Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 16. lokakuuta 2018

Vieraskynä: Pub Henkka avajaiset



 Tämä teksti on tuoreen aputoimittajan askartelema kokemus tuoreen kippolan koe-avajaisista ja mediatapahtumasta.


"
Kun sähköpostiini napahti välitetty kutsu toimia aputoimittajana Pub Henkan media,-ja yhteistyökumppaneiden avajaisissa, valtasi mieleni lapsenomainen innostus uudenlaisesta kokemuksesta. Myönnettäköön, että naisena hyvin pian tuon tunteen valtasi avec,-ja vaatekriisi. Kuitenkin molemmat valinnat osuivat nappiin, samoin kuin Pub Henkka. Nysse tulee!


Pub Henkan sisustuksessa käytetään kivasti vanhan rakennuksen alkuperäisiä elementtejä, kuten betoniseiniä, kaakeleita, ja himmeää valaistusta. Entisenä kouvolalaisena viehtymykseni betoniin on toki kiistaton, vaikkakin nykyisenä tamperelaisena tuo viehtymys tulisi vaihtaa mustaan makkaraan ja nysseen?
 Huomionarvoista on, että kaikki Henkan pöydät ja tuolit ovat käsityötä. Valaisimet ovat kierrätettyjä: osa Finlaysonin vanhasta tehtaasta, osa mm. Koulukadun katuvalaisimista.

Pub Henkassa on mielyttävä tunnelma. Itse en koskaan saanut ”iloa” vierailla vanhassa Henry’s Pubissa jonka tilalle Pub Henkka rakennettiin, mutta avecini kertoi, että parannus entiseen on huomattava.
Pub Henkka toimii kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on pubimainen osio pienine esiintymislavoineen ja tiskeineen, josta löytyy yli 40 eri panimoiden tuottamaa olutta. Erityisesti yläkerrassa huomaa uuden ja vanhan yhdistymisen sisustuksessa. Valaistus on sopivan hämärä ja lämmin ollakseen omiaan pubimaiseen tunnelmaan.
                                                                                                    

Alakerrasta löytyy paikan erityisyys ja varmasti tuleva vetonaula: karaoke. Karaoketila ei kuitenkaan ole mikä tahansa karaoke. Pub Henkka on tuonut hienosti nykyajan myös perinteiseen humalaisten 50-vuotiaiden naisten lempipuuhaan, eli Aikuisen naisen hoilaamiseen karaokessa. Nimittäin karaokessa on kosketusnäytöt, sekä sovellus josta voit vaikkapa jo kotona tarkistaa kuinka paljon jonoa karaokessa on. Huomionarvoisaa on myös sohvaryhmien loossit, sillä jokaisessa on oma mikki. Näinpä humalatilan ollessa 2540x suurempi kuin oli tarkoitus, voi kätevästi sohvalla istuessa laulaa vaikka koko pöytäseurueen kanssa!
Alakerran viralliseen karaokelavaan on tuotu kivasti vivahteita disco-ajalta sekä 60-luvulta vanhoine mikkeineen ja värillisine lattialaattoineen.

Huomion arvoista ovat myös Henkan keittiön pizzat. Pizzat tehdään rennolla otteella, mausta ja laadusta tinkimättä. Voitte heittää hyvästit rasvaa tihkuville kebabpizzoille, ja kokeilla Henkan Italialais-tyylisiä pizzoja. Pizzoissa on myös kokeiltu kivasti uusia juttuja: yhdestä löytyi mm. kesäkurpitsaa ja cashew-pähkinöitä. Kombinaatio toimii yllättävän hyvin, eikä rucolaa säästellä.


Hanasta löytyy mm. J.A.C.K, Brooklyn Naranjito, sekä Jacobsen Brown Ale muutaman mainitakseni. Koska aputoimittaja eikä aveckaan täysin asiantuntija olutarvioissa ole, alla  tiivistelmä näistä kolmesta:

J.A.C.K

Tämä olut löytyy varmasti marketeista. Maku on vähän sellainen monen suuhun sopiva. Apumaistaja kertoi tässä maistuvan pintahiiva. Olut oli aika makea ja sitruksinen. Humala erottui oluesta selvästi.

Brooklyn Naranjito

Apumaistajan mielestä alkukuohu oli lupaava, ja olutpitsi ”ihan okei”. Tästäkin oluesta humala erottui, eikä nimen lupaamaa appelsiinia juuri maistanut. Oluesta erottui ehkä hento inkiväärin maku.

