Sitruunalimut sokkotestissä

 

Mikä sitruslimu on parasta?

San Pellegrino Limonata.

No niin nyt kun totuus on saatu alta pois voidaan puhua tästä testistä, johon edellä mainittu Limonata ei osallistu, koska se on lähempänä mehua ja toisaalta taas se pyyhkisi muilla pöytää aivan liian selvästi. Se kuitenkin on ykkönen. Tässä testissä selvitetään alemman portaan paremmuusjärjestys, tai siis sijat kakkosesta eteenpäin.

Oletan perinteisen itkun alkavan aina kun luettelen tuotteita, mutta asioin tasan yhdessä kaupassa (joka ei ollut vieläkään lidl, vaan kylän paras CM) ja kaikki yli 0,5l annoskoossa tulevat saivat automaattisen hylsyn.

Siispä ottelijat ovat:

Sprite

7 Up Free

Nokian Cloudy Lemon

Laitilan Limonata

Laitilan Sitruunasooda

Olvi Lemon

Olvi Brewed Lime

Fanta Lemon

 

Testi suoritettiin siis puoliksi sokkona, eli tuotteet tiedettiin, muttei järjestystä. Tuotteet olivat kaadetaessa saman lämpöisiä ja kupit samanlaisia.

Aloitetaan. Referoin lyhyesti ylöskirjoitettuja kommentteja per tuote ja katsomme lopuksi lopullisen järjestyksen tuotteille ja paljastamme tuotteet.

Näyte 1.

Hyvä alku. Sitruunaöljykynttilä. Kirpsakkaa. Raikas, sokeria, vähän hapan. Sitrus maistuu selkeästi. Hyvä alku helkkari.

Näyte 2.

Tuoksuu kyllä niin geneeriselle sitruslimulle. Jäät uupuu, mäkkäri kamaa muuten. Törkeän makea, siirappia. Näennäis sitruunaa. Ihan perus sitruunalimu.

Näyte 3.

Vähän lääkemäisempi? Ei niin makea kuin edellinen, raikkaampi. Vichymäinen, hyvin mieto ja neutraali.

Näyte 4.

Voimakas tuoksu. Sitruunankuorta. Raikas ja makea. Hyvää. Laiha maku, poreilee kivasti.Ei super kirpeä tämäkään.

Näyte 5.

Geneerinen sitruunalimu part 2. Pieni happamuus perässä, iha jees. Enemmän tuoksua ja makua. On hyvää. Selkeä.

Näyte 6.

Poretabletti. Avaruusjuomaa. Limettiä? Outo homeinen maku, ei selkeää sitruksisuutta. Makeahko ja raikas.

Näyte 7.

Nyt on mieto tuoksu. Helkkari miten samanlaisia ja pieniä nää erot on. Muovia, aika perus. Mikään ei oikein tule esiin, muttei töki. Juotavuus kohallaan.

Näyte 8.

Pullataikinaa? WTF? Maistuu pullalta, kardemummaa. Häh? Sitrusta näennäisesti, huonoa kiljua. Maistuu teinivuosilta ilman viinaa. Kind of kirpeä, mutta ei, ei pysty juomaan edes tätä vähää.

Top listaus kaikkien osallistujien listaukset yhdistettynä:

1. Näyte 1.

2. Näyte 4.

3. Näyte 5.

4. Näyte 3&7 (tasan)

5. Näyte 6.

6. Näyte 2.

7. Näyte 8.

----------------------------------------------------------------

Oikea rivi on:

Näyte 1: Nokian Cloudy lemon

Näyte 2: 7up Free

Näyte 3: Laitilan sitruunasooda

Näyte 4: Fanta Lemon

Näyte 5: Sprite

Näyte 6: Laitilan Limone

Näyte 7: Olvi Lemon

Näyte 8: Olvi Brewed Lime

Kärkeen onnittelut Nokialle voitosta, tai kakkossijasta San Pellegrinon perästä.

 Nokian rankkasi jokainen ykköseksi, kuin myös toiseksi tulleen Fantan Lemon sai jokaiselta sijan kaksi. Olvin Brewed Limen arvasi jokainen, se oli myös selkeästi heikoin tuote jonka kiljumainen viinihiivainen olemus herätti kysymyksen, että ”Miksi ihmeessä tällaista haluaisi kukaan juoda?”. Spriten sijoitus oli suurin yllätys, se maistui kaikista erinomaiselta. Vastaavasti kilpailijan 7UP Free:n sijoitus olisi (ehkä?) voinut olla parempi perusversiolla jos sitä olisi ollut ja saisi jostain, sillä keinotekoinen makeus oli kaikille selvästi liikaa. Laitilan puolelta Limone jakoi porukan kahtia, itse rakastan sitä, tunnistin sen ja annoin pisteet sen mukaan, mutta muille se ei uponnut yhtään. Sitruunasooda ei päässyt kerääämään nostalgiahenkisiä pisteitä (Aurinko sittis in memories) ja Olvin Lemon todettiin vain pliisuksi.

Testi oli todella kiintoisa ja päätimme seuraavaksi testata kolajuomat samankaltaisilla parametreillä. Nyanssierot olivat selviä ja usein kuultu kysymys olikin: Mitä näissä pitäisi preferoida? Tämä jäi jokaisen päätettäväksi, joten odotin suurempaa hajontaa kärkisijoissa, mutta yksimielisyys oli harvinaista. Sanottakoon loppuun, että seuraavana yönä olisi voinut kuvitella olevansa raskaana kaikkien vessaan heräämisten myötä. Ns. nesteytys oli kunnossa.

Ilta Kannaksessa

"Kun Kannaksessa päivä jo iltaan kiirehtii."

 Ainakin jotain sinnepäin. Kyse ei kuitenkaan ole Erkki Eirton ja monen muun vetämästä sävelmästä vaan illasta, tai illallisesta Ravintola Kannaksessa.

Minulle ja ilmeisen monelle muulle bloggarille tarjottiin saumaa maistella 80-vuotta täyttävän ilmeisen klassikkoravintolan juhlamenu lävitse. #kaupallinenvairuuallinenyhteistyö?

Kilautin siis kaverille, aputoimittajalle, vieraskynäilijälle, eli suoraan Aku Ankkaan ja pyysin illalliselle.

Työpäivän ja bussimatkan jälkeen kävin hakemassa Kampista pari bisseä hotellin jääkaappiin jälkkäriksi, mikä osoittautui myöhemmin traagiseksi virheeksi. Ei kuitenkaan mennä edelle.

Koska Yrjönkadun Ompusta on kätevä kulkea kaikkialle päädyimme tapaamaan kyseenosaisessa koordinaatissa ja rullasimme alas pitkin Eerikinkatua. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Kannaksessa, joten emme oikeastaan tienneet mitä odottaa.

Krouvia? Työmaaruokalaa? Ketjuravintolaa? Pakasteita? Jotain turhan fiiniä asuihin suhteutettuina?

Astuimme ovesta sisään, tosin ensin miltei keittiön avoimmesta ovesta. Sisällä vastassa ollut pappatunturi oli jännä detalji. Palvelu oli heti ovesta astuttua ripeää ja asiallista, tästä kiitos.

Kävimme pöytään ja saimmekin heti kärkeen alkupaloiksi Sandels Pilsit. Ohan se, suunmukaisen rapsakkaa janojuomaa ja pääsimme viimein kippistelemään ja fiilistelemään ympäristöä.

Omaan mieleeni tuli etäisesti Kotkan legendaarinen Kairo. Sellaista tavallaan konstailematonta merimieskapakkaa ilmassa. Tummaa puuta, baaritiski, loosseja. Juuri sellainen ravintola, josta ei osaa päällepäin sanoa ollaanko täällä enemmän syömässä vai juomassa. Hämärryttävää meikäläisessä maailmassa, jossa kippolassa voi joko juoda tai sitten mennä johonkin Rossoon syömään. Näitähän ei pidä sekoittaa. Korkeintaan pakastepizzaslice tai kanakori on hyväksyttävää. Muuten suomalainen on pihalla, niin mekin, hetken, kippistelimme siis uudestaan ja mursimme leipää, vai nestemäistä leipää. Mitä näitä tapoja nyt olikaan.

Pian eteemme olikin laskeutunut blinejä. Siis minähän rakastan blinejä, joten suut messingillä ahmimme annokset. Sienisalaatti olisi kenties kaivanut hieman suolaa lisää. Meidän molempien äidit ilmeisesti kuuluvat kategoriaan ”Siihen saattoi lipsahtaa vähän liikaa suolaa”.

Pilsien kadottua jostakin tuotiin Olvin IPA:a hanasta. En ollut koskaan juonut tätä hanasta. Toivoin sen maistuvan samalta, kuin silloin joskus. Sellaiselta ihanan pellettimäisen metholiselta. Ei ollut, harmi. IPA on edelleen ihan mukiinmenevä tuote, mutta en muista koska viimeksi olisin sitä juonut?

