"Renable", sour jonka kaikki keksivät

 

 

 

 

 Kun miksaa vihreää omenalikööriä Spriteen ollaan jossakin suomalaisuuden ytimessä. Sellaisissa sfääreissä jossa poimitaan kypsiä kissoja Kurikkalaisen hotelliravintolan tahmaisella tanssilattialla Kaija Koon Tinakenkätytön tahdissa. 

Renablen tuntevat kaikki sen tuhansissa lievästi poikkeavissa muodoissaan. 

Kyseessä on tietysti vihreä omenalikööri, jota ovat tuottaneet kaikki. Sourz, De Kuyper, Bols, kuin Altian legendaarinen kissasetti, siis Green Cat. Kaikki muut muistaa ainakin Red Catin. Vihkiytyneet Pink Catin ja vain muistajat muistaa, että kissa naukui myös keltaisena. Niitä mirrejä paijasin minäkin sekaisin, jäillä ja pilli kovana.

(hehehehe, maailman paskin vitsi on panovitsi ja siitäkin tekee bisneksen. Kertoo vaan miten kädenlämmintä ja puutteisen keski-ikäistä setäkulttuuria tämä on.)

Green Apple on sen sijaan vähän kuin rumpukone miksattuna syntikkaan. Jotakin vääjäämättömän ikuista, jotakin vähän junttia, jotakin tuttua ja turvallista kuin Sultanin spärdäri edellisessä jutussa. Green Apple on ikuinen. Ainakin kekseliäiden joukossa se on jotakin jonka kaikki ovat mielestään keksineet. Kenties Jari Sillanpää ei sekoittanutkaan ensimmäisenä turkinpippureita kossuun, vaan renablea, limettimehua, vodkaa ja mitä vaan sitruunalimonadia jäillä. Unohtamatta neonvihreää kiemuraista pilliä ja mustaa sekoitustikkua jonka kärjessä lukee "Finlandia". Aijajjaijai. Oispa. 

Renable souria juodessa olo on muutenkin kuin ruotsinlaivalla. Suu on jäisellä messinkikaiteella ja lopulta jalat ovat kuin kokolattiamattoa. Loppuyöstä minäkin puhun hyvää ruotsia valkoisessa takissa ja vedän karaokea kannella viisi. 

Entäpä jos tätä haluaisi viedä niin sanoakseni nextille levelille, eli kannelle kuusi?

Setä hoitaa, älkää stressatko.

------------------------------------------------------------

2cl Vodka, mikä vaan mauton viina. Ei siis pahanmakuinen vaan mauton.

6cl Renable, siis Green Applea

3cl limettimehu, mielellään tuore. Lohkot voit heittää perään

1cl Galliano, jos hot shot kone on baarissa rikki, kokeile Licor 43:sta. Kippaa tämä lopussa kaiken päälle.

1 kananmunan valkuainen

Hartwalla Jaffa Lime-Verigreippi tai San Pellegrino Lemona (Hoptailin saa miksaamalla hapanta, kuten Ruospan Lemon tartia, Kanavan paljasta saarta, tms)

--------------------------------------------

Laita kaikki muu paitsi se vaniljalitku ja limenlohkot ravistimeen.

Ravista jäiden kanssa

Laita lasiin jäitä ja ne limetin lohkot. Laita lisää jäitä, kolme jääpalaa itkee vaan kavereitaan.

Siivilöi juoma ravistimesta lasiin jäiden päälle, paljon jäitä.

Toppaa Jaffal, koristele mintunoksalla ja teräspillillä. Kaada G, tai 43 päälle. 

Nauti Aikuisen naisen sijaan ABBA:n kanssa.

Rantojen juomat uusissa kuoseissa: Sorbus Cocktail vs Carillo Bitter

Alkon nykyisellään nuutunut valikoima voi paikoin olla pieni aikahyppy takavuosille. Etenkin jos erehtyy jonnekin vinkkuhyllyjen taakse ihmettelemään miten Gin Lemon pyörii edelleen valikoimissa? Tii, kun on jo tarttumassa Gambinapulloon, havaitseekin lonkerohyllyssä jotakin todella hämmentävää. Niin outoa, että iso G jää ulottumattomiin. Etiketti on tutun oloinen takavuosilta. Siinä jumalauta lukee SORBUS. Kyllä tästäkin edesmenneestä pihlajaisen ihanasta klassikosta on tehty lonker..Cocktailia, siis Ready to Drinkiä.

