Olutta ja Expoo-Olut Expo 2017

Olen vuosia ihmetellyt Olut Expon ajankohtaa vuoden ikävimpänä aikana. Aikana, jolloin harmaa taivas rakastelee harmaiden betonisten rakennusten kanssa kilpaa. Tuuli puhaltaa jäämereltä lunta tupaan jokaisen kulkijan sieluun asti. Ei kauheasti tee mieli juoda.
Ehkä juuri siksi Mikki Nymanin tiimiä voidaan pitää neroina. Expo soittelee suloista säveltä menneestä kesästä tuoden valonpilkahduksen pimeyteen. Kuin koko olutväen omat huomattavan seesteiset pikkujoulut.

Tänäkin vuonna askel vei jo aamupäivästä kohti loskaista Kaapelitehdasta matkakaljan siivittämänä. Ja kuten tavallista muitakin tuttuja mediapersoonia oli hiihtänyt paikalle. Kuka susia pakoon, kuka todellisuutta. Kaikki kokoontuneet, kuin tontut joulupuurolle kuulemaan herran sanaa.

Avainasiat tälle vuodelle, eli tophipjasiististicool-osio:

1. Korkeista maksuvälineenä eroon.
   Tämä oli mielestäni vuoden paras uudistus. Maksuranneke/kortti on toiminut jo muissakin tapahtumissa alkaen Korian latotansseista lähtien mallikkaasti. Vähemmän häsläämistä ja vähemmän tavaraa mukana. Silti hieman jäin kaipaamaan KBF:n systeemiä, jossa rahaa pystyi siirtämään itse suoraan kortille ja palautus tapahtui myös enempi vähempi automaagisesti. 
   
   
2. Ruokastudio. Siisti lava, taatusti hyvä tiimi tekemässä ja tarjoamassa yleisölle. Ainoa kysymysmerkki oli mielestäni siinä, että riittäisivätkö annoksia kaikille ja miten jakelu tapahtuisi? No en ehtinyt ottaa asiasta omakohtaisesti selvää, mutta todella hyvä ja kiintoisa uudistus.
   
   
3. Data festareiden ympäristöproggiksista silitti Ympäristötekniikan opiskelijan mieltä myötäkarvaan.
   
   
4. Pekka Puska vieraili tapahtumassa. Kenties herra oli menossa Fat Lizardin osastolle valvomaan Randallin käyttöä, kuten asiasta mitään tietämättä somessa leukailin. Kiinnostaisi kuulla mitä herra oli mieltä?
   
   
5. Suppeammin tiskejä ja parempi ”kotiolutmaailma”. Eli enemmän tilaa. Yleensä kannattaisin suurempaa määrää tiskejä, mutta koska Expossa niitä on muutenkin ns. reilusti, tuntui uudistus varsin perustellulta ja hyvältä. Tilaa riittikin, ei ruuhkaisuutta. 
   
   
   
   
   

"Juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään"

Meediotunnin päätteksi otin kopin Lahtikkoradion Samulista ja kiersimme tiskejä, ja joimme lientä.

Oikeastaan voisin päättää katsauksen tähän? Ai en?

Tiskejä analysoidessa pidin ihan helkkaristi siitä erilaisuudesta. Traditionaalisten baaritiskijäljitelmien lisäksi vaikkapa Brooklynin viehättävä Lounge, tai yleensä festareiden komein tiski-palkinnon pokaava Fiskarsin vihreä paku tekevät sellaista pientä kutitusta muuten varsin tylsässä Kaapelitehtaan miljöössä.

Tisleitä en tänä vuonna tyypannut, mutta näitäkin näytti olevan varsin sopivasti esillä #viskigate. Sen sijaan esimerkiksi Kuura Ciderin tiskillä oli mainiota real-cideriä suoraan caskista pumpattuna.