Pääruoaksi eteemme aseteltiin melkoisen jylhä vuori. Ei mikään Halti, vaan Matterhorn. Sasslik ja perunaa. Aivan helkkaristi perunaa. No olikin jo nälkä. Sasslik oli erinomaista. Pehmeää, mehukasta ja lihaisaa. Perunat varsin kauniisti kypsennetty. Vähän sellaista Tex Willer henkeä annoksessa. ”Lihaa ja vuori perunoita, kyytipojaksi kylmät oluet” ”Si, Senor Carson”.

Söimme hartaudella. Ähkyhän siitä tuli, joten oli pakko pitää hetken breikki ennen jälkiruokaa.
Ehdimme käydä lävitse viimeaikaiset kuulumiset, puida champparit, änärit ja tärkeimpänä korisliigan pleijarit. Turista töistä, häistä, vaaleista, elävästä elämästä ja  kaiken katoavaisuudesta

Lopulta uskalsimme vinkata hetken olevan suotuisa leipäjuustolle ja lakkahillolle.

Ootteko muuten koskaan miettineet miksei se ole ”hillahilloa”?

Mitä tästä nyt sanoisi? Klassikkohan tämä on. Vatsa kiitti ettei ollut suurempi annos jotain mutakakkua ja jäätelöä.. Tämän kanssa nautittu Cream Ale ei ehkä ollut se osuvin olut. Toki Olvin valikoimasta osuvin, etenkin kun Sandels Vehnää ei ilmeisesti valmisteta enään.

Lopulta poistuimme onnelisen täysinä. Miettien vain sitä, miksei täältä ole funikulaaria ylös hotellille. Niin ne oluet.. Totanoin.. Maistoin jokaista. En pystynyt juomaan. Sillä makasin pallona vain sängyllä sulattelemassa. Kannas osoittautui miellyttäväksi istuskelupaikaksi. Mieluisa miljöö, joka ei ollut teennäinen, liian hipsteri, tai tekemällä tehty. Kansanravintola hyvintehdyllä kotiruualla. Kyllä, kelpaa. Kiitos.

Juomatestissä: Olvi Iisalmi Puolukka GIN lonkero

Olvi laittoi taannoin korruptiopakettinsa mukana myös tuoreen Helsinki Distilling Companyn kanssa rakennetun Puolukka GIN lonkeron. Koska lonkut ovat taloudessamme selvästi paitsioasemassa, päätin tarjota tämän kierroksen kauniimmalle osapuolelle ja tyydyn itse vain peesaamaan, mutten paasamaan.

Ensifiilistelyjä:

”Aito lonkero, ei sokerikiljua”

”Puolukkaa, kerrankin, kaikkien karpalolitkujen perästä”

”Punaista”

Nuuhkaisuja:

”Onpa jännä”

”Kuusenkerkkää?”

”Suomalainen metsä”

”Ai ulkomailla ei ole metsää, vai?”

”No sateen jälkeinen havumetsä, sitten”

”Missä se puolukka on, varvut löytyi, muttei marjoja?”

”Lapsuuden kesäpäivä Tykkimäen mäntyjen lomassa”

Huikkia:

”Tosi outo”

”Joinko mä just sunkin metsän”

”Liian makeaa”

”Pitäisi olla enemmän puolukkaa”

”Marjaisuutta ja metsää suussa”

”Raikas tavallaan”

Johtopäätöksiä:

”5% onko tämä nyt sitä limuviinaa?”

”Matkalla turmioon, metsä kerrallaan”

”Hyvä, muttei täydellinen”

”Jännä edelleen, mutta tuskin nousee omaksi suosikiksi”

Kesähittejä ja Olvi Summer Ale

Olvilta soitettiin: "Hyvvee huomenta plokkari. Muistakkos sie missä se Väinö on?"

"Täh, Odota, en minä tiedä, mitäh?"

"Niinii, laitetaan siulle vähä kylymee juotavoo tulemaan. Tää Summer Ale is Crazy, sokkaa irti ja reggaerekkaa pihhoo?"

"Oi beibi, tanssin jo Lambadaa odotellessa."

"Eepä kestä"

Eli tämä postaus sisältää korruptiota, kesähittejä Paratiisista Ecuadoriin. Kyllä, Where ever, when ever. Lyhyesti se on ihan pilalla, siitä näkyy ilmaisen viinan tuoma vaikutus. Älä lue sitä. Harmaa talous, Nuorisosäätiö ja koko Kepunuorten kesäleiri (K50v) on siellä piilossa, kuin karavaanari valtatie viidellä heinäkuussa.  

