Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Corona goes States aka Brooklyn Sound pre-partyt

Hola.
Koska blogista on tullut osa mediaa ja kirjoittajasta ilmeisesti seurapiirijournalisti, joka voisi soitella kohta seiskaan ja muihin ammattimedian rakastamiin julkaisuihin, saapui miullekin kutsu Brooklyn Breweryn Brooklyn Sound tapahtumaan.
Tapahtuman "pre-Sound" kokkareet pidettiin Yhdysvaltain suurlähetystössä mikä tarjosi vähintäänkin kiintoisat puitteet suihkuseurapiireissä uimiselle.
Näin siis ajattelin kutsun saatuani, mutta koska pieni gonzo-kärpänen puraisi jälleen mietin miten tapahtumaan saisi vähän twistiä ja väriä..
Sovitin päähäni siis mustaa barettia ja marssin lähimarketista hakemaan apuvoimia tehtävän toteuttamisessa. Koska blogin budjetti ei yltänyt vaahtosammuttimen, eikä edes rommipullon ostamiseen jouduin tyytymään toisiksi huonoimpaan vaihtoehtoon.
Nythän on niin, että suurlähetystöthän ovat aina populaarikulttuurisesti edustamansa valtion maaperällä toisen valtion alueella. Tässä keississä US&A on viime aikoina ollut lukuisasti mediassa esillä erään etelänaapurinsa kanssa jonkin muurijupakan takia.
Tuopin Ääressä ei voi katsella toimetonna moista hölmöilyä ja kantoikin sympatian puolesta kortensa kekoon totuuden viiri salossaan.
 Saanko esitellä: Meksikon kansalaisen, toverin aseissa ilman limeä ja päivän tähden: Coronan.

Hola mi nombre es Corona

Päätin siis viedä ja smuglata mehikon Yhdysvaltoihin kaikin taiteen sallimin keinoin. Lopulta hän oli ainoa meistä, joka oli paikalla sääntöjen sallimin keinoin.
Päivä alkoi kuitenkin lounaalla, viimeisellä aterialla ennen Rööperiä, Stone's:ssa, josta sain eräältä länsirannikon T-luupihvi pokerinaamalta ja RateBeer kuninkaalta tärpin. Lounasburgeri es-cortilla kybällä. En pitänyt, mutta hinta kohtasi laadun. Stone's:n burgerit eivät vaan imho toimi. Liikaa majoneesia, ja mauttomat täytteet huonossa pullassa. Pihvi oli kuitenkin ihan jees, lokaatio keskeinen ja hiljainen, sekä myyjättärien viehkeä olemus piristävää meille molemmille.


Siirryttyämme kylläisinä Rööperin entiselle työväen, nykyiselle juppihipsteri-alueelle nokka ohjasi kohti ketjukuppilaa. Sellaista joka näyttää liki samalta kaikkialla. Sellaista joka on tuoreiden uutisten perusteella kovasti omimassa sanaa "Punk" itselleen, mikä on pöyristyttävää. Kuuntelen kuitenkin tässä samalla Anti Flag ja Dead Kennedys-yhtyeitä. Sekaisin tietenkin.
Paikka oli tietenkin Brewdog Helsinki. Hiljainen hetki, sisään astuessa baarissa oli ehkä kaksi asiakasta, joista tunsin 50%. Bönthöö Bönthöö oli myös lähtenyt maakuntamatkalle ja eikä aikaakaan kun pöytä täyttyi muista kirjailijoista ja olutrunoilijoista. Toiset kulkivat sp..ratikalla, me kävelimme. Se on terveellistä ja samalla pystyi bongaamaan mm. itäisen suuren ja mahtavan lähetystön. Odotan Bakunin panimolta seuraavaksi bileitä täällä, kenties juoden viereisen kuppilan "My Name is Vladimiria" siinä samalla. Rauhan, panimorakkauden ja kollaboraatioiden nimessä.

