Olutvinkkejä köyhille

Kokoomuksen Susanna Kosken innoittamana myös Tuopin Ääressä kokee kantavansa yhteiskuntavastuuta autuaan tietämättömänä mitä olutlitra maksaa.
Tästä syystä onkin hyvä jakaa monokkeli vilkkuen muutama käytännön vinkki:

- Laita joka kuukausi tisleitä ja viinejä säästöön, ei kuitenkaan Sahtia.
- Myy ylimääräiset panimo-osakkeet ja tsekkaa muiden enkelisijoittamiesi start-up tislaamojen tilanne, eli ovatko lähettäneet sen tonnin t-paidan vai ei?
- Kotonakin voi silloin tällöin tehdä olutta, tai uuden lain myötä myös kiljua. Ei aina tarvitse mennä   ravintolaan dokaamaan.
- Olutmatkaillakin voi edullisesti. Esim. Saksa on edullisempi, kuin joku Helsinki.
- Laita toinen panimosi/viinitilasi/tislaamosi vuokralle.
- Jotkut halvemmatkin oluet ovat ihan juotavia.

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer