Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


perjantai 19. toukokuuta 2017

Olutarvioissa: Pyynikin Mosaic Lager ja Dammer Pils


Hikinen iltapäivä taittuu kohti iltaa. Varjot pitenevät ja jano.. Jano on kasvanut. 
Pysähdyn matkalla Aatun valintaan, natsisiwaan, eli Lidliin. Lidl on menneen vuoden aikana nostanut buumin myötä valikoimiinsa muutamia pienpanimotuotteita. Pääasiassa Soria, Pyynikkiä, Suomenlinnaa ja Laitilaa. Sekaan on ujutettu parit Brewdogit ja Paulanerit myös perinteisten Veikkojen, Perlenbacherien ja Grafenwalderien sekaan. 
Silmäni bongaavat hyllyiltä samantien pari uutuutta: Pyyninkin Mosaic Lager ja Dammer Pils. 
Helkkari.. Lompakkoa kuumoittaa, mutta hintalappu on vielä hallittavissa. Samalla mietin menneitä kokemuksiani Pyynikin kanssa. Tummat ovat olleet yleensä perhanan kovia, mutta vaaleissa on ollut enemmän huteja, kuin osumia. Mielessä painaa erityisesti taannoiset Juti ja Fingerpori, jotka no.. Olivat laadullisesti enempi vähempi pilalla. Voisiko kuitenkin puhtaat Lager-hiivat pelastaa? Janottaa. Teen kompromissin ja nappaan molemmat, sekä yhden saksalaisen weissen, ettei harmittaisi jos tulisikin kaksi kotimaista hutia.
Suihkun kautta alan väsäämään vesipiippua kuntoon. Nautiskelun, hekuman ja sodoman turmiollinen kiilto silmissäni siirrän toimistoa ulos. Väännän helposti laulettavaa kotimaista kesäistä humppaa taustalle. Tiiätteks.. Ajellaan Tandemilla, juodaan kesäviiniä ja kuunnellaan sitä suomirokkia. Ihanata. Inhoan karaokea,mutta yhteislauluillat voisivat olla poikaa. Sielussani asuu siis pieni ruotsalainen, joka kaipaa jotakin Skanssenia jokaiseen kylään, jokaiseen kapakkaan? Ei ihan.
Olut viilenee pakastimessa sopivasti, piippu palaa ja kirjoituskone on iskussaan. 


Ensimmäisenä lasiin solahtaa Mosaic Lager. Mosaic on yksi näistä uuden aallon suosituista humalalajikkeista, josta itse povasin muutama vuosi sitten seuraavaa Citraa.
Ulkoisesti kauniin sameahkoa kultaista olutta hennolla vaahdolla.
Jos tuoksussa onkin pientä villasukkaista tunkkaisuutta, mutta alla piilevä vieno trooppishedelmäinen ote mustikkapensaalla viehättää. Jopa siinä määrin, että mietin pitäisikö oluita ja vesipiippua ruveta parittamaan, kuten ruokaa? Jos tämä olisi vähän överimpää tykitystä kenties Adalyan Blue Moon sopisi kaveriksi (mustikka-minttu).
Maussa pieni tunkkaisuus muuttuu ja poistuu. Kevyen viljaista mallaspohjaa, kuivaa keksiä jota humalointi täydentää. Hentoa tropiikkia, sitrusta ja sellaista mosaicin ominaismakua, josta en pääse koskaan kiinni. ”Hedelmää, joka on ollut villasukassa”.
Keveää, iisiä. Grillausbisseä selkeästi. Toimii janoon ja yllättää edellisten pettymysten jälkeen. Pakko korkata se Pils..
Tätä asiaa ajatellessani telepaattinen yhteys toimii taas ja sisältä kaikuu huikkaus: ”Otatko tän oluen täältä kaapista”. Muy bueno.


Dammeri valuu pikamarssia lasiin. Edellistä vaaleampaa ja sameampaa. Vaahto kestää aavistuksen paremmin.
Tuoksu tarjoaa keveää ruohoisuutta, kukkia ja marjapensaan lehtiä. Iisiä, ei suurta jytkyä.
Maussa on hyvin hentoa vihanneskeittoa. Onneksi ruohoisuus ja kukkaketo peittävät tätä. Hennosti maltaista makeutta häämöttää taivaanrannassa. Kokonaisuus valuu kuitenkin positiiviseksi.
Keveää, kohtalaisen raikasta ja helppoa juotavaa. Toki voisi toivoa vielä vähän puhtautta ja pari lapiollista lisää humalaa sekaan.
Oikeastaan loppuun voisi todeta sen miten hemmetin paljon pidän rapealla kädellä humaloiduista pilsseistä/pilsnereistä (suodattamattomista sellaisista). En kaipaa jenkkikamaa niihin, koska eurooppalaisessa humalassa on vaan sitä jotakin joka kutittaa mieltä ihan hemmetisti nykyään. 
Arvosana molemmista:

HLS: 4/10

tiistai 16. toukokuuta 2017

Goes Reittausblogi




Moro.
Tänä iltana on vuoro astua Reittausblogin saappaisiin suoraan reittauskotaan ja sahtikeisarin sanaisen arkun äärelle. Kyseessähän on tietysti pitkästä, pitkästä aikaa yksi tämän blogin tribuutteja ja hassutteluja. Aiemminhan täällä on tehty mm. Arde arvioi, sekä Jaskan Kaljat. Ainakin kind of. 
Kenties videoformaatti voisi avata heidänkin sielunelämään entisestään? 
No kuitenkin.. Unilääkitsimme koko Rauman ja shanghaijasimme itsellemme reittauskodan pieneksi toviksi. Enemmittä höpinöittä: 

 

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Olutarvioissa: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale



Tsau.
Näytelaatikkovuorossa on tänään Mallaskoski.
Mallaskoski joka kiteytyy melkoisena kameleonttina viime vuosien pyörteissä, vai kuohuissa?
Itse tutustuin panimoon joskus liki vuosikymmen sitten. Kuohu sarja oli silloin edullista ja perushyvää tekemistä. Sarjan vaalea voitti aikanaan jopa blogin ruokakauppalagerien sokkotestin.
Hissukseen Kuohujen seasta alkoi löytyä mielenkiintoistakin tekemistä näin hifistelymielessä siis. Mainio Valioluokka Stout aloitti marssin, joka on edennyt mm. nykyiseen Black sarjaan (ilmeisesti Black Saison tulossa seuraavaksi ulos?), sekä erityisesti itseäni miellyttäneeseen viime vuotiseen Rainy Summer Wheat Lageriin (joka löytyi tästä laatikosta, kiitti hei).
Muut laatikosta löytyneet oluet olivat Tough Luck-IPA, sekä erityisesti tänään ja nyt framilla oleva High Hopes Oat Pale Ale. Boksista itsestään löytyi todella tyylikäs ja hyvinkin panimon ilmeen mukainen pullonavaaja (siis kapula ruuvilla), sekä.. No.. panimomestari Ojaluoman turvalla varustettu tuopinalunen.
Meinasin aluksi sitoa kyseisen alusen johonkin nukkeen, tms ja tehnyt videon, jossa Jyri itse on vieraana kommentoimassa tuotteita.. Tuota noin, kovin sanattomasti ainakin?
Kenties hän vierailee joskus tuonempana paremmassa yhteydessä (eli kiitos ja anteeksi).
Asiaan. High Hopesin speksit:
Maltaat: pale ale, cara+10, kaura. Humalat: Magnum, Comet, Citra. Vahvuutta 4,7%, 30ebua.
Voisi tässä siis kuvitella, että ensi kevään uutuudessa olisi ruista?


Ulkoisesti sameahkon kuparin kellertävää olutta. Vaahtoaa nätisti, joten voimme julistaa ulkonäön olevan kaikin puolin kohdallaan.
Aromimaailma tarjoilee makeaa hedelmäisyyttä ja marmeladikeksiä. Lämmetessään saa miellyttäviä persikkaisia sävyjä. Sitrusta keveästi taustalla. Suussa sävyihin tulee keveää yrttisyyttä ja sitruunaruohoa sekaan. Pehmeää keksisyyttä seassa. Oikeastaan todella mainio. Toki helppoa juotavaa ja keveää, mutta aromikkuus ja tasapaino on hyvässä linjassa. Ei överiä tykitystä, ei liian herkkiä sävyjä, vaan jotakin sieltä väliltä. Selkeää potentiaalia kesäkeleille. Pehmeää hedelmää, kyllä kelpaa.



