Olutmaailman trendit vuonna 2025

Lupasin Tuopillisen Jounille tehdä listauksen vuoden 2025 olutmaailman trendeistä, mikä tarjoaa erinomaisen syyn tarttua kirjoituskoneeseen.

Ennen sitä ajattelin tietysti päivittää ns. ”Missä mennään Jouko ja Kosti”-hengessä blogin nykytilannetta.

Vietin kesän miltei täysin irrallaan koko skenestä. Vastasin tietysti puhelimeen aina kun joku halusi joko tarjota duunia, tai vastaavasti jos joku kaipasi apua jossakin pro bono. Koti-iskänä toimiminen vaimoni palattua töihin teki tietysti päivistä ns. kuivia, mutta kesä ja syksy oli todella antoisaa tutustua aivan eri tavalla pieneen vipeltäjään ja kehtaan väittää tämän ajan tehneen meidän suhteellemme vain hyvää.

Syksyä kohden alkoi vahvasti näyttämään, että Pori jää taakse. Lopulta selkein diili tuli ”suorilta pohjalaisilta”, joten näinpä aloitin tämän vuoden tammikuussa urani Mallaskosken panimolla. Roolini on vastata koekeitoista ja olla yksi illuminatin kolmesta jäsenestä loossissa jota kutsutaan ”tuotekehitykseksi”. Luonnollisesti duuni panimolla on 90% jotain aivan muuta, mutta tykkään tehdä asioita rakastamani tuotteen parissa, vaikka viha/rakkaus-suhteeni erityisesti astiointikoneita kohtaan on pysyväistä. Miksi juuri Mallaskoski? Työnkuva, selkeys, varmuus ja toive olla parempi panimo. Minusta maailmassa on vain yksi suunta ja se on aina eteenpäin. Pitää kehittyä, pitää sopeutua ja niin miekin olen tehnyt tässä kuluneen kuukauden varrella. On erittäin antoisaa nähdä tällainen old school-panimo arkitoimissa ja havaita niitä pieniä juttuja joita tehdään paremmin ja koittaa vastaavasti ohjata prosesseja myös joskus muissa jutuissa paremmaksi. Kulta-Curre Lindströmiä lainatakseni aina voi olla ”Lite bättre”.

Aijaijai 95-never forget, kun Kouvot voittivat sm-kultaa.

 

Podi elää, hurraa. Matskua on ollut narulla jo kauan, mutta eritoten syksystä asti alkanut toivoton aikapula jyrää edelleen. Tosiaan.. Otin syksyllä myös osa-aikaisesti töitä vastaan. Jälleen minulle soitettiin ja samana iltana olinkin jo hanojen takana. Porin pienessä olutpuoti Humalassa tarvittiin joku tuuraamaan saikkujen yli ja jäin sitten taloon muuttoon asti. Kiitos tästä Marita ja Petteri. Oli erittäin antoisaa ammattitaidonkin vuoksi nähdä myös ravintolaelämää tiskin toisella puolen. Kyllähän siihen kaikenlaista kulkijaa mahtui aivan upeista tyypeistä vaikka siihen Urkkistoben kanssa, kortilla maksaneeseen, juoksukaljat ottaneeseen herrasmiäheen. Nautin myynnistä ajoittain, on aina siistiä saada sitä jekkua kylkeen lyötyä, tai vaikka Approilla kaupattua sahtia shotteina.

--------------------------------------------

Mennäänpä asiaan. Niihin trendeihin 2025

Miksi 2025? Kaikki jutut tulevat Suomeen viiveellä ja omaan duuniini vähän niinkuin kuuluu haistella tulevia juttuja. Tarot-korteista olen kuitenkin ennustanut v. 2010 Citran, v. 2014 Mosaicin ja v. 2019 Sabron nousevan.

Jos tämä vuosi tuleekin menemään myrskynä, niin 2025 tulee erittäin kiintoisa vuosi.

