Kaksi saksalaista twistillä: Tap 4 & Sonnenhopfen

Tervehdys.
Lokakuu alkaa blogissa hyvin oudolla kaksintaistelulla.Piinapenkkiin on tänään päätynyt kaksi kummallista saksalaisolutta. Molemmissa on jotakin pahasti tavanomaisesta poikkeavaa, vaikka edustavatkin tyyleiltään varsin perinteisiä oluttyylejä.
Toinen on Gaffelsin, perinteisen Kölsch panimon, Sonnenhopfen. Kölsch (RateBeer puhuu Golden Alesta) jonka humaloinnissa on käytetty Citraa. Citrahan on varsin tuore humala Yhdysvalloista ja aromimaailmaltaan aivan toisenlainen, kuin perinteiset saksalaishumalat. Toinen olut on tietysti Schneiderin Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse. Tämä taas on humaloitus Hallertaun ohella Cascadella, tuolla kaikkein klassisimalla IPA humalalla. Aika ottaa korkinavaajaa esiin. Tunnelma on jännittynyt.

Oluen speksit:

Mikä:  Gaffels SonnenHopfen, Kölsch (Golden Ale), Saksa
Mistä: Olutravintolat/Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Gaffels on v. 1908 perustettu panimo Kölnissä. Luonnollisesti päätuote on Kölsch, joksi muuten veikkaan tätäkin. Sonnenhopfen on humaloitu Citralla.

Gaffels Kölschiä tulikin kesällä juotua Kölnissä. Taidettiin Jambon kanssa kantaa uskollisesti nämä pullot marketista hostelliin asti, koska kummallakaan ei ollut avaajaa (virhe!), eikä taitoa hyödyntää vaikkapa viemärin kantta, tai postilaatikoita tässä urakassa. No asiaan. Kölniläistä Alea Citralla. Saksasta. Jotenkin kuullostaa hyvin väärältä ja paheksuttavalta, vaan onpahan germaaneista juuri pamahtanut tuore Mandarina Bavaria humala, jota sanovat varsin trooppiseksi makumaailmaltaan. Näin se maailma muuttuu. Asiaan, missäs se korkinavaaja nyt on? Kas jos kokeilisin tuohon tietokoneen näytön kulmaan..

Ulkoisesti sameahkon kullankeltainen olut todella hyvällä kermaisella vaahdolla, joka kestää loppuun saakka.

Tuoksussa hennosti sitruksista raikkautta, kevyttä viljaista maltaisuutta ja hieman taikinamaisuutta. Mukaan on saatu myös kevyitä sävyjä kukkaisuutta ja hunajaa. Raikas ja varsin suoraviivainen, simppeli tuoksu.

Maussa Keksisen viljaista mallasta yhdistyy kevyeen sitruksiseen humalaan, hieman greippiä ja häviävä häivähdys melonia. Jälkimaussa pieni tunkkainen sävy kertoo huomaa, ettei olut ole aivan tuoreimmillaan.

Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, todella helppo juoda ja hiilihappoakin on riittoisasti.

Tämä lienee niitä oluita, joita pitäisi ainoastaan juoda Kölnissä tuoreeltaan. Ei esiinny nyt aivan edukseen, mutta potentiaalia ja ajatusta on selvästi.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50 

 

 

Ja sitten vehnään..

 

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse, Hefeweizen, Saksa
Mistä: Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: v. 1872 perustettu Schneiderin panimo on vanhimpia vehnäolut panimoita. Tap 4:ssä on luotu uudelleen vahvemmin humaloitu vahvempi Weizen, tästä seuraavat askeleet kohti vahvemmin humaloituja ovat olleet esimerkiksi Tap 5 Hopfen-weisse, sekä Tap X Mein Nelson Sauvin.

Reilummin humaloitua vehnäolutta Schneiderilta. Olen hivenen skeptinen tässä yhtälössä. Schneiderin tiedän aivan timantinkovaksi panimoksi jonka vehnät vaan toimivat. Silti se yksi särö, ylitsepääsemätön este ja muistikuva Tap 5 Meine Hopfen-Weisse oli mahtava olut, paperilla. Aivan järkyttävä aprikoosi-laventeli-käynyt hedelmäesteri suoraan lähes viemäröidystä vehnäolut satsista vuosien takaa saa edelleen kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. No onneksi olen huomanut joidenkin panimoiden osaavan yhdistää weissen ja humalan, toistaiseksi paras esimerkki on kotoinen Plevnan Amarillo Weizen, järjettömän maistuva terassijuoma.

No annetaanpa Tap 4:lle mahdollisuus ja korkki pois.

Tämäkin on ulkonäöltään kullankeltainen, joskin selvästi sameampi. Samankaltainen on myös Tap4:n vaahto. Kestävä, paksu ja houkutteleva.

Tuoksupuolella nenään tulvahtaa selvästi makeahkoa vehnäistä maltaisuutta, hieman appelsiinia ja hiivaisuutta. Neilikkaista mausteisuutta ja hieman sitrusta taustalla. Kiintoisa, melko vahva tuoksu.

Maku on reilusti vehnäisen maltainen, appelsiinisen ja hieman sitruksisen hedelmäinen. Hiivaista mausteisuutta. Jälkimaussa yrttistä humalaa ja kevyesti katkeroa.

Suutuntuman puolella jopa kohtalaisen täyteläinen, makeahko ja reilun hiilihappoinen weisse.

Mitä tähän sanoisi.. Luojan kiitos tämä ei ollut minulle yhtä järkyttävä kokemus kuin hopfenweisse. Melko hyvässä balanssissa oleva tukevampi vehnä ja taattua Schneider laatua, joskaan en tuota Cascadea tästä bongaisi, jollen sen olemassa oloa tiedostaisi. Varsin hyvää ja tukevaa, mutta ei aivan nappisuoritus.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50

Yhteenvetona:

 

Kaksi kovin erilaista olutta, mutta kumpaa joisin mieluummin? Jännästi joisin mieluusti Sonnenhopfenia mieluummin, mutta tuoreena. Miltähän Citra, tai Galaxy maistuisi vehnässä, noin 5% rungolla.. Kuullostaa ihan ajatukselta ensi kesää kohden.