Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Alkoholin tilaaminen ulkomailta... On täysin laillista

Mediassa on pitkästä aikaa taas keskusteltu alkoholin verkkokaupasta, sen kitkemisestä ja keplotteluista EU:n kanssa.
Lyhykäisyydessään koko tilanteesta saa vain sen kuvan, että joko valtiovalta, että osa mediasta ei tunne lakia, tai vaihtoehtoisesti yrittää paitsi sumuttaa meitä lainkuuliaisia kansalaisia, että Euroopan unionia. Miksi? Koska alkoholi on mörkö. Alkon monopoliasemaa haluttaisiin edelleen pönkittää kansanterveyden aasilla ratsastaen.
En jaksa kuitenkaan toistaa kaikkia argumentteja asian puolesta ja vastaan, tai ampua näitä alas. Sen sijaan paljastan totuuden ja ammun alas yhden usein nähdyn hyvin räikeän väitteen.


Alkoholin etämyynti on täysin laillista (Piste).


Etämyynti tarkoittaa siis sitä, että minä tilaan EU:n sisältä verkkokaupasta xxx laatikollisen olutta, viskiä ja vodkaa suoraan kotiovelleni siten, että tavaran kuljetuksesta vastaa myyjä. Tämä käytännössä tekee myyjästä, huom. MYYJÄSTÄ, verovelvollisen Suomeen. Täten ei ole ostajan murhe hoitaako myyjä näitä veroja kotimaahan vai ei.
Tämän saman voimme todeta, vaikkapa verohallinnon palvelusta, joka ymmärtääkseni on Suomen valtion alainen palvelu, eikä siis vaikkapa Caymansaarten.


Näin yksinkertaista se on. Toki Tulli välillä availee laatikoita ja jättää lappujaan, sillä heillä ei juurikaan aikaa, eikä resursseja selvittää onko yksityishenkilö Y:n osto etäosto, vai etämyynti. Laput voi Etämyynnin kohdalla laittaa suoraan paperinkeräykseen.

Tein asiaan liittyvän kokeen ja tilasin eräästä verkkokaupasta laatikollisen tuotteita kotiini. Sillä olin OlutExpon aikoihin flunssassa ja silloin jos joskus saattaa lompakko painaa kourassa, kun makaa kotona sohvalla kuumeisena. Hintataso oli mielestäni kohtuullinen ja tuotteet jokseenkin kiinnostavia. Olen vuosien varrella tilaillut hyvin useasta verkkokaupasta alkaen edesmenneestä Cracked Kettlestä edeten milloin mihinkin. Olen tilannut paitsi olutta myös siideriä, meadia, viskiä, giniä, rommia, vodkaa, liköörejä, yms. Tilaukset ovat aina tulleet kotiini ajallaan, hyvin paketoituina ja usein mukana on ollut muutakin sälää, kuten laseja, julisteitä, tarroja, rintanappeja ja sen sellaista.


Naksuteltuani tilauksen ostoskoriin ja maksettuani tilauksen paypalin lävitse läväytti tämä kauppa heti seuraavana päivänä tilauksen seurantakoodin suoraan meiliini (joskus tämä on tapahtunut seuraavan tunnin aikana, vaikka olisin tilannut kello 23 sunnuntai-iltana). En muista tällaista palvelua kovinkaan montaa kertaa saanneeni kotimaisista nettikaupoista.
Kuljetus Keski-Euroopasta Suomeen vei viisi päivää, joista tuttuun tapaan.. suurin osa kului kotimaan rahtiterminaaleissa. En ole koskaan ymmärtänyt miksi tulppa on aina tässä päädyssä. Erityisesti pelästyin, kun näin kotimaassa paketin kuljettajana toimivan PostNordin.
Muistan edelleen kerrat, jolloin "Valitettavasti ette olleet kotona" lappu on vain tiputettu laatikosta alas ilman ovikellon soittoa, tai koputusta minun askarrellessa lounasta. Kuski ei kiinni juostessa edes pahoitellut tapausta. Tai ne muutamat kerrat, kun olen odottanut kotona oven vieressä toimitusta jota ei näy, koska "huppista tää jäi terminaaliin".
Silti tällä kertaa rahti oli minuutilleen aikataulussa. Ihan hämmentävää.
Toimitus oli itseasiassa nopeampi, kuin mitä Alkon verkkokaupalla kotimaassa ja vielä kotiovelle.










