Nokian Keisari 66.. Arvon harrastaja koska ostit viimeksi? On siitä minullakin tovi kulunut, mutta sain viime kauppareissulla neronleimauksen.
Ymmärtääkseni panimolla on ollut prosessin ja eritoten Cascaden kanssa ongelmia. Tuote on ollut joko melko mauton tai häiritsevän karkea viime aikoina. Muistelin, että olin aikoinaan ratkaissut menestyksekkäästi toisen vastaavan ongelman. Muistatte varmaan muutaman vuoden takaisen Spendrupsin Pistonhead lagerin? Viimeiset purkit olivat yli-ikäisiä, mutta halpoja, ja makua niihin sai näin "klik".
Eli mitäpä jos suorittaisin saman toimenpiteen Nokialle? Liottaisin Cascadea haudutuspannussa, jäähdyttäisin ja lisäisin 66:een? Mitäpä minä en nautinnon vuoksi tekisi.. ps. Kaipaan Pistonheadia.
Lähtökohtainen olettamus on siis, että Cascade ei pelittäisi. No katsotaan miten käy.
Purkilla leimaa 5/15 ja maku on lattea, kovin kevyesti humaloitu, mutta pahinta saippuaista karkeutta ja tunkkaisuutta ei ole, hämmentävää. Alkuasetelma on lähes täydellinen.
Päätän lisätä 2g Cascadea 2,5dl vettä. Heikompi matikkaisille tämä meinaisi hulppeaa 8g/l määrää, mitä tässä varmasti ei ole kuivahumalana. Itse tavoittelen väkevää liuosta, jottei lopputuote vesittyisi.
Vettä kiehumaan tulen uudessa keittimessä.
Annan kiehumisen jälkeen veden jäähtyä ja lisään pisaran maitohappoliuosta, jotta veden ph asettuu n. 4,5:een. (en mittanut Nokian oikeaa arvoa, virhe?)
Veden jäähdyttyä n. 85c kaadan humalat haudutuspannuun ja veden päälle. Tämä lämpötila siksi, etteivät aromit "karkaisi" humalasta, mutta jotta uutos onnistuisi edes jotenkuten. Hifistelijät olisivat kuivahumaloineet veden viikoksi?
Näin, annetaan istua kymmenisen minuuttia ja kannusta tuleva tuoksu kertoo että greippiä ja mausteista kukkaisuutta löytyy.
Seuraavaksi käytin jääpalamuottia, kuten viimeksikin. Miksi? Tarpeeksi laakea, jotta jäähtyy nopeasti ja mahtuu pakastimeen. Lisäksi tästä on helppo annostella humalamehua kivasti oluen sekaan.
Annetaan olla vartin verran pakastimessa ylähyllyllä ja valmista. Sitten se jännittävin vaihe..
Teelusikka asettuu vapisten toiseen käteen ja olutta valuu lasiin. Ladon aluksi teelusikallisen 0,33l olutta, ei vaikutusta. Kolmen lusikallisen, eli 15ml:n jälkeen alkaa makua jo olla. Päädyn optimistisesti viiteen teelusikkaan, eli 75ml mehua. Lopputulos:
Nokia 66 on korjattu. Ok, ei samanlaista kuin joskus, mutta tuoreempaa humalaa. Greippi-mänty-ruohoisuus ja kukkaisuus päällä. Maussa tämän huomaa jo selkeämmin, täähän puree taas. Hiilihapotus on toki latteampaa ja maku aavistuksen vetisempää kuin ennen.
Eli vinkki kaikille Keisarillisille kotinikkarreille ja muille kokkikolmosille. Varatkaa kuutioita reilusti etukäteen vielä vahvemmalla liuoksella ja sihauttakaa kuutio pari sen 66:n sekaan ja nauttikaa. Kuin löytäisi vanhan ystävän uudestaan.
Entäpä myytti huonosta Cascadesta?
www.whaleoil.co.nz |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti