Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rakkaudella Schlenkerlaan

Moi.
Tota.. Halusin vaan kertoa..
Että..
Join kauden ekan savukinkun..
Siis Schlenkerlan Urbockin
Ei oltu silleen niinku nähty.
Ainakaan vuosisataan.. Tai vuoteen. Who knows?
Kun koskin pulloon.. Se tuntu taialta.
Vanha suola janotti samantien.
Ja savuisuus tais käydä silmiin..
Joku tippa ainakin.
No anyway. Kohtaaminen oli hellää.
Savukinkkuista rakkautta sen nestemäisessä muodossaan.
Herkkää tantraa, kosketuksia, hellyyttä, tuntikausia..
Ei kuitenkaan pelkkää vaniljaa, vaan tervanjuontia myös.
Ehkä tykkään snadisti bdsm:stä, koska se tuntui niin hyvältä?
Saunapalvia ja siirappia. Pehmeää kermaisuutta. Tais joku kissakin naukua.
Kehräs ainakin kupilla.
Lopulta sinä lähdit, minä jäin pitelemään lasiasi.
Yksin sunnuntai-illassa, lumisateessa ja tuiskussa.
Joulun taikaa kävi ilmassa sen kauniin hetken ilman mistelinoksia.
Hetken uskoin unelmaan, mutta kaikki kaunis aina katoaa.
Jälkesi häipyivät ensin hangesta, sitten suustani, muttei koskaan mielestäni.
Pitelen edelleen lasia toivoen, luottaen, että tapaamme taas.
Kuin kaksi toisilleen vierasta, silti niin tuttua.
Rakkaudella sinun Schlenkerlani.



tiistai 22. marraskuuta 2016

Pikatestissä: Alkon verkkokauppa


Kuten useimmat teistä ehkä ovatkin jo huomanneet: Alko avasi oman verkkokauppansa eilen.
Oikeasti ei kai pitäisi puhua verkkokaupasta, koska tuotteita ei toimiteta lähipostiin, ei matkahuoltoon, saati kotiovelle, vaan tilaajan on itse siirrettävä laiska takapuolensa pitkäripaisen kahvaa kohden.
Lyhyesti: Rekisteröidy verkkopankin lävitse (varmennus), klikkaile tuotteet ostoskoriin, maksa ja nouda haluamastasi Alkosta. Pidemmät ohjeet ja ehdot tästä.

Meinasin loppuun kirjoittaa vain, että: "Kokeilin palvelua, se oli ruma".
Nopealla empiirisellä vertailulla lukuisiin verkkokauppoihin, niin juoma, kuin muullakin puolella:
Sivusto on no... Voisin kuvailla sitä kovasti negatiivisilla adjektiiveilla, mutta koska äiti käski näkemään myös rumissa ankanpoikasissa kauneutta, niin.. Öö sieltä saa viinaa netistä, klikkailemalla. Siis kaikille teille Jorma Valdemar Huttusille tiedoksi: Ei tarvitse pelätä että asioidessa hyllyjen välissä rikkoo pulloja, tai että tarvitsee katsoa viereisen Tero-Kaarinan mielipahaa, kun et ostakaan pisaraa konua, tai sitä yhtä viiniä, jossa oli joku eläin siin kuvassa, joka oli ehkä punkkua tai sitten ei.

Oikeastaan vain yksi seikka ärsytti ja vetäisin koko hemapa-pussin nenään, jos nokkani ei olisi ollut jo täynnä. Opiskelijabudjetin eväät näes. Asiaan.. Juomien hintojen fontti on häiritsevällä tavalla yhtenevä lähikaupan tarjousjauhelihan kanssa, joten mielleyhtymä on väärä. Haluan juomista, en lisää pakastevihanneksia. Oikeesti tällähän ei ole väliä sitten yhtään, mutta yksi: "Pahoitin mieleni, kun ne koirankakat on siellä hangella" kuuluu tekstiin.

Koska kuten tekstistä näette olen joko idiootti, tai sitten vaan väritän vähän juttua tikusta, vai tikkuviinasta.
Kuitenkin meni tovi tajuta, että ylävalikoista saa rajattua esimerkiksi kaikki kotimaiset tuotteet näkyviin, tai rajata alatyyleittäin, tai täyteläisyyden mukaan. Myymäläsaatavuudetkin löytyvät jokaisesta juomasta.
Selasin verkkokauppaa melko runsaasti ja oletattehan, että seuraavaksi tulisi tehdä juttu tuotteiden noudosta ja keskustella syvällisiä toimitusajoista?

Arvatkaapa mitä? Lopulta en saanut tilattua yhtikäs mitään.
Tämä pelkästään siksi, että avattuani neljä-viisi kertaa kiintoisan tuotteen ikkunan auki näen, ettei sitä ole verkkokaupasta tilattavissa, tai on ehkä joskus kuukauden päästä. Lopulta kyllästyin tähän leikkiin ja totesin, että Alko on itselläni niin lähellä ja koska sielä oikeastaan on jo valmiiksi kaikki muu... Arvaattehan loput?
 Kävin paikalla jalkaisin, pyörin hyllyjen välissä, juttelin myyjien kanssa ja havaitsin sen edelleen itselleni mukavimmaksi tavaksi asioida.
(Kyllä.. kaupasta saa myös rajattua tuotteet joiden toimitusaika venyy ja paukkuu, mutta enpäs tätä tajunnut siinä vaiheessa, kun into byroslavian rajoitteista vapautumisesta kiilsi kiiman lailla silmissäni).




Pidän silti Alkon verkkokauppaa hyvänä. Se avaa ovet ja tuotteet kaikille meille, teille ja heille, jotka asuvat Arkadian ovien ulottumattomissa ja se, se on palvelun paras puoli. Toisaalta voitaisiin miettiä muuttuiko mikään? Ymmärtääkseni kun tähänkin asti tavaraa on saanut siirrettyä myymälästä toiseen joko soittamalla, tai nykäisemällä sopivasti päällikköä/myyjää hihasta? Toki uusi palvelu on selkeämpi tapa toimia.
Loppuun lisään itkua hinnoista ja maustan sen sillä, ettei edes vuonna 2016 Alko pysty siihen, mihin niin monet muut verkkokaupat jo pystyvät.
"Postnordilta päivää.. Teille olisi laatikko tulossa, monelta olette kotona?"


lauantai 19. marraskuuta 2016

Fiilistellen jouluoluita: Humalove Winter Moo ja Mikkeller Santa's little helper



En tiedä kuinka aloittaisin. Kertomalla jotakin jonka sinä todennäköisesti jo tiedät Alkon jouluoluista? Kuvailemalla säätä synkäksi ja myrskyiseksi, vai siitä kuinka keskitasoa saatanan pieni apul..eikun Joulupukin pikku apuri (Mikkeller Santa's little helper 2016) oli. Se upposi diipin Thurn und Taxis (lautapeli) session aikana aivan huomaamatta yhdenkään karvan nousematta pystyyn ja ihon menemättä kananlihalle. ”Naaah”. Leimasin sen KELA:n suomalla voimalla, pisteen voittoni jälkeen, luokkiin: ”Mukiinmenevä”, ”Ihan ok”, ”Ei muistikuvia”, 3,5 ilman papukaijamerkkiä, tai nuijittua kuuttimerkkiä.


Päätin vetäytyä Spotfyn äärelle juhlimaan suurta voittoani.
 Olen viimeaikoina tuhlannut aikaani tonkimalla itselleni uutta soundia sen sijaan, että jyystäisin vanhoja listojani puhki. Korkkaan oluen, jonka etiketistä en osaa päättää onko se ruma, vai niin ruma, että se on omaa jo camp-arvoa. Musta lehmä kokaii..lumessa. Jotain valkoista kuitenkin. Silti raaka-ainelistaus lupaa hyvää.. Kauraa, laktoosia, vaniljaa, suklaata... Kaikkea sellaista jota haluaisin, tai halusin käyttää joskus.
 
Hetki vaatii sopivaa soundia. Jotakin sopivan surrealistista, jossa maalataan kieli poskessa vivahteilla, lyyrisillä kikkailuilla, ristiriidoilla. Sellaista joka kutittaa tiettyä lohkoa aivoistani ja saa minut virnistämään pervolle nerokkuudelle ja ajatukselle: Kuinka montaa ihmistä tälläkin kipaleella voi ärsyttää? Kuinka monta tabua se ottaa esiin? Samalla mietin olutgenren tabuja. Niitä asioita, joita ei saa sanoa. Kuten kirjaimellisesti p**ista tuotteista, humalahakuisuudesta, viihdekäytöstä, sekakäytöstä, alkoholismista ja kaikesta siitä, joka on ajatuksen: ”Kaikille kaikkea, kuhan pikkutakeissa on kivaa ja voi muotiblogimaisesti kilistellä pikkulaseissa jotai IPASouria teennäisesti hymyillen” ulkopuolella. Aihepiiri kutittelee mieltäni jatkuvasti. Bloggaamisen reuna siis.. Harva sitä ajattelee ja harvempi on siellä käynyt. Se kohta, kun blogin kirjaimet muuttuvat viivoiksi ja hyperavaruus kutsuu. Voisimme todeta tämän johtuvan siitä, että ne ketkä ovat menneet reunan ylitse, eivät ole palanneet siitä kertomaan. Me muut taas.. Saatamme käydä sielä, jarruttaa ennen loppua ja kääntyä takaisin.. Tällä kertaa. Ja tälläkin kertaa totean, että Winter Moo on kyllä helkkarin maistuva makean laktoosinen, suklaakaakaoinen ja pehmeän paahteinen tapaus. Hyvää juotavaa, no bullshit. Sanoisin posetiivariseksi yllätykseksi, sellaiseksi jossa taustaraita on kohdallaan ja papukaija temppuilee. Kenties imho vaniljaa ehkä karvan liikaa, mutta tässä kohtaa se voidaan unohtaa. "Hyvää, tyylipuhdasta, tukevaa". "Kuumailmapalloileva siilimerkki".



Soundtrack juodessa:
Kuha – Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio
Risto – Elävä ihmisjumala
Ukkosmaine – Megaman II
Ukkosmaine - Salamaponi
Ultra Bra – Savanni nukahtaa
Poutatorvi – Rommikätkö
Dead Kennedys – Holiday in Cambodia
Miljoonasade – Tulkoon rakkaus
YUP – Mainosmiesten haamut
Kaikukasti – Lämpöö ja lempee
Saimaa – Matka mielen ytimeen


”On selvää, että Saatana kokee
asemansa uhatuksi.
Tohtorin tieteellinen läpimurto uhkaa
yllättäen Saatanan monopoliasemaa
telekinesian toimialueella.”





maanantai 14. marraskuuta 2016

Mitä etiketistä luettua sinä odotat oikeasti?


Teksti sisältää nousujohteisia ennakkoluuloja ilman ratkaisuja. Se on julkaistu myös Lahtikko #2:ssa.