Jacobsen Brown Ale

Tämäkin olut oli aika makea ja hennon savuinen. Humala ei maistunut tässä yhtä voimakkaasti kuin kahdessa aikaisemmassa. Menisi ehkä jälkiruokaoluena hyvin, sillä oluessa tuoksui, sekä maistui suklaa sekä kahvi. Apumaistaja kertoi olutpitsin olevan vaillinainen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut, ruoka, musiikki, oluet, tunnelma sekä seura olivat kaikki erittäin onnistuneita. Povailimmekin Pub Henkan oleva seuraava vetonaula Tampereen pubien keskuudessa.


 "


Minulle jäi arvoitukseksi, mikä tuote tämä "J.A.C.K" on; Firestonen Easy Jack? Kuulema noin se luki mustalla pohjalla, joten jääköön arvoitukseksi. Kiitokset artikkelista kuitenkin. Pizzalla voisin jutun perusteella käydäkin, mutta saan tunnetusti karaokesta allergiakohtauksen, migreenin, sekä pakottavan tarpeen etsiytyä jonnekin toisaalle. Itse ainakin pidin paikalla sijainneista Wanhasta Postista ja Henry's Pubista. Onneksi meitä on kaikkiin juniin ja pinkkeihin ratikoihin.


sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sokkona siideriä, eli kolmesti Kuuraa



"Jaa katos, Kuuran siidereitä myynnissä oikein kolme kappaletta. Pitäisköhän testata?
 Eiku hei! juotankin nää sokkona vieraille."


Kuura on, teille jotka ette tunne, Fiskarsissa sijaitseva kotimainen siiderimö (ah tätä kieltä). Sen tuotteista eritoten Ice Cider upposi aikanaan kitusiini, kuin se kuuma veitsi voihin jättäen suun messingille ja mielen onnelliseksi. Kenties Fiskarsin veitsi?
Tällä kertaa pruuviin päätyvät "Finski, Normanni ja Baski". Kuten nimistä varmaankin päättelitte, ensiksi mainittu on kotimaista omenaa, seuraava kotimaista ja Normandialaista (Ranska) ja viimeinen sama, mutta Baskimaan omenoilla (Espanja).
Kolme aivan erityylistä siideriä, neljä aivan erityylistä juojaa.
Salanimiä ei tarvita, aion vain esittää tuotteista kirvonneet kommentit suttuisten ja hämyisten kuvien kera.



Aloitimme Finskistä:

- Onpas miedon makuinen.
- En tiiä mihin tätä vertaisin? En ainakaan Upcideriin. Happy Joe, muttei sekään.
- Ei maistu alkoholi, onko lightia?
- Mummolan Omenapuu, tää on just se.
- Vettä, hiilaria ja joku uittanut omppua seassa.

Raati ei pitänyt Finskiä kovin kaksisena, siitä ikäänkuin uupui maku: "vähän on kaikki hukassa tässä näin".


Tästä rohkaistuneena korkkasimme Normannin:

- Onko tallinen, oispa.
- Toivottavasti ei ole.
- Tämä on hyvää.
- Omenamehumainen
- Ei kovin raikas tämä.
- Jää suun takaosaan leijailemaan.
- Mehu, joka on jäänyt kellariin käymään.

Normanni upposi raatiin jo hieman paremmin keräten hillittyjä kiitoksia.


Ja viimeisenä Baskia:

- En tiedä mihin tätäkään vertaisin?
- Huh, tuoretta omenaa puraistuna.
- Onpas kuivaa tämä.
- Vähän mauton, sekoitiks sitä ensimmäistä sekaan?
- Matalat hiilihapot, tosi matalat, muttei huono.
- Näitä on kyllä todella paha verrata, mutta tämä on ihan okei.

Baski jakoi selvästi mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Raati jakoikin ykkössijan tämän vuoksi Normannille, josta itsekin pidin eniten tästä kolmikosta.
Tästäkin minivertailusta huomasi sen nyanssierojen ja maun intensiteettitasojen heilahtelut, joita siidereistäkin löytää. Pitäis siis juoda näitäkin useammin.




sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Sessio #8: Pubit ja muut olutravintolat: Szimpla Kert

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta, kuin rekkakuskit Teneriffalta. Turistirihkaman ja tax-free alkoholin kera? Karusti vai korullisesti? Siinäpä dilemma. Millainen olutravintola miellyttää? Pitäisikö esitellä jo olemassa oleva, vai visioida täydellistä?

Oh boy.
Tämä voisi olla niitä juttuja, joissa mindflow rullaisi ja lujaa. Ajaen pikatietä, nauttien pulloa..no halvinta mitä vaan, liikkuvalla terassilla pelti kii. Vaihtaen vaihteita, kuin Steve McQueen Bullit:ssa. Päätyen lopulta baarijakkaralla sivuluisussa tilanteeseen, joissa te tarvitsisitte happoa, kuin Titanicin kansitarjoilija jäitä lasiinsa. Eli ymmärrettävään konsensukseen. Mikä olisi harvinaista ottaen huomioon viime päivien poliittiset arpapelit. Ei tässä artikelissa ei uhkailla, eikä äänestetä tyhjää, vaikka välillä vähän poissa ollaankin.

Vaikka osa minusta pitäisikin ajatuksesta pubista, josta saisi kahta hyvää pertsaolutta tolpasta, Urkkia ja ESB:tä. Sellaista jossa saisi tuorepaahdettua tilakahvia, leivonnaisia ja sellaisia leipiä, joiden täyte on takapihan bbq:ssa muhinnut vuorokauden ja rasvattu tasaisin väliajoin talon salaisella maustesekoituksella. Sellaisesta jossa sisällä asuisi yhteisö, jossa ei olisi karaokea, mutta ajoittainen pubivisa poikisi seksivälinebingojen lisäksi satunnaiskulkijoita tupaansa ilman nyrkkitappeluita.

Kuitenkin oikeasti alussa pohjustamani käsittämättön sekamelska kaikkea sisältäisi aivan absrudin, juoppohulluuskohtausta kärsivän sisustussuunnittelijan näkemyksen kappaleesta "raunioilta rakkautta". Sielä olisi terassia, vesipiippuja, baaritiskejä, tinkimätöntä asennetta, sopiva valikoima cocktaileja, päätön, jumittava soundtrack, säkkituoleja, riippumattoja ja vissii sitä bisseäkin. Takapihalla voisi olla foodtruckien muodostama tori. Iha kreisii douppii vai kuis?

Silti se salaisissa fantasioissa onanoimani hullu mestariteos on oikeasti olemassa.
Tämä kippola on Budapesti juutalaiskorttelissa sijaitseva rauniobaari, pyhiinvaelluskohde ja ainoa kippola, joka sai minun suuni jatkuvasti virnistämään kierosta onnesta, ilahtumaan siitä että en ole yksin maailmassa visioideni kera ja vissiin juopumaankin?
Hän on: Szimpla Kert

Kuvien kertoessa asioista sanojani enemmän tarjoilen pääasiassa avopuolisoni ottamia kuvia, sillä itse keskityin siihen olennaiseen. 

















 Kyllä tältä se näyttää. Likipitäen täydellisen ihastuttava baari, pubi, kippola, what ever.
Täydellinen mesta chillaila, pötkötellä, nauttia kylmää, turista, tanssia, bilettää, unohtaa surut, murheet ja nauttia pari katkeraa, hapanta, tai makeaa ympäristössä, jonka detaljit saavat vain virnistämään.
I really enjoyed every last drop of the magic.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Reseptin Ääressä: Saison

Reseptin Ääressä etenee toiseen lukuunsa, jossa aiheena on Saison.
”Oispa Saisonii, eiku onhan mul”.




Mikä sitten tekee Saisonista hyvän tyylissään? Mitä pitäisi ottaa huomioon sitä valmistaessa?

Otetaanpa askel taaksepäin. Monissa oluttyyleissä on usein jokin benchmark, johon kaikkia muita verrataan. Niin tässäkin: Saison Dupont (Ja tavallaan toi Fantomekin). Jos asia käännetään niin päin, että kloonaaminen on turhaa ja muistetaan, että tyyli on ihastuttavan lavea, voidaan keskittyä olennaiseen. Hyvän oluen valmistamiseen. Se ei välttis ole Dupont, eikä tarviikaan.
Saisonista Saisonin tekee tietysti hiivakanta. Tähän on tusinoittain erilaisia kantoja, mutta itse rajaan ne kahteen varmasti toimivaan: Toinen on ns. ”Dupont strain” ja toinen on ”French Saison”.
Kyllä molemmat ovat nestehiivoja. Itse en pääse kuivahiivoilla lähellekään nestehiivojen tasoa samoilla resepteillä, joten olen tykästynyt käyttämään näitä.
Eikä siinä, olen juonut kuitenkin useita kuivahiivoillakin tehtyjä, varsin mallikaita luomuksiakin.


Asiaan.

Speksit: 
6%, 35ebu, alle 12ebc.


(Vettä voi käsitellä vähän, tai sitten ei. )

Mallaspohja:


Saison antaa aika kivuttomasti tilaa kaikelle, mutta itse lähden rakentamaan ihan peruspalikoista tätä:

80% Pils, tai Pale, mitä ny sattuu oleen.
15% Vehnää, maltaana, tai hiutaleena, mitä ny sattuu oleen.
5% Carapale/Cara+10/CaraPils/tms, miksei vaikka dextriinimallastakin?

Lähtökohtaisesti siis vaaleaa mallasta, ei tummia maltaita(karkkia, paahdettua, jne). Kaura ja ruiskin sopii tähän ihan kelvollisesti.

Mäskätään tunnin vaikkas 66c. Ulosmäskäys 78c.
Siivilöinti ja tunnin keitto.


Humalat:

Tässäkin on helkkaristi valinnanvaraa. Klassisesti eurohumalaa vaan, NZ-lajikkeet toimivat varsin nätisti ja osa jenkeistäkin. Pitää vaan ymmärtää, että kuiva, fenolinen ja mausteinen hiivakanta ei yleensä kolahda kaikkien lajikkeiden kanssa. Mitään tosi dänkkiä en tästä tekisi, eli CTZ, Chinook, Nugget, Summit, yms ei välttis pelitä.
Omat suosikkini tässä tyylissä ovat mainittujen Uuden-Seelannin lisäksi mm. Amarillo, Styrian, Azacca, Saaz, Mandarina Bavaria ja El Dorado. Saisoniin voi laittaa myös mausteitakin, kuten appelsiininkuorta, pippuria, neilikkaa, korianteria, jne. Tähän "pertsaversioon" ei kuitenkaan maustekaappia tyhjennetä.

60min 25ebu valitsemasi lajike, tähän käy myös kukkaroystävällinen Magnum.
0min 3-5g/l valitsemasi lajike.

Kuivahumalat: No, ihan oman maun mukaan. Voi näitä kevyesti kuivahumaloida vaikkapa kevyesti 2-3g/l.

Hiivakanta:
Wyen 3711 French Saison. Se on helppo, syö kaiken, antaa paljon anteeksi. Aiemmin mainitun, usein tuotenimellä Belgian Saison, kulkevan kannan kanssa saa olla käymisen ja osin reseptinkin suhteen vähän tarkempi.

Käymislämpötila:
Miltei mitä vain. Itse käytän usein n. +23-27c.

Karbonoin nämä kohtuullisesti, yleensä jotakin about 2,5-2,6vols.
Ylipäänsä Saison on siis kohtuullisen anteeksiantava, tai kaikkiruokainen oluttyyli. Saa senkin ryssittyä ja tietysti huipulla kaikkea verrataan aina Dupontiin, tai Fantomeen.

Jos kaipaat vielä yhtä Saison reseptiä lävitse, niin takavuosien Kan san Kaiun resepti julkaistiin taannoin #Avoinolut "spektaakelissa". Tsekkaa resepti tästä .

torstai 6. syyskuuta 2018

Vuosikymmenen rakkaustarina Rochefort 8



Sunnuntai ja kotisuomessa pitkästä aikaa.
Koska en varsinaisesti ollut tälläkään kerralla olutmatkalla unohdan sen aihepiirin tässä samalla.
Koko reissulla oli oikeastaan aivan toinen tarkoitus, tai minulla oli.
Pitkään suunnittelin ns. parisuhteeni viemistä seuraavalle tasolle ja matka antoi tälle paitsi romantikon kaipaamat puitteet, vähän jännitystä pienen laittomuuden kera, sekä sen yhden täydellisen ja kauniin hetken.
Koska vastaus kysymykseeni oli kyllä voikin tätä juhlia myös kotipuolessa hyv.. erinomaisen oluen ja piipullisen kera.

