Tiskin Ääressä - Kymijoki Beer Festival

”No niin, ny tuoksuu taas paikat peretikalta. Juna lähtee kohta, nähdää maan.. eiku tiistain”.

Elokuu oli jälleen hiipinyt vaivihkaa luoksemme. Pimenevät illat, kauden viimeiset festarit.

Jälleen tie vei kohti Kouvolan Koriaa ja kesän parasta tapahtumaa. Kymijoki Beer Festivalia.

”Harmaasta kaupungista, kaukaisimmalle rannalle” Teharit soivat taustalla, kun käyn aamusta noutamassa entisestä lähikaupastani limeä. K-Market Vahtero. Oi muistoja. Täältä, tai siis Rossihallista, tai Laaksosen lähikaupasta minä kävin viiden vanhana ostamassa päärynämehujäätä, jonka aromin bongaan aina toisinaan joissakin Cascade-humaloiduissa tuotteissa sopivassa iässä.

Kämpän avaimet taskuun ja suunta kohti kuhisevaa festarialuetta. Jotenkin kasausvaiheessa on tiettyä fiilistä. Tovi aikaa moikata tuttuja tiskin takaa ja tutustua uusiin tuttavuuksiin. Vaihtaa kuulumisia, heittää herjaa ja joskus, joskus puhua (thanks to all gods) muustakin kuin oluesta.'

Meidän tiskimme on oikea insinöörityön taidon näyte. Hän on suuri arkku, johon kaikki festariroju mahtuu, jos osaa pelata palapelin oikein. Se on mystinen ja joskus pohjaton, kuin Eka Vekaran housut. Tästä syystä Ruosniemi on usein.. no nopein pystyttää ja purkaa. Ei hikoilla turhaan.

Tällä kertaa arpa oli osunut Takatakatakatalv.. Talon ja Tompurin viereen. Maailman mukavimman ja iloisimman Juha-Matin viereen. Tosin kaveriani lainaten ”Juha hymyilee jopa” :D
Jälleen kerran myös toinen perustaja Juha ja Keiky-Kimmo oli mukana.

Kuulema minäkin päivystin tiskin takana hetken lauantai-aamusta. Voi olla, että takatalon kortinlukijassa oli hetken häiriötä ja voi olla, että annokset olivat suuria. Voi myös olla, ettei festari ollut vielä auki ja Saimaan edustajan "pieni näyte" oli "hieman suurempi". Mitäs pienistä. Kyllä minä hoidan.

Tälle vuodelle muutoksiakin oli. Seamchipin rannekkeet olivat kadonneet ja pelkkä kortti kävisi. Minä pidän, koska kassakoneeseen asioiden erikseen lyöminen ja kolikoiden käsittely on hidasta.

Panimoita oli paikalla paljon. Enemmän, kuin Lahen SOPP:ssa. Melkoista. Ei siinä. Tiski auki, kaiuttimeen valmiiksi luotu ”Pelkkää Kouvolaa” sisältävä soittolista tykittämään soittoa, mistä erityisesti vanha ystäväni ja festari-isäntä Timppa tykkäsi. Erityisesti kun laitoin ohikulkiessa sopivasti soimaan hänen entisen bändinsä kipaleita, joissa viedään kovasti ”seitsemänteen taivaaseen”. Alku on aina hiljaista, joten vuorottelimme Ukulele-Antin kanssa. Käväisin Papulaarin tiskillä katsomassa miten luomani Betony x Papulaari x Ruosniemi Imperial Stout kylmäuutetulla Kouvolakahvilla toimii. (Ja hakemassa kahvia, paljon kahvia). Lettukahvila oli ruokapaikoista sopivasti vieressä, joten letut ja kahvit käsissä tiskille päivystämään. Kiitos lettutytöt.

Ei siinä. Jengiä tuli ja meni. Meidän kesäapulainen limelohkolla osoittautui aika vetäväksi.

”Tää o vähä ku Solia, mut v..sti parempaa”. Perjantai oli lopulta aika rauhallinen ja ehdin sopivasti moikkailla tuttuja ja turista. Kotifestarien paras ja no.. huonoin puoli on lukemattomissa tutuissa.

Kiva nähdä, mutta etenkin loppuillasta kun on kiire ja no.. Kaikki eivät aina hiffaa sitä, se käy vähän raskaaksi.

Nappasin panimolle myös uuden fanin kaverista, joka kulki ohitse paikallisen pikkubändin paita päällä. Vinkkasin tiskille kuuntelemaan soundia joka sattui juuri olemaan.. Koljosen tiekiista. Täyttä mukia ja kaveri jäi heittämään juttua. Tuli vielä lauantainakin päivällä kuuntelemaan ns. hyvää lokaalia soundia ja nauttimaan muutaman virvoittavan.

Lauantai lähti vähän paremmin liikenteeseen kuin edeltävän vuonna. Oli aika pitkä viikko takana, joten jatkoilemaan ei tullut lähdettyä. Kuitenkin sen verran väsyneesti, että Betonyn Juhiksen taikoma virvoike aloitti aamun C:llä. Taskulämmin tujaus Carilloa (kyllä, ihanaa) sai hymyn huulille heti aamusta.

Ehdimme käväistä ennen Korialle matkustamista Allun torikahvilassa, joka muuten on kesällä auki 24/7. Sieltä on usein nautittu yöruoka ja aamiainen samalla. Nappasimme myös tuoreen lehden, sillä Kouvolan Sanomat olivat halunneet tehdä allekirjoittaneesta jutun ja pakkohan se oli lukea, että morjestaa Old Tomin Anttoa, joka oli myös eksynyt aamukahville.

Lauantai oli jälleen pääpäivä.

Rutosti tuttuja, terve vaan. Samaa kiertelyä, kahvit ja letut. Burgeria ja Frisco Discoa. Limen leikkaamista ja lohkomista. Loppuillasta pelkkää isojen tuoppien kaatamista.

KBF on siitä ihana tapahtuma, että olut ei ole pääosassa. Kouvolalaiset ovat tajunneet missä tässä hommassa on kyse. Haetaan iso tuopillinen ja mennään juttelemaan ystävien kanssa. Kyläjuhla oluella, iso ulkoilma pubi. Ei läppäreitä, ei senttilitra-annoksia. Moikataan tuttuja, juodaan viskit päälle. Erästä myyjää lainatakseni: ”Nää juo viinaa ihan eritaval, kuin muualla”.