Oluista, siis maistamistani, ehdottoman hehkutuksen arvoisiksi nousivat ainakin Hiiden loistava ja tahmea Ikii-Urson B.A Oloroso-versio. Todellista hekumaa, jota juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään. Pyynikin Motti-Sahti oli todella onnistunutta ja edusti ilmeisesti liian vähäisen Sahtiannin kärkeä Fiskarsin tuotoksen kera. Itselleni tapahtuman odotetuin tuote oli niinkin erikoinen, kuin Fuller's:n London Priden suodattamaton versio. Todella smoothia kamaa. Kiinnosti koska oma Bitteri on juuri pullossa->

Sourpuolen parhaimmisto edusti ainakin Tankerin Pretty Hard. Ihqua punaista vattua. Eniten tietysti hipsterviiksiä heilutti kovaa vauhtia kohti kotimaan kärkeä nouseva Cool Head.
Erityisesti muutamilla NEIPA versioilla (Over the Galaxies ja Triple NEIPA) panimo kosiskeli jo juomaan. Ja mikäpä juodessa, kun molemmat olivat todella hyvässä tikissä. Silti ehkä eniten pidin heidän Heavy Sunshine Tonka Bean-Imperial Portteristaan. Tonka on kyllä jännästi lunastanut viime vuosina monia lupauksia olutrintamalla. Porttereista puheenollen.. Ruosniemen tiskillä oli yllätyspulloina harvinaista Betony 45100-Portteria.

Koska tämä raportti venyisi ja paukkuisi, jos käsittelisin jokaisen juodun tuotteen, kiintoisan keskustelun, tai hullun idean, niin aloitetaanpa loppuyhteenveto.

Olut-ja Viski Expo 2017 tarjoili jälleen juuri sopivasti uutta ja vanhaa. Vähän lainattua, muttei kauheasti sinistä. Koska tämä sääntö toimii morsiuspuvussakin ohjenuorana, niin miksei Expossakin? Eikä siinä. Expo on vakiinnuttanut hienosti paikkansa loppusyksyn viimeisenä tempauksena ennen koko ”skenen” vaipumista talviteloille. Nämä kesäkauden päättäjäiset olivat nytkin miellyttävää makujen ilotulitusta sosiaalisesti.
Poistuin itse jo varhain välttääkseni pahimman deliriumin. Mastokaupungissa oli kuitenkin alkamassa Saimaan keikka samana iltana.

 

 

Sessio#1: Keskari ja minä

 


Tämä kirjoitus, okei laulu, on osa ensimmäistä suomalaisten olutblogien Sessio-kirjoitussarjaa, jossa aiheena on tällä kertaa: keskiolut. Tästä tarkemmin kirjoitussarjasta lähemmin Tuopillinen-blogissa.

Keskiolut, keppana, iso kolmonen.. Kyllä runosuoni sykkii näinkin läheisessä aiheessa, joskin virallisesti jo kuopatussa sellaisessa. III veroluokka poistui jo 1995, mutta edelleen hän elää kansan, meidän keskuudessamme. Oikeastaan ennakoiden olisi ollut mahtavaa saada keskikeppanan tuore sokkomaistelu tulille tähän, mutta ei. Runoilin nostalgiapäissäni kauniin värssyn, joka kuullostaa aivan Tommi "Leijonaharja" Läntisen klassikolta.
ps. Edelliseen sokkotestiin pääsee muuten tästä. Nyt opiskelette vain sanat ulkoa ja seuraavalla kerralla karaokessa (hyi) voitte ihastuttaa, hämmästyttää ja kummastuttaa monta pientä kulkijaa tällä versiolla. Kippis.

 Keskari ja minä

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mmm, keskarin aika,
kun ohra alkaa tuoksua,

mmm, euron tuoppeja, tarjolla vain everstiä,
ja niin minä kävelen
kohti tiskin laitaa,
missä hanasta kylmää lasketaan
ja vaahdollekin, kyyppari tilaa antaa

On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin
On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mmm, valomerkin aikaan,
kun portsari huokuu uhoa,
ja niin minä nautin.. katkeruudesta,
kuinka meillä on liki aina,
ollut kolmea tolppaa,
ja ensi puraisu Karjalaa,

se sydämeen asti puhaltaa

On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin
On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mm, juuri tässä paikassa,
kun seitinohuessa huojun,

suuri Karhu-tuoppi kädessä,
ja niin minä kävelen
kohti tiskin laitaa,
ja tuuli puhaltaa Berliinin muurille
Se iloni, suruni huutoa kantaa

Keskari ja minä

Olvi ja minä

Koffi ja minä

Lappari ja minä

Remember to support your local establishments

Miksi keskiolut pitäisi siirtää Alkoon?

