Täydellisen IPA:n metsästys: Maisto

Ja hän on lasissa.. Kukako? No jo talvella alkaneen Reittausblogi vs Tuopin Ääressä Battle Of IPA:n jälkimainingeissa synnytetty ja ideoitu "Täydellinen IPA".

Kauniin samean oranssina. Lähes läpinäkymätön olut muistuttaa tältä osin hieman hefeweisseä parhaimmillaan. Vaahtoaa reilusti saippuakuplaista vaahtoa jääden pikkurillin paksuiseksi kerrokseksi oluen päälle. Vaahdon jättäessä vähän pitsiä lasiin voin todeta ulkonäön olevan pitkälti kunnossa.

Tuoksu on.. huumaava. Kaupan hedelmähylly on upotettu lasiini. Tropiikkia piisaa litsin ja mandariinin ja perinteisen sitruksen lisäksi. Toki myös sellaista Mosaicin tuomaa hedelmäkiiselliä, vähän viinikumia ja nallekarkkia. Maltaista makeutta ja jyväshyvän keksiä uppoutuu alle. Miellyttävää, voimakasta ja hyvin erilaista.

Maussa on sitrusvetoisuutta. Tropiikin ottaessa taustakuoron roolia. Simcoe iskee sopivasti pihkaisuutta tuoden kaivattua balanssia tähän. Keksinen maltaisuus on keveästi mukana, mutta kyllä tämä on humalan juhlaa tälläkin kertaa. Oikeastaan kaipaisin sellaista hentoa pellettimäisyyttä tähän, jotta fiilis olisi euforinen. Loppuliuku on ehdottomasti kiintoisin seikka. Katkero ei pure tiukasti, vaan näykkii hellästi runsaan öljyisyyden kera kadoten suusta kuin hattara konsanaan.

Suutuntuma on kohtalaisen täyteläistä, öljyisyyttä on niin humalan, kuin kaurankin osalta. Todella smoothia ja juotavaa. Itseasiassa niin juotavaa, että havaitsen lasillisen kadonneen huomaamatta.

IPA.. Muotia, tai ei se on ollut aina lempioluitani. Silti niin kovin harvoin se pääsee ihastuttamaan. And when it does.. Ikävää kehua omia oluitani, mutta tämä on omaan suuhuni kenties paras? Suomi-IPA. Jos maku olisi vähän intensiivisempi ja katkeroita ehkä jokunen ebun puraisu enemmän..
Nyt mietin vaan miten mainiolta tämä maistuisi sopivassa kaupallisessa mielessä. Tiiätteks, siirrot ja astioinnit ilman hapen tuhoavaa vaikutusta? No mitäpä näitä spekuloimaan.. Good Beer, No Shit.

Täydellisen IPA:n metsästys – Keittoraportaasi

Kävimme talven mittaan Reittausblogin Harri ”Hayke” Metsäjoen kanssa kamppailuun täydellisestä IPA:sta. Tämän Battle of IPA:n päättyessä ratkaisemattomaan tasapeliin juonimme seuraavan loogisen askeleen. Suunnittelemme yhdessä yhteisen, täydellisen, IPA reseptin.

Mutta mitä on täydellisyys? Se on mitä kellekin. Itse kaipaan aromivetoista juicy fruittia ja trooppishedelmäistä coctailia, öljyisenä ja käpyisenä. Sopivalla lähes pellettimäisellä katkeruudella, joka jatkuu smoothina alusta loppuun. Tiedostaen tämän vaikeuden kotioloissa otimme härkää sarvista ja pellettiä pussista. Eilen 22.3 ehdin keittää omani.

IPA:n, tai minkä tahansa humalavetoisen ongelma kotioloissa on happi. Jos saisin siirrettyä olueni ja kuivahumaloitua ilman happea, sekä pullotettua olisin jo pitkällä.