Miksi sitten tilata ulkomailta?
Koska maailma on täynnä upeita juomia, joita ei kotimaasta saa. Lisäksi hinnoittelu on usein hivenen maltillisempaa, koska kulurakenne on aivan toisenlainen. Olen utelias testaamaan millaisia tuotteita muualla valmistetaan, oppimaan uutta ja maistamaan uutta. Kyseessä ei ole se, että juoksisin hinnan perässä, sillä tietysti rahdin osuus kasvattaa pullokohtaisia kustannuksia ja ns. juotavaa olutta saa edullisesti paljon helpommallakin. Viskien ja muiden suhteen taas en allekirjoita edellistä. Hinta on paikoin liki puolet meikäläisestä..
Millaisia kokemuksia sinulla on asiasta? Oletko tilaillut jostakin ja haluat jakaa kokemuksesi? Sana on vapaa, minä taidan kaataa lasillisen American Wheatia ja siirtyä sohvalle.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Helpoin tapa pullottaa kotiolutta


Mittaukset ovat tärkeitä, myös pullottaessa. Bongaa kuvasta asia virhe tekstiin nähden?



Terve.
En tiedä teistä, mutta kotioloissa eniten inhoamani vaihe oluen valmistamisessa on pullotus. Ikäviä asentoja, jatkuvaa putsaamista, pullojen pystytystä, paikat märkinä, selkä jumissa, eikä toivoakaan suoriutua niin näppärästi, mitä haluaisi.
Esittelen nyt mielestäni nopeimman ja kätevimmän tavan pullottaa olutta kotona. Siihen ei liity tv-shop, eikä kaksi yhden hinnalla, mutta voitte silti kuvitella kestohymyn tähän taustalle.

Välineet:

  • Pullotussaavi ja Star-Sania
  • Lappoletku pullontäyttäjällä
  • Korkkeja ja korkitin
  • Tyhjiä, puhtaita pulloja
  • ”Panimosokeria”
  • Kolme kippoa/mittaa/kuppia
  • Kaksi puhdasta pyyhettä
  • Yleispuhdistusaine, rätti
  • Suihkepullo täynnä star-san liuosta.


Muutettuani taas rivitaloasuntoon on pullotuksistakin tullut jälleen helpompaa. Miksikö?
Astioin jälleen olueni saunassa. 
Miksi? Siellä on valmiiksi sopivan korkuisia tasoja ja mikä parasta: Sen saa helposti puhtaaksi, eivätkä roiskeet haittaa mitään. Poissa ovat pyyhkeet ja lehdet laminaatin päältä ja jatkuva kuumotus lattian korkkaamisesta keittiössä.

Entäpä se proseduuri? Teen näin:

