Uutuuksia Koffilta ja Hartwallilta

Perjantainen kirjastoreissu johti harhapolkuja pitkin lähikaupan bineshyllylle.

Vaikka voisin kirjoittaa siitä, miten tärkeitä harhapolut, eli satunnaiset eksymiset, ex-tempore ideat ja muut yllytyshulluilut ovat elämässä, keskityn silti kerrankin olennaiseen. Nimittäin kävikin niin, että isot pojat olivat lastanneet uutuuksia hyllyjen täydeltä.

Hartsulta olivat ilmestyneet tuore NEIPA (kelatkaa Hartsulta), sekä ihanaa appelsiinikiljua, siis lonkkua appelsiinilla. Isompi yllätys oli Koffin vastaus ja lataus. Peräti kolme uutuutta. Asun joko tynnyrissä ja tankissa(true), mutta nyt tuli aivan puskista tavaraa. Apaa, lageria ja Ipaa.

0,33l purkeissa kakkosella. Uhka, vai mahdollisuus? Rahat vai kolmipyörä?

Kaikki vanhat pettymykset huuhtoutuivat humalankuvat silmissä ostoskoriini ja kassan kautta saunakaljoiksi.

Osuuko, uppoaako ja jos ei, niin miksi?

Aloitan hörpöttelyn Koffin Escape Route Pale Ale:sta. ”Pakene tavanomaista ja kaada olutlasiin aimo annos seikkailua”. Kuulostaa kohtalokkaalta, tai aivan minulta.

Vahvuutta 5% ja humalalajikkeina modernit klassikot: Citra&Mosaic, jotka muistatte varmaan vuosien takaa Suokin Kaiusta, jolla pyyhittiin pöytää HBF:llä.

Ebuista ei mainintaa, mutta mitä väliä? Kuhan olis aromia tarpeeks. (verkosta 38ebu)

Mietin samalla putoaako näiden myötä Koffin APA ja IPA tuotannosta? Olis pitäny varmaan ostaa verrokiksi? Etenkin kun humalalajikkeet ovat mielikuvissa samoja, joskin alkoholiprosentit eivät täsmää? Samaa kamaa, viilattua vai uutta?

Maistellaan, oikeasti pelkkään janoon suoraan tölkistä?

Kullankeltaista bisseä, vaahtoaa ihan näppärästi.

Tuoksussa jumbojet on jäännyt tankkaamatta. Paahtoleipää ja keksiä. Keveää herukanlehteä ja karviaista. Ei tule jytkyä. Mieto, mutta puhdas. Mielikuvissa sniidusti parempaa kuin Koff APA, sillä se hentoinen tunkkaisuus on tiessään. Dokattavaa, saunabissepotentiaalia piisaa etenkin tässä tölkkikoossa.

(Mainos)

Toisaalta taas samaan hintaan saa myös nimeltämainitsemattomia kotimaisia pienpanimotuotteita 0,5l purkissa ja pikkuisen enemmän lisäämällä jo oikein hyvää Porist.

(Mainos päättyy)

LaunchPad (McQuck) hoppy lager.. Eli uusi American Lager? 32 ebua Cascadea ja Citraa.

Oljenkeltaista ja ihan jeppis vaahto tässäkin. Se ulkonäöstä.

Tämä tarjoilee vähän keveää ruohoisen vihreää (vihannesta), pilsmaltaasta, tai muuten. Cascaden tuttu kukkaisuus tulee kivasti esiin. Kuivaa ja suht raikasta. Citra menee vähän hukkaan raaka-aineena, mutta mikäs siinä. Ihan juotavaa, vaikka lagermasennuksessani ottaisin nuo ebut mieluummin pelkkänä saazina vastaan.

Fist Pump IPA. Tällä varmaan viitataan edellisen, nykyisen, hallituksen kikyloikkaan. En tiedä montako työpaikkaa aktivoitiin näillä pumpeilla, mutta tässä oluessa humalat ovat... tädää yllättävät Citra, Mosaic ja Cascade. Tais olla hyvä tukkudiili?

Ulkoisesti hypätään taas enempi kupariseen päähän.

Tuoksu irroittelee kukkaa ja hedelmää. Herukkaa ja lehteä tässäkin. Ikäänkuin kolmas itteraatio samasta pyörästä. Ei tässä mitään vikaa ole, mutta alkaa näillä jaloilla olla jo toistoa ilmassa. Tasapainoa, päärynäpuikkoa ja keveästi katkeruutta. Olisihan tämä ollut vuonna 2013 vielä ihan käsittämätön olut, mutta aikojen tiskivedet ovat pesseet ylitse ja kovaa, mikä kertoo kaiketi olutkulttuurin saturoitumisesta, kun tällaiset perusvarmat, puhtaat ja klassiset eivät aiheuta kuin olan kohautuksen tänään. Hyvää olutta, ei mitään vikaa. That's it. Koffilassa on päästy vapaa-Surfereista eroon ja löydetty humalallekin käyttistä, vähän varovaista toki nyky mittapuussa, eikä mallaspohjatkaan ole kotimaisella viikkarikärjellä mitään ilotulitusta.

Haluaisin kovasti pitää tällaisesta juotavasta, puhtaasta ja harmittomasta markettibissestä, etenkin aikoina jolloin harva pikkuputiikki pystyy tuottamaan yhtä puhdaslinjaista tavaraa. Silti ovat kaiken maapallon hurlumhei-juomat vienneet ja tuhonneet suuni. Makuaistini on pahoinpidelty, eivätkä varovaiset oluet vaan riitä.

Silti pieni pala sieluani on aina myyty klassikoille ja pioneereille. Valitettavasti Koffilta siihen pystyy vain ihana Porter.

Entäpäs kilpailijan leirissä?

Hartwallin Erikois NEIPA saapuu kijavassa liki nostalgiahenkisessä purkissaan ja alleviivaa eroa Koffin ”Crafthenkisiin” purkkeihin.

5,5% Mosaic, Motueka, Hüll Melon ja Citra. 35Ebu. Oikeasti minun henkilökohtaisessa kategoriasani IPA alkaa vasta 6% jälkeen ja yli 50ebun jälkeen. Apa/Sessio IPA?

Aavistuksen samea ja hyvävaahtoinen tuotos, joka tuoksuu hieman limonadimaiselta.

Sekahedelmäsosetta ja kukkaisuutta, muttei tarpeeksi. Sellainen nuuhkaisu karkkiaskiin?

Jos unohdetaan tyylimääritelmä ja tätä miksattaisiin selvästi paahtoleipäisempään (Pale, Golden Ale, Vienna, Mynkki, Cookie, CaraPale-100, Dextrin) mixiin voisi toimia ihan kelpo APA:na.

Maussa samaa sekahedelmää, josta ei saa kunnolla otetta. Raikas, puhdaspiirteinen, mutta ei selvästi omaa NEIPA:n äärimmilleen viritettyä mehuisuutta, humalamäärää, tai mallaspohjan pehmeyttä.

Oluena kuitenkin kädessä on ehkä Erikois Vehnä ja varauksin uusi Pils, (tai no Pils ja Pils) unohtaen panimon maistuvin olut koskaan.

Pohdiskelen samalla sitä, että jos olisin muutama vuosi takaperin kirjoittaessani koko oluttyylistä maininnut Hartwallin tekevän tällaisen vuonna 2019, olisiko minulle naurettu ja kuinka paskaisesti?

Entä jos ennustan seuraavassa aallossa saapuvat ”Glitter-Brutit” ja ”Sinnepäin olevat marjasourit”?

Samalla pähkäilen, etenkin viimepäivien uutisointien valossa, käykö tässä vielä niin, että isot pojat haluavat jatkaa pienten leivän syömistä tällaisilla?

Kärjistyykö kilpailu, niin että kuluttajat alkavat suosimaan isojen ”puhtaita perustyylisiä”, tai ”vähän sinnepäin” tehtyjä oluita, joissa viljellään pienpanimomaailmassa tuttuja termejä ja ulkoasuja, joista häivytetään kevyesti omaa alkuperäänsä?

Toisaalta onko tällä mitään väliä? Saavathan käsityöläiset alati näkyvyyttä valtakunnanmediassa helposti. Ihan vaan kertomalla, että joutuvat noudattamaan lakia. En tiedä kertooko tämä enemmän mediasta, mediahaluista, vai yrityselämästä?