Paikallista Donut Islandia

Saavuimme lopulta oikealle ovelle. Minua ja Coronaa jännitti. Tutun firman virka-asuisest sedät olivat saanneet tiimarista seriffin tähdet, mutteivat imukuppipyssyjä. Koska tällaiset tarkastukset olivat allekirjoittaneelle joskus jokapäiväistä kaurapuuroa en odottanut kumihanskojen napsumista ja muita käytettyjä kumijuttuja.
Lopulta olimme sisällä. Mikä on outoa, koska havaitsin jälkeenpäin, että allekirjoittaneella ei ole yhtään voimassaolevaa henkkaria. Se siitä high-securitysta. Coronan saapuessa Yhdysvaltoihin, land of the fat and home of the diabetes and fries:iin samalla tavalla, kuin lähes kaikki muutkin ystävänsä. Laillisesti, koska Corona ei ole saanut uimakoulussa "Pequeña Sirena", saati "Gran maestro de natación" arvoja.

Tapahtumaan olivat eksyneet myös muutama muu runoilija alkaen ikuista peräkärryään metsästävästä Ardesta, kuin Beerspectives, Hankala Asiakas, Vaahtosukelluksia ja moni muu. Terve vaan.
Tarjolla oli tietysti Brooklynia, harmittavasti ei isoja pulloja, ei mielenkiintoisia vaan niitä perinteisiä tuotteita. 
Silti who cares, ilmaisen viinan bileet?
 Uusi Naranjito oli.. No ihan kiva. Sitruksinen pale-ale, josta nimestään huolimatta sai appelsiininkuorta etsiä. --Mainos alkaa--- Olkoos silti huoleton, poikas valveil on. Nääs kesällä saattaa saapua jotakin appelsiininkuorimaisempaa hyllyyn ihan kotoisin voimin. ---Mainos päättyy--
Naposteltava oli itseasiassa oikein hyvää, mutta olisi kaivannut lautasia. Mestoille oli eksynyt oluthörhöjen ja journalismin kerman kuohun lisäksi jokunen muukin julkkis. llmeisesti ainakin herrat Heikelä ja Pulkkinen. Toinen radiosta ja toinen räppäri. Pöytäseurueeseen liittyi myös eräs toinen partasuu, jonka nimi oli ilmeisen vaikea muistaa (anteeksi, kiitos) Akseli Herlevi, jonka seurana suuntasimme, kuin sillit taksissa, jatkoille samaiseen lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

"Ei paskempi ruokakauppabisseksi"
"Glass.. There where I come, we don't need glass"

Eräs pikkukapunkilainen Espoosta tiesi Brewdogista saatavan tänä iltana Paradox Rye:ta.
Samalla jaoimme ilman pillejä pullon HopShottia (kotipanijoille, ei sitä uutetta) ja jonkin aurinkorasvatuubin. Samalla katselin innolla, kun osa jakoi maailman kaikkeuden parasta bisseä: Tactical Nuclear Pernguinia. Kyllä olen fanipoika, koska oluen nimestä saapuva yleisvaikutelma kohoaa samantien tappiin on tuote auttamattomasti vaan ihanaa pingviinimehua.     

Lopulta oli aika hypätä Coronan kanssa yöhön jättäen kaverina olleen IPA pullon jonkun reppuun. En muista kenen, mutta just sinä siel-> anna pojan olla pari viikkoa viel huoneenlämmössä pystyssä ennen kylmennystä ja oraali-iloja. 


Tämä siksikin, että minun piti vielä käydä hakemassa Pien puodista nippu pulloja matkaan, koska eihän alkoholisti selviä kotimatkaa kuivin suin. Coronasta tuli kuitenkin kaveri ja kavereihin ei kosketa. Ei kuulema ainakaan ilman limeä ja suolaa. En ymmärtänyt pointtia, mutta ehkä tällä tavalla Karjalastakin saa juomakelpoista? Otamme testiin keväämmällä.

Lopuksi ja erikseen: 
Kiitos seuralaisille, Brooklynille ja muille reissuun tavalla tai toisella vaikuttaneille tahoille.


"Buenas noches niños, corona cierra los ojos"

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Olutarvioissa: Koff American Lager


Tour de Sinebrychoff jatkukoon.
Raa'an nallekarhun lisäksi Sinebrychoffin tämän kevään uutuuksiin kuuluu myös mielenkiintoisempi tapaus Koff American Lager.

 Speksejä: 4,5%, 10ebc ja 28ebua. Humalalajikkeina Cascade ja Citra.
What can go wrong?
Cascade ja Citra pelittävät kimpassa omien kokemuksieni mukaan nätisti. Joko niin, että Cascade tavallaan buustaa kukkaisuudellaan ja päärynäjäätelöllä Citran jo valmiiksi reipasta aromimaailmaa, tai toisinpäin. Tällöin Cascade on pääosassa, mutta Citra luo trooppishedelmäisyyttä tuttuun palettiin.
Hyvässä lykyssä AL:ssä olisi vähintäänkin aineksia sauna/puistopuolelle. Parhaassa se voisi pistää kampoihin Stapan American Lagerille, mutta se olisi jo paljon se. Paljon enempää ei markettipuolen Premium Lagerilta voi vaatia. 



American Lager tihkuu nauhana lasiini. Laelleen hän jättää kohtuullisesti vaahtoa. Visuaalinen ilme on sameahkon kellertävää, sellaista lievästä dehydraatiosta kärsivää. No.. U know.. minkä väristä.

Olut tarjoilee veikatuista kombinaatioista selvästi Cascade-voittoista marssia. Kukkaa puskaa tutulla sitruksisella ”pirkan päärynäpuikolla”. Keveää hedelmäisyyttä seassa, mutta mallaspohja jää liki kokonaan statistin virkaan. Ensi fiilis: Keveä, ei huono. Kenties se voisi olla ronskimpi mallaspohjaltaan, jolloin humalaakin voisi olla enemmän. Kokonaisuus on selvästi tasapainoinen jälkimaun liukuessa ohueen pastillisuuteen ja keveisiin katkeroihin. Ainoastaan vienosti tunkkainen loppu rokottaa yleisfiilistä.

Toki tämä on aavistuksen pliisu vaikkapa Stapaan nähden. Toisaalta tämä on selvästi parasta Koffia Apa:n jälkeen. Sinebrychoff tarjoilee taas yhden vaihtoehdon kesän rientoihin. American Lageria voisi ajatella klassisesti myös grillausoluena, mutta keksin siihenkin monia parempia vaihtoehtoja samasta hintaryhmästä.

Toisaalta tällä saa varmaan peruskuluttajien tutustumiskynnystä alemmas kohti pienpanimokamaa ja hyvässä lykyssä uusia harrastajia. Lisäksi HoB (House of Beer) paikkoihin tämä tuo taas yhden ihan kohtalaisen vaihtoehdon lisää. Silti ottaisin minä tahansa päivänä mieluummin Brooklyn Lagerin, kuin tämän, mutta se kynnys, se kynnys..




HLS Indeksi: 

Kolme tuoppia (+1 extrapiste). 
Litrahinta: n. 6€
HLS: 6p/10-> Ylempi keskitaso.




torstai 23. maaliskuuta 2017

Olutarvioissa: Karhu Raaka


Raakaa Karhua? Ei edes mediumia? Purkissa ei kuitenkaan ole mainintaa trikiineistä.
Pieni teksti etiketin alla kertoi tämän olevan suodattamatonta. Hieraisen silmiäni.
”Pakko ostaa”. Päässäni lipuu hetken utuisia kuvia tsekeistä. Union baarin jukeboksi oli imaissut jo kasan kolikoita. Paksun tupakansavun ja vesipiipun käryn takaa näki, kuinka pienehkössä baarissa jengi tanssi pöydillä jurrissa ja pehmeän maukas nefiltrova kustansi ehkä euron stobelta. Neidit pöydässämme olivat viehkeitä ja kieli universaalia.. 
Havahdun vasta kotimatkalla muistoista. Se suodattamaton oli hyvää, eli kaikki suodattamaton on oltava hyvää?
Silti Karhu? Kuka edes juo Karhua? Korkinkääntöpuolella tiedämme tavanomaisen Karhun juojan olevan neljäkymppinen Popedaa huudattava ja persuja äänestävä kaljamahainen varastomies Vantaalta. Mutta entäpä Raaka? Kenties vihervassari Vaasasta, joka salaa ajattelee peruskuluttajien olevan juntimpia ja häntä täten alemmalla tasolla. Silti pinnan alla kupliva epävarmuus kasvaa tällaisina aikoina ja sisällään hänkin haluaisi edes kerran laulaa jurrissa Ukkometsoa? Minäkin haluaisin, mutta tyydyn epävireisesti Juiceen.

Jännästi voisi luulla tämän olevan suodattamatonta keskiketterää. Sitä aaltopahvin makuista hennosti makeaa ja tunkkaista tavaraa?
Pieni selvitystyö kertoo tässä kuitenkin olevan ohran lisäksi vehnää. Raaka on ilmeisesti täysmallasta. Humaloitu Saazilla ja Cascadella. Väriluvuksi on saatu 14ebc ja katkeroita 22 ebua. Eli lukujen perusteella lähimpänä ”Tuplahumalaa”.

Raaka nalle sanoo tsuffffff
Ensimmäinen hörppy purkista lyö tutun kotimaisen metallisen tunkkaisuuden vasten miun turpaani.
Lasiin kaadettaessa tummahkon oranssia olutta keskitasoisella vaahdolla. Sameahkoa toki.
Tuoksussa irtoaa kotimaista viljapeltoa. Tai kotimaista makrolageria? Miten vain. Heinäistä ja hennosti makeaa. Pahvisuus väijyy tutusti taustalla. Keveä ja mitäänsanomaton. Ei aiheuta impatessa sellaisia antipatioita, kuin tavallinen ”pelkkä Karhu”.
Maussa suodattamattomuus tuo hieman pehmeyttä profiiliin. Maltaista makeutta, viljaa ja heinää. Taustalla kummittelee hyvin hentoa kukkaista humalaa, joka näykkäisee hellästi suunpielestä nielaistessa. Jännä kyllä ei ollenkaan tunkkaisuutta. Periaatteessa ei kauheasti muutakaan, mutta mieluummin näin päin. 
Suutuntuma on keveä ja helposti juotava. Vetisyyttä on, mutta vain vähän. Easy drinkin'.
Karhu Raaka osoittautuu finaaliin edetessä ehkäpä sarjansa toistaiseksi parhaimmaksi tuotteeksi. En tiedä onko se paljon vai vähän. Ehkä molempia. Se on yhtä aikaa mitäänsanomattoman vaisu tuote, mutta tällä kertaa mikään ei sinällään häiritse. Siinä on vienon hentoja makuja, suodattamattomuuden tuomaa pehmeyttä ja vienoa aromikkuutta. Kuitenkaan mistään maistuvasta "Ein Kellerbier, bitte" tyylisestä hekumasta ei voi puhua ilman Karhun villapaitaa, pipoa, käsineitä, Pate Mustajärvi-naamaria ja fanilaseja. En kuitenkaan koe, että tällä olisi nykyisillä maitokauppavalikoimilla minulle jatkossa mitään annettavaa edes sauna/puistobissenä. Toisaalta jos tätä olisi nurkkabaarissa hanassa sen tavanomaisen tilalla voisin harkita mieluummin tämän tilaamista, kuin yli-ikäistä Polar Monkeys tuotetta. 
HLS: 2,5 tuoppia/6€/l. Ei ekstrapisteitä. -> 4/10. (Alempi keskitaso).


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Arviointijärjestelmän muutos


Iltaa. Tänään, kuten otsikosta luitte, muuttuu tästä jutusta alkaen blogin arviointijärjestelmä.

Vanhoissa arvioissahan arviot perustuivat Olutoppaalta tuttuun tapaan pisteyttää oluet osa-aluiden mukaan. Esimerkiksi näin:
"Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p."
 En ole kuitenkaan pitkään aikaan arvioinut näitä osa-alueita blogissa, koska en ole kokenut sitä tarkoituksenmukaiseksi. Silti minä ja muutama lukija on kaivannut paitsi nopeaa tapaa vilkaista mielipide, että jonkinlaista yksinkertaisempaa pisteytysjärjestelmää.
Täällä muutokset ovat tunnetusti hitaita, joten sain vasta nyt aikaiseksi miettiä miten jatkossa systeemi toimii ja juna kulkee.
Tänään tuo homma siis yksinkertaistuu teille arvon lukijat ja saa mukaansa myös hinnan ja laadun arvioinnin.
Jatkossa homma toimii näin:

 
 Vain yhden tuopin tähden.. Oluessa ei välttämättä ole teknistä vikaa, mutta en kokenut nauttivani tästä. Kenties epäonnistunut, tai "totaalisen tylsä". Jatkossa jätän suosiolla hyllyyn, enkä hehkuta muille. 


"Toinen samanlainen". Todennäköisesti juotava puhdas tuote, mutta joka ei herätä tunteita puolesta, kenties vähän enemmän vastaan. Perussettiä.


"Kaks isoo ja yks pien". Edelliseen verrattuna yleisfiilis on "njaah, tulipahan ostettua ja juotua". Toisaalta tyylistä riippuen tähän voi jo upota epäonnistuneitakin tuotteita "maukkaammista tyyleistä". Saunaolut osastoa.



 Ihan okei. Piilevää kyvykkyyttä, tai mallikkaita suorituksia tyylistä riippuen. Uskaltaa jo suositella saunaan, ruokajuomaksi, tai muuten vaan bisseksi. 

Taso nousee ja pidot paranee. 3,5 tuopin oluella ei ajeta vielä kuuhun, mutta ehkä jo Keravaa kauemmas. Maukas, mutta yleensä "se jokin" pieni twisti, tai sen puute ei nosta olutta ylempään kategoriaan. Perushyvää.

"Kaikki tietää, että nelonen on kolmosta parempaa." Yleensä jo nautinnollisesti siemailtava, josta saattaa löytää pientä hiomista. Silti hiontaa ei tarvitse ajaa rälläkällä, vaan karhealla pyyhkeellä. Mainiota ja nautinnollista. Kelpaa suositella.

"Erinomaista" Klassikkokamaa, jota kelpaa nauttia ja suositella pitkin pitäjiä ja hamstrata kaappiin.

"U blow my mind". Parasta mitä rahalla saa. Ehdottomasti parhaimpia nauttimiani oluita, jota kelpaa nauttia pitkään, hitaasti ja hartaasti. Lasin tyhjennyttyä mieli on euforinen ja maailmoja syleilevä. Suositellaan vasta, kun oma kaappi on täynnä.

One rule that bends rules. Erinomaisista lintu-aiheista, gonzosta ja/tai muusta lähinnä minun mieltäni hyväilevistä ideoista, etiketeistä, pervoilusta ja tarinoista ansaittava "Penguin stamp". Kaikille täydellisen viihdyttäville tuotteille.

----------------------
Sitten se hinta-laatusuhde.
Tämä oli ehdottomasti haastavin osa-alue toteuttaa.
Kuitenkin ajatus pyörii tietysti siinä paljonko tuotteen litrahinta on vs oluen ansaitsemat tuopit. Koska tämä luo pientä epäsuhtaa päätin tasapainottaa ja painottaa parempia tuotteita ylimääräisillä pisteillä. Lopulta pienen veivaamisen jälkeen päädyin tällaiseen:

1 tuopin ja 1,5 tuopin olut -1,5 pistettä.
2 ja 2,5 tuopin ei muutosta.
3 pintin tuotteille yksi lisäpiste
3,5 tuopin oluelle 2,5 pistettä lisää.
4 tuoppia kerää 4 pistettä.
4,5 tuoppia taas ylimääräiset 6 pongoa.
5 mukin kohde taas saa hulppeat 8 ylimääräistä.

