Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.

Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.

Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.

Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.

Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.

Mutta miten?

Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:

• N. 100G tuoretta inkivääriä.

• Reilusti sokeria

• Vettä

• Sopivan lasipurkin

• Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.

• Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.

• Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).

• Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.

• Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.

Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin

Vaihe 2.

• Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

• Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.

Se käy.. Päähän?

Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

• Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.

• 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)

• 1 limen

• 250g Fariinisokeria

• 250g Taloussokeria

• Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.

• 1tl:n korianterin siemeniä.

Chop, Chop, pitäis olla jo.

Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.

- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.

- Punnitse sokerit

- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.

- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.

- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.

- Purista limestä mehut, lisää sekaan.

- Kiehauta seos.

- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)

(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)

Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.

Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin

----

Nyt voit päättää vahvuutesi.

Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.

Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).

Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.

Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta

 -----------

Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 

Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?

Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 

Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 

Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.

 Klara Vappen alla mina tomterna.

 

Kotiolutiltama Korialla

Joskus on matkustettava pienessä lenssussa kauas. Joskus on jätettävä Lahen kisakylä ja edettävä jonnekin Korialle. Sinne hankkijalippisten salaiseen maailmaan Kouvolan kainaloon. Edessä oli kotiolutiltama, eli oluttuokio varsin antoisalla ja tukevalla kattauksella.

Koska totuus tulee aina lasten suusta tukeudumme nyt isäntäväen antamiin lempinimiin.

Maistelijat: Albatrossi, Tukaani, Minkki ja Julmagaattori.
Aloitetaanpa kevyestä päästä kohti syvää ja synkkää. Ilta on oleva pitkä..

Menu del dia

”Kaiku proto 2017”, 4,7%, 25ebu. Belgityylinen Ale

J: ”Helteisen terassin keidas”

T: ”Appelsiininsiivun ku heittäis, ni olis Brysselin raatihuoneen torilla.”

M: ”..Kerron kohta, mutten koskaan”

A: ”Kepee ja raikas”

”K&W Tumma lager” ,5%, 40ebu. Tumma lager

J: ”Schwarz, Schmeck wie arsch”

T: ”Hyvä joulu, miellyttävän linjakas”

M: ”Jouluinen”

A: ”Tumma ja iisi”

”Synkkä Lippo bipa”, 7,9%, 102ebu. Black IPA

J: ”Perjantai, Robinson Crusoen Perjantai”

T: ”Tuoreena parempaa”

M: ”Aineissa & Analoginen”

A: ” Hyvää, muttei tarpeeks syvää”

”Belial” 9%, Belgityylinen Vahva Ale

J: ”..Omist oluist sanomiset”

T: ”Hyvät hedelmät tulee ja nätti”

M: ”Odotan kypsempää pullossa”

A: ”Hopeatoffeeta ja luumuja”

”#prayforebelgium 7,9%”, 19ebu, Dubbel (vai Belgityylinen Vahva Ale?)

J: ”Pilsnermallasta, sitä pilsnermallasta.”

T: ”Oma, vähän viilattavaa”

M: ”Nahkaista satulaa”

A: ”Kuivaa, iisiä tummaa belgiä”

Laiskat ei liota. Etikettejä meinaan.

”Plague Doctor”, 9,7% ”Wee Heavy”

J: ”Kakkosastiasta maistui”

T: ”Ei tuu ainakaan weewee mieleen”

M: ”Ei oo hevii, pelkkää lovemetallii”

A: ”Kuin belgiä ilman oikeaa hiivaa”

”Cobra Kai perus ja Barrel Aged”, 9,8%, Imperial Stout

J: ”Suuhun sopiva. BA: vietän mielelläni päivän tynnyrissä”

T: ” Antaa sille aikaa. BA: ku antaa aikaa, ni hyvä balanssi”

M: ”Raskasta siirappia. BA: sulatan jo paremmin”

A: ”Harmonia haussa, eli nuoren juotu. BA: Mageet kamaa”

”Sen Sortin Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Haluaisin Yhtyä”.

T: ”Helppo erä”

M: ”Jännä hedelmä, maiskuttelematta paras tuotantokausi”

A: ”Upea balanssi spekseihin nähden”

”Triple Sour Strawberry Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Tylpistää makuspektriä”

T: ”Innolla odotan jatkoa”

M: ”Kaakkois-Aasialainen vai puolalainen poimija”

A: ”Edellinen+Rainbow mansikkahillo”

”Project Kyrö harjoitus edition” 8,5%, 85ebu. ”Joku Stout”

J: ”Parempi humalointi kuin Siperias, balanssis”

T: ” Maukasta, paljon makuja”

M: ”Korian Ponnen tanssiolut, laittaa jalan vipattamaan”

A: ”Vähän nuorta viel”

”Negro Mulata Stout”, 8,6%, 99ebu, Imperial Stout

J: ”Onks täs siirappia?”

T: ”Melkee kaikkea mitä löytyi”

M: ” Jumalattomast makua”

A: ”Jännäst balanssis”

 ...........

Tämän jälkeen laitoin vihkon piiloon. Soundi pysyi outona ja joku soitti taksin, jolla meni tunti löytää tuohon ihmisyyden pimeään koloon. Odotellessa ehdimme nauttia mm. yhden Yellow Bellyn suoraan pullosta.. 

Ravintolassa oli tarjolla vain korvikealkoholia, joten se siitä. Kiitän maistelusta mukana olleita. Hauska ilta jälleen kotipolttoisten kesken. Päällimmäisinä ajatuksina hurja laatu omissa tuotteissa ja maksan kestävyys.

Esanssikuraa pullosta?

Vermont IPA tulee

Kuva: Eater.com

”But I know a change gonna come, oh yes it will.”

Evoluutioteorian mukaisesti muutoksesta eivät selviä prosenteiltaan vahvimmat, eivät nopeiten juotavat, eivätkä omaa fiksuuttaan korostavat nörtt..kekkos..hipsterilasipäisille tarkoitetut juomat.
Paitsi jos kyseinen laji, tai sen yksilöt, ovat valmiita muutokselle. 

Kuningas IPA on. Hän on kuollut ja syntynyt uudestaan. East Coast, West Coast, Black, Belgo, Farmhouse, Wheat, White, Brown ja herra ties millä firmly shaken milkyway blows in U mouth-etuliitteillä saapuva oluemme on jälleen kokenut uuden multiorgastisen tulemisen. Hän on nyt meidän kaikkien huulilla pyörivä ”Vermont/North-East/New England IPA”.

Eli mikä?

Tree House Julius. Monen mielestä nykyhetken ykkösiä tyylissään. Koska Suomeen?
Kuva: treehousebrewing.com

Palataanpa ajassa aavistus taaksepäin.

Pitkälti 2000-luvun alusta näihin päiviin asti olemme tottuneet juomaan IPA:mme sitruksisina, greippisinä, pihkaisina, katkerina, vähän karamellisina/keksisinä ja kohtalaisen kirkkaina.

Samoihin aikoihin vuosikymmen takaperin herra, kirjailija, oluttuomari ja panimomestari Greg Noonan (keveät mullat) toi ilmeisesti Englannin matkaltaan mukanaan hiivakannan. Tämä kanta kulkeutui myöhemmin Alchemist panimon omistaja John Kimmichin käsiin ja ilmeisesti joitakin vuosia ja muutamia Heady Topper-purkkeja myöhemmin myös erään Hill Farmstead panimon Shaun Hillin tahmaisiin tassuihin. Tämä hiivakanta osoittautui kuitenkin ilmeisesti huonosti flokkuloituvaksi (=”pölyinen” kanta, joka ei laskeudu pohjalle ja jätä olutta kirkkaaksi, esim. hefeweisset->). Voidaan yleisesti sanoa tämän ”tyylin” edustajien olevan siis hyvin sameita. Toki toinen tekijä tässä on humala. Humala luo luonnostaan sameutta, etenkin jos kuivahumalointi on runsasta (=eli humalaa on lisätty keittämisen jälkeen tankkeihin). Voisin kuvitella monenkin vanhan liiton juovon ja panimomestarin karsastavan tyyliä, joka on niin samea. Sehän on jo vuosia yhdistetty huonoon laatuun..

Samoihin aikoihin lukuisat uudet humalalajikkeet olivat lyönneet hiljakseen lävitse. Näihin kuuluivat sellaiset kannat, kuten vaikkapa Amarillo, Citra, Sorachi Ace, erinäiset Uuden-Seelannin humalat (esim. Nelson Sauvin), jne. Lopulta IPA on alkanut muuttua kevyesti hedelmäisempään suuntaan.

Hitaasti tämän vuosikymmen puolella useat koillisrannikon panimot ovat alkaneet imitoimaan ja viemään Heady Topperin ideaa entistä pidemmälle.

Vermont IPA:a voisi ajatella olevan siis äärimmäisen samea, hyvä vaahtoinen IPA. Aromimaailma on runsaan trooppishedelmäinen, öljyinen, mehuinen ja käpymäinen. Humalaa on siis aivan s..sti, mutta painottuen selvästi enemmän aromipuolelle, kuin katkeroon. Suutuntumaltaan nämä ovat kiintoisia. Smootheja, pirtelömäisiä, pehmeitä, mehumaisia.

Eli oikeastaan juuri sellaisia, joita itse juon ja keitän mieluiten.
Enkä ole yksin.

Humalablogin tilastoja ja vertailuja katsellessani näin tämän rapakon takaa suuren hypen aiheuttaman tyylin edustajien nojailevan monenkin reittaussaitin maailman parhaiden kärjessä.

Onkin mielenkiintoista seurata, koska tyyli saapuu todella tänne härmään. Tai pikemminkin koska pääsemme juomaan ensimmäisen erinomaisen esimerkin tästä tyylistä?

Battle Of IPA oli melko lähellä tyyliä.

Ja koska Tuopin Ääressä haluaa olla ystävällinen. Ojennamme kättä ja tarjoamme valmiiksi koekeitetyn reseptin (huom. Olen nähnyt useissa resepteissä käytetyn myös mm. vehnäjauhoja, joita en ole kokeilut):

OG: 1.067 FG: 1.014
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 18l.

Mallaspohja:

60% Pale-Ale

30% Vehnämallas

10% Kaurahiutale

Humalointi:

40min 35 Ebu CTZ
5min 20g Centennial, 35g Mosaic, 35g Citra
0min 25g Centennial, 35g Citra
Steep 80c: 40g Mosaic, 40g Citra, 25g Centennial

Kuivahumalointi:
fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:

50g Citra, 40g Mosaic, 30g Centennial.

(eli about 25g+20+15g/satsi)

Hiiva:

Yeast Bay Vermont Ale, tai Wyeast 1318 London Ale III

Prosessi:

Mäskätään 66c /1h, vesi käsitellään arvoihin:

Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 100, Cl: 180, HCO3: 0, ph: 5,2

Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, humaloidaan pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun.

Ilmastetaan 15-20min pumpulla, Hiivataan 17c. Kun käyminen alkaa kuivahumaloidaan ensimmäisellä puolikkaalla, annetaan olla n. 3vrk:ta, jäähdytetään vierre, siirretään ja annetaan lämmön taas nousta. Loput kuivahumalat 3vrk ennen pullotusta, karbonoidaan n. 2,2-2,4vols. Mielellään kegissä, koska tämä juodaan mahdollisimman tuoreena. Kegin etuina on myös mahdollisuus kuivahumaloida suoraan siihen.

Kotiolutta: Wesala Brewing - Honey Strong Ale

On olemassa kaksi asiaa, joista en oluessa pidä. Toinen on tyyli, toinen on mauste.

Tyyli on ”English Strong Ale” ja se mauste.. No se on hunaja.

Kiitän siis Wesala Brewingia lahjuksesta, joka on tyyliltään yllä oleva ja maustettu.. Sillä hunajalla.

Pullo lyötiin omaan käteeni maestron itsensä kyläiltyä pikaisesti. Kyläilyn syy saattaa eksyä blogimaailmankaikkeuteen talven mittaan. Keitimme nimittäin kollaboraationa, eli pantiin kimpassa tummaa lageria. Sellaista olutta, jossa ei ole kikkoja, ei jenkkihumalaa, ei mausteita. Sellainen viisiprosenttinen tumma, maltainen olut. Miksi? Joskus on oikeasti hienoa kokeilla kykyjään jonkin näin tavanomaisen, puhtaan tyylin kanssa. Keskitason ipa-apaa panee kuka tahansa, mutta hyvää lageria vain parhaista parhaat (eli oikeastaan todella harva putiikki tässä maassa).

Niin se hunajaolut? Riittäisikö se, jos sanon sen olleen ”ihan hyvää”? Ai ei, joudun oikeasti korkkaamaan?

Voin vain toivoa tämän olevan sellainen, jossa hunaja ei maistu ja brittiläisen strongin ällömakeat jalopuut hedelmineen on vältetty.
Taustoitetaanpa hieman tätä olutta:

”Honey Strong Ale,
Valmistettu 06.08.2016,
Pilsner, Crystal 50, Hunajamallas, Luomuhunaja,
Cascade, Saaz.
British Ale - (Kuiva)Hiiva
OG: 1,065
FG: 1,005
n..8,2 ABV%”

Ei muuta kuin pistimestä kimalaista, tai jotain ja tämän kimppuun. Oh boy..
Ulkoisesti liki prikulleen samanlainen edellisen kanssa.

Tuoksu tarjoilee hennosti hunajaisuutta, karamellia ja keveää hedelmäisyyttä todella miedon sitruksen kera. Ei onneksi aivan sellaista tökkivän tahmeaa hunajaa, mitä mm. eräs St. Peter's:n tuote joskus tarjoili.

Maussa paahtoleipäistä maltaisuutta keveän hunajaisen makeuden kera. Tämän ylle jostakin huuhtoutuu keveitä greippisiä ja sitruksisia sävyjä. Vähän saippuaa seassa kenties? Jännästi lähes pelkkää jenkkihumalaa seassa, mutta maltillisesti kylläkin.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja helpohkosti juotava. Alkoholi tuntuu lämmittävänä etanolisuutena, muttei iske pahinta tinnerikerrosta ollenkaan päälle
Alkufiilikseen nähden totean oluen aivan juomakelpoiseksi. En silti vieläkään pidä hunajasta, enkä tästä tyylistä. Kuitenkin tässä oluessa on kyllä molemmat yhdistetty juotavaan pakettiin. Ei, tällä ei vielä kuuhun ajeta oluena, ehkä kahden jälkeen voisi? Silti jos näitä elementtejä välttämättä haluttiin yhdistää, en keksi miten paremminkaan tätä olisi voitu tehdä. Paitsi tietysti niin, että nojailisin nytkin lavuaarin äärellä? 3+/5

Kiitos maestrolle tästä.

Kotiolut-iltama jossain Hollolassa

Joka kodin pakolliset varusteet?

"Juotko jo viinaa"
Kysyi herrasmies pankkiautomaatilla tarjoten paikkaa edessään. Kysyin hikisenä "Miksi?"
"Minulla on kuules kaikki maailman aika".
Samalla tajuten ettei hänellä ollutkaan sitä pankkikorttia ja puhelinkin oli nyt varastettu. Pahoittelin tapahtunutta ja maailman kauheutta. Herran poistuessa hoiperrellen pääsin viimein automaatille. Tästä alkaisi lauantain seikkailu. Herralla oli kuitenkin vielä asiaa. Olin kuulemma niin kiva, että setä tarjoaisi kuitenkin tuoppia läheisessä rautsikan räkälässä jos sinne eksyisin. Kiitin pahoitellen kiirettäni kohti bussipysäkkiä.

Tuuli oli sinä aamuna ollut myötäinen, vaikkakin sää oli kostea. Janoa herättävä.
Bussipysäkiltä bongasin tutun ammattialkoholistin. Hän oli onneksi paikallinen. Sellainen joka tietäisi mihin tie vie ja mistä suunnasta olisi tuulen puhallettava päästäksemme johonkin Hollolan takametsiin.

Kilju ilosta? Vai niitä outoja Soureja?

Joitakin päiviä aikaisemmin meitä oli lähestytty kutsulla. Sellaisella, jossa kaikkien janoisten sankari tarjoilisi ilmaisia pillimehuja, jos vain saapuisimme tontille.
Lopulta kieli maantietä viistäen saavuimme tämän alppityylisen kartanon ja katedraalin pihaan.
Hanatorneista ei ollut erehtymistä. Joskin näiden humalanpalvelusta ylistävien kellojen sointi kyseisissä torneissa oli kaikunut korvissamme jo kauan.
Seurakunta oli kokoontunut ja viimeisten lähetyssaarnaajien saapuessa aloitimme nestemäisen leivän särkemisellä ja särpimisellä.
Tarjolla olleista kotipolttoisista tuotoksista jäi päällimmäisenä mieleen näiden aivan huikean kova laatu. Kotimainen kotiolut on parhaimmillaan parempaa, kuin kovin moni kotimainen kaupallinen vastaava tuotos.

Oluet joita ei saa mistään? Ainakaan vielä..

Tarjolla oli paitsi villejä pullahiivakokeiluja, moukarin iskuja päälle, loistavaa IPA:a, mutta myös tykkiä Wheat Winea ja Bunny Hop:ia. Aloittelevien kotimestarien Witbieriä ja niin monia muita happamista tummiin ja syviin sävyihin. Voisimme mainita siideriäkin olleen tarjolla ja paria loistavaa viskiäkin. Olo oli lopulta kylläinen, hyvinvoiva, eikä ketään naulittu lopussa ristille. Aivan loistavaa.

Smoke on the beeraah

You name it, we drank it.
"He särpivät ja joivat lientä".

Vaahto kestää, kestää, kestää ja kestää... Vaikka onkin likainen lasi?

Lopulta oli aika kiittää, kumartaa ja poistua yöhön.

Kiitos:
Isännälle
Paikalle olleille panijoille
& Juomaseuralaisille

Silent night, holy beer