Kaikil puolil jokke - Turku one night stand

"Jos Suomi on perse on Turku sen reikä."

Olin kuullut näitä tarinoita näistä hieman naiivilla tavalla sarkastisista turkulaisista koko ikäni.
 Olin toki Turussa vieraillut, mutta en koskaan läpiajamista kauempaa.
Päätin tehdä tähän outoon kaupunkiin tutustumisretken ja sukeltaa heti syvään päätyyn. Kokeilla millaista on Turun kuppilaelämä, millaisia ihmiset ovat ja miksi he viihtyvät tässä kaupungissa. Aikaa oli vain vuorokausi ja tietysti matkaa tehtiin enempi vähempi juomat, naamat, juominen, mitä näitä nyt on, edellä.

Onnibussin laskeuduttua kaupunkiin navigoin itseni ensimmäiseen kohteeseen, jota pidin vähintäänkin kulttuurihistoriallisena jäänteenä.
" Puutorin Vessa. Nimi kertoo kaiken. "

Odotin jotakin rakkaan ravintola Metron tapaista kaksi pöytää ja terde-tyylistä kokemusta, mutta ilmeisesti Turussa myös yleiset pisuaarit ovat olleet suurempia. Jotkut puhuivat ”englantilaistyylisestä pubista”, minä enemmänkin viihtyisästä lähiökippolasta. Kaksi tolppaa Auraa, valitsin Tumman Auran. Sellaisen ison stoben ja kiipesin terdelle, jossa oli jonkin bluesbändin sound-check menossa. Vain kahdessa pöydässä ihmisiä, työntekijöitä ja omistajia kahvilla toisessa ja toisessa herrasmies katsellen kaukaisuuteen poltellen Camelia, ilman bootseja. Hiljaista, niin hiljaista, että se oli melkein vaivaannuttavaa.

Stoben jälkeen myös tupakkamies oli kadonnut, nojasin taaksepäin ja mietin millaista paikalla olisi ilta-aikaan? Lähdin kuitenkin ennen toista Auraa tallaamaan kohti majapaikkaa kipaisten nopeasti Stockan herkussa ajatellen bineshyllyn kimaltavan paikallisia tuotteita.

Virhe, ostin lopulta vissyn aamuksi ja yhden lonkeron. Niin valtava oli valikoima.

Käyn kokeilemassa Alvarin ovea, mutta se on vielä kiinni. No ehkä myöhemmin. Hauskasti paikassa näytti olevan haalarikielto, mikä jaksoi ihan snadisti ilahduttaa entistä opiskelijaa. En vaan koskaan ymmärtänyt halua pukeutua samoin, kuin päiväkodissa.

Otan check-inin päälle oluen ja päätän suunnata Panimoravintola Kouluun. Iso rakennus, keskeinen sijainti.
Tilaan tiskiltä stoben ja kyypparin ihmeeksi päättelen heidän keittolaitteistonsa litramäärän näppituntumalta oikein. Pilssiä ja safkaa, kiitos. Hiippailen terdelle ihastellen rakennusta. Upea vanhan koulurakennuksen miljöö, huoneet ja henki saatu säilytettyä.
 Ulkona ehdin jo hetken unohtaa olevani Suomessa. Erinomaisen puhdaslinjainen iso Pils lasissa ja edessä lautasellinen makkaraa, hapankaalia ja perunasalaattia. Jos joku olisi soittanut torvimusiikkia, niin olisin puhunut vain korkkarisaksaa. Naakat parveilivat pensaikossa kärkkyen huikkaa, tai jämiä, kenties molempia. Kuulen viereisestä pöydästä sanan ”Kouvola”, päätän tervehtiä. Olo on kuin suomalaisilla ulkomailla, tai kouvolalaisilla Turussa. Olemme heti tuttuja ja keskustelemme lähiöistä ja jalkapallosta. MYPA on kultaa.
Lopulta minun aikatauluni tulee Weissen kohdalla vastaan ja on pakko jatkaa toiselle puolelle jokea. Askel on kepeä, Turku näyttää alkuillassa kauniilta joen lipuessa hissukseen ja ihmisten tissutellessa rannoilla tuhansien siltojen alla, tai no vieressä.

Tallaan kohti Gastropub Löytöä aikomuksena pelata hieman pubivisaa, koska inhoan karaokea, olkoon tämä paheeni. Löydän vajaan joukkueen ja nopeasti sukellamme Thornbridgen Jaipurin tuoksussa syvälle kelailemaan historiaa, urheilua, kuin tuoreita tapahtumiakin. Pari tuoppia, ja pari eksymistä rakennuksen sokkeloihin, myöhemmin sijoitumme neljänneksi. Kohtuullinen tulos vajaalla joukkueella. Kättelen herrat ja jatkan kohti Uutta Apteekkia.

Olen jo kävellä paikan ohitse, sillä päivä on hyvin hiljainen eikä ulkoa mikään indikoi paikalla olevan ravintolan. Apteekissa ei ole juuri ketään. Valitettavasti Kaskenmäen omia troppeja ei ole määrättäväksi edes minun reseptilläni. Baarina paikka on upea ja väittäisin myös puolisoni pitävän apteekkikalusteista, vaikkakin vain työn puolesta.

