Hyvää sensuroitua uutta vuotta

Halusimme tehdä videon. Toivottaa hyvää alkavaa vuotta. Halusimme kertoa tulevasta vuodesta. Emme saaneet.
Joten teimme kaikkemme, vaelsimme tulikiven katkuisen laakson lävitse, taistelimme lohikäärmeitä vastaan totuuden miekalla. Lopulta..propaganda oli liikaa jopa meille:

Alkon Jouluoluet' 14: Stallhagen Black Vanilla Cinnamon

 Hyvää Tapaninpäivää kaikille tapsoille ja martyyrien muistopäivää kaikille..no martyyreille. Miksi alkoikaan Kummelin ikivanha musavisa kappale soimaan päässä..
Toivon kaikkien selvinneen jo joulusta ja valmiina panikoimaan. Huomenna on arki, kaupat auki ja maailmanloppu siintää edessä. Itse nautin hiljaa ja hitaasti näistä pyhistä, vaikkakin aattona saattoi muutama laadukas upota ja pari vahvempaakin siinä sivussa. Nyt.. flunssa meinaa hiljakseen puskea päälle, joten viimeisiä oluita lasissa toviin?
Stallhagenin panimolta saapui tälle talvelle Alkoihin Julbockin lisäksi myös Black Vanilla Cinnamon. Kuten tarkimmat varmaan arvaavat kyseessä on kanelilla ja vaniljalla maustettu olut. Vielä tarkemmat varmaan muistavat minun kavahtavan glögimausteisia pommeja. Tästä tulee siis mielenkiintoinen tovi.
Väitän maistaneeni tätä tuotosta jo vuosi takaperin? Tampereen GB Nordicin hanasta heti Flogging Mollyn keikan päälle. Sattuneesta syystä isompia mielikuvia ei oluesta ole, joten uusinta on paikallaan.
Hintaa 3,63€/0,33l, eli 10,70 €/l. Numeroarvoiltaan: 6% alkoholia, 30ebua katkeroa ja 120ebc väriä.
Raaka-aineista kerrottakoon: Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat, Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat, vanilja, kaneli. Tummaa pohjaa, special b aina huomionarvoinen mallaslajike. Tuo yleensä luumuisen karamellista makua, näin mielestäni siis. Helppo mallas ylilyödä..
Maistetaanpa:

 Ulkoisesti toki lähes mustaa olutta. Vaahtoaa tiiviisti, melko kauniisti ja hajoaa hiljakseen lasin reunoille.
Tuoksusta havaitsee mausteiden käytön välittömästi. Tällä kertaa huokaisen helpotuksesta, mitään älytöntä glögimausteista pommia ei ole luvassa. Vanilja ja karamellisuus sopivat kivasti yhteen kanelin ollessa sopivasti taustalla. Hentoa kuivattua hedelmäisyyttä mukana. Hyvin jouluinen fiilis tästä huokuu hienosti. Miellyhtymiä riittää lapsuuden kanelipulliin, joulupipareihin ja muihin herkkuihin.
Maussa kevyen limppuista maltaisuutta makean karamellisuuden kera. Vaniljaisuus jää maussa vähän enemmän taakse ja kanelia on mukana taas selvemmin. Kaneli tuntuu etenkin jälkimaussa puumaisuutena yhdessä humalan kera.
Suutuntuman puolella puhutaan keskitäyteläisestä kokemuksesta. Sopivasti hiilihappoja ja kohtalaisen helppo juotavuus yhdessä helpon rungon kanssa tekevät tästä varsin jokaiseen suuhun sopivan.
Stallhagen tekee jälleen ihan kivan talvioluen, joka sopii jouluun hyvin. Mausteiden balanssi on tässä oluessa harvinaisen onnistunut, joten povaan hyvää jatkoa tuotteelle. Ostanko toiste? Itse tuskin, mutta suosittelen kokeilemaan ja tarjoamaan oluesta kiinnostuneille tovereille jouluista olutta.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 34/50p.

 

Iloista joulua

Tuopin Ääressä haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää ja riemukasta joulua. Vuosi on ollut pitkä, ajoittain sekava ja kiireinenkin. Blogi painuu nyt joulun ajaksi syömään kinkkua ja juomaan lientä.
Alkuvuosi aloitetaan heti rytinällä, joten pysykää kärryillä, nauttikaa loistavia juomia, syökää hyvin ja iloitkaa. Kiitos.

Kansan Kaiku on tulossa, oletko valmis äänestämään?

Arvoisa yleisö, kansalaiset ja juovot kaikista kansakunnan portaista.
Suurena humaanina, kansanrakastajana ja vapauttajana haluan omasta ja Kymijoki Beer Festivalin puolesta toivottaa jokaisen tervetulleeksi suunnittelemaan ja äänestämään tulevan kesän festivaaliolutta.
Tämä äänestys tulee alkamaan lähipäivinä ja johdattamaan teidät tähden lailla kohti tulevaa makujen vapahtajaanne. Koska me uskomme suoraan demokratiaan edustuksellisin keinoin tulemme tarjoamaan valmiiksi mietittyjä ideoita, joista saatte valita mieluisimman, hulluimman, tai omaan suuhun sopivimman. Jos tämä kaikki kuulostaa jotenkin tutulta, tai kilttiasuiselta, unohtakaa yhtäläisyydet. Sillä teidän on valtakunta ja voima, tämän äänestyksen ajan.
Koska uskomme myös hyväntahtoiseen diktatuuriin pidätämme veto-oikeuden itsellämme, jos tilanne päätyy traagisesti vaikkapa raaka-aineiden saatavuuteen, tai prosessiongelmiin.

Äänestys tulee etenemään käytännössä näin:
Kahden-Kolmen päivän välein pääsette äänestämään jotakin tulevan kesäoluen Tyylistä, mallaspohjasta, humaloinnista ja pienestä twististä.
 Joten olkaa hyvä ja valmistautukaa käyttämään valinnan suurta vapautta.

Alkon Jouluoluet '14: St Eriks Julale

St Eriks on täällä taas. Piskuinen ruotsalaispanimo on ilmeisesti sulattanut suomalaisten sydämet, sillä uusia tuotteita tulee hyllyyn, kuin Svanekelta konsanaan vuosi, kaksi sitten.

Eikä siinä mitään, sillä vaikka tuotteissa ei toistaiseksi ole ollut mitään veret seisauttavaa kokemusta, mutta laadukasta perusosaamista ja ajoittaista väläyttelyä on riittänyt. Panimon oluet saapuvat varsin salonkikelpoisessa pullossa ja tänään maistelussa oleva jouluolut Julale ei tee tästä poikkeusta, ainakaan ulkoisesti.

Luomumaltaista pantu Amber Ale siis kyseessä. Vahvuutta 5,4%, 35 ebua katkeroita ja väriarvoltaan 78ebc. Saatavilla tietysti Alkoista kautta maan hintaan 3,98€/0,33l (11,76€/l). Ei siinämielessä halvimmasta päästä, että länsinaapuri kauppaa samaa hintaan 19,8kr (n. 2,1€). No se siitä hintavertailusta. Yleisesti Ruotsin Systembolagetissa omat pienpanimotuotteet ovat meikäläisellä mittapuulla edullisia ilmeisesti senkin vuoksi, että kokonaismyynti on huomattavasti suurempaa ja verotus, yms vähän kevyempää. Nippelitietona muuten, että panimolla on naispuolinen panimomestari. Mikä on sinällään tänä päivänä vähän harvinaisempaa, vaikkakin ymmärtääkseni ennen vanhaan tämä oli nimenomaan yleisempää, mistä lie muutos?

Mutta korkkia pois ja asiaan.

Ulkoiselta olemukseltaan kyseessä on varsin kauniin syvän punertavanruskea olut varsin kestävällä vaahdolla.

Tuoksusta irtoaa kivasti limppuisuutta kevyen paahteisen maltaisuuden ja tumman karamellin kera. Silti fiilistä tasoittaa rapsakka sitruksinen humalointi ja kevyt hedelmäisyys. Ei edelleenkään mitään supererikoista, mutta minusta varsin klassista ja tasapainoista osaamista.

Mausta irtoaa jo vähän enemmän. Samaa ruislimppuista yleisilmettä mukana, mikä johtunee yhdistelmästä karamelli ja suklaamallasta. Makeutta ja vähän paahdetta. Kevyttä hedelmäisyyttä leijailee taustalla alati ja humala maistuu selkeämmin. Kevyen sitruksisuuden lisäksi vähän puuta ja yrttisyyttä mukana. Rapsakat katkerot jälkimaussa.

Suutuntumaltaan St Eriks on keskitäyteläinen ja varsin helpohkosti juotava olut ilman turhaa kikkailua.

Julale on vaihteeksi jouluolut ilman turhia mausteita. Tarpeeksi talvinen rungoltaan tässä tyylissä, mutta myös tarpeeksi helppo juotavuudeltaan muillekin kuin oluthipstereille. Söin samalla pizzaa tämän kanssa ja yhdistelmä oli varsin nappisuoritus. Ja joo onhan tämä silleen vähän tylsä tyylilaji, mutta olut oli siinäkin varsin juotavainen. Tässä voisi olla potentiaalia myös joulupöydän yleisolueksi?

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50p.

Olutarvioissa: Suomenlinnan Talven Kaiku

Hyvää perjantaita kaikille. Työviikko takana, tuhannet saunat naksahtavat päälle.. Päivän Truths&Rights on kuunneltu ja fiilis alkaa rentoutua. Käsi hamuaa jo pullonavaajan kutaletta.. Oma perjantaini alkaa juhlavasti. Löysin viimein kaupasta jotakin kauan kaivattua. Talven Kaiku on ollut kaupoissa ja ravintoloissa jo tovin, mutta nyt viimeinkin saan tilaisuuden maistaa lopputulosta.  Haluatko sinä tietää tästä oluesta enemmän? Voit lukea sen tästä. Hetki on hyvin jännittävä. Maistuuko lopputuote kuinka poikkeavalta verrattuna koeponnistukseen? Varmasti, mutta kuinka paljon? Entä onko tuote sitä mitä piti, eli Brittibitteriä, Amberia, ruismaltaalla?

Vain yhdellä tavallahan tämä selviää.

Väriltään varsin kaunis olut. Syvän punaoranssia hehkua, mutta vaahdon muodostus on pieni pettymys. Kaukana on koeversion massiivisesta vaahtokukasta. Tiedä johtuuko suodatuksesta vai mistä?

Tuoksu on mielenkiintoinen. Rukiista maltaisuutta leijailee nenään yhdessä brittityylisen makeahkon keksisen maltaisuuden kera. Kevyesti karamellia mukana. Humalan puolelta löytyy keveästi kukkaisuutta ja puuta. Vähäisesti tunkkaisuutta lopunuuhkaisussa.

Tuoksun puolelta ja etenkin tästä Kymijoki Beer Festival tuopista nautittuna fiilis on varsin brittiläinen. Joutsenkaulaiset hanat ja riitaa haastavat britit puuttuvat tosin.

Maistetaan. Brittimaltaisuus ja rukiisuus kättelevät suussa. Yhtä aikaa makeutta ja keksiä, sekä rukiin tuomaa maanläheistä paksua flavoria keveän happamuuden kera. Hedelmäisyyttä, puuta, vähän sitrusta ja kukkaisuutta. Sopivasti katkeroa jälkimaussa kuivaamassa suuta ja puraisemalla hellästi. Yllättävän brittiläinen fiilis, pienellä twistillä. Tavallaan harmiton, tavallaan juuri suuhun sopiva.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Runko tuntuu kohtalaisen paksulta prosentteihin nähden. Tämä tietysti johtuu osin rukiista ja osin sopivasta määrästä katkeroita. Matalat hiilihapot korostavat brittiläistä vaikutelmaa. Maku jää hetkeksi suuhun pyörimään.

Talven Kaiku onnistui lopulta varsin tyylikkäästi. Tästä iso kiitos Suomenlinnan osaavalle henkilökunnalle. Höh, jokos se loppui. ”Kyyppari, toinen samanlainen.” 

"Ei pisteitä"

Alkon Jouluoluet '14: Slottskällans Tomte & Widmer Brrr

Kaksi Vahvaa Alea vastakkain tänään..

Tällä kertaa maistossa aloitellaan länsinaapurista saapuvan Slottskällansin panimon Tomtella. Tyylinä, valitettavasti, English Strong Ale. Tyyli, joka harvoin kolahtaa. Olisiko nyt se kerta? Hetken päästä selviää.

Slottskällans on yksi niistä harrastukseni alkuvaiheen panimoista, jonka tuotteet olivat kautta linjan varsin hyviä. Systembolaget reissuilla vieläpä pahuksen edullisia. Näistä kaikista tuotteista parhaiten on mieleeni jäänyt tietysti panimon Imperial Stout, jota viitisen vuotta takaperin sai alle 3,5€ hintaan valtion apteekista. Paljon on ehtinyt vettä virrata panimolaitteissa sen jälkeen. Tomten hinnaksi muodostui 5,29€/0,5l (10,58 €/l), eli ei ihan kauhean pahan hintaista.

Vahvuutta 6,4%, 22 ebua katkeroa ja 59ebc väriä. Perinteinen katsaus Alkon sivuille kertoo raaka-aineista seuraavaa:

Pilsner-, münich-, tummat karamellimaltaat ja suklaamaltaat. Northern Brewer -, Styrian Golding -, Hersbrucker- ja Amarillo-humalat, tähtianis.
Melkoinen kattaus. Ehkä eniten korvaan kalskahtaa ja silmään osuu tuo Amarillo ja tähtianis. Outo yhdistelmä, mutta jostakin syystä nämä oudot yhdistelmät joskus toimivat. Vaahtokarkkeja Stoutissakin toimii. Joten korkataanpa tämä tuotos ja käydään asiaan:
Lasiin kaatuu samean punaruskeaa olutta. Jättäen hatukseen hieman vaahtoa. Hieman Sahtimainen ulkonäöltään.
Tuoksussa aniksen havaitsee ensimmäisenä, ei hassumpaa. Piparkakkumausteita, karamellia ja yrttisyyttä. Ei perinteistä siirappista makeutta puisen humalan kera, hienoa. Lähes belgifiiliksiä lähentelee myös taustalla häilyvä kuivattu hedelmäisyys.
Maussa on mausteita ainakin. Anista, kanelia ja kardemummaa (vaikkei olekaan, kait). Makeahkoa maltaisuutta, vähän karamellia ja kuivaa hedelmää. Keveästi yrttistä humalaa ja vähän sitrusta. Tyylinsä nähden jopa melkoisen tasapainoinen makeus-katkeruus profiililtaan. Silti tässä on hieman ”sekasotkua” mukana.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut tämä Tomte. Kohtalaisen iisi juotavuus ja alkoholi piilossa.
Slottskällansilta vähän ristiriitainen tuotos. Tavallaan ihan kivasti juotava Strong Ale pienellä belgitwistillä. Vai kuitenkin jouluinen sekametelisoppa? Kyllä on Alkoon saatu nyt vaikeasti arvioitavia tuotteita. Tavallaan tykkää, tavallaan..ei aivan toimi. Maista ja tuomitse itse?
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

 --------------------------------------------------------------------------------------------------
Ja länsinaapurin tonttuoluen vastaparina toimii kauempaa lännestä saapuva Widmer Brothersin Brrr Seasonal Ale. Tyylinä tietysti American Strong Ale.
Widmerin veljekset Kurt ja Robert aloittivat oluen valmistuksen vuonna 1976. Tällöin Oregonin osavaltio laillisti oluenvalmistamisen kotona. Koska mieleistä juotavaa ei löytynyt aloittivat veljekset monen muun tavoin panemaan itse oluensa. Tänään panimo on yhdistynyt viiden muun panimon kanssa Craft Brew Alliance yhtiöksi (mm. Red Hook ja Kona Brewing). Tästä yhtiöstä muuten megakorporaatio Anheuser-Busch InBev omistaa kolmanneksen. Tämä tietysti takaa tuotteiden paremman saatavuuden, myös täällä.

Itse olen panimolta juonut parikin tuotetta, mutta kumpikaan ei ollut aivan tuore, joten tämä Brrr kiinnostaa tietysti kovasti. Pullolla on Alkossa hintaa 3,99 €/0,355l (11,24 €/l), eli ihan kohtalaisen hintainen tuote tämäkin. Numeroiden puolesta 7,2% alkoholia, 46ebua katkeruutta ja 39ebc väriä. Raaka-aineista mainitaan: Pale-, karamelli-, carapils- ja tummat suklaamaltaat, Alchemy-, Simcoe- ja Cascade-humalat. Alchemy on itselleni vieras lajike, joten pitihän se hakea. Kyseessä onkin panimolle julkaistu sekoitus, vähän kuten vaikkapa Falconer's Flight. Tässä on ilmeisesti Warrioria, Milleniumia ja vähän Horizonia. Selvä, maistamaan siis.

Ulkoisesti kaunis. Syvän punertavan ruskea. Vaahtoaa keskiasteisesti, joskaan ei kovin kestävän puoleinen.

Tuoksussa on tummaa karamellisuutta ja reippaasti pihkaista humalaisuutta, nokkonen tulee oudosti mieleen tuoksusta. Vähäisesti hedelmää. Simppeliä, melko perinteistä jenkkimeininkiä.

Makuun tullessa pihkainen mäntyisyys korostuu. Karamellista makeutta löytyy taustalta, joten tasapainoakin on. Vähäisesti sitrusta ja hedelmää. Pitkä, kuivahkon humalapellettinen jälkimaku.

Suutuntumaltaan tämäkin on kohtalaisen täyteläinen, kohtalaisesti juotava ja kohtalaisen hiilihappoinen.

Widmer Brothersilta tämä täyttää kyllä paikkansa jouluolutvalikoimissa ja mietinkin kovasti tämän parittamista joulupöydässä? Katkeruus leikkaisi kivasti peruna imellytyksen lävitse? Humalaprofiili ei ehkä aivan ole omaan suuhuni täydellisin, vaan hieman karkea. Kuitenkin kyseessä on varsin kelvollinen olut, myös tyylissään.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Alkon Jouluoluet '14: Mufloni Talviporter & Belhaven Oat Stout

Nyt korkataan tämä jouluolutkausi uutuuksilla.

Käväisin viimein Alkossa hakemassa nipun uutuuksia, joskaan aivan kaikkea ei vielä löytynyt. Arvoin pitkän tovin millä tuotteella tämä nyt korkattaisiin käyntiin ja vielä pidempään mitä musiikkia soittaisin taustalla. 

Nämä kotiarviot kun tuppaavat osumaan aina iltaan ja pieneen rentoutumishetkeen. Kaipasin pitkän päivän päätteeksi jotakin tarpeeksi tukevaa, vähäisesti paahteista ja luonteikasta.

Lasiin käyvät peräjälkeen Belhavenin Oat Stout ja Beer Hunter's Mufloni Talviporter.

Niin ja taustalle laitoin Pink Floydia soimaan.

Hunu (Beer Hunter's) on laajentumisensa jälkeen tyypannut markkinoille melko tasaiseen tahtiin uutuuksia ja hyvä niin. Omissa papereissani, kun panimo on yksi maan parhaita ja kiintoisimpia tuotteidensa osalta.

Talviporterilla on hintaa 3,32€/0,33l (10,06 €/l), joten hintataso on kerrankin kohdallaan Alkon nykymittapuuhun nähden. 6% runkoa, 188ebc väriä ja 47ebua katkeruutta. Raaka-ainepuolelta on Alkon sivuilla listattu: Pilsner-, vienna-, tummat ale- ja karamellimaltaat ja paahdetut ohrat, Nugget-, Cascade- ja Centennial-humalat. Pientä jenkkivivahdetta siis?

Ulkoisesti, kuten värin lukukin kertoo, mustaa on. Vaahto on niukahko ja hajoaakin lasin reunoille.

Tuoksussa on reilusti kahvista paahteisuutta. Lakritsaa, maitohappoisuutta ja jopa vähäisesti savua. Aivan siinä rajoilla, ettei paahteisuus muutu tuhkaisuudeksi.

Maultaan myöskin varsin voimakkaasti paahtunut. Tavallaan maltaisuuttakin on, mutta kahvinen paahde ja keveä lakritsaisuus ovat päällä. Greippistä ja pihkaisen mäntyistä humalaa on mukana myös reippaasti. Jälkimaussa on pientä palaneisuutta, kuivuutta ja savuista nuotion pohjaa. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa vellomaan. Varsin miellyttävästi.

Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen jälkimaun tiukkuuden takia. Silti runko vaikuttaa muuten pehmeältä, jopa vähän öljyisen liukkaalta. Kevyet hiilihapot, silti yllättävän kohtalainen juotavuus.

Talviporter on tervetullut lisä Alkon valikoimiin ja varsin juotava olut. Silti itselleni ei aivan se ideaaliolut, sillä turhan voimakas paahteisuus ei ole minun juttuni, yleensä.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Belhavenin panimo taas saapuu Skotlannista läheltä Edinburghia. Sen omistaa nykyisin Greene King, joten ihan mistään pienestä putiikista ei ole kyse. Panimo onkin melko hyvin edustettuna, paitsi Edissä myös Suomessa. Wee Heavy, St. Andrew's Ale, Scottish Stout, Twisted Thistle, jne. Ovat tuttuja nimiä varmasti monelle, jos ei sinulle, niin suosittelen kokeilemaan. Panimon tuotteet ovat yleensä olleet kohtalaisen helppoja oluita, mutta myöskin hyvin klassisia esimerkkejä tyyleistään. Tässä Oat Stoutissa on 7% alkoholia, 163 ebc väriä ja n. 30 ebua katkeroa. Hintaa löytyy 2,98€/0,33l (8,73 €/l). Eli mielestäni jopa melko edullinen tuote nykyään Alkossa. Raaka-ainepuolta tarkastellessa Alkon sivut kertovat tästä seuraavaa: Pale-, suklaamaltaat ja kristallimaltaat, paahdetut ohrat ja kaurat, Challenger-humalat, panimon oma kaivovesi.

Kaura kiinnostaa tietysti aina. Stoutissa se luo usein silkkistä ja öjyisen pehmeää suutuntumaa.

Talviporteriin verrattuna tämä on liki identtinen ulkoisesti. Mustaa, ohuehko vaahto.

Tuoksu taas on kovin erilainen. Imelän mämminen, lakritsaa ja vain vähäisesti paahdetta. Hedelmäisyyttä on pinnassa, karamellia ja vähän maitokaakaotakin.

Maussa on tuoksua enemmän paahdetta, mutta vain vähän edelleen. Samaa leipäisen mämmistä yleisilmettä hedelmäisyyden ja karamellin kera. Lakritsa ja suklaa löytyvät taka-alalta. Jälkimaku on yhdistelmä siirappisuutta ja paahteisuutta. Ikäänkuin suolaista ja makeaa tasa-painossa.

Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen tämäkin. Matalat hiilihapot, paksu, kaurainen runko tuo tukevuutta ja liukkautta.

