Reseptin Ääressä: Hipsteribisset ja kuumimmat trendit yhes koos

Tänään reseptin ääressä lähtee päihtyneen panimomestarin tielle. Mitä saadaan aikaan, kun heitetään pilsnerit nurkkaan ja kaikki ”tää on pale ale jännäl mausteel” seinään.

Miten saadaan aikaan sellaista twistiä, jengaa ja ruuvia, että bisse on niin kiero, että stadilainen hipsterireittaajakin porautuu Kalliossa nurmeen ja ihmettelee ”Wow, what a ride”.

Jottei tämä olisi aivan liian helppoa heitän kolme päissäni keksimää olutta tiskiin. Näissä ei ole mitään järkeä, mutta eihän elämässäkään. Jos olut saa oikeasti maistua liki kultalonkerolta, mutta sellaista ei oikeasti ”voi” ostaa, jos maailma palaa ympäriltämme ja se ”ei ainakaan ole meidän ongelmamme”, minä kaivan bensakannua esiin teille.

Olut 1. Koska kaiken pitää olla sameaa ja tulla mielellään ulkolaisessa, graafisesti yksinkertaisessa, mutta nerokkaassa geometrisessa purkissa. Esittelen teille ”one beer to crush them all:n”.

Candyfloss shortcake glittered tdh milkshake neipa with fruits and nitro. (Festareilla tätä saa vain slushkoneesta, lasina koverrettu ananas, johon lyödään vielä vähän savua hatun alle.)

Koska kyseessä on kuitenkin kotiolutpostaus, muutetaanpa tällainen hulluus pienempään muotoon.

No tällaisen mallaspohjahan rakennetaan näin:

65% Pale Ale/Golden Ale/Vienna

15% Kauramallasta

10% Golden Naked Oats (Simpsonin)

5% Melanoidimallas

5% Laktoosi

Mäskiin laitetaan yksi paistettu ja pilkottu kakkupohja. Sillä miten se maistuu lopputuloksessa ei ole tietenkään mitään väliä, imago, tekeminen, jne.

15min 1g/l Citra ja samat valitsemaasi ns. Trooppista aromihumalaa (Mosaic, Amarillo, Azacca, Nelson Sauvin, Motueka, Comet, Galaxy, Calypso,Ekuanot, Idaho 7, Bravo, Jarrylo, jne

Whirlpool/Hopstand: 2g/l Citra+Valitsemasi edellinen humala+valitse toinen. Lisätään myös 1l/l trooppista hedelmämehua.

Käytetään vaikkapas S04:lla.

Kuivahumaloidaan: 1 erä suoraan pönttöön ennen käymistä samalla setillä mitä whirlpooliin laitoit.

2: Samat lajikkeet, mutta 1,5g/l ennen käymisen päättymistä, eli muutama pykälä ennen fg:a. Tällöin voidaan lisätä hieman vanilja-aromia sekaan (candyfloss).

3: Kolme päivää ennen astiointia lisätään jälleen sama satsi humalaa.

Siirretään kegiin sen syötävän glitterin kera, koska c'mon, pullokäyminen ei toimi. Sekoitetaan typpi/hiilariseosta, tarvitset nitrohanan siis tässä. Miksi nitroa? No miksi ei? Saa kivan vaahdon, on erilaista kuin kaverien räpellykset ja tekee bissestäsi samettia, mikä sopii nimeen.

Okei se oli aika iisiä.

Mennäänpäs seuraavaan.

Tropical Fruit cocktail with raspberries Brut Sour with vanilla, red mountain salt and kveik yeast.

Ai että millaista. Liian helppoa. Hei laitetaas tää tynnyriin, eli lisätääns loppuun vielä Aged in used Chardonnay.. ei riitä, Blanc de Blancs? Ei, siispä Champagne barrels. Noni.

Viskataas tähän vaikkapa:

50% Pale ale

40% Vehnämallasta

10% kaurahiutaleita

Hapatetaan vierre ennen keittoa jollakin laktokannalla. Keitellään, lisätään wp vaiheessa 15ebun verran jotain hipsterihumalaa, citra on aina hyvä. Laita citraa. Ja sitä suolaa maun mukaan.

Käytetään kveik-kannalla, jollakin niistä, kuumassa käy kuivaksi, jos ei, lisää vaikka skumppahiivaa ja entsyymiä, niin käy kivasti loppuun (Brut). Lisätään käymispönttöön kiehautetut 1l/l vattua ja 0,5l+0,5l valitsemiasi trooppisia hedelmiä. Nämä kannattaa vetää vaikkapa blenderillä soseeksi. (Mango, passion, papaija, ananas, pitaija, litsi, rambutan, karambola, longaani,kumkvatti, ananaskirsikka, annoona, jne). Nämä, vanilja ja chardonnayssa kuukauden päivät uitettuja ranskalaisia tammilastuja sekaan.

