Olutarvioissa: Founders Devil Dancer Triple IPA

Triple IPA:n osui kourani tuhlatessani hieman aikaa Sykkeen Alkossa.
Arvasihan se miten siinä kävisi, kun paholainen olkapäällä kutsui tanssiin..
Lyhyesti: mukiin päätyi jälleen yksi Founders.
 Hintaahan tällä on karseasti. Mielestäni liki 10€ hinta Alkossa on sellainen, että nyt olisi hinnan ja laadun vyöryttävä Panzerkampfwagen VI:n lailla suuhuni ja tykitettävä sellaista orgastista ilotulitusta, että unohdan hintalapun ja hellin pullon kanssa aamuun asti naapurien poistuessa tupakalle.
12% lämmittävyyttä ja 112ebua potkivuutta ei lupaa hyvää.

Lasissa olut on kauniin punertavan ruskeaa keskiasteisella vaahdolla.
Tuoksu lyö tiskiin melkoisesti pihkaa, havuja, greippiä, mallasta, karkkia, U name it. Keveän hetelmän, jossa d juoksi pihkaa karkuun, jälkeen lähes Tonicinen tunkkaisa karvaisuus puistattaa jo ennen hörppyä. Tätä nuuhkiessa ei voi välttyä ajatukselta:
Jos tätä kaataisi kattilaan ja höyryhengittäisi lenssussa tarvitsisiko papukaija-karkkeja enää ollenkaan? Ja saisiko Eucalyptus pastilleista olutta? En tiedä, mutta sen tiedän että tätä pönttöön kaataessa kaakattaisi wc-ankkakin karkuun. Eläinystävällisenä en tätä tietenkään suorittanut. Ankkakin on älykäs eläin.
Maku... Tuntuu hyvin pienen räpäyksen ajan makealta. Kunnes katkeruus tulee kylään ja irroittaa pihkalla sokerit limakalvoilta ja kaiken muunkin samalla kertaa. Samalla veistellen männyn oksilla turpaan kysyen sadistisesti: "Saanhan lyödä kohta kovempaa? Saanhan?"
Keveää hedelmäkarkkia, sitrushedelmiä ja sitruunalakritsaa. Katkerot purevat kitalakea ja maku jää suuhun kuin liimattuna. En tiedä vieläkään ihastuttaako tämä vai vihastuttaako?
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläistä tavaraa. Juotavuutta on ottaen speksit huomioon edes joten kuten. Eli potkii jo puolessa välissä.
Harvoin oluen juominen tuntuu urakalta. Harvoin miettii jokaisella huikalla haluaako tämän juoda loppuun? Devil Dancer on nimensä mukainen katalyytti paheisiin. Tämän jälkeen mielen vallitsee seitinohut ranskalaistyylinen iltapäiväkänni. Pirullinen tapaus, joka jokaisella pisaralla kävi yhä päihdyttävämäksi. Pisara pisaralta aloin myös pervosti nauttia tämän juomisesta. Miettien olenko siis masokisti?
Huonosta hinta-kännisuhteestaan huolimatta hipster-indierock-viikset värisevät suomalaisittain seuraavaan aamunkajoon tuuheampina kuin ennen.
Onneksi viikseni ovat tällä hetkellä enempi mallia amishaituvat. Vaikka bemmiä ei olekkaan pihassa, voisi vastaavia fiiliksiä aiheuttava Imperial Stout saada minutkin ihastumaan. Nyt tämä jättää vain vähän tyhjän fiiliksen ruutupaitaan. Kuriositeetti kamaa.

Minä, Junnu ja Founders KBS

Haen sitä fiilistä ruuasta, oluesta, aamuöistä ja tammilastuista
Haen sitä paahdetusta maltaasta, hurmiosta ja humalasta.