 

”Tää o iha erilain, ei oo asvalttikenttää ja aitaa”, tai ”Miten nää o näi iloisia”. Kyllä, juuri näistä syistä minä pidän tästä. Miljöö, ihmiset, iloiset ihmiset, eivät liian naamat, eivät tappele, nauttivat ja heittävät juttua. Kai se on se Savo-Karjalaisen kulttuurin sulamispiste, jossa on annoksia sarkastisesta ja ei niin vakavasti ottavasta jengistä. Lopulta illan viimeiset hitaat tuopit, hanat pesuun ja pääsin kerrankin jeesaamaan Bryggeri Helsingin tiskin pakkaamisessa, eli Majasen Ollia lainaten ”Tetriksessä”. Lopulta hörpättyämme viimeiset stobet oli aika poistua ja jäädä odottamaan taas tulevaa kesää ja sitä yhtä viikonloppua. Kouvola on kiva, outo ja omalaatuinen. Parhaimmillaan tällainen ja paskimmillaan räntäsateisen harmaa jono yökerhosta nakkikioskille. Valoja yössä, nousuja, laskuja, kadotettuja ystäviä ja nukkumista lehtikasassa.

Sanovat ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Siksi mikään ei voita palauttavaa saunaa, yhtä kylmää radleria ja omaa sänkyä kotoisessa Porissa. Kiitos KBF-väki, Betony, Papulaari, talkoolaiset, panimot ja ruokatiskit. Erityisesti asiakkaat. Oli mukavaa, taas.

HBF 2018-Pelkkää kuvaa

Olarin tiski oli tyylikäs ja maistuva.

Niitä inhoja vaikuttajia tukkimassa ja turisemassa

Mustan Virran haarniska on vaan niin siisti

Oispa kaljaa, siis Kaffirlimen lehteä ja palea alea

Pano-raama

Tuju oli raikas tuulahdus

Festareiden paras tuote: Big Tex bbq

Ägräs ja tasoittavat limuviinat

Kotimatkalla kohtasin kuutin

Tasoittavat Nokialaiset kotona

Mitä tapahtui Ant Festillä? Me kävimme paikalla, katso huikea lopputulos

”Meil oli ideana pitää TirraTorvessa olutfestarit joskus talvel”

”Wooot, onks tossa mitään järkee? Tai hitto, ehkä just siks houkuttava idis”

About näillä sanoilla kuulin Ant Festistä ensimmäisen kerran. Oli kesäinen iltapäivä ja seurue oli kokoontunut nauttimaan eväitä Fellmanninpuistoon. Tiedättehän sen komean joutsenpatsaan viereen. Tai eväitä ja eväitä.. Epäilimme tarjolla olleen Lahen laadukkain olutvalikoima, sillä tekijämiehet aina jo kuopattua Pajaa myöten olivat paikalla.

En kerro paljonko sitä vettä virtasi, mutta jokunen diureettinen valutettu ja rakkaudella nautittu litra myöhemmin olin kirkkaana ja hävyttömän autiona päivänä juoksemassa hikihatussa kohti Loviisankadun hyvinvointilaitosta: Tirraa.

Sisään astuttuani havaitsin mihin kaikki intiaanit olivat kadonneet. Saluunassa tupa oli täynnä iloista puheensorinaa ja tiskin takanakin riitti hymyä, tai no tiedättehän kyllä. Se yksi setä jopa yritti.

Oikeastaan meinasin kirjoittaa tähän juttuun vain, että paikalta sai bisseä ja otsikoida se kutakuinkin: ”Mitä tapahtui Ant Festillä? Me kävimme paikalla, katso huikea lopputulos”.

Sehän riittää. Eikös olutfestarien pääanti kuitenkin ole tota toi juominen ja journalismin pelkkä otsikoiden luominen?

 Eli yhtälön ratkaisu osoittautui odotettua suuremmaksi.

Oikeastaan koko tapahtumassa ei ollut pitkässä juoksussa mitään järkeä. Tuoda nyt Tirraan/Torveen, tuohon ikiaikaiseen rokkipyhättöön ja kansanravintolaan huikea, mutta pieni kattaus. Minifestari, eikä mikään taptakeover.
Pyydetään pienpaahtimo Kahiwalta kahvia ja edelleen Lahti.. Ihan synti ja häpeä tukea Meiran ja Pauligin monopolia, kun sataman kupeessa paahdetaan huikean hyvää, tuoretta kahvia. Otetaan Cafe Caribialta vanhaa roots-reggaeta ja hyvää evästä. Lopulta laitetaan kaikki mahdottomat yhtälöt shakeriin kuivana ja ihmetellään miten molempina iltoina tupa on aivan täynnä. 

Ehkä hulluinta ja huikeinta kaikessa on Tirra. Siis Tirra. Ei sitä halua vieläkään ymmärtää olutravintolaksi. Jos asiaa verrattaisiin toisiin kaupunkeihin, epäilen että aiheuttaisi pientä wtf-ihmettelyä, mikäli Kotkan Kairoon, Kouvolan Pyöreään Torppaan, tai vaikkapa entiseen Kuopion Anturaan lyötäisiin vastaava valikoima.

Festareilla itsessään valikoima koostui pitkälti Pienen tuomista erinomaisista tuotteista, joista suurin osa oli B-kirjaimella alkavia: Brewski, Brew By Numbers, Brekkeriet. Lisäksi Kanavan panimo oli keittänyt Farmin kanssa kollaboraationa EPA/Bitter-osastolle osuvan Tulipyörä-festivaalioluen. Olin erittäin tyylistä hyvilläni, sillä sanalla sanoen se palauttaa vielä uskoa olutkentän leveyteen. Sillä hissukseen koko genre on ajautumassa siihen, missä oluet ovat tyyleiltään vain: apaipadipa, marja sour ja joku pils, tai sitten ei. Hämmästelen erityisesti sitä, mihin hiivavetoiset tuotteet ovat häviämässä? Ts. Belgit ovat kotimaassa tyystin katoamassa, brittityylit ja muut saksalaiset ovat kokonaan katveessa. Kenties se ansaitsisi oman artikkelinsa, sillai hallitsemattoman kärjistetysti?
No anyway, Kanavan vattusour oli helkkarin onnistunut tuote myös. Donut Island oli tuonut paitsi yatzynopat, mutta myös tutut Frisco Discot ja muut. Todettakoon, että Musta Munkki oli todella hyvässä kunnossa. Sahtiakin oli parilta tuottajalta, kuten jokaisessa itseään kunnioittavassa oluttapahtumassa pitäisikin.

