Grainfather - muutaman vuoden jälkeen

Usein panimolaitteista puhuessa ja etenkin kriittisessä mielessä testatessa näitä kokeillaan ja arvioidaan uutena. Muutaman käyttökerran perusteella voi tietysti arvioida tuotteita, mutta on kenties monia kuluttajia, käyttäjiä ja olutihmisiä kiinnostaisi tietää miten laitteet kestävät pidemmässä juoksussa? Siispä ajattelin kirjoitella miten oma Grainfatherini, eli tutummin GF, on kestänyt käyttöä? Vieläkö se toimii ja onko lastentaudeilta vältytty, vai alkavatko osat levitä liitoksistaan?

Luonnolisena pohjustuksena suosittelen ehdottomasti lukaisemaan ensikokemukseni laitteesta tästä.

Lyhyesti kerraten Grainfather muistuttaa hieman BIAB (brew in a bag, pussimäskäys) menetelmää, sekä myös kalliimpaa Speidelin Braumeisteria toimintaperiaatteltaan.

Eli se on yhden kattilan laite, jossa sekä mäskätään, siivilöidään, että keitetään samassa padassa.

Mallas kaadetaan reikäpohjaiseen piippuun kattilan sisälle. Pumpulla kierrätetään vierrettä/mäskiä pohjalta päälle, jolloin oikeastaan vorlaufia ei tarvitse suorittaa erikseen. Laitteella voi käydä lävitse erilaisia lämpötiloja ja siivilöinti vaiheessa piippu nostetaan vain ylös ja asetetaan kattilassa olevien tukien varaan, jolloin vierre valuu kattilaan ja huuhteluvettä voi lisätä päälle. Samassa kattilassa keitetään ja lopuksi ajetaan vierre pumpulla vastavirtajäähdyttimen lävitse käymisastiaan.

Idea on hyvin simppeli, mutta kuten kaikissa laitteissa tässäkin on hyviä ja huonoja puolia, kuten vanhasta tekstistäni tulee ilmi.

Nyt muutaman vuoden jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että laitteisto on melkolailla hintansa arvoinen. Samat vanhat seikat ja esiintuodut asiat edelleen sekä hiertävät sukassa, että lämmittävät mieltä.

Ajan saatossa on kuitenkin huomannut ja oppinut monia pikkuseikkoja laitteistosta:

  Ensinnäkin, vahvempien, sanotaan vaikka yli OG 1.085, oluiden kanssa tuplamäskäys säästää hermoja. Ainakin minulla mallas pakkautuu sen verta tiukaksi isoilla määrillä, että tehokkuus kärsii, eikä vierre siivilöidy kovin hyvin kapean ja korkean mallaspatjan lävitse.

  Toisekseen mäskätessä ylempi reikälevy ei halua pysyä kunnolla paikallaan, vaan tipahtelee ajoittain mäskin sekaan. Tämähän on siis vain silikonireunuksella, eli kitkalla, kiinni. Aika, ikä, lämpötilat, yms vääntävät ja kuluttavat sen verran, että alkaa olemaan tavallaa entinen, vaikkei mitään näkyvää olekaan.

  Pumppu on edelleen tuhnu. Mäskätessä se vielä ajaa asiansa, mutta jos vierrettä keittäessä seassa on paljon humalaa se ajaa itsensä tukkoon herkästi, vaikka tuossa onkin jo ensimmäistä mallia parempi humala/rupa filtteri. Hankin erillisen ”hopspiderin”, siis käytännössä ison putkisiivilän, johon laitan humalat, mikäli sitä tulee paljon, eli mitä tahansa yli 100g, niin siivilään. Säästää hermoja ja aikaa (paitsi pestessä..)

  Jäähdyttimen letkut ovat edelleen aivan hanurista. Materiaali oikein imee päältä likaa itseensä, liitokset ovat naurettavan huonoja ja kiristimien materiaali luvattoman pehmeää metallia. Lisäksi haluaisin saada jäähdyttimen kattilan päältä vaikkapa pöydälle, mutta letkut ovat aivan liian lyhyet tähän kaiketi pumpun tehosta johtuen(?)

Itse en ole varsinaisesti kuitenkaan saanut mitään rikki, vaikka olenkin kuullut muutamilta rikkoutuneen joko pumpun, tai lämmityselementin.

Niin se siivous.. Ilman lattiakaivoa, tai reippaalla paineella varustettua letkuliitäntää, se on hidasta, aivan liian hidasta. Mielestäni ei voi edelleenkään olla hyväksi, että kattilasta joutuu kaatamaan ruvat ja huuhteluvedet käsin pois, sillä pohjassa ei ole minkäänlaista hanaa, eikä pumppu pysty rupaa liikuttamaan.

Hyvinä päivinä, tehokkaasti toimien ja miedoilla oluilla GF tekee tehtävänsä todella vikkelästi.

Olen myös vuosien saatossa ajannut siinä kaikenlaisia mäskäysohjelmia alkaen perinteisestä infuusiotyylisestä monivvaiheisiin ja keittomäskäyksiin. Sahtiakin sillä on tehty menestyksekkäästi, tuplamäskätty, ajettu monimutkaisia vehnäoluelle optimoituja ohjelmia, sekä koeponnistettu monia kaupalliseen levitykseen päätyneitä tuotteita.

Olen hikoillut, kiroillut, jynsännyt, juonut kahvia odotellessa, huuhdellut kurkkua flunssassa kuumalla vierteellä, rikkonut mäskäysmeloja, lämpömittareita, ominaispainomittareita, kokenut sähkökatkoja, laskenut litroittain vettä lattialle ja miettinyt miksei jallu tule jo.

GF on raivostuttanut, ihastuttanut, polttanut sormia, syönyt aikaa, muuttanut, ollut tukossa, mäskännyt, keittänyt, uudestaan ja yhä uudestaan. Samat liikkeet, eri oluet. Et ole notkea kuin täysautomatisoitu ilves. Et ylväs, kuin suurpanimoiden korskeat karhut, muttet myöskään se viimeiseksi joukkueeseen valittava ajokiellossa oleva pakan alimmainen mopo.

Sä et oo täydellinen, mutta sä oot toimiva. Ajat asiasi, et tyylillä, etkä aina taidollakaan. Kuin vanhaa mersua ajava ukrainalainen rekkakuski etsimässä leimaa rahtikirjaansa. Rautalangalla ja nippusiteillä korjaat kaiken. Ja jos kaikki ei sittenkään mene aivan pelikirjan mukaisesti kohautat olkapäitäsi ja toteat vain, että: ”So what, se on vain olutta.”.

Grainfather, olet rakkaasti perseestä, mutta en tiedä parempaakaan.

Muuttomatkalla Poriin ja panimotyön maailmaan

 

 

 

 

" I traveled the world looking for understanding
Of the times that we live in
Hunting and gathering first hand information
Challenging definitions of sin

I traveled the world looking for lovers
Of the ultimate beauty but never settled in

I'm a wonderlust king
I stay on the run, let me out, let me be gone
In the world beat up road sign
I saw new history of a time, new history of time"

Emme useinkaan elämässämme tiedä sitä mihin kaikkialle päädymme. Minä tiedän vain sen, että matka on päämäärää tärkeämpi ja enemmän kuin kahden pisteen välinen matka. Se alkaa siitä, kun alkaa kulkemaan toiseen suuntaan, kuin se missä alku ja lähtöruutu sijaitsee.

Aihe on toki universaalilla tavalla alati innoittava, mutta ettei tämä uppoaisi loppuyön piipun tuoksuisiin sentimentaalisuuksiin lienee myönnettävä kellon tikittävän pikkutunteja kohden ja piippu.. Piippu on ollut kuuma, eikä katto kassista näy vieläkään. Siemailen Cointreau Rickeytä. Sellaista kurkun, mintun ja sitruksen ikiaikaista legomaisesti yhteensopivaa rakkaustarinaa.

Kuten pohjustuksesta voi päätellä on elämässä edessä jälleen yksi muutos, joka koskee oikeastaan myös tätä blogia. Tuopin Ääressä ylläpito kasailee nimittäin pahvilaatikoista linnoja kotiimme.

Pikitie kuljettaa pikkupoikaa kohti länttä. Sielä makaa Suomen Portlandiksi kutsuttu kylä, joka onnekseni muistuttaa hieman rakasta Kouvolaani. Siis täh?

No vapputunnelmissa katselin koneelta Hyviä Herroja ja naureskelin sen viehättävälle huumorille. Tänä triggeröitymisen ja somehölmöilyn kulta-aikana tuntui virkistävältä nähdä Paukun saunassa kuittailtavan kaikelle. ”Niinistö on kuin mulkku, se kasvaa tehtävänsä mukana”.

Selasin samalla sähköpostia, jonka spämmilaatikkoon oli tullut vallan erikoinen sähköposti, joka johti yhteen ja toinen toiseen.

Kunnes viimeinkin voin todeta siirtyväni Poriin työn perässä. Pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Ruosniemen Panimolta tuli yksinkertaisesti pyyntö harkita paikkaa heidän leivissään ja leirissään.

Aloitan tämän kiintoisan urakan Ruosniemessä lähiviikkoina täysipäiväisesti, joten tulkaahan tervehtimään.

Next adventure waits

Tästä syystä jäävään itseni joidenkin arvioiden ulkopuolelle. En jatkossa arvioi Ruosniemen tuotteita, enkä aio mainita täällä myöskään vastaan tulevista...no.. pas..huon..heikommista tuotteista. Te tiedätte, kuten minäkin tiedän, ettei kaikki olut ole aina kultaa, tai kultaisessa kuosissa. Tuoretuote ei matkusta hyvin, varsinkaan suodattamattomien ja pastöroimattomien ihanassa maailmassa.

Sen sijaan lupaan kyllä hehkuttaa edelleen erinomaisia tuotteita ja jatkaa tällä valitsemallani linjalla ja tyylillä.

Toki osa varmasti kysyy voiko ihminen olla yhtäaikaa toimittaja ja kaupallisessa työssä? No en koe sitä varsinaisena esteenä. Blogi edustaa kuitenkin vain ylläpidon kulloistakin mielentilaa, fiilistä ja olemusta. Asia on tämän myötä myös avointa.

”People say nothing is impossible, but I do nothing every day”

Kenties saatte kuulla tulevaisuudessa jossakin määrin yleisellä tasolla siitä millaista elämä on sielä tiskin takana ja pesuletkun ääressä sohlatessa loputtomia exceleitä lävitse?

Erinomainen huomautus valui juuri blogin toiselta toimittajalta. 