Alkoholipoliittisen keskustelun vetäessä henkeään ja iltapäivälehtien siirtyessä kilvan kertomaan työelämästä syrjäytyneistä, kuin hakien lyhytkatseista populismia ”Tuet pois”-sloganeilla haluamatta katsoa kolikon toista puolta. Koen paitsi pientä närkästymistä, mutta myös halua koittaa ymmärtää asioita toisinpäin. Eli matkata korkinkääntöpuolelle, mutta käänteisesti. Koska tässä mediassa puhutaan alkoholista, jätämme te-toimistojen mölyn toisaalle ja pureudumme toverini Vesan heittämään lyhyeen ajatukseen syvemmin. Sellaisella THL:n hyväksymällä ja leimaamalla tavalla.
Pitäisikö ns. kolmosolut, eli keskiolut siirtää Alkoon?

Keppana Alkoon?

Pitäisi.

Koska alkoholihaittojen ennaltaehkäisyn kannalta tehokkain yksittäinen keino on siirtää tämä meitä suomalaisia juovuttavin tuote Alkoon, jolloin paitsi haitat vähenisivät, mutta myös valtion kirstuun kilahtaisi entistä enemmän veroeuroja.

Sinne samaan paikkaan kylmien seinien ja aivan liian kirkkaiden valaisimien sekaan tulisi kärrätä myös limuviinat, liian kirkkaan väriset alkoholijuomat (etenkin naiset villitsevät pinkit juomat), juomat joita juodaan pillillä, sekä alkoholipurukumit, liköörikonvehdit ja muut viinatötteröt strösselillä. Tällöin näiden vaarallisten tuotteiden valvonta ja myynti olisi parhaiden asiantuntijoiden käsissä ja monopoli pelastuisi, sekä sen myötä kasa työpaikkoja. Vaikka kuulemani mukaan Alko onkin onneton sitouttamaan työntekijöitään yritykseensä (kuten suuri osa isänmaan firmoista muutenkin). Tällöin myynti olisi vastuullista, haitat vähenisivät, koska maaginen Alkon seinä ja sen hermeettisesti suljettu ovi estävät alkoholismia ja muita sosiaalisia ongelmia leviämästä.

Nuorison villitsevä kaljajäätelö pillillä

 "Ruokakauppaan voidaan tuoda ne karmean pahanmakuiset ja katkerat juomat Alkosta"

Entäpä maitokaupat? Mitä tarjota pirkkalavan tilalla sisäänvetotuotteena? 

No tämähän ratkeaa nyt aivan loogisesti pääteltynä, jos yllä esitellyn kaltaiset tuotteet ovat saatanasta ja saatana ei kuulu Suomeen, joten se manataan nyt helposti pois (kiitos yhdelle Piholle tästä kielikuvasta).

Tällöin ruokakauppaan voidaan tuoda ne karmean pahanmakuiset ja katkerat juomat Alkosta, koska nehän eivät aiheuta haittoja. Ajatelkaapa vaikkapa jotain IPA:a. Sehän on niin helvetin katkeraa pajunkuoriuutetta, ettei sitä juo Einarikaan. Väriltään usein jotain samean ruskeaa lientä, eli ei kiihota nuoria naisia ryyppäämään. Tai mitenkätä tuo Imperial Stout? Sehän on niin vahvaa, tukevaa, ettei sitä halua kiskoa lavallista kerralla, toisinkuin taskulämmintä Koffia. Tämä logiikka todistettiin jo taannoin, kun ko. Keravalaisen piti poistaa tienvarresta se suuri tölkki, ettei tee välittömästi mieli vetää lärvejä. Tätä samaa ongelmaa ei ole Imperial Stoutin kanssa, joten Sinebrychoff voi varmaan korvata punaisen tölkin Portteripullolla?

Eli kyllä. Keskiolut Alkoon haittoja aiheuttamasta ja Alkosta voidaan vapauttaa samalla hyllytilaa ja niitä pahanmakuisia katkeria ja ihmeellisiä juomia ruokakauppaan, koska nehän eivät aiheuta haittoja, sillä eihän niitä kukaan halua juoda kuitenkaan. 

R10. Liikaa outoja makuja, liian makea, liian vahva, ei tätä kukaan halua juoda sixpackia, eli kauppaan?

Näin isänmaa on nyt puollustettu, pelastettu ja vapautettu väärän viinan vankilasta. Odotan Pekka Puskalta ja muilta SoTe-limuviinapampuilta nyt siis FB-kaveripyyntöjä, fistbumbeja, Kepun jäsenkirjaa Paavo Väyrysen nimikirjoituksella ja lisää todellisuuden hämärtämiseen kykeneviä lausuntoja.

Perjantaipullo: Wesala Ever After APA

Perjantaipullona tänään Wesalan Ever After Apa.

Aluksi ajattelin jättää postaamatta blogiin ja siirtää tämän jutun Facebook Exclusive only-osastolle, mutta sitten se jokin klikkasi päässäni ja ihan helkkarin pitkästä aikaa oli kiva kirjoittaa.
Tämä olut on siis keitelty tuttavapariskunnan hääolueksi. Konseptia arvostan; olihan serkkunikin häissä olut nimeltä "Hää O(lut)". Kuuleman mukaan häissä oli kehuja sadellut ja koska mielijuomani on ilmainen alkoholi en miettinyt hetkeäkään, kun tätä minulle tarjottiin.
Ever After ehti maata jääkaapissa nimensä mukaisesti Forever and after that. Kuitenkin Lahden kakkosolutblogin Bönthöö, Bönthöön julkaistessa oman juttunsa sain viimeisen kimmokkeen korkata tämän tässä ja nyt. Tavalla, jolla vain mies voi ottaa oluensa. Herkästi, mutta vaativasti. Kyllä. Tänään olisi pelkkää vaniljaa?

Okei ennen vaniljaa, vähän insinöörien vaniljaa ja meidän kuolevaisten parisuhdeterapiaa. Numeroita ja speksejä: Maltaat: Pale ale, Munich, Vehnä, Hunajamallas. Humalat: Olicana, Rakau, Cascade. Hiivana S05. Ebuja 48 ja alkoholia 6%.

"Pelkkää puoliksi tyhjää terassilämmintä tuoppia Cherin terassilla maanantaiaamuna?" 

No. Yhdyn siinä mielessä Bönthöö, Bönthöön näkemykseen brittivibasta, mutta onhan tää ihan suunmukaista. Mallaspohjassa on miellyttävää pähkinäisyyttä ja makeutta, johon miedohko humalaprofiili natsaa hienosti. Hedelmää, keksiä ja vähän marmeladia, mutta myös kukkia ja greippiä. Katkerot eivät ammu yli, eivätkä jää vajaiksi. Tasapaino onkin tässä Vesan tuotteessa avainsana. Se on hallittua.
Joo ehkä myös harmaan hillittyä Hollolalaista lapsiperheen arkea lokakuussa, kun vettä sataa vaakasuunnassa sumupullosta ja edes keltainen Rukan sadetakki ei tuo tarpeeksi modernia räiskettä sateen värjäämälle autiolle hiekkalaatikolle.
Eleettömyys johtaakin ajatukset auttamatta uudestaan Englantiin. Teetä, tupakkatakkeja ja snobeja ajamassa Bentleyllä golfkerholle. Se tuntuu väistämättä uudestaan tylsältä aikoina, jolloin jokaisen oluen tulisi räjähtää suussa(jos räjähti, niin Isis otti vastuun), polttaa isoa sikaria piripäissään ja ajaa vuoden '69 Corvetella pihaan naamalla samanlainen ilme, kuin Nicholsonilla Hohdon lopussa: "Here's Johnny". Tarvitseeko kaiken olla niin hip, hop, lop? Tarvitseeko jokaisen oluen olla mieltä mullistava elämys? Sellainen täydellisesti feikattu Instagramkuva eksoottisesta kohteesta? 
Koska muutenhan elämä ei ole mitään, vain sadetta Hollolalaisella hiekkalaatikolla? Pelkkää puoliksi tyhjää terassilämmintä tuoppia Cherin terassilla maanantaiaamuna? Mut, hei eihän se riitä, et on mukavaa. Sen täytyy olla paljon parempaa?
En tiedä, koska olut, kuten kaikki kauniit asiat elämässä on mielialasta kiinni. Irrationaalisia spontaaneja fiiliksiä, joita yritämme jotenkin luetteloida ja järjestää kaikessa järjettömyydessään. Tänään Ever After maistuu. Ei ehkä rakastumisen polttavalla huumalla, muttei tässä terapiaankaan tarvitse kulkea ovia paiskoen.
 Enemmänkin tasaisen miellyttävä hetki, jonka aikana muistat syyt miksi rakastuit ja se.. Se saa aina hymyilemään, vaikka tupakkatakki päällä lähiössä lokakuussa.