Tyhjennän bitteriä hissukseen. Brittien uuden aallon pienpanimot osaavat parhaimmillaan duunata aivan hämmentävän kovatasoisia liruja komppaamalla modernit humalat kenties maailman parhaimpiin maltaisiin. Karkkikeksiä ja sitrusta ohuelti. Juotavuus taivaallista. Otan toisen ja kupin kahvia. Alan jo rikkomaan omaa sääntöäni. Tarkoitus oli nauttia korkeintaan kaksi tuoppia paikassa ja vaihtaa toiseen. Kahvia ei silti kaiketi lasketa, voisin vain jäädä tänne. Miellyttävä miljöö, tarpeeksi piippuja, mukava palvelu ja asiakkailta saa vastauksia uteluihini Turun ravintolaskenestä ja kaupungista yleensä. Siis siltä yhdeltä joka hyvässä nousussa tuli tilaamaan jallua. Pidän sellaisista ja jallusta.

Lopulta tassuttelen kohti Cosmic Comic Cafea, jota minulle kovasti suositeltiin. Olen jo kävellä kahdesti ohitse, viereinen raksatyömaa hämää, mutta lopulta oikea ovi löytyy.
Hämyinen, liki yökerhomainen valaistus tuo mieleen etäisesti ravintola Lasihelmen. Mainiota. Sisustus noudattelee paljonkin sarjismaailmaa, joten olo on hyvin kotoisa. Katselen kippolan jääkaappia, joka on varsin tyylikkäästi kasattu sarja klassikoita ja hypeä.
Otan silti hanasta, kuten yleensä aina ja etenkin tällaisilla rundeilla.
Pacman automaatti melkein houkuttelisi uhraamaan keltaiselle pallolle, jos omistaisin kolikoita. Turisen hetken jonkun herran kanssa kotioluesta ja päädyn lopulta sekailesen seurakunnan kera samaan pöytään morottamaan.
Nappaan Mallasseppien Imperial Stouttia vielä yömyssyksi. Kunnossa, joskaan ei mitään ihmeellistä. Keskustelu poukkoilee oluen ja entistä alaani liippavien asioiden välissä. Lopulta syöksyn yöhön suunnaten kohti yön viimeistä toimipistettä. Alvaria.


Tuo funkkistyylinen pieni olohuone tarjoilee Cool Headin Lichtenhaineria tolpasta. Keskustelen baarimikon kanssa paikasta, oluesta ja Turusta. Koitan samaa myös viereisen pöydän jengaporukan kanssa, mutta joko minun preesenseni ei ole haluttua, tai viimeinen stobe on liikaa sammaltamista?
Veikkaan kuitenkin syyksi murretta. Kielimuuri on usein esteenä, joskin yhtä usein myös avain johonkin suomalaisuuden pyhään porttiin. Jännästi kukaan ei silti kysele mitä minä pidän Suomesta, siis Turusta, sen kysymyksen kun esitän kaikille.
 Alvar on rento notkuilumesta, ravintolajengiä yöpalalla ja miellyttävästi kaikenlaista kulkijaa. Outo risteymä Coffee Housen isoja ikkunoita ja "kattokaa mä oon täällä" henkeä, että lähiöbaarimaisuutta.

Olen jo menossa pienessä etukenossa nukkumaan, kunnes saan kutsun yökerhoon, jonka komeapartainen herra minulle neuvoo, mutta onnistun pokaamaan yöseuraa senkin edestä, että Bar Kuka jäi nyt välistä. Nimittäin matkalla ollut pariskunta oli jotenkin onnistunut sössimään majoituksensa ja tarjoan tietysti vanhana sohvasurffaajana ja joskus samassa shitissä paikassa olleena huoneeni varavuodetta yöksi. Civitavecchia & Grimaldi Lines nevö föget.

Herään lopulta aamulta päänsärkyyn, elossa, lompakon ja luurinkin kera. Pöydällä parinkympin seteli ja teksti kiitos, sekä puhelinnumero jos joskus eksyn Pietarin metropolia tutkimaan yhtä tiheällä kammalla, mitä Turkua. Kiitos Ivan, pidän mielessä.

Käyn aamupalalla ensin Old Bankissa, koska en sinne ehtinyt illalla. Suuri, tyylikäs, klassinen pubi. Hanasta Fullersia ja terdelle. Olo on darrainen ja katkoinen. Osa illasta on vain hapuilevia muistikuvia. Onneksi on muistiinpanot.
 Katselen vilinää ja haen toisen stoben. Helpottaa, vähänlaisesti jengiä aamupäivästä, eli siis jo heti yhden jälkeen päiväoluella.

Puuta, ruskeaa, messinkiä. Voisin eksyä johonkin pieneen soppeen lukemaan kirjaa, tai kirjoittamaan toista. Lopulta vien stobet tyhjinä tiskille ja huikkaan kiitokset.

