Olut (ja se toinen sana) Expo 2014: reportaasi

Lokakuu ja loppusyksy. Vuoden ikävimpään aikaan alkoi mieleni kaivata jotakin valoa tähän pimeään ja tuuliseen kurjuuteen. Jotakin voimaannuttavaa, huumaavaa ja elämyksellistä. Olin jo ostamassa reissua Goalle, kun kaverini soitti: ”Lähetkö olut&v...i Expoon”. No perkules, nyt jää Intia tuonnemmas ja painelin kovaa kyytiä Alkon verkkosivuille katselemaan niitä v...jä. Teki mieli aloitella, kunnes kohu alkoi. 

Puoluetoimiston v...i ja virkamies osastolle oli murtautunut pyylevä pikkumies suurella työkalullaan. Valitettavasti ensimmäiset epäillyt tästä keikasta osuivat kotimaisiin bloggareihin ja itse tapahtumaan. Join jallua ja poltin sikareita ketjussa, kun sonta osui tuulettimeen. Oli ymmärrettävää, että tietomurrosta syytettiin viattomia, olihan maan tapa saada aina edes jonkun pää pölkylle. Mustahuppuisen syypään jäädessä tietämättömiin, olivat huippusalaiset v..i tiedot päätyneet vahingossa vääriin käsiin. Alkoi ajojahti, jossa sananvapaus kuoli ensimmäisenä uhrina, kunnes lehdistö sai turpeen käryä asiasta. Viimeisen luodin ja naulan arkkuun ampui kuitenkin mallashuuruinen sosiaalinen lynkkausporukka, joka rakasteli aiheen kanssa eläimellisesti, kuin kaksi esiteini-ikäistä konsanaan. Ei taidolla, vaan tuurilla ja villillä raivolla jyystäen. Eläen viimeistä päivää. Alkoholi on pyhä asia Ryysyrannassa edelleen, joten kansa nousi viimein barrikadeille edes jostakin syystä. Päivä, jota en koskaan tässä lammaslaumassa uskonut näkeväni. Viikko pidempään ja polttopullot olisivat roihunneet 60ppm:n turvepolttoisen maltaan vauhdittamana ja Koffin hevoset olisivat ratsastaneet poliitikoilla. Jälkeenpäin epäilin tarkkaan oliko tämä kaikkien aikojen mainostempaus vai todellinen tapaus. Ainakin kansa oli viikonloppuna liikkeellä.

Bussi kaartoi Kampin kellariin ja edessämme oli seikkailu maanalaisella kohti Ruoholahtea ja Kaapelitehdasta. Vailla karttaa ja suurempaa käsitystä käytin hyväkseni perinteistä taktiikkaa. Jos vaellat eksyneenä vieraassa kivi ja lasiseinä viidakossa ainoa tapa selvitä perille on kääntyä jokaisessa risteyksessä suuntaan, johon viehättävät naaraat kulkevat. Löysimme tietysti perille, vaikkakin kauppakeskuksen naistenvaateosastolla saimmekin outoja katseita.

Kaapelitehdas on perinteinen festaripaikka, tuttu jo Helsinki Beer Festivaleilta ja siitä, että erään jo unohtuneen poikabändin levyn kannet kuvattiin kyseisen falloksen huipulla. Knoppitiedot vauhdittavat ainakin speedin tuoksuista Trivial Pursuit iltaa, jossa kukaan ei tee nopalla mitään.

Kaapelilla alkoi välitön jano. Pihalla olleet Koffin hevoset näyttivät tyytyväisiltä ja saivat aikaan vallattoman halun nykäistä jotakin maltaista alas. Heti ensimmäisellä tiskillä tartuimme pähkinänruskeaan kaunottareen, joka makeilla tarinoillaan kutitti herkästi mielikuvitustamme. Kynät lauloivat ruutuvihkoissa hoosiannaa. Seuraavasta kulmasta huomasin lasini olevan täynnä mustaa lirua ja ajattelin lopullisesti sekaantuvani Afrikan Tähden maailmaan. Alkoi tekemään vaaleaa blondia mieli, joten sellainen löytyi paitsi lasitiskiltä, mutta myös kotimaisten pienpanomiesten järjestämänä. Useasti.