  1. Siivoa paikat, yleensä pari suihkausta Tolua ja rätin näyttäminen riittää.
  2. Täytä saavi vedellä, lisää sekaan Star-Sania.
  3. Työnnä pullot saaviin, jos kaikki eivät mahdu kerralla voit siirtää (insert Sillanpää-sketsi, sillä punchline tulee) piripintaan täynnä olevat pullot lauteille.
  4. Odota muutama minuutti ja punnitse sopiva määrä dekstroosia (panimosokeria). Mie olen laiska enkä useinkaan jaksa keitellä tätä mitenkään, sillä säilytän avatut pussit ilmatiiviisti. → Yhtään tästä johtuvaa ongelmaa ei ole ollut, joten miksi nähdä turhaa vaivaa?
  5. Peitit varmaan dekstroosin jollakin puhtaalla kuitenkin, eikös?
  6. Kaada puhdistusliuos pulloista viemäriin, tai kuten minä: saunan lattialle, vähän lauteille, käymispöntön päälle, jne. Puhdistuu paremmin ja kotiväki kiittää että peset saunaa joskus.
  7. Siirrä tyhjät pullot johonkin, vaikkapa suihkun alle siirretylle saunan alalauteelle. Peitä puhtaalla pyyhkeellä.
  8. Siirrä lappoletku ja pullontäyttäjä saaviin.
  9. Ota kippoon vähän star-san liuosta saavista, heitä sopiva määrä korkkeja sinne.
  10. Ota joko star-san liuos talteen, tai kaada viemäriin. Siirrä lappoletku vaikkapa puhtaan pyyhkeen päälle
  11. Lappoa varovasti olut käymispöntöstä pullotussaaviin, sekoita panimosokeri sekaan varovasti.
  12. Ota jossakin välissä näyte mittauksia varten esim. kahvalliseen desimittaan (ominaispaino, ph, lämpötila, aistinvarainen arvio).
  13. Siirrä käymispönttö syrjään, nosta pullotussaavi sen paikalle ja asettele pullot haluamallasi tavalla.
  14. Liitä pullontäyttäjä letkuun, suihkauta vähän star-sania perään.
  15. Lappoa olut pulloihin
  16. Korkita pullot.
  17. Pese käyttämäsi astiat ja sauna/kylppäritila.

Näin. Olemme selvinneet koko hommasta tunnissa. Jotkut käyttävät pulloja uunissa, toiset suihkivat star-sanilla jokaisen pullon yksitellen.
Vielä nopeampaa tämä on jos paikalla on apukäsiä, jotka voivat korkittaa sitä mukaan kun pullot täyttyvät. Vaihtoehtoisesti patenttikorkillisten pullojen kanssa ei ole tätäkään tuskaa, kunhan tiivisteet ovat kunnossa.

Muutamia muita havaintoja vuosien varrelta:

  • Automaattilappo on hyvä sijoitus, niin kauan kuin se toimii.
  • Pullontäyttäjiä on ainakin kahta mallia. Toisessa on jousi, toisessa ei. Suosi jousetonta, sillä jousellisella sai vain harmaita hiuksia, koska ajan kanssa se jousi söi ympäröivää muovia ja kuoleentui vauhdilla (eli ei toimi kunnolla).
  • Star-sanin huuhtominen pois on aivan turhaa.
  • Kegittäminen olisi ehdottomasti paras vaihtoehto, jos olisi tilaa. Myös käymisten, kuivahumalointien, yms suhteen aivan ylivoimainen muoviastioihin ja pulloihin nähden. Pl. Belgit ja jotkut ”isot oluet”.
  • Taustamusaa pitää olla, pysyy mieli kepeämpänä.
  • Paras tapa saada käymispöntöt, kotona, puhtaaksi on kuuma vesi+Oxyclean+aika.
  • Joskus saattaa jotain itsepintaista jäädä, jolloin työnnän jonkun pienen pyyhkeen/rätin käymisastiaan näiden sekaan ja ravistan pytyn puhtaaksi. Käytän itse siis näitä kapeakaulaisia ns. ”Better bottle” tyylisiä muoviastioita.
  • Jos oluen seassa on tolkuttomasti kuivahumalaa, hedelmää, marjoja, tms. Keitän etukäteen vähän vettä ja siinä sellaista kankaista mäskäyspussia, joita BIAB-ihmiset käyttävät siivilänä. Sidon sen lapon varteen lisäsuodattimeksi, jolloin letku ei tukkeudu aivan niin helposti.



Tässäpä tämä? Onko sinulla ideoita, ajatuksia tai metodeja pullotuksen suhteen?
Dickpickit voit jättää muille, mutta muut huikeat idikset voit kommentoida. Hyviä pullotuksia.




tiistai 16. lokakuuta 2018

Vieraskynä: Pub Henkka avajaiset



 Tämä teksti on tuoreen aputoimittajan askartelema kokemus tuoreen kippolan koe-avajaisista ja mediatapahtumasta.


"
Kun sähköpostiini napahti välitetty kutsu toimia aputoimittajana Pub Henkan media,-ja yhteistyökumppaneiden avajaisissa, valtasi mieleni lapsenomainen innostus uudenlaisesta kokemuksesta. Myönnettäköön, että naisena hyvin pian tuon tunteen valtasi avec,-ja vaatekriisi. Kuitenkin molemmat valinnat osuivat nappiin, samoin kuin Pub Henkka. Nysse tulee!


Pub Henkan sisustuksessa käytetään kivasti vanhan rakennuksen alkuperäisiä elementtejä, kuten betoniseiniä, kaakeleita, ja himmeää valaistusta. Entisenä kouvolalaisena viehtymykseni betoniin on toki kiistaton, vaikkakin nykyisenä tamperelaisena tuo viehtymys tulisi vaihtaa mustaan makkaraan ja nysseen?
 Huomionarvoista on, että kaikki Henkan pöydät ja tuolit ovat käsityötä. Valaisimet ovat kierrätettyjä: osa Finlaysonin vanhasta tehtaasta, osa mm. Koulukadun katuvalaisimista.

Pub Henkassa on mielyttävä tunnelma. Itse en koskaan saanut ”iloa” vierailla vanhassa Henry’s Pubissa jonka tilalle Pub Henkka rakennettiin, mutta avecini kertoi, että parannus entiseen on huomattava.
Pub Henkka toimii kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on pubimainen osio pienine esiintymislavoineen ja tiskeineen, josta löytyy yli 40 eri panimoiden tuottamaa olutta. Erityisesti yläkerrassa huomaa uuden ja vanhan yhdistymisen sisustuksessa. Valaistus on sopivan hämärä ja lämmin ollakseen omiaan pubimaiseen tunnelmaan.
                                                                                                    

Alakerrasta löytyy paikan erityisyys ja varmasti tuleva vetonaula: karaoke. Karaoketila ei kuitenkaan ole mikä tahansa karaoke. Pub Henkka on tuonut hienosti nykyajan myös perinteiseen humalaisten 50-vuotiaiden naisten lempipuuhaan, eli Aikuisen naisen hoilaamiseen karaokessa. Nimittäin karaokessa on kosketusnäytöt, sekä sovellus josta voit vaikkapa jo kotona tarkistaa kuinka paljon jonoa karaokessa on. Huomionarvoisaa on myös sohvaryhmien loossit, sillä jokaisessa on oma mikki. Näinpä humalatilan ollessa 2540x suurempi kuin oli tarkoitus, voi kätevästi sohvalla istuessa laulaa vaikka koko pöytäseurueen kanssa!
Alakerran viralliseen karaokelavaan on tuotu kivasti vivahteita disco-ajalta sekä 60-luvulta vanhoine mikkeineen ja värillisine lattialaattoineen.

Huomion arvoista ovat myös Henkan keittiön pizzat. Pizzat tehdään rennolla otteella, mausta ja laadusta tinkimättä. Voitte heittää hyvästit rasvaa tihkuville kebabpizzoille, ja kokeilla Henkan Italialais-tyylisiä pizzoja. Pizzoissa on myös kokeiltu kivasti uusia juttuja: yhdestä löytyi mm. kesäkurpitsaa ja cashew-pähkinöitä. Kombinaatio toimii yllättävän hyvin, eikä rucolaa säästellä.


Hanasta löytyy mm. J.A.C.K, Brooklyn Naranjito, sekä Jacobsen Brown Ale muutaman mainitakseni. Koska aputoimittaja eikä aveckaan täysin asiantuntija olutarvioissa ole, alla  tiivistelmä näistä kolmesta:

J.A.C.K

Tämä olut löytyy varmasti marketeista. Maku on vähän sellainen monen suuhun sopiva. Apumaistaja kertoi tässä maistuvan pintahiiva. Olut oli aika makea ja sitruksinen. Humala erottui oluesta selvästi.

Brooklyn Naranjito

Apumaistajan mielestä alkukuohu oli lupaava, ja olutpitsi ”ihan okei”. Tästäkin oluesta humala erottui, eikä nimen lupaamaa appelsiinia juuri maistanut. Oluesta erottui ehkä hento inkiväärin maku.

Jacobsen Brown Ale

Tämäkin olut oli aika makea ja hennon savuinen. Humala ei maistunut tässä yhtä voimakkaasti kuin kahdessa aikaisemmassa. Menisi ehkä jälkiruokaoluena hyvin, sillä oluessa tuoksui, sekä maistui suklaa sekä kahvi. Apumaistaja kertoi olutpitsin olevan vaillinainen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut, ruoka, musiikki, oluet, tunnelma sekä seura olivat kaikki erittäin onnistuneita. Povailimmekin Pub Henkan oleva seuraava vetonaula Tampereen pubien keskuudessa.


 "


Minulle jäi arvoitukseksi, mikä tuote tämä "J.A.C.K" on; Firestonen Easy Jack? Kuulema noin se luki mustalla pohjalla, joten jääköön arvoitukseksi. Kiitokset artikkelista kuitenkin. Pizzalla voisin jutun perusteella käydäkin, mutta saan tunnetusti karaokesta allergiakohtauksen, migreenin, sekä pakottavan tarpeen etsiytyä jonnekin toisaalle. Itse ainakin pidin paikalla sijainneista Wanhasta Postista ja Henry's Pubista. Onneksi meitä on kaikkiin juniin ja pinkkeihin ratikoihin.


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sokkona siideriä, eli kolmesti Kuuraa



"Jaa katos, Kuuran siidereitä myynnissä oikein kolme kappaletta. Pitäisköhän testata?
 Eiku hei! juotankin nää sokkona vieraille."


Kuura on, teille jotka ette tunne, Fiskarsissa sijaitseva kotimainen siiderimö (ah tätä kieltä). Sen tuotteista eritoten Ice Cider upposi aikanaan kitusiini, kuin se kuuma veitsi voihin jättäen suun messingille ja mielen onnelliseksi. Kenties Fiskarsin veitsi?
Tällä kertaa pruuviin päätyvät "Finski, Normanni ja Baski". Kuten nimistä varmaankin päättelitte, ensiksi mainittu on kotimaista omenaa, seuraava kotimaista ja Normandialaista (Ranska) ja viimeinen sama, mutta Baskimaan omenoilla (Espanja).
Kolme aivan erityylistä siideriä, neljä aivan erityylistä juojaa.
Salanimiä ei tarvita, aion vain esittää tuotteista kirvonneet kommentit suttuisten ja hämyisten kuvien kera.



Aloitimme Finskistä:

- Onpas miedon makuinen.
- En tiiä mihin tätä vertaisin? En ainakaan Upcideriin. Happy Joe, muttei sekään.
- Ei maistu alkoholi, onko lightia?
- Mummolan Omenapuu, tää on just se.
- Vettä, hiilaria ja joku uittanut omppua seassa.

Raati ei pitänyt Finskiä kovin kaksisena, siitä ikäänkuin uupui maku: "vähän on kaikki hukassa tässä näin".


Tästä rohkaistuneena korkkasimme Normannin:

- Onko tallinen, oispa.
- Toivottavasti ei ole.
- Tämä on hyvää.
- Omenamehumainen
- Ei kovin raikas tämä.
- Jää suun takaosaan leijailemaan.
- Mehu, joka on jäänyt kellariin käymään.

Normanni upposi raatiin jo hieman paremmin keräten hillittyjä kiitoksia.


Ja viimeisenä Baskia:

- En tiedä mihin tätäkään vertaisin?
- Huh, tuoretta omenaa puraistuna.
- Onpas kuivaa tämä.
- Vähän mauton, sekoitiks sitä ensimmäistä sekaan?
- Matalat hiilihapot, tosi matalat, muttei huono.
- Näitä on kyllä todella paha verrata, mutta tämä on ihan okei.

Baski jakoi selvästi mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Raati jakoikin ykkössijan tämän vuoksi Normannille, josta itsekin pidin eniten tästä kolmikosta.
Tästäkin minivertailusta huomasi sen nyanssierojen ja maun intensiteettitasojen heilahtelut, joita siidereistäkin löytää. Pitäis siis juoda näitäkin useammin.




sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sessio #8: Pubit ja muut olutravintolat: Szimpla Kert

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta, kuin rekkakuskit Teneriffalta. Turistirihkaman ja tax-free alkoholin kera? Karusti vai korullisesti? Siinäpä dilemma. Millainen olutravintola miellyttää? Pitäisikö esitellä jo olemassa oleva, vai visioida täydellistä?

Oh boy.
Tämä voisi olla niitä juttuja, joissa mindflow rullaisi ja lujaa. Ajaen pikatietä, nauttien pulloa..no halvinta mitä vaan, liikkuvalla terassilla pelti kii. Vaihtaen vaihteita, kuin Steve McQueen Bullit:ssa. Päätyen lopulta baarijakkaralla sivuluisussa tilanteeseen, joissa te tarvitsisitte happoa, kuin Titanicin kansitarjoilija jäitä lasiinsa. Eli ymmärrettävään konsensukseen. Mikä olisi harvinaista ottaen huomioon viime päivien poliittiset arpapelit. Ei tässä artikelissa ei uhkailla, eikä äänestetä tyhjää, vaikka välillä vähän poissa ollaankin.

Vaikka osa minusta pitäisikin ajatuksesta pubista, josta saisi kahta hyvää pertsaolutta tolpasta, Urkkia ja ESB:tä. Sellaista jossa saisi tuorepaahdettua tilakahvia, leivonnaisia ja sellaisia leipiä, joiden täyte on takapihan bbq:ssa muhinnut vuorokauden ja rasvattu tasaisin väliajoin talon salaisella maustesekoituksella. Sellaisesta jossa sisällä asuisi yhteisö, jossa ei olisi karaokea, mutta ajoittainen pubivisa poikisi seksivälinebingojen lisäksi satunnaiskulkijoita tupaansa ilman nyrkkitappeluita.

Kuitenkin oikeasti alussa pohjustamani käsittämättön sekamelska kaikkea sisältäisi aivan absrudin, juoppohulluuskohtausta kärsivän sisustussuunnittelijan näkemyksen kappaleesta "raunioilta rakkautta". Sielä olisi terassia, vesipiippuja, baaritiskejä, tinkimätöntä asennetta, sopiva valikoima cocktaileja, päätön, jumittava soundtrack, säkkituoleja, riippumattoja ja vissii sitä bisseäkin. Takapihalla voisi olla foodtruckien muodostama tori. Iha kreisii douppii vai kuis?

Silti se salaisissa fantasioissa onanoimani hullu mestariteos on oikeasti olemassa.
Tämä kippola on Budapesti juutalaiskorttelissa sijaitseva rauniobaari, pyhiinvaelluskohde ja ainoa kippola, joka sai minun suuni jatkuvasti virnistämään kierosta onnesta, ilahtumaan siitä että en ole yksin maailmassa visioideni kera ja vissiin juopumaankin?
Hän on: Szimpla Kert

Kuvien kertoessa asioista sanojani enemmän tarjoilen pääasiassa avopuolisoni ottamia kuvia, sillä itse keskityin siihen olennaiseen. 

















 Kyllä tältä se näyttää. Likipitäen täydellisen ihastuttava baari, pubi, kippola, what ever.
Täydellinen mesta chillaila, pötkötellä, nauttia kylmää, turista, tanssia, bilettää, unohtaa surut, murheet ja nauttia pari katkeraa, hapanta, tai makeaa ympäristössä, jonka detaljit saavat vain virnistämään.
I really enjoyed every last drop of the magic.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Reseptin Ääressä: Saison

Reseptin Ääressä etenee toiseen lukuunsa, jossa aiheena on Saison.
”Oispa Saisonii, eiku onhan mul”.




