Olutarvioissa: Hartwall Lahden Erikois Kesä

Kaikessa hiljaisuudessa Lotilan tehtailla on pitkästä aikaa tuotettu uusia tuotoksia.
Viime keväänä paluun tehnyt Lahden Erikoinen on saanut kavereikseen Erikois Kesän, myös A on tehnyt paluun ja ilmeisesti tulossa on myös Erikois Vehnä.
Minä nappasin tietysti Erikois Kesän kaupasta mukaani, sillä edellinen juttu Olvin kesäoluesta jätti fiilikset päälle, vaan ei soittolistaa.

Oikeastaan pääasiallisin syy innostua olivat etiketissä mainitut humalalajikkeet: Chinook, Cascade, Amarillo. Voisiko tästä alkaa hartsun valloitus jo kahden muun suuren viitoittamalla humalavetoisemmalla tiellä? Erityisesti huomio kiinnittyi myös ebu lukemaan: 16. "Pakko olla aromia" ajattelin.
A.n jätin hyllylle odottamaan suurempaa nostalgisointifiilistelyä, sillä tänä viikonloppuna ei vaan ollut aikaa tällaiselle tripille kohti nuoruutta.
Kavuttuani takaisin vuoren päälle, kyllä Lahti on mäkinen kylä, löin purkin pakastimeen ja kiroilin tovin Lahen niukkaakin niukempaa St. Patricks Day tarjontaa. Olinhan jo tottunut vuosien saatossa räävittömän rankkaan biletykseen, jossa taustaraita oli koko illan pelkkiä timantteja: Dubliners, Flogging Molly, Dropkick Murphys, Pogues, Rumjacks, Chieftains, jne. Samalla tolpista valui hyvässä kunnossa olevaa Isoa "G":tä, Guinness, puoleen hintaan. Tällaisina kosteina iltoina saattoi yhdessä illassa tippua se kymmenkunta pinttiä ennen grillin kautta takaisin lähtöruutuun kiertämistä.
Mutta ei.. Ei Lahes. Tyydyin siis viilentämään Hartwallia ja nauttimaan purkin Muprhysia, koska korvikkeilla oli tultava toimeen. Lopulta Lahden Erikois Kesä oli tarpeeksi kylmää ja havahduin näistä takavuosien kultaisista muistoista.

Vaalean kullankeltainen ja poreileva. Puhdas ja maltainen. Kevyt ja mitäänsanomaton. Käytä ja heitä. Silti hinta pumpattu liki kolmoseen, eli pienpanimoiden kanssa samalle tasolle.
Tuli lievästi huijattu olo. Lapparia täysmaltaana vale-etiketillä?
Sama kuin markkinoisi vadelmalimuna vissyä. Tyhjiä lupauksia? Eniten kuitenkin hämmästyttää talon taito käyttää kalliimpia raaka-aineita ja saada ne täysin katoamaan lopputuotteesta ja löytää vielä palleja laittaa tämä etikettiin. Eihän tässä tietysti oluena, siis vaaleana lagerina mitään vikaa ole, mutta ennakko-odotukset murskattiin kyllä nyt turhan lujasti. Taidan jatkossa tyytyä vain kuplavesiin ja limppareihin. Nyt sitä Murphya ja taustaraitaa Tämä pitää unohtaa, ja nopeasti.

HLS: 3/10

St. Patrick's Day ja Guinness Nitro IPA

Kaikista tämän maailman ”Hei me juodaan” tapahtumista ja kissanristiäisistä oma suosikkini on tänään vietettävä Saint Patrick's Day

Koska tapahtuman historia on suoraan vaikkapa wikipediasta tavattavissa en sitä sen kummemmin referoi tässä. Kyseessä on yksinkertaisesti Irlannin suojelupyhimyksen kunniaksi vietettävä ”kansallispäivä”.

Miten se sitten liittyy juomiseen? Yksinkertaisesti voisi todeta, että siinä missä Baijerilla on Oktoberfest on meillä kaikilla muilla St. Patty. Tapahtuma on levinnyt vihreältä saarelta kaikkialle maailmaan. Tämä toki jo historiallisten seikkojenkin takia.

 Toisekseen juominen, pubikulttuuri ja erinomainen soundi on niin juureva osa irlantilaisuutta, että se on helposti omittavissa kaikkialle. Vai onko? Onko tämä kaikki vain stereotypiaa? Muovisia paddyja leprechaun hattuja, Guinness tuoppeja, vihreitä pukuja ja punertavia partoja?
Tai sitten kuvailin juuri omaa ulkonäköäni?

Oli miten oli. St. Patricks Dayn ajatus ja perimmäinen idea täällä pohjolassa on vähän samanlainen kuin juhannuksenkin. Ollaan viettävinämme kristillistä juhlaa, mutta käännetään se alkoholin avulla riehaksi.

Ja mikä minä olen sanomaan ja moittimaan? Juhannus on pelkkää räntäsadetta, alkavaa kaamosta, kossua ja popedaa.

Saint Patrick's taas halpoja Guinness-tuoppeja, erinomaista musiikkia, pöydillä tanssivia ihmisiä odottamassa valoa ja kevättä. Se hetki, kun kaikilla vauvasta vaariin on lupa hassutella onnellisena jurrissa kaikkien muiden kanssa ilman nujakointia ja Ukkometsoa. 

Tänä vuonna olin jo ajoissa liikenteessä ns. päiväkaljalla. Guinness Nitro IPA kuullosti oudolta, mutta sopivalta tavalta korkata tämän vuotinen Pyhä Patrick. 

Ulkoisesti ruskeanpunertavaa olutta hennolla kermaisella vaahdolla. Jää normi "G":n nähden kirkkaasti kakkoseksi ulkonäön osalta. Tuoksusta irtoaa hieman brittihedelmää ja toffeisuutta ja hentoa marjaisuutta. Ei ihmeellinen, mutta odotusten ollessa alhaalla tämä on ihan mukiinmenevä.

Maussa pehmeää karamellisuutta, hentoa sitrusta ja kuivaa hedelmäisyyttä. Jännä yhdistelmä hedelmäpastillia ja keveää katkeruutta lopussa. Suutuntuma on miellyttävän smoothia ja kermaista. Helppoa juotavaa tämäkin. Nitro IPA:sta ei löydä mitään moderneja asioita, enkä niitä osannut odottaa. Enemmänkin EIPA osastoa nitrohanasta. Voin vain ihmetellä, miksi marja/hedelmäoluita, tai soureja ei näe nitrohanasta? Voisi meinaan toimia jätskimäisellä twistillä. Ei siinä. Poistan seuraavasta tilauksesta vain tuon IPA-sanan ja tyydyn perinteiseen. 

Slàinte!