Joulukortti 2013

On maa taas musta ja ilmassa taikaa, joulu on ilon ja värivalojen aikaa.. pelkää tuhlausta.

mielikin aivan paljas ja alaston, marketin pukinkin tukala on.

Tulkaa lapset pukin luokse, silloin pukin palkka juoksee, jonotusnumero ottakaa, ja jos show ei ole suksee, niin pomolle valittakaa.

Täällä automarketin seitsemännessä kerroksessa, on pallomeri, alennuskuponkien leikkaajien saari ja kulutusjuhla laivamme kelluu poukamassa, olethan siis taivaassa toisenlaisessa. Täällä Visakortti vinkuu, lapset kiiltäviä leluja lisää hinkuu, on merkkivaatteita, mainoskuvia, kattiloita ja videoita, oi ystävät shoppailu on huvia.

Tulkaa kaikki tuhlatkaa, taas kulutusjuhla alkaa saa. Miehet ja naiset kaikki kansalaiset, taas aika joulujuhlan ois, heittäkää vanha tavaranne nyt jo pois. Automarkettiin juoskaa, lisää rojua ostakaa, naapurinne kateesta vihreiksi saakaa, valosarjoja ja koristeita hankkikaa. Tili huutaa tyhjyyttään, pastori kuuluttaa joulun pyhyyttää, rahani kuluttanut olen mainosten helppoheikkien repliikkien sanaleikkeihin, olen onnellinen, täydellinen ja lähes ihminen. Sosiaalitoimiston jono kutsuu huomenna taas, mutta tänään viimeiset pennini pois tuhlata saan, Ja jos rahani eivät riitä niin pikavipillä lisää vaan,

Kyllä joulu voisi olla useammin vuodessa, se tavaraa tuo tuodessaan, tekosyitä ostoksille luodessaan, kyllä nyt juhlat alkaa saa, siis pois huolenne heittäkää, ja ostoksille lähtekää.

Saunaoluena: Olvi CXX & tribuutti muinaiselle mainokselle

Ylläpito muisteli 15v takaista Jenni Aholan CXX mainosta ja lopputulos..lopputulos on omanlaisensa tribuutti tuolle suomalaisvart..eiku oluelle. Saunassa kuvattu, saunassa nautittu. Ei tuoppia, ei mitään reittausvihkoja, vaan suoraan tölkistä turpaan. Tarkoitukseensa muuten varsin sopiva.
Kiitos ja anteeksi.

Paluu Juurille: Staropramen Dark

Joulukiireiden keskellä ehtii toisinaan korkkaamaan jotakin hyvää.
Joskus ei ole aikaa herkutella, vaan on tyydyttävä johonkin takuuvarmaan janojuomaan.
Tänään asia ei ole kummallakaan tavalla, vaan edessä on jälleen paluu juurille.
Käväisin mennä viikolla sittarissa ihmettelemässä paitsi mihin kaikki Joulun Kaiut olivat huvenneet, mutta myös kiroilemassa sitä, että hyllyillä ei ollut juurikaan tuontipuolen jouluoluita. No näin hyllyssä laajasti löytyvän tumman Staropramenin ja ajattelin mielessäni: "Miltähän tämä maistuu nykyään".
Nyt se on lasissa ja edessäni. Joskus tämä oli niitä harvoja helmiä lähikaupassa ja v. 2009 kirjoitin oluesta: "Staro on kohtuu makea, hieman lakritsainen. On kyllä sopivan paahtunutta, ei kuitenkaan palanutta. Hieman kahvinen maku yhdistyy lopussa tyypilliseen tsekkiläiseen humalointiin. Jos tätä saisi typpipatruunan kanssa tölkissä, voisi joku luulla tuotetta irkkustoutiksi. 34/50"

Entä tänään?

Ulkoisesti tummaa, punaruskeaa olutta heikolla nopeasti katoavalla vaahdolla.
Tuoksussa on karamellisen sokerista makeutta, joka yhdistyy kevyen paahteisuuteen. Leipäisyyttä, hieman kahvia. Ei huono tuoksu ollenkaan, joskaan ei kovin mieleen jääväkään.
Maussa limppuista maltaisuutta ja makeaa karamellisuutta, jota keveä paahteisuus taittaa. Jälkimaussa häivähdys kahvisuutta ja lakritsaa. Simppeli, puhdas makuprofiili.
Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen, reilusti hiilihappoa ja varsin helppoa juoda.
Staropramen on makuaistin muuttumisen myötä keventynyt selvästi. Silti se on edelleen varsin pätevä edustaja tummien tsekkilagerien maailmassa ja muistuttaa hieman saksalaisia Dunkeleita maultaan.
Pisteet:

Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 32/50

Alkon Jouluoluet '13: Kasteel Winter

Kasteel Winter kaatuu lasiin kauniin rubiininpunaisena jättäen laelleen kohtalaisen vaahdon. Tuoksuu metrin päähän suklaakahvipavulta. Miellyttävää ja outoa. Maitosuklaata ja kahvia meinaan riittää tuoksussa, aromia ok, mutta miellyttää tavallaan. Vähäisesti mämmiä ja tummaa hedelmäisyyttä mukana. Maussa samaa linjaa. Kevyen luumuinen ja hennon paahteisen maltainen alku taittuu varsin likööriseen ja kaakaoiseen flavoriin. Kas tähän taisi juuri lirahtaa kahluaa sekaan. Melko imelän makea, mutta lievästi jopa tasapainoinen. Suutuntuma on yllättävän keveä näin vahvaksi, silti kohtalaisen täyteläinen. Hiilihappoja piisaa ja juotavuus pysyy kohtalaisena. Kasteelin Winter on pervosti hyvää. Joulun jälkiruoka pöytään nappivalinta. Itse en yleensä maustetuista oluista välitä, niiden usein ampuessa yli glögimausteisella fiiliksellään, sen sijaan tämä kolahtaa jollain tasolla. Onko väliä onko mausteena suklaa ja kahvi (aromi), vai mausteet, jos lopputulos on halutunlainen? Ei, mutta koko pullon juovoaminen tökkii.

Alkoholitonta olutta pika-arviona: Jever Fun

Jever Fun on suuren elintarvike jätti Dr. Oetkerin brändejä ja tunnetaan huomattavasti paremmin varsin tunnetusta ja mainiosta Jever Pilseneristään.
Tämä yksilö on siis alkoholiton version "Fun", jonka kanssa voi sitten pitääkin kivaa ilman tuskaista tietoa seuraavan aamun kohmelosta. Harvemmin näitä alkottomia tulee ostettua, koska maku harvoin toimii edes säällisellä tasolla. Suurimpina poikkekuksina alkoholittomat vehnät, joista monet ovat jopa varsin juotavia.
Hintaa pullolla n. 2€ paikallisessa Citymarketissa.

Ulkoisesti haalean vaalean keltaista olutta ihan kohtalaisella vaahdolla.
Tuoksussa huomaa pullon seisseen hyllyllä (toki vihreä pullo vaikuttaa asiaan huonolla tavalla). Siinä on hieman kumimaista muovisuutta ja hennosti viljaista maltaisuutta. Humalaa on taustalla ruohoisessa muodossa, mutta aivan liian vähän.
Maultaan kevyen maltainen, vetinen ja hieman muovisen pahvinen taittuen kevyeen ruohoiseen humalan flavoriin.
Suutuntuma on arvattavasti keveä, varsin hiilihappoinen ja vetinen. Helppoa ja kohtalaisen raikasta juotavaa toki.
Jever Fun ei valitettavasti ole Jever Pilsener ilman alkoholia, huoh. Pikemminkin varsin perinteinen alkoholiton tosin ilman pahimpia virhemakuja.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 3, Suutuntuma(1-5): 1, Yleisvaikutelma(1-20): 7-> Yhteensä: 16/50

Panopäivän Satoa videona: HC Mocha Stout

Alkon jouluoluet '13: AleSmith YuleSmith - Winter

Videomuodossa hieman San Diegosta kotoisin olevan AleSmithin YuleSmithia, Alkon joulu/talviolut valikoimista 2013. Bongaatko sinä kaikki piilotetut muut olutviittaukset videolta?




Kauniin punertavan ruskeaa olutta varsin kestävällä vaahdolla. Tuoksutellessa esiin tulee ensimmäisenä reipas paahtoleipäinen ja karamellinen maltaisuus, jota greippisyys ja kevyt mäntyisyys runkoineen neuloineen täydentää. Hedelmiä ja hennosti paahdetta takana. Miellyttävä tuoksu kyllä. Maussa keksisen leipäistä maltaisuutta, jota vauhdittaa annos tummaa karamellia ja häivä paahdetta. Sitrusta, kevyesti greippiä ja enempi mäntyistä humalaa mukana. Jälkimaussa on puuta, kuivuutta ja pihkaisuutta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut. Tavallaan paksuhko rungoltaan, jopa hieman öljyinen, mutta hiilihapotus on sen verta kohdillaan, jotta juotavuus on varsin hyvällä tasolla. AleSmith jatkaa takuuvarmaa laatuaan tälläkin oluella. Hyvää, tasapainoista, ei virheitä. Varsin miellyttävä, mutta ei ihan klassikon ainesta.

39/50p.

Olutravintola-arvio: Sam's Pub, Karhula

Ravintolan speksit:

Mikä:  Sam's Pub
Missä: Karhulantie 34, Kotkan Karhula.
Aukioloajat: MA - TO 16 – 24, PE - LA 16 – 02, SU 16 – 22.
Ketju: ”Freehouse”
Nippelitietoa: 20v ikäinen ”rokkaava olutravintola”. Kaksitoista hanaa ja lauantai iltaisin paikalla on yleensä joku paikallinen yhtye jamittamassa janoista kansaa. Biljardi ja darts löytyvät myös paikasta.

Tänään jätämme jouluoluet hetkeksi välistä ja kirjoitellaan pitkästä aikaa ravintoloista. 

Karhulan omalaatuinen pikkujättiläinen Sam's Pub on ollut juottamassa janoisia Kotk..Karhulalaisia jo toistakymmentä vuotta. Itse vierailen pubissa aina toisinaan, joten on aika jatkaa olutravintola arvioita.

Sam's Pubista omalaatuisen tekee kieltämättä sijainti ja paikkakunta. Karhula on vanha kauppala, joka kuuluu Kotkaan. Se sijaitsee noin 9km päässä Kotkan keskustasta pohjoiseen, joten paikan valikoima on sijaintiin nähden varsin laaja, itse asiassa kaupungin paras. Toisaalta, eiväthän kaikki maan kärki olutravintolatkaan sijaitse ytimessä, kuten eräs Puotilan ihme nimeltä Pikkulintu.

No tämä pubi on kooltaan ihan kohtalaisen kookas kellariravintola pienehköllä terassilla. Sisustus on varsin karhulalainen vesitornin muotoisine tolppineen päivineen. Muuhun interiööriin kuuluu tietysti biljardipöytää, dartsia ja screeniä. Voidaan siis puhua varsin täyden palvelun kuppilasta. Taustalla soi yleensä jotain rokahtavaa, harvemmin kuitenkaan liian kovalla.

Kotkassa Samsin tuntevat kaikki, tai siltä ainakin tuntuu, onhan jo 20v ketjuuntumaton kuppila, jonka hanalistalla ei ole kotimaista ”bulkkia” pienoinen nähtävyys.

Hanoista puheenollen edellisellä visiitilläni muistelen hanoissa olleen:

Mallaskosken Vaalea Kuohu, Valioluokka Pils, Lindemans Kriek (Lambic hanassa, Karhulassa..), Guinness Draught, Hoegaarden, Magic Rock Cannonball, Wychwood Hobgoblin, jne. Tällä hetkellä hanoissa on ilmeisesti myös Beavertownin 8-Ball ja Great Alphonso.. Siidereiden ystäville hanassa taisi olla Aspall? Hanoja on kuitenkin 12kpl ja tavara vaihtuu ihan kohtalaisen usein.

http://samspubkarhula.com

Näiden hanojen lisäksi pullokaapeista löytyy yleensä varsin kattava määrä Trappisteja, Rochefortit, La Trappet, Chimayt, Westmallet ja Achelit, hieman vaihdellen. Edellisellä kerralla pulloissa oli mm. BrewDogin Cocoa Psycho, Gouden Carolus Classic, Flying Dogin Gonzoa, Stronzo 1000ebc, Schloss Eggenberg Samichlaus, jne. Arvioisin pulloja olevan kaapeissa n. 40Kpl erilaisia. Vieressä on vielä toistakymmentä siideriä ja päälle vielä viskitarjonta, josta erikoismaininta edulliselle ja vaihtuvalle ”kuukauden viskille”.

http://samspubkarhula.com

Palvelu tässä pubissa on varsin ystävällistä, nopeaa ja melko asiantuntevaakin. Ruokaa ei tästä kuppilasta saa, joten nälkäiset joutuvat Karhulassa tyytymään muihin keba..siis ravintoloihin.

Oikeastaan paikan ainoa miinus on mielestäni lasivalikoima, olut tulee lähes aina perinteiseen harteikkaaseen pintin tuoppiin ja pienet..no pieneen pintin tuoppiin.

Ylipäätään Sam's Pub on paikkakunnallaan maineensa ansainut sympaattinen ”Rokkaava olutravintola”. Selvästi koko Etelä-Kymenlaakson paras olutravintola ja Kymenlaakson ”kakkospaikka” heti Kouvolan Old Tomin jälkeen. Pakollinen vierailukohde ja Karhulan keidas.

Yleisarvosanana paikalle: 8 1/2

Terdellä

Jouluolutta: Vakka-Suomen Joulun Kaiku

Joulun Kaiku on saapunut jo ympäri ämpäri Kymenlaaksoa. Mikä ihmeen Kaiku? Lue tarina oluen taustalta tästä.
Kyseessä on siis maitokauppavahvuinen Brown Ale/Mild/Aromatisoitu olut, mihin luokkaan tuon nyt sitten haluaakaan laittaa. Resepti on allekirjoittaneen ja tekninen toteutus Vakka-Suomen Panimon.
Resepti pohjautuu omalle Brownille, jota keittelin alku syksystä, joten on varsin kiintoisaa nähdä vertailu näiden väliltä.
Eroja toki on. Alkuperäisessä on mukana hiutaleita tuomassa runkoa, kanelia ei ole mukana, hiivakanta on selvästi eri ja "omassani" on se 5% Alkoholia.
Eli lyhyesti voisi todeta, täysin eri olut.

Ehdin maistaa tämän hanaversionkin, joka oli sillä hetkellä aivan liian kylmää, joten nyt pullon avattuani saan tästä enemmän irti. Hauskana sattumana muuten eräässä toisessa ravintolassa minulle tarjottiin ensimmäisenä tätä olutta kun kyselin kiintoisien uutuuksien perään. Tästä pisteet Kuusankosken Hospoda Papirnaan.
Entä miltä olut maistuukaan?

No ulkoisesti olut on samean ruskeaa hennolla vaahdolla. Suodattamattomuus näkyy, eikä hiivakaan ole ehtinyt flokkautua pohjalle. Uskoisin hiutaleiden olleen vaahdon kannalta parempi optio.
Tuoksu on miedon karamellinen, kevyesti leipäisen maltainen ja tumman hedelmäinen. Hennosti keksiä. Kanelia en saa irti tuoksusta. Herkkää tasapainoa ja kotimaista mallasta.
Maussa on selvästi leipäistä maltaisuutta, joka täydentyy kevyellä karamellisuudella ja kanelin hennolla puumaisella säväyksenä. Jälkimaussa kevyesti hedelmäisyyttä ja kuivahkoa paahtoleipäistä paahdetta.
Suutuntuma pyörii keveän ja keskitäyteläisen välillä. Joulun Kaiku on varsin helppoa juotavuudeltaan.

Lopulta voidaan kysyä: Mikä toimii ja mikä ei? Mitä itse tekisin toisin nyt tämän erän perusteella?
No, olut on toki siinä mielessä tavoitteessa, että balanssi on varsin hyvä ja luonne puhdas, ei virheitä. Jos runkoa saisi prosentin enemmän, tämä toimisi toki paremmin. Pahimmilta kauhuskenaarioilta vältyttiin, sillä kaneli ei hyppää silmille ja ole glögipommi jonkun Underligt Julin tapaan. Jos tämä keitettäisiin toiste Vaspilla samoilla ehdoilla: viikkarin maltaat, tietyt humalat ja hiivat, niin seuraavalla kerralla:
- Koita vääntää edes vähän hiutaleita mukaan, ne tekevät rungolle ja suutuntumalle ihmeitä.
- Nosta karamellimaltaan osuutta, vaikka nykyinenkin tuntui "liian suurelta".
- Ymmärrä, että panimon Ale-hiiva on oikeasti näinkin neutraali ja huuda kovaan ääneen jouluisen Nzpa:n perään.