Mikä sitten tekee Saisonista hyvän tyylissään? Mitä pitäisi ottaa huomioon sitä valmistaessa?

Otetaanpa askel taaksepäin. Monissa oluttyyleissä on usein jokin benchmark, johon kaikkia muita verrataan. Niin tässäkin: Saison Dupont (Ja tavallaan toi Fantomekin). Jos asia käännetään niin päin, että kloonaaminen on turhaa ja muistetaan, että tyyli on ihastuttavan lavea, voidaan keskittyä olennaiseen. Hyvän oluen valmistamiseen. Se ei välttis ole Dupont, eikä tarviikaan.
Saisonista Saisonin tekee tietysti hiivakanta. Tähän on tusinoittain erilaisia kantoja, mutta itse rajaan ne kahteen varmasti toimivaan: Toinen on ns. ”Dupont strain” ja toinen on ”French Saison”.
Kyllä molemmat ovat nestehiivoja. Itse en pääse kuivahiivoilla lähellekään nestehiivojen tasoa samoilla resepteillä, joten olen tykästynyt käyttämään näitä.
Eikä siinä, olen juonut kuitenkin useita kuivahiivoillakin tehtyjä, varsin mallikaita luomuksiakin.


Asiaan.

Speksit: 
6%, 35ebu, alle 12ebc.


(Vettä voi käsitellä vähän, tai sitten ei. )

Mallaspohja:


Saison antaa aika kivuttomasti tilaa kaikelle, mutta itse lähden rakentamaan ihan peruspalikoista tätä:

80% Pils, tai Pale, mitä ny sattuu oleen.
15% Vehnää, maltaana, tai hiutaleena, mitä ny sattuu oleen.
5% Carapale/Cara+10/CaraPils/tms, miksei vaikka dextriinimallastakin?

Lähtökohtaisesti siis vaaleaa mallasta, ei tummia maltaita(karkkia, paahdettua, jne). Kaura ja ruiskin sopii tähän ihan kelvollisesti.

Mäskätään tunnin vaikkas 66c. Ulosmäskäys 78c.
Siivilöinti ja tunnin keitto.


Humalat:

Tässäkin on helkkaristi valinnanvaraa. Klassisesti eurohumalaa vaan, NZ-lajikkeet toimivat varsin nätisti ja osa jenkeistäkin. Pitää vaan ymmärtää, että kuiva, fenolinen ja mausteinen hiivakanta ei yleensä kolahda kaikkien lajikkeiden kanssa. Mitään tosi dänkkiä en tästä tekisi, eli CTZ, Chinook, Nugget, Summit, yms ei välttis pelitä.
Omat suosikkini tässä tyylissä ovat mainittujen Uuden-Seelannin lisäksi mm. Amarillo, Styrian, Azacca, Saaz, Mandarina Bavaria ja El Dorado. Saisoniin voi laittaa myös mausteitakin, kuten appelsiininkuorta, pippuria, neilikkaa, korianteria, jne. Tähän "pertsaversioon" ei kuitenkaan maustekaappia tyhjennetä.

60min 25ebu valitsemasi lajike, tähän käy myös kukkaroystävällinen Magnum.
0min 3-5g/l valitsemasi lajike.

Kuivahumalat: No, ihan oman maun mukaan. Voi näitä kevyesti kuivahumaloida vaikkapa kevyesti 2-3g/l.

Hiivakanta:
Wyen 3711 French Saison. Se on helppo, syö kaiken, antaa paljon anteeksi. Aiemmin mainitun, usein tuotenimellä Belgian Saison, kulkevan kannan kanssa saa olla käymisen ja osin reseptinkin suhteen vähän tarkempi.

Käymislämpötila:
Miltei mitä vain. Itse käytän usein n. +23-27c.

Karbonoin nämä kohtuullisesti, yleensä jotakin about 2,5-2,6vols.
Ylipäänsä Saison on siis kohtuullisen anteeksiantava, tai kaikkiruokainen oluttyyli. Saa senkin ryssittyä ja tietysti huipulla kaikkea verrataan aina Dupontiin, tai Fantomeen.