Belhavenilta jälleen varsin tyylipuhdas olut tämäkin Stout. Jos edellinen oli karvan liian paahteinen, niin tämä on vastavuoroisesti karvan verran liian imelä. Kaadan molempia samanverran lasiin. Tämä molempia hieman sekoittamalla oleva yhdistelmä.. No toimii, mutta on niitä parempiakin kokeiltu. Jälleen hankala olut arvioida, mutta suosittelen maistamaan.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Talven Kaikua Suomenlinnasta

Kuten varmaan hyvin muistatte tein viime talvena reseptin Suomenlinnan panimolle ja olutta keiteltiin muistaakseni loppukeväästä. Kyseinen tuote oli tietysti Kaiku ja olut oli tietysti Kymijoki Beer Festivalin virallinen festariolut. Tuo reippaan trooppishedelmäisen humalainen American Pale Ale. Olut osui omaan makuuni liki täydellisesti, Karhulippisten ja "toi on ihan kauheeta, mutta mä juon vaan päärynäsiideriä"  ihmisten parissa ei niin täydellisesti. Joka tapauksessa palaute oli ainakin harrastajilta todella positiivista.
Tästä tuotteesta keitettiin viime talvena muutama koeponnistus, mutta mikäänhän ei maistu aivan samalle toisilla, varsinkaan isommilla laitteilla. Itse olen oluenpanijana paitsi varsin taiteellinen persoona, mutta myös aktiivisena harrastajana hyvin kaukana peruspertsan makumaailmasta.

 Noh tälle talvelle pyydettiin jotakin helpommin lähestyttävää, makeahkoa, täyteläistä, ei kovin humalaista ja maitokauppavahvuista. Esitettiin ideoita mm. rukiin käytöstä.
Koska itse teen olutta lähinnä omaan makuuni ja olen omien tuotteideni kovin kriitikko (jos ei ole täydellistä, se on ihan pilalla) totesin tässä riittävän haastetta kerrakseen.
Kaikki varmasti ymmärtävät, ettei 4,7% tuotteesta saa mitenkään sellaista "English Strong/Barley Wine" makeutta, ilman keinotekoisia makeutusaineita. En luonnollisesti halunnut näihin anabolisiin koskea. vaikka melkein kaikki muu onkin "sallittua".
Toinen probleema on runko. Ilman riittävää katkeruutta (tai käytä esim. Saison hiivaa) on maitokauppatuotteen runko varsin vetinen,  mutta onneksi kuvaan astui ruismallas. Sillä kun on samanlainen runkoa tuova vaikutus kuin vehnälläkin.
Ruis on silti haastava raaka-aine näin miedossa tuotteessa. Liikaa ja olut maistuu todella kuivalle hapanlimpulle ja liian vähän, niin kuluttajien palautteessa koko mallas kyseenalaistetaan.

http://beerfestival.fi/talvenkaiku

Tällä kertaa lähtökohtainen ideani oli tehdä brittiläistyylistä bitteriä rukiilla.
Golden Promise varmistui perusmaltaaksi, ollen varsin makeahko ja vähän keksinen. Ruismaltaan kaveriksi reseptiin heitettiin reilu annos karamellimallasta tuomaan balanssia ja kenties lisää runkoa. Ohrahiutaleet ja ruishiutaleita laitettiin vähäisesti, juurikin samasta syystä, lisää bodya.
Humalapuoli oli haastava.. Tiesin, että Suomenlinnassa tehot ovat aivan toista luokkaa kuin kotona ja viimeksi skaalattiin kolmasosa humalasta pois, joten siitä lähdettiin. Humaliksi valikoituivat Magnum, East Kent Goldings, Fuggles ja Bramling Cross. Hiivakannaksi itseasiassa samaa brittihiivaa, kuin kesäoluessakin.

Koe-erä valmistui ajallaan, mutta ensimmäiset pullot olivat melko hirveitä. Paniikki meinasi iskeä deadlinen nakuttaessa kovalla vauhdilla. Erän keittäminen oli viivästynyt elokuisten helteiden paahtaessa, jolloin tässä asunnossa ei voi käyttää mitään.  Onneksi kypsyttyään alkoi balanssia löytyä ja lopulta olut maistui lähes sille mille olin sen kuvitellutkin maistuvan. Lopullinen tuotos tosin on suodatettu kevyesti kivemman värin takia (vrt. samean punaruskea - kirkkaan punertava) ja omaa enemmän katkeruutta kuin oli alunperin tarkoitus. Whirlpool annos Bramlingia nosti ebuja korkeammalle, no minä en ainakaan valita, mutta voi olla ettei tämä kovin makeaa ole.

Ja nyt se on täällä.

http://beerfestival.fi/talvenkaiku

Loppuviikosta, tai toden. ensi viikosta, lähtien ainakin seuraavista paikoista saatavissa:

Kouvola

Irish Pub Old Tom
Ravintola Aula
Hospoda Papirna
Prisma Kouvola
S-Market Elimäki
S-Market Jaala
S-Market Koria
S-Market Tornionmäki
K-Supermarket Kankaro

Kotka ja Karhula

Prisma Kotka
S-Market Karhula

Lappeenranta

Birra

Lahti

Brygga City Bar

Porvoo

K-Supermarket Tarmola


Luonnollisesti tässä kohtaa poden pientä jännitystä asian tiimoilta. Miltä se mahtaa maistua?
Samalla katseeni on jo talvessa ja ensi kesässä. Kellarissa käy para-aikaa vahvempaa koe-erää ja kesäksikin pitäisi varmaan reseptiä vääntää..
Palataan asiaan taas, tuopin ääressä.

Hornbeer Caribbean Rumstout - Shanghaijattuna ja entrattuna. Kaapattu ja omittu.

 Seuraava teksti on peräisin Jaskan Kaljat Blogista. Allekirjoittanut muutti tekstin näyttämään...omaltaan. Miksi? Miksei? Merisrosmo oluet, vaativat täyslaidallisen toimenpiteitä, joten blogini lähestyi kauppalaivan tavoin tätä Joensuun kuunaria. Nostin kuitenkin viime hetkellä Jolly Rogerin salkoon.. (olut on itselleni tuttu) Have Fun. Lukekaa originaali ensin: http://jaskankaljat.blogspot.fi/2014/11/hornbeer-caribbean-rumstout.html

Iltaa.

Sisäinen Hemingwayni kaipaa ajoittaista rommi annostaan ja tämän upean kompleksisen sokerijuoman, kuin myös oluen suurena rakastajana ja Casanovana havaitsin puutteen.. Hornbeerin, tuon suuri sarvisen tanskalaisen Caribbean Rumstout oli juomatta, nauttimatta ja päihtymättä. Karibia. Rommia, merirosvoja, ruudinkäryä ja letkeää musiikkia. Meinikiä, banaanivaltioita, veroparatiiseja ja aarrearkkuja. Alati polttava aurinko, loputtomat biitsit ja ikuinen Perjantai. 

http://jaskankaljat.blogspot.fi/2014/11/hornbeer-caribbean-rumstout.html

Crusoen lailla käyn haasteita päin ja tämä olut on tammitynnyrissä kypsytetty ja rommin kanssa rakasteltu 11 prossainen Imperial Stout, joka on synkkä kuin tropiikin yö kuunpimennyksen aikaan, tai jotakin yhtä runollista. I'm ready. Prepare the cannons, load your muskets and please..Someone bring my hammock and cookie-the-cockatoo!

Olut kaatuu lasiin reilulla myrskyisen meren vaahdolla, jota vain Atlantin valtameri tuottaa. Ulkonäkö hivelee silmiä. Ikään kuin olisin juuri kaivanut esiin arkullisen kultaisia dubloneja. Kenties kapteeni Cook hautasi aarteensa tähän pulloon? Yksinkertaisesti kaunista. Tavalla, jota vain trooppinen yö voi olla.. latinolla tavalla. Herkästi keinuttaen suurta peräsintään kohti seuraavaa tyrskyä.

Ensimmäisellä, neitsyt, nuuhkaisulla selviää, ettei tuo rommin käyttö ole mitään paskan jauhantaa, vaan rommi tulee esille vahvasti, se kutsuu minua seireenin laulullaan ja haluaa tulla juoduksi. Vahvaa kuubalaista kahvia ja paahteisuutta ui rommin vanavedessä sekä tuoksussa, että myös maussa. Alussa tuntuu, että nyt ollaan huikean hemaisevan seksikkään pörr.. oluen äärellä, mutta lopulta otamme huikea –sanan pois ja mennään tuolla hemaisevan seksikkäällä.