Pingviinileimasta näiden lisäksi yksi ylimääräinen hls-piste.

Tämä tapahtuu käytännössä vaikkapa näin:


Olut Laatu (tuoppeja) Hinta (noin €/l) Suhde (x10+ extrapisteet)
Koff Pirter 4 9 8,5
bulkkijuomaiii 1,5 3 3,5
super is 4,5 25 8
joku ipa 3,5 15 5
Ok-purkki 3 6 6,5
Kallisimportkalja 2 15 1,5

perjantai 17. maaliskuuta 2017

St. Patrick's Day ja Guinness Nitro IPA

Kaikista tämän maailman ”Hei me juodaan” tapahtumista ja kissanristiäisistä oma suosikkini on tänään vietettävä Saint Patrick's Day
Koska tapahtuman historia on suoraan vaikkapa wikipediasta tavattavissa en sitä sen kummemmin referoi tässä. Kyseessä on yksinkertaisesti Irlannin suojelupyhimyksen kunniaksi vietettävä ”kansallispäivä”.
Miten se sitten liittyy juomiseen? Yksinkertaisesti voisi todeta, että siinä missä Baijerilla on Oktoberfest on meillä kaikilla muilla St. Patty. Tapahtuma on levinnyt vihreältä saarelta kaikkialle maailmaan. Tämä toki jo historiallisten seikkojenkin takia.
 Toisekseen juominen, pubikulttuuri ja erinomainen soundi on niin juureva osa irlantilaisuutta, että se on helposti omittavissa kaikkialle. Vai onko? Onko tämä kaikki vain stereotypiaa? Muovisia paddyja leprechaun hattuja, Guinness tuoppeja, vihreitä pukuja ja punertavia partoja?
Tai sitten kuvailin juuri omaa ulkonäköäni?
Oli miten oli. St. Patricks Dayn ajatus ja perimmäinen idea täällä pohjolassa on vähän samanlainen kuin juhannuksenkin. Ollaan viettävinämme kristillistä juhlaa, mutta käännetään se alkoholin avulla riehaksi.
Ja mikä minä olen sanomaan ja moittimaan? Juhannus on pelkkää räntäsadetta, alkavaa kaamosta, kossua ja popedaa.
Saint Patrick's taas halpoja Guinness-tuoppeja, erinomaista musiikkia, pöydillä tanssivia ihmisiä odottamassa valoa ja kevättä. Se hetki, kun kaikilla vauvasta vaariin on lupa hassutella onnellisena jurrissa kaikkien muiden kanssa ilman nujakointia ja Ukkometsoa. 
Tänä vuonna olin jo ajoissa liikenteessä ns. päiväkaljalla. Guinness Nitro IPA kuullosti oudolta, mutta sopivalta tavalta korkata tämän vuotinen Pyhä Patrick. 

Ulkoisesti ruskeanpunertavaa olutta hennolla kermaisella vaahdolla. Jää normi "G":n nähden kirkkaasti kakkoseksi ulkonäön osalta. Tuoksusta irtoaa hieman brittihedelmää ja toffeisuutta ja hentoa marjaisuutta. Ei ihmeellinen, mutta odotusten ollessa alhaalla tämä on ihan mukiinmenevä.
Maussa pehmeää karamellisuutta, hentoa sitrusta ja kuivaa hedelmäisyyttä. Jännä yhdistelmä hedelmäpastillia ja keveää katkeruutta lopussa. Suutuntuma on miellyttävän smoothia ja kermaista. Helppoa juotavaa tämäkin. Nitro IPA:sta ei löydä mitään moderneja asioita, enkä niitä osannut odottaa. Enemmänkin EIPA osastoa nitrohanasta. Voin vain ihmetellä, miksi marja/hedelmäoluita, tai soureja ei näe nitrohanasta? Voisi meinaan toimia jätskimäisellä twistillä. Ei siinä. Poistan seuraavasta tilauksesta vain tuon IPA-sanan ja tyydyn perinteiseen. 
Slàinte! 

 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Olutarvioissa: Mallaskoski Black Blueberry Wheat


 
Black Blueberry Wheat luki pullossa. Sen pitäisi jo vähintään aiheuttaa pientä ihmettelyä, että mitähän kikkailuja nyt taas?
Kuitenkin Mallaskoski on mielestäni nokkelasti brändännyt ”Black” sarjansa. Tavallaan tyylikäs, tavallaan ruma ulkoasu ja oluita, joita on twistattu mustiksi.
Sopivaa juomaa synkkämieliselle kansalle mollivoittoisen kitaran kera?
Tällä kertaa ilmeisesti vehnä alea, mustana ja mustikoilla. 6% vahvuutta ja ostopaikkana tietysti Alkon käsityöläishylly.
Miksi juuri tämä olut tänään? En tiedä.. Olen väsynyt ja mieli on musta. Paras hetki juoda mustaa olutta? En tiiä? Tavallaan toivoisin, että voisin vaan nukkua ja herätä joskus kesällä.
Kenties kuitenkin siksi, että tästä oluesta ei ole juuri kukaan kirjoittanut sanaakaan. Kenties hänkin ansaitsee hetken valokeilassa? Näistä lähtökohdista kohti tämän iltaista urakkaa ja hekumaa.

Lasiini valuu synkkää lähes läpinäkymätöntä nestettä. Vaahtoaa keskiasteisesti.
Tuoksusta irtoaa välittömästi happamahkoa mustikkapensasta ja vienoja leipäisen banaanisia sävyjä. Mietoa piirakkaisuutta leijailee ilmassa. Mieleen tulee oikeastaan enemmänkin mustikkainen Dunkelweizen.
Kylmänä karkeaa ja vähän metallista, mutta nyt lämmetessään pehmenee kivasti. Vehnäpitkoa, neilikkaa ja vähän banaania. Mustikkaisuus hyppää maun jälkipuoliskolla terävänä kysymään: ”Häh, unohiks sää minuut?”. Kevyttä marjaista happamuutta ja hapokkuutta.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja kohtalaisen helposti juotava olut kyseessä.
Mallaskoski ei ehkä luo tällä tuotteella ”uutta mustaa”. Mustikkaisuus tuo kyllä oman twistinsä, mutta minun suuhuni se ei tässä oluessa istu. Yleensä mustikka, tai marjat yleensä ovat pelanneet happamissa tuotteissa ihan toisella tavalla. Oluena ei huono, mutta ei myöskään sellainen jota haluaisin ostaa uudestaan. Miksi? Tämä ei vaan iske. Sellainen ihan kiva kaveri, joka hyytyy aina vaihtopenkille. Sääli.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kotiolutiltama Korialla



Joskus on matkustettava pienessä lenssussa kauas. Joskus on jätettävä Lahen kisakylä ja edettävä jonnekin Korialle. Sinne hankkijalippisten salaiseen maailmaan Kouvolan kainaloon. Edessä oli kotiolutiltama, eli oluttuokio varsin antoisalla ja tukevalla kattauksella.
Koska totuus tulee aina lasten suusta tukeudumme nyt isäntäväen antamiin lempinimiin.
Maistelijat: Albatrossi, Tukaani, Minkki ja Julmagaattori.
Aloitetaanpa kevyestä päästä kohti syvää ja synkkää. Ilta on oleva pitkä..


Menu del dia

”Kaiku proto 2017”, 4,7%, 25ebu. Belgityylinen Ale

J: ”Helteisen terassin keidas”
T: ”Appelsiininsiivun ku heittäis, ni olis Brysselin raatihuoneen torilla.”
M: ”..Kerron kohta, mutten koskaan”
A: ”Kepee ja raikas”

”K&W Tumma lager” ,5%, 40ebu. Tumma lager
J: ”Schwarz, Schmeck wie arsch”
T: ”Hyvä joulu, miellyttävän linjakas”
M: ”Jouluinen”
A: ”Tumma ja iisi”

”Synkkä Lippo bipa”, 7,9%, 102ebu. Black IPA

J: ”Perjantai, Robinson Crusoen Perjantai”
T: ”Tuoreena parempaa”
M: ”Aineissa & Analoginen”
A: ” Hyvää, muttei tarpeeks syvää”

”Belial” 9%, Belgityylinen Vahva Ale

J: ”..Omist oluist sanomiset”
T: ”Hyvät hedelmät tulee ja nätti”
M: ”Odotan kypsempää pullossa”
A: ”Hopeatoffeeta ja luumuja”

”#prayforebelgium 7,9%”, 19ebu, Dubbel (vai Belgityylinen Vahva Ale?)

J: ”Pilsnermallasta, sitä pilsnermallasta.”
T: ”Oma, vähän viilattavaa”
M: ”Nahkaista satulaa”
A: ”Kuivaa, iisiä tummaa belgiä”
Laiskat ei liota. Etikettejä meinaan.

”Plague Doctor”, 9,7% ”Wee Heavy”

J: ”Kakkosastiasta maistui”
T: ”Ei tuu ainakaan weewee mieleen”
M: ”Ei oo hevii, pelkkää lovemetallii”
A: ”Kuin belgiä ilman oikeaa hiivaa”

”Cobra Kai perus ja Barrel Aged”, 9,8%, Imperial Stout

J: ”Suuhun sopiva. BA: vietän mielelläni päivän tynnyrissä”
T: ” Antaa sille aikaa. BA: ku antaa aikaa, ni hyvä balanssi”
M: ”Raskasta siirappia. BA: sulatan jo paremmin”
A: ”Harmonia haussa, eli nuoren juotu. BA: Mageet kamaa”

”Sen Sortin Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Haluaisin Yhtyä”.
T: ”Helppo erä”
M: ”Jännä hedelmä, maiskuttelematta paras tuotantokausi”
A: ”Upea balanssi spekseihin nähden”

”Triple Sour Strawberry Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Tylpistää makuspektriä”
T: ”Innolla odotan jatkoa”
M: ”Kaakkois-Aasialainen vai puolalainen poimija”
A: ”Edellinen+Rainbow mansikkahillo”

”Project Kyrö harjoitus edition” 8,5%, 85ebu. ”Joku Stout”

J: ”Parempi humalointi kuin Siperias, balanssis”
T: ” Maukasta, paljon makuja”
M: ”Korian Ponnen tanssiolut, laittaa jalan vipattamaan”
A: ”Vähän nuorta viel”

”Negro Mulata Stout”, 8,6%, 99ebu, Imperial Stout

J: ”Onks täs siirappia?”
T: ”Melkee kaikkea mitä löytyi”
M: ” Jumalattomast makua”
A: ”Jännäst balanssis”
 ...........
Tämän jälkeen laitoin vihkon piiloon. Soundi pysyi outona ja joku soitti taksin, jolla meni tunti löytää tuohon ihmisyyden pimeään koloon. Odotellessa ehdimme nauttia mm. yhden Yellow Bellyn suoraan pullosta.. 
Ravintolassa oli tarjolla vain korvikealkoholia, joten se siitä. Kiitän maistelusta mukana olleita. Hauska ilta jälleen kotipolttoisten kesken. Päällimmäisinä ajatuksina hurja laatu omissa tuotteissa ja maksan kestävyys.

Esanssikuraa pullosta?