Joulun Kaiku on saapunut jo ympäri ämpäri Kymenlaaksoa. Mikä ihmeen Kaiku? Lue tarina oluen taustalta tästä.
Kyseessä on siis maitokauppavahvuinen Brown Ale/Mild/Aromatisoitu olut, mihin luokkaan tuon nyt sitten haluaakaan laittaa. Resepti on allekirjoittaneen ja tekninen toteutus Vakka-Suomen Panimon.
Resepti pohjautuu omalle Brownille, jota keittelin alku syksystä, joten on varsin kiintoisaa nähdä vertailu näiden väliltä.
Eroja toki on. Alkuperäisessä on mukana hiutaleita tuomassa runkoa, kanelia ei ole mukana, hiivakanta on selvästi eri ja "omassani" on se 5% Alkoholia.
Eli lyhyesti voisi todeta, täysin eri olut.
Ehdin maistaa tämän hanaversionkin, joka oli sillä hetkellä aivan liian kylmää, joten nyt pullon avattuani saan tästä enemmän irti. Hauskana sattumana muuten eräässä toisessa ravintolassa minulle tarjottiin ensimmäisenä tätä olutta kun kyselin kiintoisien uutuuksien perään. Tästä pisteet Kuusankosken Hospoda Papirnaan.
Entä miltä olut maistuukaan?
No ulkoisesti olut on samean ruskeaa hennolla vaahdolla. Suodattamattomuus näkyy, eikä hiivakaan ole ehtinyt flokkautua pohjalle. Uskoisin hiutaleiden olleen vaahdon kannalta parempi optio.
Tuoksu on miedon karamellinen, kevyesti leipäisen maltainen ja tumman hedelmäinen. Hennosti keksiä. Kanelia en saa irti tuoksusta. Herkkää tasapainoa ja kotimaista mallasta.
Maussa on selvästi leipäistä maltaisuutta, joka täydentyy kevyellä karamellisuudella ja kanelin hennolla puumaisella säväyksenä. Jälkimaussa kevyesti hedelmäisyyttä ja kuivahkoa paahtoleipäistä paahdetta.
Suutuntuma pyörii keveän ja keskitäyteläisen välillä. Joulun Kaiku on varsin helppoa juotavuudeltaan.
Lopulta voidaan kysyä: Mikä toimii ja mikä ei? Mitä itse tekisin toisin nyt tämän erän perusteella?
No, olut on toki siinä mielessä tavoitteessa, että balanssi on varsin hyvä ja luonne puhdas, ei virheitä. Jos runkoa saisi prosentin enemmän, tämä toimisi toki paremmin. Pahimmilta kauhuskenaarioilta vältyttiin, sillä kaneli ei hyppää silmille ja ole glögipommi jonkun Underligt Julin tapaan. Jos tämä keitettäisiin toiste Vaspilla samoilla ehdoilla: viikkarin maltaat, tietyt humalat ja hiivat, niin seuraavalla kerralla:
- Koita vääntää edes vähän hiutaleita mukaan, ne tekevät rungolle ja suutuntumalle ihmeitä.
- Nosta karamellimaltaan osuutta, vaikka nykyinenkin tuntui "liian suurelta".
- Ymmärrä, että panimon Ale-hiiva on oikeasti näinkin neutraali ja huuda kovaan ääneen jouluisen Nzpa:n perään.
Kuitenkin: Tavoitteena oli tehdä joulupöytään ruokajuoma ja tässä osutaan nappiin. Lisäksi pääsen vanhaan pubitunnelmaan, kun tiedän tämän tarjottavan ravintolassa vanhasta "Dimpled Mug" tyylin kolpakosta, eli KBF:n festarilasista Irish Pub Songin raikuessa taustalta. Riilihana puuttui vain tunnelmasta.
Oli meillä alustavasti puhe jo ensi suvestakin.. KymijokiBeerFestival on kuitenkin kaksipäiväinen ja sinnekin tarvitsee olutta melkoisesti.
Pisteet: kaksi papukaijamerkkiä, hymiö ja puolikas kanelitanko. Eihän näitä "omia sotkuja" reitata, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti