Sokkotestissä: Rochefort 10, Westvleteren 12 ja St. Bernardus 12

Hyvää iltaa, vähän liian pitkästä aikaa.

Tää tuntuu oikeestaan todella hyvältä jälleen. Fiilis nousee kattoon, kun naputtaa tekstiä ja tunnen tutun poljennon.

Oikeastaan tämä tarina on muhinut pitkään, kenties liiankin pitkään.

Maailmassa on lukuisia olutklassikoita, tyyliesimerkkejä ja trendsettereitä. Aikana jolloin jokainen tuubi on täynnä hapanoluita, mehuipoja, vegeruokaa ja muuta mielensäpahoittamista tuntuu aivan helv..n kutkuttavalta korkata ja laittaa sokkotestiin jotakin suurta, unohdettua ja niin ihanan antimuotitietoista, että laitan taustalle ihan kiusallani 80-luvun kotimaista rumpukoneiskelmää, juustoisten kiipparisoundien kanssa soimaan. Eini veistää kohta Kesää ja Yötä, ilman räppiä ja autotunea.

Näes. Tänään matsia ottaa kolme Quadrupelia. Sokkona. He ovat neljävuotiaita. Tai viisi. Who Cares, ikää on ja ehtookoti huutaisi muuten, että Esperi doesn't care. He ovat (rumpujen pärinää):
St. Bernardus Abt 12, Rochefort 10 ja ei enempää, eikä vähempää: Westvleteren 12.

Kaikki he ovat olleet joskus mukissa, blogissa ja suussa. Käynneet päässä, olleet olemassa ja todellakin ansainneet maineensa. Vaan.. Kuka heistä on paras? Sokkona, kun maine ei vaikuta. Kun herrat ja hidalgot ovat ratsastaneet aaseineen ja aseineen pitkin Bacchuksen tietä.

Kun mikään muu ei vaikuta, paitsi ikääntynyt tuote itsessään. Meinaan, näistä kolmesta vain R10 on useimmiten semituoreena varsin nautinnollinen. Entä eläkeikäisenä?

Koska minua ei huvita pohjustaa näiden klassikoiden taustoja enempää maailmassa, jossa laiskuus on hyve, joten minä kannan syntiä satulassa ja käsken tutustumaan erityisesti St. Bernarduksen ja W12:ta kieroon historiaan.

Mennäänpä asiaan. Minä istahdan ulos ja avopuolisoni saa tarjoilla nämä haluamassaan järjestyksessä. Minun kirjanpidossani he kulkevat vain näytteinä 1,2,3.

Ulkoiset ominaisuudet:

1. Selvästi kirkkain kolmikosta, myös suurikuplaisin.
2. Samea, kermainen vaahto.
3. Identtinen edellisen kera.

Tuoksu/Maku/Aromi/Flavori:

1. Raikas, itseasiassa raikkain tuoksu ja maku. Mausteita. Jännä viinikuminen elementti seassa.

Selvää kirsikankiveä maussa, ikäänkuin olisi Dr Pepperiä seassa. Makeahko, sokerinen ja hivenen lakritsainen.

2. Intensiivinen. Luumukiiselliä, mutta taittuukin enemmän, eniten portviiniin. Hyvää Madeiraa. Siirappia, vaahterasiirappia. Vähemmän kirsikankiveä, kuivuu upeasti lopussa. Aromaattisesti mausteisuutta, yrttiä. Upea, siemailen tätä lasia selvästi eniten

3. Selvästi rusinaisin. Melkoiset kuivahedelmät puuron seassa. Nihkeästi portviiniä, mutta sokeria on seassa. Malllasimellytystä ja jyväshyvän kaurakeksiä. Maltainen, ehkä maltaisin? Intensiivinen, mutta omaan suuhuni snadisti liian luumuinen. Iso, ihana, mutta ei ihan parhaimmassa kuosissa?

Suutuntuma/Juotavuus:

1. Melko täyteläinen, juotavin ja dokattavin. Näistä vähiten makea ja kevein. Pelottavan helppo kiskoa.
2. Hyvin täyteläinen. Paksu ja sippailtava.
3. Täyteläinen, mutta lievästi tasapainoton. Jännä saippuainen ja pastillinen aromi puskee lopussa sekaan.

Lopputulema:

Herraisä mitä viinaa. Hyvää viinaa. Olo on puolessavälissä, kuin kiskoisi litran stobea Baijerilaisessa puistossa ennen makkaraa ja hapankaalia. Nyt alla oli tukevat grillimätöt, mutta seitinohut hutikka puskee kovaa. Lisää sitä bassoa vaan taustalle.

Scorasin oluet.
Pistein: 1: 40/50, 2: 43/50 ja 3: 41/50p.

Arvasin myös, mutta sillä niin väliä. Oikeasti kiinnostaa mikä oli mikäkin ja miten pisteet/arvio/mielikuva sokkona vastaa siihen, mitä olen joskus (okei aika monesti) näitä tuhonnut ja arvioinut..

..

..

..

..

JAAAAAA LOPPULTA OIKEA RIVI PALJASTUU JA PULLOT SAAPUVAT...

HERRAISÄ MIKÄ SIELTÄ TULEE;

1: St. Bernardus.

2: Rochefort 10

3: Westvleteren 12

Oho. Melkoista. Järisyttävää

Siis oikeasti veikkasin vähän, että ykkönen olisi St. Bernardus ja pelkäsin sen olevat R10.

Kaksi viimeistä meni myös vähän ristiin. Ja kun katson vanhoja reittauksia huomaan niiden olevan linjassa näiden kera. Huuh, sehä meni yllättävän putkeen. Silti.. Vahvistaa vain fiilistä, ettei W12 ole millään niin kova, mitä RB väittää sen olevan. Kolme kokeilua, aina se jää fiiliksellä Rochefortin varjoon. Makuasioita toki, mutta..No mie jään tyytyväisinä törpöttelemään näitä, vaikka tökkii iha huolella. Oispa sitä hapanta neipaa, eli olutmaailman mango-karambola siideriä just nyt. 

Ehkä väli GT?

Mitä mieltä itse olet?

Westyn kasi, puhtaat lakanat ja hetki rakkautta

Westyn kasi.. My love one. Emme ole kohdanneet pitkään aikaan. Edellisen kerran saavuit yllättäen liki sakkolihaisena eteeni. Silloin otin sinut kursailematta Brysseliläisen hostellin ruokapöydällä pyyhkien lihanesteitä suunpielistäni. Mietin jo silloin millainen olisit kokeneempana, varmempana ja vanhempana. Enemmän elämää nähneenä yksilönä. Tiesin jo silloin, etteivät kaikki neitsyet laula sitä jazzahtavaa sointua, jota ajoittain kaipaan.
Tänään tulit kuitenkin pois kaapista laulaen palavaa rakkauttasi minun vaihtaessani puhtaita lakanoita sänkyyni. Puhtaana saunasta tulleena aamutakissani. Minä komensin sinut ulos. Kevääseen, linnunlauluun ja kostean nurmikon lähelle.  Nautin lasillisen Gin&Tonicia odotellessani. Malarialääkitys on kuitenkin tärkeää tähän aikaan vuodesta.

Korkkisi, kantesi kertoo sinun olevan jouluna vanhaa ja eläköityvää. Haluan korkata sinut nyt, kuten niin monet muut sinua ennen ja minun jälkeeni.

Silti haluan sen olevan jotenkin erilaista. En halua vain ottaa sinua eläimellisesti suoraan suustasi. Haluan herkkyyttä, hellyyttä ja pitkiä, hitaita kiusoittelevia nautintoja. Riisun sinisen kaapusi ja kaadan sinut hellästi leposijaasi, tuohon kauniiseen maljaan.

Sinua riisuessani havaitsen onnekseni sinunkin haluavan. Ilmeisesti pitkä, kuukausia, vuosia kestänyt esileikkimme on tuottanut tulosta. Havaitsen sinun jo lähes tulevan märkänä syliini, mutta kaadan sinut kuppiisi tottunein jo ennakoiduin ottein.

Nuuhkin pähkinänruskeaa ihoasi ja kermaista huntuasi. Järkeni sumenee tuon tumman, kuivatun hedelmäisyyden raivokkaassa hurmiossa. Mausteisuus tihkuu nenääni yhdistyen keveään anismaisen lakritsaiseen lääkemäisyyteen ja hentoon makeuteen. Mitä pidemmälle hetkemme etenee, sitä voimakkaammin tarjoilet mausteyrttisyyttäsi.

Palan halusta ja kiusaten siirrän kieltäni sisääsi ja sinä minun. Maistan hyvin hellää omenaa sinussa, joka pidempään lipoessa peittyy luumuun, kevyeen kirsikkaiseen makeuteen ja siirappiin. Tahmasuisin elkein jatkan, haluan nähdä sinun nauttivan, värisevän ja kiljuvan. Siirrän ”Ei saa häiritä” kyltin kesätoimistoni oveen ja soitan huonepalvelusta kaiken mitä tarvitsen. Vesipiipun, hellekypärän, riippumaton, katkarapucoctkaileja ja runsaasti jäitä. Laitan taustalle raidan soimaan. Lucy on taas taivaassa timanttien kera.. Riisun tupakkatakkini ja virnistän: ”Pian sinäkin”.

Tunnen hyvin hennon paahtoleipäisen paahteisuuden suussani ja heitän norsunluisen savukeholkkisi pois. Makeus palaa vähitellen, kuten mausteisuuskin. Yrttisyyden kohdalla pudistelen päätäni. En ole varma johtuuko se vesipiipusta ja bushdoctor mixistä. Ravistelen ajatukset päästäni ja keskityn tuntumaan suussani.

Paikallisesti lausuen ja runoillen kevyt värinä tuntuu jalkojen alla, mutta tulivuori purkautui jo useasti tämän session aikana. Kermaisuutta valuu suunpielistäni tavalla johon vain normaalisti pääsevät vain optio- ja osakekeinottelijat, lihavat kissat kermavatinsa ääressä. Meidän muiden kuolevaisten on tyydyttävä vain tähän hetkeen ja eternaaliseen eskapismiin lakanoillani.

Puhaltelen onnellisena viimeisiä savuja. Sinä kaipaat John Lee Hookeria ja yhtä bourbonia, yhtä skottilaista ja yhtä olutta. Spedellä oli sallitut leikit, sinulla vain kielletyt ja paheelliset. Sellaiset liki kerran elämässä tapahtuvat huvit tässä sarvikuonojen maassa, jossa Aku Ankallekin housut laitetaan. Nuorena liki alaikäisenä et sytyttänyt, mutta kypsänä sytytät halun palata takaisin tähän hetkeen uudestaan ja uudestaan. Nyt vatisi, astiasi, kosteutesi tyhtentäneenä kiertelemme vesilammikoita ja katselemme toisiamme lasin lävitse. Ehkä joskus tiemme taas risteävät ja sekin hetki on nautinnolinen kaksin rakastella kevätyöhön.
Pisteet: Seitsemän otavan tähteä ja Polarikset päälle, ilman Chisua, vaikka herkkää onkin.