 Final Verdict: 

Koska panimoalalla ja olutkylddyyrissä on oltava positiivinen (paitsi Lahessa hiihdettäessä *Rumpusoolo*):
Ihanata kaljaa kaikki. Dokaushengessä liian mietoa ja tyyristä, nautiskeluhengessä liian mitäänsanomatonta. Sopii siis kaikkeen siltä väliltä. Ihanaa.

Olutarvioissa: Sinebrychoff Karhu Ruis IPA

Sinebrchoffilta on vuosien varrelta nähty monenlaisia virityksiä, joista hyvin moni unohtui yhtä nopeasti kuin saapuikin markkinoille. Surfer, Puolukka-Stout, Rock, Korpisavu, jne.

Silti ajoittain ”Koffilla” on väläytelty hyvääkin tekemistä ja edes pientä pysyvyyttä. Koff APA nyt vaikkapa esimerkiksi.

Kun näin Karhun Ruis IPA:n kuvan somessa kuukausi takaperin, ajattelin: ”Onpa siisti fotosoppaus”. Tänään hän on todellinen.

Tölkin ulkoasun Karhu-teksti tuo muuten tyyliltään jännästi ihan Suomenlinnan mieleen.

Mutta siis Ruis-IPA. 5,3%. Sinebrychoffilta.  Melekosta.
 Ruis on siitä jännä mallas, että se on hirveän vähän käytetty mallas/vilja suhteessa meidän suhteeseemme rukiin kanssa. Toki siinä on tekniset ongelmansa, eikä se mitenkään kaikkialle sovi, mutta ajatelkaapa vaikka Sahtia? Miltei haluaisin nähdä nyt Kerava/Lahti/Iisalmi akselilta Sahdin.

Sitten mä heräsin.

Okei. Ruis IPA. Siis mitä v..a. Karhu. Valkoisessa tölkissä. Nyt on kyllä hämmentävän paljon juttuja, jotka eivät sovi samaan laskuun, eivätkä edes laskimeen. Ei anneta sen häiritä, vaan suhautetaan ilta käyntiin.

Ulkoisesti samean punertavanruskeaa colakarkkia ja kuravetä. Vaahto kestää hienosti, joten nuuhkitaanpa.

Kyllä sieltä tiiättekö ihan oikeita asioita on. Lempeää sitrusta, vähän havua ja reilusti maltaisia sävyjä. Makeutta, karkkia ja mausteisuutta. Ehkä vähän tukkoinen ja ujo, mutta lähtökohdat huomioiden hämmentävää ajatella lasissa olevan Karhua.

Maussa on pientä saippuaisuutta, sitrusta ja puuta. Karhean makeaa mallasta, toffeeta ja keskiasteiset katkerot.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Juotava, tasapainoinen, vaikkei olekaan kaikkein raikkain IPA.

Karhu Ruis IPA on oikeastaan loppujen lopuksi hyvin perinteinen tuote, mutta kaikkea muuta Sinebrychoffin vinkkelistä. Kenties panimon jännin tuote vuosikymmeniin? Onks se hyvää? On omalla tavallaan. Odotin jotakin hyvin kliinistä näkemystä, mutta tässä on yllättävän paljon jerkkua, rosoa ja särmää lähtökohtiin nähden. 5-10v sitten tämä olisi mullistanut maailmaa. Nyt se vaan hukkuu massaan, jossa ruokakaupassa liki jokaikinen kotimainen panimotuote on joko: Vaalea lager, tms, tai apaipa-sektorilla. Toki hemmetin hienoa nähdä tällaista Koffilta, etenkin kun tätä tulee varmasti löytämään läpi kesän 6€/l hintaan jokaisesta lähikaupasta kylmähyllystä. Toisaalta, taas edelleen pienpanimo Nokiaa saa usein alle vitosella litra, mikä näiden isojen suhteen on ihan käsittämätöntä hinnan puolesta. Hölmöiltä rahat pois?

Toisaalta.. Kilpailu tällä segmentillä on kovaa ja snadisti (suurista) Olvilla on vieläkin etulyöntiasema valikoimallaan, eikä mitenkään sovi unohtaa Laitilaa, edellä mainittua Nokiaa, Saimaata tai jopa Stadia samassa tölkki-apaipa kategoriassa.
Todettakoon loppuun, että vaikkapa burgerin kera potentiaali tällä Karhulla on tässä joukossa varsin miellyttävää. ”Never underestimate the power of malt”.

HLS: 6/10

Lyhyesti: Sinebrychoff Schwarzweizen & Mallaskosken Frost Bite

Ruokakauppojen hyllyihin oli eksynyt muutamia uutuuksia, joista tänään pikapika-arvioissa uutuudet Mallaskoskelta ja Sinebrychoffilta.

Tällä kertaa "Koffilla" on keitetty Suomen Olutmestari kilpailun voittaja Miika Korpelan kera mustaa weisseä. "Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen saa arominsa Hallertau–humalalajikkeesta. Maltaina on käytetty Pilsner-, vehnä-, Caramel- ja Dark ale -mallasta."
Vähän mietin näinköhän mustaoluen paahde ja weissen esterit kolauttaisivat näissä turnajaisissa  kypäriään vastakkain, mutta alta paljastuikin ihan perinteinen Dunkel-Weizen, eli tumma vehnäolut, jonka väri nyt vaan on vähän tavallista no.. tummempi. Enempi neilikkaa, kuin banaania. Kevyesti hedelmää, vähän mallaslimppuista makeutta ja pieniä sahtimaisia viboja kaikuu jostakin kaukaa. Helppoa ja keveää ruokajuomaa, joka kärsii lähinnä liian pienestä esteritasosta, että maitokaupparajan takia turhan keveästä rungosta jättäen loppuvaikutelman hieman kovaksi ja hiilihappoiseksi. Nauti ja unohda? Potentiaalia kuitenkin ja miellyttävä markettilisä.

  
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskoskella on lähdetty syksyisiin halla-aamuihin uudella lagerilla. Humalapuolelta panimo tiedottaa tässä olevan Saphiria ja Cascadea seassa. Tuoksu viehättää yksinkertaisella konstailemattomuudellaan. Sellaista rapean kuivaa keksiä, johon on ympätty vihreän teen yrttisyyttä, sekä kukkaisuutta. Silleen vähän kuin Pils tyyliin, muttei kuitenkaan. Pieniä nyansseja jokaisella suullisella. Ajaa asiansa, mutta mieli tekisi kerralla 0,5l, eikä 0,33l. Meinaan sellaista simppeliä, mutta nautittavaa. Tässä on samaa fiilistä, siis fiilistä, kuin vaikkapa Urkin kanssa. Mieli tekee jokaisen huikan jälkeen vähän lisää, vaikkei olut hifistely-nauttimismielessä mitään ilotulitusta olekaan. Vaikka vuodenaika tuntuukin tällaiselle raikkaalle terassijuomalle täysin väärältä, niin siinä on kuitenkin miellyttävää potentiaalia saunaolueksi.

Olutarvioissa: Sinebrychoff Koff IPA

”Baaripähkinän kesäfinaali” kajasteli screenillä ja hörppäsin whiskey souriani uudestaan.  Istuimme siellä, missä kukaan meistä ei varsinaisesti olisi halunnut istua. Viking Line ja Tallinnan lautalla nimeltään XPRS. Voisin taas kertoa villejä tarinoita siitä millaista on lauttamatka punaisella paatilla Tallinnaan, mutta oleellisemmin kerrottakoon, että XPRS:n olutvalikoimassa oli vähän inflaatiota. Ei virolaisia pienpanimojuomia, vaan lähinnä osastoa: Klassikot(Weihenstephaner, Schlenkerla, Fuller's, Chimay, Duvel, Leffe, SNPA, jne) ja Stallhagen/Saku. Toki Chimay blöön 6€/pullo on mielestäni varsin mainio ravintolahinta, mutta hieman harmitti ettei uusia kiintoisia paikallistuotteita (ehehe) ollut tarjolla. 
Koko reissun suurin yllätys oli kuitenkin laivan merimyymälän valikoima.
Olin jo jättämässä tätä vierailua välistä, koska mielestäni laivan myymälässä nyt vaan yksinkertaisesti on kallista.
Paitsi jos jokin mieluisa tuote on oikeasti tarjouksessa. Kuten litra Bombay Sapphirea (47% versio) hintaan 25€ oli jo melko ohittamaton, etenkin jos on gini lopussa. 
Silti suurempi hämmennyksen aihe osui silmiini kassojen vieressä, enkä tarkoita tiukkahameista myyjätärtä.

 Tiedättehän siellä Tobleronetuubien tuolla puolen olevassa irtotölkkikorissa kimalsi Koffia isolla tekstillä ”IPA”. Minun piti hieraista silmiäni ja varmistua näkemästäni. Siis oikeesti: ”Koff IPA”. Vilkaisin vielä epäuskoisena hintaa: ”Kaikki tölkit 1,5€”.
 Käsi tarttuu tölkkiin, kuten nytkin. 5,5%, 50ebua. Columbus, Citra, Mosaic. Just can't go wrong with these hops..

Silti hämmästelen tätä edelleen.. Miten tällainen tuote on jäänyt tutkan alle? En ole nähnyt juttuja, en Alkossa, en ravintoloissa. Silti purkki on leimattu jo vähän kesäkuun viimeisinä hetkinä. Kelatkaa ny.. KOFF IPA, siis KOFF. Okei.. Sinebrychoffin APA osoitti potentiaalia tällä saralla, joten miksei? Kenties tässä olisi ainesta johonkin lähiökuppilan tolppaan tuomaan vähän vaihtelua? Tai Alkon kyykkyhyllyyn? Tosin Alkon kyykkyhyllynkin hintataso on nykyään jo ihan hanskasta lähtenyttä. Sellaista: ”Alkaen neljä kultaista palaa sielustasi”.
 Mutta juuri tämän hintaista oluen pitäisi olla, kulutustasolla ja tyyleissä ainakin.

Koska en malta millään höpistä enempää asian viereltä, mennään suoraan asian äärelle. Tuopin äärelle:

Koffin IPA laskeutuu lasiin varsin tyylipuhtaan näköisenä. Sameahkon kullankeltaisena ja kohtalaisen kauniilla vaahdolla. Ei hassumpaa tuumaan.

Aromiosastolla on hieman pelletistä mustikanvarpua miksattu kevyeen hedelmäisyyteen ja vienoon sitruksisuuteen. Kevyttä kermanekkua ja parfyymiä seassa. 2,5kk vanhaksi ja ”Koffin” tuotteeksi hämmentävän sävykästä. Toisaalta kyllähän Koff APA teki selväksi, että potentiaalia olisi, jos markkinatalous ja panimojätin mielenkiinto Suomen kentällä kohtaisivat ”humalasektorilla”.

Maussa pelletisyys löytää kaverikseen hieman sitrusten kuoria ja keksisen makeahkoa maltaisuutta. Hieman kukkaisuutta seassa. Jälkimaku on oikein miellyttävä. Ei liian yrttikatkeroinen, ei liian pliisu. Toki purenta voisi olla ytimekkäämpi, mutta tasapainon kannalta se on aika ”spot on”.

Suutuntumaltaan Koff IPA on keskitäyteläinen. Helposti juotava ja kohtalaisen raikas tuote. 

Koff lunastaa IPA:llaan jo hieman APA:n odotuksia. Silti en voi olla hämmästelemättä vieläkin.. KOFF IPA. Okei minun mielestäni tämä on pikemminkin apa, tai sessio ipa. Minun spekseissäni IPA alkaa vasta yli 6% tuolla puolen. Silti tuotteena siitä ei löydä yhtään vikaa, vaan päinvastoin. Se on hyvinkin freesi tämän ikäiseksi tuotteeksi. Virheetön, kuten suurpanimotuotteen pitääkin. Silti voi vain toivoa, että tässä olisi viety koko konseptia vielä yksi steppi ylöspäin. Vähän enemmän runkoa, enemmän aromia ja parikymmentä ebua lisää purentaa.. Silloin saattaisi muutamalla harrastajallakin paitsi pyöriä ne kuuluisat sukat jalassa, mutta myös arvostus maan isoja juomatuottajia kohtaan parantua entisestään, vaikkakin Pirter aiemmin ja Olvin apaipabipa ovat tuoneet paljon hyvää lähikauppoihin ja valtion hyllyille. Hartsunkin uudet tuotteet ovat kuulema pian ulkona, joten odotan vähintäänkin kiristyvää kilpailua ja toivottavasti pientuottajien kirittämistä laadun suhteen.
 Jokatapauksessa tähän 1,5€/0,33l hintaan voidaan vain todeta hintalaatusuhteen olevan vähän helkkarin erinomainen. Nyt ihmettelen vain sitä, miksen ostanut enempää?

Onko IPA uusi Lager?
Onon.

HLS: 10/10

Olutarvioissa: Koff American Lager

Tour de Sinebrychoff jatkukoon.
Raa'an nallekarhun lisäksi Sinebrychoffin tämän kevään uutuuksiin kuuluu myös mielenkiintoisempi tapaus Koff American Lager.
 Speksejä: 4,5%, 10ebc ja 28ebua. Humalalajikkeina Cascade ja Citra.

What can go wrong?
Cascade ja Citra pelittävät kimpassa omien kokemuksieni mukaan nätisti. Joko niin, että Cascade tavallaan buustaa kukkaisuudellaan ja päärynäjäätelöllä Citran jo valmiiksi reipasta aromimaailmaa, tai toisinpäin. Tällöin Cascade on pääosassa, mutta Citra luo trooppishedelmäisyyttä tuttuun palettiin.

Hyvässä lykyssä AL:ssä olisi vähintäänkin aineksia sauna/puistopuolelle. Parhaassa se voisi pistää kampoihin Stapan American Lagerille, mutta se olisi jo paljon se. Paljon enempää ei markettipuolen Premium Lagerilta voi vaatia. 

American Lager tihkuu nauhana lasiini. Laelleen hän jättää kohtuullisesti vaahtoa. Visuaalinen ilme on sameahkon kellertävää, sellaista lievästä dehydraatiosta kärsivää. No.. U know.. minkä väristä.

Olut tarjoilee veikatuista kombinaatioista selvästi Cascade-voittoista marssia. Kukkaa puskaa tutulla sitruksisella ”pirkan päärynäpuikolla”. Keveää hedelmäisyyttä seassa, mutta mallaspohja jää liki kokonaan statistin virkaan. Ensi fiilis: Keveä, ei huono. Kenties se voisi olla ronskimpi mallaspohjaltaan, jolloin humalaakin voisi olla enemmän. Kokonaisuus on selvästi tasapainoinen jälkimaun liukuessa ohueen pastillisuuteen ja keveisiin katkeroihin. Ainoastaan vienosti tunkkainen loppu rokottaa yleisfiilistä.

Toki tämä on aavistuksen pliisu vaikkapa Stapaan nähden. Toisaalta tämä on selvästi parasta Koffia Apa:n jälkeen. Sinebrychoff tarjoilee taas yhden vaihtoehdon kesän rientoihin. American Lageria voisi ajatella klassisesti myös grillausoluena, mutta keksin siihenkin monia parempia vaihtoehtoja samasta hintaryhmästä.

Toisaalta tällä saa varmaan peruskuluttajien tutustumiskynnystä alemmas kohti pienpanimokamaa ja hyvässä lykyssä uusia harrastajia. Lisäksi HoB (House of Beer) paikkoihin tämä tuo taas yhden ihan kohtalaisen vaihtoehdon lisää. Silti ottaisin minä tahansa päivänä mieluummin Brooklyn Lagerin, kuin tämän, mutta se kynnys, se kynnys..

HLS Indeksi: 

Kolme tuoppia (+1 extrapiste). 

Litrahinta: n. 6€

HLS: 6p/10-> Ylempi keskitaso.

Ruokakaupan parhaat bulkit

 Kävin eilen lähikaupassa hakemassa itselleni ruokaa. Päädyin lopulta pakastepizza ja vanukas kainalossa (Gourmet elämyksiä) kulkemaan kassoja kohti. Hipsin kuitenkin matkalla kohti marketin kylmäkaappia, koska pizza kaipaa aina bisseä. Kelasin siinä mielessäni miten satunkin valitsemaan aina samoja juomia ruokakaupasta ja miksi?

En juurikaan asioi isoissa automarketeissa, koska autottomalle ne ovat yleensä kaukana ja hankalasti tavoitettavissa.

Tänään keskitymme siis siihen, mitä sieltä lähimarketista kannattaa ostaa (imho). Enkä tällaiseksi laske nyt vaikkapa Kampin Supermarkettia. Sori, oikeesti.

Eli tässä listauksessa on niitä oluita, joita saa ns. kaikkialta ja joiden hinnat ovat siellä about alle 7€/l hujakoilla.

Joten.. Tässä omat valintani:

1. Olvi APA 
   Olvi räjäytti totaalisesti pankin ensin IPA:lla (jonka tuore pellettisyys oli mahtavaa), mutta sitten tuli APA ja se oli menoa. Tämän oluen hedelmäisyys on karvan verran miellyttävämpää IPA:n nähden.
   
   
2. Pilsner Urquell
   Ei tarvitse perustella kenellekkään? Hyvä sitä minäkin. Absoluuttisen brillianttia tavaraa. Suodattamatonta kun saisi tämän sijasta, niin voisin elää tällä. 
   

   
   
3. Nokian Keisarit: 2^nd Avenue, Elowehnä ja Kellari.
   Mahtava saatavuus, hyvä laatu (kyllä) ja hinta lähes kaikkialla alle 2,5€ purkki. Kiitos Nokia keep it up. Näillä on mennyt mukavasti monet lautapeli-illat, kaljottelut ja aloittelut.
   
   

   
4. Laitilan Kukko Helles
   Laitila ja helles? Helles on kenties viime vuosien suurimpia yllättäjiä. Pitkään vaivannut "talon maku" loistaa tässä tuotteessa poissaoloaan ja balanssi lievästi katkerampaan suuntaan. Todella mainio tuote hyvällä saatavuudella. Parasta bisseä pintin purkissa?
   
   
5. Koff Apa
   Koff otti ja räjäytti kenties muita pahemmin. Siis niinku oikea Apa. Loppu leikkiminen Surffereiden ja muiden kanssa. Velvetin poistumisen jälkeen ehkäpä paras Koffilainen?
   
   
6. Grafenwalder Vehnä ja Radler
   Lidlin tehokaksikko etenkin darraisiin olotiloihin ja helteisille kesäilloille.
   
   
7. Olvi Black IPA ja se "tavallinenkin" IPA.
   Lisää Olvia. Black IPA on aivan hämmentävän onnistunut tuote maitokauppavahvuiseksi. Balanssi on tässä kenties enemmän voimakkaasti humaloidun kevyt Stoutin suuntaan, mutta mitä väliä, kun tuote on muutoin erinomaista. Perus IPA pitää pintansa. Saatavuus, laatu ja hinta ovat tässäkin mantrana.
   
   
8. Kaiserdom Kellerbier
   Ei ehkä mitenkään paras Kellerbier. Silti, jos unohdetaan kotimaiset edustajat, eli Keisari Kellari (oliko muita?), niin tarjonta on todella vähäistä kautta linjan. Suodattamaton vaalea tarjoilee pehmeitä makuja ja on valtavan hyvä all-around ruokaolut. Tätä muuten nautin itse viime jouluna joulupöydässä.
   
   
9. Saimaan Pils
   Saimaalta olisi tunku listalle. On Blondea, läjä Brewers Specialeja (erityisesti Belgian Wheat), Vaaleaa lageria ja Red Alea. Silti Pils on kenties se useimmiten koriin eksyvä Saimaalainen heti Luomu-Vehnän perästä. Ottaa toki Urkilta pataan, mutta joskus tätä näkee tarjouspäissään parilla eurolla purkki.
   
   
10. Stadin American Pale Ale & American Lager
    Tuoreena aivan loistavia tässä kategoriassa. Silti saatavuus ja hinta nyökkäävät kevyesti Olvin puolelle Apa:ssa.
    
    

    

    
     
11.  Fuller's London Pride
    Tämän tölkitys on kenties yksi parhaimmista uusista ideoista, mitä Chiswickissä on tehty vuosiin. Laadukas Bitter pelittää aina. Etenkin silloin, kun listan muiden CitramarilloCCC:t tunkevat korvista ulos.
    

Ei ihan mutta melkein, aka "Close, but no cigar": Ruosniemen Sihteeri, Stone Go To, Founders All Day, Sori Out of Office, Mallaskosken Rainy Summer, Maku Apa, Dead Pony Club, Sam Adams, Guinness, Budejovicky ja monet muut.

Mitä kaipaisin maitokauppaan tähän muutaman euron käyttöolut-kategoriaan?
Reilusti EUROOPPALAISILLA humalilla humaloitua Kellerbierin ja Pilsin hybridiä. Tasapainoista Saisonia ilman kikkailuja, sekä oikeasti hyvää kotimaista Bitteriä, että rapsakkaa höyryolutta jälleen klassisesti.

Puuttuiko listasta jotakin? Mitä itse kaipaisit ruokakaupan hyllyille?