Alkon uutuuksia ja Alkoholipoliittista alkoholismia

This aint no Politically Correct

 "Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan, hukun miekkaan"

Alkoholipoliittisen väännön jälkeiset päivät olivat harmaita. Poliitikkojen sanoma oli selkeä. Olen alkoholisti, koska olen suomalainen. Pinkit etiketit kieltämättä viehättävät, ahmin liköörikonvehteja viihdemielessä ja nuuskan sijasta jauhan purukumia tipalla kossua. Varsinkin kesäisin rakastan nauttia jallun makuista limuviinajäätelöä laiturin nokassa räntäsateessa kuunnellen Popedan Oodia Jaloviinalle.
Talssin kuitenkin sateessa kohti rautatieasemaa. Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla ja kolkuttelen märissä kengissäni lähiökuppilan ovea janoisena. Olenhan menettänyt kaiken toivon selvitä, joten Pekka Puska&Co. Miksi edes yrittää?

Alkoholilain suuntavaihtoehdot

Vaellan apaattisena muiden apaattisten alkoholistien kanssa kohti lähijuna zetaa ilman salamapartiota. Katselen kyynisenä vieressä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle meneviä pikkulapsia. ”Voi tulevia alkoholisteja”. Luulin nuorison olevan koko ajan selvempää, mutta nyt joudun piilottelemaan liköörikonvehtejani, ettei tahmatassujen alamäki alkaisi liian makeasti. Liian aikaisin. Yhtä aikaisin vie Zeta meitä yhtä sateiseen pääkaupunkiin, jossa hiljaisuus on vallannut turut ja torit.
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”

Tuhansien rantoj..järvien maa

Olen jo kulkemassa alkoholia, sellaista helakan väristä kohden, kunnes minulle todetaan: ”Meillä ei ole ollut tapana keskustella täällä”. Käännyn kannoillani. ”Herraisä, viini-ihmisiä”. Onneksi löydän tutun maltaan tuoksun jostakin läheltä. Miellyttävää.. Kaadan jo ensimmäistä Löwenbrauta lasiini ja ihmettelen missä litran tuopit ja lederhosenit torvisoittokuntineen?

Samalla alkaa kuitenkin tilaisuuden pakollinen info. Tämän ehdottomasti antoisimmat seikat liittyivät oikeastaan ekologisuuteen, mikä jopa oikeasti kiinnosti näin ympäristöalaa opiskelevan mieltä. Toki tärkein uudistus on tuleva ”Vegaaninen” merkintä sellaisiin tuotteisiin jotka sopivat ”vegeille”. Tämä on loistavaa, koska miultakin udellaan aika ajoin onko mikäkin olut vegaaninen vai ei?

Tulossa lokakuussa

Asiaan.. Maistelin nopeasti bruuvin germaanit lävitse. Vivahde eroja, mutta päällä edelleen loistava tasapaino, juotavuus ja sellainen miellyttävä helppous. Juotavia, niin juotavia. Koska Suomessa? Niinku eurolla puol litraa hyvää bisseä? Kotimaan katraasta Saimaan Oktoberfest löi jo uusia kierroksia koneeseen. Katkerot purivat yllättävän tiukasti aamukoomaisessa suussa, vaikka vain Magnumin&Saazin voimalla. 

Ison-Kallan Tuhansien järvien Pils oli melkoista rymistelyä. N. 60-65ebua jenkkikamaa ja keveähkö runko. Vähän sekavan oloinen ”nyt hitosti kaikkea ja lujaa” fiilis. Viereinen Foundersin PC Pils oli rauhallisempi verrokki. Jos toisessa ajettiin Mersulla kirkkoon möyrittiin Savossa jeepillä metsässä.

Seuraavaksi jotain ihan muuta. Jandrain Jandrain Jandrain Jandrain.. Jotakin jossa levy oli päällä nimessä koko ajan. Belgityylistä ”wheat alea”, ei kuitenkaan witbieriä. Hiivakannan esterit puskivat mausteiden lisäksi reipasta hedelmätiskiä. Tavallaan vakuuttava, tavallaan ei. Elementtejä jotka ovat todella miellyttäviä ja päinvastoin.

Aamu alkaa A:lla?

Seuraavaksi tapahtuu odottamaton siirtyminen sinne mihin pitikin. Viinapurkkaan.

Saku Antvärk IPA. Toivon hyvää hinta laatusuhdetta.. Mutta jostain tulee kokoajan purukumin tuoksua. Sellaista makeaa hedelmäpurkkaa veivattavasta markan automaatista. Jänniä leipäisiä brittifiiliksiä seassa. Onko Citran hedelmäisyys vaihdettu kuiviin hedelmiin?
 ”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.

Tässä kohtaa alkoholi tekee temppunsa. Enter the seitinohut. Ilmeisesti pitäisi purskuttaa ja sylkeä, mutta luonto ei anna periksi. Tuijotan mykkänä kulkien eteenpäin kohti kanapee vatia. Hörppään matkajuomana aka matkakaljana tipan Sonnisaaren Humalajaa. Erinomainen kuosi. Mahtavaa öljyä ja hedelmiä. Edelleen the Suomi IPA.

Brooklyn Defender IPA toimii ruokajuomana. Ns. ”mallas ipa” on ruoka ipa. House flavoria esillä. Hennosti karkkia, maltaisuutta ja paahtoleipää greipin ja kukkakedon lisäksi. Iisiä ja juotavaa.

Katselen Roguen Dead Guy Alea. En koskaan ole pitänyt siitä. Enkä pidä nytkään. Liian viinainen. Ehkä minussa on vikaa, koska pitäisihän tuon liki sarjakuvaetikettisen import tuotteen, joka maistuu viinalle viehättää suomalaista kännistä mieltäni?

Stone Tangerin Express IPA. Lisää IPA:a. Speksit todella kiehtovat. Mandariinia ja ananas murskaa, Azaccaa, Mosaicia, You name it, It has it. Odotan jotakin Stone goes Brewski kokemusta... Jaaaaa en saa sitä. Perus Stonea. Eli todella hyvä, mutta sillai vähän vanha ja tylsä. Keski-ikäinen insinööri, jolla on uusi wunderbaum. No pullon ikä jäi katsomatta, että->

Hyvää, mutta ei hintansa arvoista

Sitten niitä tummia. Harmittavasti kaksi ja epäilen juoneeni molemmat, mutta sehän ei meinaa mitään. On antoisaa reitata uudestaan ja verrata tulosten vertailukelpoisuutta.

To Öl Moccachino Messiah. Kahvibrownia. Olen yhden aivan erinomaisen tällaisen juonut; Surlyn Coffee Benderin. Laittakaapa korvan taakse se. To Öl tarjoaa no kahvia. Ja sitten sitä helkkarin tunkkaista tuhkakupinpohjaa ja sikarin perää, jota savuisuus vain korostaa. Ei jatkoon, vaikka arvaan yhden Tonin rakastavan tätä, kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota<3

Mikkeller Chipotle Porter onnistuu jo paremmin. Todella miellyttävä kombo paahdetta, suklaata, chiliä ja savua. Tosin liian keveä runko kostautuu vähän lopussa, mutta alle 7% varsin kelvollinen suoritus yhdistää vielä chili tähän.

Olen jo pakkaamassa kamojani, mutta kas.. Siideriä.. Jos sitä vielä ehtis.. Ja ehtiihän sitä.

Kerisarac Cidre Breton tuotti tuoksun puolesta pienen Wow:n. Nyt ymmärretään antaa. Maku unohtaa koko asian ja jälkimaku katoaa, kuten toivo krapula-aamuina.
Rankkaa omenaa, calvadosta. Hyvä siideri, hyvä hinta.

Verrokkina toimiva Teerenpelin Juhlasiideri lyö ensimmäisenä asetonit kurkkuun. Tasaantuu vähän. Keltaisia omenoita, makeahkoa, helppoa. Sellaista suomisiideriä. Ihan kiva, mutta vaan ihan kiva.

Poistun toimiston kautta takaisin sateeseen kohti Pientä ja uusia nousuja miettien mistä saisin edes yhden limuviinapuikon illaksi.

"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"

Corona goes States aka Brooklyn Sound pre-partyt

Hola.
Koska blogista on tullut osa mediaa ja kirjoittajasta ilmeisesti seurapiirijournalisti, joka voisi soitella kohta seiskaan ja muihin ammattimedian rakastamiin julkaisuihin, saapui miullekin kutsu Brooklyn Breweryn Brooklyn Sound tapahtumaan.
Tapahtuman "pre-Sound" kokkareet pidettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä mikä tarjosi vähintäänkin kiintoisat puitteet suihkuseurapiireissä uimiselle.
Näin siis ajattelin kutsun saatuani, mutta koska pieni gonzo-kärpänen puraisi jälleen mietin miten tapahtumaan saisi vähän twistiä ja väriä..
Sovitin päähäni siis mustaa barettia ja marssin lähimarketista hakemaan apuvoimia tehtävän toteuttamisessa. Koska blogin budjetti ei yltänyt vaahtosammuttimen, eikä edes rommipullon ostamiseen jouduin tyytymään toisiksi huonoimpaan vaihtoehtoon.
Nythän on niin, että suurlähetystöthän ovat aina populaarikulttuurisesti edustamansa valtion maaperällä toisen valtion alueella. Tässä keississä US&A on viime aikoina ollut lukuisasti mediassa esillä erään etelänaapurinsa kanssa jonkin muurijupakan takia.
Tuopin Ääressä ei voi katsella toimetonna moista hölmöilyä ja kantoikin sympatian puolesta kortensa kekoon totuuden viiri salossaan.
 Saanko esitellä: Meksikon kansalaisen, toverin aseissa ilman limeä ja päivän tähden: Coronan.

Hola mi nombre es Corona

Päätin siis viedä ja smuglata mehikon Yhdysvaltoihin kaikin taiteen sallimin keinoin. Lopulta hän oli ainoa meistä, joka oli paikalla sääntöjen sallimin keinoin.
Päivä alkoi kuitenkin lounaalla, viimeisellä aterialla ennen Rööperiä, Stone's:ssa, josta sain eräältä länsirannikon T-luupihvi pokerinaamalta ja RateBeer kuninkaalta tärpin. Lounasburgeri es-cortilla kybällä. En pitänyt, mutta hinta kohtasi laadun. Stone's:n burgerit eivät vaan imho toimi. Liikaa majoneesia, ja mauttomat täytteet huonossa pullassa. Pihvi oli kuitenkin ihan jees, lokaatio keskeinen ja hiljainen, sekä myyjättärien viehkeä olemus piristävää meille molemmille.

Siirryttyämme kylläisinä Rööperin entiselle työväen, nykyiselle juppihipsteri-alueelle nokka ohjasi kohti ketjukuppilaa. Sellaista joka näyttää liki samalta kaikkialla. Sellaista joka on tuoreiden uutisten perusteella kovasti omimassa sanaa "Punk" itselleen, mikä on pöyristyttävää. Kuuntelen kuitenkin tässä samalla Anti Flag ja Dead Kennedys-yhtyeitä. Sekaisin tietenkin.
Paikka oli tietenkin Brewdog Helsinki. Hiljainen hetki, sisään astuessa baarissa oli ehkä kaksi asiakasta, joista tunsin 50%. Bönthöö Bönthöö oli myös lähtenyt maakuntamatkalle ja eikä aikaakaan kun pöytä täyttyi muista kirjailijoista ja olutrunoilijoista. Toiset kulkivat sp..ratikalla, me kävelimme. Se on terveellistä ja samalla pystyi bongaamaan mm. itäisen suuren ja mahtavan lähetystön. Odotan Bakunin panimolta seuraavaksi bileitä täällä, kenties juoden viereisen kuppilan "My Name is Vladimiria" siinä samalla. Rauhan, panimorakkauden ja kollaboraatioiden nimessä.

