Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


lauantai 30. heinäkuuta 2011

Olutarvioissa: Mikkeller Not Just Another Wit

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Not Just Another Wit, Witbier, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 10,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,6%, katkero: 40ebu ja väri: 12ebc. 
Nippelitietoa: Normaaleista witbiereistä poiketen tässä on Mikkellerin tapaan n. tuplasti enemmän humalaa/katkeroa, pari prosenttia korkeampi alkoholipitoisuus ja Alkon tapaan suolainen hinta. Humalina: goldings, amarillo, saaz ja cascade. Mausteina tyyliin kuuluvat appelsiinin kuori(pomeranssi) ja korianteri.
 
En ole koskaan arvostanut witbieriä kovin korkealle, joten meinasi jäädä tämä olut alunperin Alkon hyllyyn, kunnes kuulin sen olevan jotain ihan muuta kuin pelkkä ylihintainen wit. Witbier on siis belgityylinen vehnäolut, joista tunnetuin esimerkki on lähes kaikkialta saatava Hoegaarden. Onhan se ihan raikasta janojuomaa terassilla, mutta loppujen lopuksi ei kovin kummoista ja täällä päin vielä pahuksen överihintaista.No Mikkeller on tuttuun tapaansa hieman poikennut tyylin perussuunnasta ja luonut jotain, joka ei sovi mihinkään kategoriaan ja mikäs sen parempaa, säännöthän on tehty rikottaviksi, sen todisti jo Nögnen #100. Alkoholin ja katkeropitoisuuden perusteella tämä voisi olla vaikka Imperial Witbier?

Let's cut the bollocks. Lasiin kaatuu sameahkoa vaaleata olutta, joka muodostaa päällensä pienen vaalean isokuplaisen vaahdon.
Tuoksupuolella tulee ensinnä mieleen Chouffen IPA-Tripel. Samaa sitrusmaisuutta, ananasta ja hieman trooppista hedelmäisyyttä. Cascade&Amarillo kombinaatio toimii, kuten yleensä. Taustalla korianteria, nippanappa niissä rajoissa etten lyttää tätä ja hieman mausteista pomeranssia. Jonkinlainen vehnäinen happamuus leijailee nenään hetken nuuskuteltuaan, joten tuoksu on kiitettävän monipuolinen.
Maussa on jenkkihumalaa selvästi. Sitrusta, appelsiinia ja hieman ananastakin, vehnäistä maltaisuutta ja korianteria. Jälkimaku on greippinen, happamahko ja hieman alkoholi puskee lävitse.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihapotus sopivan raikas, mutta ei aivan yhtä virkistävä/helposti juotava kuin vaikkapa edellä mainittu "hugo", mutta silti prosentteihin nähden hyvää tasoa.
Mikkeller jatkaa tahkoamistaan ja tuntuu, ettei huteja panimolta tunnu tulevan. Not just another wit vie perinteisen witbierin uusiin sfääreihin suhteellisen onnistuneesti, vaikkakin mielleyhtymät Chouffen IPA-Tripeliin ovat selvät. Suositus IPA:n ystäville, sekä Tripelin ylistäjille ja niille jotka ovat jo ehtineet kyllästyä ison hoegaarden ämpärin äärellä juomaansa. Hinta on suolainen ja epäilen vahvasti, että tulee korkeintaan ostettua poistomyynnistä vielä pullo.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku:8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50






 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Olutarvioissa: Bosteels Tripel Karmeliet

Oluen speksit:

Mikä: Bosteels Tripel Karmeliet, Tripel, Belgia
Mistä: Systembolaget/Viro/Saksan verkkokaupat/hyvin varustellut olutravintolat.
Hinta: 1,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoja. 
Nippelitietoa: Bosteelsin panimo tunnetaan myös Pauwel Kwak oluestaan(tai pikemminkin oluen lasista..). Tämän Tripelin resepti on peräisin Karmeliet:n luostarista v. 1679, Bosteelsin panimo on edelleen perheyritys, perustettu 1791.

Karmeliet Tripel on kuulunut jo pidempään maistamattomien listalle. Kyseessä on yksi arvostetuimpia belgitripeleitä. Kerrotaan, että oluen panossa käytetään vain kolmea mallasta: ohraa, vehnää ja kauraa.
Saa nähdä miten tämä kestää vertailua kestosuosikki tripelliini, eli Chimayn Tripleen.
Ulkoisesti olut on vaalean oranssinkeltaista keskitason vaahdolla.
Tuoksussa korianteri hyppää silmille, tai ehkä pikemminkin nenään, todellisella -In you'r face- tasolla. Banaanista makeutta taustalla, sekä reilusti hedelmäestereitä.
Maussa on sitten pehmeän makeahkoa banaanisuutta, korianteria, hiven mansikkaa ja mausteita. Omaan makuuni liikaa korianteria, tuoden jälleen mieleen erään vehnäolut satsin.. No koitetaanpa päästä eroon menneistä ja takaisin tähän iltaan, tähän hetkeen. Jälkimaussa sentään hieman kuivuutta ja kevyehkö hedelmäinen raikkaus.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, silti alkoholi on yllättävän hyvin piilossa.
Tripel Karmeliet on lopulta makeamman puoleinen tripel, ei ollenkaan huono, mutta omaan makuuni olisin kaivannut enemmän kuivempaa happamuutta ja hivenen katkerampaa otetta.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 38/50

Olutarvioissa: Paulaner Salvator

Oluen speksit:

Mikä: Paulaner Salvator, Dobbelbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 2,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,9%, katkero: 21ebu, väri: 49ebc 

Nippelitietoa: Paulaner on Baijerin alueen suurin panimo ja Saksan mittakaavalla menee sijalle 8. Panimon Salvator on siis vahva Dobbelbock ja tänäkin päivänä suurin osa panimoista nimeää "tuplapukkinsa" -or päätellä (esim. Ayinger Celebrator,Ettaler Kloster Curator, Stadin Sörnator, jne)

Vuoden kuumimpaan aikaan saapui vapahtajamme ja pelastajamme Salvator Alkoon. Miksi? Tutkimattomia ovat Alkon tiet.. Tämähän olisi omiaan loppusyksyn/talven lämmittäjänä. Paulaner Salvator on todennäköisesti yksi tunnetuimpia Dobbelbockeja. Jos Belgiassa munkit joivat paaston aikana Quadruppeleitaan, niin Saksan puolella Dobbelbock oli vastaava tuote, nestemäinen leipä.

Ulkoisesti tämä on punaruskeaa olutta keskirunsaalla vaahdolla, joka häviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta, kuivattua hedelmää, karamellia ja siirappia, sekä annos alkoholia.
Maultaan Salvator on leipäisän maltainen, hieman siirappisen sokerinen ja täten makeahko. Hieman kuivattua hedelmää, mutta myös aavistus metallia. Jälkimaku on kuivahkon viljainen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, alkoholia on, mutta juotavuus on kohtalaisen helppoa.
Paulaner Salvator on lopulta simppeli Dobbelbock, ei missään nimessä tyylin kärkeä. Veikkaan, että suht halvan hinnan ja korkean alkoholipitoisuuden vuoksi saattaa käydä kaupaksi jopa näin kesällä. Tämän ystäville tarjoan lämpimän suosituksen kohti Weltenburger Asam Bockia.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Olutarvioissa: Mühlen Kölsch

Oluen speksit:

Mikä: Mühlen Kölsch, Kölsch, Saksa
Mistä: Kölnistä, sattumanvaraisesti muualtakin.
Hinta: n.1€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,8%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Mühlen Kölsch on Kölnissä Brauerei zur Malzmühlen (perustettu 1858) valmistama Kölsch. Kölsch on pintahiivaolut (ale), mutta valmistettu muuten pitkälti samalla tavalla kuin vaaleat lagerit. Vain Kölnissä pantua Kölschiä voi kutsua tällä nimellä nimellä, muiden etiketeissä voi lukea vaikkapa "kölniläistyylinen olut, tms".






Helteet palasivat ja nyt jos koskaan maistuu virkistävä Kölsch. Kyseessä siis pintahiiva käynnyt olut, käytetty n. +15-20c lämpötilassa suurin piirtein samoilla raaka-aineilla, joista rakentuu tavanomainen vaalea lager, joten kyseessä on todella helposti juotava pintahiiva olut. Korkataanpa:

Lasiin kaatuu kullankeltaista olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla, joka katoaa hetken kuluttua.
Tuoksussa on hieman kukkaisia sävyjä, vaaleaa leipäistä maltaisuutta, viljapeltoa ja häivä hedelmäisyyttä muistuttamassa, että kyseessä ei ole lager.
Maultaan tämä "mallasmyllyn kölssi" on keveähkösti leipäisän maltainen, hieman maissia ja ruohoisuutta. Jälkimaussa katkeroa ei maista kunnolla, kuivahko loppua kohden.
Suutuntuma on kevyehkö, helposti juotava. Hiilihappoisuus on hieman pistävää.
Mühlen Kölsch on perushyvä esitys tyylissään. Virkistävä janonsammuttaja ja menisi monelle karhumiehelle janojuomasta kuin väärä raha. Puhdas ja yksinkertainen.
Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 26/50

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Olutarvioissa: Okells Aile

Oluen speksit:

Mikä: Okells Aile, Portteri, Mansaari
Mistä: Ruokakaupat
Hinta: n.4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Okells on pienehkö panimo Mansaarella, joka on erikoisesti brittein siirtomaa. Panimon Aile on keveä savuporter, jonka savuisuus on peräisin viskistä tutussa turpeella savustetusta maltaista (peated malt).  Niin ja se Aile sana tarkoittaa tulta, peräisin manksin kielestä.






