Corona goes States aka Brooklyn Sound pre-partyt

Hola.
Koska blogista on tullut osa mediaa ja kirjoittajasta ilmeisesti seurapiirijournalisti, joka voisi soitella kohta seiskaan ja muihin ammattimedian rakastamiin julkaisuihin, saapui miullekin kutsu Brooklyn Breweryn Brooklyn Sound tapahtumaan.
Tapahtuman "pre-Sound" kokkareet pidettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä mikä tarjosi vähintäänkin kiintoisat puitteet suihkuseurapiireissä uimiselle.
Näin siis ajattelin kutsun saatuani, mutta koska pieni gonzo-kärpänen puraisi jälleen mietin miten tapahtumaan saisi vähän twistiä ja väriä..
Sovitin päähäni siis mustaa barettia ja marssin lähimarketista hakemaan apuvoimia tehtävän toteuttamisessa. Koska blogin budjetti ei yltänyt vaahtosammuttimen, eikä edes rommipullon ostamiseen jouduin tyytymään toisiksi huonoimpaan vaihtoehtoon.
Nythän on niin, että suurlähetystöthän ovat aina populaarikulttuurisesti edustamansa valtion maaperällä toisen valtion alueella. Tässä keississä US&A on viime aikoina ollut lukuisasti mediassa esillä erään etelänaapurinsa kanssa jonkin muurijupakan takia.
Tuopin Ääressä ei voi katsella toimetonna moista hölmöilyä ja kantoikin sympatian puolesta kortensa kekoon totuuden viiri salossaan.
 Saanko esitellä: Meksikon kansalaisen, toverin aseissa ilman limeä ja päivän tähden: Coronan.

Hola mi nombre es Corona

Päätin siis viedä ja smuglata mehikon Yhdysvaltoihin kaikin taiteen sallimin keinoin. Lopulta hän oli ainoa meistä, joka oli paikalla sääntöjen sallimin keinoin.
Päivä alkoi kuitenkin lounaalla, viimeisellä aterialla ennen Rööperiä, Stone's:ssa, josta sain eräältä länsirannikon T-luupihvi pokerinaamalta ja RateBeer kuninkaalta tärpin. Lounasburgeri es-cortilla kybällä. En pitänyt, mutta hinta kohtasi laadun. Stone's:n burgerit eivät vaan imho toimi. Liikaa majoneesia, ja mauttomat täytteet huonossa pullassa. Pihvi oli kuitenkin ihan jees, lokaatio keskeinen ja hiljainen, sekä myyjättärien viehkeä olemus piristävää meille molemmille.

Siirryttyämme kylläisinä Rööperin entiselle työväen, nykyiselle juppihipsteri-alueelle nokka ohjasi kohti ketjukuppilaa. Sellaista joka näyttää liki samalta kaikkialla. Sellaista joka on tuoreiden uutisten perusteella kovasti omimassa sanaa "Punk" itselleen, mikä on pöyristyttävää. Kuuntelen kuitenkin tässä samalla Anti Flag ja Dead Kennedys-yhtyeitä. Sekaisin tietenkin.
Paikka oli tietenkin Brewdog Helsinki. Hiljainen hetki, sisään astuessa baarissa oli ehkä kaksi asiakasta, joista tunsin 50%. Bönthöö Bönthöö oli myös lähtenyt maakuntamatkalle ja eikä aikaakaan kun pöytä täyttyi muista kirjailijoista ja olutrunoilijoista. Toiset kulkivat sp..ratikalla, me kävelimme. Se on terveellistä ja samalla pystyi bongaamaan mm. itäisen suuren ja mahtavan lähetystön. Odotan Bakunin panimolta seuraavaksi bileitä täällä, kenties juoden viereisen kuppilan "My Name is Vladimiria" siinä samalla. Rauhan, panimorakkauden ja kollaboraatioiden nimessä.

Paikallista Donut Islandia

Saavuimme lopulta oikealle ovelle. Minua ja Coronaa jännitti. Tutun firman virka-asuisest sedät olivat saanneet tiimarista seriffin tähdet, mutteivat imukuppipyssyjä. Koska tällaiset tarkastukset olivat allekirjoittaneelle joskus jokapäiväistä kaurapuuroa en odottanut kumihanskojen napsumista ja muita käytettyjä kumijuttuja.
Lopulta olimme sisällä. Mikä on outoa, koska havaitsin jälkeenpäin, että allekirjoittaneella ei ole yhtään voimassaolevaa henkkaria. Se siitä high-securitysta. Coronan saapuessa Yhdysvaltoihin, land of the fat and home of the diabetes and fries:iin samalla tavalla, kuin lähes kaikki muutkin ystävänsä. Laillisesti, koska Corona ei ole saanut uimakoulussa "Pequeña Sirena", saati "Gran maestro de natación" arvoja.

Tapahtumaan olivat eksyneet myös muutama muu runoilija alkaen ikuista peräkärryään metsästävästä Ardesta, kuin Beerspectives, Hankala Asiakas, Vaahtosukelluksia ja moni muu. Terve vaan.
Tarjolla oli tietysti Brooklynia, harmittavasti ei isoja pulloja, ei mielenkiintoisia vaan niitä perinteisiä tuotteita. 
Silti who cares, ilmaisen viinan bileet?
 Uusi Naranjito oli.. No ihan kiva. Sitruksinen pale-ale, josta nimestään huolimatta sai appelsiininkuorta etsiä. --Mainos alkaa--- Olkoos silti huoleton, poikas valveil on. Nääs kesällä saattaa saapua jotakin appelsiininkuorimaisempaa hyllyyn ihan kotoisin voimin. ---Mainos päättyy--
Naposteltava oli itseasiassa oikein hyvää, mutta olisi kaivannut lautasia. Mestoille oli eksynyt oluthörhöjen ja journalismin kerman kuohun lisäksi jokunen muukin julkkis. llmeisesti ainakin herrat Heikelä ja Pulkkinen. Toinen radiosta ja toinen räppäri. Pöytäseurueeseen liittyi myös eräs toinen partasuu, jonka nimi oli ilmeisen vaikea muistaa (anteeksi, kiitos) Akseli Herlevi, jonka seurana suuntasimme, kuin sillit taksissa, jatkoille samaiseen lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

"Ei paskempi ruokakauppabisseksi"

"Glass.. There where I come, we don't need glass"

Eräs pikkukapunkilainen Espoosta tiesi Brewdogista saatavan tänä iltana Paradox Rye:ta.
Samalla jaoimme ilman pillejä pullon HopShottia (kotipanijoille, ei sitä uutetta) ja jonkin aurinkorasvatuubin. Samalla katselin innolla, kun osa jakoi maailman kaikkeuden parasta bisseä: Tactical Nuclear Pernguinia. Kyllä olen fanipoika, koska oluen nimestä saapuva yleisvaikutelma kohoaa samantien tappiin on tuote auttamattomasti vaan ihanaa pingviinimehua.     
Lopulta oli aika hypätä Coronan kanssa yöhön jättäen kaverina olleen IPA pullon jonkun reppuun. En muista kenen, mutta just sinä siel-> anna pojan olla pari viikkoa viel huoneenlämmössä pystyssä ennen kylmennystä ja oraali-iloja. 

Tämä siksikin, että minun piti vielä käydä hakemassa Pien puodista nippu pulloja matkaan, koska eihän alkoholisti selviä kotimatkaa kuivin suin. Coronasta tuli kuitenkin kaveri ja kavereihin ei kosketa. Ei kuulema ainakaan ilman limeä ja suolaa. En ymmärtänyt pointtia, mutta ehkä tällä tavalla Karjalastakin saa juomakelpoista? Otamme testiin keväämmällä.

Lopuksi ja erikseen: 
Kiitos seuralaisille, Brooklynille ja muille reissuun tavalla tai toisella vaikuttaneille tahoille.

"Buenas noches niños, corona cierra los ojos"

Fiilistellen jouluoluita: Humalove Winter Moo ja Mikkeller Santa's little helper

En tiedä kuinka aloittaisin. Kertomalla jotakin jonka sinä todennäköisesti jo tiedät Alkon jouluoluista? Kuvailemalla säätä synkäksi ja myrskyiseksi, vai siitä kuinka keskitasoa saatanan pieni apul..eikun Joulupukin pikku apuri (Mikkeller Santa's little helper 2016) oli. Se upposi diipin Thurn und Taxis (lautapeli) session aikana aivan huomaamatta yhdenkään karvan nousematta pystyyn ja ihon menemättä kananlihalle. ”Naaah”. Leimasin sen KELA:n suomalla voimalla, pisteen voittoni jälkeen, luokkiin: ”Mukiinmenevä”, ”Ihan ok”, ”Ei muistikuvia”, 3,5 ilman papukaijamerkkiä, tai nuijittua kuuttimerkkiä.

Päätin vetäytyä Spotfyn äärelle juhlimaan suurta voittoani.

 Olen viimeaikoina tuhlannut aikaani tonkimalla itselleni uutta soundia sen sijaan, että jyystäisin vanhoja listojani puhki. Korkkaan oluen, jonka etiketistä en osaa päättää onko se ruma, vai niin ruma, että se on omaa jo camp-arvoa. Musta lehmä kokaii..lumessa. Jotain valkoista kuitenkin. Silti raaka-ainelistaus lupaa hyvää.. Kauraa, laktoosia, vaniljaa, suklaata... Kaikkea sellaista jota haluaisin, tai halusin käyttää joskus.
 

Hetki vaatii sopivaa soundia. Jotakin sopivan surrealistista, jossa maalataan kieli poskessa vivahteilla, lyyrisillä kikkailuilla, ristiriidoilla. Sellaista joka kutittaa tiettyä lohkoa aivoistani ja saa minut virnistämään pervolle nerokkuudelle ja ajatukselle: Kuinka montaa ihmistä tälläkin kipaleella voi ärsyttää? Kuinka monta tabua se ottaa esiin? Samalla mietin olutgenren tabuja. Niitä asioita, joita ei saa sanoa. Kuten kirjaimellisesti p**ista tuotteista, humalahakuisuudesta, viihdekäytöstä, sekakäytöstä, alkoholismista ja kaikesta siitä, joka on ajatuksen: ”Kaikille kaikkea, kuhan pikkutakeissa on kivaa ja voi muotiblogimaisesti kilistellä pikkulaseissa jotai IPASouria teennäisesti hymyillen” ulkopuolella. Aihepiiri kutittelee mieltäni jatkuvasti. Bloggaamisen reuna siis.. Harva sitä ajattelee ja harvempi on siellä käynyt. Se kohta, kun blogin kirjaimet muuttuvat viivoiksi ja hyperavaruus kutsuu. Voisimme todeta tämän johtuvan siitä, että ne ketkä ovat menneet reunan ylitse, eivät ole palanneet siitä kertomaan. Me muut taas.. Saatamme käydä sielä, jarruttaa ennen loppua ja kääntyä takaisin.. Tällä kertaa. Ja tälläkin kertaa totean, että Winter Moo on kyllä helkkarin maistuva makean laktoosinen, suklaakaakaoinen ja pehmeän paahteinen tapaus. Hyvää juotavaa, no bullshit. Sanoisin posetiivariseksi yllätykseksi, sellaiseksi jossa taustaraita on kohdallaan ja papukaija temppuilee. Kenties imho vaniljaa ehkä karvan liikaa, mutta tässä kohtaa se voidaan unohtaa. "Hyvää, tyylipuhdasta, tukevaa". "Kuumailmapalloileva siilimerkki".

Soundtrack juodessa:
Kuha – Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio

Risto – Elävä ihmisjumala

Ukkosmaine – Megaman II

Ukkosmaine - Salamaponi

Ultra Bra – Savanni nukahtaa

Poutatorvi – Rommikätkö

Dead Kennedys – Holiday in Cambodia

Miljoonasade – Tulkoon rakkaus

YUP – Mainosmiesten haamut

Kaikukasti – Lämpöö ja lempee

Saimaa – Matka mielen ytimeen

”On selvää, että Saatana kokee
asemansa uhatuksi.
Tohtorin tieteellinen läpimurto uhkaa
yllättäen Saatanan monopoliasemaa
telekinesian toimialueella.”

Mitä etiketistä luettua sinä odotat oikeasti?

Teksti sisältää nousujohteisia ennakkoluuloja ilman ratkaisuja. Se on julkaistu myös Lahtikko #2:ssa.

”Lääh, Puuh, jaksaa, jaksaa, jaksaa” Hoin itselleni, kuin paraskin spinning-opettaja ilman tiukkoja trikoita ja fitnespyllyä. Päivä oli ollut pitkä ja kuiva täynnä väsyttäviä luentoja ja laskemista. Olin onnistunut laskemaan vain pitkiä minuutteja kohti jääkaapissa majailevaa kylmää tölkkiä kohden. Kun viimein sain pyöräiltyä tämän kodiksi kutsutun vuoren päälle ilman lisähappea ja Šerpa-oppaita oli oloni kuin sillä yhdellä Veikalla joskus. Enkä puhu edes pikkuveljestäni, enkä siitä toisestakaan..No tiedätte kyllä.

Kun viimein sain käsiini tuon jumalaisen kuohkean nektarin ja katsahdin nimessä olevan, jälleen, sana pale ale odotin innoissani sitä sitruksen, greipin ja ”etelänhetelmien” marssia suuhuni torvien ja lippujen kera, mutta ilman sarkatakkeja ja maihinnousukenkiä. Tasoittuen mukavan pehmeällä ja kermaisella maltaisuudella päättyen mukavaan raikkaaseen puraisuun ja hymyyn huulilla.

”Viikon luontoääni viikolla 41.. Sopuli aivastaa..Tsufffffffff” sanoi tölkki. Ensimmäinen puraisu... Ja mitä ihmettä? Tämä maistuu.. Oudolta, valjulta, mitäänsanomattomalta. Keksiä ja kuivaa hedelmää, marmeladia päällä oudon puumaisuuden kera. Seuraava huikka ei ole edellistä parempi. Pikainen hakeminen internetin syövereissä tuottaa tuloksen.. Tämä onkin English Pale Ale.

Koen oloni huijatuksi, enkä edes ensimmäistä kertaa samalla saralla. Lukuisat ovat olleet sellaiset IPA:ni, jossa olen odottanut samaa joutuen törkeästi huijatuksi saman punnan kääntöpuolella.

Miksi näin? Koska oikeastihan molemmat tyylit saapuvat kuitenkin tästä fish&chipsin luvatusta maasta, jossa rakkaus edelliseen on yhtä lujaa kuin kuningasperheeseen. Voisi siis kuvitella, että sana pale ale assosioituisi päässäni lähemmäs brittiläistä, kuin amerikkalaista vastinettaan?

Entäpä ne lukuisat modernit viritykset, joissa olut onkin nimetty pale aleksi, mutta purkista löytyykin vaikkapa session-ipa, golden ale, vehnä ale, tai muu läheltä liippaava tyylisuunta? Kyllä.. Minä mieleni niin pahoitin..

Voisi kysyä miksi näin on? Eikö tyylin painaminen pakkaukseen palvelisi kaikkia? Johtaisi kuluttajia vähemmän harhaan? Toisaalta taas eikö panimoilla ole vapaus nimetä oluensa valitsemallaan tavalla? Sellaisella joka sopii parhaiten heidän imagoonsa, suuhunsa, tai ylipäänsä edes mahtuu etikettiin?

Entäpä tapaukset, joissa oluttyyliä ei ole mainittu ja olut onkin nimetty pelkästään jollakin enemmän, tai vähemmän raflaavalla nimellä? Kuten vaikkapa: ”Iso Vaalee”, ”Sex on the can”, ”PalestiinAleinen”, ”Wet Dream”, ”Hungry Beaver”, tai ”Improper Creator”.

Jos tällöin etikettiin ei ole panimon sisäinen Roope Ankka käynyt vääntämässä suurennuslasilla luettavaa petiittipränttiä oluen tyylistä, niin mistä kuluttaja voisi tietää sopiiko olut hänen makuunsa?

Etenkin jos kyseessä.. Korjaan. Kun kyseessä on törkyhintainen olut. Siis sellainen suorastaan miljardöörienkerhon hinnoittelema, eli tavallinen pienpanimo-olut Suomessa.

(Oikeastihan panimoalalla ei rikastu, mutta voiko samaa todeta kauppiaista, tai Alkosta?)

Ja taas.. Onko nimellä, tai tyylilläkään väliä, jos olut onkin helkkarin hyvää, joskaan ei aivan tyylinmukaista, tai nimensä arvoista? Pitäisikö panimoiden juksata ja nimetä vaikkapa pale alensa golden aleksi, jotta molempien oluthifistelijöiden ja sen yhden takarivin bloggarin suu pysyisi hymyssä, kun odotukset ylittyisivät?

Vai pitäisikö minunkin lopettaa arvuuttelu ja sinunkin alkaa juomaan oluesi sokkona unohtaen tyylit kokonaan ja todeta klassisesti lainaten vain: ”Good beer, no shit”. Eli vaikuttaako etiketti kuitenkin ennakko-odotuksiin, fiilikseen ja nousevaan boneriin? Tietysti vaikuttaa. Onko se oikein? Siihen jokainen meistä joutuu ammentamaan omasta kristallipallostaan vastauksen.

Olut loppuu hiljakseen tuopissa ja aurinkokin painuu ruskaisten lehtien taakse. Mietin kysymysten sekamelskaa päässäni ja päätän jäsennellä niitä ja lämmittää kylmiä jäseniäni huikalla viskiä. Viskitkin ovat liki aina samanlaisia mysteeripulloja joista pitäisi tietää jokainen alue ja tislaamo erikseen. Pääni kokee tämän ajatuksen myötä turhaa pakotusta tiedon valtatiellä, vaikkei vauhtia olekaan.

Päätän etten tiedä. Enkä välitä. Kunhan on hyvää, eikä lopu kesken. Kaikki muu.. Kaikki muu on soviteltavissa yhden totuuden edessä. Se totuus on jano ilman Kari Grandia. 

OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia

Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).



----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------

Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.

Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".

Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.

Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
 Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------

Nähdään viikonloppuna.

Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf