Matkaraportti: Porvoon Kekri '12

Porvoon taidetehtaalla järjestettiin viikonloppuna Kekri olutfestivaali, joka keräsi paikalle tukun maan osaavimpia pienpanimoita ja maahantuojia. Paikalla vieraili tietysti jo perjantaina Tuopin Ääressä toimitus.
Ennakkoon julkaistu olutlista oli paitsi jotain jota soisi nähtävän useamminkin kotimaisilla festivaaleilla, myös tarjosi jumalattoman paljon uutta maisteltavaa näin pk-seudun ulkopuolisin silmin. Aloitetaanpa kuitenkin alusta.
Seurueemme saapui Porvooseen jo aamupäivästä ja ensimmäisenä etappina oli Paahtimo. Ihan vaan kiusaksi tässä vanhassa tiilimakasiinissa oli menossa jonkinmoiset Tanskanviikot ja pulloissa tavaraa mm. Mikkelleriltä, Amagerilta, To Öliltä, Stronzolta, jne. Päädyin kuitenkin juomaan vain aamukahvit ja ajattelin, että ainakin seuraavana päivänä saattaisi korjaussarja kelvata.
Aamupäivä meni pitkin kaupunkia, pitihän niitä vaateliikkeitä kiertää avokkeen kanssa, jotta illan olutfestarointi menisi suopeammin.. Ennen festareita vaihdoin myös kotipolttoisia tuotteita paikallisen mestarin kanssa.
Saavuimme lopulta Taidetehtaalle viiden pintaan. Paikkana Taidetehdas on ilmeisen uusi rakennus ja pienen hakemisen jälkeen löysimme itsemme varsinaisesta festivaalisalista.
Sisään piti maksaa 10€, mikä ei sinänsä kirpaise niin paljoa, mutta jos luulit tämän sisältävän lasipantin, tai edes narikan, olit väärässä. Lasipantti 3€ (josta muuten sai vain kaksi euroa takaisin) ja narikka olisi ollut parin euron luokkaa myös. No jostain ne kulut pitää tietysti kattaa.
Paikalla olivat seuraavat panimot ja maahantuojat:
Malmgårdin Panimo
Suomenlinnan Panimo
Lammin Sahti 
Vakka-Suomen Panimo
Saimaan Juomatehdas
Rekolan Panimo
Nokian Panimo
Diamond Beverages Oy
Stadin Panimo
Juomatalo Pikkulintu / Ultimator
Hollolan Hirvi
Hartwall





Alunperin mukana olisivat olleet myös Plevna ja Teerenpeli, mutta ilmeisesti nämä peruivat tulonsa myöhemmin.

Osa panimoista oli lyönyt hynttyyt yhteen ja näitä sai yhdeltä isolta tiskiltä. Ajatus ei ole lainkaan hullumpi ja tuo varmasti säästöjä, mutta ainakin emäntä piti tiskiä hieman sekavana (: mistä saa mitäkin) ja itse tykkään turista aina panimon henkilökunnan kanssa, joten pisteet ainakin Rekolan suuntaan.
Hanaoluissa hintataso oli kohtuullinen ja jokaista reittaria miellyttäen tavaraa sai jopa deseittäin. Muistaakseni 1dl oli 3€, 2dl 4€, jne.

Stapan Katariina IS, todella onnistunut

Toinen erittäin positiivinen seikka löytyi ainakin Diamondin tiskiltä. Osaa pullotuotteista sai ostettua myös deseittäin. Tämä oli varsin oivallista ja säästi pullojenjako härdelliä selvästi. Itseasiassa osa pulloista olisi ollut jopa halvempia ostaa pari desiä kerrallaan, kuin koko pullo. Tätä ajatusta toivoisi näkevän jatkossakin.

Kuten aina, tälläkin festivaalilla oli esiintyjiä, mutta tiedättekö mitä? En muista näistä kuin säkkipilliä soittaneen herran. Voisin siis sanoa, että kerrankin musiikki oli sopivasti taka-alalla, eikä häirinnyt keskustelua. Voisin myös vastapainoksi mainita, ettei vesipistettä ollut saatavilla, ellei vessasta asti hakenut. Lasinpesupistettä ei ollut, mutta lasia sai vaihtaa niin usein, kuin halusi, joten +-0 tästä.