”Kyyppari, paas parasta kellarista”
” Sir, teillä olisi nyt erinomainen sauma maistella rinnakain erittäin kauniisti ikääntyneet Westyn 12 ja Rochefort 10”
”Kiitos, mutta olisiko mitään vähän kevyempää?”
”Meillä olisi myös täydessä iskussa olevaa Rochefort kasia”
”Mielioluttani, yksi sellainen.”
”Tässä yksilössä on päiväystä vielä vuoden 2020 alkuun”
”Et tiedäkään miten oivalta päiväys tuntuu”
”Kaadanko myös hiivat sekaan?”
”Kyllä kiitos, mikäli ne eivät ole yhtenä könttinä”
”Mitä haluaisitte piippuunne?”
”Ajattelin Al-Fakherin klassisen Double Applen tekevän tehtävänsä”
”Erinomaista, sen aniksiset ja lakritsaiset sävyt soveltuvat varmasti hyvin tämän kera”

Paneutumatta Rochefortin maineeseen, reseptiikkaan, tai mihinkään detaljitietoon (lukaise ne vaikkapa vanhasta R10 postauksesta) voidaan vain todeta tässä olevan yksi olutmaailman upeimmista klassikoista. Etenkin hieman ikää saanneena aromikkuus korostuu kauniisti ja tuoreiden pullojen lievä ”vihreä raakuus” katoaa ja muuttuu hämmentävän kompleksiseksi rakkaustarinaksi.




Ulkoisesti toki sameahkon mahonginpunertavaa, joka vaahtoaa varsin kauniisti.
Tuoksusta irtoaa makeaa siirappia, anista, rusinaa ja kuivattua hedelmää. Intensiivinen, mutta pehmeä. Ei irroittele aivan kympin lievästi suklaisia ja mausteisen alkoholisia sävyjä, vaan on herkempi, tasapainoisempi. Rommikakkua pomeranssilla ja tummalla toffeella.
 Maussa siirappia, portviiniä ja kuivaa hedelmäkakkua. Makeus, viipyilevä aniksisuus ja lievä sekamausteisuus leikittelevät kielellä. Shishan selkeä lakritsaisuus korostaa vaikutelmaa. En vieläkään ymmärrä miksi tätä kutsutaan omenaksi, vaikka maku on aina lähempänä lakua?

Suutuntuma on aivan omaa luokkaansa. Pelkkää pehmeää kermaa, ricottajuustoa ja hitunen lämmittävyyttä. Pelottavan juotava, jossa mikään ei töki, vaan houkuttelee tissuttelemaan.
Rochefort 8 on pelkkää rakkautta ensimmäisestä huikasta viimeiseen pisaraan asti. Olut, jonka isoin miinus on lasin nopea tyhjentyminen ja "Joko se loppui" fiilis. En tiedä voiko olut olla tämän kauniimpaa. Ainakaan ilman tynnyriä? 


lauantai 1. syyskuuta 2018

Reseptin Ääressä: American Pale Ale





Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella hieman reseptiikasta ja tarjota jotakin hyväksi havaittua teidänkin käyttöönne.
Sitten hiffasin, et "hei tässähän ois aineksia ihan omaan sarjaansa".
Joten tästä alkaa Reseptin Ääressä. Sellainen reseptiikka sarja, johon tarjoan vain oikeasti koeteltuja reseptejäni. Jätän luonnollisesti ulos kaiken sen mitä teen/näen/vaikutan nykyisen työnantajani parissa.
Mistäköhän sitä aloittaisi? No helkkari, mistäpä muustakaan olisi parempi aloittaa, kuin sellaisella, joka on joskus voittanut jotakin. Sellaisella, jota aina välillä pyydellään.
Tätä muistaakseni markkinoitiin APA:na, mutta minusta sen balanssi oli lähenteli Session IPA:n suuntaan. Nykyään voisi olla toisinkin?
Mennäänpä tarkemmin asiaan. Jätän veden säätämisen läpikäynnin välistä, mutta miusta pieni annos kalsiumsulfaattia ja kalsiumkloridia tekee vaan meikäläiselle pehmeälle vedelle vain hyvää näissä.

Aika usein näiden reseptien mallaspohjat nojaavat siihen mitä hyllyssä sattuu olemaan, joskus taas tilailen vartavasten haluamani raaka-aineita. Tässä keississä kyse oli ihan hyllyn tyhjennyksestä.
 Ajatuksena oli tehdä tarpeeksi runsas, muttei liian makea mallaspohja maitokauppavahvuiseen olueen.  

 Speksit:
Tavoiteltava ominaispaino ja määrä ennen käymistä: 1.047
Tavoiteltava jälkiuutepitoisuus ja nuoroluen määrä pullottaessa: 1.012
Tavoiteltava alkoholiprosentti: 4,6%
Tavoiteltava ebc ja ebu arvo: 18ebc, 45 ebu

Maltaat: 

pale 62%
munich 15%
vehnämallas 10%
cara-pale 6%
cara100 4%
melanoidi 3%

 Humalapuoli näyttää tätä nykyä ihan perushutulta. Toista oli silloin. Mosaicia ei oikeastaan näkynyt kotimaan kaupallisissa tuotteissa vielä tuolloin ja tarjonta oli muutenkin huomattavasti suppeampaa.

Humalat:
60min: 20ebu magnum
10min: 1g/l citra+1g/l mosaic+irish moss/protafloc, tms
0min: 1,5g/l citra+1,5g/l mosaic
wp: 2,5g/l citra+2g/l mosaic

kuivat 5pvää ennen astiointia: 2g/l citra+2g/l mosaic

Hiivapuolelta luotin vanhaan työhevoseen ja mikäpä siinä, niin tekevät monet muutkin.

Hiiva:
Safale S05

Loppuun parit vihjekuvat:






Joo kyl tää tais HBF:llä voittaa kultaakin "Amerikkaistyyliset Ale:t-sarjassa". Hyviä keittelyitä.

lauantai 18. elokuuta 2018

Tiskin Takaa: Kymijoki Beer Festival 2018


Kymijoki Beer Festival sodittiin, tarjoiltiin ja juotiin tyhjäksi jälleen mennä viikonloppuna.

Takin ollessa melkoisen tyhjä festareiden jäljiltä ja työviikon seuratessa heti perässä ehdin vasta nyt jäsennellä hajatuksiani.
Tällä kertaa en ollut asiakkaana, vaan meidän tiskin takana, joten sillai vinkkeli oli erilainen. Vähän.
Lähtöasetelma ja korttien jako tähän viikonloppuun käytiin jo aiemmin. Jälleen Porin Winstonin takapihalla oli jotku kaljakinkerit, mutta mie matkustin mieluummin latotansseihin ihmettelemään sitä miten tää festari on ihan omanlaisensa?
Porin takia meidän miehistömme joutui jakautumaan minun ja Tj ”Isomugin” (terkkui vaa) suunnatessa Korialle. Jo tiskiä pystyttäessä fiilis oli kuin maalaismarkkinoilla. Nurmikenttää ja hiekkaa. Kaukana olivat Stadin mukulakivet ja hiostavat asvaltit. Idylliä rikkoi vain tiskimme helkkarin upea taustaraita täynnä pelkkää kotipaikkakunnan soundia alkaen Viikatteesta, päättyen jonnekin Lasten Hautausmaan ja Tuure Kilpeläisen rytmeihin. Oikeastaan perjantai meni suhteellisen rauhallisesti tiliä tehdessä ja ihmisten kanssa mukavia haastellessa. 

Skills approved

Hei, täyttäisiks sie min mukin?


Naapuritiskin valikoima ilahdutti <3


Porttien suljettua hörpättiin porukalla muiden duunarien kera muutamat janojuomat ja tajuttiin, että mehän ollaa kaikki samas majapaikas, joten jatkettiin sitten panimoväen baarikierroksella Kouvolan yöelämässä varoen visusti kulkematta yhteenkään vähäänkään hipsteriin kuppilaan, ts. Betonyyn, Tomppaan, tai muuhun ”craftikippolaan” ihan vaan, koska matkaopas, minä, päätin näin.
Loppuyöst ei sen enempää, se olisi ansainnut oman sekavan kuunnelmansa?

Onneks o peruskauraa baaris, vai?
Lauantai valkeni seesteisenä, väsyneenä neljän tunnin yöunien ja hotelliaamiaspöydän pekoniannoksen jälkeisissä hiilari- ja rasvanousuissa vaelsimme jälleen rikospaikalle.
Oikeastaan lauantai oli alkuun hyvin hiljainen, mutta perinteisesti kellon osoittaessa viittä alkoi jonoakin kasautumaan ja kuudelta, kun kassakone lauloi ihanasti ja tuoppia tuli valutettua urakalla sanoivat maksulaitteet itsensä irti. 

"Saisko Siltsun erikoisen? Ai piripintaan vai? Joo"
Kun tästä aikanaan selvittiin voin vain nätisti todeta ihmisten olleen tähän nähden kärsivällisiä, eiku ei, jotai aivan muuta? No ainaki kaikki halusivat nopeasti isoa tuoppia jonojen kierrellessä, kuin yhes Tallinnalaisessa festarissa, yhen ruots..belg..no sen O:lla alkavan pan.. brändin tiskille.
Siinä ei sitten mennytkään kauaa, kuin meiltä otti ja loppui oluet kesken. Pian tämä sama ilmiö siirtyi tiskiltä toiselle ja lopulta, kun tuhka laskeutui, kuu valaisi taistelukenttää ja korpit nokkivat ruumii.. Oli aika laskea tappioita, taisteluväsymys, koettelemukset näkyivät kaikkien ilmeistä. Ei tarvinnut kysellä miten meni, sillä pian olimme kulkematta lähtöruudun kautta, samalla terassilla etsimässä lääkintämiestä, tai ainakin hyvin heikkoa palvelua?
Voipuneita, kaikkensa antaneita, aika velikultia ja pari siskoakin. 

Vihreet binest, kyl vaa
Mitä tähän voisi oikein todeta? Tai sanoa, jota en olisi aikaisempina vuosina todennut?
Kouvola yllättää, positiivisesti. Se idylli, se maisema, se tunnelma.
Se ihmispaljous, tutut, tuntemattomat ja tulevat tutut. Se mielettömän typerryttävä yhteishenki, joka notkuu ajoittain rajoilla, joissa ei tiedä lähteekö lapasesta, vai pysyykö pulkka vielä perässä, on yksinkertaisesti riemastuttavaa.
Isot kiitokset erityisesti taisteluparilleni ja suurpiällysmiehelle, joka osoittautui yllättävän notkeaksi kaupparatsuksi tilanteen tullen.
Kiitokset panimojengille kuittailuista, yhteishengestä ja seurasta.
Kiitokset järjestäjätaholle, ruokakauppiaille ja talkoolaisille, huikeet duunii vaikkei aina meniskään niinku Vahteronmäes (Kvlan Beverly Hills).
Kiitokset kaikille vierailijoille, erityisesti teille jotka tyhjensitte meidän kegit innolla ja antaumuksella.

Kättä pystyy, millä muul festaril on tällain maisema?

Ai pitiks niist oluista mainita jotai? Emmää vaa tierä, mut ei ne paskempii olleet ja hyvin maistui.
Sedät kaakost sanovat jotain aina panemisest, mut mie sanon ennemmin, et aina on juotu.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Olutarvioissa: Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison


Elokuu pyöräytti Alkoihin uusia kotimaisia tuotteita siinämäärin reippaasti, että pakko oli itsekin raahautua pitkäripaisen hyllyjen ääreen, siis muuallekin kuin viinihyllyn, josta on taloudessamme muodostunut se käytetyin puulaakin hylly.
Ensimmäisenä maistoon näistä muutamista kassiin osuneista päätyi Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison. 
"Anteeks mtäh?"
Käpylehmiä ja vahvempi Saison Chinookilla? Ny on nii outoa, et miun on pakko maistaa.

Speksit olkaapas hyvä: 4,53€/0,33l. 7,2%, 38ebu. 
Eipä siinä sen kummempaa. Ihmetellään.
 Saison on kuitenkin suosikkityylejäni ja tässä on ilmeisesti vieläpä aina arvaamatonta Fantomen hiivakantaa. Melkoista soppaa. Maistetaanpa.

Mallaskosken Imperial Pine Cone Saison valuu lasiini samean oranssinruskeana. Vaahto jää kauniiksi sentin kerrokseksi varsinaisen hupuksi.
Tuoksu irroittelee korkatessa freesisti kuivattua banaania. Liki sahtimaisia viboja ilmassa. Makeutta, vierteisyyttä, estereitä ja hentoa mausteisuutta. Houkuttelee maistamaan.
Maussa lievää makeutta, joka kuivuu loppua kohden selvästi. Sekahedelmää, keksistä kuivuutta. Seassa parfyymista saippuaa, hentoa mausteisuutta mukana.
Suutuntumassa kuljetaan keskitäyteläisiä polkuja, käpylehmillä tai ilman.
Kokonaisuutta tarkastellessa.. Äääh. Tämä mikään gradu ole, se on olutta, se on juotavaa. Tuoppi tyhjenee ja maistuu. 7,2% lämmittää kevyesti. Ihan jees, pankki ei räjähdä, mutta ruuti pysyy kuivana.



keskiviikko 8. elokuuta 2018

Kymijoki Beer Festival: Juomasuositukset

 


Kymijoki Beer Festival tulee taas viikonloppuna.

Juomalistojen ollessa viimeinkin julki ajattelin heittää tärpit kolmelle maistelijalle.
He ovat: Pertsa Peruskuluttaja , jonka mielijuomaa on ”marketin halvin ja joskus kossuvissyllä, tai kolalla”.
Maire Maistelija, joka kokeilee sattumanvaraisesti juomia sen mukaan, miten kiva etiketti niillä kulloinkin on ja jos ei ole, niin Sol kelpaa aina.
Ja Oili Olutentusiasti, jolle kelpaa vain viidessä tynnyrissä marinoitu vaahtokarkeilla ja pistaasiesanssilla kylvetetty.. No mikä vaan yli 10%, mutta tykkää salaa alle 4% lagereista.

Kasasin siis kolmelle, ei niin kovin stereotyypiselle, juojalle kolme olutta maistettavaksi:

Pertsa:

Ruosniemen Kaiku No10:

Kymmenes Kaiku on tällä kertaa, yleisön pyynnöstä, hyvin helppo, mutta luonteikkaan puhdaslinjainen lager. Vai Keller, vai Dortmunder, vai Helles? Who cares, se on nii iisiä, että täyttä tuoppia ja ääntä kohden. Kyllä maistuu.

Takatalo & Tompuri Kaski Helles:

Enää ei tarvi arvata tyyliä. Virolahdelta hyvin helppoa kaato-olutta, kuten maestro itse asiaa kuvaili.
Kuulema aina on pantu, mutta tämänkin kohdalla voisi todeta vain, että aina on juotu.

Hoppa Mk1 Pale Lager:

Kuusaalta vaaleeta laakeria. Tuuppa siis sinne, eiku tiskille. Uusi panimo on aina villi kortti, mutta osuisko vaalea lager Pertsalle? Tähdet kertovat.



Maire:

Malmgård Arctic Circle Ale:

Vahva, tukeva, illan viimeiset hitaat? Katajaa ja ruista, tarviiks muuta?

Donut Island Andrea:

Hapanta, kirpeää, raikasta, kirsikkaa. Sopii kesäkeleille ja herättää ainakin keskustelua. Sourit on in, hip ja cool, juo vaikket pitäisikään.

Maku Brewing Jotain Hefeweizenia:

Onko kivempaa kesäisempää olutta, kuin iso tuopillinen weisseä? Ei miustakaan. Täydellistä terdekamaa, eli täydellistä festarikamaa.



Oili:

Ruosniemen Betony IPA:
Jotai tommost sameet ipaa tippus, iha hitost uppos humalaa sekaan. Emmää tierä kuka semmottist haluu juora, mut ei tota kauheest muualt saa. Eli destination beer, eli RB 100/100, koska ny on vaikea tikki, Korialt asti.

Vakka-Suomen Prykmestar SavuKataja:

Suosituksissa vuodesta toiseen, mutta ohan se vuodesta toiseen yksi maan kovimmista oluista. Nimensä mukaisesti savua ja katajaa ihan kunnolla, ei tarvi miettiä ”oliks täs ny oikeest savumallasta vai ei?”. Lusikalla ei anneta, vaan lapiolla.

Bryggeri Hki Sofia:

Sofiankadun ihana musta jättiläinen viekoittelee luokseen usein kahvisen suklaisilla aromeillaan. Paahdetta kesäyöhön, Yes Sir I can Boogie, after a few of these.

---------------------------
Että tällaisilla eväillä. Koko juomalista ja kattaushan löytyy täältä
Nähään festareil tiskin takaa.