Kääntöpuolelta voisi kämistä joistakin pikku yksityiskohdista, mutta kenties tilasta johtuen, tai siitä huolimatta Ant Fest oli kenties yksi parhaimmista ensimmäistä kertaa vedettävistä oluttapahtumista, joissa olen käynyt aiheuttamassa pahennusta ja nauttimassa muutaman kylmän siinä samalla.

Kuitenkin se tärkein on tunnelma.

Olen edelleen sitä mieltä, että Tirra on liian halli ja kolkko sellainen iloiseen päiväkaljoitteluun, mutta tilan täyttyessä Torvea myöten kelkka kääntyy ja vaakakuppi heilahtaa. Minunkin piti käydä vain parilla, mutta kaksitoista tuntia myöhemmin.. No olin jo liki kotimatkalla. Kai sitä ihminen voi silloin sanoa viihtyneensä? Toki tuttuja, uusia tuttuja ja yllättäviä kohtaamisia mahtui iltaan, eli kiitokset läsnäolijoille. Nautinnollisinta oluttapahtumat ovat silloin, kun lasissa oleva tuote ei vie päähuomiota, vaan hämyisessä nurkkapöydässä laaditut maailmanvalloitussuunnitelmat. Pilke vilkkuu silmäkulmassa, herja lentää, olut kiinnostaa, piippu palaa ja maailma.. maailma on meille kaikille hetken parempi paikka.

Omasta ja muiden paikallisten puolesta voidaan varmaankin kollektiivisesti todeta, että toivottavasti Ant Fest ottaa paikkansa myös tulevina vuosina aina hieman muuttuen ja pikkuvioista oppien.

Good Job mates.

"Kirjoita blogia
Jaa sitä pokkana
Vastaanota tuotteita
Kehu niitä blogissa
Laita väleihin kuvia
Yksityiskohdista"

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer

Kymijoki Beer Festival-reconstructed

I survived dry this year

Olen viikon ajan raapinut päätäni miettien miten ikinä voisinkaan kuvata Kymijoki Beer Festivalia?

Joten järjestän teille rakkaat lukijat, jotka ette päässeet kirmaamaan pitkin Kymijoen maltaisia niittyjä kansamme, pienen aktivoivan perehdytyksen. Sellaisen, jossa voisitte kokea edes pienen palan sitä seikkaa, joka on kaikissa tapahtumissa oleellisin.. Tunnelma.

"Home sweet home"

"Ihmisiä suviyössä"

Tikkikeisarit voivat siis sylkeä kuppiinsa rauhassa ja tuhahdellen kääntää katsettaan muualle.

Me muut taas koitamme nyt rekonstruoida oikean fiiliksen siinä toivossa, että kokisimme pienen valonpilkahduksen ja hetkellisen ”ahaa”-elämyksen. Aloitetaan.

45100-lanseeraus toisesta vinkkelistä

Vaihe 1.

Valitse mieluinen nurmikenttä pensaikolla ja näköalalla kohti vesistöä. Tämä pitää suorittaa ns. ennakkoon maastotiedusteluna.

Ei oo tälläst vihreet paljo SOPP:s näkyny

Vaihe 2.

Järjestä itsellesi taustamusiikkia valmiiksi. Tässä suosittelemme live-äänitystä kenties bluetooth kajarin lävitse.

Vaihe 3.

Raahaa mieluisaan paikkaan grilli, nuotio, kamiina, tms. Polta sitä hetki, kenties tiristellen erinomaisia raakakypsytettyjä hampurilaispihvejä. Top Chef vinkkinä: Habanero-suolakurkku, briossipulla, aioli, pekoni, bbq-kastike ja cheddar. Big Tex on vaan aivan erinomainen burger.

Vaihe 4.

Valitse erinomainen mallastuote, siideri, tai olutcocktail. Ylläpito suosittelee erityisesti Kaikua tähän. Samalla kannattaa pakata kylmään nippu muitakin suunmukaisia tuotteita.

Kaiku oli raikasta ja säähän sopivaa

Vaihe 5.

Aja itsesi positiiviseen mielentilaan ja erinomaisen mainioon yleisfiilikseen. Be Happy, jos vaikeaa kokeile heti rakastelun päälle, tai ota muutama ja polttele iloisesti.

Tunne, että se fiilis tarttuu ja pian kaikki ympärilläsi ovat onnellisia.

Vaihe 6.

Yhdistä kaikki vaiheet. Relaa nurtsilla pitkälläsi nättinä kesäpäivänä katsellen etäällä lehtipuiden takana virtaavaa kaunista Kymijokea. Taustalla soi jotakin, ehkä joku kuuntelee, ehkä ei.

Kesätuulen hiljaa hyväillessä ihoasi tunnet sormissasi kylmän tuopin, kuin kauan kadoksissa olleen ystävän. Hän haluaa kostuttaa kurkkuasi ja parantaa oloasi koko puolen litran verran. Samalla tietäen, että ensimmäisen jälkeen voi huoletta nauttia seuraavan. Taustalla velloo iloista puheensorinaa. Ei tappeluita, ei riitoja, ei paniikkia, vaikka myrsky hyppäisikin päälle. Suurimpana murheena korkeintaan juomien väljähtyminen vedestä.

Anna koko kroppasi rentoutua ja nauti, hymyile kilpaa muiden kanssa, tanssi varpaillasi nurmikolla ja nuuhki vienoa savun, rasvan ja ruuan tuoksua kesäillassa. Hiffaa, että oikeestaan muuta ei tarvita, paitsi seuraava olut. Repeat.

Drunktank

Hiisin hyviä tuotteita

Välillä mallas edellä

Välillä hiljaisemmin

Välillä humala edellä?

Kiitos taas: järjestäjät, panimot, maahantuojat, ravintolat, talkoolaiset, yleisö

Kymijoki Beer Festival - Juomalistat ja pieniä suosituksia

Kymijoki Beer Festivalin juomalistat ovat saapuneet. Koska aakkosjärjestys verkkosivuilla vaikutti omaan käyttööni sekavalta jaottelen tässä juomat tiskeittäin. Tyyli mainittu suluissa, jos tämä ei käy nimestä suht selvästi ilmi:

Bryggeri Helsinki

Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Bryggeri Kesäloma (Pale Ale)

Brygeri IPA

Bryggeri Romanov Imperial Red Ale (American Strong Ale)

Bryggeri Noita (Blond Ale)

Bryggeri Pils

Bryggeri Rose (Hedelmäolut)

Bryggeri Sofia (Imperial Stout)

Bryggeri Stout

Bryggeri Summer Ale (Pale Ale)

Bryggeri Weizen (Hefeweizen)

Bryggeri Winter (Tumma Lager)

Bryggeri Witbier

Sällskaper Ölarne Tjugo Kellerbier

Bryggeri Vuosisata Rhum Barrel Aged (Doppelbock)

Bryggeri Dry Apple Cider

Saimaan Juomatehdas

Don Wheato White IPA (IPA/White IPA)

Brewer's Special Hoppy Hour Pale Ale

Marsalkka Pils Luomu

Marsalkka Tumma Luomu (Tumma lager)

Marsalkka Vaalea luomu (Vaalea lager)

Saimaa Vahva (Vahva lager)

Sun Dog (Lager)

-------------

Don Cloudy (olutcocktail)

Sun Dog Lemonade (olutcocktail)

Crafty Apple Cider

Crafty Dry Apple Cider

Ruosniemen Panimo

Arkkitehti (Black IPA)

Diplomi-Insinööri (Double IPA)

Konsultti #4 (Hefeweizen)

Pohjoista Viljaa (Vaalea Lager)

Takatalo&Tompuri Brewery

Kaski Pils

Kaski Kylmäsavulager

Kaski Kauraporter

Kaski Ruislager

Teerenpeli

DIPA

FC Lahti Kölssi (Kölsch)

Laiskajaakko (Vaalea lager)

Luomuleevi (vaalea lager)

Savannisamu (Pale Ale)

Vauhtiveikko (Hefeweizen)

------------------------------------

Ginger Beer

Lempi mustikka (cider)

Lempi puolukka (cider)

Lempi Teezer (lemon teezer)

Maku Brewing

Amber Ale

Amorphis Lager (Premium Lager)

APA

IPA

Lauri Juicy IPA

Maalais-Tamminen (Hapan Ale)

Saison

Vehnä (hefeweizen)

Malmgård/Diamond Beverages

Anchor Liberty Ale (Pale Ale)

Evil Twin Falco (IPA)

Founders Centennial IPA

Founders KBS (Imperial Stout)

Founders PC Pils

Founders Rübaeus (hedelmäolut)

Huvila Arctic Circle Ale (Perinteinen Ale)

Huvila X-Porter (Portteri)

Kona Big Wave (Golden Ale)

Malmgård Dinkel (Erikoisvilja)

Malmgård Emmer Pale Ale

Malmgård HODA Jester (Sessio IPA)

Malmgård Idaho-Wheat (Vehnäale)

Malmgård Proto #14 (Vehnäale)

Rogue Cold Brew IPA

Sori Brewing Lacuna (Double IPA)

Stone Go To IPA (Sessio IPA)

To Öl Tropical Rumble (Sessio IPA)

-------------------------------------

Malmgård Arctic Cider

Five Bridges Rose (Cider)

Galipette Cider

Huvila Omenasiideri

Thatchers Vintage (Cider)

Panimo Hiisi

Frisco Disco (Donut Island) IPA

Hattara (Sessio IPA)

Humulus Lupulus (Double IPA)

Ich Bin Ein Berner (Donut Island) (Gose)

Iku-Turso (Imperial Stout)

Kyyttö (Milk Stout)

Leimaus (IPA)

Peri (pils)

Vakka-Suomen Panimo

Prykmestar Double IPA

Prykmestar LuomuPils

Prykmestar Oktoberfestbier (Märzen)

Prykmestar Pekoniolut (aromatisoitu olut)

Prykmestar Saazer Pils

Prykmestar Savu

Prykmestar Savuvehnä

Prykmestar Vehnä (Hefeweizen)

Prykmestar Wehnäbock

-----------------------------------------

Prykmestar Ahomansikka-Raparperi (maustettu siideri)

Kaffeplörö (juomasekoitus)

Kova Omena (juomasekoitus)

Kova Tee (juomasekoitus)

Vihreä Jäätee (alkoholiton jäätee)

Fiskarin Panimo

Fiskarin vehnä (Witbier)

Amerikan Serkku (Pale Ale)

Funky Saison

Juhla Pils

Katkera Nunna (Gose)

Kesäkolli (Aromatisoitu olut)

Munkintie (Dubbel)

Musta Valssi (Tumma lager)

Gastropub Betony

Anderson's Chipocca Porter (Portteri)

Anderson's Danger Zone (Eisbock)

Anderson's Dr. Jones IPA

Anderson's Dr. Jones Senior Imperial IPA (Double IPA)

Anderson's Dr. Jones Phat Fil (Black IPA)

Anderson's Dr. Jones Sour Park (Hapan Ale)

Betony 45100 (Porter)

BrewDog Kingpin (Vaalea lager)

BrewDog Punk IPA

Hartwall Aura (Vaalea Lager)

Kaiku (Belgian Ale)

Plevnan Finlayson Art Ale (Pale Ale)

Plevnan Siperia (Imperial Stout)

Plevnan Vadelmavene (Hedelmäolut)

Sonnisaari Aprikosmos IPA

Sonnisaari Eisenhoder Weizen (hefeweizen)

Sonnisaari Humalaja (IPA)

Sonnisaari Kuula (India Pale Lager)

Sonnisaari Mälli (Hapan Ale)

Sonnisaari Mölyöljy (Imperial Stout)

Sonnisaari Tippa (Double IPA)

-----------------------------

Hartwall Original Long Drink

Plevnan Mummon mustaherukkasiideri

Plevnan Puolikuiva omenasiideri

Täytyy todeta kattauksen olevan melko huima. Erikoisesti nostettakoon esiin muutamia kiintoisia per panimo:
 Bryggeri Helsinki:
Bryggeri Sofia: Yksi maan parhaimmista Imperial Stouteista
Bryggeri Dry Apple Cider: Oli Lahen SOPP:ssa timanttia. Aivan järjettömän hyvä siideri.

Saimaan Juomatehdas:
Don Wheato White IPA: Parhaimillaan todella mainio tyyli kesäolueksi.
Olutcoctailit: Kui upeeta. Vihdoinkin näitä Suomessa. Iso käsi Saimaalle. Blogiin olikin tulossa cocktailaiheisia postauksia lähiaikoina, kunhan jaksais julkaista..

Ruosniemen Panimo:
Arkkitehti: Todella mahtavassa balanssissa oleva ns. Perus Black IPA. Malliesimerkki tyylistään ja voitti juuri palkinnonkin.
Pohjoista viljaa: Onhan se.. Tylsä? Tietysti on, mutta kova suoritus tuottaa teknisesti täysin puhdas vaalea lager, joka oli tyyliin nähden todella onnistunut ja herkällä tavalla tyylikäs. Ei siis oikeesti yhtään Viikatemainen? Jokainen päättäköön itse?

Takatalo&Tompuri:
(yks Samu nauttii nyt:D)
Kaski Kylmäsavulager: Mielestäni savuoluita ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan ovelasti "kylmäsavu"-termillä brändättyjä.
Kaski Ruislager: Miksi tämä muiden yli? Koska siis oikeesti: Ruis. Suomalaiset panimot herätkäähän, että saadaan kotimaista ruismallasta enemmän. Rukiin käytössä voisi kuulkaas olla mahdollisuus brändätä tätä maata?

Teerenpeli:
 DIPA: Kuka olisikaan koskaan uskonut tähän? Pakkohan sitä on maistaa. Teerellä on kuitenkin vuosien ajan ollut ns. perustekeminen kunnossa.
Savannisamu: Ai vitsi. Tätä on mennyt tänä suvena reippahasti. Raikas, iisi, mutta kiva.
Lemon Teezer: Raikas terdejuoma. Siiderikansa tsekatkaa.

Maku Brewing:
IPA. Makun IPA palautti aikanaan hetkeksi uskon kotimaiseen IPA-tuotantoon. Parhaillaan todella hyvä.
Lauri Juicy IPA: NEIPA:sta on tässä blogissa postailtu jo aiemmin. Koska usko Makun humalaosaamiseen on kunnossa, vaikkakin tämä tyyli vaatii jo laitteistoltakin omansa, niin pakkohan tätä on kokeilla ja osallistua keskusteluun: "Onks tää vai eiks tää oo".

Malmgård/Diamond:
Evil Twin Falco: Evil Twin on yhen Mikkellerin velipojan panimo. Kuuluu luokkaan: "Ei yhtään huonoa olutta".
Founders KBS: Jos et ole vieläkään maistanut. Maista. Yksi parhaimpia synkkiä oluita tyylissään tällä pallolla?
Malmgård HODA Jester: OMG. HODA. Aikanaan kukaan ei osannut lokeroida tätä. Ei ollut Sessio IPA:a olemassakaan. Silti sellaista pantiin. Muistaakseni todella hyökkäävä ja nautinnollinen. Saa nähdä miltä maistuu vuosien päästä.
Anchor Liberty Ale: Pakko nostaa esiin. Liberty Ale oli edelläkävijä yhdessä yhden Sierra Nevada Pale Ale:n kanssa. Yksinkertaisesti hyvää edelleen. Elävä klassikko.

Panimo Hiisi:
Iku-Turso: Aivan helkkarin kova Imperial Stout Hiideltä. Kisailee tyylin kuninkuudesta Suomessa.
Frisco Disco: Donut Islandin kanssa tehty Citrainen IPA. Todella juotava ja hedelmäinen.
Leimaus: Otetaan IPA ja reilusti mangoa, sekä chiliä. Todella pervo ja hauska olut.

Vakka-Suomen Panimo:
Saazer Pils: Viime talven kovin kotimainen uutuus? Aivan järjettömän hyvä pils. Parasta VASP:n osaamisalaa selvästi.
Kova-mitä vaan-: Kova-sarja on mielestäni aivan hervottoman hyvä oivallus ja nokkela brändäys. Eikä siinä. Tuotteetkin ovat kunnossa.

Fiskarin Panimo:
Funky Saison: Ovela matalahumalainen Saison, joka on omimillaan ruuan kera.
Kesäkolli: Osa vihaa koko sydämestään. Ja me muut taas pidämme. Kaikkien ginger beer-immeisten suosikki. Hefeä ja inkivääriä, reilusti.

Gastropub Betony:

Kaiku: Ai kui paljon saa vetää kotiinpäin?
45100: Vissiin aika paljon. Kuitenkaan näitä kumpaakaan ei saa juuri mistään. Eli Westvleteren-logiikalla (mitä vaikeampi saada, sen parempaa) parast kaljaa koskaan?
Anderson's Sour Park: Sourihmiset ovat kovasti kehuneet. Tiiä vaikka miekin kokisin valon tämän jälkeen?
Plevnan Siperia: Ei perusteita. Suomen paras olut edelleen, mutta vuosi vuodelta ohuemmalla kaulalla.
Sonnisaari kokonaisuudessaan: Sain vähän vapauksia valita tuotteita. Valitsin kaikista kotimaisista Sonnisaaren. Miksi? Tämän hetken paras kotimainen panimo? Ei huonoja tuotteita, vaan kaikki ovat sellaisia joista pidän. Eli tyyliin nähden isoja. Sellaisia joissa flavoreja ei annostella teelusikalla vaan lapiolla.

 Joten nähdään Korialla. Eiks je?

