Alkon käsityöläisoluet: Tasting

Helmikuinen aamu oli taas vienyt juovon kohti pääkaupungin ihmeitä.

Osa varmaan luuli tähän liittyvän jääkiekkomailoja ja poneja? Tai sillä isolla talolla olleeseen väkijoukkoon soluttautumista ilmaisen ämpärin, tai bensan, tai bensaämpärin toivossa, niin ei.

Sen verran loskaista kevättä alkaa olemaan ilmassa, että Alkon käsityöläisoluet ovat saapumassa monopolin hyllille. Tämä tietysti aiheutti vääjämätöntä vipinää villasukissani, että hyppäsin aamun ensimmäiseen koomajunaan litkimään bisseä.

Pääkallollinnan kellarissa, eli tynnyrissä, tapahtuneessa väkijuomien kulutustapahtumassa olivat läsnä kaikki muut paitsi: Ison-Kallan Cardinal IPA(Miksei Cardiant IPA, olis siisti bändiolutkin viel), Flying Dutchman (onneksi, säästyy kirjoituskoneessa mustetta) ja Hiisin Pöllöhillo. Tai no Pöllöhillohan olisi blogin eka 6/5, ihan vaan koska pöllö mainittu ja yleisvaikutelma nousee stratosfääriin samantien. Pöllökalja hillolla, ihan parasta. (Ookoo, se liittyy talkkunaan oikeasti, mut pöllökalja, mikä pöllökalja). 

Jätin tutuista oluista Laitilan Kukon reittaamatta, mutta 5,5% versionakin se on varsin mainio olut jopa tyylissään. Kaikista muista on lyhyt luonnehdinta.

Asiaan:

Saimaan Pilsner Luomu 3,84€/0,5l

Saimaa avaa aamun, valkaisee nenän ja kalibroi maun. Kullankeltainen ja viljaisen ruohoinen tapaus. Ei aivan lähde lentoon kuitenkaan. Rapsakkaa pilsua, vähän keveää hedelmää seassa. Perussettiä, mutta ei huono sellainen. Hinta kuitenkin 2x sen mitä tällaisen pitäisi olla. Perushyvä saksatyylinen pils.

Vakka-Suomen Kölsch 4,95€/0,5l

Vaspilta viimeinkin Kölsch. Loistavaa. Hyvin puhdaslinjainen tapaus hennolla hedelmällä ja omenaisuudella. Raikas, iisi, melkolailla tyylinsä mukainen, eli tylsä? Hyvä perusolut ja kun tietää tyylin vaikeuden valmistamisen suhteen voi nostaa hattua. Sopii Vaspin portfolioon kivasti maalaismaisella sävyllään.

Bryggeri Helsinki Wald Forest Pale Ale  4,52€/0,33l

Meripihkaan vivahtava väriltään tämä. Jännä kombo havua ja rosmariinia aromissa. Aiheuttaa paljon fiiliksiä ja mielikuvia, en tiedä miten menisi jos en tietäisi nimeä, eli brändi+1. Keveää toffeista mallasta, leipää, kinuskia ja hedelmää. Rosmariini vie vähän olutta, mutta balanssi on jälleen valtavan hyvä. Ruokien kaveriksi? Toimii loistavasti tarjolla olleen ”silli-kaviaari perunan” kera.

Lammin Naakka ”Strong Ale”  5,9€/0,33l

Lammi tarjoilee tuttuja sahtimaisia piirteitä. Makeaa mallasta, karkkia ja limppua. Banaania ja katajaa. Viehkoja sävyjä pyöreästi. Miellyttää taas kerran. Ei kikkoja, vaan sellaista ”nordic style ale” meininkiä, jota soisi näkevän enemmänkin näin puhdaslinjaisena. Tykkään.

Rocking Bear Brewers Tuorsniemi Bitter  4,98€/0,33l

Bitter Suomesta? Samean oranssinpunainen sävy tässä.

