Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Olutarvioissa: Olvi Sandels Vehnäolut



Oluen speksit:   
Mikä:  Olvi Sandels Vehnäolut, Hefeweizen, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Sandels Vehnä on Olvin historian ensimmäinen pintahiivaolut.



Olvi aiheutti pitkästä aikaa positiivista kuohuntaa olutpiireissä julkaisemalla tiettävästi ensimmäisen pintahiivaoluensa. Tyylinä ilmeisen hyvin myyvä Hefeweizen ja tietysti panimon omalla myyntitykillä Eversti J.A Sandelsilla varustettuna. 
Tämä kaikki on tavallaan outoa ja hienoa. Outoa nähdä Olvilta pientä riskinottoa ja hienoa nähdä panimolta askel monipuolisempaan suuntaan. Kenties tämä myy niin hyvin, että tulevaisuudessa muutkin tyylit löytyvät Olvin salkusta.
Entä miltäpä Everstin vehnä maistuu? Tyyppasin tämän tuoreeltaan saunan päälle ja tässä pikainen arvio:


Santtua lasiin. Ulkoisesti samean vaaleankultainen, vaahtoaa kuten vehnän pitääkin. Ulkonäkö kunnossa.
Tuoksussa kevyesti hedelmäisyyttä, neilikkaa, mausteita ja maltaisuutta. Simppeli tuoksumaailma on yleisfiilikseltään varsin raikas.
Maussa vehnäistä maltaisuutta, vähäisesti neilikkaa ja banaaniakin. Vähäisesti jopa sitruksinen yleisilme kevyen mausteisuuden kera luo toki mielleyhtymiä johonkin witweisse hybridiin, mutta ei, kyllä tämä ihan saksalaista on. Loppua kohden kevyesti leipätaikinaisuutta ja kevyttä happamuutta. Ihan mukiinmenevä makukin.
 Keskitäyteläinen suutuntuma. Tämäkin vehnäolut on reilusti hiilihappoinen ja helposti juotava.
Sandelsin Vehnäolut on kevyesti parasta Olvilta pitkään aikaan. Weisseksi ehkä vähän särmätön ja kevyt, mutta muuten varsin tyylipuhdasta jälkeä on Iisalmessa pantu. Saunomisen päälle tämä ajaa täysin asiansa janon sammuttajana. 
Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50

torstai 20. maaliskuuta 2014

Alkon pienpanimo-oluet: Double Oat Malt Stout & Pyy

Terve. Eilen maistelin pienpanimo "uutuuksista" Stadin Double Oat Malt Stoutin ja Lammin Pyyn. Molemmat maistuivat, alla hieman fiiliksiä ja muita kuulumisia.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Alkon pienpanimo-oluet: Emmer Tripel & Kievari Agricola

Tänään maisteltiin pitkästä, pitkästä aikaa pienpanimo "uutuuksia". Malmård vs. Laitila, olkaapa hyvä:




Malmgård Emmer Tripel on keltaoranssi olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksussa havaitsee ensimmäisenä happamahkon hedelmänkuorisen vivahteen. Hedelmiä on mukana ainakin omenaa ja melonia. Hiivaisuutta, vähän mausteita. Mukava, monipuolinen, hillitty tuoksu. Maussa samaa kevyesti hapanta omenaisuutta, makeaa hedelmäisyyttä, nektariinia ja aprikoosia? Vähäisesti mausteisuutta, pomeranssia ja lopussa kevyesti yrttistä humalaa. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen Tripel ihan kohtuullisella juotavuudella. Malmgårdilta, ehkä vähän makea tripel, mutta muuten omaan suuhuni varsin juovottava tuote. 8+3+7+4+14=36p.
&
Kievari Agricola puolestaan valuun lasiin kirkkaan punertavana. Hillitty pieni vaahto. Tuoksutellessa aluksi varsin sahtimainen, ylikypsää banaania. Tasaantuessa viinikumimaista makeuttakin. Vähäisesti mausteita, ainakin anista mukana. Fiilistellen voisi kuvitella tässä olevan chimayn hiivakantaa? Maussa kevyen sekahedelmäkiisselin lisäksi toki banaania, mutta mausteisuutta on varsinkin lämmetessään enempi mukana. Kevyesti makeutta ja sahtimaisuutta. Jälkimaussa vähän karheutta. Suutuntuman puolelta kohtalaisen täyteläinen tämäkin, ok juotavuus ja vähäisesti alkoholia lämmittämässä. Laitilassa pantu varsin tyylikäs belgityylinen ale sahtimaisilla viboilla. Ei huono tämäkään. 7+3+7+4+13=34p

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Epsanjan halpalagerit puolisokkona, osa3

Kolmas ja viimeinen osa Epsanjan bulkkeja on käsillä. Testi oli täynnä tiukkaa reittaamista, vai oliko? Lopussa ei muistanut edes jo juotuja varsin mauttomia oluita, vaan joudun nyt kotona tekemään muistiinpanoista tarkentavaa työtä ja julistamaan lopulliset pisteet ja testin voittajan.





1. Reina Oro (20/50p)
2. Dorada Especial (19/50p)
3. Tropical (18p) & Dorada Cerveca (18/50p)
4. Cerveza Tipo Lager (17/50p) → Olikin Martensilla pantu, Belgiassa.
5. Cruzcampo Premium Lager (16/50p)
6. Reina 5% & Mahou Classica(15/50p)

Vertailun vuoksi: San Miguel Premium (20/50p), Estrella Damm (16/50p) Hartwall Karjala 4,5%(13/50p) ja Stadin Lager (32p/50p).

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Alkoholipoliittista keskustelua ja belgiolut kauppoja

Blogisti kärsii tällä erää paitsi poskiontelontulehduksesta, mutta myös tiukasta maltaisesta janosta, jota kupissa oleva Etiopialainen kahvikaan ei tyydytä. Ennen epsanjan halpalagerien kolmatta ja, onneksi, viimeistä osaa tarjoan myös muita reissufiiliksiä. Teema on hyvinkin ajankohtainen. Eilenhän käytiin Eduskunnan tyhjillä lehtereillä keskustelua alkoholilain muuttamisesta järkevämpään suuntaan. Huomasitteko kaksi sanaa, joita on vaikea kuvitella samassa lauseessa.. Pienpanimot ovat tämän perusteella joskus tulevaisuudessa, kenties saamassa oikeuden myydä oluttaan paikanpäältä ulos, ilman hernerokkapurkkeja ja voileipiä. Keskustelussa muutama edustaja jopa oli sitä mieltä että 4,7% raja tulisi poistaa. Tämän kuullessaan uskoni päätöksentekoon koki kovan positiivisen kolauksen ja jäinkin monttu auki seuraamaan lähetystä, kunnes avokkini käski sulkea suuni, etteivät kärpäset lennä sisään. Kenties joskus tulen näkemään päivän, jolloin vanhan vallan viimeisiä keinotekoisia rajoja murretaan ja pääsemme eroon tästäkin muinaisjäänteestä. No tänään selatessani reissun videoita löysin etäisesti teemaan sopivan pätkän. Teneriffalta löytyi sattumalta varsin boheemi, ellei jopa lähes autenttinen belgialaiskauppa. Hyllyt olivat täynnä varsin laadukkaita oluita, joita sai nauttia myös kaupan terassilla.. Suomalaisittain siis erittäin paheellista, mutta myös eilisen keskustelun pohjalta ajankohtaista.