”Lääh, Puuh, jaksaa, jaksaa, jaksaa” Hoin itselleni, kuin paraskin spinning-opettaja ilman tiukkoja trikoita ja fitnespyllyä. Päivä oli ollut pitkä ja kuiva täynnä väsyttäviä luentoja ja laskemista. Olin onnistunut laskemaan vain pitkiä minuutteja kohti jääkaapissa majailevaa kylmää tölkkiä kohden. Kun viimein sain pyöräiltyä tämän kodiksi kutsutun vuoren päälle ilman lisähappea ja Šerpa-oppaita oli oloni kuin sillä yhdellä Veikalla joskus. Enkä puhu edes pikkuveljestäni, enkä siitä toisestakaan..No tiedätte kyllä.
Kun viimein sain käsiini tuon jumalaisen kuohkean nektarin ja katsahdin nimessä olevan, jälleen, sana pale ale odotin innoissani sitä sitruksen, greipin ja ”etelänhetelmien” marssia suuhuni torvien ja lippujen kera, mutta ilman sarkatakkeja ja maihinnousukenkiä. Tasoittuen mukavan pehmeällä ja kermaisella maltaisuudella päättyen mukavaan raikkaaseen puraisuun ja hymyyn huulilla.
”Viikon luontoääni viikolla 41.. Sopuli aivastaa..Tsufffffffff” sanoi tölkki. Ensimmäinen puraisu... Ja mitä ihmettä? Tämä maistuu.. Oudolta, valjulta, mitäänsanomattomalta. Keksiä ja kuivaa hedelmää, marmeladia päällä oudon puumaisuuden kera. Seuraava huikka ei ole edellistä parempi. Pikainen hakeminen internetin syövereissä tuottaa tuloksen.. Tämä onkin English Pale Ale.
Koen oloni huijatuksi, enkä edes ensimmäistä kertaa samalla saralla. Lukuisat ovat olleet sellaiset IPA:ni, jossa olen odottanut samaa joutuen törkeästi huijatuksi saman punnan kääntöpuolella.
Miksi näin? Koska oikeastihan molemmat tyylit saapuvat kuitenkin tästä fish&chipsin luvatusta maasta, jossa rakkaus edelliseen on yhtä lujaa kuin kuningasperheeseen. Voisi siis kuvitella, että sana pale ale assosioituisi päässäni lähemmäs brittiläistä, kuin amerikkalaista vastinettaan?
Entäpä ne lukuisat modernit viritykset, joissa olut onkin nimetty pale aleksi, mutta purkista löytyykin vaikkapa session-ipa, golden ale, vehnä ale, tai muu läheltä liippaava tyylisuunta? Kyllä.. Minä mieleni niin pahoitin..
Voisi kysyä miksi näin on? Eikö tyylin painaminen pakkaukseen palvelisi kaikkia? Johtaisi kuluttajia vähemmän harhaan? Toisaalta taas eikö panimoilla ole vapaus nimetä oluensa valitsemallaan tavalla? Sellaisella joka sopii parhaiten heidän imagoonsa, suuhunsa, tai ylipäänsä edes mahtuu etikettiin?
Entäpä tapaukset, joissa oluttyyliä ei ole mainittu ja olut onkin nimetty pelkästään jollakin enemmän, tai vähemmän raflaavalla nimellä? Kuten vaikkapa: ”Iso Vaalee”, ”Sex on the can”, ”PalestiinAleinen”, ”Wet Dream”, ”Hungry Beaver”, tai ”Improper Creator”.
Jos tällöin etikettiin ei ole panimon sisäinen Roope Ankka käynyt vääntämässä suurennuslasilla luettavaa petiittipränttiä oluen tyylistä, niin mistä kuluttaja voisi tietää sopiiko olut hänen makuunsa?
Etenkin jos kyseessä.. Korjaan. Kun kyseessä on törkyhintainen olut. Siis sellainen suorastaan miljardöörienkerhon hinnoittelema, eli tavallinen pienpanimo-olut Suomessa.
(Oikeastihan panimoalalla ei rikastu, mutta voiko samaa todeta kauppiaista, tai Alkosta?)
Ja taas.. Onko nimellä, tai tyylilläkään väliä, jos olut onkin helkkarin hyvää, joskaan ei aivan tyylinmukaista, tai nimensä arvoista? Pitäisikö panimoiden juksata ja nimetä vaikkapa pale alensa golden aleksi, jotta molempien oluthifistelijöiden ja sen yhden takarivin bloggarin suu pysyisi hymyssä, kun odotukset ylittyisivät?
Vai pitäisikö minunkin lopettaa arvuuttelu ja sinunkin alkaa juomaan oluesi sokkona unohtaen tyylit kokonaan ja todeta klassisesti lainaten vain: ”Good beer, no shit”. Eli vaikuttaako etiketti kuitenkin ennakko-odotuksiin, fiilikseen ja nousevaan boneriin? Tietysti vaikuttaa. Onko se oikein? Siihen jokainen meistä joutuu ammentamaan omasta kristallipallostaan vastauksen.
Olut loppuu hiljakseen tuopissa ja aurinkokin painuu ruskaisten lehtien taakse. Mietin kysymysten sekamelskaa päässäni ja päätän jäsennellä niitä ja lämmittää kylmiä jäseniäni huikalla viskiä. Viskitkin ovat liki aina samanlaisia mysteeripulloja joista pitäisi tietää jokainen alue ja tislaamo erikseen. Pääni kokee tämän ajatuksen myötä turhaa pakotusta tiedon valtatiellä, vaikkei vauhtia olekaan.
Päätän etten tiedä. Enkä välitä. Kunhan on hyvää, eikä lopu kesken. Kaikki muu.. Kaikki muu on soviteltavissa yhden totuuden edessä. Se totuus on jano ilman Kari Grandia. 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Maisteltiin klassikoita - statistiikkaa olutmaistelusta


