Alkon Jouluoluet 2017-tasting

Jälleen kerran perjantaiaamu koitti pimeänä ja sateisena. Kahvi maistui pahvilta, eikä junan ravintolavaunussakaan tuoksunut enää norttikaan.
Onneksi valtion monopoli oli kutsunut jälleen luokseen maistelemaan tuoreita uutuuksia pääkallopaikan norsunluutornin huipulle. Edessä olisi jälleen parituntinen maistelu, jonka kantavana teemana on jouluoluet ja muita kauden uutuuksia.
Kankea aamu ja olutta. No mikäs siinä.

Tunnelmaltaan tilaisuus oli taasen hiljaista asiaan vihkiytymistä ja omaan lasiin tuijottamista, että pidättelin välillä naurua miettiessäni, että jos kirjastossa olisi panimoravintola auki perjantaiaamuna ja puhelin sattuisi soimaan..

Asiaan.. Kaikkia valikoimien tulokkaita ei ollut tarjolla, mutta muuten oluita oli runsain mitoin.
Nämä kysymysmerkit unohtaen voinkin teille klikinsäästöihmisille todeta, että investoikaa Schlenkerlaan ja Chimayn valkoiseen. Tämän te toki teette muutenkin.

Oluet kaikille muille, olkaapa hyvä:

Stadin Imperial Pilsner 4,98€/0,33l.

Stapan kolmikko avasi aamun raikkaasti. Ensimmäisenä Imperial Pilsner.
Smoothia trooppishedelmäistä sektoria reilusti esillä. Viljaa&keksiä seassa tarjoten varsin katkeran loppuliun. Good start. Puhdaspiirteinen ja oikeastaan todella maistuvan särmikäs tapaus. Hyvä Stadi. 

Joulupöytään? Ei, mutta joulusaunaan koko kori.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Whale Ale, American Pale Ale, 4,99€/0,33l.

Valas Ale, mistä nää nimet tulee?
Sitrushedelmää ja havuja tuoksussa. Yrttistä peräkärryä. Greippiä piisaa, mutta kysyn koko ajan: riittääkö enään puhdaspiirteinen Apa? Jopa näinkin onnistuneena?
Ei siinä; Stapa on petrannut näissä selvästi viime vuosina.
Joulupöytään? Ei, mutta tällä voi virittää keskustelua nimen alkuperästä ennen pöytää?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Winter Rye Lager, 4,5€/0,33l

Rinnakkain näitä kolmea nauttien sitä ihmettelee näiden hiuksenhienoja eroja.

Hedelmää, aprikoosia ja sitrusta seassa. Aavistus enemmän makeutta, kuin aiemmissa. Ruis? Kummittelee varmaan taustalla, mutta manaajan taitoni eivät tuo häntä esiin. Ei arvaisi tätäkään ihan äkkiä lageriksi.
Konttinen vs Konttinen vs Konttinen kilpailu päättyy tasapeliin Konttisen eduksi.
Joulupöytään? Kolmikosta omaa pöytään asti eniten potentiaalia. Ehkä liharuokien kaverina voisi kokeilla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, Brown Ale, 3,99€/0,33l.

Musta Virta tarjoilee browninsa reilusti leipäisenä ja yllättävän paahteisena. Kuivaa keksiä, mutta lopputulemalta tuote on harmittavan vetinen, ohut ja yksiulotteinen. Ideaa olisi, etiketti on helkkarin nätti, mutta aivan liian ohutta rungoltaan. Harmittaa vähän, mutta onneksi seuraava olut odottaa jo.

Joulupöytään? Ei, en lähtisi parittamaan. Wouldn't pimp this beer, sorry.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikkeller Do They Know It's Christmas, IPA 3,49€/0,33l

5,5% ”Kevyt IPA”. Hinta yllättää. Missä Mikkeller lisä? Pitäisi olla ainakin vitonen, koska voi.

Vai onko Mikkeller tipahtanut jo hypen terävimmästä kärjestä? Ei kai?

Modernien juttujen sijaan nyt on haettu aika perinteistä ”West Coastia”. Sitruksia, greippiä, kinuskia ja havuja. Ei räjäytä tajuntaa, ei wow-faktoria, mutta onpahan hyvää ja tasapainoista osaamista.
Joulupöytään? No jos teet burgeria? Ja mikset tekisi? Kuka haluaa syödä jotain lanttulaatikkoa, jos vaihtoehtona on burger?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kimito American IPA 4,93€/0,33l

98ebua. Luvut kohdallaan. Mandariinia tulossa. Greippiä, tropiikkia.. Kimito U dog, täähän on onnistunut. Ei karkeutta, ei yrttilikööriä, eikä mäntysuopaa. Vielä kun humalat olisivat enempi framilla tuoreempana, niin voisi nostaa jo pienelle jalustimelle kotimaisten onnistuneiden IPA-oluiden harvassa kategoriassa. Kimiton paras tuote tähän mennessä (maistamistani, toki).

Joulupöytään? Kts. Edellinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaan Brewer's Special Pint Before Decaf, Sweet Stout 3,49€/0,33l.

Oho. Brittivibat kulkee pitkin selkää. Onko Saimaalla oikeasti onnistuttu? Otetaanpa selvää..
Maitokahvia ja luumua. Marmeladia ja paahdetta. Keveää, mutta makeahkoa. Balanssi on hämmentävän onnistunut. Ei räjäytä maailmoja, mutta ei minkäänlaista karkeutta, kuten panimon tuotteissa yleensä. Viimeisteltyä, smoothia ja sellaista, josta jää aidosti ihan hyvä fiilis.

Joulupöytään? Tuota, ehkä jouluhalon, tai muun jälkkärin kaverina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steamworks Pumpkin Ale, 4,99€/0,33l.

Kaksi kurpitsaa vastakkain, eikä edes Tenavia missään. Mitä tästä sanoisi.. Joulu. Tää tuoksuu joululle. Mausteisuutta juuri sopivasti, ei lähde pipari aivan lapasesta. Sellaista miellyttävää leivoksisuutta, että luulen juovani nestemäistä maustekakkua. Ja minä pidän konditorioista. Toffeeta mukana, aprikoosin kiveä ja hedelmäsosetta. Tarjoilija: Toinen pala samaa kakkua kiitos.

Joulupöytään? Jännästi tämä ei ole jouluolut, mutta kenties jouluisin ja joulupöytäänkin sopivin olut tänään. Mausteisuus tukee laatikoita makeuden ohessa, silti juotavuus on mainiota.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskuun Pumpkin Ale, 7,16€/0,33l

Jos edellinen oli hyvää, niin.. no.. Nätisti sanottuna tässä on aivan liikaa mausteita ja kurpitsaa. Tökkii ihan huolella. Steamworksin toffeinen maltaisuus on poissa eikä sido elementtejä yhteen. Vaikka yleensä In Your Face jutut miellyttävätkin, niin mausteoluissa lainaan vanhaa mainosta: ”Liika on aina liikaa”. Ei minun mukini.

Joulupöytään? Ei, hankin jo lähestymiskiellon toisillemme.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

  
Shepherd Neame Christmas Ale, English Strong Ale, 4,98€/0,5l

En muista olinko aiemmin tätä tiputtanut, tai todennäköisemmin oliko se tiputtanut minut?
Taattua Shepherdiä kuitenkin, joko hyvässä tai pahassa. Christmas Ale välttää kuitenkin pahimmat karikot, joita edustaa vieressä päivystävä Ridgewayn tosi paha tonttu, jota en oikeasti halua juoda uudestaan. Ei yltiöpäistä makeutta ja alkoholia. Vaan brittihedelmää, joululeipää, karkkia ja keksiä. Pehmeää ja helppoa.
Joulupöytään? Todellakin. Lagerit ja Weisset unohtaen tämä voisi toimia yleisoluena. (Ei sahtia ei ollut tarjolla, tiedän).

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nøgne Ø Julequad 2017, Quadrupel 5,49€/0,33l

Nönnö tuo vanha joulun pelastaja; tee taikasi. Mämmiä. Luumua ja kahvia. Aika jännä tuoksun osalta. Maku... Uuuuh.. Kunnon siirappia. Sokerihumala maistuu siis tältä. Kahviliköörissä uitettua belgihedelmää, siis sokeroitua hedelmää.
Aiheuttaa kysymyksen: Menisikö koko pullo ja onko tämä se syy miksi kaikki siirtyvät kilpaa 0,33l pulloihin? Vai paremman katteen takia? Nönnön paras taika on todella kateissa tässä siirapissa.

Joulupöytään? Ei minun, mutta makeiden liköörien ystäville jälkiruuan sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Flying Dutchman Raspberry dipping chocolate dripping super trouper porter 4,9€/0,33l

Huhhei taas näitä nimiä. Siis kelatkaa nyt hanalätkän kokoa? Joko sillä ovelasti peittäisi kaiken tieltään, tai sitten firman saunaillassa on keksitty kilpaa nimiä? Ei tätä ainakaan tiskillä kehtaisi edes yrittää lausua, jos vaihtoehtona mielessä pyörii sana ”tuoppi”. Okei vattua ja tummaa. Uhka vai mahdollisuus? Vattu kun usein hapokkuudellaan syö rungon näistä.
Tuoksu lupaa.. Pandan täytettyä suklaakonvehtia, Fazerin Juliaa, tai ihan vaan suklaaseen dipattua vattua. Upeeta hei. Hapot syövät maussa rungosta palan, mutta nyt onnistutaan kenties paremmin kuin aiemmissa maistamissani yrityksissä. Kahvia vähän takana, marjaa ja suklaata, ei kuitenkaan makeaa. Milteipä tummaa suklaata ja hapokasta vattua sekaisin. Jännä. Tavallaan pidän, tavallaan en. Hyvä tuote, herättää fiiliksiä paljon.

Joulupöytään? Konvehtien kaveriksi sopisi hyvin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stone Xocoveza, Imperial Stout 4,7€/0,33l

Stone iskee piparimaustetulla Stoutilla. Tämä selviää helposti tuoppia nuuhkiessa. Alan oikeastaan miettiä saako tätä koko lavan, jos löytää mantelin piilostaan?
Keveän paahteinen ja keksinen kokonaisuus, jossa mausteet joko miellyttävät, tai sitten eivät. Ei minun kuppini tänään, joten hento pettymys, koska odotus Stonen kohdalla oli kova. RIS missä olet?
Joulupöytään? Ehkä aaton aattoon glögin sijaiseksi kinkkua paistaessa tällä voisi päästä tunnelmaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Swannay Barrel Aged Orkney Porter 6,98€/0,33l

10,5% vahvuutta. Nyt on luku kohdallaan. Minun mielestänihän alle 8% Stout/Porter osaston valmistaminen pitäisi kieltää jollakin lailla. Niistä kun tulee aina tunne: ”Miksei samantien ainakin 9%, toimisi paremmin”. pl. Keveät dry stoutit nitrohanassa, eiks je?
Tuoksu.. Ou jees, sanon ääneen, seurakunta kääntää päätään ja vaipuu takaisin horrokseen. Sorisori.

Tuo ihana viskinen tammisuus.. Kanervaa, vaniljaa, paahdetta, turvetta, tynnyriä. Kyllä.

Maussa todella makeaa maltaisuutta, vierremäisyyttä ja tammea. Harmittaa etteivät katkerot pure, tai paahde potki perseeseen kunnolla. Needs more spee..ebu. Tynnyri ei aivan pelasta, mutta melko huikeaa se oli hetken.

Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lehe Ravnodenstvie Barrel Aged Russian Imperial Stout 5,49€/0,33l

3kk rommitynnyrissä.. Tarvitseeko lisätä mitään?
Rommia ja sikaria, check. Rommia ja vaniljaa, check. Rommirusina taittaa vähän makeutta 11% edestä. Kokonaisuus on vähän alkoholinen, siis romminen, kuten nämä usein tuppaavat olemaan.
Peräkontti parempi, kuin Swannayssa, mutta rommi peittää alleen paljon. No minä pidän rommista, joten tämäkin on ihan jees. Sanoinko jo, että on rommia?
Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Zeta Zendra Savuolut, 5,09€/0,33l

Espanjalainen savuolut..mmm.. Pyökkiä.. Ei verrokkina olevan Schlenkerlan Urbockin veroista savun rakkautta, mutta jännä. Savu ja viljapelto.. Suomalaista maalaismaisemaa.
Maku iskee märällä rätillä. Olvin Tuplapukin tyyliin vähän viinainen ja makea. Tökkii pahasti loppua kohden. Koko pullo ei uppoaisi. Hyvä alku lässähti täysin. Harmi.
Joulupöytään? Vieressä oleva Schlenkerla tietää jo miten tässä savuolut ottelussa käy.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, The Savuolut, 3,98€/0,5l

-Uusinta- Nannanananaaananaaaa. Ei mulla muuta. Tää on ihanaa rakkautta hei ensimmäisestä huikasta viimeiseen.
Joulupöytään?  Aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Chimay White, Tripel, 9,48€/0,75l

-Uusinta- Edellisten jälkeen resetointia. On kyllä edelleen. Ai että. Paras Tripel minun kirjoissani vieläkin. Suorastaan maaginen tasapaino hedelmän ja mausteisuuden suhteen. Fenolit ja esterit sulassa sovussa. Pelottava juotavuus, hekuma. Ihanaa. Pitkästä, pitkästä aikaa. Tällä pitäisi olla pysyvä paikka jokaisen kaapissa ja Alkon hyllyssä.

Joulupöytään? Nauti koko pullo ensin, ei tarvitse selvitä pöytään asti?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maistamatta jäivät aiemmin maistellut:

Weltenburger Kloster Winter-Traum,Wieniläistyylinen lager 3,99€/0,5l
 Oiva joulun yleisjuoma, kyseessä. Weltenburgerin laatua ilman kikkoja.

 Stallhagen Julbock, Bock, 3,55€/0,33l
 Pitkästä aikaa. Todella mainio paahteisen lakritsainen tumma Bock, ei aivan Doppel, muttei kaukana.

Ayinger Winter-Bock, DoppelBock, 4,49€/0,5l
Klassikko. Todella upea Doppelbock. Hands down. Ayinger = laatua.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock, DoppelBock 3,98€/0,33l
 Kotimaisten doppelien kärkeä. Mainio talviolut ja tiukkaa Uudenkaupungin osaamista.

La Trappe Witte Trapis, Witbier, 2,98€/0,33l
 Kepeä Witbier La Trappelta. ”Ihan jees”. Mielestäni enemmän kesäolut, kuin talvi, mutta etiketti..

Erdinger Schneeweisse, Hefeweizen, 3,98/0,5l
 Edelleen Alkosta saa parempiakin Hefejä, mutta sanotaan vaikka tämän olevan varsin laadukas siitäkin huolimatta, että sanon sanan ”Weihenstephan”.

Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA , 4,3€/0,33l
Tuttujuttu-osastoa viime vuodelta. Ihan kelpo IPA tämäkin.

 BrewDog Hoppy Christmas, IPA, 4,49€/0,33l
No.. Tästä on kaikki adjektiivit käytetty, joten kompataan edellistä. Ihan ok, vaikka ei edelleenkään panimon parhaita; edes tyylissään.

Bryggeri Winter Ale, English Strong Ale, 4,64€/0,33l
 Tykkäsin, mutta muistikuvat ovat muuten hataria.

St. Feuillien Cuvee De Noel, Belgityylinen Vahva Ale, 4,7€/0,33l
 St. Feuillien on sellainen panimo, jonka tuotteet eivät vaan koskaan oikein iske. Silti tämä ja Saison olivat mielestäni sieltä paremmasta päästä.

Näiden lisäksi maistetuista tarjolla oli mm. Sonnisaaren mainio Kuula India Pale Lager ja Vaspin Schwarzbock.