Hedelmäistä hiivaisuutta, puuta, multaa ja pähkinää. Sekavasti. Selkeä linjakkuus ja peribrittiläisen hienostuneen yksinkertaisuuden maailma on hieman hukassa. Jos tilaisin Wishistä Jaguarin se maistuisi tältä? En tiedä toisiko keveä suodatus ja kypsytys piirteitä paremmin esiin?

Kimito British Rye  4,8€/0,33l

Bitteriä ruismaltaalla? Talven Kaiku 2?
Punaruskeaa olutta. Ulkonäkö varsin nättiä.

Tämä irrottelee puolestaan kuivattuja hedelmiä ja marjoja reilusti. Jälkimaussa tuttuja rukiin piirteitä. Keveää puumaisuutta seassa. Parempi, kuin RBB joskaan ei aivan osu maaliin, niin hipoo jo tolppaa. Välttää tunkkaisuuden ja tuhkaisuuden helmasynnin kotimaisella brittirintamalla. Kaipaisi vähän puraisua lisää ja vähemmän marjaisuutta. Tyyli on todella vaikea ainakin kotimaisille yrityksille, joten kaikki kunnia Suomenlinnan ja Malmgårdin suuntaan kenties parhaista onnistumisista. Ei tämä huono ole, mutta tällä hinnalla ei osu minun suuhuni.

Fiskars Drikkekammerat Pale Ale  4,98€/0,33l

82ebua ja Fiskars? Mitä tää on? Kuka vastaa?

Kullankeltainen olut kätkee alleen yllätyksen. Hyvin veikeän funkyn aromin, josta en saa tarkkaa koppia. Hunajakenno+brittihedelmä+mansikkainen käymisaromi+keksi+talli = tämä. Hiivasta käydään naapuripöydässä keskustelua. Greippiä maussa, sekä samaa vinkeää sivumakua. Onko humalaisin Fiskars/Rekola koskaan? Ehkä? Olut joka on annoksen jälkeen edelleen kysymysmerkki. Jännä. Melkein tekisi mieli tyypata uudestaan, tai sitten ei. En tiedä pidänkö vaiko en. 

Ruosniemen Lomittaja Mandarina Saison  4,19€/0,33l

Lomittajasta uusi editio. Mietin vaan leikilläni salaa mistä ajatus Mandarinasta?

Hedelmää, jee. Reilut, mutta hyvin tasapainossa olevat valkopippuriset aromit hiivasta. Appelsiinia seassa ja puree kivasti kuivattaen suuta. Kenties jopa parempi, kuin perus Lomittaja? On. Raikas ja kesäinen. Oispa kesä, biitsi, hiekkalinna ja hiekkalinna täynnä Mandarinaa.

Pidän.

Maku Farmhouse Ale 4,33€/0,33l

Keltaista on. Vähän funkya sitrusta ja saisonmaisia piirteitä mausteisuuden kanssa. Odotin brettapommia, mutta sainkin vähän funkyn saisonin. Ei siinä, pidän kyllä. Sitruunankuorta j a korianteria. Yllättävän freesi fiilis, muttei niin kesäinen kuin Ruosniemen.

Radbrew Don of Wasteland Saison   4,65€/0,33l

Uusinta. Aina pitää antaa mahdollisuus tähän ja nyt se kannatti. Tämä oli kesällä hyvinkin inhaa, mutta nyt tarjoilee tuoreen raikasta otettaan. Etiketistä +1. Sitrusta, keksiä, hedelmätiskiä. Kolmikosta se helpoin ottelija. Keveä, sellainen entry level tuote. Ei huono, ollenkaan, mutta jää kyllä Makun, että Ruosniemen varjoon.

Suomenlinnan Kealakekua IPA  4,93€/0,33l

Yritäppä tilata tätä baarissa.. "Yks Kealekakkekka" "Siis Kelkka vai?"
Samean keltainen olut. Trooppista hedelmää riittää. Kissanpissat päällä, pellettiä alla. Joku Suokilla tietää millaisena ipa:ni haluan siis. Välttää upeasti mäntysuovan ja yliampuvan karkean pihkaisuuden ja pysyy smoothin pehmeänä loppuun asti. Paras Suokin IPA so far. Yksinkertaisesti helkkarin hyvä häästääg #onkstääsitäneipaakuonsameeta

Honkavuori 694 Tupla-IPA  4,74€/0,33l

Punaruskeaa olutta. Varsin kaunis lasi.