Tätä vuotta leimaa (tietysti) erityisesti energian hintojen ja yleisen inflaation ja koronan tekemät lovet kassoihin. Yhä useampi panimo lopettaa, enkä usko uusia tulevan vuosien 2015-2019 sykkeellä. Craft-lagerin tuloa on povattu vuosia, se johtuu Yhdysvalloista, ei niinkään Suomesta, jossa käytännössä kaikilla pienpanimoilla on joku lager/pils/helles/keller/vetokalja. Sillä tuodaan leipää pöytään, USA:ssa taas tilanne ei ole aina näin. Tämä johtuu osaltaan polarisaatiosta ja brändien voimasta, sekä äärimmäisyyksistä, joita täällä ei samalla tasolla ole. Markkina on pieni ja säännelty. Epäilen kuitenkin suhteessa v. 2025 asti kasvavasti uusia lagereita sellaisiltakin panimoilta jotka eivät tällä saralla ole paljoa panneet. Uskotteko jos kerron Saazin ja kumppaneiden olevan tämän vuoden hittilajikkeita?

Tämä kaikki siis pohjustaa tulevia asioita.

Vuoden 2025 kuumin juttu (Suomessa, se on tämän ja ensi vuoden juttuja ”steiteissä”) tulee olemaan thiolien maksimointi.

Tämä tarkoittaa käytännössä, joko geenimuunnellun hiivan käyttämistä, tai entsyymien lisäämistä, riippuen nyt täysin miten laboratoriot asian näkevät eri mantereilla ja valtioissa. GMA on kuitenkin kansallisesti säännelty ja eri valtioiden lait poikkeavat huomattavasti toisistaan. Ei mennä siihen, koska jotenkin tämä rantautuu myös tänne.

 Eli siis oluessa tekee mitä? Yksinkertaistaen muunneltu hiiva biotransformoi thiolien esiasteet sellaiseen muotoon, joka tuottaa (ilmeisen hyvin) juuri niitä NEIPA:ssa haluttuja trooppisia sävyjä passionhedelmistä guavaan ja greippiin. Lyhyesti voitaisiin puhua humalan säästämisestä, eli siitä aspektista mikä kiinnostaa panimoita, eli tehdä voittoa. Joten kun kaikki voittavat, tämä tulee varmasti tapahtumaan. Aiheesta löytyy kasvavasti artikkeleita ja olen itse, juurikin kesästä alkaen, vain odottanut koska Suomessa tähän kuplaan puhalletaan ilmaa.

(Sanotakoon tähän väliin, että ns. virallisia reittejä tiettyjä muunneltuja hiivakantoja ei toimiteta Eurooppaan. Tilanne kuitenkin elää ja tiedän isojen hiivalabrojen tekevän töitä, koska raha odottaa. Siis Fermentis/Wyeast/White Labs/Lallemand, jne).

Ylipäätään en usko markkinoille tulevan lähivuosina ”uutta Citraa”. Lajikkeiden määrä on kasvanut viimeisen 5v aikana Suomessakin tilanteeseen, jossa juuri kukaan ei pysy kärryillä niin hyvin että olisi aikaa kokeilla jokaista riittävästi. Väitän Sabron jäävän toviksi viimeiseksi ”isoksi hitiksi”, vaikka useat muut lajikkeet ovat vähintään yhtä potentiaalisia, kuten vaikka Nectaron, Lotus, Medusa, tai miksei Cashmerekin.

Sen sijaa v. 2025 markkinoille tulee entistä enemmän yksittäisestä humalasta tehtyjä, parempilaatuisia, öljyjä ja muita tätä tukevia ”boostereita”, koska tällä hetkellä kysyntää on, mutta en tiedä kuinka monella (panimo, tai kuluttaja) on varaa siihen.

Pricepoint on tärkeä ohjain tulevina vuosina, tai sanotaan, entistä tärkeämpi. Tätä voi muuten ratkoa vaikka blogin oivalla HintaLaatuSuhde kertoimella, tsekatkaapa se.

Jos NEIPA saattaakin hetkeksi olla hennossa laskussa povaan ”souri”markkinoille nousua ja entistä luovempia juttuja myös marja/hedelmä+lakritsa/nallekarkki+vanilja yhdistelmien lisäksi. Betsaan myös sen puolesta, että 0% sourit kasvavat ja ehkä joku onnistuu tekemään jollakin tavalla myös gluteenittoman sourin?

Haluaisin toivoa ylipäätään hiivavetoisuuden nostavan vähän asemiaan, koska selvästi tilanteessa, jossa humala on kallista ja siitä haluttaisiin vähän säästää, niin ”erilaisuutta” voi tavoitella myös hiivojen kautta. Olisi tietysti virkistävää nähdä eritysesti Fermentiksen ja sen yhden Verdantin lisäksi muitakin hiivoja panimoiden rosterissa, mutta jää nähtäväksi.

thiolit tulee, sanoi kaikki podit jo kesäl

2025 tulee globaalisti muuttamaan isojen laitosten energia- ja vesitehokkuuksia. Tämä tuskin näkyy kotimaan mikrokentässä kovin voimallisesti, mutta yksi selkeä trendi kasvaa varmasti edelleen:

0% ja mikrot. Halusi tai ei, uudet sukupolvet juovat vähemmän ja kasvavasti terveellisemmin, tai terveyshakuisemmin. Tämä povaa kasvua low-alc kentällä, joka toki näkyy jo nyt. Holittomuus on oma haasteensa ja ihan muiden aikaa säästääkseni voin kertoa, että käymisen pysäyttäminen joko LA01 hiivaa käyttäen, tai ilman hiivan tappamista, johtaa vain räjähteisiin. 

 

2025 Yhä useampi tekee RTD-sektorin juomia. Kenties isommalla varianssilla ja tuo enemmän soureista nähtyä linjaa tähän. Miltä kuullostaisi hapan smoothie-lonkero?

2025 Näkyy myös muussa. Kasvavassa erilaisuuden hyväksymisessä ja täsmällisenä markkinointina. Ehkä mun v. 2016 heitto Tom Of Finland-IPA:sta ei ollut niin kaukana, mutta erityisesti Yhdysvalloissa kuohuu siihen tahtiin, että siitä riittää meillekin. Huomaahan sen jo some-alustojen herkässä ympäristössä ja jatkuvassa jakautumisessa. Menkääpä sopivassa ryhmässä kertomaan bissen olevan lähtökohtaisesti muuten vegaanista :DD

2025 Tuo valitettavasti markkinoille myös entistä enemmän sessioitavia tuotteita, jotka on kirjaimellisesti pilattu ”pastry” termillä. Henkilökohtainen rajani kulkee jossakin tonka-pavun kohdalla, josta diggaan paljon, mutta jumankauta että minuu korpeaa se ettei kunnon nyrkkiperseeseen ja lapiolla turpaan vetävää Stouttia saa mistään. Kaikki on 15% ja tynnyröityä soijakastiketta viinalla ja kreikkalaisella erotiikalla etiketissä (oikeasti, miksi suuri osa tynnyröinneistä maistuu vain oluelta ja pisaralta viinaa, mutta se varsinainen tammi on ihan paitsiossa. ShameShameShame) tai Chocolatelavamudcakepecanpiewithmarshmallowsandcherries. Oispa Yetiä, Victory at the Sea:tä, Storm Kingiä ja saatana Gonzoa. Mulla ei ole enään yhtäkään Vuorineuvosta niin, mutta niitä v...n suklaajuustokakkuja tynnyröitynä on kymmeniä.

Okei, siinä oli pitkästä aikaa sarkasmia ja satiiria. Jestas kun tuntuu hyvältä. Pitäis kirjoittaa tätä useammin.