Makeutta löytyy, kuten vain pitkään kypsyneessä karibialaistisleessä on, jos ei muuten niin lisättynä. Mausteita on yhden tykkien ulottumattomissa lipuvan maustelastin verran. Humalointi on omalla tavallaan voimakasta, mutta alkoholi tulee esille vielä voimakkaammin. Päihdyttävää.

Valitettavasti peräsin ei ole niin pehmeä mitä olisin toivonut, silti ruori tottelee edelleen.

Etiketissä väitetään lujasti, että tämä säilyy mainiosti kellarissa useita vuosia. Vaan kellä lie malttia pitää tämä juovottava aarre yksin, pimeässä kellarissa? Se vaatii vähintään koko laivaston seurakseen ja silti jää tunne, että pitäisikö yksi shanghaijata lisää?

Valitettavasti tarjoileva kapakka ei ole auki holhousvaltiossa niin pitkään. Otin toki kloroformin ja patukan mukaan, mutta ovella oleva herrasmies katselee toimiani liian tarkasti. Hiki valuu otsaa pitkin ja mietin kuka minut on narauttanut tässä maakrapujen kuppilassa? Häivyn valojen välähtäessä salaa takaovesta ja lähden etsimään uutta hölmöä laivastooni, tai sitten nukkumaan. Seuraava taverna osuu polulleni. Päätän kerrankin kulkea sen ohitse. Viisitoista askelta myöhemmin hämmästelen tätä suoritusta ja päätän kääntyä ympäri. Rommin kutsun välttäminen avoimista ovista ansaitsee palkkinokseni..lasillisen hyvää Angostura 1824 rommia. Yömyssy pitkään kaamokseen lämmittää mieltä ja ravitsee tätä runkoa. Lopputuloksena olut oli hieno, mutta ei aivan kotisatamaan päässyt. Sekin ansaitsee lasillisen hyvää rommia.

http://jaskankaljat.blogspot.fi/2014/11/hornbeer-caribbean-rumstout.html

Panimo: Hornbeer

Maa: Tanska

Tyyli: Imperial Stout

Voltit: 11,0 %

Kantavierre: 24,1 %

Katkerot: 74,0 EBU

Väri: 270,0 EBC

Mistä: 60’s Palaver (Joensuu)

Kannattaako: Synkkien olut kokemusten ja trooppisten rommien ystäville yön toiseksi viimeiseksi myssyksi. Viimeiseksi, jos saat tämän rommilasin kera ja upotat sen ensimmäisellä laukauksella kajuuttaan.

Pisteet: Täydet dublonit Perjantailta.

Muiden arvioita:

• Reittausblogi
• Hiivahommia
  

Alkon Jouluoluet '14: Gouden Carolus Christmas - Kellarista

Hyvää iltaa ja vuoden pimeintä aikaa.
Taivaalta tulee räntää, mieli on maassa ja haluat jonnekin kauas pois, valoa kohti.
Onneksi hieman valoa mieleen ja lämmittävyyttä..kieleen? tarjoaa Alkon jokavuotinen jouluolut kattaus. Se on kuin morsiuspuku, jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin lainattua. Tai sitten vaan tyyristä.
Tänään käymme tämän valikoiman kimppuun. Tavallaan. Koska Gouden Caroluksen loistavaa Christmas olutta oli jo viime talvena tarjolla päätin kaivaa kellaristani,  eli vaatekaapista, pullon. Ostin tietysti valtion liikkeestä, tax paid kassissa tätä lisää. Parim Enne päiväystä on vielä vuoteen 2016 joten kohtalaisen huoleti saa tätä kaiketi kypsyttää? Ja koska juuri tulleen tiedon mukaan kyseisenä vuotena voidaan seuraavia pusseja jakaa enemmänkin jaan nyt ensimmäisen kanssanne:

 Kyllä! Valtio nostaa nyt jo jäätävää alkoholiveron määrää kaikesta huolimatta. "Sir, You're going to kill the whole industry with that nuke".
Asiaan. Het Ankerin jouluolutta on pantu v. 2002 lähtien. Se on yhdistelmä kolmea eri humalalajiketta ja kuutta eri maustetta. 10,5% Alkoholia, 11 ebua katkeroita ja 80ebc väriä. Hinta luonnollisesti pompsahtanut viime vuotisesta (vähän alle 4€) nykyiseen 4,47 €/0,33l / 13,24 €/l. 

Asiaan. Vuoden vanha yksilö, pakko korkata, sormia ja avaajaa syyhyttää. Voiko olla vielä parempaa kuin vuosi sitten? Jos mausteisuus ei lyö ylitse ja tämä on ikääntynyt tämän vahvuisten Chimayn Bluen ja Rochefort kympin tapaan, niin elämme kohta hekuman hetkiä ja ratsastamme kuohuaallolla huipulle?

Ulkoisesti syvän ruskeaa olutta varsin kauniilla ja kestävällä, jopa pitsisellä vaahdolla.
Tuoksutellessa tuttu aniksinen lakritsaisuus tulee heti esiin. Nyt makeampana ja monipuolisempana. Mausteisuutta on selvästi, mutta maltaine makeus ja tumma karamellinen siirappisuus ovat mukavasti takana. Anista on nyt aivan upeasti takana tuoden tuoksuun jopa hieman raikkaan loppusäväyksen.
Maussa on hyvin makeaa, jopa siirappista maltaisuutta ja karamellia. Kevyesti kuivattua hedelmää, joka yhtyy mausteisuuteen upeasti. Anis lyö jälleen kättä ja tuo lakritsaisuutta tähän. Loppuliuku on silkkinen, pitkä ja makeahko.
Suutuntumaltaan GCC on kohtalaisen täyteläinen. 10,5% tuo tietysti lämmittävyyttä, mutta siihen nähden tämä on todella pehmeää ja pelottavan helppoa juoda.
Gouden Carolus Christmas on kenties aavistuksen paremmassa kunnossa vuoden vanhana yksilönä. Upea, pehmeä ja kerrankin, tai edelleen, nappisuoritus mausteiden kanssa. Yksi vuoden hienoimpia jouluoluita.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16-> Yhteensä: 41/50p.

Fix My Nokia - Nokia 66 ja laatuongelman korjaus kotona

Terve.
Nokian Keisari 66.. Arvon harrastaja koska ostit viimeksi? On siitä minullakin tovi kulunut, mutta sain viime kauppareissulla neronleimauksen.
 Ymmärtääkseni panimolla on ollut prosessin ja eritoten Cascaden kanssa ongelmia. Tuote on ollut joko melko mauton tai häiritsevän karkea viime aikoina. Muistelin, että olin aikoinaan ratkaissut menestyksekkäästi toisen vastaavan ongelman. Muistatte varmaan muutaman vuoden takaisen Spendrupsin Pistonhead lagerin? Viimeiset purkit olivat yli-ikäisiä, mutta halpoja, ja makua niihin sai näin "klik".
Eli mitäpä jos suorittaisin saman toimenpiteen Nokialle? Liottaisin Cascadea haudutuspannussa, jäähdyttäisin ja lisäisin 66:een? Mitäpä minä en nautinnon vuoksi tekisi.. ps. Kaipaan Pistonheadia.

Lähtökohtainen olettamus on siis, että Cascade ei pelittäisi. No katsotaan miten käy.
Purkilla leimaa 5/15 ja maku on lattea, kovin kevyesti humaloitu, mutta pahinta saippuaista karkeutta ja tunkkaisuutta ei ole, hämmentävää. Alkuasetelma on lähes täydellinen.
Päätän lisätä 2g Cascadea 2,5dl vettä. Heikompi matikkaisille tämä meinaisi hulppeaa 8g/l määrää, mitä tässä varmasti ei ole kuivahumalana. Itse tavoittelen väkevää liuosta, jottei lopputuote vesittyisi.


Vettä kiehumaan tulen uudessa keittimessä.
Annan kiehumisen jälkeen veden jäähtyä ja lisään pisaran maitohappoliuosta, jotta veden ph asettuu n. 4,5:een. (en mittanut Nokian oikeaa arvoa, virhe?)
Veden jäähdyttyä n. 85c kaadan humalat haudutuspannuun ja veden päälle. Tämä lämpötila siksi, etteivät aromit "karkaisi" humalasta, mutta jotta uutos onnistuisi edes jotenkuten. Hifistelijät olisivat kuivahumaloineet veden viikoksi?

Näin, annetaan istua kymmenisen minuuttia ja kannusta tuleva tuoksu kertoo että greippiä ja mausteista kukkaisuutta löytyy.
Seuraavaksi käytin jääpalamuottia, kuten viimeksikin. Miksi? Tarpeeksi laakea, jotta jäähtyy nopeasti ja mahtuu pakastimeen. Lisäksi tästä on helppo annostella humalamehua kivasti oluen sekaan.

Annetaan olla vartin verran pakastimessa ylähyllyllä ja valmista. Sitten se jännittävin vaihe..
Teelusikka asettuu vapisten toiseen käteen ja olutta valuu lasiin. Ladon aluksi teelusikallisen 0,33l olutta, ei vaikutusta. Kolmen lusikallisen, eli 15ml:n jälkeen alkaa makua jo olla. Päädyn optimistisesti viiteen teelusikkaan, eli 75ml mehua. Lopputulos:

Nokia 66 on korjattu. Ok, ei samanlaista kuin joskus, mutta tuoreempaa humalaa. Greippi-mänty-ruohoisuus ja kukkaisuus päällä. Maussa tämän huomaa jo selkeämmin, täähän puree taas. Hiilihapotus on toki latteampaa ja maku aavistuksen vetisempää kuin ennen.
Eli vinkki kaikille Keisarillisille kotinikkarreille ja muille kokkikolmosille. Varatkaa kuutioita reilusti etukäteen vielä vahvemmalla liuoksella ja sihauttakaa kuutio pari sen 66:n sekaan ja nauttikaa. Kuin löytäisi vanhan ystävän uudestaan.
Entäpä myytti huonosta Cascadesta?

www.whaleoil.co.nz

..Koska tuskin oli humalaa samasta lähteestä. Tai sitten ongelmat ovat muualla, mutta näin niistä pääsi tässä tölkissä eroon. Ei muuta kuin kokeilemaan.

Jos CBC:ssä olisi kotimaisia panimotuotteita?

Ensi vappuna olisi taas edessä matka Kööpenhaminan Beer Celebrationiin ja sen tunnelmissa jäin pohtimaan hieman panimoita ja oluita.

Nimittäin mietin jo viime vuonna, ettei tapahtumassa ole mukana yhtään kotimaista väriä ja silloin mietin, millä panimolla olisi edes rahkeita löytää kahdeksaa timantin kovaa hipster huippua kyseiseen karkeloon? No tänään jatkoin ajatusleikkiä siten, että jos paikalla olisikin “Suomalaisten oluiden tiski” ja kahdeksan tuotetta tulisivat eri panimoilta. Edelleen leikkimielisesti päätin suorittaa listauksen oluista, jotka tapahtumaan itse valitsisin.

Ehdoiksi määritin, että tuotteita olisi vain yksi per panimo ja välttämättä  kyseessä ei olisi edes panimon parasta, tai edes juuri nyt tuotannossa olevaa tuotetta. Enemminkin mielenkiintoista ja vähän erilaista juotavaa. Lisäksi halusin antaa itselleni taiteellisen vapauden twistata oluita. Mitäkö valitsin?

1. Plevnan Siperia, Tynnyrikypsytetty ja Tampereen paahtimon kahvipavuilla höystetty.
2. Sinebrychoff Porter, Kuivahumaloitu ja Caskista.
3. Hollolan Hirvi Kivisahti.
4. Beer Hunter’s Mufloni CCCCC(P), punajuurella värjätty CCCCC.
5. Malmgård Huvila H.O.D.A, Caskista.
6. Vakka-Suomen SavuKataja-Sahti, SavuKataja, pullahiivalla.
7. Stadin American Saison.
8. Hiisi Pohjoisen Jättiläinen.

Varasijoille jäivät, jonkun peruuttaessa:

1. Plevnan Barleywine, tynnyrikypsytetty.

2. Finlandia Sahti Strong.

3. Beer Hunter's Saison De Randonneur Kataja Edition.

4. Malmgård Arctic Circle Ale, Savumaltaalla vauhditettu versio.

5. Stadin Rongoteus Rye Wine.

6. Ruosniemen Maalaispassio.

7. Maku IPA, Randallin/Hopbackin lävitse laskettuna.

8. Laitilan Kievari Imperiaali, lakritsajuurella höystetty.

Olutkulttuurin 4,7% vahvuinen este

Olutkulttuuri, olemmeko sen arvoisia?

Tällä kertaa pohditaan olutkyldyyriä maitokaupparajan kautta. Suomessahan ei yli 4,7% (alkoholin tilavuusprosenttia) olevaa tuotetta saa myydä päivittäistavarakaupassa. Syitä tähän ovat vuosien varrella pohtineet monet. YleX:n selvityksen mukaan  kyseinen raja olisi puhtaasti poliittinen päätös.
“Päätös kauppojen alkoholituotteiden rajoista on tehty kauan sitten. Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikön päällikkö Kari Paaso tietää lainsäädännön taustoista.

- 60-luvulla, kun tämä esitys on tehty, ovat ilmeisesti veroluokat olleet tässä ratkaisevia. 4,7 prosenttia on ollut silloisissa veroluokissa miedon mallasjuoman raja. Toinen syy ymmärtääkseni on ollut se, että 60-luvulla aika pitkälti matkittiin ruotsalaista lainsäädäntöä. Siellä on ollut saman suuruinen prosenttimäärä vuoden 1966 alusta.

Ruotsissa rajaa on sittemmin alennettu. Kari Paaso sanoo, että 60-luvulla keskustelua ei käyty niinkään tilavuusprosentista vaan siitä, saako kaljaa tai alkoholia ylipäätään myydä muualla kuin alkossa. Kun rajasta on Suomessa päätetty, onko kyseessä ollut pelkästään poliittinen päätös vai onko sen pohjana ollut joitain terveydellisiä syitä?

- Minusta se on ollut poliittinen päätös. Varsinkin nämä veroluokat, Paaso selittää.”

Myös Olutliiton nykyinen pj. Heikki Kähkönen on tätä pohtinut Akateemisen Olutseuran mukaan: “Rajalla on, ja on aina ollut, ensisijaisesti verotuksellinen ja sitä kautta kansantaloudellinen

merkitys. Toiseksi sillä määritellään valtion alkoholimonopolin tehtävää myydä – ja

aiemmin myös valmistaa – alkoholijuomia. Kolmanneksi se tukee Suomessa jo kauan

sitten omaksuttua tapaa turvautua alkoholiasioissa kieltoihin ja määräyksiin.

Neljäntenä ulottuvuutena prosenttirajoille on hyvinkin mieluusti annettu sosiaali- ja

terveyspoliittisia merkityksiä, joiden avulla pyritään ohjaamaan alkoholin kokonaiskulutusta.

Tätä korttia käytetään erityisesti juomien verotukseen ja saatavuuteen liittyvässä

poliittisessa keskustelussa.”

Eli seisommeko nyt tässä ja muuta emme voi? Maailman muuttuessa ja olutkulttuurin kehittyessä kyseinen raja on osoittautunut melkoiseksi jarruksi kehitykselle. Jos kaksikymmentä vuotta takaperin valikoima koostui lähinnä tummasta ja vaaleasta lagerista on päivittäistavarakaupan valikoima nyt räjähtänyt. Koska kauppa toimii kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti on muillekin olut tyyleille selkeästi kysyntää. Tässä kohdassa astuu kuvaan ongelma. Nimittäin hyvin harva oluttyyli toimii näin matalassa alkoholipitoisuudessa. Ja jotta tämä ei kuulostaisi siltä, että nimenomaan prosenteilla olisi väliä tarkennan tätä hieman. 

Ennen oluen valmistamista pitää tulevalla tuotteella olla resepti. Yleensä tämä resepti perustuu, enempi vähempi, johonkin olemassa olevaan tyyliin. Vielä kärryillä? Ok. Reseptissä on määritelty tietynlainen tasapaino sille miltä oluen halutaan maistuvan ja tähän olennaisesti vaikuttaa ns. mallaspohja. Tämä kertoo paitsi mitä maltaita, mutta myös kuinka paljon näitä käytetään. Karkeasti enemmän mallasta = Enemmän runkoa/tukevuutta/alkoholia. Tämä myös  tasapainottaa ja/tai täydentää esim. humalointia, hiivan aromeita tai vaikkapa mausteita. Täten tähän kyseiseen 4,7% vahvuuteen osuu hyvin harva oluttyyli. Rajatapaukset ovat usein joko liian vetisiä, liian katkeria, tai ampuvat muuten yli tai ali.

Mallasta rivissä Vakka-Suomen Panimolla

Suomessa tämä aiheuttaa etenkin pienpanimoille ongelmia. Siinä missä suurissa yrityksissä suurin osa tavarasta menee ikään kuin voittojen maksimointiin ovat pienet käsityöläiset toisenlaisia. Usein pienpanimoissa halutaan luoda uusia makuja, he ovat kuin taiteilijoita joita lainsäädäntö rajoittaa. 

Voisimme verrata tätä vaikkapa toiseen elintarvikkeeseen (kyllä), leipään. Meillä on suuria leipomoita tekemässä sitä ruispalaa ja kaurapuikulaa pöytään, mutta myös pieniä artesaaneja luomassa käsintehtyjä, tuoreita pähkinä-siemen-monivilja rieskoja ilman lisäaineita. Mitäpä jos lainsäädäntö rajoittaisi heitä käyttämään vähemmän jauhoja ja viljoja? Mitäpä jos tukevammat leivät ja kakut saisi vain harvoista valtion liikkeistä tai ravintoloista haettuaan näiden: “Seesaminsiemeninen, max. 500g painoa. Rukiinen yleisilme ja syksyinen käärepaperi katsotaan eduksi” hakuihin jo vuotta ennen ja paistamaan näitä täyden satsin etukäteen? Aivan ei mitään järkeä.

Meidän pienyrittäjämme luovat uusia työpaikkoja maalatakseen omia Mona Lisojaan, mutta valtio määrää värit ja raamien koon jonkun liki 50v vanhan päätöksen perusteella. Järkeä, ei.

"Likaista käsityötä"@ Suomenlinnan Panimolla.

Kuluttajalle taas ruokakaupan rajoitus näkyy tietysti siinä, että vaikka valikoimaa näennäisesti onkin, ei vahvempia nautiskeluoluita, saati vahvempia kulutusoluita tietenkään ole. Maitokaupan oluet ovatkin enempi vähempi ns. sessiotavaraa. Tällaisessa kulutustuotteessa kaikkein ikävimpiä asioita on hinnoittelu. Kyllä Suomessa kaikki on kallista ja verotettua ja veroillakin on hemmetin hyviä käyttökohteita, oikeasti. Se vaan, että alkoholiveroa ja osaltaan katemarginaaleja supistamalla voisi kulutusta ohjata lavatavaran sijaan helpommin kohti uusia makuja, ruokajuomia ja nautiskelua, kun kynnys “bulkista” laatuun olisi suppeampi.

Tällä hetkellä ainakin omaa mieltäni särkee julmat 10-12€ litrahinnat helppojen tuontioluiden kohdalla. En tiedä onko mitään järkeä pyytää tavallisesta brittibitteristä liki 6€ hintaa 0,5l pullolta ruokakaupassa? Sehän jää hyllyyn tuottamaan tappiota. Kuluttajat ovat entistä valveutuneempia, harrastajia on enemmän, eikä satunnais ostajakaan tartu tähän esimerkkiin vieressä olevan puolta halvemman tuotteen takia? Sen sijaan jos tässä pullossa olisikin vaikkapa vahvempi Stout, Double IPA, tms. nautiskeluolut, jota juo pitkään, hitaasti ja hartaasti on hintakin lähempänä totuutta. Prosessina 4,7% tuotteen ja vaikkapa 8% tuotteen valmistamisesta ei aiheudu niin suurta eroa, että hinta tuplaantuisi alkoholipitoisuuden nousun, eli raaka-aineiden käytön takia. 

Itseasiassa esimerkin omaisesti: Kotipanimossa raaka-aineet maitokauppatuotteeseen kustansivat viimeksi n. 1€/l ja vahvempaan vastaavasti n.2€/l. Eli 0,5€ eroa per puoli litraa olutta. Työ, sähköt, vuokrat, palpat, alvit, kuljetukset ja muut ovat yhtä kalliita tekijöitä miedolle, kuin vahvemmallekin tuotteelle. Verotus sen sijaan nostaa hinnan pilviin ja korkea alkoholiprosentti tuotteen..ei ainakaan ruokakauppaan.

Suuria makuja, pieniä panimoita

Lisäksi tässä yhteydessä on hyvä pelata alkoholipoliittinen Hitlerkortti. Tallinna. Pienemmällä kotimaan verotuksella tätäkin tuontia voisi ohjata ja kuitata tästä aiheutuva jatkuva tappio voitoksi. Kaikki kulutus ja kulutuksen kasvu ei ole pahasta, tärkeää on miten kulutetaan.
Kärjistettyä esimerkkiä voi hakea vaikkapa mennä viikonlopun kahdesta oluttapahtumasta. Siitä paheellisesta #viskigate OlutExposta ja BeerFestin Helsingin osakilpailusta. Toisessa ei ollut minkäänlaista järjestyksenpidollista ongelmaa, päinvastoin. Toisessa taas meni nyrkkitappeluksi. Toisessa maisteltiin pienpanimoiden käsityötuotteita ja keskusteltiin, toisessa kiskottiin litran tuoppeja Carslbergia ja noh..lopun kerroinkin, nokkapokaksi meni.

Lyhyesti: Hylätkäämme siis tämä kivikautinen ja mielivaltainen rajoitus. Ohjatkaamme kulutus määrän sijasta laatuun ja astukaamme askel kohti muuta Eurooppaa.

(Ja kyllä, tässäkin tekstissä on oma lehmä yhteisessä ojassa)

Ei tyylillä, ei taidolla, vaan tuurilla? H..n hyvää olutta.

 Miten sinä muuttaisit olemassa olevaa lainsäädäntöä ja miksi?

Olut (ja se toinen sana) Expo 2014: reportaasi

Lokakuu ja loppusyksy. Vuoden ikävimpään aikaan alkoi mieleni kaivata jotakin valoa tähän pimeään ja tuuliseen kurjuuteen. Jotakin voimaannuttavaa, huumaavaa ja elämyksellistä. Olin jo ostamassa reissua Goalle, kun kaverini soitti: ”Lähetkö olut&v...i Expoon”. No perkules, nyt jää Intia tuonnemmas ja painelin kovaa kyytiä Alkon verkkosivuille katselemaan niitä v...jä. Teki mieli aloitella, kunnes kohu alkoi. 