Vaan ei s.. Kyllä puskee nyt paksut karamellisiirapit nenään diasetyylin kera. Paahtoleipää seassa. DIPA? Oikeesti? Tota noinaa.. Ei.

Paksua mallaslimppua, pähkinää, ruisleipää. Brittifiilistä enemmän, mitä aiemmissa. Honkavuorelle ihan vaan vinkiksi: Perusmallas+sokeri, muuta ei dipa:ssa tarvita uutelähteinä. Lisäkonsultaatio yhteystiedoissa. Oluena ja vaikka brittistrongina, tjs. Ei hassumpi, ehkä turhan makea vaan omaan suuhuni.

Mallaskosken True DIPA  4,97€/0,33l

Oranssinpunaista. No niin.. Tää tuoksuu Tupla-IPA:lta. Ihan sillai klassisesti.

Karkkia, muttei ammu yli. Pihkaa, havuja ja greippiä. Vissiin single hop Centennial osastoa. Pelottavan helppoa juoda 9% tuotteeksi. Old School, mutta hyvällä tavalla.

Beer Hunter's Hermansson Barley Wine 15,15€/0,75l

Hunulta kaunis suuri pullo, siitä +1.

Syvän punaruskeaa tavaraa. Vahvat kinuskit ja toffeet päälle kera keveän paahteisuuden.

Kuivahedelmäkakkua ja viinikumia taustailemassa. Hennosti appelsiinia. Muhkea ja lämmittävä tuotos omaa selkeää kypsytyspotentiaalia. Saisiko tämän viskitynnyriin? 

 

Teerenpeli Hullujussi   4,34€/0,33l

Mustaa. Selkeät paahteisen kahviset maltaisuudet pinnalla. Kuivaa, tummaa suklaata ja keveää makeutta seassa. Yllättävän helppoa juoda ja tutusti taattua Teeren tasapainoa. Ei kikkoja, vaan simppeliä perustekemistä.

Tuju Export Stout Nro:2  5,04€/0,33l

Edellistä selvästi makeampi ja vähemmän paahteisempi. Kuivaa hedelmää, luumua ja kaakaota. Lakua ja karkkia. Brittivibat ovat vahvasti läsnä tässäkin, mutta hyvällä tavalla. Oivaa tekemistä.

Malmgård Imperial Oatmeal Stout  6,58€/0,5l

Täytyy myöntää, että lataan tähän jo odotuksia..

Mustaa.. Paahdetta ja suklaata. Alla hedelmää ja vienoa mustikkaisuutta. Kahvista pehmeyttä ilman tuhkaisuutta. Kokemuksena yllättävän, vai liian, helposti lähestyttävä. Balanssi ja juotavuus todella hyvällä levelillä, mutta nyansseiltaan ei yllä millään tyylin huipulle. Hyvää silti.

Orava Brewing Orwellian Nightmare Imperial Stout  7,05€/0,33l

Ilmeisesti Cool Headilla tehty IS tämä?

Paksu, musta ja paahteinen. Ei kuitenkaan ns. tarpeeksi, eli sellainen ihana moottoriöljyinen tahmeus ja suuta supistava paahde ei ole tämän oluen Zen, Jing tai Jang. Enemmänkin siirappia ja kahvisuutta, joskaan ei niin paahteinen mitä Malmgård. Hyvä olut, muttei minusta hintansa väärti mitenkään. 

 

Yhteenvetoa:

Kattaus on tänä vuonna tyylillisesti miellyttävän laaja, joskaan mitään väistämätöntä hittiä näistä oluista tuskin löytyy. Parhaat paperit ehdottomasti Suokille ja Malmgårdille, joskin livauttaisin salaa vähän Lammia, että Bryggeriä tähän joukkoon jokerikortteina. Molemmilla on viehättävää potentiaalia ruuan kanssa.

Oikeastaan kaikki pitkän linjan panimot pärjäsivät jälleen mainiosti ja uusiltakaan ei mitään aivan todellista hutia. Muutama vaatisi vain reseptiikka/prosessipuolelle lisää duunia.  

Kokonaisuudessaan nihilistisesti sanoen "Ihan kiva, muttei tarpeeksi kiva hinta/laatusuhteeltaan". Iloisemmalla ilmeellä voidaan todeta valikoimassa olevan likipitäen jokaiselle jotakin.

Mitä sinun ostoskoriisi näistä päättyy?

Alkon uutuuksia ja Alkoholipoliittista alkoholismia

This aint no Politically Correct

 "Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan, hukun miekkaan"

Alkoholipoliittisen väännön jälkeiset päivät olivat harmaita. Poliitikkojen sanoma oli selkeä. Olen alkoholisti, koska olen suomalainen. Pinkit etiketit kieltämättä viehättävät, ahmin liköörikonvehteja viihdemielessä ja nuuskan sijasta jauhan purukumia tipalla kossua. Varsinkin kesäisin rakastan nauttia jallun makuista limuviinajäätelöä laiturin nokassa räntäsateessa kuunnellen Popedan Oodia Jaloviinalle.
Talssin kuitenkin sateessa kohti rautatieasemaa. Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla ja kolkuttelen märissä kengissäni lähiökuppilan ovea janoisena. Olenhan menettänyt kaiken toivon selvitä, joten Pekka Puska&Co. Miksi edes yrittää?

Alkoholilain suuntavaihtoehdot

Vaellan apaattisena muiden apaattisten alkoholistien kanssa kohti lähijuna zetaa ilman salamapartiota. Katselen kyynisenä vieressä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle meneviä pikkulapsia. ”Voi tulevia alkoholisteja”. Luulin nuorison olevan koko ajan selvempää, mutta nyt joudun piilottelemaan liköörikonvehtejani, ettei tahmatassujen alamäki alkaisi liian makeasti. Liian aikaisin. Yhtä aikaisin vie Zeta meitä yhtä sateiseen pääkaupunkiin, jossa hiljaisuus on vallannut turut ja torit.
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”

Tuhansien rantoj..järvien maa

Olen jo kulkemassa alkoholia, sellaista helakan väristä kohden, kunnes minulle todetaan: ”Meillä ei ole ollut tapana keskustella täällä”. Käännyn kannoillani. ”Herraisä, viini-ihmisiä”. Onneksi löydän tutun maltaan tuoksun jostakin läheltä. Miellyttävää.. Kaadan jo ensimmäistä Löwenbrauta lasiini ja ihmettelen missä litran tuopit ja lederhosenit torvisoittokuntineen?

Samalla alkaa kuitenkin tilaisuuden pakollinen info. Tämän ehdottomasti antoisimmat seikat liittyivät oikeastaan ekologisuuteen, mikä jopa oikeasti kiinnosti näin ympäristöalaa opiskelevan mieltä. Toki tärkein uudistus on tuleva ”Vegaaninen” merkintä sellaisiin tuotteisiin jotka sopivat ”vegeille”. Tämä on loistavaa, koska miultakin udellaan aika ajoin onko mikäkin olut vegaaninen vai ei?

Tulossa lokakuussa

Asiaan.. Maistelin nopeasti bruuvin germaanit lävitse. Vivahde eroja, mutta päällä edelleen loistava tasapaino, juotavuus ja sellainen miellyttävä helppous. Juotavia, niin juotavia. Koska Suomessa? Niinku eurolla puol litraa hyvää bisseä? Kotimaan katraasta Saimaan Oktoberfest löi jo uusia kierroksia koneeseen. Katkerot purivat yllättävän tiukasti aamukoomaisessa suussa, vaikka vain Magnumin&Saazin voimalla. 

Ison-Kallan Tuhansien järvien Pils oli melkoista rymistelyä. N. 60-65ebua jenkkikamaa ja keveähkö runko. Vähän sekavan oloinen ”nyt hitosti kaikkea ja lujaa” fiilis. Viereinen Foundersin PC Pils oli rauhallisempi verrokki. Jos toisessa ajettiin Mersulla kirkkoon möyrittiin Savossa jeepillä metsässä.

Seuraavaksi jotain ihan muuta. Jandrain Jandrain Jandrain Jandrain.. Jotakin jossa levy oli päällä nimessä koko ajan. Belgityylistä ”wheat alea”, ei kuitenkaan witbieriä. Hiivakannan esterit puskivat mausteiden lisäksi reipasta hedelmätiskiä. Tavallaan vakuuttava, tavallaan ei. Elementtejä jotka ovat todella miellyttäviä ja päinvastoin.

Aamu alkaa A:lla?

Seuraavaksi tapahtuu odottamaton siirtyminen sinne mihin pitikin. Viinapurkkaan.

Saku Antvärk IPA. Toivon hyvää hinta laatusuhdetta.. Mutta jostain tulee kokoajan purukumin tuoksua. Sellaista makeaa hedelmäpurkkaa veivattavasta markan automaatista. Jänniä leipäisiä brittifiiliksiä seassa. Onko Citran hedelmäisyys vaihdettu kuiviin hedelmiin?
 ”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.

Tässä kohtaa alkoholi tekee temppunsa. Enter the seitinohut. Ilmeisesti pitäisi purskuttaa ja sylkeä, mutta luonto ei anna periksi. Tuijotan mykkänä kulkien eteenpäin kohti kanapee vatia. Hörppään matkajuomana aka matkakaljana tipan Sonnisaaren Humalajaa. Erinomainen kuosi. Mahtavaa öljyä ja hedelmiä. Edelleen the Suomi IPA.

Brooklyn Defender IPA toimii ruokajuomana. Ns. ”mallas ipa” on ruoka ipa. House flavoria esillä. Hennosti karkkia, maltaisuutta ja paahtoleipää greipin ja kukkakedon lisäksi. Iisiä ja juotavaa.

Katselen Roguen Dead Guy Alea. En koskaan ole pitänyt siitä. Enkä pidä nytkään. Liian viinainen. Ehkä minussa on vikaa, koska pitäisihän tuon liki sarjakuvaetikettisen import tuotteen, joka maistuu viinalle viehättää suomalaista kännistä mieltäni?

Stone Tangerin Express IPA. Lisää IPA:a. Speksit todella kiehtovat. Mandariinia ja ananas murskaa, Azaccaa, Mosaicia, You name it, It has it. Odotan jotakin Stone goes Brewski kokemusta... Jaaaaa en saa sitä. Perus Stonea. Eli todella hyvä, mutta sillai vähän vanha ja tylsä. Keski-ikäinen insinööri, jolla on uusi wunderbaum. No pullon ikä jäi katsomatta, että->

Hyvää, mutta ei hintansa arvoista

Sitten niitä tummia. Harmittavasti kaksi ja epäilen juoneeni molemmat, mutta sehän ei meinaa mitään. On antoisaa reitata uudestaan ja verrata tulosten vertailukelpoisuutta.

To Öl Moccachino Messiah. Kahvibrownia. Olen yhden aivan erinomaisen tällaisen juonut; Surlyn Coffee Benderin. Laittakaapa korvan taakse se. To Öl tarjoaa no kahvia. Ja sitten sitä helkkarin tunkkaista tuhkakupinpohjaa ja sikarin perää, jota savuisuus vain korostaa. Ei jatkoon, vaikka arvaan yhden Tonin rakastavan tätä, kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota<3

Mikkeller Chipotle Porter onnistuu jo paremmin. Todella miellyttävä kombo paahdetta, suklaata, chiliä ja savua. Tosin liian keveä runko kostautuu vähän lopussa, mutta alle 7% varsin kelvollinen suoritus yhdistää vielä chili tähän.

Olen jo pakkaamassa kamojani, mutta kas.. Siideriä.. Jos sitä vielä ehtis.. Ja ehtiihän sitä.

Kerisarac Cidre Breton tuotti tuoksun puolesta pienen Wow:n. Nyt ymmärretään antaa. Maku unohtaa koko asian ja jälkimaku katoaa, kuten toivo krapula-aamuina.
Rankkaa omenaa, calvadosta. Hyvä siideri, hyvä hinta.