Paikallista Donut Islandia

Saavuimme lopulta oikealle ovelle. Minua ja Coronaa jännitti. Tutun firman virka-asuisest sedät olivat saanneet tiimarista seriffin tähdet, mutteivat imukuppipyssyjä. Koska tällaiset tarkastukset olivat allekirjoittaneelle joskus jokapäiväistä kaurapuuroa en odottanut kumihanskojen napsumista ja muita käytettyjä kumijuttuja.
Lopulta olimme sisällä. Mikä on outoa, koska havaitsin jälkeenpäin, että allekirjoittaneella ei ole yhtään voimassaolevaa henkkaria. Se siitä high-securitysta. Coronan saapuessa Yhdysvaltoihin, land of the fat and home of the diabetes and fries:iin samalla tavalla, kuin lähes kaikki muutkin ystävänsä. Laillisesti, koska Corona ei ole saanut uimakoulussa "Pequeña Sirena", saati "Gran maestro de natación" arvoja.

Tapahtumaan olivat eksyneet myös muutama muu runoilija alkaen ikuista peräkärryään metsästävästä Ardesta, kuin Beerspectives, Hankala Asiakas, Vaahtosukelluksia ja moni muu. Terve vaan.
Tarjolla oli tietysti Brooklynia, harmittavasti ei isoja pulloja, ei mielenkiintoisia vaan niitä perinteisiä tuotteita. 
Silti who cares, ilmaisen viinan bileet?
 Uusi Naranjito oli.. No ihan kiva. Sitruksinen pale-ale, josta nimestään huolimatta sai appelsiininkuorta etsiä. --Mainos alkaa--- Olkoos silti huoleton, poikas valveil on. Nääs kesällä saattaa saapua jotakin appelsiininkuorimaisempaa hyllyyn ihan kotoisin voimin. ---Mainos päättyy--
Naposteltava oli itseasiassa oikein hyvää, mutta olisi kaivannut lautasia. Mestoille oli eksynyt oluthörhöjen ja journalismin kerman kuohun lisäksi jokunen muukin julkkis. llmeisesti ainakin herrat Heikelä ja Pulkkinen. Toinen radiosta ja toinen räppäri. Pöytäseurueeseen liittyi myös eräs toinen partasuu, jonka nimi oli ilmeisen vaikea muistaa (anteeksi, kiitos) Akseli Herlevi, jonka seurana suuntasimme, kuin sillit taksissa, jatkoille samaiseen lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

"Ei paskempi ruokakauppabisseksi"

"Glass.. There where I come, we don't need glass"

Eräs pikkukapunkilainen Espoosta tiesi Brewdogista saatavan tänä iltana Paradox Rye:ta.
Samalla jaoimme ilman pillejä pullon HopShottia (kotipanijoille, ei sitä uutetta) ja jonkin aurinkorasvatuubin. Samalla katselin innolla, kun osa jakoi maailman kaikkeuden parasta bisseä: Tactical Nuclear Pernguinia. Kyllä olen fanipoika, koska oluen nimestä saapuva yleisvaikutelma kohoaa samantien tappiin on tuote auttamattomasti vaan ihanaa pingviinimehua.     
Lopulta oli aika hypätä Coronan kanssa yöhön jättäen kaverina olleen IPA pullon jonkun reppuun. En muista kenen, mutta just sinä siel-> anna pojan olla pari viikkoa viel huoneenlämmössä pystyssä ennen kylmennystä ja oraali-iloja. 

Tämä siksikin, että minun piti vielä käydä hakemassa Pien puodista nippu pulloja matkaan, koska eihän alkoholisti selviä kotimatkaa kuivin suin. Coronasta tuli kuitenkin kaveri ja kavereihin ei kosketa. Ei kuulema ainakaan ilman limeä ja suolaa. En ymmärtänyt pointtia, mutta ehkä tällä tavalla Karjalastakin saa juomakelpoista? Otamme testiin keväämmällä.

Lopuksi ja erikseen: 
Kiitos seuralaisille, Brooklynille ja muille reissuun tavalla tai toisella vaikuttaneille tahoille.

"Buenas noches niños, corona cierra los ojos"