 

Yksi osa olutkulttuuria on mielestäni sanan levittäminen, jota tietysti blogitkin edustavat. Mielestäni mieluisa tapa on ollut maistattaa ihmisillä erilaisia oluita ja keskustella niistä. Miksi mikäkin maistuu miltäkin? Mikä maistuu kellekin ja miksi? Millaisia ilmeitä syntyy paatuneissa lavatavaran ostajissa, kun maistaa ensimmäistä kertaa vaikkapa Hefeweisseä? Syntyykö uusia rakkaustarinoita?
Oma tapani järjestää maisteluita on tehdä pohjatyöt huolella. Jos maistatetaan vaikkapa ravintolahenkilökunnalle oluita voidaan (usein, ei aina) olettaa lähtötietämystason ja maisteluhistorian olevan muuta kuin maistattamalla tarjouskaljaa metsästäville kavereille. Tämä vaikuttaa suoraan mitä oluita ja miksi? kysymykseen. 
Tällä kertaa maistelu järjestettiin tuoreille opiskelijatovereille, joiden taustoissa oli pääsääntöisesti satunnaiskokeiluja, sekä selkeää mielenkiintoa aiheeseen.

Oluiksi halusin valita klassikoita. Sellaisia helposti saatavia malliesimerkkejä tyyleistään laajalta rintamalta. Oluita, joilla olisi historiaa ja tarina. Näinpä maistelun oluet olivatkin: Pilsner Urquell, Weihenstephaner Hefeweissbier, Hoegaarden, Lindemans Kriek, Westmalle Dubbel, Ayinger Celebrator, Fuller's ESB, Sierra Nevada Pale Ale ja Sinebrychoff Porter.
Maistelua, eli humalanpalvelusta pohjustettiin tutustumalla nopeasti olueen, valmistukseen ja historiaan. Oluet tarjottiin 1dl annoksina pienistä maistelulaseista veden ja pikkusuolaisen "suunputsaajan" kera.
Entäpä mitä yleisö piti oluista? Alla statistiikkaa kaikille teille pikku taulukkolaskenta nörteille.  Oluet arvioitiin kouluarvosanalla 1-5. Maistaja nro 5 joutui poistumaan paikalta ennen kahta viimeistä tuotetta, joten keskiarvoissa voi olla pientä heittoa.





Maistaja 1 Maistaja 2 Maistaja 3 Maistaja 4 Maistaja 5 Maistaja 6 Maistelijoiden keskiarvo Keskihajonta
Olut:







Pilsner Urquell 3 3,5 3 4 3 3 3,25 0,42
Weihenstephaner Hefeweissbier 5 3,5 4 4 4 4 4,0833333333 0,49
Hoegaarden 3,5 2,5 3,5 1,5 5 2,5 3,0833333333 1,20
Lindemans Kriek 2 3 2 2,5 2 2 2,25 0,42
Westmalle Dubbel 2,5 4 2,5 3 3 3,5 3,0833333333 0,58
Ayinger Celebrator 2 3 2 3 1 4 2,5 1,05
Fuller's ESB 4 3,5 3 4 3,5 3,5 3,5833333333 0,38
Sierra Nevada Pale Ale 3,5 3 3 3 2,5 3,5 3,0833333333 0,38
Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen 2 3 2
2 3,5 2,5 0,71
Sinebrychoff Porter 1,5 2 2
1 4 2,1 1,14
Keskiarvot 2,9 3,1 2,7 3,125 2,7 3,35 2,9516666667 0,26

Kuten yltä voi nähdä oli Weihenstephanerin Hefe parhaiten maistelijoiden mieleen ja Fuller's ESB myös. Valitettavasti Koffin pirtteri jäi hännille. Eniten ristiriitaa tuntui aiheuttavan Hoegaarden, sekä Ayinger Celebrator.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa mielestäni aiempiinkin verrattuna seuraavaa:

1. Weihenstephaner Hefeweissbier tuntuu maistuvan "vauvasta vaariin" kaikille.

2. Tummat oluet eivät tunnu toimivan oikein koskaan, etenkään selvästi paahteiset ja katkerat.
3. Silti juuri näitä kaivataan jos jätät pois.
4. Lindemans ja Schlenkerla aiheuttavat liki aina suurimman wow-faktorin, mutta eivät pärjää kokonaisuudessaan. Jännästi nyt olisi kaivattu enemmän happamuutta, mikä on vähän poikkeuksellista(mutta mieluisaakin kuultavaa).
5. Kukaan ei taaskaan halunnut uskoa Celebratorin ja Schlenkerlan kuuluvan "lager-perheeseen". Tämä on mielestäni vallitseva harhaluulo edelleen, että vain "lager" on vaaleaa.
6. Kotipolttoinen Pale Ale maistui selvästi ja sai aikaan mieluista porinaa. Joista antoisin kysymys taisi olla: "Mitä hedelmää tässä on seassa?".
-------

Ylipäänsä.. Olipa hauskaa pitkästä aikaa maistattaa tuotteita. Luonnollisesti sopivien oluiden rajaaminen on piinaavaa, koska niin moni muukin olisi ollut helposti tyrkyllä. Silti kymmenen erilaista on mielestäni aivan riittävästi tällaiseen. Klassikoista vaikkapa: Guinness, Newcastle, Anchor Liberty Ale/Steam, Sam Adams Boston Lager, Brooklyn Lager, Duvel, "trappistit" ja Sahdit sopisivat myös mielestäni tähän hyvin.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Vettä, viskiä ja pari kylmää: Olutexpon perjantai 2016

Let the Expo begin
Perjantai saapui lokakuisena. Kuiva syksy päätti näyttää nurjan puolensa ja vollottaa, kuin äidit lastensa häissä. Tälläkin kertaa kuljettiin harmaudessa kohti valoa ja iloa. Sateinen Lahti vaihtui sillipurkkikyydin vauhdissa pääkaupunkiin lipuntarkastajien, sukkaa kutovien mummojen ja sanomalehdistä seuraavaa mielensäpahoittavaa uutista etsivien setien kera.
 Helsinki tarjosi myös vettä, tuulta ja ikuisuudelta tuntuvan matkan kohti Ruoholahtea ja tämänvuotista OlutExpoa. Kaapelitehtaan pihaan päästyäni pyörin hölmönä etsien sisäänkäyntiä. Tuhansia ovia(eli ehkä muutama liikaa), mutta ei yhtään opastetta. Kyllähän siinä meinasi mediakortti mennä nenään, ellei se olisi jo täynnä hernemaissipaprikapusseja pakattuna pieniin pusseihin. Vaapuin lopulta kioskin kautta arvaamaan, että pihalle viritetty teltta voisi kätkeä yllätyksen.
 Onneksi narikassa oltiin valmiina ja iloisella päällä. Olihan kyseessä kuitenkin oluttapahtuma. Miettiessäni juotetaanko henkilökunta iloiseksi, koska etenkin pk-seudulla asiakaspalvelu on luontevasti vain sarkastisesti v..ilevaa, olinkin jo merikaapelihallissa Ei siinä, en minäkään osaa hymyillä teennäisesti.
Aamupäivän hiljaisuus liki tyhjässä hallissa oli käsinkosketeltavaa. Kymmenet panimomuurahaiset, oluttyöläiset, pikkutakit, kaasunaamaripäiset hipsterinörtit ja muut ahersivat kohti iltaa, kohti kohta alkavaa tapahtumaa ja orgiaa varten. Olinhan nähnyt tästä enneunta ja odotin innoissani gladiaattoreiden yhdistämistä Bohemian Rhapsodyyn.

Infoa ja Ruby Jazzia
Mediainfo piti lopulta sisällään monologeja ja vähäisiä kysymyksiä. Olisi pitänyt varautua muutamalla antoisalla kysymyksellä, mutta aamuinen kooma ja sateenjälkeinen kohmeus oli liikaa pienelle mielelle. Mietin miten jostakin räntäsateen keskeltä pimeästä Pohjois-Karjalaisesta harmaudesta susia karkuun hiihtänyt ja paikalle saapunut partajaakko oli niinkin hillitty.
Lyhyesti kiintoisimmat asiat:  Järjestäjää kiinnostaisi myös ulkofest.."tapahtuma" (sana festivaali oli bannissa, vaikkei nimi tapahtumaa pahenna, paitsi avin mielestä..köh..viski..hehe) toiminta. Sinällään antoisa ajatus, vaikka kesällä näitä maistelukittaustapahtumia onkin pitkin maata, joten mietin riittäkö yleisöä kaikkiin? Toisaalta kesällä kaikki tapahtumat ovat täynnä, joten ehkä?
Toinen kiintoisa seikka oli Max Perttulan osallistuminen tapahtumaan. Automaattisesti mietin, että jos ihmenenä nuuhkisi paria nahkasatulaisen brettaista souria kuultaisiinko päälavalla kaikesta huolimatta Dominanainen jo ennen Sexhibition tapahtumaa?
 Toisaalta, mitä jos oluttapahtuman ja erotiikkatapahtuman yhdistäisi, loisiko fuusio kokonaan uuden konseptin? En tiedä, mutta lupaan olla tekemässä tutkivaa ja osallistuvaa journalismia tällaisen ilmestyttyä kalenteriin.
 Expo itsessään sisälsi ne kaikki muista blogeista oletetusti lukemasi (tylsät) faktat. Olutta oli ja mukavaa sen mukaisesti. Jotenkin omaan keskiöön näissä tapahtumissa on noussut enemmän ihmiset, kuin juomat. En jaksa nykyiseltään reitata festareilla mitään, vaan tiukkaa tikkaamista ja pari kommentia vihkoon ennen seuraavaa samplea.
Tälläkin kertaa tuntui että tuttuja ja uusia tuttavuuksiakin löytyi, niin juomien kuin ihmistenkin kesken. Klassisesti pitäisi varmaan listata parhaat oluet, tiskit, marmattaa vedestä ja ruuasta ja hinnoista ja oluista. En jaksa, se kaikki on luettavissa monien muiden suista toisaalla, jos sellaisesta kiinnostuu.
Expon tunnelma oli kuitenkin miellyttävän väljä, ei ruuhkia ja sillipurkin toisintoa aamulta. En tiedä kävijämääristä mitään, joten en kommentoi johtuiko tämä järjestelyistä vai asiakasmääristä.

Propsit RadBrew:lle, Sinebrychoffille, Rekolalle ja Fat Lizardille tiskeistä

Kuitenkin mukavasti henkilökunnan kanssa ehti turista lasillisten lomassa ja se on mielestäni mukavampaa, kuin joskus etenkin yökerhoista tuttu: tilaus, maksu, tyhjä katse, seuraava asiakas ja orava pyörii pyörässään, kuin sittarin kassalla jouluruuhkassa. Tyly kaapelitehdaskin oli jälleen kohtalaisen viihdyttävä, vaikka mielestäni tilan hyödyntäminen Tallinnalaiseen rappioromantiikkaa ja ilmalämpöpuhaltimia täynnä olevaan suuntaan voisi toimia myös.
 Ainakin omasta ja varmaan ehkä hienoimman tiskin omanneen RadBrew:n mielestä?
Kyllä paikalta sai olutta, join sitä, nautin siitä. Sieltä sai myös siidereitä, viskiä, rommia, giniä ja kovaa teetäkin. Nautin näistäkin. Paljon puhuttu fiksattu ruokapuoli oli kenties suurin piirtein samalla tasolla, kuin kesällä SOPP:kin, vain muikut puuttuivat. HBF:n ruokapuoleen vertaisin, jos sellainen olisi tuoreissa muistikuvissa, mutta edellisestä kerrasta on tovi ja silloinkin Ikean lihapullat oli pop.