HLS: 10/10, koska näyteolut on aina korruptiolahja ja askel hyvävel..hyvähumalakerhoon?

torstai 4. toukokuuta 2017

Krapulan oireet ja hoito

Avaat aamulla silmäsi. Päässä humisee ja suussa maistuu naapurin kissan kusi. Ihmettelet miten ihmeessä se on päässyt liskojen yön aikana makuuhuoneeseen? Yrität nousta ylös ja kulkea tarkistamaan onko ovi tiirikoitu mokoman katin toimesta auki. Havahdut ja huomaat, että olet nukkunut vaatteet päällä jalat tyynyllä. Miettien edelleen, että mitähän vattua?
Kaiken pahan alku ja juuri?

Paha olo, sanko lattialla. Olohuoneessa on ilmeisesti asioinut alkoholismista kärsinyt norsulauma. Mietit mihin ihmeeseen on tarvittu noin paljon laseja? Meinaat oksentaa kun kaadat taskulämmintä keppanaa puoliksi juoduista pulloista viemäriin. Lautapelivuoret peittyvät sipsinmuruihin ja tyhiin karamellipusseihin. Keittiössä on puoliksi syöty kebab riisillä. Eihän kukaan halua syödä kebabia riisillä? No ei ilmeisesti. Tärisyttää, ruoka ei maistu, mutta vesi, vesi on jumalten nektaria kuolevaisille ja juuri nyt olen kuolevainen.
Krapula.. Tuo meille kaikille ammattialkoholisteille, hörhöille, satunnaiskokeilijoille ja viihdekäyttäjille yleinen ammattitauti ja työtapaturma ilman läheltä piti-lappuja. Hän on käynyt meillä jokaisella. Miten siitä selvitä? Se lie yksilöllistä. Omat suosikkini aion nyt paljastaa teille jakaen darrapäivän vaiheisiin ja siihen sopiviin lääkkeisiin.
Nää normiaamut?

Aamu:

Tai no iltapäivä, se hetki kun nousee ja karmea todellisuus iskee vasten pleksiä. Maksa vinkuu, niin ettei parane kaupungille lähteä. Näkökyvyttömät jäisivät vain autojen alle luultuuan vinkunaa liikennevalojen merkkiääneksi. Makaa siis sohvalla. Netflix and chill saa ihan uuden merkityksen. Varaan vettä, jääteetä ja spritea. Kun pystyy, niin 800mg buranaa, multivitamiinitabletti, närästyslääke ja matkapahoinvointilääke kera kahden voileivän parantaa oloa. Joskus voi löytää puoliksi syödyn sipsipussin jolla voi loiventaa oloa ennen voileipä ja lääkintä annosta.

Ilta:

Olo alkaa kohenemaan ja nälkä kasvaa. Yleensä muutkin halut, mutta koska emme kulje elämän ja erotiikan polkuja tässä blogissa ihanine yksityiskohtineen, niin mennäänpä ruokaan.
Darrapizza ja vanukas. Eli opiskelijabudjettiin sopiva Rainbow lätty pakastimesta uuniin tuunattuna. Kananmunaa, paljon. Vähän chiliä ja pepperonia. Uunista tultuaan ehdottomasti bbq-kastiketta päälle.. Helkkari, tässähän alkaa toivomaan krapulaista piehtarointia ihanan rasvan kanssa. Ruokajuomaksi radleria. Sopivasti tasoittelevaa ja sopivasti sitä sitruslimua. Jos ei pysty, niin sitten vaan limua.

 Jälkiruuaksi suklaavanukasta, tai jäätelöä. Mielellään sellaista, jossa on kermavaahtoa päällä. Siihen voi laittaa myös nonparelleja ihan vaan koska huumori piristää. Suklaa parantaa myös mielialaa. Nyt voi jo kokeilla mukillista kahvia.
Tässä kohtaa on ehdottomasti noustava ylös ja ulos, mielellään jo aiemmin.
Olemme empiirisissä eläinkokeissamme havainneet rennon ulkoilun parantavan vaikutuksen olevan laaja ja pysyvä. Suosimme ylläpidon kesken erityisesti kevyttä fribagolf-kierrosta kera Nokian Elowehnän, tai minkä tahansa muun jääkaapista yllättäen löytyvän kylmän oluen kera. Suorituksen jälkeen voi palkita itsensä jäätelöllä.

Food of kings


Yö:

Koska nälkä kasvaa syödessä voi iltapalaksi vääntää vielä mikrojuustoleivät. Ihan parasta. Ruispalaa, rasvaa, pepperonia, tomaattia ja juustoa. Koko komeus mikroon, pari minuuttia ja juusto sulaa sievästi päälle. Maustetaan valkosipulijauheella ja nautitaan lopun jääteen kera. Varataan tulevaksi yöksi vesipullo ja unilääke käden ulottuville, koska koskaan ei tiedä uusiutuuko liskojen yö. Olen kuullut myös kauhutarinoita kahden päivän vapinoista, mutta koska luoja auta.. En ole vielä, puupäätä koputtaen, kokenut moista
So good, feeling so fat

Ylipäätään pohdimme sitä, miksi, oi miksi? Vaikkapa venäläinen tapa syödä ja juoda samalla on niin pihkuran monimutkainen ilmiö? Se tasaisi touhua kummasti seuraavana päivänä, parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisten tulevat katastrofit kotona ja puutarhassa.
Että hyvää vapun jälkeistä elämää vaan meille kuolevaisille.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kevät, Gonzo ja Emmer Pale Ale


Katselen kaihoisasti lämpömittaria ja ikkunasta ulos. Räntäsade vaihtuu minuutissa paisteeseen ja Marko Annalan tuomaan takatakatakatalveen. En mokomasta välitä. Haluan vain kokea sen pienen säteen bensalla valellussa risukasassani. Odottaen kiihkeästi valoa happoisin silmin suurennuslasin kera. Lopulta säiden valtias heiluttaa ruutulippuaan ja saan luvan edetä kohti kohtaloani. Tällainen pelonsekainen odottava tunnelma taisi olla viimeksi kippari Edward Smithillä joskus vuosisata takaperin, kun edessä oli massiivinen projekti, kenties mahdoton sellainen. Paineet kokeneessa päässä voivat kääntyä joskus epätoivoisiin ratkaisuihin. Toiset ryömivät kilpaa pulloihin ja törmäävät jääpalan kokoisiin vuoriin viskissään. Toiset kaatavat lisää Shelliltä vietyä juoksupolttoainetta liekkeihin opportunisesti virnistellen, haluten nähdä mitä tapahtuu elämän koe-eläinpuistossa, jos painaa punaista nappia lasikuvun alla. 


Päästyäni näiden vangitsevien seinien ulkopuolelle, ulos päästäni, voin painaa kytkintä ja vaihtaa seuraavan vaihteen päälle. Vauhtia, ettei maailma olisi liian hidas. Tätä hurmiota kelaillen hukkaan täysin ajatukseni ja kaikki sateenkaarenväriset langat sisälläni. Päätän virittää soundia, se on olennainen osa kaikkea olevaista. Ääni. Rytmi. Vibat. Lyriikat. Ne kulkeutuvat parhaimmillaan pitkin selkääni saaden sen kananlihalle, vaikken Kentuckyssa vaikutakkaan. 
Tiedättehän; mintulla ja viskillä marinoituja alkoholisteja hevoskilpailujen äärellä. Joukkohysteriaa ja keskilännen punaniskoja valmiina yhtäaikaa lyömään sinua, tai vetoa. Tyrkkyjä, julkkiksia taviksia, kuin ruotsinlaiva, joka on rantautunut hetkeksi maihin.

En sano, että omat asiani olisivat paremmin. Nautin nytkin kylmää olutta parvekkeellani kirjoituskone sylissäni katsellen iltapäivän pitkävetokohteita. Silti hevosurheilu on jotakin josta en ymmärrä mitään. Olen ymmärtänyt, että tulisi olla rikas, peliongelmainen ja romani. Mielellään molempia, kenties tilata hevoshullua ja nimetä eläimiä vielä hullummin, kuin panimot oluitaan. Oikeastaan voisin veikata Flying Dutchmanin nimeämispolitiikalla olevan yhtäläisyys tämän toisen teollisuuden haaran kanssa? ”Nyt maaliin saapuu radalla kuusikymmentäyhdeksän ravaava white-socked-flipfloped.”


Silti tästä täydellisestä hetkestäni parvekkeella puuttuu olennainen tekijä.
Vesipiippuni tupakkatilanne on huolestuttava. Se on kuin katselisi vierestä Sipilän hallituksen saavutuksia. Tyhjää täynnä. Valtionkassan huutaessa ”laarilaata” ja joka toisen median suoltaessa samoja ”Vain Elämää” uutisia klikkiotsikoineen kieltäen kaiken todellisen, tai päätoimittajan kytkösten takia kieltävän. Aikana jolloin tutkiva journalismi on maalattu mustemmalla, kuin Rolling Stones olisi koskaan pystynyt, kaipaa valtio Karpoa ja ruisleipää. Samalla lammasfarmarit on saatu äänestämään samoja rikkaita hyvävelikerholaisia, kuin ennenkin. Rakennemuutos tulee vain kasaamaan lisää köyhiä, keskiluokan kutistuessa ja osan kääriessä kaiken käärittävissä olevan. Heidän, jotka pelaavat Monopolia omilla rahoillaan Nallen kanssa.. Sisäinen saarnamieheni huutaa jo parvekkeelta tulikiven, vai tuliveden? katkuista saarnaansa koko tyhjälle parkkipaikalle ja yhdelle koiranulkoiluttajalle, joka välttelee katsekontaktia yhtä tehokkaasti, kuin köyhällistö äänestyslippua. Ei uskoa, ei mahdollisuuksia, tyhjiä lupauksia, viha, anarkia, jakautuneisuus. Polttopulloja, Kohon puumailoja ja ratsupoliisi Kingejä.

Lopulta ratkaisevin kysymys, johon kukaan ei vastaa insinöörimäisellä tarkkuudella eritellen taktiikkaa, kuin Tami fläppitaulun kera on: 
Miten varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti tulevaisuudessa yhteiskunnan ja maailman muuttuessa kohti alati kutistuvampaa tarvetta työlle?

 
Vanha maailma on kuollut, kepeät mullat 80-luvulle ja järjettömälle optimismille. Kippistelen täällä herraskartanon oman tuotteen kanssa. Malmgård Emmer Pale Ale on jotakin klassista. Hillittyä, vanhanaikaista, mutta tasapainoista. Parempaa, kuin edellinen Columbus, joka hukkui löytöretkelleen ”India” alkuisessa maailmassa. Emmer tietää missä on ja mitä haluaa. Hedelmiä, greippiä, maltaisuutta. Hentoja sävyjä, joissa näkyy taiteilijan herkkyys luoda vivahteita haluamallaan tavalla. Arvostan tätä, mutta arvostan myös rapakon takaista tapaa maalata kaikki isolla pensselillä luoden mielivaltaisen sinfonian big bandilla, kuorolla ja uruilla. Kotimaisittain uuden aallon tuotteissa tulisi soida Kerkko Koskisen hulluus. Tai kuten tässä, Chisun herkkyys tuottaa sävyjä. Keskitien kulkijat hukkuvat tuomaan kellareista bändejä stadionille, tai maalaavat koko maalauksen punamullalla ja kuuntelevat Popedaa samalla. 
Mikään näistä tavoista ei kuitenkaan sulje toisiaan pois. Jokaisesta voi nauttia tavallaan, mutta meneillään olevasta kaaoksesta tupakkavarastoni ja valtiovallan kesken ei. Molemmista on leikattu liikaa ja me kaikki vihaamme leikattua konjakkia. Jallusta saa vain päänsäryn, kuten myös pelkkien hiilien polttamisesta. Onneksi aurinko paistaa, olut on kylmää ja Poutatorvi soittaa Köyhän pojan kerjäystä taustalla. Voi huoletta upottaa kirjoituskoneen viikoksi suohon ja keskittyä olennaiseen. Kevääseen. Ai, räntää sataa.. taas.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HLS: 6/10

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.
Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.
Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.
Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.
Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.



Mutta miten?
Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:
  • N. 100G tuoretta inkivääriä.
  • Reilusti sokeria
  • Vettä
  • Sopivan lasipurkin
  • Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.
  • Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.
  • Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).
  • Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.
  • Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.
Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin
Vaihe 2.
  • Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

  • Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.
Se käy.. Päähän?
Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

  • Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.
  • 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)
  • 1 limen
  • 250g Fariinisokeria
  • 250g Taloussokeria
  • Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.
  • 1tl:n korianterin siemeniä.
Chop, Chop, pitäis olla jo.
Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.
- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.
- Punnitse sokerit
- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.
- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.
- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.
- Purista limestä mehut, lisää sekaan.
- Kiehauta seos.
- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)
(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)
Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.
Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin
----
Nyt voit päättää vahvuutesi.
Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.
Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).
Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.
Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta
 -----------
Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 
Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?
Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 
Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 
Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.
 Klara Vappen alla mina tomterna.
 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Nokia 25 goes Dark&Stormy