Unohdetaan muutamaksi viikoksi ja annetaan hiivan käyttää loputkin sokerit.

Pistetään pulloon, tai kegiin. Muistetaan laittaa sanat: Grand Cru vielä etikettiin.

Toisaalta kaikkein helpoin tapa on duunata vain 12% Imperial Stout ja tynnyröidä se jossakin hyvässä tynnyrissä. Tämä pitää vain brändätä ja launchata kerran vuodessa erilaisine numeroituine versioineen ulos. Mielellään vain yhdestä paikasta. Asiakkaan on tietysti ensin suoritettava jokin eksklusiivinen testi, joka ylevöittää ja nostaa tietysti egoa. Kaiken maistava ja oluiden perässä matkustava superreittaaja ei voi jättää tällaista välistä, kertaakaan.

Malliesimerkkinä toimikoon vaikkapas Goose Islandin aivan loistava Bourbon County Stout nostettuna Russian Riverin Pliny The Youngerin potenssiin.

Näin olemme tänään luonneet kolme aivan käsittämätöntä tuotetta. Koska suutani kuivaa, taidan kaapia yhden kylmän Ayingerin Bräu-Weissen ja jättää teidät hämmentyneinä keittelemään elämää ja maailmaa suurempia oluita. Toisaalta sitä voisi käydä myös kaupasta ostamassa sitä mansikka-karambola lonkkua ja vaihtaa sen etikettiä toiseen. Kenties pari pisaraa katkeroa sekaan ja hipsterijuoma on valmis? Up to U. Joisin itsekin. 

Olutskene on ihana, kuhan ei ota sitä vakavasti.

Reseptin Ääressä: Saison

Reseptin Ääressä etenee toiseen lukuunsa, jossa aiheena on Saison.

”Oispa Saisonii, eiku onhan mul”.

Mikä sitten tekee Saisonista hyvän tyylissään? Mitä pitäisi ottaa huomioon sitä valmistaessa?

Otetaanpa askel taaksepäin. Monissa oluttyyleissä on usein jokin benchmark, johon kaikkia muita verrataan. Niin tässäkin: Saison Dupont (Ja tavallaan toi Fantomekin). Jos asia käännetään niin päin, että kloonaaminen on turhaa ja muistetaan, että tyyli on ihastuttavan lavea, voidaan keskittyä olennaiseen. Hyvän oluen valmistamiseen. Se ei välttis ole Dupont, eikä tarviikaan.

Saisonista Saisonin tekee tietysti hiivakanta. Tähän on tusinoittain erilaisia kantoja, mutta itse rajaan ne kahteen varmasti toimivaan: Toinen on ns. ”Dupont strain” ja toinen on ”French Saison”.

Kyllä molemmat ovat nestehiivoja. Itse en pääse kuivahiivoilla lähellekään nestehiivojen tasoa samoilla resepteillä, joten olen tykästynyt käyttämään näitä.

Eikä siinä, olen juonut kuitenkin useita kuivahiivoillakin tehtyjä, varsin mallikaita luomuksiakin.

Asiaan.

Speksit: 

6%, 35ebu, alle 12ebc.

(Vettä voi käsitellä vähän, tai sitten ei. )

Mallaspohja:

Saison antaa aika kivuttomasti tilaa kaikelle, mutta itse lähden rakentamaan ihan peruspalikoista tätä:

80% Pils, tai Pale, mitä ny sattuu oleen.

15% Vehnää, maltaana, tai hiutaleena, mitä ny sattuu oleen.

5% Carapale/Cara+10/CaraPils/tms, miksei vaikka dextriinimallastakin?

Lähtökohtaisesti siis vaaleaa mallasta, ei tummia maltaita(karkkia, paahdettua, jne). Kaura ja ruiskin sopii tähän ihan kelvollisesti.

Mäskätään tunnin vaikkas 66c. Ulosmäskäys 78c.

Siivilöinti ja tunnin keitto.

Humalat:

Tässäkin on helkkaristi valinnanvaraa. Klassisesti eurohumalaa vaan, NZ-lajikkeet toimivat varsin nätisti ja osa jenkeistäkin. Pitää vaan ymmärtää, että kuiva, fenolinen ja mausteinen hiivakanta ei yleensä kolahda kaikkien lajikkeiden kanssa. Mitään tosi dänkkiä en tästä tekisi, eli CTZ, Chinook, Nugget, Summit, yms ei välttis pelitä.

Omat suosikkini tässä tyylissä ovat mainittujen Uuden-Seelannin lisäksi mm. Amarillo, Styrian, Azacca, Saaz, Mandarina Bavaria ja El Dorado. Saisoniin voi laittaa myös mausteitakin, kuten appelsiininkuorta, pippuria, neilikkaa, korianteria, jne. Tähän "pertsaversioon" ei kuitenkaan maustekaappia tyhjennetä.

60min 25ebu valitsemasi lajike, tähän käy myös kukkaroystävällinen Magnum.

0min 3-5g/l valitsemasi lajike.

Kuivahumalat: No, ihan oman maun mukaan. Voi näitä kevyesti kuivahumaloida vaikkapa kevyesti 2-3g/l.

Hiivakanta:

Wyen 3711 French Saison. Se on helppo, syö kaiken, antaa paljon anteeksi. Aiemmin mainitun, usein tuotenimellä Belgian Saison, kulkevan kannan kanssa saa olla käymisen ja osin reseptinkin suhteen vähän tarkempi.

Käymislämpötila:

Miltei mitä vain. Itse käytän usein n. +23-27c.

Karbonoin nämä kohtuullisesti, yleensä jotakin about 2,5-2,6vols.

Ylipäänsä Saison on siis kohtuullisen anteeksiantava, tai kaikkiruokainen oluttyyli. Saa senkin ryssittyä ja tietysti huipulla kaikkea verrataan aina Dupontiin, tai Fantomeen.

Jos kaipaat vielä yhtä Saison reseptiä lävitse, niin takavuosien Kan san Kaiun resepti julkaistiin taannoin #Avoinolut "spektaakelissa". Tsekkaa resepti tästä .

Reseptin Ääressä: American Pale Ale

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella hieman reseptiikasta ja tarjota jotakin hyväksi havaittua teidänkin käyttöönne.
Sitten hiffasin, et "hei tässähän ois aineksia ihan omaan sarjaansa".
Joten tästä alkaa Reseptin Ääressä. Sellainen reseptiikka sarja, johon tarjoan vain oikeasti koeteltuja reseptejäni. Jätän luonnollisesti ulos kaiken sen mitä teen/näen/vaikutan nykyisen työnantajani parissa.
Mistäköhän sitä aloittaisi? No helkkari, mistäpä muustakaan olisi parempi aloittaa, kuin sellaisella, joka on joskus voittanut jotakin. Sellaisella, jota aina välillä pyydellään.
Tätä muistaakseni markkinoitiin APA:na, mutta minusta sen balanssi oli lähenteli Session IPA:n suuntaan. Nykyään voisi olla toisinkin?
Mennäänpä tarkemmin asiaan. Jätän veden säätämisen läpikäynnin välistä, mutta miusta pieni annos kalsiumsulfaattia ja kalsiumkloridia tekee vaan meikäläiselle pehmeälle vedelle vain hyvää näissä.

Aika usein näiden reseptien mallaspohjat nojaavat siihen mitä hyllyssä sattuu olemaan, joskus taas tilailen vartavasten haluamani raaka-aineita. Tässä keississä kyse oli ihan hyllyn tyhjennyksestä.
 Ajatuksena oli tehdä tarpeeksi runsas, muttei liian makea mallaspohja maitokauppavahvuiseen olueen.  

 Speksit:

Tavoiteltava ominaispaino ja määrä ennen käymistä: 1.047

Tavoiteltava jälkiuutepitoisuus ja nuoroluen määrä pullottaessa: 1.012

Tavoiteltava alkoholiprosentti: 4,6%

Tavoiteltava ebc ja ebu arvo: 18ebc, 45 ebu

Maltaat: 

pale 62%

munich 15%

vehnämallas 10%

cara-pale 6%

cara100 4%

melanoidi 3%

 Humalapuoli näyttää tätä nykyä ihan perushutulta. Toista oli silloin. Mosaicia ei oikeastaan näkynyt kotimaan kaupallisissa tuotteissa vielä tuolloin ja tarjonta oli muutenkin huomattavasti suppeampaa.

Humalat:

60min: 20ebu magnum

10min: 1g/l citra+1g/l mosaic+irish moss/protafloc, tms

0min: 1,5g/l citra+1,5g/l mosaic

wp: 2,5g/l citra+2g/l mosaic

kuivat 5pvää ennen astiointia: 2g/l citra+2g/l mosaic

Hiivapuolelta luotin vanhaan työhevoseen ja mikäpä siinä, niin tekevät monet muutkin.

Hiiva:
Safale S05

Loppuun parit vihjekuvat:

Joo kyl tää tais HBF:llä voittaa kultaakin "Amerikkaistyyliset Ale:t-sarjassa". Hyviä keittelyitä.