Valikoima osoittautui käsittämättömän laajaksi, joten paikalle piti saada jostakin lista juomista. Sellaisen taikoikin käsiimme tuo Joensuun oma Taikuri Luttinen. Homma alkoi uhkaavasti selkiytyä ja parin italialaisen jälkeen pyyhimme rasvan pois letistä ja päätimme muuttaa kotoa pois vasta nelikymppisinä. Juomia..niitä riitti, virtaa..sitä oli. Koska lopputuloksen tekin arvaatte, niin menkäämme ajassa askeleen taaksepäin. Joukkueeseemme liittyi myös mies Köpiksen huuruisilta kemuilta ja triomme alkoi vaatia entistä enemmän aikaa lavalla. Tiimi kaivoi toinen toistaan upeampia käsityönnäytteitä housuistaan, tai ehkäpä hanoista? Kiersimme kaiken mahdollisen. Oli näytteitä Viron pakolaisten osaamisesta, happamia Mosaiikki ikkunoita Tanskasta, kaiken Makuista muutenkin. Loppuyöstä vaelsimme paikallisoppaamme mukana One Pintiin, koska kosmopoliittien tavoin ilta ei pääty koskaan yhdeltätoista.

One Pintissä pöytäseurueemme keräsi suomea puhuvia italialaisia ja erään kaukaa Viaporista asti uineen panimomiehen. Koska juttua riitti ja pilkkukin kiusasi oli aika kulkea hotellille nauttimaan sissikätköön jätetyistä rubiineista. Jotakin jouluista ja jotakin vahvaa. Toinen oli jo päätynyt tankkiin asti uimaan, poika mokoma.

Seuraava aamu oli karmea. Toverini oli kadottanut tuon tärkeän listan ja pelkäsi eilisen olleen suorituksena samanlainen, kuin Seppo Rädyn nykykunto kisoissa, joissa tuomaria ei tunneta ja tulokset kertoo heittäjä itse.

Virvoittavan pekonikokkelin jälkeen ja päiväunien päälle alkoi vanha ystäväni Jano Katala soittelemaan ja pyysi käymään. Oli aika Expoilla toinenkin päivä..

Brew Seekerin hanoja

Koska olin aamulla vielä eilisen tunnelmissa ja tottuneena könyämään ympärivuorokautisessa höyryssä vaikutti Techno hyvältä tavalta avata päivä. Hauskasti paikalla oli myös kotipuolen ammattimaisin hipsterseuruekin maistelemassa. Päivä tuntui lähtevän höyryveturin lailla käynttin, joten Insinööri ja pari ruotsalaista ja joku tanskalainen jouluolut nosti mielen uusiin lukemiin. Kyseistä Julea kiskoessa ja kirotessa, ettei tätä saa miesten 0,5l koossa ajattelin hetken verran ruveta raittiiksi. Paikalle asteli molemmat pukit. Joulupukki ja Jeremyn Roni. Hittolainen, aloin 15% oluen voimalla rapsuttaa päätäni, joka kävi nyt jo vikkelämmin. Roni oli huputtanut itsensä vähentääkseen seksuaalista vetovoimaansa ja toimiakseen incognito. Aloin välittömästi kaivamaan lasillista Isoa Kallaa, koska jotakin Savolaista tarvitsin laittaessani Sherlockin hattua päähäni. Toimittaja haistoi nyt skuuppia, sillä päättelin aiemmin v...i ja virkamies osaston pienen pyylevän ja iso työkaluisen miehen olevan juurikin herra Jeremy. Ainakin miehen kasvot olivat piilossa..

"Censored?"

 Tarvitsin lisää olutta ja olut minua ja unohdin koko asian keskittyessäni olennaiseen. Aika alkoi käydä vähiin, joten syysmyskyn tavoin päätimme satsata tupliin. Koska kyseessä oli melkoinen Spezial tapahtuma, niin savun seasta törmäsin myös yhteen mustaan merivoittajaan ja taisi Hiiden lapionheiluttajakin laskea jotakin Leimausta lasiini. Kotiinlähtiessä ystäväni Nipa tuli vielä vastaan. En ollut kaveriani nähnyt niin hyvä kuntoisena vuosiin, vaikka olivatkin keskittyneet kaikenmaailman turpeisiin ja telemark alastuloihin.

Lauantai päivän "rush hour"

Omituisesti olin onnistunut edellisenä iltana vaihtamaan rahani pullonkorkeiksi ja nyt näin niiden tarkoituksen. Olin jättänyt niitä polulle kohti metroa. Tällä kertaa naistenvaatteet ja hajuvedet jäivät välistä. Kiitos Helsinki, kiitos järjestäjät, panimot, maahantuojat, yleisö, tutut ja henkilökunta. Me viihdyimme ja jäimme laskemaan korkkeja kohti ensi syksyä.

"mmää mitään oo ottanu"