Olutta ja Expoo-Olut Expo 2017

Olen vuosia ihmetellyt Olut Expon ajankohtaa vuoden ikävimpänä aikana. Aikana, jolloin harmaa taivas rakastelee harmaiden betonisten rakennusten kanssa kilpaa. Tuuli puhaltaa jäämereltä lunta tupaan jokaisen kulkijan sieluun asti. Ei kauheasti tee mieli juoda.
Ehkä juuri siksi Mikki Nymanin tiimiä voidaan pitää neroina. Expo soittelee suloista säveltä menneestä kesästä tuoden valonpilkahduksen pimeyteen. Kuin koko olutväen omat huomattavan seesteiset pikkujoulut.

Tänäkin vuonna askel vei jo aamupäivästä kohti loskaista Kaapelitehdasta matkakaljan siivittämänä. Ja kuten tavallista muitakin tuttuja mediapersoonia oli hiihtänyt paikalle. Kuka susia pakoon, kuka todellisuutta. Kaikki kokoontuneet, kuin tontut joulupuurolle kuulemaan herran sanaa.

Avainasiat tälle vuodelle, eli tophipjasiististicool-osio:

1. Korkeista maksuvälineenä eroon.
   Tämä oli mielestäni vuoden paras uudistus. Maksuranneke/kortti on toiminut jo muissakin tapahtumissa alkaen Korian latotansseista lähtien mallikkaasti. Vähemmän häsläämistä ja vähemmän tavaraa mukana. Silti hieman jäin kaipaamaan KBF:n systeemiä, jossa rahaa pystyi siirtämään itse suoraan kortille ja palautus tapahtui myös enempi vähempi automaagisesti. 
   
   
2. Ruokastudio. Siisti lava, taatusti hyvä tiimi tekemässä ja tarjoamassa yleisölle. Ainoa kysymysmerkki oli mielestäni siinä, että riittäisivätkö annoksia kaikille ja miten jakelu tapahtuisi? No en ehtinyt ottaa asiasta omakohtaisesti selvää, mutta todella hyvä ja kiintoisa uudistus.
   
   
3. Data festareiden ympäristöproggiksista silitti Ympäristötekniikan opiskelijan mieltä myötäkarvaan.
   
   
4. Pekka Puska vieraili tapahtumassa. Kenties herra oli menossa Fat Lizardin osastolle valvomaan Randallin käyttöä, kuten asiasta mitään tietämättä somessa leukailin. Kiinnostaisi kuulla mitä herra oli mieltä?
   
   
5. Suppeammin tiskejä ja parempi ”kotiolutmaailma”. Eli enemmän tilaa. Yleensä kannattaisin suurempaa määrää tiskejä, mutta koska Expossa niitä on muutenkin ns. reilusti, tuntui uudistus varsin perustellulta ja hyvältä. Tilaa riittikin, ei ruuhkaisuutta. 
   
   
   
   
   

"Juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään"

Meediotunnin päätteksi otin kopin Lahtikkoradion Samulista ja kiersimme tiskejä, ja joimme lientä.

Oikeastaan voisin päättää katsauksen tähän? Ai en?

Tiskejä analysoidessa pidin ihan helkkaristi siitä erilaisuudesta. Traditionaalisten baaritiskijäljitelmien lisäksi vaikkapa Brooklynin viehättävä Lounge, tai yleensä festareiden komein tiski-palkinnon pokaava Fiskarsin vihreä paku tekevät sellaista pientä kutitusta muuten varsin tylsässä Kaapelitehtaan miljöössä.

Tisleitä en tänä vuonna tyypannut, mutta näitäkin näytti olevan varsin sopivasti esillä #viskigate. Sen sijaan esimerkiksi Kuura Ciderin tiskillä oli mainiota real-cideriä suoraan caskista pumpattuna.

Oluista, siis maistamistani, ehdottoman hehkutuksen arvoisiksi nousivat ainakin Hiiden loistava ja tahmea Ikii-Urson B.A Oloroso-versio. Todellista hekumaa, jota juodessa olisin halunnut köllähtää divaanille fiilistelemään. Pyynikin Motti-Sahti oli todella onnistunutta ja edusti ilmeisesti liian vähäisen Sahtiannin kärkeä Fiskarsin tuotoksen kera. Itselleni tapahtuman odotetuin tuote oli niinkin erikoinen, kuin Fuller's:n London Priden suodattamaton versio. Todella smoothia kamaa. Kiinnosti koska oma Bitteri on juuri pullossa->

Sourpuolen parhaimmisto edusti ainakin Tankerin Pretty Hard. Ihqua punaista vattua. Eniten tietysti hipsterviiksiä heilutti kovaa vauhtia kohti kotimaan kärkeä nouseva Cool Head.
Erityisesti muutamilla NEIPA versioilla (Over the Galaxies ja Triple NEIPA) panimo kosiskeli jo juomaan. Ja mikäpä juodessa, kun molemmat olivat todella hyvässä tikissä. Silti ehkä eniten pidin heidän Heavy Sunshine Tonka Bean-Imperial Portteristaan. Tonka on kyllä jännästi lunastanut viime vuosina monia lupauksia olutrintamalla. Porttereista puheenollen.. Ruosniemen tiskillä oli yllätyspulloina harvinaista Betony 45100-Portteria.

Koska tämä raportti venyisi ja paukkuisi, jos käsittelisin jokaisen juodun tuotteen, kiintoisan keskustelun, tai hullun idean, niin aloitetaanpa loppuyhteenveto.

Olut-ja Viski Expo 2017 tarjoili jälleen juuri sopivasti uutta ja vanhaa. Vähän lainattua, muttei kauheasti sinistä. Koska tämä sääntö toimii morsiuspuvussakin ohjenuorana, niin miksei Expossakin? Eikä siinä. Expo on vakiinnuttanut hienosti paikkansa loppusyksyn viimeisenä tempauksena ennen koko ”skenen” vaipumista talviteloille. Nämä kesäkauden päättäjäiset olivat nytkin miellyttävää makujen ilotulitusta sosiaalisesti.
Poistuin itse jo varhain välttääkseni pahimman deliriumin. Mastokaupungissa oli kuitenkin alkamassa Saimaan keikka samana iltana.