Työpäivä takana ja kotona odotti viimein laatikollinen oluita. Mistä laatikko oli ilmestynyt, sitä emme tiedä, emmehän ;)
No tänään lasissa jokin aika takaperin Citymarketista ostettu pullo Okellsin Ailea, jonka etiketti myisi paremmin jonkin fantasiakirjan kannessa. Liiemmittä jaaritteluita asiaan ja arvioon.

Lähes mustaa olutta kaatuu lasiin synnyttäen haalean ruskean vaahdon pinnalleen. Vaahto leviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa on kyllä hieman turpeista savuisuutta ja tervaa, kuin skottiviskeissä ikään. Suklaata ja hieman paahdetta taustalla. Erikoinen ja samalla tutuhko sitrusmainen aromi leijuu nenään ja voisin veikata cascadea käytetyn?
Maussa on keveästi suklaata, hieman kahvista paahdetta ja savuisuutta. Ei ihan niin savuinen kuin kuvittelin. Lakritsaa ja hentoa tuhkaista happamuutta taustalla. Jälkimaussa pieni sitruksinen humalan tynkä.
Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, melko helposti juotava porter. Hiilihapot tyyliin sopivat, eli pienehköä hapokkuutta.
Mitä jää käteen? No voltteihin nähden ihan mukava kevyt porter, mutta kärsii liian kevyestä rungosta. Maitokauppa oluiden valioita.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

perjantai 8. heinäkuuta 2011

SOPP Lahti '11 - matkaraportti


Lahden Suuret oluet, pienet panimot käytiin mennä viikonloppuna ja nyt on keveän, lightin, matkaraportin paikka. Joukkueemme oli tänä vuonna taas aamupäivästä (avajaispäivänä) liikenteessä. Portit aukeutuivat ikävästi vasta klo 16, joten vauhtia oli haettava Teerenpelistä ja jostakin, muka irkkukuppila, Dublinista. Metro ei ollu vielä auki. Alueelle selviydyttyämme paikalle kaarsi Olutoppaan puolelta nimim. DeGarre ja helteinen sää vaati juotavaa.
Listaa vilkaistaessa tuli todettua, ettei tarjolla ole kummempaa. Pitkälle samaa settiä kuin mennä vuonna, mutta käydäänpä maistellut lyhyesti lävitse:

- Teerenpeli Luomuleevi: Uusi tuttavuus, tai sanotaan maistamaton, tuttua teerenpeliä, hyvin neutraali ja aika mitäänsanomaton lager.
- Teerenpeli Red Ale: Uutuus, joka ei ihastuttanut. Kaunis väri, mutta maussa ei oikein mitään otetta ja karvas, luit oikein, karvas jälkimaku ei nostanut tunteita puolesta.
- Teerenpeli Lemon Teezer: Sitruunasoodan väristä ja keveän sitruksista "long drinkiä", fairy tuli mieleen, turhan makea, olisin toivonut kuivempaa, happamampaa ja raikkaampaa. Simainen.

Laitila jäi välistä, sillä mitään kiintoisaa ei ollut.

- Hollolan kivisashti oli kiintoisan väristä, kuulema astia oli kaatunut ja hiivat sekoittuneet sekaan. Ryhmämme sahtineitsyt ei innostunut ulkonäöstä.
No samalle se maistui kuin ennenkin.

- Hollolan Peurapils: Hivenen erikoinen pils, josta en saanut oikeastaan mitään irti, erikoisen kotikutoinen fiilis jäi.
- Hollolan Ameriikanhirvi: Ei yhtä hyvää kuin viimevuonna, mutta APA maistuu aina, ei moitittavaa.

- Lammin Sahti: Vähän mauttomampi ja munattomampi kuin Kivisahti, mutta kun viimeksi jäi väliin piti nyt korjata.
-Lammin Juhlaolut: Herätti keskustelua onko tämä sahtimaista olutta, vai olutmaista sahtia. Ihan ok, ei suuria tunteita puolesta, eikä vastaan.

Tässä välissä oli pakko saada ruokaa ja paikalla oli oikein maukkaan näköisiä bratwursteja hapankaalilla, joten sitä ja palan painikkeeksi VASP:n wehnäbockia, joka kelpasi mukavasti ruokajuomaksi.

