Kiireen keskellä tummana lasiini valuit, aika pysähtyi ja leipäisyyttäsi tarjosit. Hennon makeana kuljit suuhuni, kevyen kuivaa hedelmäisyyttäsi keimaillen esittelit. Tämä oli rakkautta, ei ensisilmäyksellä vaan ensihuikalla. Olit monimutkainen, kenties hieman paahteinen ja välillä kuivahkokin. Joku kutsui sinua suklaiseksi, toiset lämpimän maltaiseksi. Suussa tuntui lämmintä hekumaa, paikoin jopa runkoa tukevaa. Olit upea, kuten aivan kuten kaksosesikin. Halusin lisää, mutta olit jo poissa. Muiden juomarien suissa. Pyyhkäisin vaaahtoista partaa, vain huomatakseni: Siinä oli klassisen kaunista, todellista nestemäistä jyvää, aivan v...n hyvää.
Ontuen, kompastellen runoillen ja mielipahaa poistaen. Muutaman jälkeen maailmaa parantaen ja perjantaita toivottelen: JRio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti