Olutta ja Expoo-Olut Expo 2017

Olen vuosia ihmetellyt Olut Expon ajankohtaa vuoden ikävimpänä aikana. Aikana, jolloin harmaa taivas rakastelee harmaiden betonisten rakennusten kanssa kilpaa. Tuuli puhaltaa jäämereltä lunta tupaan jokaisen kulkijan sieluun asti. Ei kauheasti tee mieli juoda.
Ehkä juuri siksi Mikki Nymanin tiimiä voidaan pitää neroina. Expo soittelee suloista säveltä menneestä kesästä tuoden valonpilkahduksen pimeyteen. Kuin koko olutväen omat huomattavan seesteiset pikkujoulut.

Tänäkin vuonna askel vei jo aamupäivästä kohti loskaista Kaapelitehdasta matkakaljan siivittämänä. Ja kuten tavallista muitakin tuttuja mediapersoonia oli hiihtänyt paikalle. Kuka susia pakoon, kuka todellisuutta. Kaikki kokoontuneet, kuin tontut joulupuurolle kuulemaan herran sanaa.

Avainasiat tälle vuodelle, eli tophipjasiististicool-osio:

1. Korkeista maksuvälineenä eroon.
   Tämä oli mielestäni vuoden paras uudistus. Maksuranneke/kortti on toiminut jo muissakin tapahtumissa alkaen Korian latotansseista lähtien mallikkaasti. Vähemmän häsläämistä ja vähemmän tavaraa mukana. Silti hieman jäin kaipaamaan KBF:n systeemiä, jossa rahaa pystyi siirtämään itse suoraan kortille ja palautus tapahtui myös enempi vähempi automaagisesti. 
   
   
2. Ruokastudio. Siisti lava, taatusti hyvä tiimi tekemässä ja tarjoamassa yleisölle. Ainoa kysymysmerkki oli mielestäni siinä, että riittäisivätkö annoksia kaikille ja miten jakelu tapahtuisi? No en ehtinyt ottaa asiasta omakohtaisesti selvää, mutta todella hyvä ja kiintoisa uudistus.
   
   
3. Data festareiden ympäristöproggiksista silitti Ympäristötekniikan opiskelijan mieltä myötäkarvaan.
   
   
4. Pekka Puska vieraili tapahtumassa. Kenties herra oli menossa Fat Lizardin osastolle valvomaan Randallin käyttöä, kuten asiasta mitään tietämättä somessa leukailin. Kiinnostaisi kuulla mitä herra oli mieltä?
   
   
5. Suppeammin tiskejä ja parempi ”kotiolutmaailma”. Eli enemmän tilaa. Yleensä kannattaisin suurempaa määrää tiskejä, mutta koska Expossa niitä on muutenkin ns. reilusti, tuntui uudistus varsin perustellulta ja hyvältä. Tilaa riittikin, ei ruuhkaisuutta. 
   
   
   
   
   

"Juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään"

Meediotunnin päätteksi otin kopin Lahtikkoradion Samulista ja kiersimme tiskejä, ja joimme lientä.

Oikeastaan voisin päättää katsauksen tähän? Ai en?

Tiskejä analysoidessa pidin ihan helkkaristi siitä erilaisuudesta. Traditionaalisten baaritiskijäljitelmien lisäksi vaikkapa Brooklynin viehättävä Lounge, tai yleensä festareiden komein tiski-palkinnon pokaava Fiskarsin vihreä paku tekevät sellaista pientä kutitusta muuten varsin tylsässä Kaapelitehtaan miljöössä.

Tisleitä en tänä vuonna tyypannut, mutta näitäkin näytti olevan varsin sopivasti esillä #viskigate. Sen sijaan esimerkiksi Kuura Ciderin tiskillä oli mainiota real-cideriä suoraan caskista pumpattuna.