Koska tiedän teidän olevan pohjattoman uteliaita käytetyn reseptin suhteen julkaisen sen nyt sellaisena, kuin itse keitin:

Eräkoko: n. 18l

Ominaispaino: 1.065

Ebc: 12

Ebu: n. 60-70

Vesi: Käsitelty siten, että kloridi-sulfaattipitoisuudet olivat n. 150-100, mäskin ph säädetty maitohapolla 5.3.

Mallaspohja:

4,5kg Pale Ale

0,6kg Kaurahiutale

0,5kg Münich

Mäskäysohjelma: 60min / 67c, 15min / 76c.

Keitto: 90min

Humalointi:

60min/ 25g Warrior

0min 25g kutakin: Citra, Simcoe, Mosaic

Hopstand 80c / 20min: 25g kutakin: Citra Simcoe, Mosaic.

Suunniteltu kuivahumalointi:

Vaihe 1: 25g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Vaihe 2: 40g Citra, 25g Mosaic, 10g Simcoe.

Tämä elää vielä sen mukaan, siirränkö sekundääriin vai en, eli lyönkö kuitenkin kaiken kerrallaan n. 5pvä ennen pullotusta, vai kahdessa osassa. Jälkimmäisessä eka satsi 3pvä ennen siirtoa ja seuraava kakkospyttyyn 5pvä ennen pullotusta. Katsellaan..

Hiivakanta: Wyeast London Ale III/1318

Käymislämpötila: Jäähdytetty 15c, hiivattu ja annettu vapaasti nousta n. 21c.

---------------------------------------------------------

No mitenkäs se keittopäivä eteni?

Hyvin kiitos kysymästä. Allekirjoittanut alkaa hissukseen pääsemään GrainFatheriin sisälle, sillä tehokkuus on nyt parantunut jokaisen satsin myötä. Vrt. 63%-75%. 

Lets mash again, like we did last summer

Mäskäys eteni, kuin tanssi sen kummemitta murheitta. Siivilöinti kävi nyt nätisti sopivalla virtauksella vieden n. 20-30min aikaa. Mäski itsessään oli melkoista puuroa jo hiutaleiden suurehkosta määrästä johtuen.

OG ennen keittoa oli jopa 1.059, joten käteen jäi keiton jäljiltä n. 1080 vierrettä, eli sain laimentaa parilla litralla vettä, koska DIPA:a tässä ei oltu panemassa.

Tällä kertaa tein sellaisen tempun, mielestäni fiksun, että pidin siivilöinnin jälkeen tunnin paussin.  Miksi? Että ehdin laittaa ruokaa ja syödä välissä keiton mennessä melko myöhään kuitenkin.

Sokerivajarit ja paneminen on inhottava yhdistelmä, siitä ei nauti mies, eikä mela.

Keitto ja jäähdytys meni siis myöskin mukiin. 

 Tässähän auttoi se, että tein näppärän siiviläpussin vanhasta pussimäskäyspussista, rautalangasta ja vanhasta mäskimelasta. Tämä siis siksi, että viimeksi pumppu tuntui olevan ajoittain humalamuhjusta ja keiton saostumista tukossa (se voisi oikeasti olla tehokkaampikin). Nyt ei mitään ongelmaa.

 Oikeasti todella keveä keittopäivä, joten.. Nyt jäämme odottamaan lopputulosta. Koitan vielä kehitellä tuon hapen minimointiin jotakin? Hiilidioksidia varmaan ainakin tulen siirroissa hyödyntämään.

Edellisen erän outoja seikkoja oli pullokohtaiset erot. Oli muutamia todella mainioita pulloja, sekä muutamia todella huonoja? Johtuen kenties siitä mistä kohtaa käymispyttyä mikäkin leka oli täytetty?  

Silti hassua, koska olut oli kuitenkin siirretty pullotusastiaan sokerin kanssa, jolloin sen luulisi sekoittuvan ja tasoittuvan? Ikäkään ei yksin selitä tätä, sillä satsin viimeinen pullo oli todella upea.

 Pohdittavaa siis riittää, mutta hyvin mielin kohta kevätaurinkoa.