Set Up
 Silti se yksi asia josta nautin tässä tapahtumassa on ehdottomasti ajankohta. Lokakuun loppu on yleensä kalenterissa täynnä tyhjyyttä. Se hetki, kun kesän riennot ovat vain häilyvä muisto silmäkulmassa vuoden sukeltaessa kohti lohdutonta pimeyttä ja harmautta. Vuodenaikaa jolloin vain Kouvola ja Joensuu loistavat hehkussaan. Hetki ennen alkavaa pikkujoulukautta ja ikävintä vuodenaikaa...Talvea.
Joku voisi mainita parhaimmaksi seikaksi sanan kokonaisuus, toinen musiikittomuus, neljäs mainita valikoimat. Itse nostaisin esille myös visuaalisen ilmeen eri tiskien välillä, fiiliksen ja palvelun, että niin tyylikkään Het Uiltjen t-paidan että pahoitin kotona mieleni, kun en löytänyt sellaista heidän verkkokaupassaan. Kyllä; minut saa kuulemma helpolla tyytyväiseksi. "Praying good beer owwl night long"
 Ohjelma taas jäi harmittavasti kaiken muun alle, mutta näin se tuppaa olemaan näissä tapahtumissa lähes aina. Onneksi muuten Youtubesta löytyy päälavan ohjelmistoa, joista etenkin edellä mainitun mestari Perttulan olut- ja giniarviointi on todella miellyttävää seurattavaa. Jäämmekin nyt miettimään päissämme missä moisia hajuaisteja on kaupan.

Polimangon vierteistä mahtavuutta
Toissavuotiseen verrattuna tapahtumaa oli jälleen hiottu paremmaksi.
Toivon tämän prosessin jatkuvan myös tulevaisuudessa, koska festivaalikentällä on selkeästi tilausta tämänkin kaltaisella tapahtumalle.
"Ei tää mikään CBC oo, mut ollaankin Suomes, tääl pitää vähän pönöttää byrokratian rattais ja tarjota kaikille vähän kaikkee".
ps. Kuulin myös varmasta lähteestä, että Hanko on jussina tiukka. Terveisiä tutuille ja tuntemattomille.
 ---------------------
Loppuun diipadaapaa ja numeerisia faktoja:

Eniten vierailtu tiski: Rekolan Panimo. Jos myöntää reilusti ettei tee Ipapaa, kun ei sitä osaa kovin moni muukaan tässä maassa ja duunaa sahdit ja spontaanikäynneet siiderit huolella (okei sahti oli vähän yli-ikäistä, mutta se mainittiin jo etukäteen, joten rehellisyys jälleen+++) ja tarjoilee nämä mikroskooppisesta autosta käsin.. Kerää symppispisteet.

Vähiten vierailtu tiski: Lehe jäi tyystin välistä, koska ikävä myöntää mutta en ole heiltä kovin montaa tyylissään, tai ilman tyyliä timanttia juonut ja useammin on käynyt päinvastoin. Sori.

Oudoin olut: Omnipollo Polimango. Pervosti vierteinen DIPA, ei tökkinyt vaan maistui freesiltä.

Kiintoisin havainto: Ruoholahdesta ei saa yöpalaa ilman pizzaonlinea klo 23 jälkeen :o

Tyylissään hienoin olut: Stone Wussie Pils. Raikas, ruohoinen, ei turhaa kikkailua vaan perusasiat särmästi kasassa. Kenties tapahtuman toiseksi paras Pilsneri heti Pilsner Urquell Tankovnan jälkeen?

 Maistellut juomanäytteet: n. 30 sisältäen viskit, siiderit, oluet, sun muut.

Hienoin parannus: 1e korkin vesipullot. Pelastivat pizzakuskin ja buranan kera seuraavalta päivältä paljon. Eli aka: "Harvinaisen selvin päin".

------------------------------------------------
Nähdään ensi vuonna.