Ja kun se fiilis osuu kohdalleen aukeavat portit taivaaseen, maailma pysähtyy ja hetki.. Hetki on ikuinen.
Tänään hetki on lähellä ikuisuutta. Näin jo paratiisin ovien avautuvan, livoin kielelläni kosteaa kukkaa ja sen hunajaista nektaria.. Kunnes..
Niin palataanpa alkuun.
Ollessani yhdeksän opettajani takoi lanttuuni, ettei tekstiä kannata aloittaa kliseellä: "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Tänään oli. Lähes. Kesäisen synkkä, tuulinen ja sateinen yö, mutta muistaen tämän opetuksen en käytä tätä aloitusta.
Olin, tai olen, aloittanut juuri kolmen viikon mittaisen kesäloman. Fiilis on melkolailla huikea. Lähdin töistä palauttaen tavaroitani yhdessä Juha Vainion kanssa. Marssin nimittäin vuoronvaihtoon popittaen Junnun "Käyn Ahon Laitaa"-biisiä. Udellen samanaikaisesti yövuorolta: "Arvaatteko mikä hetki on käsillä? Kyllä.. Nyt minä painun lomalle Junnun, yhen albatrossin ja norpan kera. Mennään porukalla Miikulaisen luo kaljalle."
Albatrossi otti siivet alleen, koska se kuuelemma "vaan lepäämättä liitää". Vainio oli jo kantokunnossa alkuillasta. Sellaista elämä on. Jäätiin kuitenkin lopulta kotiin saunomaan norpan kanssa.
Taustalla alkoi kuitenkin soimaan tummaa soundia: Inner Circle ja Bad Boys. Tempaistiin tummaa kaapista ja katsottiin kumman tumma olisi suurempi. Norppa lähti taustalle lipittämään Red Seal Alea. Minä taas.. Halusin rakastella itsekseni Foundersin KBS:n kanssa. Olen kuullut, että itsekkyys on pop, in ja hip. Siksi en jaa tätä pulloa kenenkään kanssa, en postaa edes egoa pumppavaa selfietä Instagrammiin, vaikka KBS:llä puskuria olisikin sen 12,4% edestä.
...No postasin kuitenkin..


Founders.. Niin.. Onhan panimolla rutkasti hyviä oluita, mutta totaalinen pankin räjäyttäjä uupuu. Isossa kirjassa (RateBeer) tämä Kentucky Breakfast Stout on rankattu maailman Top50-listalle. Se on paljon se. Silti... Voiko Founders nyt oikeasti räjäyttää pankkia? Meinaan Breakfast Stout ja panimon normaali Imperial Stout ovat minun kirjoissani ja kansissani luokkaa: "Mukiinmeneviä, ei säväyttäviä".
Samanaikaisesti juuri tämä olut on väistänyt minut niin pahuksen monta kertaa. Tuoreimpana muistona viimevuotinen "turha" reissu Lahden Metroon, jossa sitä huhupuheiden mukaan olisi ollut. No kaljaa oli anyway tarjolla ja loput arvaattekin.
Jokatapauksessa kaikkien osa-alueiden pitäisi olla kunnossa. On rutkasti puskuria johon tarttua, tammitynnyriä, paahdetta, kahvia, suklaata ja synkkyyttä.
Näistä tynnyröidyistä oluista nautin erityisesti Goose Islandin Bourbon County:sta. Se on jumalten nektaria se. Keräten toki pari ylimääräistä pistettä, kuten muutkin panimon tuotteet. Ankasta saa aina plussaa, muttei papukaijamerkkiä.



Sytytän kynttilän, kaivan vihkon esiin. Otan kuvat ja vaihdan atmosfääriin tiukkaa soundia. Sellaista lomaan sopivaa, letkeää.. Niinku toi: "Valvomon klassikko Mikä kesä?"
Junnu korisee sohvalla, joten vaihdan välillä: "Vain sorsa lentää pohjoiseen"-ralliin.

Lasiin valuu lopul............Ei teitä kiinnosta.
Lisätkää tähän pitkä rivi adjektiiveja. Niitä: hekumallinen, vaniljainen, kahvisen paahteinen, jne. Tiedätte kyllä.
Noniin.
Mennään fiilikseen. Sehän on tärkeintä. Millainen olo tätä juodessa tulee? Veikkaisin loppua kohti lievästi päihtynyt, mutta olen ottanut vasta kaksi huikkaa ja juon nyt kolmannen. (Ei. Tätä ei juoda irlantilaisittain seitsemällä huikalla, vaikka haluaisinkin voittaa lotossa.)
Founders tekee KBS:ssä kaiken ns. "By the Book". Siinä on kaikkea mitä halusinkin. Tasapaino on yksinkertaisesti loistava. Fiilis voisi olla katossa. Kysyn silti itseltäni.. Onko se liiankin kliini? Se ei iske rautalapiolla turpaan, ei hukuta minua viskitynnyriin, tai rankaise suutani "C-hop overdose:lla". Kaipaanko mitään näistä? Kyllä ja en, sellainen wow-faktori puuttuu ja leijailen takaisin lähemmäs maata. Siemaillen, hellien ja nyökyttäen päätäni hyväksyttävästi. Norppakin nyökyttää lepokiveltään, vaik ei olla viel yhtään pornolaulua laulettu. Albatrossia ei näy, muttei kyllä naurulokkejakaan. KBS: Good Beer, No Shit.

Tumma, rikas ja seksikäs

”Hei onko tässä tilaa?”

Havahdun pöydästäni hetkeksi tähän maailmaan, tähän päivään. Kyllä; en näe väärin. Edessäni seisoo hemaisevan kaunis olento. Pyöritellen hetkeksi hölmistynyttä päätäni hereille ja vastaan:

”Ööömhemm, kyllä tähän sopii”.

Samalla miettien mitä täällä oikein tapahtuu. Tsekkaan nopeasti kalenterista oliko se aprillipäivä tänään, ei ole. Kuppila käy arki-iltana puoli tyhjänä ja.. Joku haluaa juuri tähän istumaan. Hämmentävä kokemus vaivaa hetken.

Katselen hetken häntä. Tumma ja seksikäs, vaikkakin vähän beigeen vivahtava laeltaan. Melkoinen löytö siis. Vihellän ääneen tajuten samalla mitä juuri tein. ”Anteeksi” Totean ja punastun.

”No hei ei se mitään, ymmärrän ja kiitos. Minulla on ollut tänään vähän huono päivä, korkki kireällä tai jotakin”. Hän kertoo hetken päivästään, elämästään. Hämmästelen mielessäni; että kyseessä ei ollutkaan mikään iloluontoinen naisihminen, jota aluksi epäilin. Kunniallinen ja varakaskin. Katsomme toisiamme, hymy alkaa kareilemaan molempien kasvoilla ja juttu luistaa kuin itsestään.

Tovia myöhemmin istumme jo lähempänä, uskallan jo koskea hänen kiiltävään ihoonsa ja hoikkaan ulkonäköönsä. Tunnen pieniä perhosia vatsanpohjassa ja oikeaa kutkutusta. Vuosien saatossa olen oppinut luottamaan intuitiooni ja huomaan tehneeni vaikutuksen. Hän nojaa jo lähemmäs ja voin tuntea tuoksun.. Ei mitään sekahedelmiä, vaan jännästi mokkaisuutta ja kahvia. Hän kertoo olevansa työssä paahdettujen asioiden parissa, katsoen samalla jo ilkikurisesti silmiini. Virnistän ja nuuhkaisen selvästi korostaen, tahallani tietenkin. Piilevää makeuttakin, lakritsaa. Miellyttävä. Tunne vatsassani kasvaa. Mietin nopeasti; ”herrajumala mitä täällä tapahtuu”, sitten huulemme jo koskettavat toisiaan. Tuoksusta tuttu kahvisuus maistuu suussa. Päätelen sen johtuvan edessä olevasta kahvipohjaisesta drinkistä. Tummaa suklaata ja hassusti juuri syömäni ruisleipä komppaa tässä. Hän tarjoaa minulle vielä lakritsan, jonka maku jää suuhun.

Ilta taittuu jo yöksi, tunnit valuvat tämän tumman, rikkaan ja seksikkään jumalataren kanssa.

Mietin jo kuviota, jossa Turhapuromaisittain rationalisoin miesväen ongelmat ja kosaisen tätä tummaa kaunotarta hetken huumassa.
 Olemme jo menossa ulko-ovelle suuntana taksitolppa, kun baarimikko huutaa perääni: "Laseja ei saa viedä ulos!"
Katson kauneutta viellä hetken ja näen synkän juovan valuvan välillemme. Katkeruutta, kosteana helmeileviä pisaroita pitkin pintaasi. Tajuan, etten kuitenkaan saa sinua omakseni.
Otan viimeisen huikan ja eroamme kyyneliin.

Silti osa sinusta kulkee aina sisälläni. Rakas.. Founders Porter: 6,5% lämmittävyyttä ja 45IBU:a potkimaan katkerasti sohjossa eteenpäin. Dark, Rich & Sexy.