Speksit: 5%, American Wheat Ale, 32ebua. Citra, Sorachi Ace ja HBC431-humalat.  Mennäänpä katsomaan, kuinka kesä hengittää?

Ulkoisesti kupariin vivahtavaa sameahkoa olutta. Vaahtoaa kauniisti ja ohut huntu kestää lasin pohjalle asti jättäen rusketusraitoja pitkin lasiani.

Nuuhkiessa toivon jo, että vielä olisi kesää jäljellä keskellä takatatakakatalvea. Aprikoosihilloa ja sitrusta on puserrettu sekaan, kuin kuumana kesänä pitääkin. Keksistä maltaisuutta liihottaa auringossa. Yllättävän freesi, sillä humaloinnissa on todella terää ja tuoksua. Miellyttää, hymyilyttää, toivottavasti vietämme kesän yhdessä.

Hörppiessä todellisuus on enemmän jossakin apa-maailmassa, kuin Wheat Ale:n puolella. Vehnäisyys ei oikein aja tandemilla, vaan vadelmaveneilee herkästi. Sitrusta, tilliä, sitruunaruohoa hehkuu ja soljuu suussa. Maltaisuutta on saatu hienosti mukaan ja tasapaino onkin minun suussani hyvin onnistunutta. Voisi toki kysyä miltä tämä maistuu kesällä, kun humaloinnin paras tuore kukkaisuus ja hedelmä alkaa taipumaan ja asfaltti polttamaan?

Suutuntuma on oikeastaan tämän tuotteen juttu. Raikas ja juotava. Keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Ei kikkailua vaan perusasioiden hyvää hallintaa. Me gustas Tu.

Olvi hoitaa homman tyylikkäästi kotiin. Joo, eihän tämä ihmeellinen ole, eikä myöskään niin suuresti jo aiemmasta Apa, IPA, Cream Ale kolmikosta poikkeava poika, josta tytötkin tykkää, vaikka vähän saunois. Silti... Juuri nyt, tässä kunnossa se on koko kolmikon maistuvin tuoreudellaan ja tasapainollaan. Toisekseen minulla on herkkä kohta tällaisiin helposti saataviin edullisiin ja (mikä tärkeintä) usein kylmäkaapista löytyviin puistokemiatunteihin.

Kyllähän tätä näes pämppää mielellään missä vaan; häissä, kesäkadulla, tai vaikka Mombasassa.

Hotter than Iisalmi voi olla hauska slogan, mutta kyllä Olvi alkaa olemaan poikkeus sääntöön, jossa suurpanimon tulisi olla vain puhdasta, tylsää, penniä venyttävää tarkan markan Pirkkaa. Summer Ale, sommartider ja kesän lapsi. Oi kyllä.

Kilpailu:

Kuinka monta menneiden vuosien kesähittiä löysit tekstistä? Laita löytämäsi biisilista tulemaan. Täysin oikealle tietäjälle ja pelimiehelle..henkilölle luvassa yllätyspalkinto.

Uutta maitokaupasta? Hartwall Erikois IPA, Olvi American Brown Ale ja Fat Lizard Track Day

Jos päivittelin jo KOFF IPA:n kohdalla koko juttua, niin kyllä tämä käsissä pyörivä Hartwallin Erikois IPA aiheuttaa jopa kovempaa hämmennystä.
Siinä missä Sinebrychoffilla on kuitenkin tuotettu vaikkapa legendaarista Porteria vuosikymmeniä on Hartsu vaipunut talvihorrokseen jo vuosia sitten. Väläytellen ajoittain edes jotakin uutta. Siis nörttimielessä "uutta", eli lähinnä Lapparin eri variaatioita. En viitsi edes mainita muualla tuotettuja Hopventures/Polar Monkeys-sarjoja. Olin kuitenkin tippua tuolilta kuultuani tästä. "Ale"+Hartwall = Can't compute, error. Siis aivan huikeaa hei.
Tämän Erikois IPA:n piti tulla ulos jo keväällä, mutta ilmeisesti talon sisällä ei oltu tyytyväisiä tulokseen.
Mikäli asia on näin, niin tämähän on oikeastaan vähän helkkarin mahtava seikka. Näin pitääkin toimia; miksi laskea jotakin joka ei ole kunnossa myyntiin, vaikka sillä käärisikin muutaman markan taskunpohjalle?
Aloin myös miettiä koska viimeksi Hartwall on valmistanut myyntiin asti "pintahiivaolutta". En muista millään, joten paremman tiedon puutteessa julistan tämän panimon historian ensimmäiseksi?

Utuisen kuparinkeltaista olutta kohtalaisella vaahdolla.
Tuoksu on..tota noin.. Siis onko? Hentoa sitrusta, greippiä. Hedelmäisyys käy nenässä, kuin lähetyssaarnaaja ovella. Kadoten nopeasti takaisin yöhön.
Maussa on jo vähän enemmän otetta. Kevyttä kuivan keksistä mallasta ja oikeastaan miellyttävää greippis-sitruksista jääteetä ja hedelmäkaramellia. Loppuliuku on kepeää ja puista. Katkero näykkii, muttei pure. Mikä onkin usein miellyttävämpää, muttei näin.
Suutuntumaltaan Erikois IPA on liki keskitäyteläinen. Keveähköä olutta, jopa vähän vetistä sellaista.
Hartwall yrittää edes. Upeaa. Onko Erikois IPA erikoista, tai upeaa? Ei. Erikois IPA on keveä keskitason "IPA", tai oikeastaan Sessio IPA.
Silti kuten odottaa voi hän on mielettömän kliini, mutta kenties jopa liiankin. Se mikä erottaa tämän kilpakumppanien Koffin/Olvin vastaavista on oikeastaan vähän sama mikä erottaa massatuotetut artistit toisistaan.
Toiset ovat edes vähän omaperäisempiä ja rosoisempia sillai hyvällä tavalla. Vaikka kyseessä onkin melkoinen päänavaus tuottaa Lahes "pintahiivaa" ja vielä "IPA:a", niin harmittavan puolitien tuote on kyseessä. Haluaisin sympata enemmän, mutta ei pysty.
Ehdottomasti käyttöolut potentiaalia olisi, mutta.. Se pakollinen mutta: Samalla hinnalla saa parempaakin. Samassa 3€/0,5l kategoriassa hartsu kilpailee mm. Saimaan, Nokian, Stapan, Laitilan jne tuotteita vastaan, kuin myös muita isojakin. Ja tällä kertaa ne muut isot ovat vaan parempia. Kenties tässä kuitenkin olisi potentiaalia hypätä tuoreen Mattsonin panimon (Hartwallin uusi "pienpanimo") kanssa parempaan ja parempaan. Tosin en perskohtaisesti pidä koko Mattson nimestä ja kummastelen miksei vaikka "Mallasjuoma" olisi käynyt? Samalla olis voitu kaivaa vanhat Aurinko-juomat naftaliinista ja siirtyä artesaanilimppareiden reviireille brändin ja uusvanhan lasipullon voimin. No anyway pisteet:

HLS: 6/10

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kun nyt tuli tuo Olvi mainittua niin mainitaanpa, että Olvi yllätti melkein housut nilkassa minut vastikään. Olin pari viikkoa sitten istahtamassa kaakelilaboratorioon koeponnistamaan, mutta ovikello soi juuri ennen kuin ehdin tarttua saniteettitiloihin johtavaan oven kahvaan. Koska tuntia aiemmin oven takana tiedusteltiin uskonko Jeesukseen? (Kyllä, koska historia väittää tällaisen kaverin eläneen ja taidan itsekin tietää yhden Jesuksen Epsanjasta, ole). Epäilin saman hyvin pukeutuneen partion olevan sielä uudestaan keskustellakseen vaikkapa Thorista tällä kertaa. (Miksi näiden pitää muuten nopeasti vilkaistuna näyttää poliisipartiolta, tai muilta hsl-lipuntarkastajanatseilta?).
No kuitenkin kuriiri seisoi oven takana. Ihmettelin, koska en ollut tilannut mitään. Tai oikeasti ihmettelin, mistä lähtien Post Nord on osannut soittaa ovikelloa, mutta kai siihenkin joku yrityskonsultti on kurssin keksinyt. Paketti oli kuitenkin Olvilta ja sisälsi näytteitä. Näiden joukossa varsin juotava viime syksynä blogissakin vieraillut ruokaolut, eli X-mas IPA ja aivan uusi American Brown Ale. Brownit ovat minun mielestäni valtavan käytännöllisiä ruokajuomia ja sellaisia "eioovälii"seurustelubissejä, joiden kanssa ei tarvitse analysoida kauhean pitkään lasin sisältöä. Eli mikroskoopin voi jättää kotiin sen päätä kiristävän vanteen kanssa.
Se on myös ihanan epämuodikas ja monien kaihtama. Ehkä siksi samaistunkin browniin ja harkitsenkin sen vuoksi suihkurusketusta Newcastlella? Okei humalalajikkeina tässä tuotteessa: Mt. Hood, Columbus, Willamette. 35ebua kuitenkin, koska "American".

 Sameahkon ruskeaa olutta varsin kauniilla vaahdolla.
Koko olemus on varsin keksinen. Sellaista paahtoleipäi/keksisen kuivaa paahdetta. Leipää, vähän lakritsaa joukossa. Keveä, humala tuoksuu geneerisesti seassa.
Maussa on tavallaan lievää makeutta, joka ei pääse koskaan esiin, koska 4,7%. Leipää, keksiä, keksiä ja leipää, mutta miedosti. Kukkais/havuista humalaa on annosteltu kohtaan "raikas, muttei voimakas".
 Keskitäyteläinen olut, joka uppoaa hyvin helposti alas. Olville on pakko nostaa hattua. Taklata paitsi jälleen tuonne vieraaseen "ale" maailmaan, mutta vieläpä Brownin voimin. Se onnistuu niin hyvin, kuin miltei voi kuvitella näillä spekseillä ilman kikkailuja. Ruokajuomana ja viihdekäytössä American Brown Ale löytää varmasti  ystävänsä.

HLS: 11/10, koska näyte.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja loppuun jotakin aivan muuta. Vierailin pitkästä aikaa kenties Helsingin lempikaupassani, eli Pienessä. Vierailin? No taisin jäädä pitkäksi aikaa suustani kiinni, mutta ehdin tehdä hieman ostoksiakin siinä sivussa. Osasta näistä pyysin teiltä mielipidettä sen suhteen minkä haluaisitte nähdä blogissa ja ykköseksi nousi tämä Fat Lizardin Track Day. Tyylinä Sessio IPA, humalapuolella Columbus ja Citra. Oikeastaan nappasin tämän, koska Fat Lizard on jäännyt vähän paitsioon ja tutkan alle. Panimon tuotteiden saatavuus ei oikein yllä kauas Lahteen asti ja toisekseen.. Rakastan tuota 360-tölkkiä innovaationa. 

Niksipirkkamaisesti tyhjä sellainen käy moneen, kuten vaikkapa pullonkorkkien roskakoriksi. Siitä voi sitten laskea paljonko brenkkua kuluu ja kyllähän sitä eduskunnan mukaan kuluu.. Mitenkäs se olikaan.. Tuula Haataisen suusta: "THL:n tietojen mukaan ja tilastojen mukaan suomalaiset saavat kuluttamastaan alkoholista 90 prosenttia oluen kautta". Kiitos Tuula ja THL näistä tilastovääristelyistä. Meinaan.. Kyllä minunkin kaikki 70 päivittäistä pulloani vievät korkkiroskiksia jokusen per päivä. Asiaan, asiaan.

Kuparinpunertava olut keskitason vaahdolla.

Tuoksu puskee varsin miellyttävästi trooppista sekahedelmää esiin. Käpyä, öljyjä ja hiven karamellia taustalla. Maussa pehmeä maltaisuus lyö kättä pehmeän öljyisen humalan kanssa. Sitrusta, hedelmää, pihkaa ja mentholia. Jotenkin selkeä ja hallitun oloinen kokonaisuus, jossa tasapaino ja hyvä humalointi kohtaavat toisensa todella upealla lopputuloksella. ”Tällasta Sessio-IPA:n pitäisi olla”. Ja mikä parasta.. Ei liikaa yrttikatkeroita ja mäntysuopia seassa.

 Keskitäyteläinen olut, jossa sopiva hiilihappotaso ja vieno öljyisyys yhdistyvät hyvinkin mieluisasti.

Fat Lizardia olen toistaiseksi pitänyt vain yhtenä kymmenistä ”Ihan kiva” pikkupanimoista, mutta hitaasti heidänkin tuotteistaan on tullut hyvinkin laadukkaan oloisia. 