Tämähän ei ole pelkästään olutblogi, vaan juomablogi. Tarkoitus on jatkossakin tehdä enemmän juttuja myös drinkeistä, viskistä, rommista, ginistä ja eritoten kiusata viiniväkeäkin.

Miun mielestä kun yhdestä asiasta pitäminen ei sulje muita ulkopuolelle. Yhtäläisesti kehoitankin teitä kaikkia nauttimaan pilsistä siinä missä ipa:stakin, juomaan viskiä kolalla ja viiniä vesilasista.

Rennoin rantein, sillä ennenkaikkea.. Juomista nauttiminen on iloinen asia.

Joten Pori.. Here we come. Tiedän, et Lukko on kovaa valuuttaa. Yhtenä heinäkuun viikkona siel työllistetään kaikki hotellit, vaik vois luulla kahden tapahtuman jakamisen eri viikoille olevan kannattavampaa. Sielt saa Suomen parast kotiviiniä rypsiöljypullossa, karaokessa pitää laulaa Yötä, eikä hyvää lihamukia saa vieläkään mistään.

Noni, antaa mennä. Panomies vitsit voivat jälleen alkaa.

”Tie päättynyt ei maailmalta

Ei pysähtynyt taakseen katsomaan

Tieltä pitkältä ja lavealta

Ei pystynyt hän koskaan palaamaan”

Maailman helpoin kotioluen valmistusohje

DIY

Ärsyttääkö olutveron nosto? Etkö jaksa matkustaa vähän väliä Latviaan?
Vaivoihisi on nyt lääke: Kotiolut.


Kotioluen maailman lyhyin valmistusohje.

Laita mallasrouhetta pussiin.

Pussi 72c veteen kattilaan.

Kattila 75c uuniin tunniksi.

Tunnin päästä nosta pussi ja valuta neste kattilaan.

Keitä neste kattilassa, lisää humalaa.

Jäähdytä +20c.

Laita hiivaa

Odota 3vkoa

Laita 0,5tl sokeria pulloihin ja lappoa olut pulloon.

Odota 2vkoa

Nauti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Okei helppoa eiks je? No tässä vähän yksityiskohtaisempi palikkaohje kaikille meille legoista pitäville ihmisille.

Tämän oluen tyyli on American Pale Ale ja sen eräkoko on 15l. Siitä tulee n. 5,5% ja katkeroita lajikkeesta riippuen jotakin 25-50 välillä.

 Siinä tarvittavat raaka-aineet ja välineet voit tilata kotiovellesi verkkokaupoista, kuten: panimonurkka, lappo, tai melkko.

Näiden putiikkejen erot ovat pieniä. Joissakin jokin on edullisempaa, kuin toisaalla ja toisinpäin. Useimmiten kaikkea ei saa yhdestä paikasta tavaran ollessa loppu sillai ristiin. Ainoa mikä on myös varmaa on se, että maltaat tulevat niissä v..n ohuissa pakastepusseissa solmittuna siten, ettei sitä pussia saa uudestaan auki kukaan. Repimisen jälkeen niillä pusseilla ei siis tee säilytysmielessä mitään.

(anteeksi avautumiseni, mutta voisitte pakata paksumpiin, kuten ulkomailla).

Mitä välineitä tarvitset:

• Kattilan, mahdollisimman suuren. Katsele reilusti yli 10l kokoluokkaa, mielellään jostakin 15l kulmilta. Joissakin panoasioissa koolla ei kuulemma ole väliä, mutta nyt on.
• Siiviläpussin, sellaisen kattilan yli menevän, eli suuren. 
• Kauhan, sellaisen joka ylttää kattilan pinnalta pohjalle, ilman että poltat sormiasi.
• Käymispöntön (tai kaksi), kannen, vesilukon ja tiivisteen vesilukolle.
• Lapon
• Pulloja (onko mitään ihanampaa, kuin tyhjentää).
• Korkkeja ja korkituslaitteen
• Lämpömittarin ja ominaispainomittarin.
• Sanitointi ainetta. Esim. Star-Sania. 
• Keittiövaa'an.

Raaka-aineet (samasta kaupasta):

• 3kg Pale-Ale, tai Pilsner mallas. Aivan sama kumpaa ostat, sillä erot ovat minimaalisia. Valitse ostaessasi, että haluat maltaan rouhittuna.
• 300g Karamellimallasta, sellaista vaaleaa eli sen ebc-arvo(ja todennäköisesti nimessä oleva luku) on alle 150, vaikkapa cara-palea.
  Valitse ostaessasi, että haluat maltaan rouhittuna. Jos karkki ei tunnu kivalta, niin vaikkapa keksimallas toimii kivasti myöskin.
• 0,5kg Vaaleaa spraymallas-uutetta.
• 100g-pussi mitä tahansa C-kirjaimella alkavaa humalalajiketta Yhdysvalloista.
• 1 Pussi vaikkapa Safalen S05, tai S04 kuivahiivaa.
• Sokeria

Olen pussimäskännyt minäkin joskus

Tee näin:

(Oletamme että hankit välineet ja vähintään 15l kattilan.)

(Preppikset: Siivoa keittiö huolella ja jäähdytysvaiheen jälkeen ole tarkka hygieniasta. Tällöin kaiken mikä koskee olutta pitäisi olla sanitoitua/desinfioitua.)

Vaihe 1. Mäskäys:

• Laita kattilaan 12l vettä ja lämmitä se n. 72c hellalla. 
• Lämmitä samalla uunia n. 75c.
• Laita mallasrouhe siiviläpussiin ja upota pussi kattilaan. Sekoita huolella, ettei maltaasta jää klimppejä. 
• Tarkista lämpömittarilla mäskin lämpö (kyllä tämä puuro on sitä mäskiä, jännää eiks je).
• Lämmön pitäisi olla nyt n. 64-69c. Jos lämpötila on tämän alle, lämmitä varovasti, jos yli jäähdytä varovasti.
• Siirrä kattila uuniin ja laita kännykästä herätys puolen tunnin päähän. Tarkista tällöin varovasti mäskin lämpötila ja sekoita sitä kauhalla.
•  Laita uusi herätys puolen tunnin päähän.
  
  
  

  

  Järjestys, preppikset, muistiinpanot, siisteys.

  
  
  Vaihe 2. Siivilöinti:
• Nosta pussi nesteestä ja valuta pussista tihkuva neste kattilaan. 
• Pro tip: Voit laittaa pussin vaikkapa tyhjän ämpärin päälle. Ämpäreitä suomalainen saa mistä vaan jonottamalla. 
• Voit myös huuhdella vedellä mäskiä. Eli kaataa muutama litra vettä pussissa olevan mäskin päälle. 
• Kaada ämpärissä oleva neste, eli vierre (lisää jänniä sanoja) takaisin kattilaan muun vierteen kaveriksi.
  
  Vaihe 3. Keitto:
  
• Laita kattila hellalle, lämmöt kattoon ja ala keittämään vierrettä. Älä käytä kantta tässä vaiheessa. 
• Punnitse nyt humala neljään osaan seuraavasti: 20g, 25g, 30g, 25g.

• Kun kiehuminen alkaa vierre muodostaa paljon vaahtoa, varo ettei vierre kiehu yli. Nimim. Tämän siivoaminen on vähintäänkin ikävää.
• Kun vaahtoaminen päättyy hetken kuluttua ala lisäämään humalaa: Laita ensin 20g sekaan.
• Laita vekkari  soimaan 45min päähän, jolloin lisäät 25g humalaa, sekä spraymaltaan. Sekoita huolella. Huom. saattaa kuohahtaa.
• Tästä lisäyksestä 15min kuluttua ota kattila pois levyltä.
• Laita nyt seuraavat 30g sekaan ja sulje loput 25g samassa pussissa pakastimeen (minigripin sisälle teipattuna).
  
  
  
  
  Vaihe 4. Jäähdytys&hiivaus
•  Täytä allas kylmällä vedellä ja upota kattila jäähtymään. Inttitermein: Mitä tehokkaammin, sitä tehokkaammin.
• Sanitoi ohjeiden (purkissa) mukaan käymispönttö, kansi, vesilukko, tiiviste, yms. Eli kaikki mikä koskee vierteeseen. Pro Tip: Ei ollenkaan huono idea sanitoida myös altaan ympäristö. Sanitoidut tavarat voi laittaa vaikkapa puhtaan pyyhkeen päälle kuivumaan.
• Kun vierre on jäähtynyt n. +17-21c kaada, mielellään siivilän, tai siiviläpussin, lävitse vierre käymispönttöön. Täytä 15l merkkiin asti kylmällä vedellä ennen näytteen ottoa. 
• Ota näyte, mittaa ominaispaino. Sen pitäisi olla tehokkuudestasi riippuen jotakin 1.050-1.060 välillä. 
• Lisää hiiva sekaan, sulje kansi, laita vesilukko tiivisteineen kannessa olevaan reikään kiinni, täytä vesilukko merkkiin asti. 
• Ravista pönttöä reilusti, jätä viileään paikkaan ja anna käydä.
• Siivoa keittiö ja välineet.
  
  Vaihe 5. Käyminen.
• 14 päivän päästä lisää loput 25g humalaa. Odota viisi päivää ja jos mahdollista vie pönttö viileään pariksi päiväksi (kylmään, ei pakkaseen). Käyminen tuottaa lämpöä, joten tilan lämpötilan tulisi olla mieluusti +15-20c. Loppupuolella tätä lämpöä voidaan nostaa hieman.
  
  Vaihe 6. Astiointi.
• Nyt voit pullottaa. Puhdista ja sanitoi pullot.
• Mittaa pullotussokeri: 75G sokeria kattilaan ja tippa vettä sekaan, liota sokeri veteen. Kiehauta ja jäähdytä +20-26c.
• Lappoa olut toiseen pönttöön, tai tarpeeksi suureen ämpäriin/kattilaan. Lisää jäähtynyt sokeriliuos sekaan. Sekoita hyvin varovasti.
• Lappoa olut pulloihin ja laita korkit korkituslaitteella kiinni. 
• Odota 2vkoa ja nauti.

Laitteistoissa vain kukkaro on rajana

Entäpä kustannukset? Laitteiston osalta harrastus, kuin harrastus syö suurimman palasen, joten sen kuolettaminen vie oman aikansa. Sen sijaan raaka-aineiden osuutta tarkastellessa saamme litrahinnaksi n. 1,5€/l. Huomioiden sen, että tuote on ns. berliininitkumuurin ylittävä, eli "alkovahvuinen" voidaan tätä pitää todella edullisena, sillä aivan tavanomaisetkin apat maksavat valtion pitkäripaisessa sen n. 10€/l jo nyt. 

Kotiolut-Työlästä, mutta selvää säästöä.

Vinkit ja pro-tipit voi tsekata vanhoista jutuista täältä:
Viisi yleisintä virhettä aloittelijoille
Oluen kotivalmistus-Lähes opetusvideot: 1&2
5 Helpointa oluttyyliä valmistaa itse
5 Vaikeinta oluttyyliä valmistaa itse
Miten kirjoittaa olutresepti?
Testissä Grainfather
Lagerin valmistuksesta kotona

Tuplasti kotipolttoista New Englandia: Wesala NEDIPA ja Harjun Hay Zee

Iltaa.
 Mielestäni tämän kotiolut- ja juomaharrastuksen ehdotonta suolaa on päästä maistelemaan myös muiden tuotoksia. Kuriirit ovatkin polkaisseet jälleen jääkaappiini erinäisiä näytteitä kovasti pinnalle nousseesta Vermont IPA/New England IPA tyylistä. Tai no tyylistä ja tyylistä. Tämähän on siis India Pale Alea, joka poikkeaa vain vähän tyylin perinteisestä (amerikkalaisesti siis) päästä. NEIPA:sta kirjoittelin taannoin jutunkin sikäli mikäli tyyli on sinulle vieras.
Tämän iltaiset ottelijat saapuvat läheltä ja kaukaa. Toinen kaukaa Hollolasta ja toinen läheltä Lappeenrannasta. Etäisyys on vain henkistä ja matkat pään sisällä usein jännittäviä.
Toinen on Wesala Brewingin Double Dry hopped Double Everything IIPA ja toinen Harjun Hay Zee NEIPA.
Speksataanpa vähän, koska numeraalinen statistiikka aiheuttaa kuitenkin kaikissa meissä pikkuinsinööreissä välitöntä housujen kohoamista, tai kastumista.

Wesala:

7,7%, 46ebua.
Pale-Ale, kauramallas, vehnämallas, kaurahiutale, hapanmallas, laktoosi. Humalat: El Dorado, Citra ja Mosaic. Hiivana Safale S04. Humalista 2% on laitettu keittoon, 40% Whirlpooliin ja loput kuivahumalaksi. Tämä näyte saapui tuoreeltaan growlerina kegistä.
------------------------
Ajatukset: Ebut vaikuttavat näennäisesti pieniltä, joskin lisäysmääriä katsellessa lupaa hyvää. Lisäksi koska kegit ja CO2 tekevät helkkaristi tässä tyylissä.

Harju: 

6,5%, 190ebua.
Pale-Ale, Cara-Pale, kaurahiutale. Humalaosastoa: Summit, Calypso, Magnum, Simcoe, Mandarina Bavaria, Cascade. Hiivana Safale S05.

Ajatukset: Jäätävät ebut ja melkoinen humalacocktail. Pullokäynyt, mikä on todennäköisesti syönyt aromia?
---------------------
Aloitamme tämän iltaisen kiertoajelun IPA:n ihmemaassa Harjusta. Lappeenranta: Mikki on teillä.

Hay Zee kaatuu lasiin. 

Sameahkon kullankeltaista olutta kohtuullisen hyvällä ja kestävällä vaahdolla.

Tuoksu irrottelee makeaa hedelmää. Persikkaa tai nektariinia? Hento havuisuus koittaa pilkistellä alta esiin, mutta jää puolitiehen odottamaan. Tuoksu on toki puhdas ja sillai ihan miellyttävä, mutta jotenkin odotus 190ebun NEIPA vasarasta tekee tästä hentoisen pettymyksen intensiteetin osalta.

Maistetaan.. Maltaisuus miltei maistuu ennen reipasta humalan puraisua. Yrttikatkeroa, sitrusta, havuja. Keveää hedelmäisyyttä mukana, mutta loppuliuku on todella pitkä, katkera ja vähän karvas.

Wow. Kyllä tässä takapotkua piisaa, vaikkei ehkä aivan omalta ”mukavuusalueeltani”. Jälleen flavori/aromiosasto on hieman liikaa piilossa.

Suutuntumaltaan Hay Zee uppoaa jonnekin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välille. Ollen muuten keveähkö ennen lopun tiukkaa tykitystä.

Onko tämä nyt sitten NEIPA vai ei? Ei. Enempikin perinteinen IPA. Ei siksi, että näennäinen kirkkaus ei ole sitä sameaa mehuosastoa, vaan koska balanssi ja aromi. NEIPA:n pitäisi olla enemmän aromipuolen ilotulitusta katkeruuden jäädessä lähinnä nimelliseksi. Suutuntuman ollessa pehmeä, mutta täynnä humalaöljyjä.

Jos unohdetaan tällainen hörhöily, niin Hay Zee:ssä ei ole mitään vikaa. Kliini olut, ei virheitä. Kaikki hyvän IPA:n tunnusmerkit täyttyvät, vaikka itse pitäisinkin kevyemmästä katkeruudesta ja isommasta aromista on tämä kyllä pullokäyneeksi IPA:si yllättävän jees.

Ja Wesalaan. Go Hollola.