Kävelen kohti Kakolaa. Funikulaari ei kuulema kulje. No sellaisella olen jo Kolilla matkannut, joten kävellen ylös portsan suunnasta. Kaikkialla rakennustyömaita, joiden välitse luovin periaatteella ”Heittäköön pois, jos olen tiellä”, sillä panimoa etsiessä näiden kiertäminen, tai sellaisen reitin löytäminen joka olisi kaikinpuolin fine on liki mahdotonta. Lopulta olen jo luovuttamassa kunnes tajuan olevani perillä.Tämä alkaa tulla hissukseen sellaiseksi tavaksi, että aion tatuoida sen sukuvaakunan motoksi.

Kävelen sisään ja tervehdin henkilökuntaa. Tissutan vattusouria ja turisen... No mistä kollegat yleensä, panimoista, siis laitteista, siis meheenistä (pullotuskoneesta). Raaka-aineista, purjeveneistä, Turusta, festareista, jne. Hörppään vielä Saisonit ja kipaisen katsomassa herrojen alkavaa pullotusrumbaa väistäen lopulta ovesta ulos ja sen linnan kautta pussikaljalle. Se on mukavaa ja reilu stoppi kaikelle saluunan ovien ja baarijakkaroiden kulutukselle.

Turku osoittautui rennoksi ja sympaattiseksi kaupungiksi. Voisin asua, toisaalta voisin asua varmaan kaikissa muissakin kylissä täällä. Ihmisistä en ota selvää, en ota porilaisistakaan, usein en itsestänikään. Rotu on niin erilaista, kuin idässä, joskaan pääkaupungin kiireistä nuivuutta ei onneksi löydy täältäkään. Lupaan palata, kenties talvella. Tunnetusti kaikki kaupungit ovat kivoja kesällä. Talvella elämä on pelkkää Forssan autokeidasta. Kuivaa juustosämpylää ja vanhaa kahvia. Jotkut diggaa siitäkin.  Tällä otannalla kaupungista on paha sanoa mitään. Olutmielessä sielä on kaikki mitä muuallakin. Eli tarpeeksi erilaisia keitaita tarjoamassa janoiselle kulkijalle aiheen krapulaan ja kaikkea jännittävää siltä väliltä.

Lähiöbaarikierros: Möysä

Let's go

Lahtikko Radio ja Tuopin Ääressä piipahtivat loppusyksyisessä Möysän yössä. Uusi lähiö, uusi kierros ja vanha Lahti edessään.
Miltä näytti uusi Tripla? Miten hyvältä Laphroaig kymppi maistuu Joutjärven rannalla? Oliko Bar Monaco nimensä veroinen? Hyppää mukaan kierrokselle tällä satukasetilla, siis kuunnelmana:

Hylättyjen ostarien valtakunta

Tripla ja iso Karjala

Kovaa puuta ja Pikku Hukka

Mestari ja Sulka

Monacossa ihan Lahtelaista

Kouvolan kurjat kuppilat

Saan ajoittain uteluita etenkin kavereiltani vanhan kotikuntani kaljoittelupaikoista ja preferensseistäni. Mittavan pohjatyön, tuopin kallistelujen ja lukemattomien sumuisten, kosteiden ja hauskojen iltojen perästä päätin kasata kaiken yhdeksi listaksi. Osin tämä lista palvelkoot kaverini kanssa työn alla olevaa lautapeli-projektia (lue: ikuisuusprojektia). Tätä listaa on ja tekstiä on väännetty nyt.. Hyvin pitkään ja viimein se on valmis.

En ole kotona asunut kohta viiteen vuoteen ja paljon on asioita muuttunut. Osa parempaan, osa huonompaan suuntaan ja aion olla nyt avoin, suora, sarkastinen, julma k..sipää ja kaikkea muuta. Eli mihin mennä Kouvolassa oluelle? Mitä odottaa miltäkin juomareiältä? Mihin baariin et pääse edes selvin päin sisään ja missä sattuu aina jotakin outoa? Kurjat Kuppilat tyyliin en aio säästellä, koska positiivisella palautteellahan ei tee mitään.. Ainakaan Kouvolassa :D Teksti on pelkkää sarkastista kuittailua rakkaille ravintoloille, mutta rivien välissä on kyllä totuuttakin.

Toim. Huom. Artikkeli käsittelee vain Kouvolan, siis sen vanhan kaupungin kuppiloita. Ja rajauksena keskustan alueelta. Vaikka maakuntamatkailu onkin avartavaa, niin näitä voidaan joskus täytellä lisää, jos löydän tarpeeksi huonon syyn vierailla kaukomailla Kaipiaisissa. Epäilen että löysin sen juuri:D Lähiöbaareista voisin tehdä joskus oman juttusarjan, jos kaikkiin uskaltautuisi selvin päin sisälle.

Lähdetäänpä liikenteeseen ytimestä, eli rautatieasemalta.

Ravintola Kaisa, Hallituskatu 3

Kaisa, jonka kaikki kartsanuoret ja vanhemmat muistavat Monttuna on se assan, siis rautatieaseman alakerran kuppila. Täällä asuvat kaikki cityn bilispro:t. Paikasta löytyy myös oma biljardiseura punainen kuula, eli siis Red Ball. Kuten sanottua. Mene sinne pelaamaan ja kuuntelemaan vit..lua niin näiltä prospelaajilta ja joskus henkilökunnaltakin. Välillä se on ihan piristävää sarkasmia, välillä ei. Asioin itse tässä reiässä äärettömän harvoin, joten joudun lähettämään jonkun kirjeenvaihtaja selviytymään täältä ulos.

Suurehko 175 paikkainen ravintola, pari screeniä lähinnä ihqsuomileijonatpelaajääkkistä varten. Asiakas pc:ltä pystyi ennen tarkistamaan ravivihjeet ja imailtua työvuoron aikaista taukolimpparia. Yleensä varsin rauhallinen tunnelma, vaikka onkin hivenen nuhjuinen interiööriltään. Eli sopiva minulle, pitäisi varmaan käydä useamminkin, bongaamassa assan ohikulkijoita ja puhaltelemassa nollia alokkaille.

Kenelle: Punaisen Kuulan kausikorttilaisille ja "yhdet ennen junaa".

Bar Cafe Columbia, Hallituskatu 3

Columbia on se ison kioskin näköinen rakennus assan edessä. Nimensä mukaisesti täältä saa kahviakin ja pikkusuolaista pullan lisäksi, mutta ei tämä mikään konditoria kuitenkaan ole. Hanassa perusbulkkia, kaapissa sitä kivaa mitä kivaa Hartwallilta löytyy, eli 1836 is your choice. Edessä on iso ja yleensä helteinen terassi, josta voi bongata busseja ja autoja. Ihmisten kyttäilyyn on sitten toiset ravintolat. Palvelusta en uskalla sanoa mitään, se on sellaista peruskouvolalaista ystävällisyyttä ilman lämpöä. Sisätilat ovat pienehköt ja muistuttavat paitsi kioskia, myös geneeristä kahvilaa.

Kenelle: Yhdet ennen bussia ja aamupäivällä terassille-ihmiset.

Wanha Mestari, Kouvolankatu 11

Mestari, eli messu sijaitsee hotelli Cumuluksen vieressä. Ketjumestan Kouvolalainen jatkumo on keveästi sisustettu vanhoilla rautatieaiheisilla tavaroilla, joita voi bongata jos toi kiikarit mukanaan. Muuten Mestari on pitkä, paikoin kapea ja ahdas pubityylinen ratkaisu. Joskus paikasta sai kaupungin huonoimman Guinnessin, tiedä saako enään. Juomapuoli on, tai oli ainakin olematonta, mutta paikka kompensoi tieto/musavisoilla ja bingoillaan. Ruoka on paikasta testaamatta, mutta ulkonäöllisesti samaa geneeristä kanakoriaperunoillajatikkuvihanneksilla kuin muuallakin.

Asiakaskunta on vaihtelevaa, mutta vahvasti vanhempaa, kuin muualla. Täällä voi ajoittain myös ottaa ja hävitä rahansa maailman helpoimmassa uhkapelissä, eli black jackissa, tai katsoa miten herkkämieliset vittuilevat sedät ottavat itseensä kun antaa takaisin. Ylipäänsä ehkä kaupungin kouvolalaisin kuppila ilmeettömyydellään ja vähän geneerisellä mitäänsanomattomuudellaan.

Kenelle: Hotellin asiakkaille ja teille jotka haluatte kurkistaa geneeriseen ja valmiiksi pureskeltuun maailmaan, jossa ruokailu abc:llä olisi kesän kohokohta.

Ravintola Popsis, Oikokatu 2

Popsis, siis poppari on myynnissä (winkwink). Popsis on kaupungin vanhimpia kuppiloita ja se näkyy myös asiakaskunnassa. Tunnetaan kaupungin toisena karaokehelvettinä, jossa mammat ja papat vetävät kilpaa Popedaa. Sisustuksen puolesta menneet vuosikymmenet näkyvät täälläkin hienosti ja paikkaa voitaisiinkin markkinoida kuppilana jossa aika pysähtyi 80/90-luvun taitteessa. Erityismaininnan saa paikan muoviset pöytäliinat. Popparista saa myös lounasta, jota en ole koskaan evästänyt täällä karaokefobiani takia. Hanassa muistaakseni Karjalaa, eli tämäkin paikka on Hartwallin.

Kenelle:  Yli 40-vuotiaille, jotka harkitsevat tiukasti tämän, Mutterin ja Speden väliltä. Karaokeväelle, jotka miettivät vain tämän ja Mutterin väliltä.

Irish Pub Old Tom, Käsityöläiskatu 4.

Old Tom, kaverien kesken Tomppa, tai vaan tomtom on puiston laidalla oleva Irkku Pubi, joka aikanaan tunnettiin varsin hyvästä tunnelmastaan, nykyään KooKoon fani-illoista ja tuhansista screeneistään. Pienehkö, mutta maukkaasti sisustettu ravintola, josta voi vieras bongata niitä detaljeja lattiasta kattoon. En suosittele makaamista kuitenkaan, koska viikonloppuillat ovat toivottoman ahtaita. Kesäisin viereinen terassi, eli terde on kaupungin parhaimpia vehreällä olemuksellaan ja ajoittaisella Weihenstephan hanallaan. Olutpiireissä edelleen kaupungin ykkönen. Miksi? Koska kukaan muu ei ole kirinyt paikan alamäessä.

Kyllä on ihan myönnettävä ettei valikoima tunnu kauheasti vaihtuvan, tai pitäisikö sanoa, että jos joskus uutuudet olivat oikeasti uutuuksia, kuten: Goose Islandin Bourbon Countya, Nönnön Dragonwortia, De Molenia, Siperiaa, Art Tom Alesta nyt puhumattakaan (joo oli pakko) ja muuta hifimpää. Nyt Foundersin All-Dayn tasoisia ihan kivoja, mutta näitä on joka paikassa uutuuksia. Sanoinko jo Fuller's? Viskihyllystä en ota tolkkua, aina olen päihtynyt kun olen siihen kajonnut. Voisin myös todeta asiantuntemuksen olevan vähissä käsissä tänä päivänä, mikä on valitettavaa paikalle joka on kuitenkin itselleni tärkeä ja jonka pitäisi olla olutkulttuurin tyyssija keskellä harmautta.

Ruokalista sentään on uusittu, eli pientä snacksia saa edelleen, uutta en ole kokeillut. Torstaisin pubivisaa, jos olen kaupungissa tervetuloa ottamaan takkiin. Viikonloppuisin paikka täyttyy hassuista oranssimustista faneista, joiden huumorintaju ei kestä pelaajakysymystä: "Jos olisit nallekarkki, minkä värinen nallekarkki olisit".

Paikassa on piano, mutta liian harvoin sille löytyy soittajaa. Hintataso on taattua S-mafiaa, eli lompakkosi kevenee vauhdilla, onneksi liitutaulun hinnoista ei tungoksessa saa selvää ja silmät voi laittaa kiinni visakorttia vinguttaessa.

Kenelle: Humalaiset pikkukihot vihreällä kortilla, jotka luulevat ostavansa laatua, koska se on kallista. Muille alkuillan aloitteluun tai oikeasti iltapäivän afterworkiin.

Bar Q, Salpausselänkatu 25

Bar Q sijaitsee ns. Bermudan kolmiossa. Tässä tilassa on viimeisen 10v aikana toiminut lukematon läjä baareja, joita kuuluu tavan mukaan koittaa muistella aina käydessä. Virtanen in memoriam. Q:ssa ei bissellä hifistellä, mutta jotain Newcastlea saa suoraan pullosta käsiin, jos hanabulkki ei kelpaa, eikä mieli tee sateenkaarijuomia tähtisädetikuilla. Yläkerrasta löytyy muutama parhaat päivänsä nähnyt bilispöytä ja kaupungin ehkä toiseksi huonoimmat saniteettitilat katin jälkeen.

Alakerrassa oli ainakin ennen tanssilattia, joka tuli tunnetuksi todella tahmaisesta pinnastaan ja tuhansista lasinsiruistaan. Joskus alakerta oli teemoitettu tyylikkäästi 70-luvun henkeen, mutta mikään tyylikäs juttuhan ei Kouvolassa kestä, vaan kaikkien on oltava samasta puusta veistettyjä pärjätäkseen. Kaupungin ravintolaelämää voisi kuvailla Kouvolalainen tapa yrittää: "Kaikille kaikkea, muttei kenellekään oikeasti mitään".

Q on usein kovin tyhjä ja rauhallinen atmosfääriltään, mutta viikonloppuisin paikan täyttää se osuus nuorisosta jotka ovat joko kokeilunhaluisia, tai "liian vanhoja niinq Rilloon". Palvelu on pääsääntöisesti ihan mukiinmenevää, mutta ruuhka-aikana et halua asioida täällä.. Trust me, been there, done that and still waiting for my t-shirt.

Kenelle: Kaikille, muttei kenellekään. Teille jotka luulette sen poikkeavan kaupungin muista yökerhoista alakerran osalta.

Pub 23, Kouvolankatu 23

Yhden pikavisiitin osalta numerobaari, eli kakskolmonen on keskustan laidalla sijaitsevan Turistihovi mot..hotellin kuppila. Tavallaan henkii hentoa "esson baari" tunnelmaa jos kalusteet olisivat oranssia muovituolia, eikä puuta ja hanoista irtoaisi Lahden A:ta.

Kenelle: Niille joille Turistihovi tuntuu oikealta hotellilta.

House of Rock, Kouvolankatu 28

House of Rock, eli Rokki, eli HoRo. Muuttamassa mystiseen paikkaan, joka on salaisuus, mutta jonka kaikki tietävät silti (edit. julkistettiin juuri, eli entisen Onnelan ja "mitä näitä muita samanlaisia seduloita siinä olikaan" paikalle Cumuluksen taloon). Horo on Kouvolan rokkiväen koti, eli jos nahka on asusi muutenkin kuin eroottisessa Madonna mielessä löydät täältä kotisi. Tiskillä joko yrmeää, tai vähemmän yrmeää väkeä riippuen miten hyvin tunnet henkilökunnan. Rokissa on keikkoja, niissä jokin neverhööd bändi vetää puolikkaalle salille asenteella jotakin josta et saa selvää. Samalla paikallisten fanityttöjen sydänten pamppaillessa pitkätukille, koska onhan kitaraa vinguttava partasuu aina jumala.

Juomalistalta löydät kivan 1836-sarjan lahtelaisen, tai todella jännän tumman tsekkiläisen. Uuden paikan interiööristä ja muusta ei uskalla luvata, mutta en usko konseptin muuttuvan suuntaan enkä toiseen. Se pelaa, kuten tukkahevi 80-luvulla.

Kenelle: Partasuiset Jack Danielsilta tuoksuvat wannabe rock starat seudun tuhansista kellaribändeistä.

Amarillo, Kauppalankatu 13

Amarillo tuo ääsväen texmexiltä tuoksuva teinihelvetti tunnetaan täälläkin vain rillona.

Iltaisin tästä keskitason ruokalasta kuoriutuu baari ja yökerho "naitti". Täydellinen kaikille alle 20-vuotiaille joiden elämään nyt kuuluvat sekoilut, oksentelut vessaan ja niiden neonväristen sokerijuomien läikyttäminen lattioille. Musiikista en v..u sano mitään, se on niin kamalaa, että absoluuttinen sävelkorvani särkyisi, kuten Karjala-tuopit baarin lattialle. Se on myös niin kovalla, että vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen tapahtuu vain viittomakielellä, tai aktiivikuulosuojainten avulla. Kuitenkin ravintolan terassi muistetaan vielä edeltäjänsä Illusionin ajoista hikisenä, aurinkoisena ja suurena, mutta yöaikaan valitettavan rähinäalttiina. Yöaikaan palvelu on kankeaa, koska henkilökunta ei kuule ja sinä et puhu kuin Norjaa posliinipuhelimella.

Sisustusteknisesti paikassa ei ole mitään mieleen jäävää, koska yleensä tänne eksyessä ei ole ollut kovin vastaanottavassa tilassa tunteihin, mikä on itsesuojelun kannalta vain parempi.

Kenelle: Alle 20-kesäisille ja niille joilla on pervoja kytköksiä paikan tanssilattialle.

Holvi Bar&Cafe, Kauppalankatu 9

Holvi on kävelykadulla sijaitseva pikkuinen kuppila isomman, eli Amarillon vieressä. Holvi on oikeastaan sympaattinen, mutta kooltaan entisen Lahden Metron tasoinen kaksi pöytää ja tuoli. Sisältä vähän nuhjuisen oloinen, mutta asiakaskuntaan sopiva kansankuppilamainen.

Terassi on elävä ja ns. oikealla puolella katua, eli aurinko yltää tännekin joskus paistaessaan tornitalojen takaa kerran kesässä.

Kahvi on taattua Kesoilpaahtoa ja olut sitä perusbulkkia pienellä kaapilla josta jännin juttu taisi olla takavuosien Affligem Blond. Olen joskus nähnyt paikassa Stallhagenin kausihanan, mutta se taisi olla hetkenä kun kuvittelin Kouvolan nousevan suosta, eli uneksin, koska siihen en koskaan sen jälkeen törmännyt. Paikasta saa kuitenkin viiniä hanasta, mikä on uutta, ellei ole koskaan matkustanut punaisilla laivoilla ja syön..juonnut buffetissa marjamehua tanniinilla ja etanolilla.  

Palvelua on, mutta yhtä sarkastista setää kaipaan tiskin takaa. Kertovat myös, että paikasta saa myös pullaa ja niitä outoja italialaisia kahveja koneesta, mutta en ole kokeillut.

Kenelle: Niille jotka eivät osanneet valita mitään muutakaan kuppilaa omakseen. Kesäaikana myös niille, jotka nauttivat kahvinsa lomasta kytätä, kyykyttää ja arvioida ohikulkevia olioita.

Erotic Club Madonna, Huoltokatu 9

Ai täältä saa kaljaakin? Kyllä.. Huoltokadun pimeässä porttikongissa sijaitseva tissibaari on varsin rento jos pääset sisälle asti siis. Muistan paikassa olleen mukavat sohvat ja sopivasti rauhaa jauhaa potaskaa, vaikka vähän väliä joku mimmi onkin iholla tissit pystyssä kiehnäämässä rahan perässä. Joko kerjäten laiskasta esityksestään tippiä, tai tarjoten huonolla soomella lihaisia palveluitaan toisaalla.

Kenelle: "Kerran elämässä" tai jos et ole sisäistänyt joko nettipornon olemassa oloa, tai et pääse näin lähelle paljasta pintaa muuten.

Ravintola Lasihelmi, Keskikatu 6

"Lasihelmi.. Ei s..tana et oo tosissas". Lasari on tuo Hansan kylkeen jäävä kummallinen kapakka. Sillä tuntuu olevan outo maine kaupungin väellä ja osittain ansaittu. Outo kuvailee paikkaa parhaiten. En muista yhtään tylsää iltaa täällä, koska asiakaskunta on joko todella jurrissa, tai muuten vain outoa. Eli juuri minunlaistani? Sisätila hohtaa outoa sinertävänpunertavaa valoa, joten tunnelma on kuin istuisi kasvilampun alla pysyvästi. Hanoissa perusbulkkia, mutta kaapista olen onnistuneesti kotiuttanut suuhuni niin Lammin Pöllöä, kuin Brooklynin Eipa:kin. Ei mitään erikoista, mutta bulkin lisäksi myös joskus juotavaakin. Bingoa, pubivisaa ja jotain jami-iltoja Tuomari Nurmion tahtiin täällä pidetään silloin, kun asiakkaat pystyvät näihin keskittymään. Takavuosina panineja oli tarjolla, nykytilanteesta en ole ottanut selvää, koska en ole ollut niin selvä. Palvelu on ymmärrettävistä syistä kulmien alta kyräilevää ja jäykkää, mutta asiallista. Edessä olevaa kahta pöytää voi kai kutsua terassiksi, tai sitten ei?

Kenelle: Huuruisille ja omalaatuisille olioille, joita kävelykadun terdeiltä bongataan kilpaa.

Club Touba, Keskikatu 6

Tuuba on soitin, Touba on kaupunki Senegalissa ja myös entinen Riviera. Paikka on aution ostoskeskuksen sisäpuolella Lasihelmen yläpuolella. Eli silleen mauttomasti, kuten etelässäkin on tapana ollut näitä sijoittaa. Touba on jotakin yökerhon ja baarin sekoitusta etnomeiningillä. Eli sillä, että paikalle on haalittu muutama mauton kirpparilöytö ja seeprakuvioisia somisteita rottingin lisäksi. That's Africa for U in Kouvola. Täältä janoisen ei kannata tilata kuin lonkeroa, tai laittaa baariminnat kunnolla paineeseen ja pyytää niitä monenkirjavia värikkäitä drinksuja..pillillä.

Ennen muinoin Rivierassa oli myös karaoke, ei taida olla enään. Silloin oli mahdollista olla tiskillä ja kuulla toisella korvalla jonkun vetävän nuotin vierestä "Aikuista Naista" ja toisella jotakin jossa toistuu basson "boom", pari turhaa räppikuviota ja elektronista tinttatanttaa sielullisesti tyhjän voimalauseen kera. Nyt jäljellä on kaiketi vain tanssilattian tahmainen puoli. Koska nykyisessä paikassa olen asioinut vain kerran, enkä muista kuin v..ksen, niin en voi palvelusta sanoa mitään. Jäämme toimituksessa pohtimaan oliko tämä nyt hyvä vai huono asia.

Kenelle: Niille 20-vuotiaille jotka on "Niin vanhoi niinq johqin Rilloon c¨mon"

Bar Downtown, Kivimiehenkatu 6

Downtown, eli siis Katti meille ja Sippari teille. Torin laidalla sijaitseva opiskelijaväen ja joskus myös rokkiväen kansoittama kuppila. Täällä tapaat kaikki ne vanhat tutut joita et välitä tapaavasi. Se on viereisen Amk-opiskelijoiden ikiaikainen suosikki tuntemattomista syistä, mutta tutkimattomia ovat Kyamkin tiet muutenkin. Katista sai joskus kaupungin parhaat burgerit, nyt niitä samoja nauravianakkikoreja kuin muualtakin. Hanoissa Karhua, tuota ylvästä mmmiestenjuomaa, mutta oli siellä joskus, hetken, Koffin kausiletkukin. Kepeät mullat hänen muistolleen. Kaapista löytyi joskus jopa Hardcore IPA:a ja Schlenkerlaa, kepeät mullat heillekin.

Paikan terassi on kohtalaisen elävä ilta-aikaan, sisätilat lähinnä viikonloppuisin. Kellarissa pidettiin joskus hevikaraokea, jota olen kuullut monen kaihoavan takaisin. Nyt siellä esiintyy joskus joku, josta todennäköisesti et ole koskaan kuullut, eli horon pahin kilpailija tällä saralla. Paikan wc ansaitsee erityismaininnan kenties yhtenä kaupungin törkyisimmistä ränneistään, risoista ovistaan ja käsipyyhepaperista, jota oli joskus viime vuosituhannen puolella. Kenties paikalliset opiskelijat pihistävät tämän mennessään? En tiedä, sielä on kaikki rempallaan, haalariväki perseetolallaa.. Kuitenkin lettupäivät, visat ja kisat tuovat paikkaan kaivattua puhtia, vaikka onkin ollut alamäessä tämäkin vanhus since 2015.

Kenelle: Olet stereotyyppinen opiskelija, jolle Touba&Rillo akseli on liikaa, mutta et uskalla syvemmälle kaupunkiin nyt, etkä osaa myöhemminkään.

Ravintola Pyöreä Torppa, Kivimiehenkatu 2

Pyöreä Torppa, siis Mutteri johtuen ravintolan muodosta, on kaupungin vanhimpia ravintoloita. Se tunnetaan paitsi kuivasta lohileivästään, joka oli olemassa jo silloin Kekkoslovakian kultavuosina. Kyllä juuri sellainen eväs, jota kukaan ei halunnut syödä silloinkaan.