Jos kaipaat vielä yhtä Saison reseptiä lävitse, niin takavuosien Kan san Kaiun resepti julkaistiin taannoin #Avoinolut "spektaakelissa". Tsekkaa resepti tästä .

torstai 6. syyskuuta 2018

Vuosikymmenen rakkaustarina Rochefort 8



Sunnuntai ja kotisuomessa pitkästä aikaa.
Koska en varsinaisesti ollut tälläkään kerralla olutmatkalla unohdan sen aihepiirin tässä samalla.
Koko reissulla oli oikeastaan aivan toinen tarkoitus, tai minulla oli.
Pitkään suunnittelin ns. parisuhteeni viemistä seuraavalle tasolle ja matka antoi tälle paitsi romantikon kaipaamat puitteet, vähän jännitystä pienen laittomuuden kera, sekä sen yhden täydellisen ja kauniin hetken.
Koska vastaus kysymykseeni oli kyllä voikin tätä juhlia myös kotipuolessa hyv.. erinomaisen oluen ja piipullisen kera.

”Kyyppari, paas parasta kellarista”
” Sir, teillä olisi nyt erinomainen sauma maistella rinnakain erittäin kauniisti ikääntyneet Westyn 12 ja Rochefort 10”
”Kiitos, mutta olisiko mitään vähän kevyempää?”
”Meillä olisi myös täydessä iskussa olevaa Rochefort kasia”
”Mielioluttani, yksi sellainen.”
”Tässä yksilössä on päiväystä vielä vuoden 2020 alkuun”
”Et tiedäkään miten oivalta päiväys tuntuu”
”Kaadanko myös hiivat sekaan?”
”Kyllä kiitos, mikäli ne eivät ole yhtenä könttinä”
”Mitä haluaisitte piippuunne?”
”Ajattelin Al-Fakherin klassisen Double Applen tekevän tehtävänsä”
”Erinomaista, sen aniksiset ja lakritsaiset sävyt soveltuvat varmasti hyvin tämän kera”

Paneutumatta Rochefortin maineeseen, reseptiikkaan, tai mihinkään detaljitietoon (lukaise ne vaikkapa vanhasta R10 postauksesta) voidaan vain todeta tässä olevan yksi olutmaailman upeimmista klassikoista. Etenkin hieman ikää saanneena aromikkuus korostuu kauniisti ja tuoreiden pullojen lievä ”vihreä raakuus” katoaa ja muuttuu hämmentävän kompleksiseksi rakkaustarinaksi.




Ulkoisesti toki sameahkon mahonginpunertavaa, joka vaahtoaa varsin kauniisti.
Tuoksusta irtoaa makeaa siirappia, anista, rusinaa ja kuivattua hedelmää. Intensiivinen, mutta pehmeä. Ei irroittele aivan kympin lievästi suklaisia ja mausteisen alkoholisia sävyjä, vaan on herkempi, tasapainoisempi. Rommikakkua pomeranssilla ja tummalla toffeella.
 Maussa siirappia, portviiniä ja kuivaa hedelmäkakkua. Makeus, viipyilevä aniksisuus ja lievä sekamausteisuus leikittelevät kielellä. Shishan selkeä lakritsaisuus korostaa vaikutelmaa. En vieläkään ymmärrä miksi tätä kutsutaan omenaksi, vaikka maku on aina lähempänä lakua?

Suutuntuma on aivan omaa luokkaansa. Pelkkää pehmeää kermaa, ricottajuustoa ja hitunen lämmittävyyttä. Pelottavan juotava, jossa mikään ei töki, vaan houkuttelee tissuttelemaan.
Rochefort 8 on pelkkää rakkautta ensimmäisestä huikasta viimeiseen pisaraan asti. Olut, jonka isoin miinus on lasin nopea tyhjentyminen ja "Joko se loppui" fiilis. En tiedä voiko olut olla tämän kauniimpaa. Ainakaan ilman tynnyriä?