Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 27. syyskuuta 2011

Panopäivän antia ja pika-arviona Sinebrychoff Puolukka-Stout

Tänään, viimeinkin, oli edessä pitkään kaavaillun "trooppisen ipa:n" paneminen. Samalla uusi kylmälaukkuun rakennettu mäskäin pääsi tulikokeeseen.
Mäskäimen rakensin Igloon 23l kylmälaukun pohjalta. Osia kuvassa. Kylmälaukkumäskäin lienee yksi yleisimmistä mäskäysastioista, joita kotikokit ovat rakentaneet. Omani on suhteellisen simppeli ja yllättävää kyllä myös tiivis. Suodattimena toimii 40cm pesukoneen rosterisen poistovesiletkun "sukka".
Mäskäys meni sinänsä ihan mukavasti, lisäeristettä tuo vaatii, lämpötila tippui tunnin aikana kaksi astetta (68->66c), mutta toisaalta pysyi ihan kohtalaisella tasolla.
Huuhteluun ja vierteen laskuun meni vajaa tunti, joten syö selvästi enemmän aikaa kuin pussissa mäskäämällä, joskin vierre oli huomattavasti kirkkaampaa.
Keitto meni keveästi, mutta jäähdytyksen aikana digitaalinen lämpömittari jumiutui 41c. Aiheutti lähinnä hetkellisen turhautumisen tunteen, kun vaikutti ettei lämpötila meinaa millään laskea, onneksi tajusin tarkistaa toisella mittarilla vierteen lämpötilan, joka olikin jo 19c..
No lopulta käymispönttöön päätyi n.14l olutta. Sanottaakoon raaka-aineista, että kuvassa olevan Riwakan lisäksi sekaan sattui Citraa, Nelson Sauvinia ja hieman Amarilloa. Ja sitten Koffin uutuuteen..


Oluen speksit:

Mikä:  Sinebrychoff Puolukka-Stout, Stout, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2€/0,3l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero: 25ebu ja väri: 110ebc.
Nippelitietoa: Pahat kielet kertovat tämän olevan koffin porteria laimennettuna, johon on lisätty mustikka ja puolukkamehua, mainitaan myös sana "aromi". Velvetin jälkeen ensimmäinen maitokauppavahvuinen pintahiivaolut Koffilta.


No tätä löytyi vihdoinkin ja nyt se pääsee testiin.
Lasiin kaatuu lähes mustaa olutta, joka jättää päällensä hennon vaahdon.
Tuoksupuolella nenään hyppää annos mustikkamehua ja puolukkaa. Alta pyrkii hieman esiin maitosuklaata ja hento häivä paahdetta. Haaleaa kahvia ja marjamehua sekaisin?
Maussa on keveästi marjaista happamuutta, hieman puolukkaa, mutta "stoutmaiset" piirteet ovat hivenen hukassa. Todella niukasti kahvista paahdetta jälkimaussa, hieman pahvinen. Humalan puraisu on melko ponneton.
Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen väliä, happamahko, mutta lievästi vetinen.
Vähän ristirittainen fiilis tästä jää. Oikeastaan olut on sitä mitä odotinkin ja samalla pettymys. Tuo stout sana ei ihan sovi kuvaan, ei edes kevyenä dry stouttina. Pikemminkin marjoilla maustettu tumma ale. Suositellaan harrastusta aloitteleville ja muille pienenä kuriositeettina.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 10/20, Yhteensä: 28/50

lauantai 24. syyskuuta 2011

Olutarvioissa: Anderson Valley Barney Flats Oatmeal Stout

Oluen speksit:


Mikä:  Anderson Valley Barney Flats Oatmeal Stout, Stout, USA
Mistä: Muilta mailta vierahilta
Hinta: n. 2,19€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Anderson Valleyn panimo aloitti pubipanimona ja laajeni pikkuhiljaa nykyisiin mittasuhteisiinsa. Panimolla on oma 18-väyläinen frisbeegolf rata panimon vieressä.






Tänään lasissa täälläpäin semiharvinaista Anderson Valleyn Oatmeal Stoutia. Maistuu pitkän päivän päätteksi. Tänään oma mikropanimo laajeni, kun sain rakennettua kylmälaukku mäskäimeni valmiiksi. Harmittavasti vaa'asta oli maltaita punnitessa patteri loppu, joten kokeilu siirtyy, kunnes löydän jostakin 3v nappipatterin. No asiaan ja oluen pariin.

