Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


maanantai 23. lokakuuta 2017

Sessio#1: Keskari ja minä


 


Tämä kirjoitus, okei laulu, on osa ensimmäistä suomalaisten olutblogien Sessio-kirjoitussarjaa, jossa aiheena on tällä kertaa: keskiolut. Tästä tarkemmin kirjoitussarjasta lähemmin Tuopillinen-blogissa.

Keskiolut, keppana, iso kolmonen.. Kyllä runosuoni sykkii näinkin läheisessä aiheessa, joskin virallisesti jo kuopatussa sellaisessa. III veroluokka poistui jo 1995, mutta edelleen hän elää kansan, meidän keskuudessamme. Oikeastaan ennakoiden olisi ollut mahtavaa saada keskikeppanan tuore sokkomaistelu tulille tähän, mutta ei. Runoilin nostalgiapäissäni kauniin värssyn, joka kuullostaa aivan Tommi "Leijonaharja" Läntisen klassikolta.
ps. Edelliseen sokkotestiin pääsee muuten tästä. Nyt opiskelette vain sanat ulkoa ja seuraavalla kerralla karaokessa (hyi) voitte ihastuttaa, hämmästyttää ja kummastuttaa monta pientä kulkijaa tällä versiolla. Kippis.



 Keskari ja minä


Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mmm, keskarin aika,
kun ohra alkaa tuoksua,
mmm, euron tuoppeja, tarjolla vain everstiä,
ja niin minä kävelen
kohti tiskin laitaa,
missä hanasta kylmää lasketaan
ja vaahdollekin, kyyppari tilaa antaa

On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin
On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin


Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mmm, valomerkin aikaan,
kun portsari huokuu uhoa,
ja niin minä nautin.. katkeruudesta,
kuinka meillä on liki aina,
ollut kolmea tolppaa,
ja ensi puraisu Karjalaa,
se sydämeen asti puhaltaa

On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin
On kuivuus ohi, taas kuljetaan tiskille päin
keskari ja minä, mikä pari, laman lapset käsikkäin

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisin kuppilaan,
mm, juuri tässä paikassa,
kun seitinohuessa huojun,
suuri Karhu-tuoppi kädessä,
ja niin minä kävelen
kohti tiskin laitaa,
ja tuuli puhaltaa Berliinin muurille
Se iloni, suruni huutoa kantaa

Keskari ja minä
Olvi ja minä
Koffi ja minä
Lappari ja minä


Remember to support your local establishments

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti