekoniolut (aromatisoitu olut)
Prykmestar Saazer Pils
Prykmestar Savu
Prykmestar Savuvehnä
Prykmestar Vehnä (Hefeweizen)
Prykmestar Wehnäbock
-----------------------------------------
Prykmestar Ahomansikka-Raparperi (maustettu siideri)
Kaffeplörö (juomasekoitus)
Kova Omena (juomasekoitus)
Kova Tee (juomasekoitus)
Vihreä Jäätee (alkoholiton jäätee)

Fiskarin Panimo

Fiskarin vehnä (Witbier)
Amerikan Serkku (Pale Ale)
Funky Saison
Juhla Pils
Katkera Nunna (Gose)
Kesäkolli (Aromatisoitu olut)
Munkintie (Dubbel)
Musta Valssi (Tumma lager)


Gastropub Betony

Anderson's Chipocca Porter (Portteri)
Anderson's Danger Zone (Eisbock)
Anderson's Dr. Jones IPA
Anderson's Dr. Jones Senior Imperial IPA (Double IPA)
Anderson's Dr. Jones Phat Fil (Black IPA)
Anderson's Dr. Jones Sour Park (Hapan Ale)
Betony 45100 (Porter)
BrewDog Kingpin (Vaalea lager)
BrewDog Punk IPA
Hartwall Aura (Vaalea Lager)
Kaiku (Belgian Ale)
Plevnan Finlayson Art Ale (Pale Ale)
Plevnan Siperia (Imperial Stout)
Plevnan Vadelmavene (Hedelmäolut)
Sonnisaari Aprikosmos IPA
Sonnisaari Eisenhoder Weizen (hefeweizen)
Sonnisaari Humalaja (IPA)
Sonnisaari Kuula (India Pale Lager)
Sonnisaari Mälli (Hapan Ale)
Sonnisaari Mölyöljy (Imperial Stout)
Sonnisaari Tippa (Double IPA)
-----------------------------
Hartwall Original Long Drink
Plevnan Mummon mustaherukkasiideri
Plevnan Puolikuiva omenasiideri


Täytyy todeta kattauksen olevan melko huima. Erikoisesti nostettakoon esiin muutamia kiintoisia per panimo:
 Bryggeri Helsinki:
Bryggeri Sofia: Yksi maan parhaimmista Imperial Stouteista
Bryggeri Dry Apple Cider: Oli Lahen SOPP:ssa timanttia. Aivan järjettömän hyvä siideri.

Saimaan Juomatehdas:
Don Wheato White IPA: Parhaimillaan todella mainio tyyli kesäolueksi.
Olutcoctailit: Kui upeeta. Vihdoinkin näitä Suomessa. Iso käsi Saimaalle. Blogiin olikin tulossa cocktailaiheisia postauksia lähiaikoina, kunhan jaksais julkaista..

Ruosniemen Panimo:
Arkkitehti: Todella mahtavassa balanssissa oleva ns. Perus Black IPA. Malliesimerkki tyylistään ja voitti juuri palkinnonkin.
Pohjoista viljaa: Onhan se.. Tylsä? Tietysti on, mutta kova suoritus tuottaa teknisesti täysin puhdas vaalea lager, joka oli tyyliin nähden todella onnistunut ja herkällä tavalla tyylikäs. Ei siis oikeesti yhtään Viikatemainen? Jokainen päättäköön itse?

Takatalo&Tompuri:
(yks Samu nauttii nyt:D)
Kaski Kylmäsavulager: Mielestäni savuoluita ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan ovelasti "kylmäsavu"-termillä brändättyjä.
Kaski Ruislager: Miksi tämä muiden yli? Koska siis oikeesti: Ruis. Suomalaiset panimot herätkäähän, että saadaan kotimaista ruismallasta enemmän. Rukiin käytössä voisi kuulkaas olla mahdollisuus brändätä tätä maata?

Teerenpeli:
 DIPA: Kuka olisikaan koskaan uskonut tähän? Pakkohan sitä on maistaa. Teerellä on kuitenkin vuosien ajan ollut ns. perustekeminen kunnossa.
Savannisamu: Ai vitsi. Tätä on mennyt tänä suvena reippahasti. Raikas, iisi, mutta kiva.
Lemon Teezer: Raikas terdejuoma. Siiderikansa tsekatkaa.

Maku Brewing:
IPA. Makun IPA palautti aikanaan hetkeksi uskon kotimaiseen IPA-tuotantoon. Parhaillaan todella hyvä.
Lauri Juicy IPA: NEIPA:sta on tässä blogissa postailtu jo aiemmin. Koska usko Makun humalaosaamiseen on kunnossa, vaikkakin tämä tyyli vaatii jo laitteistoltakin omansa, niin pakkohan tätä on kokeilla ja osallistua keskusteluun: "Onks tää vai eiks tää oo".

Malmgård/Diamond:
Evil Twin Falco: Evil Twin on yhen Mikkellerin velipojan panimo. Kuuluu luokkaan: "Ei yhtään huonoa olutta".
Founders KBS: Jos et ole vieläkään maistanut. Maista. Yksi parhaimpia synkkiä oluita tyylissään tällä pallolla?
Malmgård HODA Jester: OMG. HODA. Aikanaan kukaan ei osannut lokeroida tätä. Ei ollut Sessio IPA:a olemassakaan. Silti sellaista pantiin. Muistaakseni todella hyökkäävä ja nautinnollinen. Saa nähdä miltä maistuu vuosien päästä.
Anchor Liberty Ale: Pakko nostaa esiin. Liberty Ale oli edelläkävijä yhdessä yhden Sierra Nevada Pale Ale:n kanssa. Yksinkertaisesti hyvää edelleen. Elävä klassikko.

Panimo Hiisi:
Iku-Turso: Aivan helkkarin kova Imperial Stout Hiideltä. Kisailee tyylin kuninkuudesta Suomessa.
Frisco Disco: Donut Islandin kanssa tehty Citrainen IPA. Todella juotava ja hedelmäinen.
Leimaus: Otetaan IPA ja reilusti mangoa, sekä chiliä. Todella pervo ja hauska olut.

Vakka-Suomen Panimo:
Saazer Pils: Viime talven kovin kotimainen uutuus? Aivan järjettömän hyvä pils. Parasta VASP:n osaamisalaa selvästi.
Kova-mitä vaan-: Kova-sarja on mielestäni aivan hervottoman hyvä oivallus ja nokkela brändäys. Eikä siinä. Tuotteetkin ovat kunnossa.

Fiskarin Panimo:
Funky Saison: Ovela matalahumalainen Saison, joka on omimillaan ruuan kera.
Kesäkolli: Osa vihaa koko sydämestään. Ja me muut taas pidämme. Kaikkien ginger beer-immeisten suosikki. Hefeä ja inkivääriä, reilusti.

Gastropub Betony:

Kaiku: Ai kui paljon saa vetää kotiinpäin?
45100: Vissiin aika paljon. Kuitenkaan näitä kumpaakaan ei saa juuri mistään. Eli Westvleteren-logiikalla (mitä vaikeampi saada, sen parempaa) parast kaljaa koskaan?
Anderson's Sour Park: Sourihmiset ovat kovasti kehuneet. Tiiä vaikka miekin kokisin valon tämän jälkeen?
Plevnan Siperia: Ei perusteita. Suomen paras olut edelleen, mutta vuosi vuodelta ohuemmalla kaulalla.
Sonnisaari kokonaisuudessaan: Sain vähän vapauksia valita tuotteita. Valitsin kaikista kotimaisista Sonnisaaren. Miksi? Tämän hetken paras kotimainen panimo? Ei huonoja tuotteita, vaan kaikki ovat sellaisia joista pidän. Eli tyyliin nähden isoja. Sellaisia joissa flavoreja ei annostella teelusikalla vaan lapiolla.

 Joten nähdään Korialla. Eiks je?



torstai 3. elokuuta 2017

Juoma-arvioissa: Jaloviina Long Drink


Jaloviina.
Yksi tähti
Majuri vai Vänskä?
Suomalainen ikuisuus yhen tähen takia.


En tiedä mitään ikiaikaisempaa kotimaista tiukkaa klassikkoa, kuin Jallu. Siitä tehdään lauluja edelleen. En kuitenkaan nauti niiden kuuntelemisesta, koska liiallinen junttirock on syöpää minun päälleni. Silti kenties vain tämä ja salmari ovat ainoat kotimaiset väkevät joita mielelläni juotan kaukaisille vieraille. 
Ikiaikaiset ovat olleet ne illat, kun pöydässä on ollut yhtä tähteä, kuppi ja nopat. Harvemmin niistä kuitenkaan on jäänyt mitään suuria muistikuvia. Entä kuinka usein onkaan talonmiehen vapaapäivä kuulunut kalsarikänniseen iltaan?
Joskus sotkimme sitä kolan sijasta myös Pommaciin. Vähän sellaista brenkkulonkeroa siis. Epäilen, että meillä kaikilla olisi jalmarista niin paljon tarinoita, että se ansaitsisi oman Sinuhensa. Sellaisen ruskeakantisen iäisyyden vievän eepoksen, jonka henkilögalleriasta ei ota kukaan selvää, koska kukaan ei ole selvä.
Tänään kuitenkin hämmästykseni oli suurta eksyttyäni valtion monopolin hyllyväleissä sinne minne aurinko ei pais.. Anteeksi kirjallinen liioitteluni. Näin kuitenkin pullon Jaloviina Long Drinkkiä. En voinut vastustaa kiusausta. Isänmaa kutsui poikiaan, pilliin vihellettiin ja minä kaivoin taikaviitastani pari kopeekkaa esiin kassalla. Nyt oltaisiin syvien asioiden ääressä.
Spekseissä 5,5% ja hintaa karvan alle kolmosen (2,98€). Simppeli design ja jotenkin lievästi nostalgisen rouhea. Puhutteleva ja tavallaan ruma. Jallulla on kuitenkin tunnearvoa ja minä, minä olen tunneihminen.