HLS: 7/10

Sandelsia jätskikoneesta

Jo jonkin aikaa slushkoneet ovat tehneet uutta tulemistaan oluen tarjoiluvälineenä. Ymmärtääkseni kyseessä on kenties Kirin Ichibanin alkuperäinen keksintö ja tapa tarjoilla Nipponin ihmisille juomista. Konehan on periaatteessa aivan tavallinen slushkone, mutta siinä myös materiaan puhalletaan ilmaa samalla saaden vaahdosta hyvinkin pehmismäistä.
Koska konsepti on yhtä aikaa mahtava, mutta samalla osoittautunut liiankin hipsteriviiksiseksi päätimme nostaa panoksia peliin. Nokittaa slushkone aidolla jäätelökoneella ja korvata cool&hip Omnipollot sun muut niillä tuotteilla, joita alun alkaen slushkoneeseen oli tarkoitus laittaa. Lisäksi tälläkertaa sana "Ice beer" jäisestä hanasta jäisi pahasti kakkoseksi. Luontevasti kaikki tarjoiltaisiin mahdollisimman hipsteristi.
Joten... Kiitos&Anteeksi, nauttikkaa:

Ruokakaupan parhaat bulkit

 Kävin eilen lähikaupassa hakemassa itselleni ruokaa. Päädyin lopulta pakastepizza ja vanukas kainalossa (Gourmet elämyksiä) kulkemaan kassoja kohti. Hipsin kuitenkin matkalla kohti marketin kylmäkaappia, koska pizza kaipaa aina bisseä. Kelasin siinä mielessäni miten satunkin valitsemaan aina samoja juomia ruokakaupasta ja miksi?

En juurikaan asioi isoissa automarketeissa, koska autottomalle ne ovat yleensä kaukana ja hankalasti tavoitettavissa.

Tänään keskitymme siis siihen, mitä sieltä lähimarketista kannattaa ostaa (imho). Enkä tällaiseksi laske nyt vaikkapa Kampin Supermarkettia. Sori, oikeesti.

Eli tässä listauksessa on niitä oluita, joita saa ns. kaikkialta ja joiden hinnat ovat siellä about alle 7€/l hujakoilla.

Joten.. Tässä omat valintani:

1. Olvi APA 
   Olvi räjäytti totaalisesti pankin ensin IPA:lla (jonka tuore pellettisyys oli mahtavaa), mutta sitten tuli APA ja se oli menoa. Tämän oluen hedelmäisyys on karvan verran miellyttävämpää IPA:n nähden.
   
   
2. Pilsner Urquell
   Ei tarvitse perustella kenellekkään? Hyvä sitä minäkin. Absoluuttisen brillianttia tavaraa. Suodattamatonta kun saisi tämän sijasta, niin voisin elää tällä. 
   

   
   
3. Nokian Keisarit: 2^nd Avenue, Elowehnä ja Kellari.
   Mahtava saatavuus, hyvä laatu (kyllä) ja hinta lähes kaikkialla alle 2,5€ purkki. Kiitos Nokia keep it up. Näillä on mennyt mukavasti monet lautapeli-illat, kaljottelut ja aloittelut.
   
   

   
4. Laitilan Kukko Helles
   Laitila ja helles? Helles on kenties viime vuosien suurimpia yllättäjiä. Pitkään vaivannut "talon maku" loistaa tässä tuotteessa poissaoloaan ja balanssi lievästi katkerampaan suuntaan. Todella mainio tuote hyvällä saatavuudella. Parasta bisseä pintin purkissa?
   
   
5. Koff Apa
   Koff otti ja räjäytti kenties muita pahemmin. Siis niinku oikea Apa. Loppu leikkiminen Surffereiden ja muiden kanssa. Velvetin poistumisen jälkeen ehkäpä paras Koffilainen?
   
   
6. Grafenwalder Vehnä ja Radler
   Lidlin tehokaksikko etenkin darraisiin olotiloihin ja helteisille kesäilloille.
   
   
7. Olvi Black IPA ja se "tavallinenkin" IPA.
   Lisää Olvia. Black IPA on aivan hämmentävän onnistunut tuote maitokauppavahvuiseksi. Balanssi on tässä kenties enemmän voimakkaasti humaloidun kevyt Stoutin suuntaan, mutta mitä väliä, kun tuote on muutoin erinomaista. Perus IPA pitää pintansa. Saatavuus, laatu ja hinta ovat tässäkin mantrana.
   
   
8. Kaiserdom Kellerbier
   Ei ehkä mitenkään paras Kellerbier. Silti, jos unohdetaan kotimaiset edustajat, eli Keisari Kellari (oliko muita?), niin tarjonta on todella vähäistä kautta linjan. Suodattamaton vaalea tarjoilee pehmeitä makuja ja on valtavan hyvä all-around ruokaolut. Tätä muuten nautin itse viime jouluna joulupöydässä.
   
   
9. Saimaan Pils
   Saimaalta olisi tunku listalle. On Blondea, läjä Brewers Specialeja (erityisesti Belgian Wheat), Vaaleaa lageria ja Red Alea. Silti Pils on kenties se useimmiten koriin eksyvä Saimaalainen heti Luomu-Vehnän perästä. Ottaa toki Urkilta pataan, mutta joskus tätä näkee tarjouspäissään parilla eurolla purkki.
   
   
10. Stadin American Pale Ale & American Lager
    Tuoreena aivan loistavia tässä kategoriassa. Silti saatavuus ja hinta nyökkäävät kevyesti Olvin puolelle Apa:ssa.
    
    

    

    
     
11.  Fuller's London Pride
    Tämän tölkitys on kenties yksi parhaimmista uusista ideoista, mitä Chiswickissä on tehty vuosiin. Laadukas Bitter pelittää aina. Etenkin silloin, kun listan muiden CitramarilloCCC:t tunkevat korvista ulos.
    

Ei ihan mutta melkein, aka "Close, but no cigar": Ruosniemen Sihteeri, Stone Go To, Founders All Day, Sori Out of Office, Mallaskosken Rainy Summer, Maku Apa, Dead Pony Club, Sam Adams, Guinness, Budejovicky ja monet muut.

Mitä kaipaisin maitokauppaan tähän muutaman euron käyttöolut-kategoriaan?
Reilusti EUROOPPALAISILLA humalilla humaloitua Kellerbierin ja Pilsin hybridiä. Tasapainoista Saisonia ilman kikkailuja, sekä oikeasti hyvää kotimaista Bitteriä, että rapsakkaa höyryolutta jälleen klassisesti.

Puuttuiko listasta jotakin? Mitä itse kaipaisit ruokakaupan hyllyille?

Pika-arvioissa: Olvin Black IPA & Xmas IPA

 Olvi lähestyi minua yllättäen tarjoamalla näytteitä uusista tuotteistaan. Koska vääjäämätön alkoholismi on puoliammattini, niin tietysti suostuin tähän laupeuden tekoon.
Kärkeen totean, että tölkit,kahdesti, tuonut kuriiri jätti minun mielestäni vähintäänkin arveluttavasti nämä näytteet lojumaan avoimeen rappukäytävään oveni eteen yrittämättä edes ottaa yhteyttä. Onnekseni havaitsin, ettei edes naapurieni koira haistanut maltaista yllätystä näistä laatikoista edes perjantai-iltapäivän hikisinä tunteina.
Nämä oluet ovat uunituoreet Black IPA ja Xmas IPA.

Black IPA:n "musta samettihousuisuus" kätkee sisälleen varsin oudolta kuulostavan, mutta muissa blogeissa paremmin avatun humalakombon. Itse tuote taas osoittautui hämmentävän mainioksi kaikista epäilyistäni huolimatta. Todella kivasti greippiä, lakua ja leipää hennon pihkaisuuden lisäksi. Miellyttävän smoothia juotavaa välttäen kaksi odottamaani sudenkuoppaa: Liian ohuuden ja liian palaneisuuden. Väitän, että talvella mökkisaunassa nautin tätä mielelläni, vaikka humalointi vähän varovaista onkin.
Iisalmi voisi puolestani mennä useamminkin pimeälle puolelle ja tuupata tästä Alkoon version isommalla, kuin 0,3% hyppäyksellä. Sellainen pauttiarallaa 7% skaalaus voisi olla nannaa.

Pisteet: Erittäin hyvä, muttei täydellinen. Savolaisittain nautinto siirtyy juojalle, pointsit varovaisuuden luojalle.

Tovia myöhemmin sama kuriiri, samat temput. Xmas IPA tarjoaa myös oudon kombinaation humalaa, mutta antaa tarjota. Lopputulos pyhittää keinot ja kenties tässä kokeillaan uudehkojen lajikkeiden toimivuutta? En oikeastaan ihmettele, koska jos olisin Olvilla mestarina kalifin paikalla ja III:n, Harkkojen, Reinojen ja muiden jälkeen saisi oikeasti tehdä hyvää olu..No niin arvaatte kyllä.
Xmas IPA osoittautui selkeästi enemmän Red IPA variantiksi. Mallasta, leipää ja karkkia vähän. Hieman metallia, kepeetä hetelmää ja yrttisyyttä.
Simppeli "ambermainen" tuote, joka on vähän varovainen lajikkeidensa kanssa, mutta niin oli mustakin versio. Se vain tarjosi kaikkea karvan enemmän.
Pisteet: Kolme tonttulakkia kulkusineen ilman punakuonoja.