Pikkulauantai-illan ja alkavien pääsiäispyhien kunniaksi Tuopin Ääressä tippuu drinkkien maailmaan, kuin jääpala räntäsateen keskellä Collins-lasiin. 
Eli ei mämmiä, pashaa, lammasta, suklaamunia, tai playboypupujakaan ei ole luvassa. Tosin myönnän viimemainitun asiayhteyden olemassaolon tupakkatakkien ja cocktailien maailmassa. 
Nokian valtavan aliarvostettu panimo julkaisi pitkästä aikaa uutuuden: Keisari 25 Ginger Alen.
Koska inkiväärijuomat ovat nannaa (blogin simaohje tulee sisältämään jotakin tällaista, simmut tarkkana siis) ja Nokian levikki jotain vielä parempaa piti tähän purkkiin toki minunkin tarttua tassuillani. 
Meanwhile olin jo ehtinyt lukaista Reittausblogin artikkelin aiheesta ja ihmetellen kollegan tapaa olla kerrankin reittaamatta tuotetta ja kuultuani toisaalta, että olut ei välttämättä edustaisi kastissaan hekumaa tajusin välittömästi mitä tehdä. 
Ginger Beer:t ovat yleensä hyvää sellaisenaankin, mutta parasta silloin kun sitä yhdistelee hellästi ja harkiten muihin juomiin. Niin kirjoitin Ginger Beer, mutta Nokian purkissahan lukee Ginger Ale.
Kaupoista kuitenkin löytyy molempia ja virvoitusjuomatehtaat sekoittavat termejä vielä surutomammin, kuin panimot printatessaan oluttyylejä etiketteihinsä. 
Tästä Ale vs Beer:stä voisi joku toinen kirjoittaa pitkältikin, mutta koska tieto on ns. jo olemassa ja lähdeviittaukset hanurista tiivistän omakohtaisesti näin: Ginger Beer:n pitäisi olla käymisteitse valmistettu ja Ginger Ale sekoite (Lue: limppari). Tavallaan molemmat voivat olla ns. limua, jos ajatellaan vappusimankin olevan sellaista. Hauskana huomiona: Nokialla on jo Ginger Beer heidän Sun'n limonadiperheessään, jota ostelen silloin tällöin. Nautin siis myös limuistakin ja kahlaan aika-ajoin uutuudet lävitse (Root beer oli huono tyylissään, mutta veriappelsiini maistuvaa). 
Ehkä tässä siis nimeämispolitiikan syy? 
Oikeassa elämässähän tämä 25 on siis aromatisoitu olut. Asiaan.
Inkiväärijuomat ovat parhaimmillaan drinkkeinä. Niistä saa taiottua monenmoista, mutta tänään keskitymme klassikkoon, joka ei ole Moscow Mule, vaan hänen rommisempi ja tiukempi ystävänsä suoraan Karibian auringon alta. Jotkut sanovat hänen pelaavan juovuspäissään pingistä Joose Keskitalon kanssa. Toiset, että hänen tyhjästä vaatekaapistaan löytyvät kaikki porvarihallitusten saavutukset. Me tiedämme, että hän on Dark & Stormy.
Halusimme siis ottaa selvää.. Miten hyvin Nokian uutuus taittuu tähän, vai mennäänkö ojaan ja vauhdilla?




Klassinen Dark&Stormy ohje:

4cl Tummaa rommia
2cl limemehu
1cl sokerisiirappi
"noin desi" Ginger Beeriä
jäitä
limesiivu

Laita ensin (hyvälaatuisia, ei niitä tillilihan makuisia 6kk vanhoja) jäitä Collins

/Highball/Grogi-lasiin. Kaada mehu ja siirappi jäille, lisää rommi, sekoita tikulla. Kaada Ginger Beer päälle, koristele limesiivulla halutessasi ja nauti. Taustaraidaksi sopii vaikkapa Son.

Me kokeilimme siis Nokiaa pidentäjänä. 
Lyhyesti: sokerisiirappia tarvitaan tavallista enemmän ja limemehun voi puolittaa, koska olut on limua kuivempaa ja lime korostaa oluen valmiiksi matalaa ph:ta ja tavallaan katkeroja ei halutulla tavalla, vähän kuin Farmhouse IPA:t. 
Se mikä Nokian uutuudessa oikeasti tökkii, on se, ettei siinä ole sitä mahtavaa inkivääristä poltetta yhtään. Silti kokeiluna hauska, jonka tulen taatusti uusimaan kesän mittaan sopivassa mielentilassa.
Maistelusessio vielä alla näin niinku lyhyesti:





Oluelle sellaisenaan: