Viskitestissä: Arran 10y, Laphroaig Quarter Cask ja Lagavulin 16y

Koska aina ei jaksa blogata olutarvioita päätin kääntyä toisen mallasjuoman puoleen. Uisge beatha, elämän vesi myy kuulemma tällä hetkellä hyvin, skottiviski etenkin. Viskin suhteen myönnän olevani aloittelijan asemassa, erilaisia viskejä on tullut kokeiltua kaiketi joitakin kymmeniä. Näistä parhaiten mieleen ovat jäänneet kenties: Rob Roy; käyttöblendi ja talousviski, Jameson; lähtöpiste, Laphroaig 10; "se" viski joka sai syttymään näille juomille, Port Ellen 80-luvulta; Kiintoisa kun ottaa huomioon iän ja sen, ettei tislaamoa ole enään.
Viski on itselleni yleensä loppuillan yömyssy, mutta nyt laitan kaapissa olevat tuoreehkot viskit rinnakain testiin.
Aloitetaanpa Arranin suunnasta.

Isle of Arran on pieni saari meressä, asukkaita vain reilu 5000. Arranin 10 vuotiaan single maltin tuoksussa on maltaisuutta, häivähdys savua ja hieman keksistä makeutta. Mukana on hento hedelmäinen sävy.
Mausta tulee ensimmäisenä mieleen pullataikina. Hiven makeutta, pistävää alkoholia ja hedelmäisyyttä. Savua hiven ja päälle aavistus vaniljaa. Yksinkertainen perusviski. Mielestäni kaipaisi pidempää aikaa tynnyrissä saadakseen hivenen monimuotoisempaa makua. Jotenkin sellainen fiilis, että monet halvemmat, jopa blendit yltävät samalle tasolle. Kouluarvosanana: 7+

Seuraavaksi vuoroon saapuu Laphroaig Quarter Cask. Tämä on kypsytetty pienissä, käsittääkseni, sherry tynnyreissä. Laphroaig on perinteisesti todella savuinen, niin tämäkin.
Tuoksussa savua ja tervaa. Turpeisuutta, suolaa ja jodia. Hieman normi kymppiä makeampi, mutta hyvin vienosti.
Maussa merisuolaa, savuisaa tervaköyttä ja turvetta. Syntyy välittömästi mielikuva suolaisesta merituulesta höyrylaivan kannella, paksun savuverhon ympäröidessä. Hiven makeutta, joka kympistä puuttuu. Alkoholi ei maistu Arranin tavoin lävitse pistävästi, vaan lämmittävästi. Miellyttävän monimuotoinen viski, todellista herkkua savuisten Islay makujen ystäville. Kouluarvosanana: 9+

Ja viimeiseksi Lagavulin 16yo. Tämäkin tulee Islayn saarelta, Islayllahan on näit tislaamoja kokoonsa nähden melko tavalla mm. Ardbeg, Bowmore ja Caol Ila tulevat täältä.
Tuoksussa savuisuutta, turvetta ja hieman maltaisuutta. Hiven makeutta, ei juurikaan suolaisuutta.
Pehmeähkö, nahkasatulainen.
Maussa edelleen savuisuutta ja turvetta. Hieman merisuolaa, mutta selvästi edellistä Laphroaita pehmeämpi ja viljaisempi. Lanka palaa ja tulta pesään, maukas viski tämäkin. Kouluarvosanana: 9-


Viski on mielestäni olutharrastukselle kiintoisa ja sitä tavallaan tukeva vaihtoehto toisinaan. Oikeastaan paras puoli näissä vahvoissa on se, että annoskoot voi pitää pienenä, niistä saa paljon irti ja avattu pullo ei seuraavana päivänä ole kasvattanut jalkoja alleen. Toinen suosimani vahvempi juoma on rommi, joka osuu enempi filosofoiviin hetkiin, siitä enemmän joskus tuonempana.