2025 kuumin juttu puun saralta, liittyen edelliseen, tulee tietysti Brasiliasta. Nimittäin sademetsissä kasvaa puulajike, jota koko viskiteollisuus kuolaa sellaisella tahdilla, että pelkään keväällä Kyrönjoen tulvivan ihan vaan tislaamolta tihkuvien touhutippojen osalta. Amburana. Pistäkää nimi mieleen ja tatuoikaa silmäkulmaan. On iso juttu ja varmasti vaikuttaa olukenttään. Eettisyydestä en tiedä, varmasti jotain mahonkiin rinnastettavaa. Tässä marinoitu tuote maistuu aivan siltä tonka-pavulta, kanelilta ja oikealta vaniljalta. Kompleksinen, todella upea.

2025 Suomalaisista kuitenkin 95% juo koffia taskulämpimänä tölkistä eikä välitä pätkääkään näistä trendeistä. Nyt sekin on sanottu, ei tarvi tulla kertomaan itsestäänselvyyksiä erikseen. Toisaalta hukkasin tässäkin jo molemmat kommentit.

2025 Viinit on menossa ruokakauppoihin ja Alkon monopoli murenee taas vähän. Ismo vinkuroi edelleen. Näin, sekin on kerrottu. Kuitenkaan mitään ei saa edelleenkään lähettää ja pidetään edelleen se kannabis housuissa ja Jeesus mielessä.

Hän oli IPA. RIP ystäväni

Ah ja jotai ipaa saa edelleen. Enkä v..u aloita siitä Cold IPA:sta. Se on LAGER ei S..na ALE. IPL on jo olemassa, laittakaa sen alle, tack.

Aivokuollut nimi, kieltäydyn puhumasta, sama kuin nimittäisi Amber Alea kuumaksi Wieniläistyyliseksi LAGERIKSI. Ei ole, ei ole kuuma. Pitäisi olla. Parasta all-around safka kaleksia.

Kapish?

Tämä oli tässä kiitos ja anteeksi, sekä tervetuloa tähän vuoteen.

5 Oluttyyliä joita haluaisin juoda, mutta joita ei saa mistään

 

Hazy enough? Oottakaas ku tää kylmäks ja fysiikka tekee tehtävänsä

Kuten usein tapahtuu, olivat oluen jumalat suuressa viisaudessaan luonneet meille satoja oluttyyleejä. Silti me valitsimme heistä kolme, emmekä suostuneet juomaan vuosikausiin mitään muuta. Kas tällaisina hetkinä saattaa pienessä ihmisessä syttyä etäinen muistijälki, kuin lamppu pimeässä aitassa, joka valaisee koko kauniin kaikkeuden halki vain muistuttaakseen poissaolevista. Kaipaus on inhimillisen elämän perusperiaatteita, joita ilman eläminen olisi turhan helppoa. Kaipausta ihminen tarvitsee, aivan kuin lapiota ja perunaakin. Kaipauksesta ovat syntyneet useat maamme suuret teokset alkaen vaikkapa runoilijamestari Eino Leinosta.
Mekin kaipaamme nyt viittä kadotettua tuotetta ja tyyliä, joita haluaisimme nauttia hekumallisina hetkinä.Tämä ajatus syntyi kun kävin ravintolassa parilla. Asia jota en ole tehnyt sitten viime helmikuun. Pitäisi kai useamminkin, mutta en viihdy niissä itsekseni ja kuten tunnettua.. Porilaiset ovat isänmaan avoiminta väkeä :D

1. Black IPA aka Cascadian Dark Ale.

   BIPA ei myy, kukaan ei halua sitä. Kuinka sieluni ikävöikään sinua. Ihana yhdistelmä paahteisuutta ja humalaa. Ikiaikainen kilpailu sovittaa olutta tyyliin ja väitellä onko tämä nyt sitä vai jotain muuta (American Stout, kaipaan sitäkin samasta syystä) on siirtynyt kokonaan siihen onko olut neipaa vai ei. Cascadian Darkin loistava juotavuus ja makujen jylhä kirjo viehättävät. Ikävöin sinua.

2. Saison. 

   Saison kesä 2015 ei saapunut, ei edes vuonna 2021. Ja kun sanon Saison en tarkoita bretalla pilattuja, tai muillakaan Reinheitsgebotin ulkopuolisilla mausteilla tai oikeastaan kovin monella hiivakannallakaan tehtyjä. Dupontia isossa pullossa. Oi, olisipa. Se raikas funk rakastelemassa reilun karbonaation ja esterisen hedelmäisyyden ja pienten fenolien kanssa huikeassa tasapainossa kutsuu juomaan, eikä janottamaan (mitä harmittavan monet uudet ja makeat oluet tekevät). Samaan kategoriaan upotetaan vielä loputkin vaaleat belgit. 

    

   

   Muinoisen Oulun reissun paras tuote by far.
   

    

    

3. Imperial Stout/Porter.

    Eihän se ole kadonnut? Eipä. Vai onko? Tarkoitan nyt niitä alkukantaisia jyhkeitä pommeja ilman tynnyriä, laktoosia, kauraa, vaahtokarkkeja tai sammakkoeläimiä. Yeti, Gonzo, Storm King, Victory at sea, Speedway Stout. Kunnolla sitä katkeruutta ja paahdettua. Vanhan liiton C-humalaa, Chinookia ja Columbusta edestä ja takaa. Onneksi Plevnalla on Siperia edelleen.

    

   

   Kuvakin on vanha kuin taivas
   

    

    

4. Bitter. 

    Maltaan ja humalan viehättävä tasapainoilu, kenties vielä caskista. Juu, saahan sitä ESB:tä Alkosta onneksi, mutta kotimaassa tekijöiden määrä on suppea ja kärki kapea. Samaan nippuun voisi listata muutkin brittityylit, joista mainitsen kaksi aivan upeaa unohdettua: Old Ale & Wee Heavy/Scotch Ale. 

    

   

   Ola Dubhit joskus kauan sitten
   

    

    

5. Barley Wine. 

   Enkä tälläkään kertaa tarkoita tynnyröityjä, tai leikittelyjä, enkä sitä makeaa brittivarianttia, vaan jätän tämän tähän: Sierra Nevada Bigfoot. 

    

   Ylipäänsä ja erikseen haluaisin mainita, oikeastaa pyytää.. Saisimmeko sen IBU/EBU-sodan takaisin. Minä pidän katkeroista ja kaipaan teitä. Sitä odotellessa maustan tässä neipaa Camparilla ja juon sen jäiden kera Tonicin kanssa pillillä. Koska miksi ei?
   

   ps. Tulossa kolajuomien sokkomaistelu, vesipiippujuttua, yms, yms. Podcast on koronan vuoksi jäissä kunnes maailma asettuu siihen pisteeseen, että haluan kutsua ihmisiä vieraaksi, tai matkustaa heidän perässään. Toistaiseksi pelkästään mikillä perseiltyä teatteria, joita saattaa tulla teaserina ulos joskus keväämmällä. 

   
   

   
   

5000 ja reittauskulttuurin joutsenlaulu

5000 reittausta ja siihen lopetin. Reittaamisen siis. Tästä piti uutisoida kyseisen oluen kera jo vuosia sitten. Se jäi ja nyt en edes muista mikä oli viimeinen arvioimani tuote. Ehkä se kertoo jotain koko genrestä, tai suhtautumisestani siihen. Kenties jotakin suhtautumisen muutoksestakin. 
Jos palataan jonnekin kymmenen vuoden taakse. Siihen aikaan jolloin Tuopin Ääressä aloitti, elimme aivan toisenlaisessa Suomessa ja maailmassa. Silloin ruokakaupan jännin olut oli ehkäpä Nokian Elowehnä, tai joku eksoottinen ja helvetin kallis britti-bitter. Silloin Alko oli näennäisen edullinen. Ayingerin Bräu-Weisseä sai alle 2,5€ pullon, Koffin, edelleen, erinomaista Porteria 1,7€/pullo ja spessupuolelta vaikkapa Slotskällansin IS kustansin 3,23€ ja Nönnön IPA reilusti alle vitosen. Siis silloin, kun Nøgne Ø edusti hekumaa, laatua ja isoa pulloa. 

Silloin oli luontevaa maistella miltei kaikki uutuudet, kirjoittaa niistä, jakaa kokemuksia, informoida. Nykyään lukiessani vanhoja juttujani paistaa pelkkä myötähäpeä. Kirjoitusasu paikoin puistattaa ja ne kuvat sillä kämäisellä pokkarilla, jonka tason ylittää nykyään marketin halvinkin luuri. 

Blogin ekoja kuvia. Erinomainen bisse edelleen.

Pyrin muutenkin välttämään näiden lukemista, sillä muuten en voisi koskaan julkaista mitään. Toiset kutsuvat sitä perfektionismiksi, toiset Jack Kerouac-syndroomaksi. Asiaan takaisin.
Reittaaminen oli blogien leipä ja siihen oli aikaa, paikka, halua. Silloin ei halunnut taklata alan muita aiheita, koska tunnisti ettei ymmärrä, tai halua kirjoittaa ns. ”oikeita” juttuja. 
 
Olisi pitänyt. Olisi pitänyt markkinoida, tehdä paremmin, myydä, brändätä, jne. Minut paremmin tuntevat ihmiset tietävät tämän dualismin. Toisaalta tekis, yleensä taas ei. Aihe, joka ansaitsisi oman iki-ihanan artikkelinsa muodikkaasti voimaannuttaen ja peraten omia henkilökohtaisia koukeroitaan. Valkoisia kuvia ja paljon feelgoodia. Hitto mulla karkaa mopo näillä harvoilla kerroilla kun kirjoitan, anteeksi. 

Jossain kohtaa muutin koko reittausfilosofian enemmän kännissä ja läpällä arvioiksi. Se oli kivaa aikansa, mutta lopulta oli todella vaikea scorettaa exceliin oikeita pisteitä. Olut on paitsi niin hiton tilannesidonnainen, että tuurisidonnainen tuote. Jos ensimmäisen nujertaa tulee vastaan kysymys:
Minkä ikäinen, mistä kohtaa tankkia, kuinka kauan kegi ollut hanassa, jos hana. Onko pesty, millainen stobe, millainen lämpötila, onko eränä millainen, jne. Koffin ollessa kyseessä ei tarvitsisi murehtia tällaisia. Suodata, pastöroi ja nauti kesästä, aina samaa. Paitsi juotaessa paskaisista hanoista. Sellaisesta kolmatta viikkoa auki olleesta tynnyristä ja rasvaisesta muovituopista. Smooth. 
 Vertailukelpoisuus ei toimi, vaikka kuinka päivittäisi aina ns. parhaimman kondiksen perusteella maailmassa jossa olutta kasvaa nykyään puussa. 

Puistokalja on aina pop. Ei mitään hajua mikä, mut väliäkös sen, muistan ketkä olivat läsnä.

Oli aika lopettaa. 5000 reittausta tuntui reilulta. En tiedä paljonko se olisi nykyään. Paljon enemmän ainakin. Kiinnitän edelleen huomiota siihen mitä juon, miten, mistä, miltä se maistuu, onko virheitä, mitä siinä on ja miten se voisi olla parempi, sekä myös miten se muuttuu iän myötä. Pyrin edelleen aktiivisesti maistamaan mieluummin planeetan parhaita, kuin naapurin ihan kivoja bineksiä. Minua kiinnostaa edelleen ihan helvetisti mihin olutala etenee, millaisia juomia halutaan juoda, mitkä trendaa, mitkä ei. 
Mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, löytää juomia, nauttia niistä ilman stressiä kirjoittamisesta ja arvioinnista. Mulle olut, siideri, lonkero, viski, rommi, cocktailit, tai vaikka limppari, ovat aina olleet ja toivottavasti tulevat aina olemaan osa sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. 

