Mikä: HandiCap - Oaked Imperial Stout, Imperial Stout, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,8%, katkero: 70ebu ja väri: 132ebc.
Nippelitietoa: Panimon ensimmäinen IS, pantu vuosi takaperin. Humalina mm. Columbus, Willamette ja Cascade. Mukana myös tammilastua ja Bourbonia.
Perjantai iltaa. Tänään vaihteeksi ja viimein kotipanimon imperiaali lasissa. HandiCap IS on kaverini ideoima ryhmäsessio ja kimppapano, eiku..
Ajatus lähti molempien halusta kokeilla bourbontynnyri kypsytystä ja mahdollisuudesta nähdä kotipanimon prosessi vaiheineen. Reseptin kanssa soudin ja huopasin aikani, sillä tämä on/oli ensimmäinen pantu olut tyylissään ja ensimmäinen kerta tammilastujen maailmassa. Oluen nimi tulee suoraan toverini "loukkaantumisalttiudesta" ja sisäpiiri huumorista, joten: No offend.
Maistoin olutta ensimmäisen pullon viime keväänä, jolloin se oli todella raakaa ja muistutti enemmän salmiakkilikööriä. Entä nyt?
Tuoksussa tammilastun tuoma puinen tammisuus, bourbonvaikutteet ja vanilja tulevat esille. Samoin paahteista maltaisuutta, hiven tummaa suklaata ja jonkin verran karamellia. Hedelmäisyys on hyvin kevyttä. Monipuolinen, mutta hivenen bourbonin ja tammisuuden tähdittämä aromimaailma. Selvästi tasapainoisempi kuin keväällä, taivaan kiitos.
Maussa on paljolti samoja piirteitä. Tammilastujen hieman yksipuolinen iskevä puumaisuus , vanilja ja viskisyys lyövät iskevät vahvasti alakoukulla. Roteva paahteisuus ja suklaisuus jäävät hieman näiden taakse. Lakritsaa on mukana vain hieman. Humaloinnista on jäljellä vain keveä "maanläheisyys", joka lie Willameten aikaansaamaa. Tämä tukisi kivasti tammea, jos se ei olisi niin päällekäyvää. Tuoreena Cascaden erotti vielä, ei enään. Maku on melko pehmeä. Osuen lähemmäs makeampaan ja tasapainoisempaan IS ulottuvuuteen, kuin kuivan kahviseen maailmaan.
Suutuntuma on paksun öljyinen ja tukeva, melko täyteläinen. Kevyt hiilihappoisuus pitää tämän juotavuuden vielä balansissa, mutta ei tätä yksin yli 0,33l pulloa haluaisi juodakkaan. Alkoholi tuntuu hieman taustalla lämmittyytenä, joten sekin on vaimentunut.
Ylipäänsä ensimmäiseksi yritykseksi muihin tammitynnyri stoutteihin verrattuna ei hassumpi. FG jäi ehkä hieman liian ylös, mutta tiedän korjaavat toimenpiteet seuraavalle kerralle. Tammilastujen puolesta taas.. Ei näillä oikeaa tynnyriä saa, liian yksipuolista tammisuutta. Yömyssyksi ja talvea varten näitä on onneksi vielä muutama jäljellä, loput ovatkin jo toverini hallussa. Kippis.
---Edit 2013---
Olut on nyt mitellyt voimiaan.
Rehellisesti taakse ovat jääneet mm. Hoppin Frogin BA Boris ja kuulemani mukaan sokkotestissä eräs kotimainen Pirter jäi selvästi taakse. Tästä on kylmästi sanottuna kehittynyt alun salmiakkilikööri ajoista yksi..no perkule parhaista oluista jota on tullut naatittua.
Niin hyvää, että joulupukkikin nuolisi tätä lapasistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti