Reseptin Ääressä: Saison

Reseptin Ääressä etenee toiseen lukuunsa, jossa aiheena on Saison.

”Oispa Saisonii, eiku onhan mul”.

Mikä sitten tekee Saisonista hyvän tyylissään? Mitä pitäisi ottaa huomioon sitä valmistaessa?

Otetaanpa askel taaksepäin. Monissa oluttyyleissä on usein jokin benchmark, johon kaikkia muita verrataan. Niin tässäkin: Saison Dupont (Ja tavallaan toi Fantomekin). Jos asia käännetään niin päin, että kloonaaminen on turhaa ja muistetaan, että tyyli on ihastuttavan lavea, voidaan keskittyä olennaiseen. Hyvän oluen valmistamiseen. Se ei välttis ole Dupont, eikä tarviikaan.

Saisonista Saisonin tekee tietysti hiivakanta. Tähän on tusinoittain erilaisia kantoja, mutta itse rajaan ne kahteen varmasti toimivaan: Toinen on ns. ”Dupont strain” ja toinen on ”French Saison”.

Kyllä molemmat ovat nestehiivoja. Itse en pääse kuivahiivoilla lähellekään nestehiivojen tasoa samoilla resepteillä, joten olen tykästynyt käyttämään näitä.

Eikä siinä, olen juonut kuitenkin useita kuivahiivoillakin tehtyjä, varsin mallikaita luomuksiakin.

Asiaan.

Speksit: 

6%, 35ebu, alle 12ebc.

(Vettä voi käsitellä vähän, tai sitten ei. )

Mallaspohja:

Saison antaa aika kivuttomasti tilaa kaikelle, mutta itse lähden rakentamaan ihan peruspalikoista tätä:

80% Pils, tai Pale, mitä ny sattuu oleen.

15% Vehnää, maltaana, tai hiutaleena, mitä ny sattuu oleen.

5% Carapale/Cara+10/CaraPils/tms, miksei vaikka dextriinimallastakin?

Lähtökohtaisesti siis vaaleaa mallasta, ei tummia maltaita(karkkia, paahdettua, jne). Kaura ja ruiskin sopii tähän ihan kelvollisesti.

Mäskätään tunnin vaikkas 66c. Ulosmäskäys 78c.

Siivilöinti ja tunnin keitto.

Humalat:

Tässäkin on helkkaristi valinnanvaraa. Klassisesti eurohumalaa vaan, NZ-lajikkeet toimivat varsin nätisti ja osa jenkeistäkin. Pitää vaan ymmärtää, että kuiva, fenolinen ja mausteinen hiivakanta ei yleensä kolahda kaikkien lajikkeiden kanssa. Mitään tosi dänkkiä en tästä tekisi, eli CTZ, Chinook, Nugget, Summit, yms ei välttis pelitä.

Omat suosikkini tässä tyylissä ovat mainittujen Uuden-Seelannin lisäksi mm. Amarillo, Styrian, Azacca, Saaz, Mandarina Bavaria ja El Dorado. Saisoniin voi laittaa myös mausteitakin, kuten appelsiininkuorta, pippuria, neilikkaa, korianteria, jne. Tähän "pertsaversioon" ei kuitenkaan maustekaappia tyhjennetä.

60min 25ebu valitsemasi lajike, tähän käy myös kukkaroystävällinen Magnum.

0min 3-5g/l valitsemasi lajike.

Kuivahumalat: No, ihan oman maun mukaan. Voi näitä kevyesti kuivahumaloida vaikkapa kevyesti 2-3g/l.

Hiivakanta:

Wyen 3711 French Saison. Se on helppo, syö kaiken, antaa paljon anteeksi. Aiemmin mainitun, usein tuotenimellä Belgian Saison, kulkevan kannan kanssa saa olla käymisen ja osin reseptinkin suhteen vähän tarkempi.

Käymislämpötila:

Miltei mitä vain. Itse käytän usein n. +23-27c.

Karbonoin nämä kohtuullisesti, yleensä jotakin about 2,5-2,6vols.

Ylipäänsä Saison on siis kohtuullisen anteeksiantava, tai kaikkiruokainen oluttyyli. Saa senkin ryssittyä ja tietysti huipulla kaikkea verrataan aina Dupontiin, tai Fantomeen.

Jos kaipaat vielä yhtä Saison reseptiä lävitse, niin takavuosien Kan san Kaiun resepti julkaistiin taannoin #Avoinolut "spektaakelissa". Tsekkaa resepti tästä .

Täydellisen IPA:n metsästys – Keittoraportaasi

Kävimme talven mittaan Reittausblogin Harri ”Hayke” Metsäjoen kanssa kamppailuun täydellisestä IPA:sta. Tämän Battle of IPA:n päättyessä ratkaisemattomaan tasapeliin juonimme seuraavan loogisen askeleen. Suunnittelemme yhdessä yhteisen, täydellisen, IPA reseptin.

Mutta mitä on täydellisyys? Se on mitä kellekin. Itse kaipaan aromivetoista juicy fruittia ja trooppishedelmäistä coctailia, öljyisenä ja käpyisenä. Sopivalla lähes pellettimäisellä katkeruudella, joka jatkuu smoothina alusta loppuun. Tiedostaen tämän vaikeuden kotioloissa otimme härkää sarvista ja pellettiä pussista. Eilen 22.3 ehdin keittää omani.

IPA:n, tai minkä tahansa humalavetoisen ongelma kotioloissa on happi. Jos saisin siirrettyä olueni ja kuivahumaloitua ilman happea, sekä pullotettua olisin jo pitkällä.

Koska tiedän teidän olevan pohjattoman uteliaita käytetyn reseptin suhteen julkaisen sen nyt sellaisena, kuin itse keitin:

Eräkoko: n. 18l

Ominaispaino: 1.065

Ebc: 12

Ebu: n. 60-70

Vesi: Käsitelty siten, että kloridi-sulfaattipitoisuudet olivat n. 150-100, mäskin ph säädetty maitohapolla 5.3.

Mallaspohja:

4,5kg Pale Ale

0,6kg Kaurahiutale

0,5kg Münich

Mäskäysohjelma: 60min / 67c, 15min / 76c.

Keitto: 90min

Humalointi:

60min/ 25g Warrior

0min 25g kutakin: Citra, Simcoe, Mosaic

Hopstand 80c / 20min: 25g kutakin: Citra Simcoe, Mosaic.

Suunniteltu kuivahumalointi:

Vaihe 1: 25g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Vaihe 2: 40g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Tämä elää vielä sen mukaan, siirränkö sekundääriin vai en, eli lyönkö kuitenkin kaiken kerrallaan n. 5pvä ennen pullotusta, vai kahdessa osassa. Jälkimmäisessä eka satsi 3pvä ennen siirtoa ja seuraava kakkospyttyyn 5pvä ennen pullotusta. Katsellaan..

Hiivakanta: Wyeast London Ale III/1318

Käymislämpötila: Jäähdytetty 15c, hiivattu ja annettu vapaasti nousta n. 21c.

---------------------------------------------------------

No mitenkäs se keittopäivä eteni?

Hyvin kiitos kysymästä. Allekirjoittanut alkaa hissukseen pääsemään GrainFatheriin sisälle, sillä tehokkuus on nyt parantunut jokaisen satsin myötä. Vrt. 63%-75%. 

Lets mash again, like we did last summer

Mäskäys eteni, kuin tanssi sen kummemitta murheitta. Siivilöinti kävi nyt nätisti sopivalla virtauksella vieden n. 20-30min aikaa. Mäski itsessään oli melkoista puuroa jo hiutaleiden suurehkosta määrästä johtuen.

OG ennen keittoa oli jopa 1.059, joten käteen jäi keiton jäljiltä n. 1080 vierrettä, eli sain laimentaa parilla litralla vettä, koska DIPA:a tässä ei oltu panemassa.

Tällä kertaa tein sellaisen tempun, mielestäni fiksun, että pidin siivilöinnin jälkeen tunnin paussin.  Miksi? Että ehdin laittaa ruokaa ja syödä välissä keiton mennessä melko myöhään kuitenkin.

Sokerivajarit ja paneminen on inhottava yhdistelmä, siitä ei nauti mies, eikä mela.

Keitto ja jäähdytys meni siis myöskin mukiin. 

 Tässähän auttoi se, että tein näppärän siiviläpussin vanhasta pussimäskäyspussista, rautalangasta ja vanhasta mäskimelasta. Tämä siis siksi, että viimeksi pumppu tuntui olevan ajoittain humalamuhjusta ja keiton saostumista tukossa (se voisi oikeasti olla tehokkaampikin). Nyt ei mitään ongelmaa.

 Oikeasti todella keveä keittopäivä, joten.. Nyt jäämme odottamaan lopputulosta. Koitan vielä kehitellä tuon hapen minimointiin jotakin? Hiilidioksidia varmaan ainakin tulen siirroissa hyödyntämään.

Edellisen erän outoja seikkoja oli pullokohtaiset erot. Oli muutamia todella mainioita pulloja, sekä muutamia todella huonoja? Johtuen kenties siitä mistä kohtaa käymispyttyä mikäkin leka oli täytetty?  

Silti hassua, koska olut oli kuitenkin siirretty pullotusastiaan sokerin kanssa, jolloin sen luulisi sekoittuvan ja tasoittuvan? Ikäkään ei yksin selitä tätä, sillä satsin viimeinen pullo oli todella upea.

 Pohdittavaa siis riittää, mutta hyvin mielin kohta kevätaurinkoa.