Kuitenkin: Tavoitteena oli tehdä joulupöytään ruokajuoma ja tässä osutaan nappiin. Lisäksi pääsen vanhaan pubitunnelmaan, kun tiedän tämän tarjottavan ravintolassa vanhasta "Dimpled Mug" tyylin kolpakosta, eli KBF:n festarilasista Irish Pub Songin raikuessa taustalta. Riilihana puuttui vain tunnelmasta.
Oli meillä alustavasti puhe jo ensi suvestakin.. KymijokiBeerFestival on kuitenkin kaksipäiväinen ja sinnekin tarvitsee olutta melkoisesti.

Pisteet: kaksi papukaijamerkkiä, hymiö ja puolikas kanelitanko. Eihän näitä "omia sotkuja" reitata, eihän?

Alkon Jouluoluet: Plevnan Siperia..pikaisesti

Olut josta jokainen sana on jo sanottu.. "Plevnan Siperiaa eksyi viimein lasiini, joten hetki on tavallaan pyhä. Ulkoisesti perinteisen sysimusta, hieman rusehtavalla vaahdolla, joka on kohtalaisen kestävää laadultaan. Tuoksussa jyhkeästi maltaisuutta ja sellainen määrä mäntyisää humalointia, että voisin kuvitella lasissa olevan IPA:a. Paahteisuutta riittää, hieman kahvia ja keveästi suklaata. Ympärillä leijuva kypsä hedelmäisyys tuo viimeisen silauksen tähän. Maussa paahtomallas hyökkää suuhun. Hieman kahvia ja suklaata, suolaista lakritsaa. Kunnes jäätävä havuisen puinen katkeruus valtaa nielun, hiven sitrusta ja kova purenta. Maku syöpyy suuhun pitkäksi aikaa. Suutuntuma on täyteläinen, hiilihappoisuus sopivaa, alkoholi piilossa. Ei helposti juotava, mutta ei ole tarkoituskaan. Siperia opettaa olemalla loistava, kaiken hypen ansaitsema IS. Voisin ottaa toisenkin." 42/50p.

Alkon Jouluoluet '13: Kulmbacher Eisbock

Ja jälleen videoarviona Alkon jouluoluita. Viiksekäs kuukausi menossa. Kuulostaa ihan hawaijipaidoilta, pastellisävyiltä ja Jan Hammerilta.. Kaikki päättyy aikanaan, siispä lasissa aikakauden päättävä jouluolut.. Häh? No Eis, Eis, EisBock. Synkeän ruskeana valuu tämä olut lasiini, marraskuuta pullossa. Kaunis kestävä ja pitsiä jättävä vaahto. Tuoksussa runsaasti, isolla R:llä, maltaisuutta, leipää ja mämmiä. Hivenen vierteistä makeutta ja luumua. Kylmänä metallia, joka lähtee lämmetessään. Maun puolella myös "melkoosast mallast". Leipää, makeutta ja kuivattua hedelmää. Aavistus pähkinäisyyttä taustalla. Kevyt paahteen häivä käväisee jälkimaussa tervehtimässä janoista juojaa. Tasapainoinen, hillitty ja varsin simppeli, silti varsin maistuva. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, paksu ja runsas. Sopivasti hiilihappoa pitää juotavuuden varsin passelina. Kulmbacherin Eisbock on kyllä varteenotettava talven lämmittäjä. Ei AWE tasoa, mutta kelpaa, kelpaa todella hyvin. 39/50p.

Alkon Jouluoluet '13: Gouden Carolus Christmas

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin laitetaan lisää videota tulemaan. Maistelussa mainio Het Ankerin Gouden Carolus Christmas. 40/50p.

 

Alkon jouluoluet '13: Lervig Winter Ale vs Great Divide Hibernation Ale

Tänään laitetaan se tonttuhattu päähän ja käydään Alkon jouluoluisiin käsiksi oikein videon muodossa.

Olutarvioissa: Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA

Oluen speksit:  
Mikä:  Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA, Double IPA, USA
Mistä: Alko
Hinta: 8,02€/0,355l 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,5%, katkero: 71ebu ja väri: 44ebc. 
Nippelitietoa: Boulevard Brewing on keskilännen suurin käsityöläispanimo. Panimo on perustettu jo 1989. Double Wide debytoi aikaisemmin Arkadian Alkossa ja on nyt vakiovalikoimassa.


Terve. Jouluoluet alkavat pikkuhiljaa tihkua Alkoihin, mutta ainakin tänään lasissa on jotain ihan muuta. Nimittäin jo tovin Alkoissa majaillut Double Wide IPA. Boulevard Brewingin olutvalikoima on kohtalaisen kattava erityylisiä oluita ja Arkadian hyllyille onkin päätynyt liuta panimon tuotteita, joten sieltä katsastamaan mars. Tässä tupla-ipassa humalapuolelta löytyvät ainakin: CTZ (Columbus/Tomahawk/Zeus), Chinook, Cascade ja Centennial, sekä Bravo.
Mallaspohjana pale-ale maltaan lisäksi nippu erilaisia karamellimaltaita ja sokereita.
Tämä olut sopii illan janoon, sillä keitin itsekin IPA satsin tänään, tosin huomattavasti miedomman ja aivan erilaisen sellaisen.
Kotipanijan kannalta kiintoisa informaatio panimon verkkosivuilta väittää pulloversiossa olevan 3,5volsia hiilihappoa, tämä ei kaiketi ihan pidä paikkaansa, tai sitten olut on puskettu tankista pulloon kyseisellä paineella, mutta pullossa oleva karbonaation määrä olisi toinen?
No mennään asiaan ja korkataan tämäkin.

Ulkoisesti varsin kauniin meripihkan punertava olut. Vaahtoaa todella reilusti ja jättää reilusti pitsiä lasiini.
Tuoksussa on keskirunsaasti hedelmäisyyttä. Vähäisesti trooppista hedelmää, mutta painottuen enemmän sitrushedelmien maailmaan. Karamellista maltaisuutta tuntuu olevan kaiken takana melko tanakasti ja tuoksun taittuessa toffeisuuteen löytää pihkaisuus tiensä nenääni. Sinänsä tasapainoinen ja hyvin perinteikäs tuoksu, sopii ainakin nostalgisen etiketin kanssa fiilikseen.
Maussa makeahko karamellisuus maistuu suussa ensimmäisenä. Sitruksisuus tuo karamelliin hieman mandariinisia sävyjä, kunnes greippisyys ja pihkaisuus alkavat purra. Lopulta maku on jopa neulaisen pistävää, öljyisen hedelmäistä ja reiluhkosti makeaa. Jälkimaun katkeruus ei pääse puraisemaan erikseen, mutta maku pysyy suussa.
Suutuntuman puolella taas Double Wide on varsin täyteläinen, pahin makeus ja Barley Wine/Strong Ale fiilistely jää onneksi pois. Alkoholi on melko hyvin piilossa, tasapaino toimii ja hiilihappojakin on sopivasti. Itseasiassa melko pehmeää juotavaa.
Boulevardin tuplaleveä IPA on varsin perinteinen ja onnistunut olut tyylissään. Harmittavasti monopolin hinnat ja suomalainen verotus tekevät tästä liian tyyriin useampiin sessioihin. Hyvää, tyylikästä ja tasapainoista, mutta ei aivan napakymppi. Ruokapuolelta väittäisin toimivan suolaisten ja lihaisien juustojen kanssa varsin tyylikkäästi. 

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: North Coast Old Stock Ale

Oluen speksit:  
Mikä:  North Coast Old Stock Ale, Barley Wine, USA 
Mistä: Alko Arkadia 
Hinta: 8€/0,355l 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 11,7%, katkero: 31ebu, ja väri: 75ebc. 
Nippelitietoa: North Coast tunnetaan ehkä parhaiten laadukkaasta Red Seal Ale:sta. Itse panimo sijaitsee Fort Braggissa Kaliforniassa. Old Stockissa on käytetty ainakin maltaina peribrittiläistä Maris Otter Pale Ale mallasta ja humalapuolelta myöskin klassista Fugglea.


Pyhäinpäivä vaihtuessa sunnuntaihin on yömyssyn paikka. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas ja vaikea. Isäni poistui tästä maailmasta varsin ikävällä tavalla viikko takaperin. 
Meinasin aluksi pitää 49 rivin hiljaisen hetken, mutta ukko olisi pitänyt sitä lässytyksenä ja painunut parvekkeelle röökille hyvin tuiman "äijä" katseen kera, joten mennään asiaan.
Lasissa siis North Coastin Old Stock Ale, Arkadian Alkon tuliaisia. Pullo on ehtinyt jo likemmäs vuoden ikään. Kysestä olutt on pantu vuodesta 2006 ja tyyliltään siis varsin tukeva Barley Wine, ilmeisesti enempi brittiläisvaikutteinen sellainen. 

Old Stock Ale on kauniin punaruskea olut kohtalaisen reilulla vaahdolla,
joka ei valitettavasti kestä kuin hetken hajoten lopulta lasin reunoille.
Tuoksussa on selvästi sherryä, kuivattuja hedelmiä ja toffeeta. Miellyttävästi hieman tynnyrimäistä tammea,
alkoholia ja ruskeaa sokeria. Vahva, hieman yläluokkaisen brittiläinen fiilis jää tuoksusta. Näen jo kirjastohuoneen, tupakkatakit, sikarilaatikot ja kello viiden teen.
Maussa on reilusti maltaista makeutta karamellin ja toffeen kera, päällystettynä melassilla. Silti makeus on vain häipyvää. Tummia hedelmiä (luumua, taatelia, jne), tammisen puisia sävyjä päättyen kevyeen paahteisuuteen. Alkoholi potkii aikalailla alusta lähtien ja aluksi mieleen tuleekin konjakki, tai viski. Miellyttävä, vahva ja hienostunut.
Suutuntuma on varsin täyteläinen, joskin juotavuus on yllättävän kohdillaan, vaikkakin alkoholipitoisuus tekeekin tästä varsin yömyssymäisen.
North Coast Old Stock on varsin tyylitietoinen Barley Wine, tässä ei maalata isolla jenkkipensselillä suuria linjoja, vaan klassisen hennosti vesivärejä. Kaikki osa-alueet ovat varsin hyvässä balanssissa jo nyt, lähemmäs vuoden ikäisenä, mutta väittäisin kestävän hyvin pidempääkin säilytystä.Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50 

Matkaraportti: OlutExpo 2013

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan..

Uusin tulokas Suomen olutfestari kentällä on toissa viikonloppuna pidetty ensimmäinen Suomen OlutExpo.

Järjestäjät olivat hamunneet paikalle lähes koko maan olutskenen kerman ja kuohun niin panimoiden, kuin maahantuojienkin puolelta. Lauantaina paikalla oli myös Tuopin Ääressä. Marssimme yhden kulmilla varsin tyylikkääseen Helsingin Wanhaan Satamaan sisälle.

OlutExpon piti olla askel messupitoisempaan tapahtumaan, kuin perinteiseen pienpanimofestivaaliin. Miten tämä sujui? Itse asiassa varsin hyvin.

Ensimmäinen suurempi kysymysmerkki oli polettijärjestelmä, jossa ostettiin varsin hauskasti kruununkorkeilla toimivia poletteja. Tämän tarkoitus oli kaiketi nopeuttaa varsinaista juomien myyntiä. No tarvittavaa määrää oli aluksi hankala ennakoida, sillä poletteja ei lunastettu takaisin jälkeenpäin. Tämän ajattelin osoittautuvan hankalaksi, mutta lopulta kävin vain kerran hakemassa lisää, eikä käteen jäänyt kuin pari polettia muistoksi.

Itse printattua juomalistaa, tästä Miikkah:lle kiitos

Tilat vaikuttivat miellyttävän siisteiltä ja valoisilta ja tunnelma oli varsin hillitty, jopa harras. En kutsuisi näitä koko kansan oluen juonti tapahtumaksi, pikemminkin valveutuneiden kuluttajien, alan toimijoiden ja pahimman pään harrastajien messuiksi. Erikoista kyllä festarien ikuista kiistakapulaa vettäkin oli parissa paikassa myynnissä. Ruokapuoli oli järjestetty sinänsä varsin mallikkaasti ja ainakin itse pidin annoksista jopa oluen kera, mitä voin sanoa todella harvoin. Ainoastaan annoskoko suhteessa hintaan oli hieman epäedullista. Tosin oikeastaan ainoa negatiivinen seikka oli kokonaan puuttuneet juomalistat, joista olisi voinut ennakkoon, tai edes paikan päällä miettiä mitä haluaa juoda ja järkeistää ajan käyttöä.

Laseille ei tässä tapahtumassa oltu asennettu pesupisteitä, vaan lasinvaihtopisteitä. Näitä olikin verraten runsaasti ja tämäkin järjestelmä toimi upeasti.

Väen paljoutta lauantaina

Paikalla olisi ollut lukuisia seminaareja, mutta meiltä nämä jäivät välistä, sillä keskityimme paitsi juomiin, tuttujen ja uusien tuttujen tervehtimiseen, sekä panimoiden henkilökunnan kanssa keskusteluun.

Itselleni kertyi lopulta noin kolmekymmentä uutta olutta, joista mieleenpainuvimmat olivat varmastikin:

Oakham Green Devil: Todella upean trooppishedelmäinen tuoksu ja festareiden raikkain olut. Saako tästä wunderbaumin kotiin?

Thornbridge Hall Imperial Oatmeal Stout: Jyhkeä, paksu ja tyylikäs Imperial Stout.

Founders Imperial Stout: Upea tasapaino kahvista paahdetta ja makeutta.

Aegir Lynchburg Natt Imperial Porter: Tukevaa, vaniljaisen tammista porteria, kyllä kelpasi.

Caskit, erikseen ja ylipäänsä: Näihin kun ei kotipuolessa törmää ja ainakin lauantaina olivat iskussaan.

Erityismaininta: Suodattamaton Urquell. Pienestä tynnyristä valutettua janojuomien aatelia. Parempaa kuin niin monet muut vahvemmat oluet, niin expossa, kuin muutenkin.

Ylipäänsä: Todella positiivinen fiilis jäi tapahtumasta, joten ensi vuotta odotellessa. 

Viimeiset huomiot ylös oluen ja ruuan liitosta

Kuvista Tontorille kiitokset, oma kamerani jäi laukkuun ja myöhemmin havaitsin, että aika oli ajanut kameran yli.

Omaa olutta Vakka-Suomen Panimolta: Joulun Kaiku

Nyt kun tämä on viimein julkaisukelpoista, niin annetaan mennä ja aloitetaan hieman valottamalla taustoja.

Viime elokuussa järjestettyihin Kymijoki Beer Festivaleihin olivat järjestäjät panneet (vai panettaneet?) Vakka-Suomen Panimolla oman festarioluen nimeltä Kaiku. Kyseessä oli raikas ja simppeli maitokauppavahvuinen American Pale Ale, joka oli myynnissä myös paikallisessa Prismassa.

No kävikin niin, että festarit yllättivät järjestäjät ja osallistujat, sillä kiinnostusta ja myyntiä piisasi. Villeissä huhuissa puhutaan, että seuraavana päivänä jäljellä oli vain tyhjiä kylmäkaappeja, kegeistä puhumattakaan.

Hyppäämme kuukauden eteenpäin tilanteeseen, jossa tapaan pitkästä aikaa toisen tapahtuman vetovastuussa olleista herroista, eli Matti K:n. Hän täräytti tiskiin varsin kiinnostavan ajatuksen: Kaiku myi niin hyvin, että joululle olisi jouluolueksi tilausta ja reseptille olisi tarvetta, jotta paikallisuutta saataisiin tähän lisää. No mikäpä siinä, olisihan tässä haastetta kerrakseen.

Maltaat

Reseptin kirjoittaminen oli varsin opettavainen kokemus tällä kertaa.

Sain pian sähköpostitse raaka-aine listan, joka asetti rajat reseptille. Toki sen piti olla maitokauppavahvuinen, mutta varsin tiukassa olivat jo mallasvalinnat, siinä missä kotikeittelijä oli tottunut käyttämään lähes mitä mieleen juolahti oli tämä varsin haasteellista, mutta hauskaa. Hiivakannat pysyivät luonnollisesti tiukasti Janin&Co. hyppysissä, minulle ilmoitettiin vain ale, lager ja vehnäkanta.

Lisäväriä tähän toi sekin, että pyydettiin käyttämään jotakin jouluista maustetta (ei, sinappi ei osunut..) ja jotakin ”erikoisempaa” mallasta.

Kirjoitin siis nipun reseptejä, mm. tumma vehnäolut, ”Nzpa” (eli New Zealand Pale Ale), jne.

Lopulta voittajaksi päätyi se mistä oli alun perinkin puhe: Brown Ale, jossa on kaurahiutaleita ja hiven kanelia mukana.

No myöhemmin minulle ilmoitettiin, että panimolla ei ole kaurahiutaleista kokemusta ja koska aikaa koekeittoihin ei ollut, jouduin lähes "pitkin hampain" vaihtamaan tämän vehnämaltaaseen.

Kanelin kanssa painin pitkään. Jauhetta en halunnut käyttää, vaan mieluummin tankoja, jotka olisivat ehkäpä tasalaatuisempia ja paremmassa hapessa kuin jauheet. Määrä oli arvoitus minulle ja panimolle, joten taustatyötä tuli tehtyä ja puolitin ”suositellun annoksen”, mitään glögiä ei oltu panemassa. Ainoa esiin tullut "muutos" tuli panimolla vastaan. Herrat eivät teknisistä syistä johtuen halunneet laittaa tankoja hetkeksi uimaan keiton lopussa. Joten tangot lisättiin hieman oudosti siivilöintivaiheessa.
Mielessä kävi myös mantelisiirappi, mutta hyllytin ajatuksen liian monimutkaisena keiton siintäessä jo lähitulevaisuudessa.

Tyytyväisenä vierettä lasissa

Ajelimme porukalla lopulta Uuteenkaupunkiin, eli Ugiin. Itse hyppäsin kyytiin suoraan yövuorosta, joten vuorokaudesta tuli lopulta 34h mittainen. Panimolla olivat jo ensimmäisen keiton tehneet, joten otimme osaa ”luovina työnjohtajina” ja saimme vapaasti kiertää Vaspin panimoa ja esittää lukuisia kysymyksiä. Lopulta edessä oli viimein haluttu ja kauan odotettu näyte vierrettä, joka oli juurikin kohdallaan. Sopivasti makeutta, kanelia passelisti taustalla, hyvä balanssi. Lopulta poistuimme pitkälle kotimatkallemme jokaisen pohtiessa hiivan tuottamia taikoja, lopullista tuotetta tai kuten yleensä; jotain ihan muuta.

Tänään se on julkista: Joulun Kaiku on saapumassa myyntiin marraskuun alussa ja odotan hieman hermostuneesti lopputuotteen aromia. Minullehan tässä ei ollut muita tavoitteita, kuin luoda Vaspin historian paras jouluolut, eli kovin vaatimattomalla tavoitteella olen liikenteessä;) Juovot ja muut hörhöt olisivat varmasti ihastuneet, jos tämä olut olisi humaloitu 50ebun voimin varsin aromikkailla USA:n ja Uuden-Seelannin humalilla, mutta olin kerrankin erilainen, vaikka olen hophead itsekin. Tästä luonnollisesti haluttiin vähän jokaiseen suuhun sopivaa ja tasapainoista olutta, joten toivon sellaisen onnistuneen.

Asiasta lisää: http://www.beerfestival.fi/

Kiitokset:

• Vakka-Suomen Panimon henkilökunnalle positiivisesta asenteesta ja avoimuudesta.
• KBF:n Matille, Jarnolle & hovikuvaaja Igorille mahdollisuudesta luoda jotain uutta, sekä toki matkaseurasta.
• Kaupoille ja ravintoloille luottamuksesta.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

http://www.beerfestival.fi/

Alkon jouluoluet 2013

Juuri kuin viimeisiä Oktoberfest oluita korkkaillaan on aika katsastaa Alkon tämän vuotinen jouluolut valikoima. Tälle juhlakaudelle valtion monopoli ab tarjoaa seuraavat nestemäiset leivät:

Sinebrychoff Jouluolut

Vanhaa tuttua ”nelos” koffia jouluversiona. Hyvin helppo valinta ruokapöytään sikäli mikäli kukkarosta ovat pennit ja jenit kateissa, etkä halua juoda mitään valtavirrasta poikkeavaa.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Ayinger Winter-Bock

Lisää tuttua juttua. Todella hyvä dobbelbock, mutta ihmettelen edelleen miten valikoimiin mahtuu kaksi tismalleen samaa olutta erilaisella etiketillä? Note to self: Kun tarjoat juomia Alkoon tarjoa vain samaa tavaraa, mutta muista vaihtaa etikettiä kausittain:

Pääsiäisolut: Tipuja ja pupuja. Kesäolut: Aurinkoa ja palmuja. Oktoberfest olut: Kunhan on baijerilaista sinivalkoista ruutua. Talviolut: Lunta, jäätä ja joulupukkia.

Oma päätös: Koska Celebrator on jo hyllyissä, saattaa tämä jäädä ostamatta.

Stallhagen Julbock:

Lisää paluumuuttajia. Stallarin tumma bock on itse asiassa varsin onnistunut olut joulupöytään ja sopii vähän jokaisen suuhun.

Oma päätös: Saatan hairahtua ostamaan, mikäli hintataso jää alhaiseksi.

Erdinger Schneeweisse:

Erdinger käväisi pari vuotta sitten myös jouluvalikoimissa. Vehnät eivät itselleni ole se jouluisin juttu etenkin kun valikoimissa ovat jo esim. Weihenstephanin ja Ayingerin laatuhefet.

Oma päätös: Iso kysymysmerkki. Tikkiä olisi tarjolla, mutta riittääkö into?

Fuller's Old Winter Ale

Ei joulua ilman Fuller's Old Winteriä. Kuuluu selvästi Stallhagenin kanssa samaan ”jokaiseen makuun” kategoriaan ja mikäs siinä, hyväähän tämä oli.

Oma päätös: Saatan jouluksi yhden ostaa.

Saku Porter

Sanon taas, arvatkaa mitä tämä maksaa n. 85Km Helsingistä etelään? Ette halua tietää. Sakun Porter on kyllä tyylissään varsin onnistunut. Tämän oluen reseptistä käytiin aikanaan hauskaa debaattia olutkurssilla, joten kloonaaminen olisi ihan hauska kokeilu.

Oma päätös: Epäilen tämän jäävän hyllyyn.

Criminally Bad Elf

Ridgewaylla tuntuu olevan melkoinen profiloituminen jouluolutpanimoksi. Tällä kertaa Criminally Bad Elf, jota en ole kaiketi juonut. Speksien perusteella tukeva yömyssy.

Oma päätös: Saatan yhden ostaa ihan mielenkiinnosta.

Aecht Schlenkerla Eiche

Maailmankirjat ovat sekaisin. Urbockia ei tällä kertaa tullut (paitsi ravintoloihin), vaan Schlenkerlan Eiche, joka on tammisavustettua Dobbelbockia. Tykkäsin edellisellä kerralla, joskaan Urbockille se ei pärjännyt.

Oma päätös: Tulee varmaan muutama ostettua.

Samuel Adams Winter Lager

Paluumuuttajat jatkuvat. Sam Adamsin talvilager on varsin juotava ja melko helppo olut aloittelijoille makeahkolla ja hennon mausteisella otteellaan.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Neuzeller Pilsner Winter 13/14

Talvinen pils Neuzellen panimolta. En löytänyt tästä taustatietoja. Veikkaan olevan varsin helppo pils ajankohtaisella etiketillä. Jouluinen saunaolut?

Oma päätös: Jää todennäköisesti hyllyyn.

Kulmbacher Eisbock

Ei Aventinus Weizen-Eisbockia, mutta Kulmbacherilta jääbockia. Vitamiineja on riittävästi lämmittävyyteen ja hitaaseen tissutteluun. Ratebeerin perusteella edellä mainitun AWEn jälkeen toiseksi paras Eisbock.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Kapuziner Winter-Weissbier

Toinen vehnäolut tälle joululle ja myöskin vanhaa tuttua tavaraa patenttikorkin alla.Maista jos kaipaat lisää nisuoluita elämääsi.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Viime vuonna tämä oli ainakin tuoreeltaan varsin pätevä ja maistuva IPA, joskin hieman tyyris. Suosittelen maistamaan heti kärkeen, etenkin jos jäi välistä. Tammikuun koittaessa maku on todennäköisesti muisto vain.

Oma päätös: Jää todennäköisesti hyllyyn.

Gouden Carolus Christmas

Viimein. Edellisestä kerrasta on kulunut tovi ja tätä on toivottu jo vuosia takaisin. Yhden olen aikanaan juonut harrastuksen alkupuolella, mutta minkäänlaisia nuotteja ei tästä ole jäänyt jälkeen.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Kasteel Winter

Van Honsebrouckin panimolta on Alkossa ollut vuosikaudet varsinainen makeuspommi Kasteel Donker. Nyt on panimolta saatu valikoimiin, toivottavasti, tasapainoisempi vahva belgiale, jonka ainakin itse otan ilolla vastaan.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Plevnan Siperia Imperial Stout

Sen ei pitänyt olla täällä. Nyt se kuitenkin on täällä. Plevnan Siperia, Alkossa ja pulloissa. Hieraisin silmiäni auki, kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, mutta totta se on, tuo kaiken voittanut ja RateBeerin Suomen tilaston ykkönen saapuu jouluolueksi (vai meneekö talven kausiolut valikoimiin?).

Oma päätös: Tulee ostettua.

AleSmith YuleSmith (Winter)

American Strong Ale on tyyli ja panimo on kärkitasoa maailmassa. Oikeastaan lähes kulttuuriteko saada tältä panimolta vakiovalikoimaan olutta.

Oma päätös: Tulee ostettua.

St Feuillien Cuvée de Noël

St. Feuillienin jouluolut palaa taas Alkoon. Omasta mielestäni varsin kelvollinen olut, mutta ei mitään huippua. Maista jos jäi välistä, väistä jos ei uppoa.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Lervig La Winter Ale

Lervigiltä kenties oudosti English Strong Alea valikoimiin. Tukevuutta luulisi rungossa olevan ja kun panimolla humalointi tuntuu olevan suhteellisen hallussa, toivoisin varsin tasapainoista yhdistelmää, mutta aika näyttää.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Great Divide Hibernation Ale

Tekisi mieli kysyä miksei Yetiä, mutta en ole Hibernation Alea juonut. GD on huippupanimo, joten odotukset ovat kohdallaan.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Nögne Ö Underlig Jul

Tavallisesti olisin Nögnestä onnessani, vaan en nyt. Glögimaustettua lientä jouluun? Viimeksi täystyrmäys, ei sovi suuhuni millään.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Huvila Arctic Circle Ale

Malmgård/Huvilan tyylikäs, katajainen ja hillityn kompleksinen tuotos palaa takaisin. Todella mainio tuote, joten ostopäätös on aika selvä.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Grunn Winter Cherry

En löytänyt tästä enempää tietoa. Ilmeisesti hollantilaispanimo kyseessä ja olut on nimestä päätellen kirsikkainen, kenties jotakin viime vuosien Liefmansin Cuvee Brutin suuntaista.

Oma päätös: Tulee todennäköisesti ostettua.

Huomiottehan, että valikoimiin ovat juuri tulleet mm. myös:

Nögne Dark Horizon 4

Amager Hr. Fredriksen

Rogue American Amber Ale

Mikkeller Not Just Another Wit

Fuller's Vintage Ale 2013

Pitäisi varmaan todeta, että loppuvuosi on varsin positiivinen Alkon uutuuksien suhteen.

Olutarvioissa: Birrificio del Ducato Verdi

http://www.birrificiodelducato.net

Ciao Bella.
Synkästä lokakuisesta Suomesta matkaamme tänään synkkään lokakuiseen Italiaan.
Italia tunnetaan paitsi hankalasta, siis olemattomasta, asiakaspalvelustaan, viineistään ja ruuastaan. Näiden lisäksi sielläkin elää ja kasvaa pienpanimo vallankumous. Tämän revolucionin aallon harjalla ratsastavat muiden muuassa sellaiset panimot kuten Le Baladin, Revelation Cat, Birrificio Toccalmatto ja tänään lasissa oleva Birrificio del Ducato.
Del Ducato sijaitsee pienessä Roncole Verdin kylässä Parman lähellä. Varsin idylliseltä näyttävän panimon lisäksi (yllä) kylästä on kotoisin, tietysti säveltäjä Giuseppe Verdi. Muistan lukeneeni, että Italiassa nämä pienpanimo-oluet ovat valmistettu nimenomaan ruuan kaveriksi. Epäilin, ettei lasissa oleva Verdi Imperial Stout toimi pizzan kanssa, joten säästin oluen jälkiruuaksi nautitun Tiramisun kanssa. Yhdistelmä osoittautui varsin mainioksi, mutta oliko olut hyvää sellaisenaan? Siitä lisää seuraavaksi.

Oluen speksit:
Mikä:  Birrificio del Ducato Verdi, Imperial Stout, Italia
Mistä: Ulkomailta
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,2%, katkeroista ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: V. 2007 avattu pienpanimo mainostaa olevansa Italian palkituin alallaan. Panimomestari Giovanni Camparin taustalla on tietysti ansiokas kotipanimo toiminta.

Lasiini valuu melko paksua mustaa nestettä jättäen kauniin maitokahvin ruskean vaahdon päälleen.
Tuoksu on varsin mieluisa. Reilusti suklaisuutta ja mokkaista kahvia, kevyesti paahdetta ja lakritsaa. Tumma karamellisuus ja hento mausteisuus viimeistelevät tuoksun.
Maussa on melko reilusti paahteista maltaisuutta, mustaa kahvia, puuta ja hieman suklaata. Aavistus karamellisuutta ja mausteista pippurisuutta mukana. Siinä rajoilla puhutaanko palaneesta vai vain paahtuneesta maltaisuuden puolella. Jälkimaussa on hieman happamuutta ja kevyttä poltetta, ilmeisesti tässä on chiliä mausteena?
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hiilihappoja on vähäisesti, mutta juotavuus on melko pehmeää.
Del Ducato Verdi on lopulta varsin tyylikäs Imperial Stout. Tuoksu hurmaa, mutta maun lähes palanut maltaisuus ei ihan hurmaa. Tiramisun, suklaan tai tukevan juuston kera huomattavasti tasapainoisempi kokemus. Taustalle vielä vähän Verdin Aidaa soimaan.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 38/50.

Kuva-arvoitus

Mikä yhdistää seuraavia kuvia? Ensimmäinen kuva-arvoitus menee juuri sinulle:

Vastaukset voi heittää blogin kommentteihin.

Vakka-Suomen Talvi vs Joulu

Kuinka ollakaan tänään eteeni sattui kaksi lähes kausituotetta ja todella tuoreena.
Ei tänään ei juoda oktoberfest oluita, vaan siirrytään jo vuoden ikävimpään aikaan, talveen. Itse inhoan tätä kylmää ja pimeää vuodenaikaa. En pidä myöskään joulun tuomasta vouhotuksesta, näennäisestä kiireestä, stressistä ja samoista porkkanalaatikoista vuodesta toiseen. Pidän kuitenkin sesongin oluista. Ne ovat tukevia, kiintoisia ja jännitän, niin hyvässä kuin pahassakin, Alkon vuotuisia joulu/talvi oluita enemmän kuin pukin tuloa.
Edessäni onkin tänään kaksi pulloa Vakka-Suomen Panimon tulevan kauden oluita, Talvi ja Joulu.
Molemmat toki maitokauppatuotteita, toisen lähennellessä jo kakkosoluen rajoja. Väitän jo tässä vaiheessa molempien toimivan paremmin prosenttimäärällä +1, mutta aloitetaanpa maistelu miedommasta päästä.

Oluen speksit:
Mikä:  Vakka-Suomen Prykmestar Talvi, Tumma Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 3,8%, katkerot: 32ebu, väri: 30ebc.
Nippelitietoa: Vakka-Suomen Panimo on Uusikaupunkilainen pienpanimo (perustettu v.2007). Panimo tunnetaan tietysti varsin laajalle levinneistä Prykmestar (panimomestari) oluistaan. Eritoten SavuKataja on lähellä sydäntäni. 

Talvi, joka menee myös nimellä Uudenkaupungin Talviolut on puolitumma Münchener tyylinen tumma lager. Alkoholia vähän, katkeroa yllättävän reilusti. Kiintoisaa, maistetaanpa.

Vaspin Talvi kaatuu lasiini kauniin punaruskeana jättäen päälleen melko tiiviin, joskin ohuen vaahdon.

Tuoksussa leipäistä maltaisuutta, hieman vihanneksia ja rukiista happamuutta. Taustalla hennosti ruohoisaa humalaa.Tuoksu on varsin simppeli ja mieto.

Maku alkaa varsin leipäisen makeahkolla maltaisuudella, jatkuen kevyeen ruisleipäiseen happamuuteen ja ihan kohtalaiseen katkeruuteen lopussa. Vähäisesti ruohoa ja vihannesta mukana. Kohtalaisen kuivahko jo katkeroidenkin vuoksi, oikeastaan odotin maltaisempaa, mutta ei hassumpi näinkään.

Suutuntumaltaan keveä, lähes keskitäyteläinen olut, joka on varsin hiilihappoinen ja todella helposti juotava.

Vakka-Suomen talviolut on varsin suoraviivainen, simppeli ruokaolut jokaiseen makuun. Näillä volteilla ei mistään winter warmerista voida puhua. 

Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 27/50.

Sitten Jouluun..

Oluen speksit:
Mikä:  Vakka-Suomen Prykmestar Joulu, Savuolut, Suomi   

Mistä: Maitokaupat   

Hinta: n. 4€/0,5l   

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkerot: 28ebu, väri: 12ebc.   

Nippelitietoa: Vakka-Suomen Panimo on Uusikaupunkilainen pienpanimo (perustettu v.2007). Panimo tunnetaan tietysti varsin laajalle levinneistä Prykmestar (panimomestari) oluistaan. Jouluoluita on tehty jo kolmea erilaista, nykyistä vuodesta 2011.

Sitten Jouluun. Perin oudoksuttavasti vaalea pils tyylinen olut savumaltaalla, pakko toimia? 

Joulu oljenkeltaista, todella kirkasta olutta heikolla pienellä vaahdolla.

Tuoksussa rapeasti savuisuutta, luokaltaan tuttua savukinkkua, joten arvataan maltaiden olevan Weyermannin. Kevyesti viljaista maltaisuutta ja ruohoa taustalla. Varsin mukavasti savua tuoksussa.

Maku on jo tasapainoisempi. Savukinkku kohtaa enemmän kuivaa maltaisuutta ja jälkimaussa katkerot puraisevat ja kuivaavat suuta. Maku jää suuhun toviksi.

Suutuntuman puolella lähennellään jo keskitäyteläisyyttä. Helposti juotava tämäkin.

Savuinen pils jouluksi, ei ehkä ihan ensimmäinen ajatus itselleni. Kelpaisi varmasti niin kylmäsavustetun, kuin graavilohenkin kaveriksi. Tosin kyllä tätä joisi ihan kesälläkin nuotiolla tai grillatessa.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 30/50.

Yhteenvetona

Kaksi kovin erilaista olutta talvikaudelle. Talven ollessa melko perinteinen kuparinruskea lager, joita näkee kotimaassa kohtalaisen usein talvioluina. Toinen taas savumaltailla ryyditetty pilsner. Molemmat hienoja, puhtaita oluita, mutta kumpikaan ei ollut ihan napakymppi minun makuuni. Suositukset valtavirran joulupöytään helppoina kotimaisina käsityöoluina.

Kaksi saksalaista twistillä: Tap 4 & Sonnenhopfen

Tervehdys.
Lokakuu alkaa blogissa hyvin oudolla kaksintaistelulla.Piinapenkkiin on tänään päätynyt kaksi kummallista saksalaisolutta. Molemmissa on jotakin pahasti tavanomaisesta poikkeavaa, vaikka edustavatkin tyyleiltään varsin perinteisiä oluttyylejä.
Toinen on Gaffelsin, perinteisen Kölsch panimon, Sonnenhopfen. Kölsch (RateBeer puhuu Golden Alesta) jonka humaloinnissa on käytetty Citraa. Citrahan on varsin tuore humala Yhdysvalloista ja aromimaailmaltaan aivan toisenlainen, kuin perinteiset saksalaishumalat. Toinen olut on tietysti Schneiderin Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse. Tämä taas on humaloitus Hallertaun ohella Cascadella, tuolla kaikkein klassisimalla IPA humalalla. Aika ottaa korkinavaajaa esiin. Tunnelma on jännittynyt.

Oluen speksit:

Mikä:  Gaffels SonnenHopfen, Kölsch (Golden Ale), Saksa
Mistä: Olutravintolat/Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Gaffels on v. 1908 perustettu panimo Kölnissä. Luonnollisesti päätuote on Kölsch, joksi muuten veikkaan tätäkin. Sonnenhopfen on humaloitu Citralla.

Gaffels Kölschiä tulikin kesällä juotua Kölnissä. Taidettiin Jambon kanssa kantaa uskollisesti nämä pullot marketista hostelliin asti, koska kummallakaan ei ollut avaajaa (virhe!), eikä taitoa hyödyntää vaikkapa viemärin kantta, tai postilaatikoita tässä urakassa. No asiaan. Kölniläistä Alea Citralla. Saksasta. Jotenkin kuullostaa hyvin väärältä ja paheksuttavalta, vaan onpahan germaaneista juuri pamahtanut tuore Mandarina Bavaria humala, jota sanovat varsin trooppiseksi makumaailmaltaan. Näin se maailma muuttuu. Asiaan, missäs se korkinavaaja nyt on? Kas jos kokeilisin tuohon tietokoneen näytön kulmaan..

Ulkoisesti sameahkon kullankeltainen olut todella hyvällä kermaisella vaahdolla, joka kestää loppuun saakka.

Tuoksussa hennosti sitruksista raikkautta, kevyttä viljaista maltaisuutta ja hieman taikinamaisuutta. Mukaan on saatu myös kevyitä sävyjä kukkaisuutta ja hunajaa. Raikas ja varsin suoraviivainen, simppeli tuoksu.

Maussa Keksisen viljaista mallasta yhdistyy kevyeen sitruksiseen humalaan, hieman greippiä ja häviävä häivähdys melonia. Jälkimaussa pieni tunkkainen sävy kertoo huomaa, ettei olut ole aivan tuoreimmillaan.

Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, todella helppo juoda ja hiilihappoakin on riittoisasti.

Tämä lienee niitä oluita, joita pitäisi ainoastaan juoda Kölnissä tuoreeltaan. Ei esiinny nyt aivan edukseen, mutta potentiaalia ja ajatusta on selvästi.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50 

 

 

Ja sitten vehnään..

 

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse, Hefeweizen, Saksa
Mistä: Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: v. 1872 perustettu Schneiderin panimo on vanhimpia vehnäolut panimoita. Tap 4:ssä on luotu uudelleen vahvemmin humaloitu vahvempi Weizen, tästä seuraavat askeleet kohti vahvemmin humaloituja ovat olleet esimerkiksi Tap 5 Hopfen-weisse, sekä Tap X Mein Nelson Sauvin.

Reilummin humaloitua vehnäolutta Schneiderilta. Olen hivenen skeptinen tässä yhtälössä. Schneiderin tiedän aivan timantinkovaksi panimoksi jonka vehnät vaan toimivat. Silti se yksi särö, ylitsepääsemätön este ja muistikuva Tap 5 Meine Hopfen-Weisse oli mahtava olut, paperilla. Aivan järkyttävä aprikoosi-laventeli-käynyt hedelmäesteri suoraan lähes viemäröidystä vehnäolut satsista vuosien takaa saa edelleen kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. No onneksi olen huomanut joidenkin panimoiden osaavan yhdistää weissen ja humalan, toistaiseksi paras esimerkki on kotoinen Plevnan Amarillo Weizen, järjettömän maistuva terassijuoma.

No annetaanpa Tap 4:lle mahdollisuus ja korkki pois.

Tämäkin on ulkonäöltään kullankeltainen, joskin selvästi sameampi. Samankaltainen on myös Tap4:n vaahto. Kestävä, paksu ja houkutteleva.

Tuoksupuolella nenään tulvahtaa selvästi makeahkoa vehnäistä maltaisuutta, hieman appelsiinia ja hiivaisuutta. Neilikkaista mausteisuutta ja hieman sitrusta taustalla. Kiintoisa, melko vahva tuoksu.

Maku on reilusti vehnäisen maltainen, appelsiinisen ja hieman sitruksisen hedelmäinen. Hiivaista mausteisuutta. Jälkimaussa yrttistä humalaa ja kevyesti katkeroa.

Suutuntuman puolella jopa kohtalaisen täyteläinen, makeahko ja reilun hiilihappoinen weisse.

Mitä tähän sanoisi.. Luojan kiitos tämä ei ollut minulle yhtä järkyttävä kokemus kuin hopfenweisse. Melko hyvässä balanssissa oleva tukevampi vehnä ja taattua Schneider laatua, joskaan en tuota Cascadea tästä bongaisi, jollen sen olemassa oloa tiedostaisi. Varsin hyvää ja tukevaa, mutta ei aivan nappisuoritus.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50

Yhteenvetona:

 

Kaksi kovin erilaista olutta, mutta kumpaa joisin mieluummin? Jännästi joisin mieluusti Sonnenhopfenia mieluummin, mutta tuoreena. Miltähän Citra, tai Galaxy maistuisi vehnässä, noin 5% rungolla.. Kuullostaa ihan ajatukselta ensi kesää kohden.

Olutkirjasto esittelyssä

Tänään pitkän keittopäivän päätteeksi en tarjoa kuvakavalkadia prosessista, koska voitte katsoa vaikkapa vanhoja kuvia, hommahan näyttää aina samalta, ainakin melkein :)

Pöntössä pihisee nyt 11l ruismaltailla vauhditettua Stouttia, jonka lopputulos on arvoitus.
Lasissa BrewDogin JackHammer. Ei en käy tätäkään lävitse tänään. Humalaa on, reippaasti. Tuoksu on upea, maku siinä rajoilla onko humalaa liikaa vai ei. Hyvää, mutta ei mitään uutta. Saatatteko hei uskoa, että tässäkin oli humalina Columbus ja Centennial.. Ymmärrätte heiton kun luette loppuun, jossa tarjoan ainakin kotipolttoisten ystäville yllätyssektorin.

Nyt esittelen, viimein, olutkirjastoni. Kirjoja on kertynyt vuosien varrella jokunen, joitakin olen saanut lahjaksi ja joitakin olen maksanut kylmällä käteisellä. Kirjoja maltaiden maailmasta katkeran humalaiseen loppuun saakka. Mietitkö mitä pukin konttiin jouluksi? Tässä listaus ja hyvin lyhyt kuvaus kustakin olkaa hyvä:

How To Brew lainassa, joten ei kuvassa

Palmer: How To Brew

Oluen valmistuksen perusteos ja alansa klassikko. Sisältää käytännössä kaiken mitä aloittelevan kotipanijan tulee tietää. Aikoinaan toimi erinomaisena pohjana tiedon ammentamiselle ja panemisen opetteluun. Nykyään tätä tulee selattua edelleen toisinaan ”tsekkaanpa tämän tarkemmin” periaatteella. Kirjassa on joitakin reseptejä, joskaan en ole tämän kirjan reseptejä koskaan kokeillut itse. 

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Zainasheff & Palmer: Brewing Classic Styles

Toinen klassikko. Edelliseen verrattuna selvästi enemmän reseptikirja, mutta käy osin samoja asioita lävitse lyhyemmin, kuin How To Brew. Paljon reseptejä, pohjana uuteoluet, mutta myös täysmäskäys versiot löytyvät. Kirjoittaessani omia reseptejäni vilkaisen yleensä tyylien kuvausta ja taustoja, sekä Jamilin reseptejä. Tästäkään kirjasta en ole yhtään reseptiä pannut, mutta ainakin rapakon takana tuntuvat olevan arvossaan.

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Strong: Brewing Better Beer

Päästänkin seuraavaksi jatko-opintoihin soveltuvaan kirjaan. Kun aloittelu on takana tämä kirja keskittyy tiiviisti jokaiseen vaiheeseen ja niiden vaikutuksiin oluessa. Muutamia mainioita tärppejä, tekniikoita, sekä vinkkejä esimerkiksi kotiolutkilpailuihin valmistautumiseen. Mukana myös muutamia reseptejä.

Suositus: Hieman edistyneemmille koti ja miksei pro panijoillekin.

Hieronymus: Hops

Tästä kirjasta Mikolle Ylöjärvelle kiitokset vinkistä. Todella laaja paketti humalista, niiden kasvatuksesta, lajikkeista ja käytöstä. Avasi itselleni muutamia asioita joita en ollut tullut edes ajatelluksi. Loppu puolella paljon reseptejä. Ps. Voidaan tiivistää: Vaikea kasvi, sato vaihtelee jopa pelloittain ja vaikka jokaisessa panimossa pantaisiin prikullee samalla reseptillä sama ipa olisi tulos jokaisessa aivan erilainen. Eli: Ei avaa oikotietä onneen (höh).

Suositus: Hieman edistyneemmille koti ja miksei pro panijoillekin. Unohtamatta jokaista hop headia.

Daniels: Designing Great Beers

Klassikko tämäkin. Hieman vanhempi teos, joka ei auennut ensimmäisellä kerralla. Nykyään huomaan vilkuilevani tätä alati hakiessani ideoita, ajatuksia ja rajoja resepteille. Kirjan selkeät huonot puolet ovat rajallisesti oluttyylejä (missä esim. belgit?), sekä iästä johtuen melkoinen määrä humalia puuttuu. (1996, uusittu 2000).

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Mosher: Tasting Beer

Kirja oluen maistelusta, kuinka hienoa. Mosher käy lävitse lyhyesti oluttyylien ja oluen historian. Avaa hieman panemisen näkökulmia ja vaikutuksia lopputuotteessa ja käy laajalti lävitse makumaailmoja ja jopa oluen ja ruuan paritusta.

Suositus: Kaikille olutharrastajille, maistelijoista bloggareihin ja reittaajista tikkareihin (hah, pääsinpäs kirjoittamaan tuon noin).

Calagione: Brewing up a Business

Haluatko tietää miten Dogfish Headin panimo sai alkunsa? Lue. Kirjan alku panimoravintolan perustamisineen on varsin mainiota luettavaa. Kirja kuitenkin ottaa haastavamman sävyn käydessään lävitse lakiasioita, myyntiä, henkilökunnan managerointia ja kaikkea mihin panimoa pyörittäessä joutuu. Kirja painottaa tietysti Yhdysvaltojen lainsäädännön näkökulmaa. Kirja antaa paljon asioita pohdittavaksi, mutta ei tietenkään ratkaisuja näihin.

Suositus: Dogfish faneille, panimon perustamisesta kiinnostuneille ja harrastajalle lukukokemukseksi.

Hindy & Potter: Beer School

Ai, että Dogfish Head on vähän hypetetty. No tämä teos kertoo tarinan Brooklyn Brewerystä. Asia on oikeastaan samanlaista, kuin Calagionen kirjassa. Alussa kerrotaan taustat, mietitään rahoitusta, panimon sijaintia, markkinointia ja sitä miten vaikea kaupunki N.Y on panimolle. Kakku koristellaan tietysti jakelupuolen asioilla ja lopuksi mietitään onko tässä mitään järkeä.

Suositus: Tämä menee tietysti Brooklyn Breweryn faneille, panimon perustamisesta kiinnostuneille ja harrastajalle lukukokemukseksi.

White & Zainasheff: Yeast

Etsitkö sienikirjaa syksyksi? Jos Hieronymuksen Hops kävi lävitse kaiken humalasta, käy tämä teos kaiken hiivasta. Läpi käydään paitsi hiivan tuottamia aromeita, mutta myös kaikkea käymisastian geometrian vaikutuksesta laboratorio varustukseen. Paljon asiaa edistyneemmille.

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, panimon labrapuolen aloittelijoille ja kiinnostuneille.

Turunen: Jos täytätte mun lasini

Tämä teos käy lävitse Alkon historian Suomessa ja samalla tietysti myös muuttuvan alkoholilain. Paljon hienoja vanhoja kuvia ja unohdettuja panimoita.

Suositus: Jokaisen harrastajan vähimmäis oppimäärä ymmärtämään sitä,  miksi asiat ovat kehittyneet nykytilaan. Ei tarjoa kuitenkaan kaikkiin kysymyksiin ja muureihin suoria vastauksia. 

Bonsdorff: Suomen panimot

Bonsdorff käy luettelomaisesti lävitse kaikki Suomen panimot ja näiden taustoja vuoteen 1996 asti. Hauska selata kotipaikkakuntien panimohistoriat, tai sen puutteet.

Suositus: Kotimaiseen panimohistoriaan perehtyneille ja muille harrastajille kevyeksi iltalukemiseksi.

Bruning: The Microbrewers Handbook

Suomalaiselle tämä ei valitettavasti tarjoa paljoakaan. Asiaa on paljon pubiketjuista, pubipanimoista, kegeistä ja enemmän caskeista. Mukaan on saatu tukku pienpanimoita kertomaan tarinoitaan, sekä nippu laitteisto asiaa ja markkinakieltä.

Suositus: Aiotko avata panimon Englantiin? Aiot? Lue tämä.

Steele: IPA

IPA kirja. Tarvitseeko sanoa enempää? Tämä käy lävitse paitsi tyylin historian, nykytilan sekä panemisen. Lopussa tukku reseptejä.

Suositus: Kotipanijoille, joilla taipumus humalahakuiseen juomiseen. Muille nippelitietoa ja historiaa.

Ai millaisia reseptejä kirjoissa oli? Tässä nyt se viimeinen "yllätys". Steelen IPA kirjasta.

Haluatko tietää miten BrewDog Hardcore IPA pannaan?

No minäpä kerron (tosin en usko reseptin olevan yksi yhteen. Kokeilkoon ken haluaa, voin maistella tuotteen HC:n kanssa rinnakkain)

Vesi:

Burtonoitu suoloilla (ei arvoja)

Mallaspohja:

90% Maris Otter

6,5% Cara-Malt

3,5% Crystal Malt

Mäskäys: Yksivaihe infuusio 65c. Veden suhteesta maltaaseen: ”Melko kuivaa”

Keitto:

75min keitto. T90 pellettiä.

21% Columbusta ja 21% Centennialia keiton alussa. Kymmenen minuutin jälkeen lisää

5,3% Molempia (Columbus+Centennial).

Keiton lopussa lisää 15,8% jokaista: Columbus, Centennial ja Simcoe.

Käytä +20c. Amerikkalaisella Ale-Hiivalla, kuivahumaloi määrällä 1,7g/l Columbusta. Kuivahumalointi aika: 4-5 vrk, jonka jälkeen jäähdytys ja humalasakan poisto.

Speksit:

OG 1.083

TG: 1.014

ADF: 83%

IBU: 148 (laskennallisesti)

ABV: 9%

Väri: 19,5 Ebc.