"Herra isä. Kotimaista limuviinaa "

Entäpä itse juoman maku? Se kai tässä kuitenkin on kaikkein olennaisinta?

Siinä missä väri on, vähemmän yllättäen, kirkkaan kullankeltainen on tuoksussa jotakin tuttua..
Kyllä. Siellä se jallu kaveriaan etsii, eikä turhaan. Tuo tuttu kombinaatio viinaa ja brenkkua on naitettu nyt etäisesti halvan Pommac-kopion kanssa yhteen. Aivan samaa hedelmäistä tammisuutta tässä ei ole, mutta osasyy voi olla myös Jaloviinan. Se meinaan puskee maussakin selvästi lävitse. Kerrankin etiketti pitää paikkansa: ”Maistuu sille mille pitääkin”. Siinä missä vaikkapa hartsun lonkerossa on saatu Gini piilotettua liki kokonaan (kiljuista emme puhu) huomaa lähtötuotteen tässä selvästi. Jos siitä ei pidä, niin Laitilan brandy lonkero (hih, heillä on myös Jalo lonkku.. Nyt kiinnostaisi verrata) lienee sinun valintasi. Oudointa maussa on se, että jallun maistuessa selvästi tuijotat etiketin 5,5% punaista leimaa epäuskoisesti. Toki tässä on limonadimaista siirappisuutta seassa ja kuplia sillai kivasti. Miltei hilpeästi ne kutittavat kitalakea, vain yhden tähden. Puolessa välissä en osaa vieläkään sanoa pidänkö tästä vai en. Ehkä pidän ideaa hävyttömän hyvänä ja juomaa hävyttömän pahana. Silti usein asioiden sattuessa näin pidän lopputulemasta. Ehkä nytkin?

Virnuilen koko limuviinateemalle, koska nyt ollaan sen syvässä päässä. Tämä ei ole kilttiä juomaa, vaan on astuttu askel kauemmas Breezerien ihanasta väriloistosta, tai harmaan petollisista sävyistä. Jonnekin Kyrö Long Drinkin, Kovan Teen, tai Laitilan Bitter Lonkeron maailmaan. Maailmaan, jossa teinit eivät kiljupäissään sylje päälle, mutta vanhan liiton Carillo ja Gambina sedät kääntävät selkäänsä.
Se on absurdi ulottuvuus, johon matkatessa kaipaisi matkakaljan lisäksi jallupulloa lepyttämään sen jumalia. Paikka, joka on oma suljettu osastonsa kaikille, joille olut ei maistu ja pitkäripaisen Smirnoff Icet aiheuttavat vain kerroksen sokeria ikeniin. Heidän epäpyhä maansa, jossa baarista ei tilata ”yhtä bisseä, lonkkua, tai sidukkaa”, vaan kirotaan miksi drinkkilistalla on vain jotain v..n kelkkoja ja villevallattomia, mutta GT on liian karvasta malarialääkkeeksi.
En voi sanoa olevani kotivesillä, vaan kaukana. Matkustelu kuitenkin avartaa, vaikka aina se ei tuottaisikaan überhedonistisia nautintoja. Joskus se on tällaista.. Outoja lipuvia fiiliksiä, joita kenties kaipaa palattuaan. Astuminen toisiin saappaisiin ja yhden jallu lonkeron nauttiminen saattaa siis hämmentävästi avata paatuneellekin kupin kiskojalle kokonaan uusia maailmoja ilman kaleidoskooppia. Ja lopulta.. Elämä on vain sarja kokemuksia. Lasin näyttäessä loppuaan pidän tuotetta edelleen hämmentävänä. Kenties toinen samanlainen toisi selvyyttä, mutta voisin jättää sokerisen kuplaveden kokonaan sikseen. Jännä. Jallu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Olutarvioissa: Bell's Expedition Stout


En tiedä kauanko olimme vaeltaneet tässä loputtomassa maassa, jossa sadekausien monsuunit kastelivat ja myöhemmin kuiva, punainen aavikkotuuli kuivasi sielun ja ruumiin kurkkua myöten. Se saattoi korventaa vanhemmankin sotaratsun liki hulluuden partaalle. Tiesin etten itse kestäisi enää kauan ennen harhanäkyjä vilvoittavista keitaista. Tarvitsin viileää juomista. Ravintoa niin ruumiille, kuin hengellekin. Vahvaa, tukevaa ja imperialistista.
Onneksi nuubialaiset orjamme taikoivat pakanallisen noitatohtorin säestämänä Afrikan mustaa kultaa jostakin esiin.

Bell's:n Expedition Stoutia maistoin ensimmäistä kertaa takavuosina Copenhagenin Beer Celebration bakkanaaleilla. Jossa vii..olut virtasi, ganja tuoksui ja elämä oli kerrankin vain laiffii.
Kaikista huikeista oluista huolimatta juuri tämä kiilasi aivan piikkipaikoille kilvoittelemaan paikasta sydämessä (Heti julkean mahtavan Black Note Stoutin jälkeen). Nyt vuoden ikäinen pulloversio kömpii vaipoistaan ja hellekypäristään esiin.

Valuu paksuna mustana moottoriöljynä suoraan pimeimmästä afrikasta jeepin konehuoneesta lasiini. Beige vaahtoa keskiasteisesti.
Tuoksussa ei aivan lähde kaikki papukaijat lentoon. Mokkaa piisaa, suklaata ja paahtuneen maltaan herkkiä sävyjä. Vesivärejä, muttei öljyvärejä. Vähän lakua ja savua takana. Miellyttää, mutta kenties suuremmat norsupyssyt on varattu makuun?
Maussa ruovitellaan vähän jo aavikolla. Savuisen paahtunut mallas pöllyää ja kamelinpaskanuotiolla on kahvia ilmassa. Salmiakkijauhetta riittää loppuliussa. Maku jää suuhun hymyn kera. Ikä on tuonut tähänkin sekaan hennosti kuivattuja hedelmiä, suklaata ja soijaa. Moniulotteista ottelua.
Suutuntuma on paksu, paahtunut, öljyinen ja muita ihania adjektiiveja, jotka sinä voit valita.
Bell's Expedition Stout ei ehkä tunnu nyt selvinpäin yhtä euforisoivalta kokemukselta, kuin silloin. Se ei kuitenkaan himmennä tämän oluen arvoa, asemaa, eikä tietenkään makua. Huikean hyvää olutta huikealla balanssilla. Kylläpä kotiinpaluu parin viikon cocktail/vaalea lager/valkkari-akselilta tuntuu hyvältä.


HLS: 8,5/10

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kotiolutta: Rabbit Street-Wesala-Kouvostoliiton Holy Union Pils

”Tota pitäiskö keittää Pilsneriäkin joskus”

Tästä kysymyksestä se ajatus sitten lähti. Elettiin syksyä 2016 ja maisteluilta Wesala Brewingin tiloissa oli lähestymässä loppuaan. Mietimme kimppapanoja porukalla. Mikäs sen mukavampaa. Liukkaria ja vähän humalaa, eiku.


Kevät saapui ja otimme mukaan myös Rabbit Streetin Jussin. Aikataulujen sovittaminen tuotti tuskaa, mutta lopulta yhden Tallinnan reissun aikana linjasimme, että ny se pannaan. Ja pantiin.

Keittohommissa on porukalla se mukava homma, että duunia on näennäisesti vähemmän ja yleensä maisteltavia kotipolttoisia tuotteita piisaa. Niin nytkin.

Wesalan keveät janojuomat


Arvoimme keittopaikaksi Rabbit Streetin kaukaa Orimattilan böndeltä, sieltä Ravintola Tehtaan takaa. Reseptiä väänsimme useana iltana. Lopulta päädyimme tulokseen, jossa Vesa hoitaa hiivan, minä muun reseptin ja Jussi keittokaluston. Reseptiin lirahti lähinnä Pilsner-mallasta, sekä vähän vehnää ja viennaa. Simppeliä. Humalointiin heitimme hieman Magnumia ja Saazia.

Sanoinko hieman.. Tuota noin.. Minustahan aromia pitää olla, sitä ei ole koskaan liikaa. Jussi taas on pahimman luokan hophead ja Vesa tasapainoili kolmantena tässä välissä. ”Kyllä tän ny ainakin Plevnan Petolintu pitäisi pestä, silleen modernilla reilulla kädellä vaan”. Pojan alustavat speksit pyörivät jossakin 5,2% ja 60 ebu:ssa. Sellaista keveää ja raikasta kesäjuomaa.
Lopulta kävi niin, että tuollaiseen reilun 20l satsiin upposi 300g humalaa. Joskaan emme kuivahumaloineet tätä lasta ollenkaan.



Panopäivän aamuna suuntasimme sitten Vesan kanssa Orimattilaan, jossa maltaat oli rouhittu ja vesikin juuri sopivan lämmintä aloitusta varten. Kimppapanojen paras ja pahin puoli on lukuisat kotiolutnäytteet. Niitä riitti erinomaisista outoihin ja takaisin.

Koko päivä oikeastaan pyörikin siinä rajalla, livahtaako seitinohut ranskalainen johonkin pohjoisemmaksi variantiksi? Sinällään keittotouhuissa ei imho ole mitään erikoista raportoitavaa. Koko duunihan on pirun tylsää seurattavaa. Lähinnä odottamista, vahtimista ja sitä pesemistä, sekä sanitointia. Muualla keittäessä sitä aina kiinnittää huomiota laitteistoihin ja koittaa bongata niksejä omaa duuniaan helpottamaan. Jussin laitteistohan on pirun yksinkertainen ja niin minusta pitääkin. Osa panijoista meinaan on näitä samoja insinöörejä, jotka kokivat pienoisen sukupuuton Wartburgien ja Trabantien kadotessa liikenteestä; ”fiksaa rautalangalla” kohdatessa modernit ”ledivaloja kaikkialle” sukupolven.

Punnittua humalaa



Katselin hieman peeniskateellisena herrojen kegejä, hanoja, hiilaripulloja ja jääkaappeja. Suurin kateuden aihe minulle oli kuitenkin viemäröinti keittotilassa (autotallissa). Helkkari kun saisi itsekin röörin kerrostalon keittiön lattiaan. Olis nääs noi pesut ja jäähdytykset paaaljon nopeampia ja helpompia.

Loppuillasta nautimme vielä virvokkeita yhden Orimattilalaisen ravintolan terdellä. Nimeä emme mainitse, koska jätän mainokset toisille lahtelaisille.

Entäpä olut itse?

Päätin verrata tuotostamme tietysti parhaaseen klassikkoon. Kyllä rakkaaseen Urquelliin. Joten.. Pilssiä lasiin ja Na Zdrawi.




Heti kättelyssä eron huomaa ulkonäössä ja jännästi eri tavalla kuin luulin. Jussi teki hyvää työtä ja sai tämän Holy Union Pilsnerin todella kirkkaaksi. Itseasiassa molemmat ovat liki yhtä kirkkaita. Urkki on hieman tummemman kultaisempi ja omamme asteen enemmän oljen puolelle. Vaahto tuntuu kestävän molemmissa yhtä pitkään, eli sillai keskiarvoisesti.


Nuuhkaistessa molempia olen todella yllättynyt. Okei Urkissa on leimaa tammikuulle, joten aivan tuorettahan se ei ole, mutta.. Silti.. Holy Union tuoksuu hekumallisen runsaasti Saazilta. Ruohoa, kukkaketoa, nokkospuskaa. Urquell tyytyy olemaan humalan puolelta paljon pliisumpi. Tuttua voista diasetyylia toki on ja tavallaan pidän tästä ulottuvuudesta, jota ei kauhean usein näe Tsekkien ulkopuolella. Unionin maltaisuus on hentoa taustalla olevaa olkisuutta ja viljaa, joka tukee kivasti humalointia. Kuitenkaan mitään jenkkityylistä ”in You face” settiä tämäkään ei ole.

  Maussa ero korostuu selvästi. Urkin ollessa tutun voisen maltainen kevyellä ruohoisuudellaan ja tasaisesti purevalla katkeruudellaan lyö kotivoittoinen isompaa vaihdetta. Humala maistuu koko matkan ajan. Maltaisuus jää soittamaan taustaviulua kokonaan. Kuivahkoa ruohoa, yrttejä, karviaista, nokkosta.. Lopputulos on raikkaampi ja havaitsen alati maistelevani Holy Unionia Urkkia enemmän. Molempien ollessa keskitäyteläisiä ja sopivan hiilihapokkaita en voi kuin ihmetellä ja taputtaa itseäni olalle. Jussi ja Vesa taputtaisin teitäkin, jos miun kädet ylttäis. Kiitos äijät tästä. Tämä tuntuu pieneltä voitolta. Puhdas Pilsner, vai Pils? Ei virheitä ja tällä rotevuudella alan jo toivoa että oltais pantu kerralla kymmenen litraa enempi.


Voi Urquell rakkaani.. Voitko koskaan antaa tätä anteeksi?
 Tottakai voit. Kisahan oli epäreilu. Vahvempi tuote kokonaisuudessaan vastaan sinä. Milf/mature-iässä oleva vihreä kaunotar.

---------------------
Tämän myötä Tuopin Ääressä jää parin viikon kesälomalle pakaten kimpsut ja kampsut seuraavaan seikkailua varten. Hyvää kesää.
 




torstai 13. heinäkuuta 2017

Sandelsia jätskikoneesta


Jo jonkin aikaa slushkoneet ovat tehneet uutta tulemistaan oluen tarjoiluvälineenä. Ymmärtääkseni kyseessä on kenties Kirin Ichibanin alkuperäinen keksintö ja tapa tarjoilla Nipponin ihmisille juomista. Konehan on periaatteessa aivan tavallinen slushkone, mutta siinä myös materiaan puhalletaan ilmaa samalla saaden vaahdosta hyvinkin pehmismäistä.
Koska konsepti on yhtä aikaa mahtava, mutta samalla osoittautunut liiankin hipsteriviiksiseksi päätimme nostaa panoksia peliin. Nokittaa slushkone aidolla jäätelökoneella ja korvata cool&hip Omnipollot sun muut niillä tuotteilla, joita alun alkaen slushkoneeseen oli tarkoitus laittaa. Lisäksi tälläkertaa sana "Ice beer" jäisestä hanasta jäisi pahasti kakkoseksi. Luontevasti kaikki tarjoiltaisiin mahdollisimman hipsteristi.
Joten... Kiitos&Anteeksi, nauttikkaa:


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Sahtia, johtopäätöksiä ja SOPP-Lahti



Tuuli rummuttaa ikkunaa piippuni hiilien hohtaessa punaisena sateisessa yössä. Vieressä mukini nostaa lämmintä höyryä ympäristöönsä. Tuijotan viskipulloa ja hän minua. Tänään olemme luvanneet pitää päämme kiinni ja leikkiä mykkäkoulua. Antfarmin tupareista alkanut lievä viikon brenkkuputki SOPP:n kautta kaverin häihin, yhteen jälleennäkemiseen ja Latvian ex-tempore reissuun ovat kostuttaneet maksaani tarpeeksi. Silti Lahen SOPP on osoittautunut melkoiseksi ”writers blockiksi”. Miten lähestyä tätä saippuapalaa, josta en saa otetta? Kenties Samba ja kuppi kuumaa auttaa?

SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää”

Tuijotan sateeseen, imaisen piipusta mustikkapensasta ja palaan siihen hetkeen.
Oli lämmin kesäpäivä kääntymässä iltaan. Askeleeni johtivat jälleen kohti Lahen matkustajasatamaa. Nyt ensikertaa junantuomana paikallisena. Ensikertaa ilman vakituista kööriäni. Tuota poikain kuppijakippokuntaa, jonka kanssa olimme jo vuosia vierailleet paikalla. Aina on ollut kivaa, vaikkei kaikki aina ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan ja joskus on karttakin hukkunut matkalla sielun syövereihin. ”Dr. Livingstone?”
Kenties näistä syistä tämän reissun piti olla vain pistäytyminen.  Aye, kuuluisia viimeisiä sanoja.
Jo astuttuani porteista sisään ja napattuani tuon tutun mukin käsiini päätin syöksyä sinne missä ruoho on aina ei vihreintä, mutta perinteisintä. Hollolan Kivisahtia, iso kuppi. Tämän saman taikajuoman tenhon oli löytänyt myös naapuriblogisti eksyttyään samalle tiskille samaan aikaan. ”Ei bönthömpää tänä vuonna” Vanhoissa Jalluissa olisi tilaisuutta varmaan kuvattu jotenkin näin: ”Oli kuin suuret voimat olisivat olleet läsnä sinä iltana. SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää..”
Omassa julkaisussani kenties näin: ”Ensimmäinen puraisu Kivisahtia sai jälleen muut oluet tuntumaan omppupompulta. Tunsin alkoholin pyhän voiman hiipivän kehooni. Peläten hetkeä loppuyöstä, jolloin minulle ei enään tarjoiltaisi. Joutuisin ehkä kaivamaan lääkelaukustani kyynelkaasua ja poistumaan kuin suuret taikurit.. savupilvessä peläten sähköpatukkaa ja odottaen aplodeja. ”


SOPP-Lahti 2010-luvun lopussa oli maaginen paikka. Aika, joka oli täynnä epätoivoa, kauhua, mutta myös tuiketta toivosta. Paremmasta maailmasta. Kun katsoi ympärilleen oli vain iloisia ihmisiä löytämässä uutta, kosminen yhteisöllisyys ympäröi olutväkeä. Siitä tunnelmasta on hyvä ponnistaa kohti väistämätöntä laskuhumalaa.
Löydettyäni tutut kasvot edellisillalta vaihdoin nokkelasti tiskiltä pystypöytään.
 Antfarmilta oli osa herrasväestä kaivautunut keostaan esiin. Valon polttaessa krapulaisia silmiä olivat he etsiytyneet suuren lähteen ääreen ilman pelkoa savannin muista eläimistä. Pikainen katsaus tiskien taakse paljasti, että harmittavan harva tuttu oli löytänyt paikalle. Nostan hattua siis kaikille paikallaolijoille. Ehdimme jo tutustua lukuisiin mallastuotteisiin, joiden kuvaileminen olisi pitkästyttävää teille, tai kenties janoa aiheuttavaa, jos valitsisin tarpeeksi eksoottisen listauksen adjektiiveja? Vaikka panimokattauksen kutistuminen järkyttikin, niin kenties juuri siksi valikoima yllätti positiivisesti? Ei kuitenkaan niin positiivisesti, että seuraavasta aamusta olisi selvinnyt ilman buranaa, muttei niinkään että olisi pitänyt käydä pyörittämässä helikopteria päksissä (Sairaalassa, toim. huom. Lähde: Lahest-Suomeen sanakirja).
Sisäinen Nikke Knatterton veti johtopäätöksen kuitenkin valikoimista: Pilsnerit ovat tulossa hitaasti takaisin. Kenties on opittu, että sellaista oikeasti helkkarin hyvää IPA:a on vaikea tehdä. Hazy Islandissa oli yritystä, mutta maun ollessa sellaista kotipolttoista yrttikatkeroa ja verrattessa edellisillan Hazy Janeen ero oli selkeä. 

"Onks tää ny sitä IPA:a, vai muute vaan sameet"
 
 "Mietin millainen mulkku oikein olen?"

Kouvolasta eksynyt seurakunta oli myös pyhittämässä vettä vinkaten Bryggerillä olevan aarre, jota yks Olli vartioisi tarkasti. Päätin koettaa onneani ja sainkin tipan tätä mielestäni tilaisuuden parasta uutta tuotetta. Bryggerin tuore omenasiideri oli niin loistavasti onnistunutta tyylissään, että kävin erikseen yhtä Matthiasta onnittelemassa tuotteesta. Jäin toviksi suustani kiinni ja jotenkin käteeni lyötiin viskiä. Tuijotan tätä kirjoittaessa kaikessa hiljaisuudessa viskipulloa kotonani. Näen hennon kyyneleen valuvan hänen rotevaa runkoansa pitkin. Mietin millainen mulkku oikein olen, kun en rakasta tänään lähimmäistäni? Ja kuinka pitkään olenkaan maannut parvekkeen lattialla puhaltelemassa savuja piipusta? Teeni on jäähtynyt, mutta päätös pysyy. Itsepäisesti kaadan muumimukia taas täyteen ja haaveilen riippumatostani.
Tuttu surina alkaa päässäni. Surroundia puskee, kun nakhla alkaa tepsimään. Äänet vievät takaisin veskun rantaan.


  Turisen viskipäissäni limuradion väen kanssa. Suunnitelmat lentävät, seitinohuessa on ihmisen hyvä olla. Tutustun samalla yhteen suureen vapaaseen peitsimieheen, eli free lanceriin ”ehehehe”.
Koska alkoholi saa minut holtittomaksi ja entistä impulsiivisemmaksi löydän jostakin savonmualta saapuneen Ison-Kallan. Sanottiin jo, että ”Lakkaa juomasta”, mutta tutustuttuani yhteen belgialaiseen blondiin olen taas heikkoa lihaa. Kerta ei ole ensimmäinen. Epäilen ettei myöskään viimeinen, mutta en sano tätä ääneen.
Lopulta havaitsen seisovani autioituvalla festarialueella yhdessä peitsimiehen kanssa. Päätämme suunnata jatkoille. Valitettavasti tutussa Pointissa naamamme eivät miellytä, joten etsiydymme Teerenpeliin, jossa olin kuullut olevan yhtä neljäsatasta polakkia piipussa. Olen siitäkin tavoilleni uskollisena raapustanut arvion, mutta muistikuvien ollessa vähintäänkin sumeita tyydyn toteamaan, että oli varmaan hyvää ja pitäisi maistaa uudestaan. Onneksi järki, tai joku muu ystävällinen sielu, oli käskenyt tilata Titanicin tuhoa tiskiltä, sillä muuten olisin kuivunut paluumatkalla kasaan.
Viimeisissä usvaisissa kuvissa, joita epäilen diasarjaksi päässäni (eikä vähintään värien vuoksi) näen vihaisia keski-ikäisiä tätejä ja hymyileviä herrasmiehiä. En muista miten olin selviytynyt kotiini herättyäni seuraavana iltapäivänä hikisenä ja darraisena. Kuvien perusteella olen etsinyt taas sisäistä Attenborough:ta kuvaten ainakin rusakoita ja naakkaa kotimatkan varrelta. Sahti ei siis viennyt jalkoja, vaan tossuni osasivat itsekin kotiin. Kenties olin taas tehnyt päätöksen kadota? En tiedä milloin, monelta, tai miten se oli jälleen tapahtunut? Ehkä se oli suunniteltua, kuten morsiusparin häviäminen omista bileistään? Huipulla lopettaminen ennen alamäkeä, vai olinko ollut jo pitkään alamäessä? Kukaan ei kuitenkaan ollut vastaamassa näihin kysymyksiin. Kaikissa töissä, harrastuksissa, mutta myös nautinnollisissakin asioissa on varjopuolensa. Tämä saattaa olla näitä Ying ja Yang juttuja? 


SOPP-Lahti teki siis jälleen temppunsa. Tuntemattomat retket, fiilistelyt ja pitkät filosofiset hetket. Festareiden kutistuminen on tietysti ikävä käänne. Tutuista panimoista mm. Laitila, Malmgård, Hiisi ja muut olivat hypänneet kelkasta. Kenties Lahen SOPP:n arvo ei palvele enään? Kenties olutfestareiden laajeneminen tekee tehtävänsä myös käänteisesti?
Itselleni nostalgia-arvo riittää niin pitkään, kun on sahtia ja kiintoisia ihmisiä.
Loppuun voisin markkinoida yhtä pientä festaria ”Jossain takahikiällä tanssilavalla”. En usko, että kuitenkaan tarvitsee. Lahen Suuret Oluet, Pienet Panimot.. Oli se vaan kiva. 
-----------------------
Tupakasta katoaa maku, teemuki on kolissut pitkään tyhjyyttään. Viskipullokin on mennyt kiukkuisena nukkumaan.


On aika laittaa illan viimeiset hitaat soimaan. Valitsemme Hevisauruksen Pingviini vilkuttaa kappaleen. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä.


"Woo! Pingviini vilkuttaa jäälautaltaan Woo! Yksin hän matkustaa valtamerten taa innoissaan Hieman yli kuusi ja puolisataa meripeninkulmaa matkustettuaan jäälautta rantautui keskelle vuonoja. Oli pimeää ja kylmää, maa oli nimeltään... Norja! - Heissan, heissan, pikku pinkku, mitäs täällä teet? Mä söisin turskapuikkoja, mut kurkkuni on kipee. - Voi, voi! Mut kuule, mul on siihen lääke! - Onks toi kurkkupastilli? No kohta helpottaa! Laulaminen tällä lailla on niin ankeaa."



perjantai 7. heinäkuuta 2017

Antfarmin tuparit



”Tervetuloa Antfarmin tupareihin..”
”Ai teil alkaa olemaan tilat valmiit? Upeeta, toki tuun”

Osapuin näillä sanoilla kuului kutsu Lahden olutyhdyskunnan, kolhoosin ja kimppapano-porukan uusiin tiloihin. Kuulema kylmääkin oli tarjolla, eli mielijuomaani: ilmaista alkoholia.
Pakattuani laukkuuni toimitustyössä käytettävän kevyen kenttäsetin(olutta, sekä sahtia nousuun, kaksi kappaletta varastettuja hotellien kuulakärkikyniä, vihkon, sipsipussin laskuhumalaan, sanelimen ja kameran) olin valmis.
Vaaputtuani paikalle havaitsin oitis tilaisuuteen osallistuneen enemmänkin ihmisiä, kuin aluksi odotin. Kotiolut/olut yleensä kiinnostaa, mutta että näin paljon. Positiivista. Kouvolassa nämä olisivat olleet, kuin ladakerhon kokoontumiset. Takavuosien Kummeli-sketsiä mukaillen siis.

Antfarmilla on siis noin 30m2 touhutila salaisessa lokaatiossa siinä Siionin temppelin vieressä, heti vapaamuurarien suurloossista vasempaan Suomen Lahes.
Tila on juuri valmistunut ja keittonurkan laitteistokin on päivityksessä. Grainfatherin tilalle on tulossa 50l Herms-laitteisto pumpuilla ja muilla insinöörien onanoimilla kytkimillä. Nurkassa hohteli myös sahtikuurna (bing #Reittausblogi). Tilan toiselta laidalta, eli kartanon itäsiivestä löytyy puolestaan miellyttävä lounge sohvineen. Tilat ovat edelleen vähän työnalla, mutta suunnitelmat vaikuttivat fiksuilta ja perustelluilta. Onnea vaan.
 

Sitten sielä juotiin ja.nu,, Eiku, ei ollut Junnu Vainiota”

Ensimmäisenä janoon löytyi vähän kotipolttoista DIPA:aa. Sellaista tasapainoista. Välttäen kaikki tyylin perusvirheet (makeus/karamelli/käymisvirheet), mutta jossa olisi voinut silti olla vielä vähän enemmän aromia. Hyvää kamaa.

Lahessa kun ollaan, niin paikalla oli myös Sahtia. Punaruskeaa, paksua, todella paksua, makeuden pyöriessä siinä ja siinä onko sitä liikaa vai ei. Vanhan mestarin temput ja tavat osoittautuivat todella onnistuneeksi. Oma sahtinihan oli tähän verrattuna aivan toisenlaista. Vain 7% oranssinpunertavaa ja katajaisen yrttistä. Kevyempää kamaa toki. Sahdista turinoidessa hanaan oli livahtanut ”jotain apaa”. Raikasta tavaraa, joskin jokin kokonaisuudessa ei mielestäni täysin sopinut kokonaisuuteen, mutta muistiinpanojen ollessa ontuvia voimme todeta oluen olleen ihan hyvää. Ainakin mainion perunasalaatin kaverina. 

Illan pimetessä alkoi kaupallisiakin settejä näkymään. Maistoin mm. Brewdogin tuoretta Hazy Janea. Todella hyvää IPA:a. Vai NEIPA:aa, vai Vermont IPA:a. Alan jo inhota koko termiä, koska se ei ole imho oluttyyli, vaan määritelmä alatyylille, joka ei ehkä ole alatyylikään? White IPA/Belgi-IPA taas mielestäni voisivat olla omiakin, mutta asiaan. Jotain Kaikua ja yhtä laktolakua pyöri pöydillä, kuten myös entisen Panimo Pajan olutmessias Kubalan Lager. Jota itse kutsuisin Pilssiksi. Todella mahtavaa peruskauraa. Raikas, virheetön ja kuivan katkerahko. Ei virheitä, pelkkää simppeliä janojuomaa. Jota juuri tuossa kohtaa illasta kelpasi kumota mukillisen, tai kaksi. 


Lopulta oli aika valua kohti kotia. Seitinohuessa ranskalaisessa. Sellaisessa tilassa, jossa kaikki on kliffaa hei. Huolet ei paina ja olo on rakastettavan syleilevä. Tähän olikin hyvä lopettaa, koska aamulla olisi edessä tasoittavan kostea SOPP-Lahti.
Kiitos Antfarm tästä illasta. Toivottavasti kutsu lohkeaa jatkossakin.