Sameaa appelsiinimehua hyvällä vaahdolla.
Tuoksu polttaa pahimmat lentobensat jo aluksi jättäen tilalle
trooppishedelmäistä cocktailia, käpyä ja lisää kerosiinia. Mallasta on
jossain ollut, joskus. Humalaisuus on melkoista ilotulitusta ja gangbangia.
Maussa raaka käpyisyys ja pellettimäisyys tuo vähän mentolimaisuutta
sekaan. Hedelmää ja vähän pihkaisuutta seassa. Mallas esittää pelkkää
statistia ja sessio on vain humalan showcasea. Jälkimaku palaa suuhun,
pieksee ja polttaa. Peräkärry on ns. Täynnä.
Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen. IIPA ei ehkä ole aivan niin
smoothia kuin moni muu tämän suuntauksen edustaja, mutat mitä väliä. 

Dipa, joka ei maistu pihkaiselle kinuskille, eikä alkoholikaan puske esiin. Kyllä
minä niin mieleni hyvitin tästä. On nimittäin samanlaista kuin omani ennen
pulloa. Voimme siis jälleen todeta, että tyyli ei toimi kotioloissa
pullokäyneenä. Liikaa happea, käymistä ja liikaa aikaa.

 On toki totta, että, näitä ei ikääntyneenä juo kukaan ja mainitsemani pihkakinuski taas muuttuu enempi american strongiksi vanhana. 

Silti ipaapadipatripa on tuoretuote, joka pitäisi juoda mahdollisimman fressinä.
Pervolla tavalla tämä olut oli todella ihanaa. Heittämällä tämän vuoden
top3 dipa osastoa. Voisi jopa sanoa: If U can't stand the hops, stay out of
this bottle.

Kotiolutta: Rabbit Street-Wesala-Kouvostoliiton Holy Union Pils

”Tota pitäiskö keittää Pilsneriäkin joskus”

Tästä kysymyksestä se ajatus sitten lähti. Elettiin syksyä 2016 ja maisteluilta Wesala Brewingin tiloissa oli lähestymässä loppuaan. Mietimme kimppapanoja porukalla. Mikäs sen mukavampaa. Liukkaria ja vähän humalaa, eiku.

Kevät saapui ja otimme mukaan myös Rabbit Streetin Jussin. Aikataulujen sovittaminen tuotti tuskaa, mutta lopulta yhden Tallinnan reissun aikana linjasimme, että ny se pannaan. Ja pantiin.

Keittohommissa on porukalla se mukava homma, että duunia on näennäisesti vähemmän ja yleensä maisteltavia kotipolttoisia tuotteita piisaa. Niin nytkin.

Wesalan keveät janojuomat

Arvoimme keittopaikaksi Rabbit Streetin kaukaa Orimattilan böndeltä, sieltä Ravintola Tehtaan takaa. Reseptiä väänsimme useana iltana. Lopulta päädyimme tulokseen, jossa Vesa hoitaa hiivan, minä muun reseptin ja Jussi keittokaluston. Reseptiin lirahti lähinnä Pilsner-mallasta, sekä vähän vehnää ja viennaa. Simppeliä. Humalointiin heitimme hieman Magnumia ja Saazia.

Sanoinko hieman.. Tuota noin.. Minustahan aromia pitää olla, sitä ei ole koskaan liikaa. Jussi taas on pahimman luokan hophead ja Vesa tasapainoili kolmantena tässä välissä. ”Kyllä tän ny ainakin Plevnan Petolintu pitäisi pestä, silleen modernilla reilulla kädellä vaan”. Pojan alustavat speksit pyörivät jossakin 5,2% ja 60 ebu:ssa. Sellaista keveää ja raikasta kesäjuomaa.

Lopulta kävi niin, että tuollaiseen reilun 20l satsiin upposi 300g humalaa. Joskaan emme kuivahumaloineet tätä lasta ollenkaan.

Panopäivän aamuna suuntasimme sitten Vesan kanssa Orimattilaan, jossa maltaat oli rouhittu ja vesikin juuri sopivan lämmintä aloitusta varten. Kimppapanojen paras ja pahin puoli on lukuisat kotiolutnäytteet. Niitä riitti erinomaisista outoihin ja takaisin.

Koko päivä oikeastaan pyörikin siinä rajalla, livahtaako seitinohut ranskalainen johonkin pohjoisemmaksi variantiksi? Sinällään keittotouhuissa ei imho ole mitään erikoista raportoitavaa. Koko duunihan on pirun tylsää seurattavaa. Lähinnä odottamista, vahtimista ja sitä pesemistä, sekä sanitointia. Muualla keittäessä sitä aina kiinnittää huomiota laitteistoihin ja koittaa bongata niksejä omaa duuniaan helpottamaan. Jussin laitteistohan on pirun yksinkertainen ja niin minusta pitääkin. Osa panijoista meinaan on näitä samoja insinöörejä, jotka kokivat pienoisen sukupuuton Wartburgien ja Trabantien kadotessa liikenteestä; ”fiksaa rautalangalla” kohdatessa modernit ”ledivaloja kaikkialle” sukupolven.

Punnittua humalaa

Katselin hieman peeniskateellisena herrojen kegejä, hanoja, hiilaripulloja ja jääkaappeja. Suurin kateuden aihe minulle oli kuitenkin viemäröinti keittotilassa (autotallissa). Helkkari kun saisi itsekin röörin kerrostalon keittiön lattiaan. Olis nääs noi pesut ja jäähdytykset paaaljon nopeampia ja helpompia.

Loppuillasta nautimme vielä virvokkeita yhden Orimattilalaisen ravintolan terdellä. Nimeä emme mainitse, koska jätän mainokset toisille lahtelaisille.

Entäpä olut itse?

Päätin verrata tuotostamme tietysti parhaaseen klassikkoon. Kyllä rakkaaseen Urquelliin. Joten.. Pilssiä lasiin ja Na Zdrawi.

Heti kättelyssä eron huomaa ulkonäössä ja jännästi eri tavalla kuin luulin. Jussi teki hyvää työtä ja sai tämän Holy Union Pilsnerin todella kirkkaaksi. Itseasiassa molemmat ovat liki yhtä kirkkaita. Urkki on hieman tummemman kultaisempi ja omamme asteen enemmän oljen puolelle. Vaahto tuntuu kestävän molemmissa yhtä pitkään, eli sillai keskiarvoisesti.

Nuuhkaistessa molempia olen todella yllättynyt. Okei Urkissa on leimaa tammikuulle, joten aivan tuorettahan se ei ole, mutta.. Silti.. Holy Union tuoksuu hekumallisen runsaasti Saazilta. Ruohoa, kukkaketoa, nokkospuskaa. Urquell tyytyy olemaan humalan puolelta paljon pliisumpi. Tuttua voista diasetyylia toki on ja tavallaan pidän tästä ulottuvuudesta, jota ei kauhean usein näe Tsekkien ulkopuolella. Unionin maltaisuus on hentoa taustalla olevaa olkisuutta ja viljaa, joka tukee kivasti humalointia. Kuitenkaan mitään jenkkityylistä ”in You face” settiä tämäkään ei ole.

  Maussa ero korostuu selvästi. Urkin ollessa tutun voisen maltainen kevyellä ruohoisuudellaan ja tasaisesti purevalla katkeruudellaan lyö kotivoittoinen isompaa vaihdetta. Humala maistuu koko matkan ajan. Maltaisuus jää soittamaan taustaviulua kokonaan. Kuivahkoa ruohoa, yrttejä, karviaista, nokkosta.. Lopputulos on raikkaampi ja havaitsen alati maistelevani Holy Unionia Urkkia enemmän. Molempien ollessa keskitäyteläisiä ja sopivan hiilihapokkaita en voi kuin ihmetellä ja taputtaa itseäni olalle. Jussi ja Vesa taputtaisin teitäkin, jos miun kädet ylttäis. Kiitos äijät tästä. Tämä tuntuu pieneltä voitolta. Puhdas Pilsner, vai Pils? Ei virheitä ja tällä rotevuudella alan jo toivoa että oltais pantu kerralla kymmenen litraa enempi.

Voi Urquell rakkaani.. Voitko koskaan antaa tätä anteeksi?
 Tottakai voit. Kisahan oli epäreilu. Vahvempi tuote kokonaisuudessaan vastaan sinä. Milf/mature-iässä oleva vihreä kaunotar.

---------------------
Tämän myötä Tuopin Ääressä jää parin viikon kesälomalle pakaten kimpsut ja kampsut seuraavaan seikkailua varten. Hyvää kesää.
 

Lyhyesti lagerin valmistamisesta kotona

Tänään voisi olla hyvä päivä puhua, siis kirjoittaa, lagerista. Tarkalleen sen keittämisestä ja siitä miksi se on muka jotenkin niin vaikeaa.
Mennä viikkoisten hyvien uutisten siivittämänä on mukava kirjoitella kotioluesta. Nimittäin kesälle 2014 suunnittelemani Kymijoki Beer Festivalin festariolut Suomenlinnan Kaiku otti ja vei kultaa Helsinki Beer Festivalin kilpailussa kategoriassa 5 "Amerikkalaistyylinen Vaalea Ale". Tästä isoin kiitos Suokille, sekä KBF-tiimille.
Olutta keitettiin täksi kevääksi hieman yllättäen uusi erä vanhalla reseptillä (vaikka imho voisin sitä vielä vähän viilata) ja nyt kävi näin. No tänään voinkin pienessä voiton luomassa kuplassa kirjoittaa jostain aivan muusta.

Lagerit ovat usein kotipanijoille jonkinlainen Graalin malja. Jotain vaikeaa, jotain johon ei haluta tarttua.
Osittain tämä onkin näin.. Harvan kotiolutharrastus kuitenkaan alkaa sillä halulla keittää Koffia kotonaan. Moni lyttää helposti nämä tyylit, tai pitää niitä vaikeina. Lagerien kirjo on kuitenkin suuri. Doppelbockeista monien savuoluiden kautta Pilsnereihin ja muodikkaisiin C-humala vetoisiin versioihin.
En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi näiden oluiden valmistuksessa, mutta nyt muutamien kokeilujen jäljiltä hämmästelen itsekin miten tavallaan vaivatonta se on.. Ja tavallaan paljon vaivalloisempaa, kuin sen Apa:n keittäminen.
Isoimpana erona prosessissa on tietysti lämpötila. Tarkalleen käymislämpötila ja sen kontrollointi. Ne onnekkaat joilla on rakennettu jonkinlainen kylmäkaappi antureilla, releillä ja muilla stereoilla varustettuna pääsevät helpolla. Itse joudun käyttämään lagerini rivarini varastossa vain sellaiseen vuodenaikaan, kun lämpötila pysyy suhteellisen tasaisesti 0-15c välissä, kuten nyt. Toisaalta olen lukenut myös artikkeleja, joissa lagerhiivoja on kokeiltu käyttää liki 20c ilman suurempia yllätyksiä. Tämä tietysti sotii ns. kaikkea opittua vastaan, joten eläinkokeet ovat vielä jäänneet minulta suorittamatta. Toinen tähän läheisesti liittyvä seikka on hiivausmäärät. Lager tarvitsee selvästi enemmän hiivaa, kuin "Ale":t. Kotona tarkoittaen yhden pussin sijaan kahta pussia, tai huomattavasti suurempaa startteria.

Toinen ero tulee yleensä itse resepteissä. Vaaleat tyylit ovat kaupallisessa maailmassa yleensä hyvin yksinkertaisia, mutta kotona voi hieman ottaa taiteellisia vapauksia, mikäli jokin asia on perusteltua.
Oma lähestymistapani on koittaa luoda värin puitteissa hyvin reilu mallaspohja ja sen johdosta humaloida tavallista tiukemmin. Jolloin periaatteessa samankaltaiseen lopputulokseen pääsisi halvemmalla keveämmällä pohjalla ja humaloinnilla.. Samankaltaisuus ei vaan ole samanlaisuutta. Mielestäni tässä yhtälössä on vähän samaa, kuin kastikkeiden valmistuksessa. On helppoja oikoteitä ja todella puhtaita makuja. Tai sitten vaikeampia, mutta rikkaampia.
Silti lagerit ovat "kliinejä" ja virheet, sekä tasapainottomuus iskevät sormille herkästi. Monissa alatyyleissä pienet virheet reseptissä ja prosessissa maistuvat, koska mikään ei peitä niitä. Tärkeää onkin luoda tarpeeksi yksinkertainen resepti halutun tyylin mukaisesti. "Keep it simple, keep it clean and pack it full of flavours" näin keittiötermein.  Tärkeää onkin valita juuri oikeat raaka-aineet kulloiseenkin tyyliin.

Olen nyt keittänyt paitsi Kellerbieriä viime syksynä, mutta myös Pilsneriä juuri vastikään. Näistä kahdesta pidin Kellerin hyvin traditionaalisena. Pilssiä, paljon Münchenia ja Melanoidimallasta. Vain 25ebua Hallertaueria. Ainoana twistinä, tai perinteisenä konstina, mäskäsin tämän keittomäskäämällä.
Keittomäskäyksessähän mäskiä nostetaan erilliseen kattilaan keittymään, joka takaisin päämäskin sekaan palauttaessa nostaa tämän lämpötilaa. Metodin etuna ovat ns. Maillardin reaktiot, eli karamellisoituminen. Kaupallisessa maailmassa tämä muinaisjäänne on käytössä pisimmän kaavan kautta vaikkapa Pilsner Urquellin valmistuksessa. Keittomäskäys vie hyvin paljon aikaa, joten tästäkin syystä sitä harvemmin näkee missään. Toisaalta toisena osatekijänä harva laitteisto taipuu tähän klassiseen tapaan. Nostan siis hattua Plzenin suuntaan. Lopputulos viime talvelta oli mehevän maltainen, makeahko ja vähän kukkainen, että puhdas lager. Onnistunut lopputulos sai välittömästi kaipaamaan rapeampaa. Oli kuitenkin odotettava talven pakkasten ylitse, koska varastoni on heikosti eristetty..
Nyt käymässä oleva olut taas on vähän toisenlainen. Se on suodattamaton Pilsner, eli kaiketi Kellerbier tavallaan sekin?
Keittomäskäyksen sijaan (onnistuisi kikkailemalla myös Grainfatherilla) mäskäsin modernisti useassa lämpötilassa. Miksi? Silkkaa uteliaisuutta ja koska voin. Perinteiseen Urquell apinointiin verrattuna:
- Aivan vääriä maltaita, Plzenissä pelkkää vaaleaa Määriläistä Pils-mallasta.
- Ei kolmikeittomäskäystä ja humaloinnissakin on muutakin kuin vain Saazia.
- Hiivakin on alkuperältään Weihenstephanin, eikä tuota samanlaista profiilia.

Resepti yleisluontoisesti:

17l. Og 1.053. Ebu: 45-50. Ebc: 10

89% Pilsnermallas
9% Münichmallas
2% Melanoidimallas

Mäskätty:
15min /55c
40min /65c
20min /72c
15min /78c

Keitto: 90min

60min: 40ebu Saaz+Northern Brewer
30min 25g Saaz
10min 25g Hallertauer Mittelfruh
0min 35g Saaz+20g Hallertauer Mittelfruh

Hiivakanta: Saflager W34/70.

Käymislämpötila: "Vaihteleva sään mukaisesti". Hiivattu +13c, tänä aamuna +12c.

Mitä tuli opittua? Grainfatherin pumppu on ärsyttävän tehoton, siirtämään olutta käymisastiaan, joskin samalla ehtii ilmata vierteen hyvin akvaariopumpulla..
Prosessi oli jälleen yllättävän tehokasta ja jouduin taas laimentamaan vierrettä (oletus 72%->79%).

Suosittelen kaikkia jo alkeet oppineita kokeilemaan lagerointeja. Kuten todettua. Vaatii omat niksinsä, mutta on yllättävän helppoa lopulta.
Muita kuulumisia: Täydellinen IPA menee viikon päästä pulloon ja ensi viikonloppuna pitäisi keittää serkun hääolut. Tyyliltään kaikkien suuresti inhoama: Brown Ale. Sitä ennen: Mukavaa kevään alkua kaikille.. Kesää, grillausta ja rapsakkaa pilssiä odotellessa..