Talven Kaikua Suomenlinnasta

Kuten varmaan hyvin muistatte tein viime talvena reseptin Suomenlinnan panimolle ja olutta keiteltiin muistaakseni loppukeväästä. Kyseinen tuote oli tietysti Kaiku ja olut oli tietysti Kymijoki Beer Festivalin virallinen festariolut. Tuo reippaan trooppishedelmäisen humalainen American Pale Ale. Olut osui omaan makuuni liki täydellisesti, Karhulippisten ja "toi on ihan kauheeta, mutta mä juon vaan päärynäsiideriä"  ihmisten parissa ei niin täydellisesti. Joka tapauksessa palaute oli ainakin harrastajilta todella positiivista.
Tästä tuotteesta keitettiin viime talvena muutama koeponnistus, mutta mikäänhän ei maistu aivan samalle toisilla, varsinkaan isommilla laitteilla. Itse olen oluenpanijana paitsi varsin taiteellinen persoona, mutta myös aktiivisena harrastajana hyvin kaukana peruspertsan makumaailmasta.

 Noh tälle talvelle pyydettiin jotakin helpommin lähestyttävää, makeahkoa, täyteläistä, ei kovin humalaista ja maitokauppavahvuista. Esitettiin ideoita mm. rukiin käytöstä.
Koska itse teen olutta lähinnä omaan makuuni ja olen omien tuotteideni kovin kriitikko (jos ei ole täydellistä, se on ihan pilalla) totesin tässä riittävän haastetta kerrakseen.
Kaikki varmasti ymmärtävät, ettei 4,7% tuotteesta saa mitenkään sellaista "English Strong/Barley Wine" makeutta, ilman keinotekoisia makeutusaineita. En luonnollisesti halunnut näihin anabolisiin koskea. vaikka melkein kaikki muu onkin "sallittua".
Toinen probleema on runko. Ilman riittävää katkeruutta (tai käytä esim. Saison hiivaa) on maitokauppatuotteen runko varsin vetinen,  mutta onneksi kuvaan astui ruismallas. Sillä kun on samanlainen runkoa tuova vaikutus kuin vehnälläkin.
Ruis on silti haastava raaka-aine näin miedossa tuotteessa. Liikaa ja olut maistuu todella kuivalle hapanlimpulle ja liian vähän, niin kuluttajien palautteessa koko mallas kyseenalaistetaan.

http://beerfestival.fi/talvenkaiku

Tällä kertaa lähtökohtainen ideani oli tehdä brittiläistyylistä bitteriä rukiilla.
Golden Promise varmistui perusmaltaaksi, ollen varsin makeahko ja vähän keksinen. Ruismaltaan kaveriksi reseptiin heitettiin reilu annos karamellimallasta tuomaan balanssia ja kenties lisää runkoa. Ohrahiutaleet ja ruishiutaleita laitettiin vähäisesti, juurikin samasta syystä, lisää bodya.
Humalapuoli oli haastava.. Tiesin, että Suomenlinnassa tehot ovat aivan toista luokkaa kuin kotona ja viimeksi skaalattiin kolmasosa humalasta pois, joten siitä lähdettiin. Humaliksi valikoituivat Magnum, East Kent Goldings, Fuggles ja Bramling Cross. Hiivakannaksi itseasiassa samaa brittihiivaa, kuin kesäoluessakin.

Koe-erä valmistui ajallaan, mutta ensimmäiset pullot olivat melko hirveitä. Paniikki meinasi iskeä deadlinen nakuttaessa kovalla vauhdilla. Erän keittäminen oli viivästynyt elokuisten helteiden paahtaessa, jolloin tässä asunnossa ei voi käyttää mitään.  Onneksi kypsyttyään alkoi balanssia löytyä ja lopulta olut maistui lähes sille mille olin sen kuvitellutkin maistuvan. Lopullinen tuotos tosin on suodatettu kevyesti kivemman värin takia (vrt. samean punaruskea - kirkkaan punertava) ja omaa enemmän katkeruutta kuin oli alunperin tarkoitus. Whirlpool annos Bramlingia nosti ebuja korkeammalle, no minä en ainakaan valita, mutta voi olla ettei tämä kovin makeaa ole.

Ja nyt se on täällä.

http://beerfestival.fi/talvenkaiku

Loppuviikosta, tai toden. ensi viikosta, lähtien ainakin seuraavista paikoista saatavissa:

Kouvola

Irish Pub Old Tom
Ravintola Aula
Hospoda Papirna
Prisma Kouvola
S-Market Elimäki
S-Market Jaala
S-Market Koria
S-Market Tornionmäki
K-Supermarket Kankaro

Kotka ja Karhula

Prisma Kotka
S-Market Karhula

Lappeenranta

Birra

Lahti

Brygga City Bar

Porvoo

K-Supermarket Tarmola


Luonnollisesti tässä kohtaa poden pientä jännitystä asian tiimoilta. Miltä se mahtaa maistua?
Samalla katseeni on jo talvessa ja ensi kesässä. Kellarissa käy para-aikaa vahvempaa koe-erää ja kesäksikin pitäisi varmaan reseptiä vääntää..
Palataan asiaan taas, tuopin ääressä.