Pikafiilistelyissä:Keisari IPA, Atlanta Pils ja Erikois Vehnä

Nokialta tihkuu uutuuksia tosiaan melko harvoin ja tämän kauden uutuuksista tuore Pils osoittautui varsin rapsakaksi janojuomaksi moneen käyttöön. Keisari tuoteperhe laajeni kuitenkin vielä IPA:lla.
Tähän pitäisi varmaan lisätä 66-referenssi, mutta mennään mieluummin asiaan.
Hörppäsin tämän kuvan Gumbon seuralaisena. Itse suorastaan rakastan näitä Louisianan herkkuja. Tiedättehän sitä ihanaa mausteisuuden ja umamin ja raikkauden tykitystä. Soul food = comfort food.
Nokia ei rehellisesti hurmannut tällä kertaa.
Olut on lasissa toki oikein kaunis, mutta tuoksun iskiessä sekaan lisää vihannesta kääntyi peukalo varovasti alaspäin. Maussa on muuten oikein hyviäkin elementtejä. Sitrusta, keksiä ja sopiva katkeron tasapaino, mutta se sama purkkivihannes ja perunan keittoliemi on eksynyt sinnekin. Harmi, koska pidän Nokiasta ja erityisesti sen hinnoittelusta. Onneksi panimolla on kuitenkin paljon hyviä tuotteita ja tuore Pils pelastaa paljon. Silti vanhoilla meriiteillä ratsastaminen tämän päivän tiukasti maailman tuulia nuuhkivassa "skenessä" voi olla riski. Toisaalta taas panimon perustekeminen on kuosissa ja kokonsa puolesta sillä ei ole hätää.

Laitila puolestaan on hypännyt oudosti tuttujen Kukko ja Kievari-sarjojen ulkopuolelle tällä Atlanta Pilsillä. Luonnollisesti se houkutteli kokeilemaan seuraavana päivänä saman evään kera.
Toki sana "pils" on tällaisessa jenkkihumala namedroppailussa jo hieman tuulesta temmattu, mutta sana on vapaa.
Ulkoiseseti perhanan nätti tämäkin. Tuoksu iskee jo aivan toisella tavalla Nokiaan verrattuna. Osat ovat kääntyneet "isojen pienien" maailmassa siten, että Laitilan vanha vihanneksisuus on näemmä luovutettu Nokialle. Puhdasta jenkkihumalan tykitystä. Sielä ne sitrushedelmät ja greipin mokomat uivat rintauintia toistensa kanssa kilpaa nieluuni. Raikas, rapea, katkerahko. Todella hyvää tekemistä.

Pataleivän kera teki mieli ratsastaa hieman Tuopillisen vesille voikkari ja kalja teemalla.
Hartwall, jonka kauden uutuudet ovat olleet mieluisan lukuisat, joskin pitkälti tutut ja turvalliset laittaa nyt jotain aivan muuta. Herraisä. Tämähän on oikea weisse, eikä mitään 1836 White Lager toisintoa. Suodattamaton. Siis kelatkaa, Hartsulta suodattamaton weisse, oikea hefeweizen.
Tuoksu on todella lupaava. Hyvät hennot banaaniset kypsät hedelmät, vieno neilikkaisuus ja pullataikinamaisuus purkalla. Todella pehmeää ja tasapainoista tavaraa. Voisin miltei kokeilla tulitikkuleikkejä ja todeta tässä olevan paras kotimainen markettivehnis ja kenties Hartwallin parhain olut vuosikausiin?

Lyhyesti: Sinebrychoff Schwarzweizen & Mallaskosken Frost Bite

Ruokakauppojen hyllyihin oli eksynyt muutamia uutuuksia, joista tänään pikapika-arvioissa uutuudet Mallaskoskelta ja Sinebrychoffilta.

Tällä kertaa "Koffilla" on keitetty Suomen Olutmestari kilpailun voittaja Miika Korpelan kera mustaa weisseä. "Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen saa arominsa Hallertau–humalalajikkeesta. Maltaina on käytetty Pilsner-, vehnä-, Caramel- ja Dark ale -mallasta."
Vähän mietin näinköhän mustaoluen paahde ja weissen esterit kolauttaisivat näissä turnajaisissa  kypäriään vastakkain, mutta alta paljastuikin ihan perinteinen Dunkel-Weizen, eli tumma vehnäolut, jonka väri nyt vaan on vähän tavallista no.. tummempi. Enempi neilikkaa, kuin banaania. Kevyesti hedelmää, vähän mallaslimppuista makeutta ja pieniä sahtimaisia viboja kaikuu jostakin kaukaa. Helppoa ja keveää ruokajuomaa, joka kärsii lähinnä liian pienestä esteritasosta, että maitokaupparajan takia turhan keveästä rungosta jättäen loppuvaikutelman hieman kovaksi ja hiilihappoiseksi. Nauti ja unohda? Potentiaalia kuitenkin ja miellyttävä markettilisä.

  
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskoskella on lähdetty syksyisiin halla-aamuihin uudella lagerilla. Humalapuolelta panimo tiedottaa tässä olevan Saphiria ja Cascadea seassa. Tuoksu viehättää yksinkertaisella konstailemattomuudellaan. Sellaista rapean kuivaa keksiä, johon on ympätty vihreän teen yrttisyyttä, sekä kukkaisuutta. Silleen vähän kuin Pils tyyliin, muttei kuitenkaan. Pieniä nyansseja jokaisella suullisella. Ajaa asiansa, mutta mieli tekisi kerralla 0,5l, eikä 0,33l. Meinaan sellaista simppeliä, mutta nautittavaa. Tässä on samaa fiilistä, siis fiilistä, kuin vaikkapa Urkin kanssa. Mieli tekee jokaisen huikan jälkeen vähän lisää, vaikkei olut hifistely-nauttimismielessä mitään ilotulitusta olekaan. Vaikka vuodenaika tuntuukin tällaiselle raikkaalle terassijuomalle täysin väärältä, niin siinä on kuitenkin miellyttävää potentiaalia saunaolueksi.

Mitä Wit.. - Hartwallin ja Koffin "lähes" kotimaiset Witbierit

 Keväisin ja vappua kohden etenkin mieleni tekee keväisiä makuja. Yksi sellainen on tiettysti raikas Witbier, joka toki toimii parhaiten kesän helteillä. Niinä hetkinä, kun aurinko paistaa helteisesti terassille hyväillen talven patinoimaa ruumista. Niihin hetkiin, kun ei ole kiire mihinkään ja letkeä kesäsoundi raikaa mankasta.
Silti juuri keväällä alkaa tuo kesän ja sen tuomien malttamattomien houkutusten kiusaus olemaan niin suuri, että kesäoluetkin maistuvat taas.
Tälle vuodelle kaksi suurta kotimaista: Sinebrychoff ja Hartwall ovat valmistaneet omat maitokauppavahvuiset Witbier:nsä. Vai ovatko?
Koffin Brewmasters Collection Belgian Wheat on valmistettu emoyhtiö Carlsbergin toimesta Tanskassa. Kilpailussa Hartwall ei jää pekkaa pahemmaksi, vaan tuo HopVenture Belgian Wheat:n suoraan Kalnapilikseltä Latviasta.
Ovelasti voisi siis liki luulla, että näitä keitettäisiin ihan kotoisin voimin, mutta tuleehan se Fosterskin..eiku.
No ei kiusata isoja poikia enempää, vaan maistetaanpa näitä "simoja" pikaisesti:

HopVenture: Samean keltaista olutta tihkuu lasiini. Tiiviillä pienikuplaisella vaahdolla.Ihan tyylin mukaista kyllä

Tuoksutellaan ja maistellaanpa.. Keveä. Sitruksisuutta, vähän mausteisuutta. Etupäässä vehnäisyyttä. Tasapaino hennosti makeuden suunnassa. Tarjoilee suussa korianteria ja vähän sitruunaisuutta. Vetisyyttä mukana, mutta suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja lähes kermaisa, vaikkakin kevyt.

Ei huono-toteaisi tanssituomari. Raikas, keveä, janojuomainen. Vai tylsähkö ja vetinen? Maista ja tuomitse itse.

&

Brewmasters Collection Belgian Wheat:
Ulkoisesti kovin samankaltainen Hartwallin vastaavaan kanssa. Kenties ei aivan niin samea? Keltaista ja pienikuplaista tämäkin.

Purukumisuus puskee esiin tölkkiä avatessa ja tasaantuu pian. Korianteri tuntuu nyt tuoksussakin. Hedelmäestereitä ja vähän sitrusta. Jos edellinen oli hillitysti maltaisempi, tämä on hillitysti hiivaisempi ja mausteisempi. Hentoa saippuaisuutta mukana.

Maussa mausteet leikittelevät hennosti hedelmäisyyden kanssa yhdistyen keveään vehnäisyteen.

Suutuntumaltaan vähän raskaampi ja kovempi. Kenties enemmän hiilihappoja tässä? Ei tosin niin vetinen kuin Hartwallin vastaava. Toki raikas, keveä ja janojuomainen tämäkin. Omaan makuuni tämä istuu hieman Hartwallia paremmin, mutta vain aavistuksen. 

Kokeilin ottaa vielä 50/50 sekoituksen molempia ja tämä kombo on mielestäni jopa toimiva. Silti.. Taidan jatkossakin ostaa ruokakaupoista Witbierin janooni Saimaan Brewer's Special Belgian Wheatia. On ainakin kotimaista. Eikä siinä. On toki mahdollista että molempia "isoja" kuluu kesän mittaan myös.
Mukavaa vappua kaikille heliumpalloille ja simasuille.