-VASP:n Suvi olutta en ollut kokeillut, joten piti sekin korjata. Ihan kiintoisa ja parempi kuin oma "Vihta olueni" johon taisi mennä melkoisesti enemmän lehteä kuin tähän. Ei huono, muttei innosta uusintaankaan.

Saimaan Juomatehtaan puolelta testasimme sitten:
- Marsalkka Vehnä: Keveä weizen, vähän pliisu jopa muihin kotimaisiin verrattuna, menee janoon.
- Lentomestari ESB: Bruuverin puolelta, oli tämä tullut, ei listassa, mutta yhtä hyvää kuin ennenkin. Voisin huolia pulloon ja Alkoon.
- Kevät Ipeloinen: Samaa kuin Helsingissä ollut Marsalkka Pale-Ale, ainakin kyypparin mukaan. Festarien mieluisin olut ei tällä kertaa paljoa vaatinut. Tässä olisi pätevä sessio ipa alkoon hinta alle 3,5€ pullo, wink, wink.
Vihko ruksittu täyteen-> aika lähteä, sitäpäitsi paikka alkoi täyttyä iltaa kohti melkolailla. Onneksi esiitymässä ollut Pave Maijanen aloitti vasta suht myöhään, joten ei kauaa tarvinnut "kärsiä", herra heitti lähinnä mestarit areenalla settiä, johon joku yleisön herrasmies huikkasi osuvasti "Hyvä Kirka" propsit kotiin.
Vierailimme lähtiessä vielä Metrossa, jossa ei ollut kuin terassi auki. Jo toista kertaa paikalla käydessä saa tyytyä vain terassin valikoimaan, fail.

No mitä jäi käteen? Tukku uusia tikkejä, mutta mitään helmiä ei festari tarjonnut. Toivoisi muiltakin pienpanimoilta panostusta tapahtumaan, erityiskiitos VASP:lle, joka oli tutuin voimin taas liikkeellä kaukaa ukista asti, hyvää työtä. Muut.. voitte tekin taputtaa itseänne olalle. On se jännä, miten länsirannikolta asti tullaan Lahteen, mutta esim. Tampereen tuntuvat tiet vievän vain Helsinkiin, jossa eräiden nimeltämainitsemattomien panimoiden tuotteita on muutenkin paremmin tarjolla, Porista nyt puhumattakaan. Jos VASP ja Laitila saavat tuotteensa rahdattua Lahteen, niin miksei muutkin.. Malmgårdista, Huvilasta, StaPa:sta ja muista lähempänä olevista puhumattakaan.
Toinen kritiikin kohde osuu järjestäjälle. Tapahtumasta tiedottaminen, ainakin internetin puolella, oli ala-arvoista. Juuri minkäänlaista infoa ei saanut irti ennenkuin n. viikkoa ennen festareita. Se puoli kuntoon.
Loppujen lopuksi Lahden reissu alkaa olemaan meidän poppoolle jo jonkinmoinen perinne, joten paikalla ollaan ensi vuonna suurinpiirtein samalla kokoonpanolla.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Olutarvioissa: Saison de dottignies

Oluen speksit:

Mikä: De Ranke Saison de dottignies, Saison, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,74€€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero: 42ebu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: De Ranke tarkoittaa suomeksi humalasalkoa. Panimo on perustettu 1994 ja tunnetaan mm. De Ranken XX Bitteristä ja Cuvee De Rankesta.

Lahden reissu takanapäin ja muutaman työpäivän jälkeen palaa blogikin hiljaiselostaan. Palaan Lahden SOPP:n vielä jossakin välissä, kun vaan olisi aikaa. Viimeisiä Alkon kesäoluita edessä, kyllä skippaan Schneiderin Kristallit, San Miguelit ja Apfelbierit. Saisonia taas lasissa, sisälämpö +28c, joten nyt maistuu.. vai maistuuko?

De Ranken Saison kaatuu lasiin samean oranssina ja hyvävaahtoisena. Vaahto jättää kauniisti pitsiä lasinreunaan.
Tuoksussa hedelmäestereitä: Mangoa, hieman banaania. Sitrusta, yrttisyyttä ja hyvin kevyesti mausteita. Ei mikään hirmu voimakas tuoksultaan, mutta ihan miellyttävä.
Maussa on hedelmäistä mehukkuutta, makeaa maltaisuutta, yrttistä humalaa ja hieman sitrusta. Pieni pippurisuus tuntuu jälkimaussa yhdessä ruohoisuuden kera.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja helposti juotava.
Saison de dottignies on kyllä ihan perushyvä Saison, jossa ei ole mitään vikaa, mutta tänä kesänä Nögnen Saison on valintani jo halvemman litrahinnan vuoksi. Saa nähdä jos ehtisi kesän aikana vielä testaamaan oman Saisonin ja Dupontin klassisen Saisonin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50