Liika reittailu rajoittaa tätä ja ajan ollessa entistäkin vähempää haluan mieluummin käyttää sen ajan lipittämällä jääkylmää lonkeroa saunassa hyvien ystävien kera, kuin kirjoittamassa festareilla arviota jostakin 33p/3 tähteä, ihan kiva apa, raikas, sitruunainen ja karamellinen. Olisko Citraa tässäkin? Menee ihan hivenen IPA-osastolle katkeroiden puolesta, myöskin lievä tunkkaisuus syö pisteitä. Luonnollisesti myös työnikin rajoittaa tätä osastoa. Joku vääräleuka kyselikin miksen reittaa kotimaisia bissejä enään? Vastasin, että lupasin kirjoittaa vain hyvää:D 

Kyllä, mä olen laittanut paperia tulpaksi, koska ei ollut jäätä kannella, eikä jääpalakonetta messissä. Social.

Ei vaan Suomessakin taso koventuu koko ajan. Se on perhanan hyvä juttu. Nykyään Suomessa tehdään sellaista bisseä, että vuoden 2010 tasolla se saisi monen hifistin sukat pyörimään jaloissa. ”Uuu, tää IPA-buumi rantautuu viimeinkin Suomeen jäätävän tykillä tavalla ja ennen muita pohjoismaita”. Onneksi ala etenee, koska jos joutuisin juuttumaan tälle tasolle voisin tiputtaa pyyhkeen kehään ja lopettaa.

 Toki kehitys tuo paljon siistejä innovaatioita, kokeiluja, tyylejä, laitteita, raaka-aineita ja ennen kaikkea ihmisiä. Se mitä haluaisin tulevina vuosina nähdä olisi monipuolistuminen. Jos matkustan maakunnista muualle eivät taulut tyylien lukumäärissä muutu. Kymmenkunta vuotta sitten oluttyylit ravintoloissa olivat maakunnissa tätä: ”Vaalea Lager, vaalea lager, pils, hefeweiss, joku apa”.
Isoissa kaupungeissa taas sai aivan mitä vain: ”IPA, vaalea lager, esb, belgityylinen ale, apa, saison, wee heavy, porter, hefeweiss, jne”. 

Nykyään tilanne on kääntynyt. Maakunnissa se on: ”vaalea lager, apa, IPA, pils, IPA, IPA, imperial stout”. Ja vastaavasti etenkin pk-seudulla: ” IPA, NEIPA, pastry-whatevö, sour, sour, NEIPA, NEIPA, sour”. Minulla ei lähtökohtaisesti ole mitään yhtäkään tyyliä vastaan, mutta yksipuolistuminen on minulle kuin paluu aikaan, jolloin sai valita nelosen ja kolmosen väliltä. Hellurei, kunhan on sarjakuvahahmot tölkissä ja mahdollisimman paljon adjektiiveja nimessä. 

Muistan, että tää pyöritti villasukat Lahen torille ja takaisin

Viimeistä virkettä jos vertaatte joitakin rivejä ylempään, ymmärrätte tämän minua koskevan jakautuneisuuden. 5000-arviota. Se on hyvä. 10 000 olisi pelottava. Sehän velvoittaisi jonkun pienpanimon tekemään jotakin väkisin väännettyä, eiku mä olisin tehnyt itse sellaisen mango-vadelma-sabro-galaxy-kaura, siis anteeksi. Imperial Ducks Dry Quadruple Hopped (IDDQD-H)
Quackermalted oatmeal fruited pastry pale ale with juicccccccccccyfrruuuit feat. Nitro.
Sitten mä heräsin. Se olisi liikaa.
Eikä olisi. Pelkästään litran tölkeissä ja 3l Erloissa, kunhan perustaa panimon eteen leirikoulun yöksi ja laulaa mun kanssa Kumbayaa juoden pelkkää Bud-Lightia. Lupaan että etiketissä olisi joko pingviini, ankka, joutsen, siili, pöllö, tai norppa. Oikeestaan kaikki voisivat olla, siis  6/5 eläimet.

Miksi Bud-lightia? Koska Anheuser on universumin paras panimo. 
Toivottavasti sattui. 
Just try to deny. Please.

Olut on hauska asia. Älä ota sitä vakavasti.

” 5000 This is the end of ratings my friend,I can't forgive, I won't forget

On and on, we untapp beers and
On and on, the ratebeer wars wage on and On and on, we sing our song for more, for more ”

Korkinkääntöpuolella: Vuoden 2018 oikeat oluttrendit

Olen lukenut lukuisia artikkeleja siitä, mitkä ovat vuoden 2018 oluttrendejä ja olen hyvin vahvasti sillai eri mieltä kaikesta.

Yleisesti toistuneet asiat ovat olleet: ”Craftolut kuolee, se on nyt indie bisseä”, ”NEIPA, Sour, Craf..Indie Lager, Kikkailut ja Sessio-oluet”.

Tiedättekö yhtään mikä on vuoden 2018 megatrendi? Se on se sama, mikä on ollut megatrendi likipitäen viimeisen vuosisadan. Kyllä. Vaalea Lager.

Ja mitä tuohon Craft vs. Indie osioon tulee, niin se hämmentää. Siis siinä mielessä, että mikä ihmeen hinku meillä ihmisillä on lokeroida kaikkea? Mielellään pieniin laatikoihin. Korjaan.. Pieniin omiin laatikoihin, joita ei jaeta muille, ehkä pienelle piirille, jos sillekään.

Siis miksi panimoita pitää kategorioida: ”Iso, Iso, Iso, Liian iso, Crafti, Entinen Crafti nyt iso, Entinen crafti, nykyinen Indie”?
Eikö ole olemassa vain panimoita? Siis yrityksiä jotka tekevät tuotteita kuluttajille? Miksi niitä pitää jaotella? Kuka saa jaotella? Kuka jakaa toisille hihahuiveja ja saa heittää tiiliä ikkunoihin?
Miksi minä en saa kivittää ketään? Vai saanko?
Voin vielä ymmärtää, että tuotteita jaotellaan niiden ominaisuuksien mukaan, mutta mitä ominaisuuksia eri panimoilla on? Itsenäisiä? Entäs jakelukanavat? Maahantuojat? Saatavuuden mukaan? Jaotellaanko panimot ibujen sijaan tehdasneliöiden mukaisesti? Pisin parta kokonaisuudessa, vai jaettuna työntekijöiden määrällä? Entä jos tytötkin pan..eiku?
Määrääkö keittokoko, vai käymistankkien määrä jaottelun? Humalan määrä tonneissa? Esanssien käyttö yhden mustalaispanimon mittapuulla?

En tiedä, mutta kyllä tämä hämmentää ja minun tekisi niin mielenipahoittaa ja kirjoittaa sanomalehden tekstaripalstalle, tai someen.. Eiku, ei en ole tosissani. Kela pääni sisällä lähti käsistä ja oli aivan liian hauskaa lokeroida, mutta saanko kuitenkaan lokeroida? Entä lonkeroida? 

Tässä on kuitenkin vuoden 2018 "oikeat" trendit Suomessa:

1. Vaalea lager.
2. Original Long Drink (ja pian tulevat aidot pirkat, rainbow:t, k-menut, x-trat ja muut euroshopperit).
3. Viinaralli Vir..Latviaan.
4. Ylihintaiset tuontioluet.
5. Taistelu hyllytilasta.
   
   Kaikki muu on valitettavasti vielä kuplan sisäistä fanfictionia. Ei siinä, minäkin pidän siitä. Hehkutan ja jumaloin (hyvin tehtyä) NEIPAA, keskustelen turhanpäiväisistä asioista alkaen sameudesta, päättyen kulloisenkin marjakombinaation toimivivuuteen Gosessa. Ihmettelen savustettuamaapähkinävoikirsikkahattaraportteria kilpaa muiden kanssa, mutta realistisesti kuplan ulkopuolella on se missä loput 99% elävät ja se, se määrää kulutuksen. Valitettavaa, mutta kun hyväksyy faktat ja jättää fanboy-lasit välillä hyllylle voi tehdä riemastuttavia havaintoja itsestään.
   Ja nyt odottelen vain indierahaa niiltä entisiltä craftpan..Eiku. 
   Hyvää alkanutta vuotta. Älkää ottako sitä vakavasti.