Lasiin kaatuu yön mustaa olutta niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on melko vahvasti tummaa suklaata, hieman kahvista paahdetta, kermaista maltaisuutta ja hento hedelmäisyys.
Maussa on hiven kauraisaa kermaisuutta, suklaata ja mokkaa. Jälkimaussa ei ole katkerosta tietoakaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman vetinen, hiilihapotus niukkaa.
Mitä jää tuopin pohjalle? Upean suklainen tuoksu, mutta pahus vieköön, maku jää pahasti jälkeen, liian vetinen ja ohut tuoksuun nähden, katkeron puraisu hukassa. Vaikea olut arvioida.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

torstai 22. syyskuuta 2011

Olutarvioissa: Duff Beer

Oluen speksit:


Mikä:  Duff Beer, Vaalea Lager, Espanja
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja
Nippelitietoa: Duff nimisiä oluita pyörii maailmalla useita, tämä on Espanjasta. Tv:n puolella Duffista on toki Duff panimon toimesta useampiakin laatuja, mm. Duff Dry, Duff Lite, Duff Dark, Henry K. Duff Private Reserve.


 Duffia siis lasissa. Ajattelin aluksi skippaavani koko tuotteen, mutta nyt Valvira on puuttunut asiaan ja on kieltämässä tuotteen myynnin, sillä pullon ulkoasu vetoaa alkoholilain vastaisesti alaikäisiin. "Duff-olutpullossa käytetty kirjasintyyppi luo vahvan mielleyhtymän alaikäistenkin seuraamaan Simpsonit-animaatiosarjaan", Valvira perustelee tiedotteessaan.
No harrastajathan muistavat taannoisen tapauksen, jossa Valvira kielsi Flying Dogin Gonzon kaupittelun, koska etiketissä olevassa Hunter S.Thompsonin karikatyyrillä on savuke kädessään ja tämähän kannusti, Valviran perusteella, lapsia tupakoimaan, kyseessä siis Alko vahvuinen tuote..
No toisaalta taas, Simpsoneiden luoja Matt Groening ei ole lisensoinut Duffia pannakseen olutta, tai rahastaakseen lisenssillä, koska ei halua kannustaa lapsia juomaan.
Näistä Valviran perusteista johtuen, saa nähdä kuinka kauan esimerkiksi Koffin Fingerpori pysyy kaupoissa..
No Duffin arviointiin siis.

Ulkoisesti kyseessä on tietysti vaalean kullankeltainen ja niukkavaahtoinen olut.
Tuoksupuolella on jopa hennosti leipäistä maltaisuutta,hieman voita, pahvia ja maissia.
Maussa keveästi makeahkoa maltaisuutta, kevyesti marjainen. Taustalla hennosti voita ja edelleen pahvia.
Suutuntuma on keveä, kohtalaisen hiilihappoinen ja helposti juotava.
Odotin Duffilta jotain Budweiser tyylistä hajutonta ja mautonta yhdistelmää, mutta tässä on Homerilta saadun kuvan vastaisesti, jopa hieman makuakin.
Kotimaisiin halppislagereihin verrattuna ihan ok, mutta samalla hinnalla saa selvästi parempiakin.
Pisteet:
Tuoksu: 4/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 4/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 8/20, Yhteensä: 20/50

tiistai 13. syyskuuta 2011

Olutarvioissa: Nikolai Vuosiolut 2012 (4,5%)

Oluen speksit:


Mikä:  Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2012 (4,5%), Zwickel/keller/landbier, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,69€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkero: 17ebu ja väri: 11ebc
Nippelitietoa: "Koffin" toinen vuosiolut, tyyliltään suodattamaton saksalaistyylinen "kellariolut". Humalana ainakin Perleä käytetty.


Koffilta syöksyi markkinoille syksyn kunniaksi nippu uutuuksia mm. Puolukka Stout, Karhu Ruis, jne. Tänään lasiin kaatuu Nikolain vuosiolutta. Viimevuotinen ei säväyttänyt yhtään, eikä toistaiseksi vielä yksikään näistä uutuuksista. On hienoa, että massapanimoilta tulee välillä uuttakin ja jopa erikoisempaa tavaraa, mutta valitettavasti tuntuu, että on menty sieltä missä aita on matalin. Mallasta jatketaan tärkkelyksellä, aromihumalasta ei tietoakaan, karamelliväriä ja maut aromeista. No maistetaanpa tämäkin.

Lasiin kaatuu sameahkon oranssin keltaista olutta, niukalla vaahdolla. Vaahto on jälleen valitettavan nopeasti katoavaa sorttia.
Tuoksussa hieman makeahkoa maltaisuutta ja metallia. Taustalla hennosti hedelmäistä sävyä ja aavistus ruohoa. Tuoksu on melko neutraali ja hento.
Maussa on hieman samaa makeahkoa maltaisuutta, vehnää ja hennosti ruohoa. Mukana tuttua tärkelysmäisyyttä ja keveää hedelmäisyyttä. Jälkimaussa metallia, humalointi olematonta ja hieman karkeaa.
Suutuntuma on kevyehkö, melko hiilihappoinen ja helposti juotava.
Joopasjoo, Nikolain vuosiolut 2012 ei ihan ole sitä, miten koen itse nämä kellerbierit ja kumppanit. Pitäisi olla hieman pyöreämpi, pehmeämpi, enemmän aromihumalaa ja loppuun enemmän katkeroa. Ei täysin onneton, mutta saattaa jäädä hyllylle pölyttymään. Povaan kenties parempaa menekkiä, kuin edellisvuotiselle. Jokaiselle jotakin, mutta ei kellekään mitään olut.
Suunta on ainakin eteenpäin, ensi vuodeksi voisi toivoa vaikkapa bitteriä, tai pale-alea. Tosin veikkaan jotakin suuntaan höyryolut, tai kölsch.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 10/20, Yhteensä: 25/50

perjantai 9. syyskuuta 2011

Woihan Mellanöl

 Huomio, seuraava teksti sisältää sarkasmia ja ohramallasta, ilman tärkkelystä. Voidaan siis puhua täysmaltaisesta tekstistä, josta joku saattaa vetää jyvän nenään.

Ohramallasta
Vaikka bloggaaja onkin viime viikot istunut töissä, kuin tatti sateessa, ei tämänvuotinen keskioluen laimennus "kohu" ole voinut mennä ohitseni. Jaa, että mitenkö niin tämänvuotinen? No eräs herra Puska tuntuu suorastaan olevan rakastunut aiheeseen ja tykkää nostaa tämän esiin aina kerran vuodessa, ikäänkuin kiusatakseen rivikansalaisia ja olutharrastajia, muista puhumattakaan. Tällä kertaa tuulta roottoreihin on ollut nostamassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson. Koska oletan teidän, arvoisten juovojen, jo tietävän "kuka möläytti mitä ja kuka sai kukkaisenhatun ja tädinleiman itselleen", muista käänteistä ja takinkäänteistä puhumattakaaan menen itse muutamiin pointteihin.

Ensinnäkin koen koko keskustelun olevan, taas, täysin turhaa. Puska on ajanut ja ajaa varmasti loppuun saakka uutta kieltolakia maahan, no kaikki historian tunneilla hereillä pysyneet muistavatkin miten viimeksi kävi? Kysynkin, haluaako herra Puska, että kaivan samantien vaari vainaan pontikka vehkeet esiin? Aluksi toki riittää se, että kotimaista mallasta saa vielä Ruotsista tilattua, mutta ehkä kotioluen ja sitä mukaa viininkin paneminen kriminalisoidaan.

Itseasiassa pitäisi keskustella seuraavista aiheista: "Oy valtion viinamonopolin purkaminen asteittain", "Pienpanimoiden ulosmyyntioikeus", "4,7% teennäisen rajapyykin purkaminen" ja "Fiksumpien juomatapojen ja kännissä käyttäytymisen abc".
On se vaan poijaat hienoa, että viimein kun täälläkin ollaan pikkuhiljaa menossa kohti niitä kuuluisia Keski-Eurooppalaisia juomatapoja, niin osa valtiovallasta onkin sitä mieltä, että Stop, me halutaan takaisin 1920-luvulle. Onneksi, uskoisin, enemmistön valtiovallasta jopa kuuntelevan kansaa, ainakin seuraavien vaalien pelossa.

Ongelmatapaus?
No onhan se selvää, että suomalaiset ovat aika ääliöitä humalassa ja ongelmakäyttäjiä on jonoksi asti, myönnetään haitat. Kysynkin, miksi näitä tenupettereitä ja lasolilasseja sitten hyysätään? Annetaan vähän diapamia ja pikkaisen rahaa uuteen jormapulloon. Jos ajat humalassa jonkun ylitse, sanotaan vaan soosoo, kortti kuiville ja sakkoja, joita ko. tenuttaja ei koskaan saa maksettua.
Samalla se 95% väestöstä, joka juo suhteellisen asiallisesti saa kärsiä näiden mätämunien vuoksi.
Luulin, ettei enään edes valtion suuressa leirikoulussa, joka myös Puolustusvoimina tunnetaan, saa enään antaa tällaisia "yhteisöllisiä rangaistuksia". Yksi mokaa, kaikki kärsii. Miksi ongelmatapauksille ei voi lyödä kovaa kovaa vastaan, viinakortti käteen ja katkolle. Jos ei auta, niin hiiva ja sokeri samalle kortille.

Ja meanwhile in Sweden.. Tuntuu ihan aikuisten oikeasti, että tällä Puskan mestaroimalla kakkosolut linjalla ole oikeasti käsitystä mitä rakkaassa naapurissa tapahtuu.
Soitin asiasta piruuttaan enolleni, joka on asunut maassa jo toistakymmentä vuotta. Sielä tilanne on pitkälle seuraava: 3,5% olutta ostetaan korkeintaan ruuan seuraksi, tai jos systembolaget on kiinni/kaukana. Väki hakee 5,5%, tai vahvemmat oluensa ja systeemistä ja aika moni juo pelkästään viiniä, tai roudaa Saksan/Tanskan puolelta juomansa. Eli kansanomaisesti, haetaan ulkomailta, tai ostetaan vahvempia, hätätapauksessa mellania.

Tähän syvään jokeen, kun otetaan vielä matkatovereiksi sellaisia asioita kuten: Kotimainen panimoteollisuus ja viimein asteittain nouseva pienpanimobuumi, mallasviljan viljely, kotimaisten kauppojen menekki ja kaikki välikädet mukaan luettuna. Puhutaan kuitenkin aika monen ihmisen työpaikoista, eikö näitä työttömiä ole jo tarpeeksi? Ja kun muistetaan, mitä monelle pitkäaikaistyöttömälle ja päähänpotkitulle on tapahtunutkaan..

Erikoinen seikka koko hysteriassa on se, ettei muista juomista ole ollut puhe, vaan pääperkele tuntuu olevan tuo tuttavallinen "keppana". Sitä meinaan saa juomalla juoda ja saa vain mielettömän wc-hädän. Miksei keskustella vaikkapa laatikkoviinien laimentamisesta, tai kossun laimentamisesta? Selväähän pitäisi myöskin olla, että siideri ja lonkero laimenisi myös 3,5%..
Ja sitten se olutharrastajan näkökulma: Sen verran oma lehmä ojassa, jotta voi huutaa: Don't do it.
Go West, beerlover
Kauppojen hyllyillä alkaa pikkuhiljaa eri laatuisten oluiden määrä kasvamaan, samoin Alkossa. Jos keinotekoista rajaa supistetaan, supistuu myös valikoima, jolloin tavaran ulkomailta hakeminen kasvaa selvästi. Selväähän on se, että jos raja tippuu, ei Alkoissa yksinkertaisesti ole tilaa ottaa nykyisiä 4,7% vahvuisia tuotteita hyllyynsä, jolloin se syö myöskin hyllytilaa muilta tuotteilta, kuten viineiltä, jotka ovat selvästi yliedustettuina Alkossa.
Tällä hetkellä matkustajatuonti Virosta on aika kovaa luokkaa, jälleen omia kontakteja käytössä, nimittäin sivusta seuraava/seilaava velipoika eräällä Tallinan lautalla varmistaa havainnot.
Ainakin Tallinna ja osin Tukholma, sekä laivayhtiöt hyötyisivät välillisesti tilanteesta.
Eli Maria G kysyy: "sinäkö haluat että alkoholi maistuu hyvältä?"
Kyllä, minä haluan edelleen, että olueni maistuu hyvältä. Olisi kiintoisa tietää, mihin tarkoitukseen ko. rouvashenkilö omat juomansa ostaa?

Valistus, koulutus ja kasvatus, sekä kireämpi kuri ongelmakäyttäjille ovat omassa alkoholipolitiikassani ne asiat, joilla voidaan kulutusta ohjata oikeille raiteille. Helppoahan se ei ole, vaan tulivathan Jukolankin veljekset lopulta metsästä, nyt halutaan selkeästi, että palataan takaisin sinne metsään.

Olut on kuitenkin upea ja monivivahteinen juoma, joka on parhaillaan toverien kesken nautittuna, hetki jolloin arki ja huolet unohtuvat. On hienoa kokeilla uusia tuotteita, maistella vieraita makuja ja keskustella niistä ja muistakin asioista, tuopin ääressä. Muutaman otettuaan ja hiprakan nostaessa päätään, tuntee suomalainen sielunsa avautuvan ja olevan yhtä muiden kanssa. Tällaisia harvoja hetkiä, jolloin ihminen nauttii olostaan ja rentoutuu hyvässä seurassa pitäisi vaalia, eikä särkeä. UGH, suuri päälikkö ottaa nyt toisen oluen, sillä tällainen tulva saa mielen janoiseksi. Täysmaltaisuus päättyy

torstai 1. syyskuuta 2011

Omasta Panimosta: Kouvostoliiton 101 pseudolager

Oluen speksit:


Mikä:  Kouvostoliiton 101 pseudolager, Golden Ale, Suomi
Mistä: Omasta panimosta
Hinta: n. 1,2€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 25ebu ja väri: 13ebc
Nippelitietoa: Kyseessä on "miltei lager" kokeilu, ideana luoda neutraali ja suhteellisen puhdas ale.


Tänään lasiin kaatuu oman panimon "miltei lageria". Ideahan tähän lähti niin olut kriittisiltä vanhemmiltani, joiden irvistelyä on kieltämättä ollut hauska katsoa tarjotessani esim. IPA olutta lähes tulkoon pelkkää vaaleaa lageria kuluttaville henkilöille.
Ongelmanahan lagerin luonnissa on oikea lämpötila. Tai se on ongelma tällaiselle kerrostalo panijalle, jonka jääkaappiin en edes uskaltaisi laittaa käymispyttyä..Ainakaan ennen kuin kaulin on piilotettu. Näinpä ollen olueni käyvät joko vaatehuoneen tasaisessa +22c tai häkkivaraston epätasaisessa +17-21c. No tässä oluessa on käytetty mallaspohjana pilsiä, johon on lisätty hieman münchen mallasta, carapilsiä ja aavistus vehnämallasta. Humalointi Saazilla ja Styrianilla, hiivana suhteellisen neutraali Nottingham.
Ja mitä tästä sopasta sitten syntyi?

Lasissa olut on sameahkon keltaoranssia, vaahto on niukahko ja hajoaa lautoiksi oluen päälle piakkoin.
Tuoksussa on selvästi "ale puolen" hedelmäisyyttä, hieman persikkaa ja sitrusta. Kevyesti viljaista maltaisuutta ja ruohoa. Kylmänä lievä metallinen sävy, joka katoaa hetken lämmettyään.
Maussa on keveä hedelmäinen sävy, josta en saa ihan kiinni, aprikoosia? Kuivahkon pilsmäistä maltaisuutta ja kevyesti sitruksista ruohoisuutta. Maku on melko neutraali, jälkimaussa hento häivä katkeruutta.
Suutuntuma on kevyehkö, hieman vetinen ja kohtalaisen hiilihapokas.
Lopputulos on pitkälti sitä mitä ajattelinkin. Keveä, neutraali janojuoma, joka maistuu vielä "karhumiehillekin".
Mihinkään kaupalliseen Golden Aleen, tai Blond Aleen en osaa tätä rinnastaa. Toden. hedelmäinen sävykin olisi kevyempi ilman käymisen puolen välin iskenneitä helteitä, jotka nostivat jopa häkkivaraston lämpötilan lähelle +27c. No viimeinen koetus on vielä edessä, nimittäin tämän tarjoilu vanhemmilleni..