Valitettavasti esim. Pöhjalan tai Tankerin tuotteita ei maisteluun asti ollut ehtinyt. Uusista tuttavuuksista mm. Honkavuoren Pesämuna, Bock's:n Heller Bock, sekä Lakefront Eastside dark lager jäivät välistä aikataulusyistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ylipäätään sanoisin, että Alkon kattaus on toki laaja, mutta tänä päivänä se ei aiheuta samanlaista wow-faktoria, kuin joskus takavuosina.
Tähänkin on olemassa aivan selkeä syy.
Uutta tavaraa syntyy nykyään koko ajan enemmän ja sitä päätyy myös monopolin hyllyyn saakka entistä useammin. Uskon silti tästäkin setistä ainakin Schlenkerlan, sekä Chimayn ansaitsevan jälleen paikan kaapissani. Toivottavasti sinunkin.
Ei muuta, kuin hyvää pikkujoulukauden alkua. Tonttulakki päähän ja Alkoon, mars.

Luettua: Gastropub kotikeittiössä

Ruoka. Tuo elämäni toinen rakkaus oluen lisäksi voisi ansaita kokonaan oman bloginsa. Hei... Ruokablogi.. Pääsis ilmaseks syömään jokaiseen ravintolaan, koska tekisin ”arvostelua”.. What a great idea.. Eiku.. Ei.

Safka on hyvää ja olen kuulemma hyvin ”picky” siitä mitä syön. Jos ajattelen nykyisen kotikulmani ravintoloita ja eritoten sitä osa-aluetta joka itselleni läheisintä olen jatkuvasti pettynyt. Lahdesta luulisi saavan hyvää pizzaa, burgeria, tai kebabia.. Väärin. Samaa mikrolämmitettyä santamariaa samoilla tukkumannikastikkeilla. Ehkä siksi en bloggaa ruuasta. Se olisi raskasta, enkä jaksaisi olla angry food nerd:na jokaisissa kokkareissa.

Minua kuitenkin lähestyttiin tämän teeman tiimoilta Suvialan Alin tuoreella kirjalla. Alihan tunnetaan paremmin Bryggeri Helsingin keittiön sydämenä, herrana ja hidalgona. Kun kirjan nimikin kuullosti kotoiselta: ”Gastropub kotikeittiössä” lupasin lukaista teoksen.

Mitä siitä toteaisin? Kirja on paljon keittiönsä näköinen ja voisin kuvitella jokaisen annoksen istuvan Bryggerin listalle. Kirjan reseptit ovat simppeleitä, kuvista annan isoa plussaa. Ne eivät ole liian taiteellisia kikkailuja, mutta siistin rustiikkisia(?). Ulkoasu on siis todella huolitellun ja laadukkaan oloinen.
Kirjan loppupuoli on varattu kiintoisalle juustojen ja oluiden parittamiselle, sekä muutamille kotiolutresepteille. Mielestäni juuri nämä loppupuolen reseptit olivat hieman irrallaan muusta kirjasta ja sen tematiikasta, niin erityisesti panimomestari Mathias Hüffnerin haastattelumainen kertomus oli antoisaa ja koska Hüffner on niin pahuksen symppis, sekä todellinen mestari etenkin saksalaisten oluiden suhteen, niin hattua päästä.

Päätin tietysti kokeilla tätä tekstiä varten jotakin. Jotakin jota en ole koskaan kokannut ja jotakin joka kelpaa myös paremmalle puoliskolleni, jonka antipatia punaista lihaa (mmm..bacon...) kohtaan jarrutti monia haaveitani. Päädyin duunaamaan munakoiso-tsatzikiburgeria. Koska burgeri on pizzan kanssa pyhistä ruuista pyhimpiä niin tämän kohdalla koin nyrjähtänyttä huumoria. Tsatzikin teko oli toki tuttua eikä Alin ohje poikennut omastani yhtään.
Munakoiso kiinnosti, koska meistä ei ole kumpikaan sitä koskaan kaupasta ostanut. Ainoa vaan, ettei täältä saa kaupasta briossisämpylöitä (saa vinkata jos joku tietää Lahdesta tällaisen ihmeen).

Lopputulos on kuvassa alla. 

Burgeri oli oikein onnistunut ja keveä. Tein tosin bataattiraneja lisukkeeksi hp-savuchili-ketsupin kera. Käytin sämpylänä siis ciabattaa ja havaitsin jälleen briossin paremmuuden. Etenkin tässä sen keveä makeus olisi tasapainottanut tsatsikin happamuutta ja hapokkuutta paremmin.

Entä mitä kirjasta puuttui? Sama mikä kaikista keittokirjoista. Mikään ei ole täydellinen.
Millaista suppeaa keittokirjaa kaipaisin? Kaipaisin sellaista jossa paitsi raaka-aineet saa lähikaupasta (kyllä laiska autoton paskiainen ja lähikauppani ei ole Stockmannin herkku, tai kauppahallin lihatiski), mutta niistä loihditaan sellaista Michelinmatskua vaivalla, hiellä ja epäonnistumisilla. Sellaisen, joka ottaisi raaka-aineissa huomioon muutkin kirjan reseptit. Meinaan kotikeittiössä syntyy rutkasti tähteitä ja minä itse en osta raaka-aineita kaappiin homehtumaan ja keräämään pölyä. Siksipä olisi mahtavaa jos jossakin kirjassa huomioitaisiin tämä käyttämällä resepteissä pitkälti samoja raaka-aineita. Yksinkertainen asia, vaikea selittää siis. Jos saitte tolkkua pointista, niin hienoa.

Kelle suosittelen kirjaa? Oikeastaan kirja on aika all-around kamaa. Paljon ohjeita, kaikille hyvät paritukset oluista, jonkin verran kasvisruokia myös. Yksikään ohje ei lukemisellani vaikuttanut haastavalta, jos osaa seurata ohjeita ja hallitsee perusasiat keittiössään. Toisaalta kaikille pikku Blumenthaleille kirja ei tarjoa suoranaisesti mitään syvällisempää. Ei ilotulitteita, ei hiilidioksidileikkejä. Simppeliä, hyvää, feelgood ruokaa kansainväliseen ja keveästi keskieurooppalaiseen sävyyn.

Nyt jään odottamaan vain avokkeen seuraavaa reissua johonkin, jotta voin tiristää sitä punaista lihaa pannulla oluen kera. Ali.. On se aika äijä.

Perjantaipulloina: Bryggeri Roggenfest & Kouvostoliiton Pilssivesi

Kaunis heinäkuinen iltapäivä taittuu iltaan. Painettuani toista vuorokautta omia projektejani eteenpäin teki mieli mennä ulos, korkata kylmä ja ottaa etäisyyttä kaikkeen.

Eskapismia kera vesipiipun ja parin raikkaan. Vaikein päätös oli miettiä minkä pullon korkkaisin näin ”varaston tyhjennysviikoilla”. Muuton häämöttäessä edessäni sisäinen Simo Vaatehuoneelta on kauppaamassa tuulipukuja (vai pulloja) hintaan 99,90mk.
Ajatuksella: Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi. Silti pullot eivät tunnu katoavan mihinkään.
Tätä ajatusta noudattaen päätinkin korkata tuplasti jotakin sopivan keveää, silti maistuvaa, tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Mietin liian pitkään, kunnes näin hänet kaapin nurkassa: Bryggerin Roggenfestin. Kyllä. Kuinka monta kertaa tästä onkaan pitänyt runoilla? Vastaan: Lukemattomia kertoja.

Yksinkertaisesti Roggenfestista on tullut sellainen harvojen Alko asiointien vakio-ostos yhdessä Koffin Pirterin ja Chouffen Houblonin kanssa. Syyttäjä tosin kertoo edellisestä asioinnista olevan yli kuukauden päivät ja puolustus on kuin maansa myynnyt ja peltonsa polttanut.

Kaveriksi kaappaan syleilyyni tietysti kotipolttoista Pilssiä.

Molempien pikajäähdyttyä pakastimessa ehdin viritellä kesätoimistoni kuntoon. Vesipiipun, läppärin(että mie vihaan näitä windowseja.. Always trust the penguin), kajarit, kameran, jne.

Ehdin jo miettiä miten paljon valmisteluja hedonismi vaatii ja meinasin jäädä sohvalle puremaan persikkaa, mutta viimein kaikki oli valmista. Eikä mennyt edes sitä kuutta päivää, kuten edellisellä kaverilla jossakin isommassa kirjassa ilman kuvia. Tiedä häntä.. Sen opuksen todenmukaisuus lähentelee paikoin tämänkin blogin ja muun kotimaisen olutkentän keskusteluita.

 Asiaan, asiaan..

Bryggeri Roggenfest kätkee sisäänsä Bryggeri Helsingin mukaan:

”Humalat: Magnum, Perle

Maltaat: Pilsner-, ruis-, vehnä-, musta-, savu- ja karamellimaltaat, ruisleipä

Kantavierre: 13,2%

IBU: 36 EBC: 20”

Alkossa hintaa suolaiset: 4,55€/0,33l. Vahvuutta 5,2%

Roggenfest on Sofian ohella eräs toivomistani oluista Bryggerin yli vuoden takaisessa kilpailussa, joten otan paremman tiedon puutteessa osan kunniasta näistäkin (vitsivitsi).

Roggenfest on kauniin punaruskea olut kohtalaisella vaahdolla. Siinä on selkeästi pehmeää ruisleipäistä maltaisuutta yhdessä hennon savuisuuden kera. Häivähdys marjaisuutta, kuivaa keksisyyttä ja reilua yrttisruohoista humalaa. Miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän moniulottteinen moniottelija moneen tilanteeseen. Raikas, rapea, mutta pehmeästi soljuva. Maukas, rukiinen ja todella juotava tuote. Keskitäyteläinen, sopivan matalahkot hiilihapot (kenties johtuen rukiin käytöstä). Roggenfest on jälleen osoitus siitä miksi nautin Bryggerin tuotteista huomattavan paljon. Ei turhaa kikkailua, ei ”jänniä mausteita”, ei ” Turhaa C-humalan käyttöä”. Vivahteita, puhtautta ja juotavuutta. Olisipa hauska tietää olisiko Alexin Panimon laitteilla pantu samanlaisia? Vai onko Schulzin kattiloissa jotakin taikaa, joka kohottaa mestari Hüffnerin selvää ammattitaitoa astetta paremmaksi?

Tämän jälkeen onkin jännä korkata kotipolttoista Pilssiä. Mitä yhteistä niillä on?

Alkoholiprosentti ja Ebut ovat hyin lähellä toisiaan. Muuten aivan eri oluet toki, mutta näin heinäkuussa kiitän itseäni tästä erästä. Korkataanpa..

Speksit: 

Maltaina: Pils, München, Melanoidi. 

Humalat: Northern Brewer, Styrian, Saaz, Hallertauer.
IBU: n. 45. EBC: n. 12.
Vahvuutta: 4,9%

Pilssivesi valuu sameahkon keltaisena jättäen reilun ja pitsisen vaahdon laelleen.

Kukkaketoa, budia ja ruohoa. Siinä päälimmäiset aromit. Keveää hedelmäisyyttä, leipäistä maltaisuutta ja hyvin hentoa pihkaisuutta. Vilja ja humala ovat mielestäni tässä varsin kivassa balanssissa. Se ei pure päätä irti, kuten Petolintu, eikä omista Urquellin voista viljaisuutta. Suodattamattomuuden ja kevyen kuivahumaloinnin havaitsee selvästi. Olut onkin makumaailmaltaan kuin kellerbierin ja pilsin äpärälapsi, joka ajelee Kleinbussilla surffilauta katolla kukkaa poltellen ja individualismista paasaten, vaikka omistaakin saksalaiset vanhemmat ilman pickelhaubea ja saappaita. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, edellistä hiilihappoisempi olut.

Olen silleen salaa tähän lapseen melko tyytyväinen.

Olut loppuu, piippu sammuu ja viimeiset hitaat tanssitaan yksin nurmikolla avojaloin. Mielessä vain pian alkava kesäloma.

Soundtrack tänään: Scandinavian music group - Casablanca, Dropkick Murphy's – Deeds not words, Pave Maijanen – Ankronikka tunnari, Journey – Don't stop believin', Taiska – Mombasa, Green Day – American idiot, Raptori – Oi beibi, Sir Elwoodin hiljaiset värit – Älä mee, Paleface – Mul on lupa, Kerkko Koskinen Kollektiivi – Ole tyytyväinen nuorena, Queen – Innuendo, Belinda Carlisle – La luna, Hector – Eurooppa, Harry Belafonte – Bananaboat Song, Manu Chao - Mr Bobby.

Olutarvioissa: Bryggeri Sofia

Bryggeri Helsinki on muodostunut minun kirjoissani sellaiseksi tekijäksi, jonka tuotteet ovat poikkeuksetta hyvin tyylinsä mukaisia ja laadukkaita. Ne harvemmin revittelevät, vaan ovat usein kuin hillittyä Adult Rockia. Toimivaa, miellyttävää ja tasalaatuista. Tänään edessäni on tumma neito; Sofia.

Sofia saapui syliini ilman päivänkakkaraa hatussaan, mutta voisin silti laulaa pienen arvion sinulle, Sofia.

Tietoisku, sisältää nippelitietoa suoraan Alkon sivuilta:

”Panimoravintola Bryggeri Helsinki avattiin Helsingin Kruunuhakaan vappuna 2013. Keskellä Helsingin historiallista keskustaa sijaitseva panimoravintola tarjoaa käsityöläisoluita sekä sesongin mukaan valmistettua ruokaa. Bryggeri Helsingin vuosittainen oluttuotanto on n. 100 000 litraa.

Raaka-aineet:

Pale ale-, münchener-, kristalli- ja mustamaltaat, paahdetut ohrat ja speltit, Magnum-, Challenger- ja East Kent Golding -humalat.

Tuotenumero:	761724
Alkoholi:	9,0 %
Kantavierre:	23,8 °P
Väri:	320 EBC
Katkeroaineet:	83,9 EBU

”

Hintaa yhdelle 0,33l pullolle kertyy 5,96€, eli 17,76€/l. Kamppailisi kipurajalla, vaan tyylinä on oma suosikkini, kuningas, herra ja hilpeä hidalgo: Imperial Stout.

Valittettavasti keittopäivän päätteeksi en jaksa jaaritella enempää, vaan taidan harrastaa Sofian kanssa nyt hieman oraalista nautintoa.

Hän valuu lasiini synkeän mustana jättäen keskiasteisesti vaahtoa hunnukseen. Vaahdosta jää ohuehko kerros jättämään pitsiä lasiini, joten ulkonäkö on kunnossa. Eteenpäin.

Tuoksusta irtoaa heti Cafe Mochaa; Suklaisuutta ja kahvia. Tätä rytmittää kauniisti salmiakkinen ulottuvuus, mutta taistojen tielle on saatu myös letkeää leipäisyyttä. Profiili on keskivahvaa ja paahteista, mutta tuhkakuppisuus loistaa poissaoloaan; pahoittelemme Sofian kanssa täältä tanssilattialta sinne tupakkakoppiin.

Maussa on paksuutta ja rehevyyttä. Makeahkoa ruislimppua ja vahvaa mustaa kahvia. Tumman suklaan ja lakritsan aromeja. Liki puumaista ja yrttistä humalaa on taustalla tuomassa bassoa kokonaisuuteen, joten balanssi on todellakin kohdallaan.  Jälkimaku on pitkä ja katkeranpaahteinen.

Suutuntumaan kulkiessa voidaan puhua kohtalaisen täyteläisestä ja minun makuuni juuri sopivalla hiilihappotasolla varustetusta tuotteesta. Paksu ja hieman öljyisen tahmea.

Sofia on hienostunut, mutta kätkee miellyttävää svengiä alleen. Sanoisin, että tyylissään äärimmäisen tasapainoinen tuote. Silti se maaginen touch ja finesse, joka nostaisi maistelukokemuksen hekumaksi ja karkumatkaksi tikkaiden kautta Vegasiin moikkaamaan Elvistä puuttuu. Ehkä ikä ja tynnyri, tms twisti toisi lisää sävyjä? Silti ehdottomasti tyylissään kotimaan kärkeä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50p.