Kotipanimon Top-5 raaka-aineet

Kohta kymmenen vuotta olutta keiteltyäni pohdiskelin mitä kaikkea sitä on tullut sotkettua sekaisin. Samalla haarukoin reseptiikasta yhteisiä tekijöitä. Mietin, että mitä raaka-aineita suosin, mistä pidän ja mitä todennäköisesti käytän mielelläni jatkossakin.

Tämä onkin kotipanimon leikkimielinen Top-5 raaka-aineet:

Maltaat:

1. Viikkarin (Viking Maltin) Pale-Ale. Lahen vanha möyhö on sellaista sopivaa bulkkimallasta, jota voi upottaa surutta liki minkä tahansa oluen pohjalle. Käytetyin maltaani ansaitsee siis ansaitun sijoituksensa.

2. Thomas Fawcett Golden Promise. Okei, let's face it. Viikkarin maltaat ovat aika mietoja, mielestäni aivan liian, profiililtaan. Onneksi mallasta saa myös muualta ja vanha rakkauteni tätä keksisen makeahkoa mallasta kohtaan on pysyvää. Aina kun runko ei kestä kikkailuja ja pohjalle tarvitaan jotakin maukasta.

3. Kaura. Kaikissa muodoissaan. Oikeastaan kauran pitäisi varmaan olla ylempänä. Se on minun ehdoton suosikkini, jota laitan miltei kaikkeen. Ja miksen laittaisi? Maltaana pehmeän öljyistä ja täyteläisyyttä lisäävää. Karkkiversiona todella hyvänmakuista ja helkkari vie, pikakaurahiutaleitahan saa lähikaupastakin.

4. Weyermann Münich. Saksan suunnalta tämä on ollut varsin käytetty tuote monessa kotioluessani.

5.  Weyermann Cara-Rye. Tämä mallas on mielestäni varsin jännän makuinen ja soveltuu yllättävän siististi vähän kaikkeen.

(Maininnan arvoisia: Laihian Tuoppi-Ruismallas. Kotikaljamallas muistuttaa etäisesti cara-ryeta, mutta on todella intensiivinen, uniikki ja oikeasti todella maistuva mallas. Gotlannin savumallas. Lepällä savustettu hyvin vahvanmakuinen ja nuotiosavuinen mallas ilman pyökin tuomaa palvikinkkua, muttei mene myöskään sinne turvesavusteisen ääripäähän. Soisin juovani useamminkin).

Humalat:

1. Saaz. Oliko yllätys? Aina kun tätä Tsekkiläistä vihreää kultaa pääsee kippaamaan kunnolla, vähän lisää ja vielä enemmän tietää lopputuloksen olevan ihanata.

2. Amarillo. 'Rillo on melkoinen moniottelija, joka käy kaikkeen. Belgit, ipaapatdipat, Stoutit ja Portterit. Amarillo, ei petä koskaan.

3. Citra. Joo, ei pääse mihinkään. On se vaan trooppisella överiydellään ja sitruksisuudellaan niiiiin upeaa.

4. Motueka. Pidän paljon NZ-humalasta. Sielä on paljon uniikkeja ja kiintoisia lajikkeita, joista nostan Motuekan framille. Se tarjoilee reipasta limettistä-sitrusruohoa. Hedelmäinen, muttei liian. Motueka mahtuu moneen junaan ja useampaan olueeseen.

5. Magnum. On se. Tylsä. Vaan kun sitä saa aina, siis aina, kaikkialta ja edullisesti. Hoitaa katkerot talossa ja puutarhassa. Kenties eniten käyttämäni lajike?

(Maininnan arvoisia: Azacca. Vähän niinq Citra, tai Mosaic, tai mikä vaan uuden aallon trooppishedelmäpommi, paitsi että tämän saatavuus on yleensä hyvää. CTZ: Magnumin ohella toinen vakkari pakastimessani. )

Hiivat:

1. Wyeast 3711 French Saison. Tällä hiivalla on monet belgit keitelty, eikä se petä koskaan. Peto hiivaksi; joka käyttää kuivaksi, ei ole kranttu lämpötilan, tai humalan suhteen.

2. Safale S05. Klassinen kuivahiiva, joka on osoittautunut melkoiseksi yleistekijäksi silloin kun hiivalta ei vaadita juuri muuta, kuin käymistä.

3. Saflager W34/70. Lagereiden työhevonen ratsastaa lämpötilojen suhteen yllättävän anteeksiantavasti. Tekee työnsä, eikä ole kertaakaan pettänyt. Se on paljon hiivalta se.

4. Safale S04. Menee pitkälle samaan kategoriaan S05:n kera. Tämän kanssa saa vain olla lämpötilojen kanssa tarkempi.

5. Wlp300. Tämä on vehnishiivojen suosikkini. Ilmeisesti Weihenstephanilta peräisin, ainakin joskus ollut, kanta. Moniin muihin verrattuna tämä on tuonut toistaiseksi parhaat tulokset minulla.

(Maininnan arvoisia: Wyeast 1007 German Ale. Aina kun pitäisi Altia panna, niin-> Wlp002/Wyeast 1968. Brittibittereissä tämä Fuller's(?) kanta on ollut onnistunein. Liekö mielleyhtymässä suurin syy?)

Tässäpä näitä. Oikeastaan varmaan kymmenet raaka-aineet ansaitsisivat maininnan, mutta mennään nyt tällä rajauksella. Mitkä ovat sinun suosikkejasi?

Ruokaa oluesta: Mallassämpylät ja falafelit

Roskasta ruokaa

Eräänä liian kauniina keittopäivänä (siis oluen valmistuspäivänä) lapioin rupaa biojäteastiaan. Olin juuri mäskännyt ja odottelin vierteen kiehumista. Sellaisena päivänä, jolloin oikeasti pitäisi ottaa ilo irti ja syöksyä ulos aurinkoon, eikä istua kylpyhuoneenlattialla multitaskaamassa kymmentä asiaa.

Työtä tehdessä sitten ajattelin oluen ekologisuutta ja sitä miten näppärää olisi, jos olisi vaikka kotieläimiä, jotka söisivät tämän. Vatsaa alkoi jo kurnimaan ja mietin:

”Voisiko mallasrupaa käyttää ruuanlaitossa?”

Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti.

Otin toiseen astiaan läjän tuota käytettyä rouhetta ja päätin leipoa siitä leipää. Joitakin kuukausia, vai vuosia? Myöhemmin istuin Fafas:issa syömässä falafeleja miettien mikä niiden rakenteesta tulee etäisesti mieleen. Lamppu syttyi taas ja seuraavalla kerralla edessäni olikin mallasfalafeleja. Tänään jaan molempien reseptit teille. Pahoittelen hieman kuvien laatua, mutta pitkän keittopäivän päätteeksi minua ei yksinkertaisesti huvita lähteä edes ajattelemaan täydellisen feikkien ruokablogikuvien asettelua, valaistusta ja räpsimistä;)

Mallassämpylät

Raaka-aineet:

5 dl	vettä
1 pss	kuivahiivaa tai paketti tuorehiivaa
2 rkl	hunajaa
3 tl	suolaa
3 dl	Mallasta (mäskättyä, eli rapaa/rupaa)
1 l	sämpyläjauhoja
2 rkl	oliiviöljyä

Ohjeet:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola sekä hunaja.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista, mallas ja sen jälkeen öljy. Lisää loput jauhoista ja alusta kimmoisaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, tai yön yli kylmässä. Rullaa pötköksi, leikkaa 8-12 osaan ja pyörittele palloiksi.
Anna sämpylöiden kohota vielä puoli tuntia ennen paistamista.
Voitele sämpylät vedellä juuri ennen paistamista
Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia riippuen sämpylöiden koosta.

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani.

Lopputulos:

Meheviä sämpylöitä, joihin mallas tuo vähän rakennetta, happamuutta ja makua lisää. Olutsuositus: Maltaisen makea bock, karamellinen brown ale, tai siirappinen dubbel.

So gooooddd that U need to lick your mittens

-----------------------------------------------------------------

Mallasfalafelit

Raaka-aineet:

n. 4dl Mallasta (mäskättyä, eli rupaa/rapaa)
½ sipuli hienoksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä
0,3 dl silputtua persiljaa
0,5 dl silputtua korianteria
(2 rkl perunajauhoja, auttaa taikinan pysymistä kasassa)
1 tl suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl korianteria rouhittuna

2tl Ras El Hanout mausteseosta
ripaus cayennea/chiliä maun mukaan
rouhaus mustapippuria myllystä
(tahinia maun mukaan)

1 tl soodaa liuotettuna 2 rkl vettä
(seesaminsiemeniä)
(rypsiöljyä paistamiseen, paitsi jos paistat uunissa)

Ohjeet:

Mittaa kaikki ainekset soodavettä lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita yhtenäiseksi massaksi. Vaihtoehtoisesti sauvasekoittimella kulhossa. Massan ei tarvitse olla täysin sileää, vaan rakenteeltaan hiukan karkeaa.

• Laita massa jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi. Massa voi vetäytyä vaikka seuraavaan päiväänkin siellä.

• Sekoita vetäytymisen jälkeen soodavesi taikinaan.

• Pyörittele massasta palloja ja kierittele ne seesaminsiemenissä, kunnes saavat runsaan kuorrutuksen.

• Kypsennä falafelit: Uppopaista 180 asteisessa öljyssä molemmilta puolin kullanruskeiksi TAI paista pannulla öljyssä TAI voitele öljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes näyttävät ovat kullanruskeita.
  

Lets mix

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Lopputulos:
Yllätin itsenikin. Idea oli aivan hullu, mutta maku on todella lähellä oikeaa. Lisäksi omatekoisissa on kerrankin sopivasti mausteita ja potkua. Rapea päältä, mehevä sisältä. Huomiona lähinnä se, ettei mallasrouhe ole kenties aivan niin kiinteää liisteriä, kuin kikherne/härkäpapu viritykset, joten massasta tulee vähän hankalampi työstää.
Olutsuositus: Rapsakka Pils, Pale Ale, tai Bitter.

Mukana myös soijanugettien jämät. Kastikkeena/dippinä yhdistelmä: majoneesia, partasuujogurttia, valkosipulia, minttua ja sitruunamehua.