Oluista, siis maistamistani, ehdottoman hehkutuksen arvoisiksi nousivat ainakin Hiiden loistava ja tahmea Ikii-Urson B.A Oloroso-versio. Todellista hekumaa, jota juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään. Pyynikin Motti-Sahti oli todella onnistunutta ja edusti ilmeisesti liian vähäisen Sahtiannin kärkeä Fiskarsin tuotoksen kera. Itselleni tapahtuman odotetuin tuote oli niinkin erikoinen, kuin Fuller's:n London Priden suodattamaton versio. Todella smoothia kamaa. Kiinnosti koska oma Bitteri on juuri pullossa->

Sourpuolen parhaimmisto edusti ainakin Tankerin Pretty Hard. Ihqua punaista vattua. Eniten tietysti hipsterviiksiä heilutti kovaa vauhtia kohti kotimaan kärkeä nouseva Cool Head.
Erityisesti muutamilla NEIPA versioilla (Over the Galaxies ja Triple NEIPA) panimo kosiskeli jo juomaan. Ja mikäpä juodessa, kun molemmat olivat todella hyvässä tikissä. Silti ehkä eniten pidin heidän Heavy Sunshine Tonka Bean-Imperial Portteristaan. Tonka on kyllä jännästi lunastanut viime vuosina monia lupauksia olutrintamalla. Porttereista puheenollen.. Ruosniemen tiskillä oli yllätyspulloina harvinaista Betony 45100-Portteria.

Koska tämä raportti venyisi ja paukkuisi, jos käsittelisin jokaisen juodun tuotteen, kiintoisan keskustelun, tai hullun idean, niin aloitetaanpa loppuyhteenveto.

Olut-ja Viski Expo 2017 tarjoili jälleen juuri sopivasti uutta ja vanhaa. Vähän lainattua, muttei kauheasti sinistä. Koska tämä sääntö toimii morsiuspuvussakin ohjenuorana, niin miksei Expossakin? Eikä siinä. Expo on vakiinnuttanut hienosti paikkansa loppusyksyn viimeisenä tempauksena ennen koko ”skenen” vaipumista talviteloille. Nämä kesäkauden päättäjäiset olivat nytkin miellyttävää makujen ilotulitusta sosiaalisesti.
Poistuin itse jo varhain välttääkseni pahimman deliriumin. Mastokaupungissa oli kuitenkin alkamassa Saimaan keikka samana iltana.

 

 

Vettä, viskiä ja pari kylmää: Olutexpon perjantai 2016

Let the Expo begin

Perjantai saapui lokakuisena. Kuiva syksy päätti näyttää nurjan puolensa ja vollottaa, kuin äidit lastensa häissä. Tälläkin kertaa kuljettiin harmaudessa kohti valoa ja iloa. Sateinen Lahti vaihtui sillipurkkikyydin vauhdissa pääkaupunkiin lipuntarkastajien, sukkaa kutovien mummojen ja sanomalehdistä seuraavaa mielensäpahoittavaa uutista etsivien setien kera.
 Helsinki tarjosi myös vettä, tuulta ja ikuisuudelta tuntuvan matkan kohti Ruoholahtea ja tämänvuotista OlutExpoa. Kaapelitehtaan pihaan päästyäni pyörin hölmönä etsien sisäänkäyntiä. Tuhansia ovia(eli ehkä muutama liikaa), mutta ei yhtään opastetta. Kyllähän siinä meinasi mediakortti mennä nenään, ellei se olisi jo täynnä hernemaissipaprikapusseja pakattuna pieniin pusseihin. Vaapuin lopulta kioskin kautta arvaamaan, että pihalle viritetty teltta voisi kätkeä yllätyksen.
 Onneksi narikassa oltiin valmiina ja iloisella päällä. Olihan kyseessä kuitenkin oluttapahtuma. Miettiessäni juotetaanko henkilökunta iloiseksi, koska etenkin pk-seudulla asiakaspalvelu on luontevasti vain sarkastisesti v..ilevaa, olinkin jo merikaapelihallissa Ei siinä, en minäkään osaa hymyillä teennäisesti.
Aamupäivän hiljaisuus liki tyhjässä hallissa oli käsinkosketeltavaa. Kymmenet panimomuurahaiset, oluttyöläiset, pikkutakit, kaasunaamaripäiset hipsterinörtit ja muut ahersivat kohti iltaa, kohti kohta alkavaa tapahtumaa ja orgiaa varten. Olinhan nähnyt tästä enneunta ja odotin innoissani gladiaattoreiden yhdistämistä Bohemian Rhapsodyyn.

Infoa ja Ruby Jazzia

Mediainfo piti lopulta sisällään monologeja ja vähäisiä kysymyksiä. Olisi pitänyt varautua muutamalla antoisalla kysymyksellä, mutta aamuinen kooma ja sateenjälkeinen kohmeus oli liikaa pienelle mielelle. Mietin miten jostakin räntäsateen keskeltä pimeästä Pohjois-Karjalaisesta harmaudesta susia karkuun hiihtänyt ja paikalle saapunut partajaakko oli niinkin hillitty.
Lyhyesti kiintoisimmat asiat:  Järjestäjää kiinnostaisi myös ulkofest.."tapahtuma" (sana festivaali oli bannissa, vaikkei nimi tapahtumaa pahenna, paitsi avin mielestä..köh..viski..hehe) toiminta. Sinällään antoisa ajatus, vaikka kesällä näitä maistelukittaustapahtumia onkin pitkin maata, joten mietin riittäkö yleisöä kaikkiin? Toisaalta kesällä kaikki tapahtumat ovat täynnä, joten ehkä?
Toinen kiintoisa seikka oli Max Perttulan osallistuminen tapahtumaan. Automaattisesti mietin, että jos ihmenenä nuuhkisi paria nahkasatulaisen brettaista souria kuultaisiinko päälavalla kaikesta huolimatta Dominanainen jo ennen Sexhibition tapahtumaa?
 Toisaalta, mitä jos oluttapahtuman ja erotiikkatapahtuman yhdistäisi, loisiko fuusio kokonaan uuden konseptin? En tiedä, mutta lupaan olla tekemässä tutkivaa ja osallistuvaa journalismia tällaisen ilmestyttyä kalenteriin.
 Expo itsessään sisälsi ne kaikki muista blogeista oletetusti lukemasi (tylsät) faktat. Olutta oli ja mukavaa sen mukaisesti. Jotenkin omaan keskiöön näissä tapahtumissa on noussut enemmän ihmiset, kuin juomat. En jaksa nykyiseltään reitata festareilla mitään, vaan tiukkaa tikkaamista ja pari kommentia vihkoon ennen seuraavaa samplea.
Tälläkin kertaa tuntui että tuttuja ja uusia tuttavuuksiakin löytyi, niin juomien kuin ihmistenkin kesken. Klassisesti pitäisi varmaan listata parhaat oluet, tiskit, marmattaa vedestä ja ruuasta ja hinnoista ja oluista. En jaksa, se kaikki on luettavissa monien muiden suista toisaalla, jos sellaisesta kiinnostuu.
Expon tunnelma oli kuitenkin miellyttävän väljä, ei ruuhkia ja sillipurkin toisintoa aamulta. En tiedä kävijämääristä mitään, joten en kommentoi johtuiko tämä järjestelyistä vai asiakasmääristä.

Propsit RadBrew:lle, Sinebrychoffille, Rekolalle ja Fat Lizardille tiskeistä

Kuitenkin mukavasti henkilökunnan kanssa ehti turista lasillisten lomassa ja se on mielestäni mukavampaa, kuin joskus etenkin yökerhoista tuttu: tilaus, maksu, tyhjä katse, seuraava asiakas ja orava pyörii pyörässään, kuin sittarin kassalla jouluruuhkassa. Tyly kaapelitehdaskin oli jälleen kohtalaisen viihdyttävä, vaikka mielestäni tilan hyödyntäminen Tallinnalaiseen rappioromantiikkaa ja ilmalämpöpuhaltimia täynnä olevaan suuntaan voisi toimia myös.
 Ainakin omasta ja varmaan ehkä hienoimman tiskin omanneen RadBrew:n mielestä?
Kyllä paikalta sai olutta, join sitä, nautin siitä. Sieltä sai myös siidereitä, viskiä, rommia, giniä ja kovaa teetäkin. Nautin näistäkin. Paljon puhuttu fiksattu ruokapuoli oli kenties suurin piirtein samalla tasolla, kuin kesällä SOPP:kin, vain muikut puuttuivat. HBF:n ruokapuoleen vertaisin, jos sellainen olisi tuoreissa muistikuvissa, mutta edellisestä kerrasta on tovi ja silloinkin Ikean lihapullat oli pop.

Set Up

 Silti se yksi asia josta nautin tässä tapahtumassa on ehdottomasti ajankohta. Lokakuun loppu on yleensä kalenterissa täynnä tyhjyyttä. Se hetki, kun kesän riennot ovat vain häilyvä muisto silmäkulmassa vuoden sukeltaessa kohti lohdutonta pimeyttä ja harmautta. Vuodenaikaa jolloin vain Kouvola ja Joensuu loistavat hehkussaan. Hetki ennen alkavaa pikkujoulukautta ja ikävintä vuodenaikaa...Talvea.
Joku voisi mainita parhaimmaksi seikaksi sanan kokonaisuus, toinen musiikittomuus, neljäs mainita valikoimat. Itse nostaisin esille myös visuaalisen ilmeen eri tiskien välillä, fiiliksen ja palvelun, että niin tyylikkään Het Uiltjen t-paidan että pahoitin kotona mieleni, kun en löytänyt sellaista heidän verkkokaupassaan. Kyllä; minut saa kuulemma helpolla tyytyväiseksi. "Praying good beer owwl night long"
 Ohjelma taas jäi harmittavasti kaiken muun alle, mutta näin se tuppaa olemaan näissä tapahtumissa lähes aina. Onneksi muuten Youtubesta löytyy päälavan ohjelmistoa, joista etenkin edellä mainitun mestari Perttulan olut- ja giniarviointi on todella miellyttävää seurattavaa. Jäämmekin nyt miettimään päissämme missä moisia hajuaisteja on kaupan.

Polimangon vierteistä mahtavuutta

Toissavuotiseen verrattuna tapahtumaa oli jälleen hiottu paremmaksi.
Toivon tämän prosessin jatkuvan myös tulevaisuudessa, koska festivaalikentällä on selkeästi tilausta tämänkin kaltaisella tapahtumalle.
"Ei tää mikään CBC oo, mut ollaankin Suomes, tääl pitää vähän pönöttää byrokratian rattais ja tarjota kaikille vähän kaikkee".
ps. Kuulin myös varmasta lähteestä, että Hanko on jussina tiukka. Terveisiä tutuille ja tuntemattomille.
 ---------------------
Loppuun diipadaapaa ja numeerisia faktoja:

Eniten vierailtu tiski: Rekolan Panimo. Jos myöntää reilusti ettei tee Ipapaa, kun ei sitä osaa kovin moni muukaan tässä maassa ja duunaa sahdit ja spontaanikäynneet siiderit huolella (okei sahti oli vähän yli-ikäistä, mutta se mainittiin jo etukäteen, joten rehellisyys jälleen+++) ja tarjoilee nämä mikroskooppisesta autosta käsin.. Kerää symppispisteet.

Vähiten vierailtu tiski: Lehe jäi tyystin välistä, koska ikävä myöntää mutta en ole heiltä kovin montaa tyylissään, tai ilman tyyliä timanttia juonut ja useammin on käynyt päinvastoin. Sori.

Oudoin olut: Omnipollo Polimango. Pervosti vierteinen DIPA, ei tökkinyt vaan maistui freesiltä.

Kiintoisin havainto: Ruoholahdesta ei saa yöpalaa ilman pizzaonlinea klo 23 jälkeen :o

Tyylissään hienoin olut: Stone Wussie Pils. Raikas, ruohoinen, ei turhaa kikkailua vaan perusasiat särmästi kasassa. Kenties tapahtuman toiseksi paras Pilsneri heti Pilsner Urquell Tankovnan jälkeen?

 Maistellut juomanäytteet: n. 30 sisältäen viskit, siiderit, oluet, sun muut.

Hienoin parannus: 1e korkin vesipullot. Pelastivat pizzakuskin ja buranan kera seuraavalta päivältä paljon. Eli aka: "Harvinaisen selvin päin".

------------------------------------------------
Nähdään ensi vuonna.

OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia

Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).



----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------

Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.

Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".

Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.

Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
 Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------

Nähdään viikonloppuna.

Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf