Hetkiä parvekkeella rommilasin kera

Syyskuinen yö oli laskeutunut kaupungin valojen ylle sateisena ja täynnä ilotulituksia. Viikko tätä niin tuttua, mutta niin vierasta kaupunkia asettui taakseni. Takin tyhjennyttyä muuton ja uuden arjen touhuista alkoi sieluni huutaa tälle päivälle hedonismia ja eskapismia kaikesta.

Levollisena ja kiitollisena raahasin toimistoni parvekkeelle. Avaan pitkästä aikaa läppärin, kaivan taustalle soundia ja tanssahdellen täytän piippuni pesää Al-Fakherin tupla-omenalla.

Tänään en aio kirjoittaa oluesta. Vaan rommista ja omasta suhteestani tähän sokeriruokoiseen ja melassiseen juomaan.

Sateen rummuttaessa parvekkeemme ikkunoita ja myrskylyhdyn heiluessa muistelen ensimmäistä kohtaamistamme. Epäilen sen olleen joskus...köh..alaikäisenä. Niitä kokeiluita erittäin maukkaan tsekkiläisen rommin ja kokiksen kera. Siirtyen siitä opiskeluvuosien persaukisiin tumma Baltic ja kokis kokeiluihin. Harrastuksen pitkittyessä erivärisiin ja niin järjettömiä krapula-aamuja aiheuttaneisiin sekoituksiin.

Oikeastaan oikea rakkaus lajiin, siis juomaan, syttyi kaiketi reilu viisi vuotta takaperin. Olimme kaveriporukalla klassisella uudenvuoden risteilyllä Tukholmaan ja takaisin. Sellaisella jossa skumppaa oli liikaa, olut taskulämmintä ja juomapelit kohtalokkaita. Sellaisella, jossa aamiainen keskipäivällä täristen Slussenin mäkkärissä rajoittui kokikseen ja Systembolagetissakin piti asioida aurinkolasit lärvillä. Sellainen, jossa varsinainen tri krabola iski vasta Helsingin rautatieasemalla.

"Story of"

Yhdellä tällaisella reissulla kouraani tarttui tax-freestä korea, mutta edullinen pullo. Hän vaikutti kiintoisalta ja hyvältä lisältä baarikaappiini.
Sama pullo on tänä iltana edessäni. Hän on Angostura 1919.

Pullo jonka olen muistanut rakkautena suurena, ilona sieluissain, valona yössä vain.

Angostura itsessään on luonnollisesti kohtalaisen suuri juomatalo Trinidad&Tobagosta, joka tunnetaan varsinkin Angostura Bitteristä. Kyseistä katkeroa on sadoissa drinkeissä alkaen Old Fashioned:sta.

1919 on blendattu tynnyreissä kypsynyt tisle, jonka vanhin sekoite on kahdeksanvuotiasta.

Aikanaan tätä sai karvan yli kahdella kympillä laivalta ja Alko vierailun aikoihin pullote taisi kustantaa vähän alle neljä kymppiä.

Väännän soundin kohti Karibiaa, koska tämä yksinkertaisesti vaatii annoksen Cafe Tropicalin hengessä tapahtuvaa sessiota.

Ulkoisesti kyseessä on perinteinen kullankeltainen rommi. Tuoksussa hän tarjoilee miellyttävästi edelleen silloin ihastuttanutta vaniljaista karamellisuutta ja trooppista hedelmäisyyttä. Melassia ja tammea.

Maku alkaa nektarisella makeudella yhdistyen vienosti tammeen ja vaniljaan. Puuta on vähän mukana. Maku on oikeastaan melko lyhyt, jossa tavallaan makeus ja kuivuus tasapainottavat toisiaan.
Olen joskus tehnyt tästä niin Cuba Libreä, kuin Mojitoakin. Silti mielestäni tämä rommi toimii parhaiten juuri tällaisenaan. Kesän viimeisen illan lämmikkeenä piipun ja Buena Vista Social Clubin kaverina pitkälle yöhön. Rommi virtaa, ajatukset kääntyvät palmuihin, kosmiseen yhteyteen kaiken olevaisen kanssa. Siihen kuinka pieniä olemme, siihen kuinka paljon pahaa ihminen aiheuttaa ympäristölleen.  En itsekkään syöttänyt tänään veskun sorsille pullaakaan. So bad..
Ambulanssi kiitää Kiveriön yössä. Vettä sataa alastomille kaduille ja kellastuneiden lehtien päälle pesemään kesää pois. Surullinen kitara valittaa korvissani keveiden bossa nova rytmien kera. Ikään kuin tällä illalla, tällä hetkellä olisi jokin itseään suurempi tarkoitus. Siitä en tiedä mitään. Nautin tyytyväisenä pitkiä henkosia piipustani, rommistani ja elämisen kauneudesta. Tällaisia hetkiä voi kokea vain harvoin. Aivan ja tervetuloa takaisin.

Juomista ruuassa - Mojito-Juustokakku

Terve. Tänään käsitellään muita juomia ja leivonnaisia, joten jos tulit tänne oluen takia voit poistua.
Olet vielä siinä? Upeaa. Maailmassa on paljon hienoja drinkkejä, mutta oma suosikkini taitaa olla mojito. Se on rakkaus, se on perinne. Se ei välttämättä ole kaunein, ei huikeimman makuinen, mutta jotenkin niiiin kesäinen klassikko. Teen välillä mojitoa kannullisen ja hyppään riippumattooni lukemaan ja polttelemaan vesipiippua. Siinä on aikalailla minun onnellisin nautintoni kesäisin.
Viime viikonloppuna juhlittiin. Pidin tyttöystäväni kera yhteiset syntymäpäivät, kun ne nyt sattuvat olemaan vierekkäisinä päivinä (kätsyä..). Tällöin tuli puhe kakusta.
En ole suuri täytekakkujen ystävä näiden ollessa liian makeita kermavaahtoinen, hilloineen ja usein kakkupohjakaan ei ole mielestäni onnistunut ollen liian kostea, tai kuiva kuin Kuolemanlaakso kesällä.
 Ajattelin aluksi portteri-suklaakakkuani. Sitten aloin miettimään jotakin keväisempää ja mieleen nousi lime, juustokakussa. Lime on kenties suosikkihedelmäni sen mielettömän aromikkuuden ja sitruksisen raikkaan happamuuden kera. Juustokakuista pidän myös, sellaisista hyydytetyistä tietenkin. Seuraavaksi pamahti mieleen, että "Mullahan on minttua kasvamassa". Siitä se ajatus sitten lähti ja hemmetti.. Luulin ettei kukaan muu ollut yhdistänyt näitä elementtejä, mutta reseptejä Mojito-juustokakusta olikin paljon.
Selasin siis näitä tovin ja poimin useasta mieleiseni yhdistelmän ja tuunasin ajatusta paukkusokerilla, koska pitäähän kupliva soodakin saada mukaan. Ja tiiätteks.. Tää oli hemmettin hyvää ja paukkusokeri juuri lapsellisella tasolla niin hauskaa, että nauroin hetken vedet silmissä.

Raaka-aineet:

250g Minttu-Dominokeksejä
50g Voita
5kpl Limeä
400g Tuorejuustoa, maustamatonta
200g Lime-rahkaa
4dl Kuohukermaa
Ruukku minttua, mieluummin ns. vahvaa sellaista
2dl Ruokosokeria
8rkl rommia
9 liivatelehteä
3rkl tomusokeria
2/3dl vettä
1 pussi paukkusokeria

Tehtiin tämä n. 26cm irtopohjavuokaan. Aikaa: 30min+yön yli jääkaapissa+10min+n.3h hyytymistä.

Vaiheet:

1. Sulata voi ja murskaa dominokeksit tehosekoittimessa (tai laita pussiin ja murskaa vaikka kaulimella). Sekoita voi keksimurskaan ja levitä syntynyt tahna leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle.

2. Raasta 4 Limestä kuori ja purista mehutkin näistä talteen.

3. Nypi ruukullisesta minttua lehdet, mutta jätä muutama oksa lehtineen seuraavalle päivälle talteen.

4. Sekoita tuorejuusto, rahka ja puolet ruokosokerista keskenään (mielellään huonelämpöisenä).

5. Laita mintunlehdet tehosekoittimeen yhdessä raastetun limetin kuoren ja loppujen ruokosokerien kera. Surauta tasaiseksi massaksi ja yhdistä rahka-tuorejuusto-sokeriseokseen ja surauta tämäkin tasaiseksi.

6. Vatkaa kuohukerma kovaksi vaahdoksi ja nostele edellä valmistettuun seokseen. Laita samalla 7 liivatelehteä kylmään veteen ainakin 5min ajaksi likoamaan.

7. Kiehauta aiemmin puristamasi limemehu ja 4rkl rommia kattilassa. Lisää lionneet ja kuivaksi puristetut liivatelehdet kiehuvaan nesteeseen ja sekoita vaikkapa vispilällä koko ajan, jotta liivate varmasti sulaa.

8. Anna rommi/lime/liivateliemen jäähtyä hetken (ei kuitenkaan huonelämpöiseksi asti)

9. Kaada edellinen liemi nostelemaasi ja sekoittamaasi kerma/tuorejuusto/rahka, yms seokseen nauhana koko ajan ja läpikotoisesti sekoittaen.

10. Nostele valmistamasi "taikina" irtopohjavuokaan dominokeksitahnan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Mitä tasaisemman laen saat, sen parempi.

11. Vuoraa foliolla/kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Seuraavana päivänä:

12.  Raasta 1 limestä kuoret ja purista siitä mehut talteen. Laita samalla 2kpl liivatelehtiä kylmään veteen likoamaan.

13. Nypi lopuista oksista n kymmenkunta lehteä ja silppua ne pieneksi. Jos lehtiä jäi vielä yli voit käyttää niitä koristeluun.

14. Laita 4rkl rommia, 2/3dl vettä, syntynyt limen mehu kattilaan ja kiehauta seos. Lisää: tomusokeri (3rkl), limen kuoriraaste ja silppuamasi minttu nesteeseen. Sekoita ja lisää liivatelehdet, kuten edellisenäkin päivänä kuivaksi puristettuina ja sekoittaen huolellisesti. Anna seoksen jäähtyä hetken ja kaada seos kakun päälle varovasti tasaiseksi kerrokseksi.

15. Nosta kakku takaisin jääkaappiin. Folion/kelmun alla tietenkin.

16. Anna jäähtyä n. 3h, tai kunnes lisäämäsi kerros on hyytynyt. Koristele vaihtoehtoisesti vaikkapa mintunlehdillä, limelohkoilla, tms.

17. Tarjoillessa ohjeista ihmisiä kaatamaan vähän paukkusokeria kakun päälle. Hymyile ja nauti.


Voidaan tarjoilla vaikkapa Mojiton, tai hyvän sitruksisen sour alen kaverina. Kakku itsessään ei ole kovin makea, vaan raikasta minttua ja limettisyyttä. Kenties rommi tässä vähän kärsii, mutta sillä voi jokainen kostuttaa kastikkeena omaa palastaan näin halutessaan.

Jaaa sitten sen Mojiton ohje:

Näitä olen nähnyt useita, mutta itse teen useimmiten näin (myös ravistettu versio samasta toimii yllättävän hyvin):

1. Nypi 10-15 isohkoa mintun lehteä ja kaada nämä korkeaan lasiin (Collins, High Ball, tms korkea juomalasi paksuhkolla pohjalla).
2. Lisää 2tl ruokosokeria ja 2cl limemehua lehtien päälle.
3. Ota muddler, tai veistele sellainen puusta. Hätätilassa vaikkapa perunanuijan "väärä pää" (se kapea), tms lasiin mahtuva tylppäpäinen esine käy jotenkuten.
4. Murskaa, ts. hiero lehtiä, sokeria ja limeä keskenään. Ei silpuksi, vaan keveästi. Voit viimeistellä tarvittaessa lusikalla, tai sekoitustikulla sokerin liukenemisen nesteeseen.
5. Lisää ainakin 4cl, mutta kotona 6cl Havanna Clubin 3yo-rommia. Muussa tapauksessa 50/50 vaaleaa ja tummaa rommia.
6. Lisää lasiin reilusti jäitä ja pidennä n. desillä soodaa, tai mautonta kivennäisvettä, tms. Hätätilassa Sprite, tai vaikka sitruksinen kivennäisvesikin käy, mutta profiili on sitruksisempi siten.
7. Sekoita tikulla, tai pitkällä lusikalla.
8. Maista, fiksaa seuraavaan lasiin tasapainoa makusi mukaan.
9. Koristele pillillä, mintun oksalla ja limesiivulla (halutessasi).
10. Nauti kesäillassa kaverien kesken, tai yksin riippumatossa ilman kiirettä ja kelloa.