Verrokkina toimiva Teerenpelin Juhlasiideri lyö ensimmäisenä asetonit kurkkuun. Tasaantuu vähän. Keltaisia omenoita, makeahkoa, helppoa. Sellaista suomisiideriä. Ihan kiva, mutta vaan ihan kiva.

Poistun toimiston kautta takaisin sateeseen kohti Pientä ja uusia nousuja miettien mistä saisin edes yhden limuviinapuikon illaksi.

"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"

Ruokakaupan parhaat bulkit

 Kävin eilen lähikaupassa hakemassa itselleni ruokaa. Päädyin lopulta pakastepizza ja vanukas kainalossa (Gourmet elämyksiä) kulkemaan kassoja kohti. Hipsin kuitenkin matkalla kohti marketin kylmäkaappia, koska pizza kaipaa aina bisseä. Kelasin siinä mielessäni miten satunkin valitsemaan aina samoja juomia ruokakaupasta ja miksi?

En juurikaan asioi isoissa automarketeissa, koska autottomalle ne ovat yleensä kaukana ja hankalasti tavoitettavissa.

Tänään keskitymme siis siihen, mitä sieltä lähimarketista kannattaa ostaa (imho). Enkä tällaiseksi laske nyt vaikkapa Kampin Supermarkettia. Sori, oikeesti.

Eli tässä listauksessa on niitä oluita, joita saa ns. kaikkialta ja joiden hinnat ovat siellä about alle 7€/l hujakoilla.

Joten.. Tässä omat valintani:

1. Olvi APA 
   Olvi räjäytti totaalisesti pankin ensin IPA:lla (jonka tuore pellettisyys oli mahtavaa), mutta sitten tuli APA ja se oli menoa. Tämän oluen hedelmäisyys on karvan verran miellyttävämpää IPA:n nähden.
   
   
2. Pilsner Urquell
   Ei tarvitse perustella kenellekkään? Hyvä sitä minäkin. Absoluuttisen brillianttia tavaraa. Suodattamatonta kun saisi tämän sijasta, niin voisin elää tällä. 
   

   
   
3. Nokian Keisarit: 2^nd Avenue, Elowehnä ja Kellari.
   Mahtava saatavuus, hyvä laatu (kyllä) ja hinta lähes kaikkialla alle 2,5€ purkki. Kiitos Nokia keep it up. Näillä on mennyt mukavasti monet lautapeli-illat, kaljottelut ja aloittelut.
   
   

   
4. Laitilan Kukko Helles
   Laitila ja helles? Helles on kenties viime vuosien suurimpia yllättäjiä. Pitkään vaivannut "talon maku" loistaa tässä tuotteessa poissaoloaan ja balanssi lievästi katkerampaan suuntaan. Todella mainio tuote hyvällä saatavuudella. Parasta bisseä pintin purkissa?
   
   
5. Koff Apa
   Koff otti ja räjäytti kenties muita pahemmin. Siis niinku oikea Apa. Loppu leikkiminen Surffereiden ja muiden kanssa. Velvetin poistumisen jälkeen ehkäpä paras Koffilainen?
   
   
6. Grafenwalder Vehnä ja Radler
   Lidlin tehokaksikko etenkin darraisiin olotiloihin ja helteisille kesäilloille.
   
   
7. Olvi Black IPA ja se "tavallinenkin" IPA.
   Lisää Olvia. Black IPA on aivan hämmentävän onnistunut tuote maitokauppavahvuiseksi. Balanssi on tässä kenties enemmän voimakkaasti humaloidun kevyt Stoutin suuntaan, mutta mitä väliä, kun tuote on muutoin erinomaista. Perus IPA pitää pintansa. Saatavuus, laatu ja hinta ovat tässäkin mantrana.
   
   
8. Kaiserdom Kellerbier
   Ei ehkä mitenkään paras Kellerbier. Silti, jos unohdetaan kotimaiset edustajat, eli Keisari Kellari (oliko muita?), niin tarjonta on todella vähäistä kautta linjan. Suodattamaton vaalea tarjoilee pehmeitä makuja ja on valtavan hyvä all-around ruokaolut. Tätä muuten nautin itse viime jouluna joulupöydässä.
   
   
9. Saimaan Pils
   Saimaalta olisi tunku listalle. On Blondea, läjä Brewers Specialeja (erityisesti Belgian Wheat), Vaaleaa lageria ja Red Alea. Silti Pils on kenties se useimmiten koriin eksyvä Saimaalainen heti Luomu-Vehnän perästä. Ottaa toki Urkilta pataan, mutta joskus tätä näkee tarjouspäissään parilla eurolla purkki.
   
   
10. Stadin American Pale Ale & American Lager
    Tuoreena aivan loistavia tässä kategoriassa. Silti saatavuus ja hinta nyökkäävät kevyesti Olvin puolelle Apa:ssa.
    
    

    

    
     
11.  Fuller's London Pride
    Tämän tölkitys on kenties yksi parhaimmista uusista ideoista, mitä Chiswickissä on tehty vuosiin. Laadukas Bitter pelittää aina. Etenkin silloin, kun listan muiden CitramarilloCCC:t tunkevat korvista ulos.
    

Ei ihan mutta melkein, aka "Close, but no cigar": Ruosniemen Sihteeri, Stone Go To, Founders All Day, Sori Out of Office, Mallaskosken Rainy Summer, Maku Apa, Dead Pony Club, Sam Adams, Guinness, Budejovicky ja monet muut.

Mitä kaipaisin maitokauppaan tähän muutaman euron käyttöolut-kategoriaan?
Reilusti EUROOPPALAISILLA humalilla humaloitua Kellerbierin ja Pilsin hybridiä. Tasapainoista Saisonia ilman kikkailuja, sekä oikeasti hyvää kotimaista Bitteriä, että rapsakkaa höyryolutta jälleen klassisesti.

Puuttuiko listasta jotakin? Mitä itse kaipaisit ruokakaupan hyllyille?

Pika-arvioissa: Saimaan uutuudet

Saimaan juomatehtaalta tuli juuri muutama uutuus laadukkaaseen Brewer's Special-sarjaan. Nämä eksyivät myös minun tahmaisiin tassuihin lähikaupan laarista.
Olen myös kuullut, että te lukijat kaipaatte lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja, joten tänään päätin olla todella lyhyt ja ytimekäs.

 Pacific Pale Ale. Etikettiä arvioimme ajatuksena ihan hauskaksi tapaukseksi. Olutta taas: Ihan kiva, mukiinmenevä ja seurueen aromikkain ja kenties tasapainoisin tapaus. Silti... Aromi liian keveää ja varovaista.
 Yleisarvosanana: Jatkoon. 3/5 ja papukaijamerkki Tappajahai-leffan kera ilman jatko-osia.

Panimon California IPA:a taas avokkeeni piti seksistisenä ja itse vain väsyneenä kosiskeluna rekkakuskien kansoittamille ABC-asemille. Maultaan tylppä, turhan katkera suhteessa aromihumalaan, mutta selvästi parempi kuin aiempi turbaanipäinen IPA. Yleisarviona: 3-/5. Ei jatkoon, koska viereinen "Apa" on parempi ja Session IPA osastolta löytyy parempiakin.

 

Ja Houston Brown Ale. Etiketin klassinen avaruusmatkailu nosti tunnelman lähes jäähallin kattoon, mutta sitten muistimme olevamme Kouvolassa.

Browniksi varsin tyylipuhdas suoritus keveäksi liki jenkkiläisvaikutteiseksi. Pähkinä ja leipä löytyivät, mutta muuten kokonaisuus kärsii ruokakaupparajasta maltaisuuden osalta. Kepeää ja iisiä kuravettä kaikille. Yleisarvosana: 3-/5 Jatkoon, koska tyylilajissa on tähän hintaan vain vähän kilpailua ja siinä suhteessa ihan mukiinmenevä ja säähän sopiva fribauskalja.