Itse keskityin olutpuolella pelkästään maistamattomiin ja niitähän löytyi, erityisesti maahantuojien ansiosta, mutta oli kotimaisillakin osastoilla itselleni uusia tuotteita, kuten Rekolan oluet. Stadin panimo oli mukana vain kahdella tuotteella, mutta tällä kertaa laatu korvasi määrän. Katariina IS ja tuore West Coast Pale Ale olivat upeita.
Malmgårdilla oli tarjolla vanhoja tuttuja, kuten X-porteria, Arctic Circlea ja uutta Brown Alea.
VASPilta SavuKataja oli tietysti mukana ja keräsi ensimaistajalta paljon kehuja ja tämän oluen "ilosanoman levittämistä". Nokia oli mukana perussetillään Elowehnästä Året Runtin kautta Keisari Strongiin, joten tämä osasto jäi välistä.
Saimaalla olisi ollut mm. tuore Oktoberfest, mutta jäi itseltäni maistamatta. Hollolalta ei kivisahtia ollut, harmi, joten ainoa sahti olikin Lammin tiskiltä. Suomenlinna on itselleni uusi tuttavuus, mutta en vieläkään päässyt tiskin ääreen muiden tuotteiden kiinnostaessa selvästi enemmän, pahoitteluni. Emäntä kuitenkin piti panimon siideristä.
Hartwall piti olutummikoiden lippua yllä lonkerollaan ja parilla siiderillä. Avoke olisi halunnut nähdä enemmänkin näitä.

Hoppin' Frog Mean Manalishi

Mutta se mikä varasti itseltäni shown olivat Pikkulinnun/Ultimatorin ja eritoten Diamondin maahantuomat oluet. Pääsin viimein testaamaan Caribbean Rumstoutin, joka on usein mennyt ohitseni. Kaverini joi elämänsä ensimmäisen Orvalin ja tämä pääsi yllättämään Rochefortiin tottuneen trappistikuluttajan positiivisesti. Tarjolla olisi ollut myös puolalaisia meadeja/"simoja" ja muutamia tisleitä.

Tiukkaa reittaamista

Diamond kuitenkin jyräsi pulloillaan. Jos valikoimassa on sellaisia panimoita, kuten mm. Hoppin' Frog, AleSmith, GreenFlash, Lost Abbey/Port Brewing ja Mikkeller, niin allekirjoittanut on löytänyt voittajansa. Anteeksi kotimaiset panimot, mutta rajattu aika, huono saatavuus ja jumalattoman kovia arvosanoja keränneet oluet suorastaan huusivat minua luokseen.

Paikan ruokatarjonta ei innostanut lähiruokamessujen suljettua. Katsoin annoskokoa ja ulkonäköä kaiholla kaivaten SOPP:n muikku/pyttipannu/lettu/currywurst annoksia.
Osin tästä johtuen päädyimme keskustan snägäriosaston kautta nukkumaan.

 Seuraavana päivänä aloitimme ibumaxin voimalla ja aamiaista etsien. Syötyämme Picnicin tyyriit patongit ja juotuamme kahvit suuntasimme kohti Paahtimoa ja suomalais/tanskalaista aamupalaa.
Listalta päädyimme juomaan Mikkellerin Rauchpilsnerin, Amagerin Fru Fredriksonin ja Stronzon 1000ebc:n. Sitten olikin aika sanoa Porvoolle näkemiin ja palata takaisin kaakon olutnevadaan.
Kiitokset kanssa juovoille, järjestäjille ja panimoille/maahantuojille. Todella hyvät festivaalit ja juotavaa olisi ollut toisellekin päivälle, mutta oma aikatauluni ei antanut periksi, eikä kahden päivän "asevelihintaista lippua" ollut, joten.. Toivottavasti ensivuonna uudestaan.