Sahtia, johtopäätöksiä ja SOPP-Lahti

 

Tuuli rummuttaa ikkunaa piippuni hiilien hohtaessa punaisena sateisessa yössä. Vieressä mukini nostaa lämmintä höyryä ympäristöönsä. Tuijotan viskipulloa ja hän minua. Tänään olemme luvanneet pitää päämme kiinni ja leikkiä mykkäkoulua. Antfarmin tupareista alkanut lievä viikon brenkkuputki SOPP:n kautta kaverin häihin, yhteen jälleennäkemiseen ja Latvian ex-tempore reissuun ovat kostuttaneet maksaani tarpeeksi. Silti Lahen SOPP on osoittautunut melkoiseksi ”writers blockiksi”. Miten lähestyä tätä saippuapalaa, josta en saa otetta? Kenties Samba ja kuppi kuumaa auttaa?

” SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää”

Tuijotan sateeseen, imaisen piipusta mustikkapensasta ja palaan siihen hetkeen.

Oli lämmin kesäpäivä kääntymässä iltaan. Askeleeni johtivat jälleen kohti Lahen matkustajasatamaa. Nyt ensikertaa junantuomana paikallisena. Ensikertaa ilman vakituista kööriäni. Tuota poikain kuppijakippokuntaa, jonka kanssa olimme jo vuosia vierailleet paikalla. Aina on ollut kivaa, vaikkei kaikki aina ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan ja joskus on karttakin hukkunut matkalla sielun syövereihin. ”Dr. Livingstone?”

Kenties näistä syistä tämän reissun piti olla vain pistäytyminen.  Aye, kuuluisia viimeisiä sanoja.

Jo astuttuani porteista sisään ja napattuani tuon tutun mukin käsiini päätin syöksyä sinne missä ruoho on aina ei vihreintä, mutta perinteisintä. Hollolan Kivisahtia, iso kuppi. Tämän saman taikajuoman tenhon oli löytänyt myös naapuriblogisti eksyttyään samalle tiskille samaan aikaan. ”Ei bönthömpää tänä vuonna” Vanhoissa Jalluissa olisi tilaisuutta varmaan kuvattu jotenkin näin: ”Oli kuin suuret voimat olisivat olleet läsnä sinä iltana. SOPP tuikki outoa värinää, kun maistoin ensimmäisen puraisun märkää..”

Omassa julkaisussani kenties näin: ”Ensimmäinen puraisu Kivisahtia sai jälleen muut oluet tuntumaan omppupompulta. Tunsin alkoholin pyhän voiman hiipivän kehooni. Peläten hetkeä loppuyöstä, jolloin minulle ei enään tarjoiltaisi. Joutuisin ehkä kaivamaan lääkelaukustani kyynelkaasua ja poistumaan kuin suuret taikurit.. savupilvessä peläten sähköpatukkaa ja odottaen aplodeja. ”

SOPP-Lahti 2010-luvun lopussa oli maaginen paikka. Aika, joka oli täynnä epätoivoa, kauhua, mutta myös tuiketta toivosta. Paremmasta maailmasta. Kun katsoi ympärilleen oli vain iloisia ihmisiä löytämässä uutta, kosminen yhteisöllisyys ympäröi olutväkeä. Siitä tunnelmasta on hyvä ponnistaa kohti väistämätöntä laskuhumalaa.
Löydettyäni tutut kasvot edellisillalta vaihdoin nokkelasti tiskiltä pystypöytään.

 Antfarmilta oli osa herrasväestä kaivautunut keostaan esiin. Valon polttaessa krapulaisia silmiä olivat he etsiytyneet suuren lähteen ääreen ilman pelkoa savannin muista eläimistä. Pikainen katsaus tiskien taakse paljasti, että harmittavan harva tuttu oli löytänyt paikalle. Nostan hattua siis kaikille paikallaolijoille. Ehdimme jo tutustua lukuisiin mallastuotteisiin, joiden kuvaileminen olisi pitkästyttävää teille, tai kenties janoa aiheuttavaa, jos valitsisin tarpeeksi eksoottisen listauksen adjektiiveja? Vaikka panimokattauksen kutistuminen järkyttikin, niin kenties juuri siksi valikoima yllätti positiivisesti? Ei kuitenkaan niin positiivisesti, että seuraavasta aamusta olisi selvinnyt ilman buranaa, muttei niinkään että olisi pitänyt käydä pyörittämässä helikopteria päksissä (Sairaalassa, toim. huom. Lähde: Lahest-Suomeen sanakirja).

Sisäinen Nikke Knatterton veti johtopäätöksen kuitenkin valikoimista: Pilsnerit ovat tulossa hitaasti takaisin. Kenties on opittu, että sellaista oikeasti helkkarin hyvää IPA:a on vaikea tehdä. Hazy Islandissa oli yritystä, mutta maun ollessa sellaista kotipolttoista yrttikatkeroa ja verrattessa edellisillan Hazy Janeen ero oli selkeä. 

"Onks tää ny sitä IPA:a, vai muute vaan sameet"

 

 "Mietin millainen mulkku oikein olen?"

Kouvolasta eksynyt seurakunta oli myös pyhittämässä vettä vinkaten Bryggerillä olevan aarre, jota yks Olli vartioisi tarkasti. Päätin koettaa onneani ja sainkin tipan tätä mielestäni tilaisuuden parasta uutta tuotetta. Bryggerin tuore omenasiideri oli niin loistavasti onnistunutta tyylissään, että kävin erikseen yhtä Matthiasta onnittelemassa tuotteesta. Jäin toviksi suustani kiinni ja jotenkin käteeni lyötiin viskiä. Tuijotan tätä kirjoittaessa kaikessa hiljaisuudessa viskipulloa kotonani. Näen hennon kyyneleen valuvan hänen rotevaa runkoansa pitkin. Mietin millainen mulkku oikein olen, kun en rakasta tänään lähimmäistäni? Ja kuinka pitkään olenkaan maannut parvekkeen lattialla puhaltelemassa savuja piipusta? Teeni on jäähtynyt, mutta päätös pysyy. Itsepäisesti kaadan muumimukia taas täyteen ja haaveilen riippumatostani.

Tuttu surina alkaa päässäni. Surroundia puskee, kun nakhla alkaa tepsimään. Äänet vievät takaisin veskun rantaan.

  Turisen viskipäissäni limuradion väen kanssa. Suunnitelmat lentävät, seitinohuessa on ihmisen hyvä olla. Tutustun samalla yhteen suureen vapaaseen peitsimieheen, eli free lanceriin ”ehehehe”.

Koska alkoholi saa minut holtittomaksi ja entistä impulsiivisemmaksi löydän jostakin savonmualta saapuneen Ison-Kallan. Sanottiin jo, että ”Lakkaa juomasta”, mutta tutustuttuani yhteen belgialaiseen blondiin olen taas heikkoa lihaa. Kerta ei ole ensimmäinen. Epäilen ettei myöskään viimeinen, mutta en sano tätä ääneen.

Lopulta havaitsen seisovani autioituvalla festarialueella yhdessä peitsimiehen kanssa. Päätämme suunnata jatkoille. Valitettavasti tutussa Pointissa naamamme eivät miellytä, joten etsiydymme Teerenpeliin, jossa olin kuullut olevan yhtä neljäsatasta polakkia piipussa. Olen siitäkin tavoilleni uskollisena raapustanut arvion, mutta muistikuvien ollessa vähintäänkin sumeita tyydyn toteamaan, että oli varmaan hyvää ja pitäisi maistaa uudestaan. Onneksi järki, tai joku muu ystävällinen sielu, oli käskenyt tilata Titanicin tuhoa tiskiltä, sillä muuten olisin kuivunut paluumatkalla kasaan.

Viimeisissä usvaisissa kuvissa, joita epäilen diasarjaksi päässäni (eikä vähintään värien vuoksi) näen vihaisia keski-ikäisiä tätejä ja hymyileviä herrasmiehiä. En muista miten olin selviytynyt kotiini herättyäni seuraavana iltapäivänä hikisenä ja darraisena. Kuvien perusteella olen etsinyt taas sisäistä Attenborough:ta kuvaten ainakin rusakoita ja naakkaa kotimatkan varrelta. Sahti ei siis viennyt jalkoja, vaan tossuni osasivat itsekin kotiin. Kenties olin taas tehnyt päätöksen kadota? En tiedä milloin, monelta, tai miten se oli jälleen tapahtunut? Ehkä se oli suunniteltua, kuten morsiusparin häviäminen omista bileistään? Huipulla lopettaminen ennen alamäkeä, vai olinko ollut jo pitkään alamäessä? Kukaan ei kuitenkaan ollut vastaamassa näihin kysymyksiin. Kaikissa töissä, harrastuksissa, mutta myös nautinnollisissakin asioissa on varjopuolensa. Tämä saattaa olla näitä Ying ja Yang juttuja? 

SOPP-Lahti teki siis jälleen temppunsa. Tuntemattomat retket, fiilistelyt ja pitkät filosofiset hetket. Festareiden kutistuminen on tietysti ikävä käänne. Tutuista panimoista mm. Laitila, Malmgård, Hiisi ja muut olivat hypänneet kelkasta. Kenties Lahen SOPP:n arvo ei palvele enään? Kenties olutfestareiden laajeneminen tekee tehtävänsä myös käänteisesti?

Itselleni nostalgia-arvo riittää niin pitkään, kun on sahtia ja kiintoisia ihmisiä.

Loppuun voisin markkinoida yhtä pientä festaria ”Jossain takahikiällä tanssilavalla”. En usko, että kuitenkaan tarvitsee. Lahen Suuret Oluet, Pienet Panimot.. Oli se vaan kiva. 

-----------------------

Tupakasta katoaa maku, teemuki on kolissut pitkään tyhjyyttään. Viskipullokin on mennyt kiukkuisena nukkumaan.

On aika laittaa illan viimeiset hitaat soimaan. Valitsemme Hevisauruksen Pingviini vilkuttaa kappaleen. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

"Woo! Pingviini vilkuttaa jäälautaltaan Woo! Yksin hän matkustaa valtamerten taa innoissaan Hieman yli kuusi ja puolisataa meripeninkulmaa matkustettuaan jäälautta rantautui keskelle vuonoja. Oli pimeää ja kylmää, maa oli nimeltään... Norja! - Heissan, heissan, pikku pinkku, mitäs täällä teet? Mä söisin turskapuikkoja, mut kurkkuni on kipee. - Voi, voi! Mut kuule, mul on siihen lääke! - Onks toi kurkkupastilli? No kohta helpottaa! Laulaminen tällä lailla on niin ankeaa."

Corona goes States aka Brooklyn Sound pre-partyt

Hola.
Koska blogista on tullut osa mediaa ja kirjoittajasta ilmeisesti seurapiirijournalisti, joka voisi soitella kohta seiskaan ja muihin ammattimedian rakastamiin julkaisuihin, saapui miullekin kutsu Brooklyn Breweryn Brooklyn Sound tapahtumaan.
Tapahtuman "pre-Sound" kokkareet pidettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä mikä tarjosi vähintäänkin kiintoisat puitteet suihkuseurapiireissä uimiselle.
Näin siis ajattelin kutsun saatuani, mutta koska pieni gonzo-kärpänen puraisi jälleen mietin miten tapahtumaan saisi vähän twistiä ja väriä..
Sovitin päähäni siis mustaa barettia ja marssin lähimarketista hakemaan apuvoimia tehtävän toteuttamisessa. Koska blogin budjetti ei yltänyt vaahtosammuttimen, eikä edes rommipullon ostamiseen jouduin tyytymään toisiksi huonoimpaan vaihtoehtoon.
Nythän on niin, että suurlähetystöthän ovat aina populaarikulttuurisesti edustamansa valtion maaperällä toisen valtion alueella. Tässä keississä US&A on viime aikoina ollut lukuisasti mediassa esillä erään etelänaapurinsa kanssa jonkin muurijupakan takia.
Tuopin Ääressä ei voi katsella toimetonna moista hölmöilyä ja kantoikin sympatian puolesta kortensa kekoon totuuden viiri salossaan.
 Saanko esitellä: Meksikon kansalaisen, toverin aseissa ilman limeä ja päivän tähden: Coronan.

Hola mi nombre es Corona

Päätin siis viedä ja smuglata mehikon Yhdysvaltoihin kaikin taiteen sallimin keinoin. Lopulta hän oli ainoa meistä, joka oli paikalla sääntöjen sallimin keinoin.
Päivä alkoi kuitenkin lounaalla, viimeisellä aterialla ennen Rööperiä, Stone's:ssa, josta sain eräältä länsirannikon T-luupihvi pokerinaamalta ja RateBeer kuninkaalta tärpin. Lounasburgeri es-cortilla kybällä. En pitänyt, mutta hinta kohtasi laadun. Stone's:n burgerit eivät vaan imho toimi. Liikaa majoneesia, ja mauttomat täytteet huonossa pullassa. Pihvi oli kuitenkin ihan jees, lokaatio keskeinen ja hiljainen, sekä myyjättärien viehkeä olemus piristävää meille molemmille.

Siirryttyämme kylläisinä Rööperin entiselle työväen, nykyiselle juppihipsteri-alueelle nokka ohjasi kohti ketjukuppilaa. Sellaista joka näyttää liki samalta kaikkialla. Sellaista joka on tuoreiden uutisten perusteella kovasti omimassa sanaa "Punk" itselleen, mikä on pöyristyttävää. Kuuntelen kuitenkin tässä samalla Anti Flag ja Dead Kennedys-yhtyeitä. Sekaisin tietenkin.
Paikka oli tietenkin Brewdog Helsinki. Hiljainen hetki, sisään astuessa baarissa oli ehkä kaksi asiakasta, joista tunsin 50%. Bönthöö Bönthöö oli myös lähtenyt maakuntamatkalle ja eikä aikaakaan kun pöytä täyttyi muista kirjailijoista ja olutrunoilijoista. Toiset kulkivat sp..ratikalla, me kävelimme. Se on terveellistä ja samalla pystyi bongaamaan mm. itäisen suuren ja mahtavan lähetystön. Odotan Bakunin panimolta seuraavaksi bileitä täällä, kenties juoden viereisen kuppilan "My Name is Vladimiria" siinä samalla. Rauhan, panimorakkauden ja kollaboraatioiden nimessä.

Paikallista Donut Islandia

Saavuimme lopulta oikealle ovelle. Minua ja Coronaa jännitti. Tutun firman virka-asuisest sedät olivat saanneet tiimarista seriffin tähdet, mutteivat imukuppipyssyjä. Koska tällaiset tarkastukset olivat allekirjoittaneelle joskus jokapäiväistä kaurapuuroa en odottanut kumihanskojen napsumista ja muita käytettyjä kumijuttuja.
Lopulta olimme sisällä. Mikä on outoa, koska havaitsin jälkeenpäin, että allekirjoittaneella ei ole yhtään voimassaolevaa henkkaria. Se siitä high-securitysta. Coronan saapuessa Yhdysvaltoihin, land of the fat and home of the diabetes and fries:iin samalla tavalla, kuin lähes kaikki muutkin ystävänsä. Laillisesti, koska Corona ei ole saanut uimakoulussa "Pequeña Sirena", saati "Gran maestro de natación" arvoja.

Tapahtumaan olivat eksyneet myös muutama muu runoilija alkaen ikuista peräkärryään metsästävästä Ardesta, kuin Beerspectives, Hankala Asiakas, Vaahtosukelluksia ja moni muu. Terve vaan.
Tarjolla oli tietysti Brooklynia, harmittavasti ei isoja pulloja, ei mielenkiintoisia vaan niitä perinteisiä tuotteita. 
Silti who cares, ilmaisen viinan bileet?
 Uusi Naranjito oli.. No ihan kiva. Sitruksinen pale-ale, josta nimestään huolimatta sai appelsiininkuorta etsiä. --Mainos alkaa--- Olkoos silti huoleton, poikas valveil on. Nääs kesällä saattaa saapua jotakin appelsiininkuorimaisempaa hyllyyn ihan kotoisin voimin. ---Mainos päättyy--
Naposteltava oli itseasiassa oikein hyvää, mutta olisi kaivannut lautasia. Mestoille oli eksynyt oluthörhöjen ja journalismin kerman kuohun lisäksi jokunen muukin julkkis. llmeisesti ainakin herrat Heikelä ja Pulkkinen. Toinen radiosta ja toinen räppäri. Pöytäseurueeseen liittyi myös eräs toinen partasuu, jonka nimi oli ilmeisen vaikea muistaa (anteeksi, kiitos) Akseli Herlevi, jonka seurana suuntasimme, kuin sillit taksissa, jatkoille samaiseen lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

"Ei paskempi ruokakauppabisseksi"

"Glass.. There where I come, we don't need glass"

Eräs pikkukapunkilainen Espoosta tiesi Brewdogista saatavan tänä iltana Paradox Rye:ta.
Samalla jaoimme ilman pillejä pullon HopShottia (kotipanijoille, ei sitä uutetta) ja jonkin aurinkorasvatuubin. Samalla katselin innolla, kun osa jakoi maailman kaikkeuden parasta bisseä: Tactical Nuclear Pernguinia. Kyllä olen fanipoika, koska oluen nimestä saapuva yleisvaikutelma kohoaa samantien tappiin on tuote auttamattomasti vaan ihanaa pingviinimehua.     
Lopulta oli aika hypätä Coronan kanssa yöhön jättäen kaverina olleen IPA pullon jonkun reppuun. En muista kenen, mutta just sinä siel-> anna pojan olla pari viikkoa viel huoneenlämmössä pystyssä ennen kylmennystä ja oraali-iloja. 

Tämä siksikin, että minun piti vielä käydä hakemassa Pien puodista nippu pulloja matkaan, koska eihän alkoholisti selviä kotimatkaa kuivin suin. Coronasta tuli kuitenkin kaveri ja kavereihin ei kosketa. Ei kuulema ainakaan ilman limeä ja suolaa. En ymmärtänyt pointtia, mutta ehkä tällä tavalla Karjalastakin saa juomakelpoista? Otamme testiin keväämmällä.

Lopuksi ja erikseen: 
Kiitos seuralaisille, Brooklynille ja muille reissuun tavalla tai toisella vaikuttaneille tahoille.

"Buenas noches niños, corona cierra los ojos"