Oikeastaan kiinnostelee lähinnä se, että periaatteessa Sorbusta on tehty lonkkua varten lisää? Ei kai, sillä pulloa en löydä, mutta saisikohan sen takaisin? Ainakin kaikkiin pieniin maaseudun puulaakeihi jonotettavaksi asti.

Sorbushan oli siis aperitiivi, pihlajanmarjaviini. Klassinen kierrekorkin narahdus takasi 15% edestä hintatietoisille iloa. Soppa syntyi jo 1935 ja eli vuoteen 2010. Se taitaa olla edelleen ainoa Alkosta poistunut juoma, jonka paluuta varten jokin kansanliike voisi syntyä helpommin, kuin markan paluun puolesta. Niin vahva on tunneside marjavinkkuun edelleen.

Toinen, edelleen olemassaoleva, klassikko on myös saannut lonkeroversion. Hän on myös kotimainen ja minun pervoja suosikkejani. CARILLOOOOOO.

Tämä 50v ikäinen ihanan katkeran makea, punainen ilojuoma on sulostuttanut meitä puolukan, karpalon ja pihlajan sävyillään.

Päivittäistavarakaupan hyllyltä tämän tosin poimin, jotenkin nämä kaksi ansaitsevat oman tekstinsä rinnakkain dokattuna, suoraan pullosta. Tähän ei tarvitse laseja, ei jäitä eikä pillejä. Venettä jonka alle hautautua minulla ei ole, mutta kipparilakki päässä pääsee jo vähän tunnelmaan. Etenkin jos soitattaa huoltsikkaiskelmää toinen, toisen perään näitä juodessa.

Ei muuta kuin korkkia pois.

Carillo tarjoilee ensi huikalla makean mehumaista punaista marjaa. Puolukkaa ja pihlajaa. Kevyttä metsäkangasta seassa. Tästä mausta pidän, sitä samaa fiilistä on usein HDC Ginissä, sekä Olvin puolukkalonkussa. Loppuvedossa ihanaa katkeruutta. Ajatukset laukkaavat yhteen mökki-iltaan, Carillopulloon ja eeppiseen noppapeliin. Marjaa ja raikkautta. Oikein suunmyötäistä.

Sorbusta tupaan. Ensimmäinen huikka paljastaa, että tuttua on, muttei kuitenkaan. Makeaa vinkkua laivan buffan hanasta spritella. Hauskasti tämä tekee kunniaa sopalle. Pientä marjaisuutta, happamuutta, keveää katkeruutta seassa kääntyen taas varsin makeaan loppuliukuun. Keveät pihlajanmarjat Sorbus.
 Näistä kahdesta ottaisin toisen Carillon.


Playlist juodessa:

Irwin Goodman - Suruton nuoruusaika
Juha Vainio - Matkalla Pohjoiseen
Leena Vanamo - Viet itsekontrollin
Frederik - Titanic
Leevi & Leavings: Pohjois-Karjala
Kake Singers: Me halutaan olla neekereitä
Katri Helena: Maailman lapset
Jamppa Tuominen: Kerro kuiskaten tunteesi
Ami Aspelund: Fantasiaa
Jukka Kuoppamäki: Kultaa tai kunniaa
Riki Sorsa: Muuttohaukka
Markku Aro: Katso luontoa ja huomaa
Pepe Willberg: Sotilaat, kansat, maat
Tuomari Nurmio: Valo Yössä
Kirka: Kaksin rannalla yksinäiset
Eini: Kesä ja yö
Taiska: Villi vapauden kaipuu
Mikko Alatalo: Sun on oltava viilee

Perjantaikalsarit, hyviä juomia ja tippa nostalgiaa

Perjantai-ilta, oikeastaan lauantai yö. Kello raksuttaa vääjämättä suden hetkessä luurit korvilla, lasissa jotakin, joka pitää vielä hetken valveilla. Nyt ei kuitenkaan soiteta Satulinnaa, muttei myöskään Bob Marleyta. 

Haluaisin nukkumaan, haluaisin kirjoittaa. Ajatukset juoksevat omassa oravanpyörässään maalaten taivaalle värejä sellaisella taajuudella, että sisäinen impedanssi kuumenee kuormituksessa. En saa mistään kiinni. Miljoonia aiheita, mutta yksikään ei oikeasti nappaa. Aivot lyötävät tavallaan viivaa näppäimistön kohdalla, writer's block on vaivannut pitkään. 

Tavallaan se johtuu kiireestä, sekä elämän tasaisuudesta. Ei ole tarpeeksi tylsää, tai tarpeeksi virikkeitä. Pelkkiä pitkiä kalsareita vain. 

Kun valkoinen tasainen massa ja Citymarketin ostoskärryt ovat liiankin arkisia, ei vaan löydä sellaista sanomaa sisältä, jota haluaisi avata twiittiä ja fistpumpia enempää.

Ei oluen laatutekniset asiat, eivät viskimaailman tunkkainen vanhuus ja sisäinen sääntösuomi. 

En halua kirjoittaa IPA vs Lagerista, vaikka haluaisinkin näpäyttää kaikkia, belgihiivojen itkiessä nurkassa. Heitä ei koskaan valita, kun joukkueita huudetaan. 

En siitä miltä puoli vuotta panimoa tuntuu selässä, noh särkylääkkeeltä, viha-rakkaussuhteelta moppia kohtaan, suodatinkahvilta ja rakkaalta kuittailulta hulluuden keskeltä. En oikeastaan myöskään perjantaista. Yritin, mutta jumituin kuuntelemaan taustaraitaa ja ajatukseni karkasivat muualle, kalsarikännit? Oisko mitään? En lupaa, mutta otan.

Oikeastaa haluaisin maalata tähän. Värejä. En osaa, en tosin välitä siitä, mutta se vaan ei toimi. Ehkä juuri siksi, raunioilta rakkautta. Tuopin Ääressä, aina jotain ihan muuta.

Rehellisesti haluaisin kirjoittaa alkoholista ja gonzosta, mutta oikeasti haluaisin vain jumittaa. Kuunnella happoista musiikkia, jossa syntikka tekee liian pitkiä äänikuvioita, joissa on jotakin 70-luvun pateettista äänimaailmaa yhdistettynä 80-luvun juustoisiin kiipparisoundeihin ja loputtoman tuntuisiiin vetoihin. Tyhjentää tuoppia pohtimatta sen sisältöä. ”Ihan hyvää viinaa se on”.

Aloitin kuitenkin iltani sivistyneesti ravistimen äärestä, ilman pitkiä kalsareita. 

Tein hyvin perinteisen Mai Tai:n. Tai siis mikä tässä Tiki-klassikossa perinteistä olisi? Sen historia olisi oma juttunsa, mutta miksi referoida muiden referointeja, jos ei ole itse lisäämässä mitään omaa tähän? Use the Google, uusavuttomuus on syntiä, enkä minä ole palvelija. 

Lyhyesti laiskoille. Se on drinkki, jonka reseptistä ollaan suurinpiirtein yhtä mieltä, kuin siitä ovatko Porter ja Stout sama asia. Eli variaatioita piisaa, niistä makean kirkkaan punaisista hedelmäpommeista tähän. Minun versiossani on:

4cl Appleton 12yo (Erinomaista, tai ainakin hyvää Jamaikalaista rommia)

2cl Havanna Club 3yo. Maailman paras all-around rommi, imho.

2cl Cointreau

2cl Lime mehua

2cl Orgeat siirappia

Jäitä

Ravistetaan, siivilöidään johonkin mukiin, jossa jäitä. Sanon johonkin, koska minusta edelleen lasiasia on makuasia. Menee muumimukista, Collinsista, On The Rocksista, viinilasista, tai pintistä. Up Yours.

En oikeasti tavanomaisesti koristele drinkkejäni, koska minusta, ja vain minusta se on turhaa. Vaikeuttaa vaan juomista, kotona aivan turha lisäke, ellei tarkoitus ole korostaa jotakin aromia.

Teille joille se on must, vähän minttua ja limelohko sekaan. Kenties vähän vanha pesulappu koristeeksi?

Niin se Orgeat siirappi..

Se on siis puritaanisti manteleista puserrettua nestettä, yms. En koe tarpeelliseksi lähteä itse liottamaan pähkinöitään (ehehe) ja tekemään rutosti työtä. 

Kas kun tuo mantelimaito on likipitäen sama asia. Tai siis makeuttamaton. Minä tein sillä tavalla, että sekoitin ruokosokerista tehtyyn baarisiirappiin mantelimaitoa ja pari senttilitraa Cointreauta.

Jatkoin iltaa Puolalaisella Imperial Stoutilla. Teki mieli tissutella jotakin. En katsonut edes nimeä, ei kiinnosta. Oikein passelia kamaa tasapainoltaa, joskaan ei mitään huippua. Hyvä ryyppy IS.

Seuraavaksi vielä vähän kotipolttoista bitteriä. 

En vieläkään ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä Pilsin keittäminen on jotenkin ylipääsemättömän ihmeellistä. Lyöt sitä pelkkää pilsua, siihen reilut katkerot ja vähän pitkin keittoa lisää euro-humalaa.

Vahvaa vierrettä, sopivasti laimentelua, jää sokeritkin lopussa tarpeeks kuivaks.

 Jäähdytät, ajat tankkiin, käytät kylmässä, spundaat, lageroit tovin. Mikä siinä on vaikeaa?

 Sen sijaan... Tehkääpä onnistunut bitter kotimaisella maltaalla, tai erinomainen hefeweizen? Ihan eri luokkaa in my book, kuten kalsaritkin.

Päätän lopettaa iltani nauttimalla vielä GT:n herrasmiesjuomaa, koska pidän itsestäni huolta koitan myös ehkäistä malariaa näin sydäntalvella kotimaassa. Poristahan ei koskaan tiedä. Vaihdan taustaraitaa. Talven kylmyydessä haluan pervosti fiilistellä kesää. Iskelmää, tanssilavasoundia, jaloviinan tuoksua sekoittuen tuomeen. Hentojen järven aaltojen väreilyä, vesimittarien kilvoittelua joita raitapaidat koittavat ahmia pinnan alta. Joskus mietin onko GT vain Ginin tuhlausta, etenkin jos Tonic on sisilialaista sitruunalla maustettua? Tavallaan, mutta koska Vodka on aivan liian hipster kamaa ja rommia ei sovi tuhlata tällaiseen? Toisaalta aiemmin testattu koivunsavuinen Tonic ja Lappiksen kymppi oli hyvin pervo yhdistelmä, päätän kaataa tipan viskiä vielä mietintämyssyyn. 

J. Karjalainen soi, fiilistelen kesäyötä edelleen, miettien vaihtaisinko pitkät kalsarit shorteihin. Black Horset hellekypärään?

 Käsi haluaisi hamuta piippua ja katsella jostakin 80-luvun suomidokkarista kesäiltaa, luontoa, väpättävää kamerakuvaa, pieniä tuhkakuppeja, Pajatsojen kilinää, nortin katkuista keskiolutta, Patakakkosen tunnaria ja tänä päivänä aivan painokelvottomia tarinoita. Eskapismi, rumpukoneet ja Paasilinnan Jäniksen Vuosi. Pieniä hetkiä elämästä, joista haluaisin ottaa kiinni ja pusertaa sitä tunnetta, ammentaa siitä laarista, mutta en voi. Yritän tarttua kiinni menneesseen, mutta se juna jyskytti ohitse jo aikaa sitten. Ja hyvä niin, koska ainoa tie on tulevaan. Tuntematon tie on lopulta aina kiintoisampi. puhdas lumi, ei jälkiä tallattavana, ei suoraa tietä. Harhaillen, eteenpäin. Monta kulkijaa, odottajaa, pysäkillä nojaavaa. 

Jos en koskaan tielläin rauhaa saa?  

"Älä usko lauluihin,
ne tekee susta haaveilijan
ne voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella
niillä on taipumus sotkee kaikki ajatukset, jättää kaaokseen"

Juomien vuosi 2018

Vuoden 2018 vaihduttua vuoteen 2019 on jälleen mainio hetki kurkistaa hieman taaksepäin ja muistella kuluneen vuoden parhaimpia juomia ja useimmiten niihin johtaneita hetkiä.

Yleensähän tämä asia kääntyy sillä tavalla, että tärkeistä, parhaista ja muistorikkaimmista hetkistä, joilla on merkitystä, muistaa ehkä myös juomansa. Harvemmin niin päin, että itse lasissa, tai pullossa ollut tuote itsessään aiheuttaisi sellaisen muistijäljen joka kantaisi ainakaan seuraavaa aamua pidemmälle.

Aloitetaan alkuvuodesta ja baaripähkinäjoukkueen saunaillasta. Olimme tottuneet voittamaan, joten voittokossuja riitti. Näistä ystäväni rakensi ensimmäisen oikeasti maistuneen version Bloody Mary:sta. Illan aikana tuli kiskottua myös alumiinipullosta Bud-Lightia, joita timanttisen jyystön ystävä oli erikseen tilannut ulkomailta. Siis korillinen Bud-Lightia. Pakko nostaa hattua. Kelatkaa, että joku voi oikeasti fanittaa yhtä brändiä tällatavalla. Odotan päivää, kun vastavuoroisesti Keski-Euroopasta haluaa joku välttämättä tilailla ajoittain laatikollisen meikäläistä olutta, siis yhtä ja samaa, eikä mitään sekalaatikoita. 

Alkuvuodesta duunasin reseptit Kaiusta ja Betonyn seuraavasta talonoluesta, jotka otettiin erittäin positiivisesti vastaan myös lopullisina versioina, joita sitten sattumien kautta pääsin itsekin keittämään ja astioimaan.

Lahteen aukesi pari uutta kahvilaa, joista toisessa nautittu erinomainen Kahiwan kahvista väänneetty tupla-espresso sai suun messingille myöhemmin kevättalvella leffan alkua odotellessa.

Keväällä minulla on joitakin perinteitä, joista tärkein on terassikauden avajaiset. Eli se ensimmäinen niin lämmin päivä, kun aurinko lämmittää ja tarkenee ilman takkia.

Olin duunannut ”liiterin” valikoimista keväiset bagelit parsalla ja munilla, joiden kaveriksi olikin sitten erinomaiseksi havaittua Freewayn sitruunalimua, sitä jossa sitruunamehua on oikeasti seassa ja jälkiruuaksi mutteripannusta tuoreet sumpit ja pari palaa suklaata. Voiko parempaa olla? Tätä kirjoittaessa odotan jo ensi kevättä vesi kielellä.

Alkoholilain vapauduttua ja maailmanlopun koitettua oli minunkin pakko shoppailla Saimaan White Lie ”Saimaa Island IceTea:ta” purkin verran matkajuomaksi, jonka nautin tietysti kirkon puistossa ihastelemassa jälleen Lahen upeaa kirkkoa.

Kyllä tässä oli sarkasmia mukana..

Kouluvuoden päätyttyä vapun alla oli pakko korkata ensimmäiset Grafenwalderit jo tunnilla, koska miksi ei? Jäi mieleen.

Muistelen myös lämmöllä juuri ennen muuttoa parvekkeella jumitettua hetkeä Omnipollon upean Selassien kanssa. Soundi jumitti, tilanne jumitti ja kaikki oli niin pehmeän smoothia pienen hetken.

Kesän ensimmäiset mansikat tuli sitten poistettua Porista ja nautittua kotipolttoisen marjasourin kaverina. Se on aina varma kesän merkki ja yksi niistä parhaista kesämuistoista halki aikojen.

Tiedättehän hetken, jolloin lapsena sniikkaa mansikkakipolle, lipastaa yhden, ehkä kaksi ja katoaa omasta mielestään näkymättömänä ninjana paikalta. Marjaiset kädet ja suunpielet eivät tietenkään kavalla lopulta uskaliaintakaan nelivuotiasta, ei.

 

Erinomaisen lämmittävänä kommenttina mieleen jäi kesän SOPP karnevaaleilta kilpailijan, siis yhden tuttuni tokaisu Kaiusta: ”Miksi ette laittaneet sitäkin kilpaan (Suomen paras olut) mukaan, olisi sijoittunut hyvin”.

Myöhemmin loppukesästä jäi tietysti käteen kaikki reissussa nautitut annokset. Olivatpa ne paikallisia makrolagereita, tai pienempien kikkailuja, mutta erityisesti erään onnistuneen linnareissun jälkeinen lasillinen hyvää viiniä ja seuraavana iltana nautitut erinomaiset cocktailit jäivät pysyvästi mieleen, kuten Wienin eläintarhassa hellepäivänä nautittu jääkylmä radler pingviiniaitauksen vieressä. Parhautta.

Loppuvuoden parhaita ovat olleet yksi toisensa jälkeen hanaan eksyneet Alesmithin Speedway Stouttien eri versiot, joista Hunulle hatunnosto. Tietysti saunaillassa nautittu kauden ensimmäinen Urbock, sekä aina upea Anchorin Old Fog Horn jouluna ovat olleet vuoden upeimpia kohokohtia.

Unohtamatta Kyröllä suoraan tynnyristä samplattyja viskejä, tai yllättävän hyvää tuoretta kermalikööriä. 

Lopulta vuosi vaihtui tutusti skumpan merkeissä. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet laivalla miettimässä miksi seuraavana aamuna olo on yllättävän kuulas, vain tajutakseen viittä tuntia myöhemmin, että koistinen koputtaa vasta kotona kolmesti.

Lopulta vuoden viisi parasta juomakokemusta olivat:

1. Ensimmäinen lasillinen sen jälkeen, kun olin polvistunut erään kauniin eteen yhtenä iltana, jossakin jossa emme olisi saanneet olla.

2. Kaikki ystävieni häissä nautitut annokset erinomaisessa ja hilpeässä seurassa.

3. Reissun ensimmäinen kylmä Mojito, letkeä soundi ja kenties maailman upein kippola: Szimpla Kert.

4. Slovakialaisessa pikkubaarissa käydyt keskustelut maan panimoskenestä samalla kipaten meitä kaikkia kohti seitinohutta veljeyttä. Tietysti syöden vähän hermeliniä ja leipää samalla.

5. Ant Festien loppupuolella tunnelma oli Lahdesta huolimatta välitön, lämmin ja tarpeeksi vinksahtanut. 

Vuosi 2018 oli upea, monipuolinen ja melkoinen vuoristorata-ajelu ilman jarrumiestä. 

Se oli täynnä ikimuistoisia hetkiä, iloa, surua, naurua, spontaaneja päätöksiä, outoja retkiä. Seikkailuja ja jännitystä. Tätä samaa ylläpito toivoo myös vuodelta 2019.

Samean hetelmäisiä koti-ipoja by Me & Wesala Brewery

Ant Festit olivat onnistuneet

Voiko ihanammin vappu enää alkaa?

"Kello on 16:20 ja seuraavaksi radio terassin iltapäivässä Max Romeo ja Selassie Forever"

Salakapakka häissä.

Szimpla ja stobe Urkkia

Tonne ylös ei yöllä pääse.. Ai ei vai..

Överisti erinomainen cocktail

100pivo, arki-ilta ja muutama asiakas

Firman pikkujouluissa Kyrön vieraana

Kesäyö, järvi, kylmää olutta, soundia ja vanha ystävä. Maailma oli jälleen parempi.

 

Olutblogisessiot vol. 7 - yhteenveto: Olutcocktail

Seitsemäs blogisessio on pulkassa ja narutkin pysyivät vielä rukkasissa.
Tässä koonti kaikista kirjoituksista:

Loppasuut: Lähtivät kattavasti kokeilemaan erilaisia olutcocktaileja ja tuottivat näistä ihailtavan paljon reseptiikkaa hittien ja hutien muodossa.

Helppoa Juotavaa: Puolestaan lähti rakentamaan klassista Flaming Dr. Pepperiä. Ai mitäkö? Tsekkaa itse.

Arde arvioi: Puolestaan kertoo omakohtaisia kokemuksia aiheesta ja sen vierestä tehden samalla hyvin klassisen Black & Tanin varsin kiintoisasti Malmgårdin tuotteista.

Brewniverse: Lähti ihailtavasti leikittelemään Sahdin kanssa ja tuomaan paljon siihen liittyviä reseptejä.

Olutkoira: Lähti myös Black&Tanin maailmaan Guinnessin ja DIPA:n kera. Lopputuloksena kenties jotakin Black IPA:n vivahtavaa?

Oma juttunihan on nähtävissä täällä. Siinä ravistellaan drinkit Hoegaardenista ja NEIPA:sta.


Yleisesti voidaan varmaan todeta, että olut ja cocktail, tai olutta sisältävät drinkit, tai miten sanan ikinä haluaakaan ymmärtää, ovat vaikea pala paatuneille harrastajillekin. Silti ihailtavaa kokeilevaisuutta löytyi kaikilta osallistujilta, joten toivotaan tästä jäävän jonkinlaisen muistijäljen, tai pienen kiinnostuksen/aasinsillan myös noiden värikkäämpienkin juomien maailmaan. 

Näin. Tämä juttu on nyt paketissa. Toivottavasti sinulle, rakas lukija, jäi tästä lievästi vappuhenkisestä postauksesta jotakin käteen ennen brunssia, munkkeja ja heliumia.

Sessio#7-Olutcocktail

Tämän kuun olutblogisarjan aiheena oli Olutcocktail tuo Suomessa hämärässä paitsioasemassa majaileva drinkkityyppi.
Työstin aiheesta pitkästä aikaa oikein videomuodossa, jossa sekoittelen kaksi olutcocktailia, höpisen olutcocktaileista, annan ideoita ja käyn joitakin perusasioita lävitse. Joten ei muuta kuin shakerit esiin ja ravistellaan ässät hihoista:

Olutblogisessiot vol.7-Toimeksianto: Olutcocktail

Kotimaisten olutkirjoittajien yhteissaagan viestikapula osui huhtikuussa minulle.
Teille, ketkä olette aivan pihalla siitä, että "mikä, mitä, häh?"
Niin kerrotakoon, että kyseessä on olut/juomablogien kiertävä yhteispostaus. Sellainen, jossa yksi valitsee aiheen, josta muut kirjoittavat valitsemallaan tavalla ja näkemyksellä kuun lopussa tässä blogissa nivotaan kaikki tekstit samaan kasaan ja pohditaan; mitä tuli tehtyä ja oliko tässä mitään järkeä?

Tämän kuun aihetta miettiessäni ehdin arpoa useista hyvinkin kutkuttavista aiheista jotakin vähän helpommin pureksittavaa. Aiheena on:

 Olutcocktail


Millaisen cocktailin sinä tekisit? Maistuuko Radler taivaalliselta kuumana kesäpäivänä maatessa alasti kerrostalon katolla? Muistuuko mieleen ne kerrat Oak Barrelissa, kun nautit aamulentoa ennen tuopillisen ja shotin "Sukellusveneenä"? Tai silloin teininä, kun sekoitit Karjalaan kokista lähimetsässä kaverin kanssa, koska känni oli pop?

Tai entäpä laajemmin?
Saako olutta sekoittaa mihinkään? Voisiko olutcocktaileista tulla limuviinaa ja missä tämä raja kulkee? Miksi oluesta saa, tai ei saa tehtyä cocktailia? Millainen olut sopii tähän parhaiten?
Haluaisitko esitellä suosikki olutcocktailisi?
Ainakin Tuopin Ääressä haluaisi nähdä juuri sinun innovaatiosi aiheesta. Tässä kuussa rakennellaan, sekoitetaan, lisätään jäitä, hämmenetään ja siivilöidään kaikki yhdessä uudeksi kokemukseksi.
Joten.. Otetaanpa ja aletaan ravistamaan viinaa ja kaljaa sekaisin. Ihanan paheellista ja paheksuttavaa, eikö?

Koivunmahlaa ja kurkkua?

Voisko Whiskey Sourista saada olutversion?

Toimisiko Mansikkamargarita marjaisen Sourin kanssa?

Miten olisi Mojito oluella?

Aiemmat sessiot ovat:

Sessio #1: Keskiolut / Tuopillinen, alustus ja kooste
Sessio #2: Olut ja penkkiurheilu / Olutkellari, alustus ja kooste
Sessio #3: Suosikkijouluolueni / Helppoa juotavaa, alustus ja kooste
Sessio #4: Kotimaiset vs. ulkomaiset oluet / Ölmönger, alustus ja kooste
Sessio #5: Olutmatkailu / Arde arvioi, alustus ja kooste
Sessio #7: Bändit ja Brändit / Loppasuut, alustus ja kooste

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer

Mitä juoda Juhannuksena?

Seuraava sisältää fiilistelyä kesästä yleensä. Asiatekstien lukijat voivat hypätä seuraavan ylitse samalla, kun vedätte seuraavan humalankävyn nenäänne:)

Summertime..

------------------------------------------------------
Kesä ja Juhannus saapuvat varmasti, kuin HSL:n lipuntarkastaja, darraisena, tammikuisena aamuna täpötäydessä raitiovaunussa. Kyselemättä, viekkaasti ja pakoreitit tukkien. Silti juuri tästä hetkestä hetkestä me nautimme. Onhan jonkinasteinen kontrolli ja järjestys oltava. Sellainen järjestys, jossa toivotaan lämmintä kesää, aurinkoista juhannusta ja jossa todellisuudessa hellettä on toukokuussa ja "jussina" sataa räntää. Kesä on pyhä. Juhannus on sen pyhällä laitumella märehtivä lehmä. Ja hyvä niin.

Kesä on jopa itselleni sellainen henkireikä, että jos saisin sen toisen toiveen, voisin toivoa ettei kesällä tarvitsisi muurahaisten tehdä töitä, antakoot työt opiskeleville kesätyöläisille ja työttömille. Muille täydellä palkalla; nauttikkaamme kesästä. Kävelkää ruoholla paljain jaloin auringon hyväillessä ihoa, sauna lämpiää, kohta uimaan. Illalla muutama olut ja parit viskihuikat, maailman parantamista nuotiolla, kitara soi yöttömään yöhön. Naiset ovat kauniita ja asfaltti polttaa, jäätelö sulaa pitkin tötteröä, jopa maan rumin kaupunki vaikuttaa viehättävältä, ainakin parin bongin puhalluksen jälkeen. Maailma hymyilee, rommi virtaa ja kuunellaan vaan sitä aknestikin suomirokkia. Kesä..
---------------------------------------------------------

Niin se Juhannus. Juhannusjuomistahan tässä piti höpistä. Tänä Juhannuksena olen vapaalla. Se tuntuu oudolta, koska olen aikuisikäni ollut yleensä pyhät töissä. Jääkaappini on lastattu äärimmilleen ja aion hellästi silittää ruokaa myötäkarvaan. Samalla nauttien erilaisia juomia, hillitysti tietysti. En aio hukkua saunan kiuluun, enkä ajaa pyörälläkään kolaria. Seuraavista viidestä juomakategoriasta olen poiminnut omat suosikkini tälle Juhannukselle.

1. Rommit.
Satoi tai paistoi kesällä on vain yksi juoma seurusteluun, fiilistelyyn ja kuumiin kesäpäiviin (tai niistä haaveiluun). Se sisältää annokset 3y.o Havanna Club:ia, Vahvaa minttua, limeä, jäitä, ruokosokeria ja soodaa. Kyllä se on tietysti Mojito. Yöttömän yön filosfointiin voikin varata muutaman sentin vaikkapa Angosturan 1919 tai 1824 rommia ihan sellaisenaan. Nokkelimmat voivat kokeilla lisätä Mojitoonsa vaikkapa sitruunamelissaa, tai tuunata drinksunsa suomalaisittain Jallusta ja koivulehdistä.

2. Viinit.
Skumppaa. Juhannus on juhla, juhlana juodaan skumppaa. Mielellään mansikoiden kera, ilman kakkua. Tilanteen salliessa voi pullon upottaa sinkkiämpäriin jäihin ja varata makuuhuoneeseen juhannuskoivut ja lempiä koko juhannuksen nousten vain skumpalle, saunaan tai syömään. Näitä neljää ässää ainakin itse suosin. Neljännen jo luittekin SFW-tilassa. Skumppaa en mainitse nimeltä, koska en tiedä mikä pulloista saapuu tänne asti. Kyllä.. Olen laajentanut varastojani jo pitkin kyliä.

3. Oluet.
Erilaisia oluita erilaisiin tilanteisiin. Saunaolueksi saunassa suosin vaikkapa 0,33l purkeissa saapuvia tuotteita, joista poimintana vaikkapa Maku:n IPA reilun vihtomisen kera. Terassilla voi nauttia reteästi nisuolutta, eli Weisseä. Mallisesimerkkinä vaikkapa aivan tuoretta Kaikua^^, tai puritaanisti sitä yhtä Baijerilaista sinivalkoista klassikkoa. Loppuyölle voikin nauttia varastosta hyvin mielin jonkun aivan spesiaalin tuotteen. Itse suosin vaikkapa Imperial Stouttia ja paria palaa tummaa suklaata.

Sinivalkoista baijerilaista

4. Viskit.
Mitäpä olisi juhlat ilman viskiä? Vähän kuin uudet perunat ilman silliä? Juhannus on siitä hyvää aikaa, että koska sataa kuitenkin räntää eikä Mojitoa ja Weisseä tee mieli, voi korkata suosikki pullotteensa ja nauttia kenties lasillisen, tai kaksi seuraten joko futista, tai vaimoa. Jos seuraa vaimoa; voidaan ehdottaa suosikkisarjamaratonia ensin ja maratonia jälkeen. Viski sopii urheilujuomaksi ennen ja sikari jälkeen.
Itse taidan omista pulloistani nauttia lasillisen Lagavulinin 16 y.o:a. Sen turpeinen savuisuus muistuttakoon kokosta jota ei sateessa saatu syttymään.

5. Muut.
Muitakin tarvitaan. Siideri sopii erinomaisesti Jussiin ja kesään muutenkin. Etenkin sellainen kuiva, ranskalainen omenasiideri täynnä pyöreän makeahkoa omenaisuutta, tallia ja sopivasti hapokkuutta. Kuten vaikkapa Cidre Bouche Le Clos Fleuri Alkon hyllyltä.
Lisäksi lauantaita varten on hyvä varata jääteetä, sekä Laitilan sitruunasoodaa, että purkillinen Radleria. Jos taas jussi ei teilläkään ollut aivan niin kostea, voi palata kohtaan kaksi ja vääntää reippaat mimosat skumpasta ja appelsiinimehusta 50/50 sekoitussuhteella.

Ylipäänsä toimitus toivottaa kaikille iloista ja nautinnollista Juhannusta. Samalla toivoen sen sujuvan eloisasti, mutta ehjänä, jotta paluu arkeen tapahtuisi ns. täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Nähdään seuraavalla viikolla Lahdessa SOPP:ssa. Eiks je?

Hyvää Juhannusta