Puoluetoimiston v...i ja virkamies osastolle oli murtautunut pyylevä pikkumies suurella työkalullaan. Valitettavasti ensimmäiset epäillyt tästä keikasta osuivat kotimaisiin bloggareihin ja itse tapahtumaan. Join jallua ja poltin sikareita ketjussa, kun sonta osui tuulettimeen. Oli ymmärrettävää, että tietomurrosta syytettiin viattomia, olihan maan tapa saada aina edes jonkun pää pölkylle. Mustahuppuisen syypään jäädessä tietämättömiin, olivat huippusalaiset v..i tiedot päätyneet vahingossa vääriin käsiin. Alkoi ajojahti, jossa sananvapaus kuoli ensimmäisenä uhrina, kunnes lehdistö sai turpeen käryä asiasta. Viimeisen luodin ja naulan arkkuun ampui kuitenkin mallashuuruinen sosiaalinen lynkkausporukka, joka rakasteli aiheen kanssa eläimellisesti, kuin kaksi esiteini-ikäistä konsanaan. Ei taidolla, vaan tuurilla ja villillä raivolla jyystäen. Eläen viimeistä päivää. Alkoholi on pyhä asia Ryysyrannassa edelleen, joten kansa nousi viimein barrikadeille edes jostakin syystä. Päivä, jota en koskaan tässä lammaslaumassa uskonut näkeväni. Viikko pidempään ja polttopullot olisivat roihunneet 60ppm:n turvepolttoisen maltaan vauhdittamana ja Koffin hevoset olisivat ratsastaneet poliitikoilla. Jälkeenpäin epäilin tarkkaan oliko tämä kaikkien aikojen mainostempaus vai todellinen tapaus. Ainakin kansa oli viikonloppuna liikkeellä.

Bussi kaartoi Kampin kellariin ja edessämme oli seikkailu maanalaisella kohti Ruoholahtea ja Kaapelitehdasta. Vailla karttaa ja suurempaa käsitystä käytin hyväkseni perinteistä taktiikkaa. Jos vaellat eksyneenä vieraassa kivi ja lasiseinä viidakossa ainoa tapa selvitä perille on kääntyä jokaisessa risteyksessä suuntaan, johon viehättävät naaraat kulkevat. Löysimme tietysti perille, vaikkakin kauppakeskuksen naistenvaateosastolla saimmekin outoja katseita.

Kaapelitehdas on perinteinen festaripaikka, tuttu jo Helsinki Beer Festivaleilta ja siitä, että erään jo unohtuneen poikabändin levyn kannet kuvattiin kyseisen falloksen huipulla. Knoppitiedot vauhdittavat ainakin speedin tuoksuista Trivial Pursuit iltaa, jossa kukaan ei tee nopalla mitään.

Kaapelilla alkoi välitön jano. Pihalla olleet Koffin hevoset näyttivät tyytyväisiltä ja saivat aikaan vallattoman halun nykäistä jotakin maltaista alas. Heti ensimmäisellä tiskillä tartuimme pähkinänruskeaan kaunottareen, joka makeilla tarinoillaan kutitti herkästi mielikuvitustamme. Kynät lauloivat ruutuvihkoissa hoosiannaa. Seuraavasta kulmasta huomasin lasini olevan täynnä mustaa lirua ja ajattelin lopullisesti sekaantuvani Afrikan Tähden maailmaan. Alkoi tekemään vaaleaa blondia mieli, joten sellainen löytyi paitsi lasitiskiltä, mutta myös kotimaisten pienpanomiesten järjestämänä. Useasti.

Valikoima osoittautui käsittämättömän laajaksi, joten paikalle piti saada jostakin lista juomista. Sellaisen taikoikin käsiimme tuo Joensuun oma Taikuri Luttinen. Homma alkoi uhkaavasti selkiytyä ja parin italialaisen jälkeen pyyhimme rasvan pois letistä ja päätimme muuttaa kotoa pois vasta nelikymppisinä. Juomia..niitä riitti, virtaa..sitä oli. Koska lopputuloksen tekin arvaatte, niin menkäämme ajassa askeleen taaksepäin. Joukkueeseemme liittyi myös mies Köpiksen huuruisilta kemuilta ja triomme alkoi vaatia entistä enemmän aikaa lavalla. Tiimi kaivoi toinen toistaan upeampia käsityönnäytteitä housuistaan, tai ehkäpä hanoista? Kiersimme kaiken mahdollisen. Oli näytteitä Viron pakolaisten osaamisesta, happamia Mosaiikki ikkunoita Tanskasta, kaiken Makuista muutenkin. Loppuyöstä vaelsimme paikallisoppaamme mukana One Pintiin, koska kosmopoliittien tavoin ilta ei pääty koskaan yhdeltätoista.

One Pintissä pöytäseurueemme keräsi suomea puhuvia italialaisia ja erään kaukaa Viaporista asti uineen panimomiehen. Koska juttua riitti ja pilkkukin kiusasi oli aika kulkea hotellille nauttimaan sissikätköön jätetyistä rubiineista. Jotakin jouluista ja jotakin vahvaa. Toinen oli jo päätynyt tankkiin asti uimaan, poika mokoma.

Seuraava aamu oli karmea. Toverini oli kadottanut tuon tärkeän listan ja pelkäsi eilisen olleen suorituksena samanlainen, kuin Seppo Rädyn nykykunto kisoissa, joissa tuomaria ei tunneta ja tulokset kertoo heittäjä itse.

Virvoittavan pekonikokkelin jälkeen ja päiväunien päälle alkoi vanha ystäväni Jano Katala soittelemaan ja pyysi käymään. Oli aika Expoilla toinenkin päivä..

Brew Seekerin hanoja

Koska olin aamulla vielä eilisen tunnelmissa ja tottuneena könyämään ympärivuorokautisessa höyryssä vaikutti Techno hyvältä tavalta avata päivä. Hauskasti paikalla oli myös kotipuolen ammattimaisin hipsterseuruekin maistelemassa. Päivä tuntui lähtevän höyryveturin lailla käynttin, joten Insinööri ja pari ruotsalaista ja joku tanskalainen jouluolut nosti mielen uusiin lukemiin. Kyseistä Julea kiskoessa ja kirotessa, ettei tätä saa miesten 0,5l koossa ajattelin hetken verran ruveta raittiiksi. Paikalle asteli molemmat pukit. Joulupukki ja Jeremyn Roni. Hittolainen, aloin 15% oluen voimalla rapsuttaa päätäni, joka kävi nyt jo vikkelämmin. Roni oli huputtanut itsensä vähentääkseen seksuaalista vetovoimaansa ja toimiakseen incognito. Aloin välittömästi kaivamaan lasillista Isoa Kallaa, koska jotakin Savolaista tarvitsin laittaessani Sherlockin hattua päähäni. Toimittaja haistoi nyt skuuppia, sillä päättelin aiemmin v...i ja virkamies osaston pienen pyylevän ja iso työkaluisen miehen olevan juurikin herra Jeremy. Ainakin miehen kasvot olivat piilossa..

"Censored?"

 Tarvitsin lisää olutta ja olut minua ja unohdin koko asian keskittyessäni olennaiseen. Aika alkoi käydä vähiin, joten syysmyskyn tavoin päätimme satsata tupliin. Koska kyseessä oli melkoinen Spezial tapahtuma, niin savun seasta törmäsin myös yhteen mustaan merivoittajaan ja taisi Hiiden lapionheiluttajakin laskea jotakin Leimausta lasiini. Kotiinlähtiessä ystäväni Nipa tuli vielä vastaan. En ollut kaveriani nähnyt niin hyvä kuntoisena vuosiin, vaikka olivatkin keskittyneet kaikenmaailman turpeisiin ja telemark alastuloihin.

Lauantai päivän "rush hour"

Omituisesti olin onnistunut edellisenä iltana vaihtamaan rahani pullonkorkeiksi ja nyt näin niiden tarkoituksen. Olin jättänyt niitä polulle kohti metroa. Tällä kertaa naistenvaatteet ja hajuvedet jäivät välistä. Kiitos Helsinki, kiitos järjestäjät, panimot, maahantuojat, yleisö, tutut ja henkilökunta. Me viihdyimme ja jäimme laskemaan korkkeja kohti ensi syksyä.

"mmää mitään oo ottanu"