Soittolista juodessa:

PMMP-Tässäkö Elämä on
Litku Klemetti-Juna Kainuuseen
Jefferson Airplane-Somebody to Love
Maija Vilkkumaa-Mä haluun naimisiin
Rise Against-Savior
Ultra Bra-Siirrän sokeriastiaa
REO Speedwagon-Takit on the run
Glass Tiger-Don't Forget Me(When I'm Gone)
Erasure-Always
Queen-Who wants to live forever
Topi Sorsakoski-Eeva

Lyhyesti: Sinebrychoff Schwarzweizen & Mallaskosken Frost Bite

Ruokakauppojen hyllyihin oli eksynyt muutamia uutuuksia, joista tänään pikapika-arvioissa uutuudet Mallaskoskelta ja Sinebrychoffilta.

Tällä kertaa "Koffilla" on keitetty Suomen Olutmestari kilpailun voittaja Miika Korpelan kera mustaa weisseä. "Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen saa arominsa Hallertau–humalalajikkeesta. Maltaina on käytetty Pilsner-, vehnä-, Caramel- ja Dark ale -mallasta."
Vähän mietin näinköhän mustaoluen paahde ja weissen esterit kolauttaisivat näissä turnajaisissa  kypäriään vastakkain, mutta alta paljastuikin ihan perinteinen Dunkel-Weizen, eli tumma vehnäolut, jonka väri nyt vaan on vähän tavallista no.. tummempi. Enempi neilikkaa, kuin banaania. Kevyesti hedelmää, vähän mallaslimppuista makeutta ja pieniä sahtimaisia viboja kaikuu jostakin kaukaa. Helppoa ja keveää ruokajuomaa, joka kärsii lähinnä liian pienestä esteritasosta, että maitokaupparajan takia turhan keveästä rungosta jättäen loppuvaikutelman hieman kovaksi ja hiilihappoiseksi. Nauti ja unohda? Potentiaalia kuitenkin ja miellyttävä markettilisä.

  
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskoskella on lähdetty syksyisiin halla-aamuihin uudella lagerilla. Humalapuolelta panimo tiedottaa tässä olevan Saphiria ja Cascadea seassa. Tuoksu viehättää yksinkertaisella konstailemattomuudellaan. Sellaista rapean kuivaa keksiä, johon on ympätty vihreän teen yrttisyyttä, sekä kukkaisuutta. Silleen vähän kuin Pils tyyliin, muttei kuitenkaan. Pieniä nyansseja jokaisella suullisella. Ajaa asiansa, mutta mieli tekisi kerralla 0,5l, eikä 0,33l. Meinaan sellaista simppeliä, mutta nautittavaa. Tässä on samaa fiilistä, siis fiilistä, kuin vaikkapa Urkin kanssa. Mieli tekee jokaisen huikan jälkeen vähän lisää, vaikkei olut hifistely-nauttimismielessä mitään ilotulitusta olekaan. Vaikka vuodenaika tuntuukin tällaiselle raikkaalle terassijuomalle täysin väärältä, niin siinä on kuitenkin miellyttävää potentiaalia saunaolueksi.

Ruokaa oluesta: Mallassämpylät ja falafelit

Roskasta ruokaa

Eräänä liian kauniina keittopäivänä (siis oluen valmistuspäivänä) lapioin rupaa biojäteastiaan. Olin juuri mäskännyt ja odottelin vierteen kiehumista. Sellaisena päivänä, jolloin oikeasti pitäisi ottaa ilo irti ja syöksyä ulos aurinkoon, eikä istua kylpyhuoneenlattialla multitaskaamassa kymmentä asiaa.

Työtä tehdessä sitten ajattelin oluen ekologisuutta ja sitä miten näppärää olisi, jos olisi vaikka kotieläimiä, jotka söisivät tämän. Vatsaa alkoi jo kurnimaan ja mietin:

”Voisiko mallasrupaa käyttää ruuanlaitossa?”

Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti.

Otin toiseen astiaan läjän tuota käytettyä rouhetta ja päätin leipoa siitä leipää. Joitakin kuukausia, vai vuosia? Myöhemmin istuin Fafas:issa syömässä falafeleja miettien mikä niiden rakenteesta tulee etäisesti mieleen. Lamppu syttyi taas ja seuraavalla kerralla edessäni olikin mallasfalafeleja. Tänään jaan molempien reseptit teille. Pahoittelen hieman kuvien laatua, mutta pitkän keittopäivän päätteeksi minua ei yksinkertaisesti huvita lähteä edes ajattelemaan täydellisen feikkien ruokablogikuvien asettelua, valaistusta ja räpsimistä;)

Mallassämpylät

Raaka-aineet:

5 dl	vettä
1 pss	kuivahiivaa tai paketti tuorehiivaa
2 rkl	hunajaa
3 tl	suolaa
3 dl	Mallasta (mäskättyä, eli rapaa/rupaa)
1 l	sämpyläjauhoja
2 rkl	oliiviöljyä

Ohjeet:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola sekä hunaja.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista, mallas ja sen jälkeen öljy. Lisää loput jauhoista ja alusta kimmoisaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, tai yön yli kylmässä. Rullaa pötköksi, leikkaa 8-12 osaan ja pyörittele palloiksi.
Anna sämpylöiden kohota vielä puoli tuntia ennen paistamista.
Voitele sämpylät vedellä juuri ennen paistamista
Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia riippuen sämpylöiden koosta.

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani.

Lopputulos:

Meheviä sämpylöitä, joihin mallas tuo vähän rakennetta, happamuutta ja makua lisää. Olutsuositus: Maltaisen makea bock, karamellinen brown ale, tai siirappinen dubbel.

So gooooddd that U need to lick your mittens

-----------------------------------------------------------------

Mallasfalafelit

Raaka-aineet:

n. 4dl Mallasta (mäskättyä, eli rupaa/rapaa)
½ sipuli hienoksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä
0,3 dl silputtua persiljaa
0,5 dl silputtua korianteria
(2 rkl perunajauhoja, auttaa taikinan pysymistä kasassa)
1 tl suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl korianteria rouhittuna

2tl Ras El Hanout mausteseosta
ripaus cayennea/chiliä maun mukaan
rouhaus mustapippuria myllystä
(tahinia maun mukaan)

1 tl soodaa liuotettuna 2 rkl vettä
(seesaminsiemeniä)
(rypsiöljyä paistamiseen, paitsi jos paistat uunissa)

Ohjeet:

Mittaa kaikki ainekset soodavettä lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita yhtenäiseksi massaksi. Vaihtoehtoisesti sauvasekoittimella kulhossa. Massan ei tarvitse olla täysin sileää, vaan rakenteeltaan hiukan karkeaa.

• Laita massa jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi. Massa voi vetäytyä vaikka seuraavaan päiväänkin siellä.

• Sekoita vetäytymisen jälkeen soodavesi taikinaan.

• Pyörittele massasta palloja ja kierittele ne seesaminsiemenissä, kunnes saavat runsaan kuorrutuksen.

• Kypsennä falafelit: Uppopaista 180 asteisessa öljyssä molemmilta puolin kullanruskeiksi TAI paista pannulla öljyssä TAI voitele öljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes näyttävät ovat kullanruskeita.
  

Lets mix

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Lopputulos:
Yllätin itsenikin. Idea oli aivan hullu, mutta maku on todella lähellä oikeaa. Lisäksi omatekoisissa on kerrankin sopivasti mausteita ja potkua. Rapea päältä, mehevä sisältä. Huomiona lähinnä se, ettei mallasrouhe ole kenties aivan niin kiinteää liisteriä, kuin kikherne/härkäpapu viritykset, joten massasta tulee vähän hankalampi työstää.
Olutsuositus: Rapsakka Pils, Pale Ale, tai Bitter.

Mukana myös soijanugettien jämät. Kastikkeena/dippinä yhdistelmä: majoneesia, partasuujogurttia, valkosipulia, minttua ja sitruunamehua.