Mutteri tunnetaan myös pokeistaan, jotka eväävät sisäänpääsysi selvänä, jos näytät siltä ettet kuulu karaokekansaan ja et halua maksaa erikseen sisään ja erikseen narikkaa, vaikkei sinulla ole takkiakaan. Hanoissa lapparia, jopa A:ta, mikä luo ja kasvattaa paikan nostalgista arvoa, vaikkei kravattipakkoa sentään olekaan. En kuitenkaan suosittele huutelemaan vieraisiin pöytiin mitään. Tämän paikan synkkä salaisuus on karaoke. Karaokea aamusta iltaan, illasta aamuun. Vanhoja setiä, vanhoja tätejä, jotka ovat kovia pyytämään ja sanomaan. "Saanks mmä sanoo..". Tiskillä ihan näppärää palvelua, mutta jälleen muistikuvani ovat huuruiset, koska eihän tänne selvänä tulla, eikä edes pääse. Top trick: Tule paikalle vanhemman tädin kanssa jo valmiiksi. Ravintola on periaatteessa tilava, mutta myös ahdas ja hieman sekava.

Kenelle: Järjenvastainen pakkomielle laulaa, tai ikäsi on jo lähempänä sataa, kuin nollaa.

Ravintola Aula, Hovioikeudenkatu 2

Aula, eli Vaakuna, on hotelli Vaakunan "Baari, ravintola, terassi". Vaakunan kulta-aika jäi 90-luvulle ja entisen Nightclub Marilynin raunioilta nousi loungemainen? Aula. Tilaa on on niin paljon, että toisen asiakkaan löytäminen on jo ihan baaripeli sinällään. Sisustus on sellaista uudenkarheaa ja vähän sielutonta pubityylistä, mutta pehmeää laiskanlinnaa täynnä. Kuppilan parasta antia on kuitenkin juomavalikoima, sillä vaikka hanat ovatkin peruskauraa löytyy pullolistalta yleensä jo jotakin antoisaa. Myös siideripuolelta.

Terde on suuri patio, mutta sekään ei täyty kuin Vaakuna piknikin aikoihin kesällä. Paikka on yksinkertaisesti aina käydessäni lähes pystyyn kuollut, joten tunnelma on tiessään, vaikka kuinka terassilla soisikin tiukka Ibiza soundi. Kuuluu myös peljättyyn Escortti perheeseen, eli vihreällä muovilla olet kuningas ja maailman omistaja täälläkin.

Kenelle: Hotellin asiakkaille ja satunnaisille ohikulkijoille, jotka nauttivat yksityisyydestään ja halusta eskapismiin julkisissa tiloissa.

--------------

Vaan kaksi on joukosta poissa, Speden Saluunaa siellä ei näy. On Mulliganskin muissa karkeloissa, sillä minä en siellä käy. Kyllä kahden baarin aukko sivistyksessä vielä. Spede on eläkeläisten kansoittama kuppila aution Hansa keskuksen sisällä. Se oli menevä mesta aikaan kun keskuksen sijasta paikalla oli hansa kortteli ja ns. "tuhannen makkurin aukio" (karsinan terassia unohtamatta). Nyt sitä kansoittaa kaupungin eläkeläiset muistelemassa noita Kouvolan kultaisia vuosikymmeniä miettien miten hernekeittoa saisi vieläkin yöpalaksi baari-illan jälkeen.

Mulligans taas on Messun yläkerrassa oleva baari, joka tunnetaan puumista ja likaisista sedistään. Se on kaikkien kouvolatukkaisten yh-äitien iskupaikka ja henkinen kotiluola betonisavannin keskellä. Tästä syystä kaltaiseni komea, mutta hyväsydäminen ihminen olisi pelkkää riistaa tässä paikassa, enkä toisekseen pidä liian helpoista naisista.

Erityismaininta:

Ravintola Neville, Salpausselänkatu 27

Vaikka Neville on pääasiassa ruokaravintola, niin paikan juomakaappi ansaitsee oman mainintansa. Jouluolut aikaan pistäytymisen arvoinen vaihtoehto, mutta muuten voit valita kymmenistä brittibittereistä omasi. Ruokalista paikassa ei vaihdu, joten Kentuckyn kanaa voit tilata ilman Menua. Laskun saat kyllä siinä kohtaa, kun virittelet ulkotakkia päällesi, muussa yhteydessä voit nauttia pitkästä ja rauhallisesta illasta muovisten kaktusten keskellä.

Kenelle: Brittiolut faneille ja heille, jotka eivät pidä muutoksista.

-----------

Nyt mietin vain kuinka moni kuppilan pitäjä imaisee hemapa pussin nokkaansa tästä synkästä huumoripläjäyksestä ja estää minun sisäänpääsyni jatkossa :D Kyllä täältä uupuu samalla hyvää ruokaa ja itse pantua olutta tarjoileva, överiä viihdettä esittävä, erinomaista palvelua ja ylilyöntien harmaalla alueella kulkeva kansan kuppila. Loppukevennyksenä nostalgiaa teille: